Olet täällä

Lopullisen selviytymisen alku

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja rafu65 » 14.1.2021 16:01:23

xxx
Viimeksi muokannut rafu65 päivämäärä 18.4.2021 09:22:35, muokattu yhteensä 3 kertaa
pakko raitistua
rafu65
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 14.10.2020 12:08:05

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 17.1.2021 04:59:23

Lomailu on sujunut ongelmitta. Tarkoitus oli relata, mikä tarkoittaa minun tapauksessani urheilua, sen seuraamista ja syömistä. Hiihtolenkki ei tosin kestänyt kuin 20 minuuttia - sormet kun jäätyy niin jumalattoman äkkiä pikkuruisessakin pakkasessa ja nyt asteita oli -16. Onneksi hotellissa on kuntosali ja uima-allas. :lol:

Viime päivinä ajatukset on kirkastuneet joidenkin asioiden yhteydestä liittyen alkoholiin. Ensinnäkin pohdin, millainen fyysinen tuntemus on sellainen, jolloin ei tee mieli juoda. Niitä löytyy useimmiten kolme: 1) kylläisyyden tunne ruuasta 2) kova fyysinen aktiviteetti ja siitä saatu euforia (ja ajatus että treeni menis hukkaan) sekä 3) selittämätön inho viimekertaista krapulaa kohtaan. Muut hetket on lieviä riskihetkiä, eli parin päivän liikkumattomuus ja liian vähäinen kalorien saanti on jo paha yhdistelmä. Hommaa hankaloittaa yhä edelleen voimassaoleva syömishäiriö, jonka kanssa täytyy vaan pärjätä. Yritän siis syödä mahdollisimman terveellisesti ja välillä se menee jo hieman yli eli rasvan välttämiseksi ja kasvisten ylistämiseksi. Kaupassa on pakko tarkistaa tuotteiden ravintoarvot. 30-vuotiaaksi olen kyllä hoikahkossa kunnossa, mutta en useinkaan usko peiliä. Nyt kuitenkin ajattelen, että juomattomuuden isoista plussistahan on myös turhien kaloreiden välttäminen... On se vaan kumma ettei syömisasia kiinnosta lainkaan kun on ollut putki päällä. Aivan kuin olisi antanut itselleen luvan törttöillä hedonistisesti täysin ilman kontrollia.

Nälkä on itse asiassa osasyy siihen miksi oon ollut hereillä jo klo 2:30 alkaen. Aamupala oli erittäin tuhti, lounas jäi välistä ja päivällinen oli kevyt. Iltapala oli lähes yhtä kevyt. Urheiltua kuitenkin tuli. Toinen syy on ahdistus miniloman loppumisesta ja paluu töihin. Hiffasin tänään oikein kunnolla että haluan pois nykyisestä työstäni. En saa siitä mitään muuta iloa kuin palkkaa, ja juuri tällä hetkellä mielenterveys menee rahan edelle. Mieluummin tekisin vaikka...no, melkein mitä tahansa. Puhelinmyyjäksi en tosin lähtisi, sitä ei psyyke kestä. :) Onnistuin onkimaan muutaman mielenkiintoisen työpaikkailmoituksen. Nyt kun jaksaisi vielä lähiaikoina tehdä hakemukset niihin.

Parin viikon mielialakatsaus: aaltoilua. Yleensä aamut on ok mutta homma heikkenee jonkin verran iltaa kohti. Pääasiassa kuitenkin melko alakuloinen ja innostumaton fiilis, nyt taas tuntuu siltä että voisi tehdä vaikka mitä. Jos nyt odottelen aluksi sen pari tuntia että loman viimeinen hotelliaamupala alkaa.
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 20.1.2021 11:00:56

rafu65 kirjoitti:Kun ajattelen sinua Target, olen onnellinen puolestasi, että sinulla on upea mies kotona. Samoin minutkin on usein pelastanut minun rakkaani. Nyt en enää haluaisi häntä loukata ja rasittaa. Tänään aiemmin kirjoitin, että nyt valehtelin hänelle, että en ollut juonut. Kyllä kai tein sn aidosti suojellakseni häntä. Nyt hän ainakin näyttelee hyvin, että uskoo minua nyt. Nyt tuntuu siltä, että on paras yrittää elää kuin kaikki olisi ok. Olen niin monta kertaa luvannut, että en juo...ajattelen täälää hetkellä, settä suojelen häntä. Nyt kärsin yksin


Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista. En väitä, ettenkö pystyisi tähän ilman puolisoani, mutta melko ylitsepääsemättömältä raittius äkkiseltään tuntuisi. Raittiuteen tarvitaan sekä sisäistä että ulkoista motivaatiota. Vaikka sisäinen motivaatio olisi erittäin vahva ja voimakas, voi ulkoisen motivaation puuttuminen johtaa ratkeamiseen. Näin minulle on aiemmin käynyt. Tällä kertaa koen ajatuksen tasolla sisäisen motivoitumisen olevan voimakkaampaa kuin koskaan. Minulle ratkaisevan suuri ulkoinen motivaatio on ollut pari vuotta sitten havaittu c-hepatiitti (joka sittemmin hoidettiin), jonka takia en uskaltanut juoda neljään kuukauteen. Rakkaan menettäminen on kuitenkin vielä suurempi syy olla juomatta.

Minusta olisi tärkeää sanoa puolisollesi, että yrität olla juomatta teidän molempien vuoksi. Toisen ihmisen suojelu on minusta oikein hyvä motivaation lähde. Kun himo iskee, kannattaa alkaa käydä mielessään läpi asioita, joita alkoholin käytöstä voisi seurata parisuhteelle tai perhe-elämälle. Suojelemisen lisäksi motivaation pitäisi mielestäni olla myös sisäistä. Toivottavasti pystyt puhumaan puolisollesi avoimesti tilanteestasi. Muista, ettet ole yksin.

Tuleva viikonloppu on ensimmäinen todellinen testini kun jään yksin kotiin kolmeksi päiväksi. Ensimmäistä kertaa kuukausiin en edes suunnittele alkoholin ostamista ja kalsarikännien vetämistä, yksistäni juopottelua. En kaipaa sitä tunnetta lainkaan. Aion kuitenkin pelata varman päälle ja viettää ainakin yhden päivän äitini luona, jolloin juominen ei onnistuisi muutoinkaan. Lisäksi mielessäni pyörii syömishäiriöiselle ominainen lihomisen pelko sekä treenauksen heittäminen hukkaan. Niin hullulta kuin tämä kuulostaakin, voi vääristynyt kehonkuva jopa auttaa juomattomuudessa. :evil:
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 30.1.2021 08:51:26

Kuukausi ja viisi päivää takana. Juomattomuuden kanssa asiat ovat hyvällä tolalla; mielihaluja ei juuri ole esiintynyt. Sen sijaan muilta osin tammikuu on ollut varsin mollivoittoinen uupumuksen, masentuneisuuden ja selittämättömän riittämättömyyden tunteen suhteen.

Ihmetystä herättää eniten toissapäiväinen käynti psykiatrilla, jossa tehtiin pikainen arviointi mahdollisesta biposta. Tulos oli positiivinen ja lähete psykiatriselle toteutuu. En tavallaan tästä tuloksesta yllättynyt, mutta siitä kylläkin, että sain jo tässä vaiheessa lääkkeeksi Deprakine -nimistä epilepsialääkettä. Sivuvaikutusten lista ei vaikuta mukavalta, etenkään kun se ilmeisesti pahentaa masentuneisuutta (johon ensimmäistä kertaa elämässäni ihan oikeasti kaipaisin jotain lääkkeellistä apua) ainakin hoidon alkuvaiheessa. Niin kutsuttuja maniakohtauksia on kuitenkin tullut hyvin harvoin - ainakaan sellaisia joita itse tai kumppani tiedostaisi. En tykkää tästä tyylistä, että ensin annetaan lääkettä ja sitten vasta tutkitaan. Enkä suoraan sanoen muutenkaan haluaisi tuollaista syödä. Uskon toki, että bipon mahdollisuus on todennäköinen, mutta juuri nyt olotila ja meininki on siihen nähden varsin depressiivinen. Luulen että depistely johtuu osittain myös siitä, ettei viikonloppuisin ole päässyt nollaamaan aivoja alkoholilla. Eikä talvi varsinaisesti muutenkaan ole suosikkivuodenaikani.

On tämä välillä merkillistä. Periaatteessa ja ulkopuolisen silmin kaikki on paremmin kuin hyvin, mutta siitä huolimatta en pidä itsestäni, ulkonäöstäni, työstäni ja vaadin itseltäni lisää. En osaa levätä tarpeeksi enkä osaa olla tekemättä mitään, ahdistun ja lannistun helposti ja aamuisin herätessäni olotila on yhdeksän kertaa kymmenestä alakuloinen. Nytkin hieman itkettää vaikkei sille ole oikeastaan mitään järkiperäistä syytä.

Onko teillä kanssalopettajilla vihjeitä ja vinkkejä masentuneisuuden käsittelystä "kotikonstein", kokemusta psykiatriasta, psykoterapiasta tai mahdollisimman vähän lihottavista depressionhoitolääkkeistä? (Kyllä, minulla on myös ortoreksia ja paha lihomisen pelko).

Voimia ja tsemppiä kaikkien viikonloppuun!
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Tavallinennainen50 » 30.1.2021 10:16:00

Onnea Target! Sinulla on hieno matka juomattomuutta takana!

Kyselit kokemuksia masentuneisuudesta ja siitä selviytymisestä. Itselläni on ollut useampi masentuneisuusjakso elämän aikana, välillä niihin olen hakenut lääkkeellistä apua ja välillä en. Masennusta on siis ollut jo nuoresta pitäen ja silloin kun alkoholi ei ollut vielä elämässä sellainen tekijä kun viimeiset vuodet.

Lääkkeellisenä apuna minulla on ollut sertraliinivalmisteet ja kuten kaikissa lääkkeissä, niissäkin on sivuvaikutukset. Välillä olen myös keskustellut lääkäreiden yms. kanssa mutta pitkäaikaisesta terapiasuhteesta ei ole kokemusta.

Mutta mikä itseapuna auttaisi? Ensimmäisenä tulee mieleen armollisuus itseä kohtaan. Masentuneena ei pitäisi vaatia itseltään liikaa eikä myöskään ajatella että ei minun pitäisi olla masentunut koska kaiken pitäisi olla hyvin. Masentuneisuus ei ole valinta. Itselläni on auttanut esim. se, että olen asettanut itselleni vaikka vain yhden hyvin pienen tavoitteen päivää kohti, joka on tehtävä, vaikka käydä edes 5 min. ulkona. Kun sen on tehnyt, saa siitä onnistumisen tunteen joka ehkä ruokkii myöhemmin lisää mielekästä tekemistä ja hyvää fiilistä.

En tiedä, ehkä myös armollisuus on hyväksi tilanteessa kun on tehnyt ison elämänmuutoksen ja lopettanut juomisen. Sellainen saa mielen myllertämään, alkoholi jos mikä saa aivot epätasapainoon ja palautuminen ei ole välitöntä.

Toki on masennusta ja mielenterveysongelmia joihin ei alkuun auta muu kuin lääkitys ja ammattitaitoiset auttajat.

Auttaisi jo sinun tilanteessa jutella vielä lääkkeen määränneen lääkärin kanssa jos mahdollista ja kertoa omista fiiliksistä lääkityksen suhteen?

Tsemppiä kovasti ja toivottavasti olosi helpottaa.
Tavallinennainen50
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 24
Liittynyt: 4.1.2021 14:19:13
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Lempeä kettu » 1.2.2021 03:52:58

Targett. Täällä yksi, joka otaksuu potevansa samaa sairautta, jota ei ole diagnosoitu.

Olen pärjäillyt tämän kanssa kauan, mutta oireeni eivät ole pahimmasta päästä, joten pärjäilen. Kiusallisesti ne ovat kuitenkin aina totta itselle, esim. unettomuus, kohonnut mieliala ja masennus yhdessä. Aiemmin oli paljon sellaista 5 asian tekemistä yhtäaikaa ja jatkuva touhuaminen ja ajattelu yötä päivää. Kyllähän se romahdus sieltä sitten tuleekin, joskus aika rajuna, muutaman kerran kokenut tämän vaikeamman masennusjakson. Odotan jonkinlaista lievää masennusta nytkin tulevaksi, kun lopetan alkoholin käytön tai sitten hypomaaninen olo saattaa jatkua tai sitten alkaa aivan normaali jakso, sitä ei voi tietää etukäteen. Nykyään on tullut aivan suureellisia kuvitelmiakin, sitten voi myös romahtaa aivan pohjalle ja alakuloon.

Yritän löytää rutiinien kautta jonkinlaisen tasapainon, vielä se ei ole onnistunut vaan aina, kun kallistuu hypomanian puolelle, alan tasoittamaan alkoholilla. Se kestää niin kauan kuin kestää, unettomuus aina läsnä ja jossain vaiheessa tulee masennus, jonka jälkeen saattaa olla hyvä kausi ja taas lähtee rumba alusta.

Silloin kun yrittää keskittyä hypomaniassa keskittyminen on vaikeaa, jatkuvat ideat kumoavat toisensa ja valmista ei tahdo tulla, koska päätöksentekokyky siitä, mikä on paras idea ei ole. Se näkyy suoritusvaikeuksina jos hypomania on pahasti päällä. Tavallisimmin keskittymiskyky on hyvä ja hypomania ei ole estänyt suoriutumasta esim. Opiskelusta, mutta ongelmia se on tehnyt sen varrelle. Masennuskautena aloitekyky on nollissa ja alkoholia kuluu. Kyllä tämän kanssa elää. Oppii elämään. Oppii itsestään. Oppii hyväksymään.

Tsemppiä. Pysy jatkossakin erossa huumeista ja onnea raittiiseen elämään.
Lempeä kettu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 575
Liittynyt: 16.1.2020 16:45:17
Ollut raittiina

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 16.2.2021 14:50:36

Lempeä kettu kirjoitti:Targett. Täällä yksi, joka otaksuu potevansa samaa sairautta, jota ei ole diagnosoitu.

Olen pärjäillyt tämän kanssa kauan, mutta oireeni eivät ole pahimmasta päästä, joten pärjäilen. Kiusallisesti ne ovat kuitenkin aina totta itselle, esim. unettomuus, kohonnut mieliala ja masennus yhdessä.

Masennuskautena aloitekyky on nollissa ja alkoholia kuluu. Kyllä tämän kanssa elää. Oppii elämään. Oppii itsestään. Oppii hyväksymään.

Tsemppiä. Pysy jatkossakin erossa huumeista ja onnea raittiiseen elämään.



Kiitos kivasta viestistä kettu, ja pahoittelut kun vastauksessa kesti näin pitkään. Ensin alta pois tuo diagnoosi: kaksisuuntainen mielialahäiriö tyyppiä II on nyt papereissa. En kuitenkaan suoraan sanottuna usko tuohon diagnoosiin juuri tällä hetkellä. Ehkä halusin vain selitellä alkoholismiani tällaisella mukamas loogisella selvityksellä. Toisaalta se on erittäinkin mahdollinen skenaario, jonka selvittämiseksi täytyy yksinkertaisesti antaa ajan kulua. En ota asiasta paineita. Sain vajaat kaksi viikkoa sitten masennuslääkityksen: Brintellix 10mg. En ole varma vaikutuksista, mutta todennäköisesti olo on ainakin tasaantunut. En ole tuntenut varsinaisia ilon tunteita lainkaan pariin viikkoon, joskaan en myöskään ole ollut pohjattoman surullinen. Muutama viikko vielä, niin selviää onko lääkkeestä apua.

Tänään on takana kuukausi ja 23 päivää raittiutta. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vaikeita. Päihdehimot ovat kasvaneet kasvamistaan. Himo ei koske suoranaisesti edelleenkään alkoholia tuotteena - ainakaan jatkuvasti - vaan päihtymisen tunnetta. Tälläkin hetkellä aurinko pilkistää sälekaihtimista ja suorastaan lämmittää keskellä talvea. Voisin aivan laittaa hyvin päälle ja mennä lumiselle parvekkeelle nauttimaan oluttuopillisen. Tai minttukaakaon. Ja sen jälkeen toisen ja kolmannen. Olenhan tämän viikon sairaslomalla, kuten myös viime viikon. Olen kuitenkin oppinut ajattelemaan seurauksia, jos tartun olueen tai viinapulloon: en pysty lopettamaan. Vatsa menee sekaisin. Saan liikaa kaloreita, joita pelkään. Puoliso pettyy, enkä halua häntä enää loukata, kun hän tätä marisemistani joutuu kuitenkin kuuntelemaan päivittäin. Osaan sanoa ei alkoholille. Mielessä ovat myös vaihtelevasti muut päihteet: narkkarimenneisyydessäni minulla on ihana muisto psykedeeleistä, joita vedimme juuri tähän vuodenaikaan ja tällaisessa kelissä. Se oli mahtavaa. Romantisoin jatkuvasti noita villejä ja päivä kerrallaan hetkessä elämisen tunteita. Ikävöin niitä aivan helvetisti.

Joka päivä helmikuussa on ollut oikeaa tappelua päihdehimoja vastaan. Ei mitään tiettyää ainetta kohtaan, vaan päihtymistä. Tällaista ei ole ennen ollut. Liikunta auttaa hetkeksi, mutta en saa siitäkään niitä kiksejä joita tavoittelen. Loppujen lopuksi kyse ei tällä hetkellä ole siitä, pystynkö olemaan selvin päin vai haluanko olla selvin päin. Jos minulla on vain tämä yksi elämä, miksen voisi olla silloin tällöin hedonisti ja ruokkia kemiallista mielihyväkeskustani?

En kuitenkaan tee sitä. En halua sotkea taas kaikkea. Tiedän, että pystyisin pitämään esimerkiksi pilvenpolttelun hyppysissä, mutta en uskalla lähteä sille tielle. Alkoholin kanssa hallinta on huomattavasti vaikeampaa.

Mutta mitä sitten, jos kontrolli lähtee? Eikö joskus voisi tehdä niin, että nauttii elämästä täysin rinnoin pari päivää ilman tilivelvoitetta muille kuin itselle? Sitten kun se krapula iskee, tietää taas mitä ei hetkeen tee mieli tehdä. Tässähän on vain yksi elämä elettävänä.

Ei. En minä sitä tee. En ainakaan tänään. Tänään menen salille ja aion olla kunnon ihminen.


--------

Tällaista vuoropuhelua olen käynyt kohta kolme viikkoa. Tulen hulluksi. Tarvitsen jatkuvasti kanavaa, johon purkaa tunteitani, kuten liikuntaa. Tarvitsen myös keskustelukumppania, mutta puoliso ja pari kaveria ovat jo kyllästymiseen asti kuunnelleet avautumistani. Tarvitsen todisteita siitä, ettei kannata nauttia elämästä minkään aineen vaikutuksen alaisena. Suurin osa puheenaiheistani käsittelee huumeita. Miten helvetissä tähän jamaan on oikein päädytty? :D
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Miltaq » 17.2.2021 20:33:04

Tuo vuoropuhelu itsensä kanssa kuulostaa varsin tutulta. Viime viikko mulla kaikkein vaikein, jotenkin haki vähän syytä sieltä ja täältä avata korkki. Kaipaus just siihen nousuhumalan tunteeseen oli älytön ja aloin miettiä, että ehkä mulla ei ees mitään varsinaista ongelmaa ollutkaan.

Kyllä tämä on käsittämätön vaiva, mutta vahvana pysytään.
Miltaq
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 27.1.2021 12:55:48
Ollut raittiina

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 17.2.2021 20:48:27

Miltaq kirjoitti:Tuo vuoropuhelu itsensä kanssa kuulostaa varsin tutulta. Viime viikko mulla kaikkein vaikein, jotenkin haki vähän syytä sieltä ja täältä avata korkki. Kaipaus just siihen nousuhumalan tunteeseen oli älytön ja aloin miettiä, että ehkä mulla ei ees mitään varsinaista ongelmaa ollutkaan.

Kyllä tämä on käsittämätön vaiva, mutta vahvana pysytään.


Tsemppiä fiilisten kanssa painiskeluun sinullekin. Ymmärsin toisesta viestiketjusta, että alkuvuosi on mennyt raittiina. Se on jo upea saavutus. Parasta tässä on lopulta se, että jokaisen tehdyn hyvän päätöksen ja itsensä kanssa debatoinnin jälkeen on pikkiriikkisen vahvempi tunne kuin aiemmin. Varmaan siksi, että se houkutteleva ääni on olevinaan niin ovela.

Keksisiköhän joku tiedemies (tai yhtä epätoivoinen ihmisraukka) pillerin, joka aiheuttaisi nousuhumalan tunteen. Tai vaikka essonousut. Olisi miellyttävää.
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Miltaq » 17.2.2021 21:04:50

Joo alkuvuosi ilman kemiallista onnea :P

Pääasiassa on kyllä oikeesti mennyt hyvin ja henkinen tasapaino on parempi, kuin ehkä ikinä. Se on jotenkin vaan niin pelottavaa, kun ainakin omalla kohdallani tiedän täysin varmasti, että yksikin väärä valinta ja ollaan just siinä pisteessä mistä lähdettiin. (Eli masentuneena ihmisrauniona ja itseinhon vallassa)

Haluaisin semmosen pillerin, millä himon iskiessä saisin hetkeksi sen maailman paskimman olon, kun krapula-aamuna ensimmäisen kerran avaa silmänsä..
Miltaq
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 27.1.2021 12:55:48
Ollut raittiina

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Vapaaksi -78 » 24.2.2021 21:48:10

Haluaisin semmosen pillerin, millä himon iskiessä saisin hetkeksi sen maailman paskimman olon, kun krapula-aamuna ensimmäisen kerran avaa silmänsä..


Just tuommoinen sen pillerin pitäis olla!!!!

Vapaaksi -78
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 4.1.2021 09:45:40
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 25.2.2021 14:58:48

Ratkeaminen on ollut lähellä. Puoliso ei luota minuun, eikä voi jättää minua yksin kotiin useamman kuin yhden yön yli. Ymmärrän häntä hyvin, mutta olen silti vihainen - eniten kuitenkin itselleni. Kyllä minunkin olisi vaikeaa luottaa sellaiseen ihmiseen, joka lupaa olla juomatta, mutta on viime vuonna hankkiutunut useamman kerran hankaluuksiin ja monen päivän ryyppyputkeen. Niinpä lupaudun päivän päätteeksi lähtemään hänen mukaansa vanhempiensa luo. Teen sen hänen vuokseen, en itseni takia. En pääse todistamaan itselleni, että osaisin olla yksin juomatta.

Puhuimme asiasta kyynel silmässä ja onhan asia juuri näin: kun olen hänen seurassaan, ei juomiselle ole niin suurta tarvetta. Kun olen yksin, pärjään ilman juomaakin, mutta juomiseen ajautuminen on lähinnä kiinni halusta. Toisin sanoen on todennäköisempää, että juon yksinäni, koska pidän siitä - tällä hetkellä en kuitenkaan usko ajautuvani siihen. Minulla on tarve nollata silloin tällöin päätä alkoholilla, kuten olen tehnyt lähes koko täysi-ikäisyyteni ajan. Tämä kahden kuukauden juomattomuus on neljänneksi tai viidenneksi pisin ajanjakso kymmenen vuoden aikana ilman tippaakaan alkoholia. En osaa olla tästä yhtään ylpeä. Sen sijaan olen pyrkinyt nollaamaan päätäni liikunnalla ja onnistunut siinä joka kerta. En näe syytä, miksen onnistuisi nytkin. Minua harmittaa, etten saa puolison luottamusta takaisin välttämättä koskaan.

Harkitsen siirtymistä tuonne vähentäjien puolelle. En yksinkertaisesti tiedä, haluanko elää täysin ilman alkoholia. Vaikuttaa siltä, että kunnianhimoinen tavoite aiheuttaa minulle turhia paineita. Jos kannabis olisi laillista, en joisi tippaakaan, vaan suorittaisin nollauksen viikonloppuisin iltasavuilla. Sellaista oloa minä todennäköisesti viinastakin haen.

Olen addikti.
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Dave2 » 25.2.2021 18:49:41

Hyvin olet selvinnyt mutta nyt tuntuu olevan tiukkaa. Laitan alle linkin esityksestä, joka perustuu Gabor Maten näkemykseen addiktiosta. Häneltä löytyy paljon juttuja Youtubesta.

https://www.youtube.com/watch?v=BVg2bfqblGI&t=27s


Kiinnostava ajatus tuosta "nollaamisesta#. Aikoinaan itsekin ajattelin niin, kun rankan viikon jälkeen porukalla kokoonnuimme ravintolaan ryypiskelemään ja viettämään mukavia yhteisiä hetkiä, ajattelin, että alkoholi oli se oleellinen tekijä. Kun sitten lopetin juomisen ja osallistuin edelleen, huomasin, että ei alkoholi ollut mitenkään tärkeää, vaan hauskat, yhteiset hetket ystävien kanssa, jotka rentouttivat ja toivat hyvän olon. Alkoholi tai joku muu päihde on (huono) korvike tuollaiselle yhteisyyden kokemukselle.

Jos et ole vielä lukenut tuota jo aiemmin mainittua Selvin päin kirjaa niin lämpimästi suosittelen. Siinä kerrotaan tieteellisiin tutkimuksiin perustuen mistä tuossa etenoli-addiktiossa on kyse.
Viimeksi muokannut Dave2 päivämäärä 26.2.2021 01:51:07, muokattu yhteensä 1 kerran
Mitä vähemmän tietoa sen suurempi usko.
Avatar
Dave2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 356
Liittynyt: 16.4.2018 06:19:58

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja rafu65 » 25.2.2021 22:21:30

xxx
Viimeksi muokannut rafu65 päivämäärä 18.4.2021 09:20:06, muokattu yhteensä 1 kerran
pakko raitistua
rafu65
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 14.10.2020 12:08:05

Re: Lopullisen selviytymisen alku

ViestiKirjoittaja Targett » 1.3.2021 12:16:37

rafu65 kirjoitti:Kerrot Target, että puolisosi ei luota enää sinuun ja eikä uskalla jättää sinua pitkäksi aikaa yksin. Tilanteeni on aivan samanlainen. Minä myös olen menettänyt oman mieheni luottamuksen. Se sattuu todella. Ja mikä pahinta olen olen menettämässä luottamukseni myös itseeni.

Niin se kai vain on, että ainoa keino palauttaa lähimmäistemme luottamus ja luottamus omaa itseemme, on pysyä kuivilla tavalla tai toisella niin monta päivää, viikkoa, kuukautta tai vuotta, että uskomme ja luotamme jälleen. Yksi pahimmasta asiasta tässä riippuvuushelvetissä on ollut juuri se, kun menettää rakkainpansa luottamuksen ja kun loukkaa ja aiheuttaa hänelle samanlaista tuskaa kuin itselle.

Olet ollut kaksi kuukautta juomatta. Se on upea asia. Ole siitä ansaitusti ylpeä. Minä olen huono ihmisen neuvomaan, mutta mieti vielä, että jatkaisit kohti pysyvää raittiutta. Minä yritän kohti pysyvää raittiutta. Olen retkahtanut monta kertaa, mutta uskon silti, että se on minulle ainoa järkevä päätös.

Kiitos Dave2, että kannustat meitä kohti elämää ilman päihteitä. Iloon yhdessä ystävien kanssa ei tarvita päihteitä. En usko, että kannabiskaan on hyvä vaihtoehto.

Tsemppiä Target! Olen iloinen, että sinulla on tukeva ja auttava puoliso.


Kiitos kannustavasta viestistä raflu. Nyt kävi kuitenkin niin, että laskuri nollautui. Kaksi kuukautta ja kaksi päivää sitä kesti, mutta lauantaina retkahdin. Join kokonaisen punaviinipullon ja neljä olutta. Minua ei kaduta juuri lainkaan enkä ole harmissani asiasta. Sunnuntaina ei tehnyt mieli jatkaa, asia oli puolisolleni ok ja krapula oli tavallista lievempi suuresta määrästä huolimatta. Suunnitelmissani ei ole myöskään ryypätä heti seuraavana viikonloppuna.

Mielessäni on paljon ristiriitaisia ajatuksia, joista suurin osa kuitenkin positiivisia. Olen ehkä hyväksynyt, ettei minusta ole vielä lopettajaksi, mutta vähentäjäksi kyllä. Tarkemmin ajatellenhan en esimerkiksi viime vuoden aikana juonut kuin noin kerran kuussa -tahdilla, mutta usein useamman päivän putkeen. Olisi ehkä järkevintä ottaa seuraava askel siihen suuntaan, että juominen tapahtuu vain yhtenä päivänä putkeen, eikä tavoitella heti kuuta taivaalta.

Mietin myös, onko tämä alkoholisti-minän puhetta; juomisen salliminen itselle silloin kun siltä tuntuu. On vain harvinaista, että oivaltamisen tunne valtaa kehon ja mielen, ja luulen että tuo oivallus on juuri se, ettei mitään kannata kieltää itseltään sataprosenttisesti ikiajoiksi. Minulla se ei näytä toimivan, koska silloin ajattelen vain sitä mitä en saa tehdä.
Minä määrään.
Targett
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 33
Liittynyt: 27.12.2020 18:37:11
Ollut juomatta

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa