Olet täällä

Aamuajatuksia

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 19.2.2021 09:27:23

Heipparallaa!

Jos ei halua ottaa jotakin ajatusta omiin nimiinsä tai tapahtunutta itse kokemakseen, on olemassa ovelia kiertoilmauksia. Niillä eksyttää kuulijan ja lukijan eikä jää puhumisistaan vastuuseen. Kaikki on tapahtunut jollekin toiselle, jossakin muualla ja ihan eri maailman aikaan. "Ei "eppäillä", että itsestään puhuja puhuu.
Kersti Bergrothilla on karjalaisessa kansannäytelmässään Anu ja Mikko tätä keinoa taitavasti viljelevä henkilö, Papan Antti. Käytetäänpä keinoa, ihan omasta päästä:
"Yhe postiljooni Laatokkaa hukkunt leski Käkisalmest kuulu elläissää tunnustannee, ett häne miehens oli höyryttänt yhe kirjee auki ja lukent yhe nyt jo kuollee ratavartija Ameriikkaa muuttaneel ja sinne kadonneel veljel käynee nii, ett..."
Tältä samaiselta Papan Antilta olen minäkin sittemmin kuullut paljon.
Ennen katoamistaan Amerikan-veli oli raitistunut. Veljen vaimo ei. Veli ajatteli, tarvitseeko hän rinnalleen tuollaisen vaimon vakuuttuakseen omasta erinomaisuudestaan. Mutta pärjäisikö hän lopultakaan tässä elämässä toisenlaisen ihmisen kanssa. Halusiko hän tällä tavalla olla se päähenkilö ja paistatella suuressa saavutuksessaan. Oliko tämä tilanne nyt lukkiutunut uuteen, ahdistavaan asentoon?
Viimeksi muokannut apent66 päivämäärä 19.2.2021 10:35:32, muokattu yhteensä 3 kertaa
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 19.2.2021 09:42:18

[
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 20.2.2021 10:50:49

Herätykset lisääntyy!

Siis toisinpäin kuin armeijassa. Siellähän herätysten vähenemistä lasketaan, aamuja siviiliin pääsyyn. Aika päiviä sitten olen lakannut räknäämästä selvien herätysten eli heräämisten karttumista. Plinkin laskuri raksuttakoon omia aikojaan.
USA:n maavoimien teksasilainen kenraaliluutnantti II maailmansodassa, John Howell Collier eli lempinimeltään Pee Wee, oli viisi jalkaa ja kaksi tuumaa pitkä (157 cm). Palveli Afrikassakin.
Olin pilottina siirtolentolla Saharassa, kun kone sai mootorivian ja putosi. Vain kenraali ja minä jäimme henkiin. Pelastumisesta ei näyttänyt olevan toivoakaan. En antanut kenraalin komennella, pikku-ukon. Hän alkoi kolmine tähtineen näyttää jallupullolta.
Suomalaistaustaisena en tullut Saharassakaan toimeen ilman saunaa. Koneen jäännöksistä sain sellaisen kyhättyä. Päivä porotti peltiseinien sisään hyvät löylyt.
Pakotin Pee Ween löylyyn ja sinne hän kokemattomuuttan kuukahti. Ei tarvinnut viedä saunan taakse.
Tiedustelulentokone havaitsi meidät, ja loppu onkin historiaa.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 21.2.2021 13:37:51

Parran pärinää

Voi hemmetti tuota nykynuorten laskutaitoa. Ilman koneita ovat ihan kynnettömiä. Ostin eilen Lidlin lauantaitarjouksesta 20 pikkupurkin lavan hedelmäjogurtteja. Kun se tuli hihnalla kassapojan eteen, hän rupesi laskemaan niitä purkkeja siitä laatikosta ääneen yksitellen sormellaan hipaisemalla, ei edes siis tyyliin kaksi, neljä, kuusi... Sanoin, että kun ovat suorissa riveissä ja jonoissa, niin eikö nyt olisi helpompi kertoa neljä kertaa viisi ja että sitä paitsi tuo lava on tarjouksessa ja könttähinta on viisi euroa eikä yksitellen laskettuna kahdeksan. Säälistä en antanut pojan jatkaa laskujaan kovin pitkälle. Ihan terävä poika muuten. Tunnusti unohtaneensa ja heipat heitettiin. Joku skanneri niille varmaan tuommoisia laskutoimituksia varten pitää siihen kassalle keksiä.
Tästä pääsen aiheeseeni eli alzheimerin torjuntaan. Äitini kuoli siihen tautiin 86-vuotiaana ja äitini äiti 88-vuotiaana. Suvun miespuoliset ovat kuolleet sen verran nuorempina, etten tiedä, olisivatko sen ikääntyessään saaneet.
Vakavastihan asia pitää ottaa. Sen verran voi sanoa, ettei taudin kehittyminen läheltä seurattuna ole hauskaa katsottavaa.
Kun on pohjustellut mahdollisuuksiaan sairastua tuohon koko kansan vitsaukseen kymmenien vuosien alkoholin käytöllä, viisainta on tehdä mahdollisimman paljon aivotyötä eikä olla vaan. Siten alsua voi ehkä lykätä, jos se kuitenkin on tullakseen. Tällaisten lauseiden rakentelu on osa projektia. Nuoruuden harrastuksistani olen lämmittänyt uudelleen nautittavaksi shakkitehtävät. Mikään haka en niissä ole, mutta mukavasti mukanaan vievät. Olen myös opetellut kuuntelemaan mahdollisimman vaikeasti tajuttavaa musiikkia ja ruvennut katselemaan hyvin hitaasti avautuvaa taidetta. Ensinäkemältä yksinkertaisen näköinen taulu onkin loputtoman monimuotoinen. Näin vanhaksi piti elää, että ymmärsi Paul Kleen sukunimen tarkoittavan apilaa.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 24.2.2021 11:50:39

Hei!

Nousuhumalaa hienosti sanottuna glorifioidaan ja mystifioidaan. Ei sen tunnetta voi unohtaa ilmeisesti koskaan, vaikka olisi ollut raittiina kuinka kauan. Omasta kokemuksestani voin puhua vain runsaan neljän vuoden mittaisesta etäisyydestä tuohon tunteeseen, joka tosin oli viime vuosina ja vuosikymmeninä lähinnä alkoholin nopeasti kehoon ja mieleen tunkeutuvan rutiinivaikutuksen tunne. Kuin nouseva, tympeähkö kuume.
Mutta ne nuoruuden hetket...
Mieleni on kehittynyt ulkoistamaan nousuhumala toisen tuntemaksi.
Tämä toinen on itävaltalainen runoilija Georg Trakl, joka eli 27 vuoden mittaisen elämän hieman yli sata vuotta sitten.
Traklilta on suomennettu Sielun öinen siivenisku -niminen kokoelma (2004), jossa suomen- ja saksankieliset runot ovat vertailtavina rinnakkain. Luin sen viitisen vuotta sitten.
Kokoelmassa on yksi runo, jossa runon minä vaeltaa maantietä pitkin oudolla seudulla ja ilta yllättää. Hän poikkeaa majataloon, nauttii ensin punaviiniä ja pähkinöitä. Pistäytyy sitten ulkona, kävelee talon valopiiristä vähän matkaa metsään katselemaan tähtiä omissa ajatuksissaan.
Maantie, majatalo, punaviini, pähkinät, metsä. Nuo sanat muistan tarkkaan. Hän käytti väkevän tunnelmansa luomiseen toisia sanoja, ei varmaankaan "valopiiriä", tokko "tähtiäkään", jotka olisivat hänen sanastossaan liian imeliä.
Humalasta tai päihtymisestä ei puhuta suoraan missään, kuten ei muuallakaan Traklin runoudessa. Kaikki soljuu kuvina, mielteinä.
Runokokoelmaa ei minulla ole tässä; se oli kirjaston.
En tule lainaamaan sitä uudelleen. Vaikutelmasta syntynyt vaikutelma pysyy puhtaana ja jopa mahdollisimman etäällä alkuperäisestä runosta. Silloin se on minulle hyvin henkilökohtainen ja samalla universaali tulkinta nousuhumalasta.
Trakl oli Wittgensteinin suosikki. Filosofi lähetti hänelle rahaakin, matkusti tapaamaan Traklia sairaalaan, muttei ehtinyt ajoissa. Runoilija oli kuollut kokaiinin yliannostukseen. Wittgenstein oli homoseksuaali, arvattavasti myös Trakl.
Huomauttaisin vielä, että en tiennyt Traklin alttiudesta addiktioihin avatessani hänen kirjansa - enkä silloinkaan, kun sen suljin.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 25.2.2021 11:08:48

Raitista aamua kaikille!

"Maassa ei voi olla yhtä aikaa kahta kuningatarta. Äitini kuoli aamulla."
Tällaisen sähkeen lähetti isäukko meille pojilleen, kun hänen äitinsä kuoli. Juuri sillä samalla viikolla kun Englannin Elisabet vieraili Suomessa 1970-luvun puolivälissä.
Nuoremmille pitää selittää, että sähke oli kaukokirjoittimella paperille kirjoitettu pikku kirje, joita lähetettiin Posti- ja lennätinlaitoksen toimipaikoista toiseen. Määränpäässä Lennättimen pojat toimittivat sen hyvin nopeasti ja samana päivänä vastaanottajan kotiovelle hevosella, autolla, mopolla, polkupyörällä tai juosten ja lähes kellonaikaan katsomatta. Sähkeen alkuaikoina ne sähkötettiin morseavaimella. Siitä jäi käytäntöön tuo kuuluisa lauseiden välinen STOP.
Tai ehkäpä tuon sähkeen toimintaperiaatteen tietävät mainiosti nuoremmatkin. Verestin vain muistiani, ettei itseltäni pääse unohtumaan.
Joka tapauksessa sähkeestä jäi konkreettinen paperinen dokumentti. Toista se oli silloin kuin puhelinsoitto. Tuo isäni lähettämä sähke on minulla tallessa suurena aarteena. Täytyy sanoa, että oli ukolla tilanne- ja tyylitajua.
Näin pitkä johdanto piti kirjoittaa sitä varten, että aion kertoa fanaattisen uskovaisesta naisesta. Isän puoleinen isöäitini kuoli päälle kahdeksankymppisenä säärihaavaan, jota hän kotioloissa hoiti vanhan kansan malliin voilla voitelemalla. Ei suostunut amputointiin. Hänen perusteenaan oli se, ettei hän yhdellä jalalla pääse könyämään haudastaan, kun Jeesus tulee sinä Viimeisenä päivänä herättämään kuolleet ja kutsumaan valitut autuuteen.
Pojat ja tyttäret saivat äitinsä pään kääntymään liian myöhään. Varsinkin pojat palvoivat äitiään ja pitivät häntä isäni sanoin Kuningattarena. Isäni ei ollut uskovainen, kuten ei siinä jälkeläiskaartissa moni muukaan, mutta äidin sana oli hänellekin laki. Isän äiti kaunisteli tilannettaan, ja niin meille lapsenlapsillekin asiaa kaunisteltiin.
Noin vahva voi olla ihmisen usko. Vaikka kuinka hölmöksi leimattaisiin.
Jospa saisi noin kovan uskon raittiuteensa, niin ei tarvitsisi elää päivä kerrallaan -meiningissä. Totta puhuen houkutuksia ja viekoituksia ei ole pahemmin tullut kuin ensimmäisenä vuotena sen vuoden mittaisen antabuskuurin jälkeen. Varman päälle -tyylillä kannattaa kuitenkin edelleen mennä, vaikka viina-ajat tuntuisivat miten kaukaisilta. Tuosta isoäidin jalkajutusta on sen verran opittavaa, että pikkiriikkinen fanatismi - en tässä tarkoita uskovaisuutta - saattaisi tehdä hyvää itse kullekin raitistuneelle. Kelle enempi, kelle vähempi. Ja se raittiuden jalon aatteen fundamentalismihan on koko asian ydin. Harva kai sitä pelkillä lääketieteellisillä asiaperusteilla pitkälle pötkii.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 27.2.2021 01:12:27

Huomenta!
Yöhän nyt on, mutta olenkin ajatuksissani Kiinassa, jossa on jo vähän valoisampaa tähän aikaan.
Sylvi Kekkonen johti suomalaista kulttuurivaltuuskuntaa Kiinassa 1953. Matkasta julkaistiin äskettäin kirja, joka perustuu Sylvin päiväkirjoihin. Olen lukenut siitä vain muutaman arvostelun.
Matkalla oli mukana myös kaksi kirjailijaa, Matti Kurjensaari ja Pentti Haanpää. Jälkimmäisen tuntenevat useimmat; Kurjensaari oli enemmänkin aikansa tapahtumien tulkki ja kirjuri, lehtimies.
Minulla oli muistissa yksi Kurjensaaren aikoinaan usein siteerattu ja ihan muualla esittämä lausuma: "Harva ajattelutapa on Suomessa niin paljon aiheuttanut ja ylläpitänyt juoppoutta kuin raittiusaate."
Kirjassahan tuohon lausumaan ei viitata, mutta sitä vasten voi tarkastella erinäisiä kirjan tapahtumia. Esimerkiksi Hesarin kirja-arvioinnissa Kurjensaaren oma alkoholinkäyttö poimitaan melkeinpä keskiöön: "Alkoholitarjoilu verotti suomalaisten kuntoa, eritoten Kurjensaaren", "Kekkonen nyreksi juopottelevaa Kurjensaarta".
Kyllä Haanpääkin otti, joi jopa isännät pöydän alle. Mutta se oli ilmeisesti Sylvin mielestä todellisen taiteilijan vapautta. Moitetta ei tullut.
Pitäisikö tuosta Kurjensaaren tapauksesta olla vahingoniloinen. Sellaisiahan me vähän olemme. Mutta itsekin ristiriitaisia lopulta kaikki.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 27.2.2021 14:24:59

Leinoa:

Mun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla.
En tahtois mä touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla.

Mökin akan muunnelma (apent66):

Mun mieheni on niin kummallinen ja ihan kuutamolla.
Ei tahtois se kuohuun kaljojen ja ei tahtoisi ilman olla.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 28.2.2021 09:57:24

Ihmeellinen luonto

Ihme että on pää kestänyt, vaikka vuosikymmeniä takoi samaa puuta kuin tikka. Armoa ei annettu. Homma alkoi monesti heti aamusta. Jo koulussa kyllä opetettiin, että tikalla on aivoissaan joku jousitus - mutta silti.
Tai sitten miten kesti pää ja selkä, niin kuin sillä ryyppylinnulla, joka keikahtaa kupilleen kerta toisensa jälkeen ikiliikkujan lailla. Keikahdusta edeltävät heilahtelut tapahtuvat suorin vartaloin ja koko ajan lisää vauhtia keräten. Luulisi että noin äärevä liike käy selän päälle, kun se taukoamatta jatkuu ja jatkuu. Voimistelutelineestään lintu ei pääse pois, eikä se haluakaan, kun kerran on siihen kahlittu ja maistatettu, mitä kupissa on.
Sillä linnulla on yleensä pieni silinterihattu päässä vähän kuin herraskaisena merkkinä. Hattu ei putoa. Näyttäisi siltä, että pakkoliike ei ole taukoamaton: elämäntehtäväänsä suorittaessaan lintu jää toistuvasti pystyasentoon ihan hetkeksi huilaamaan ja miettimään ja aivan kuin näkisi jopa ympärilleen. Mutta nokanvarttaan katselee alas kuppiin. Ja ei kun menoksi.
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 1.3.2021 09:20:29

Huomenta!

"Alko jäi, mieliteko loppui, ja ne haaltuivat muistoiksi muistojen joukkoon", kirjoittaa Peruutuspeili tuolla Tragic Idolin ketjussa. Muutenkin luo viisaita lauseita koko ajan valaakseen uskoa Tragic Idoliin siinä asiassa, että himo häviää ja tulee tilalle paljon, paljon muuta, tärkeämpää.
Samoin hän rehellisesti toteaa, ettei pysty oikein enää asettumaankaan aloittelevan raitistujan rooliin.
Noin siinä käy. Voin omalta kohdaltani taata sen.
Yksi vahva muisto kuitenkin minulle on jäänyt. Se ei haallu, enkä halua siitä eroonkaan. Tavallaan se on "seinällä".
Ajelin naisystäväni kanssa vähän toistakymmentä vuotta sitten päiväreissulla Pohjois-Norjassa ruska-aikaan, ja olin koko ajan kuskina. Olin ensi kertaa Jäämerellä; naiselle paikat olivat tutut. Tukikohtamme oli Saariselkä. Olin päättänyt vaikka miten pinnistellen olla tuon pariviikkoisen loman raittiina. Naisenikaan ei ottanut.
Noin 20 vuotta vanhaan Toyotaan tuli Norjan puolella vika Kirkkoniemessä. Alkoi sammuskella silloin tällöin, kun nosti kaasupolkimen. En heti ymmärtänyt, että vika oli huohotinventtiilissä. Polttoaineen syöttöä ja sähköjä ensiksi epäilin. Vika paheni, ajelu oli yhtä helvettiä. Oli pyhä ja korjaamotkin kiinni. Kierreltyä kuitenkin tuli, viehättävä suomalaiskylä Pykeijakin katsottua. Ajatukseni olivat kyllä aivan muualla. Varsinkin kun emäntä paapatti koko ajan vieressä, että minä olen väärällä ajotavalla rikkonut hänen autonsa. Hän luki kartatkin järjestään väärin.
Paluumatkalla yöllä, juuri ennen Utsjoelle Tenon yli johtavaa Suomen siltaa oli vielä norjalaisten ratsia. Huomautus tuli FIN-merkin puuttumisesta. Vanhassa autossa kun ei ollut EU-rekisterikilpiä.
Se oli viimeinen niitti. Pysäytin auton keskelle siltaa. Viinan himo oli niin hirveä, että olin hypätä Tenojokeen. En ole eläessäni kokenut niin hirveää viinan himoa ja muistan sen yhtä tarkkaan kuin eilisen päivän. Tiesin, että Suomen puolella viinaa ei saisi niin myöhään enää mistään eikä ollut toivoakaan ehtimisestä kapakoihin. Olin ajatellut ajelun aikana jopa mennä koputtelemaan ihmisten oville. Herättelemään nukkuvia taloissaan. Ainakin sopivalla ovella asia varmasti järjestyisi. Money talks.
Naisystävä sai kiskottua minut tärisevänä takaisin autoon sillankaiteeseen nojaamasta. Olihan siinä sillalla pysähtyminenkin kielletty. Deliriumista ei ollut kysymys. Huusin ja hoilotin rivoja lauluja aina Inarin kirkonkylään saakka ja piiskasin auton hirmuiseen vauhtiin. Sillä kertaa löhtivät karstat mielestä ja moottorista - mielestä vain vähäksi aikaa. Yhden yön ajaksi.
Palaan vielä Peruutuspeilin tunnustuksiin. Minä en ollut siellä Tenolla "aloitteleva raitistuja". Olin päätänyt olla juomatta vain sen pariviikkoisen loma-ajan, ehkäpä pidempään tyyliin "katsotaan sitten", mahdollisesti, jos alkaa olo maistumaan, jopa kuukauden. Tai itse asiassa eiköhän kokeiltaisi kerralla koko loppuvuotta!
Sietämätöntä itsepetosta ja paskaa. Käsitin, ettei tavoitteita voi olla kuin yksi. Vain se yksi vapauttaisi minut elämään vailla alituista tekopirteyden ja ärtymyksen vuorottelua, se vapauttaisi lopullisesti syyllisyyden tunnosta.
Kun sitten sain lopullisen tahdon raitistua loppuelämäkseni, Teno-kokemuksia ei tullut. Ei lähellekään. Ihan vienoja siihen verrattuna ja menivät pian ohi. Aika teki tehtävänsä ja melkeinpä nauratti, että kappas, vieläkö tuo päätään nostelee. En kyllä enää muistakaan, milloin viimeksi. Siitä on jo niin kauan.
Sietää miettiä, miksi tämän osaston nimi on "Me Lopettajat".
Viimeksi muokannut apent66 päivämäärä 4.3.2021 09:45:04, muokattu yhteensä 4 kertaa
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 2.3.2021 09:33:00

Hyi hitto!

Tämän ukon joka tarina on kyllä laajuudeltaan kuin kessunhakkuupölkky - luonnollisessa koossa. Jos nimi vuotaa, niin kohta on valkotakit oven takana. Ei saa sanottavaansa kakistettua tiiviimmin, niin kuin esimerkiksi tuo Tyräkki. Se vain puikkelehtii menemään kuin koskikajakilla. Ja joka kerta hänen asiansa tuli selväksi - vähemmälläkin.
Nämä meikäläisen tekstilotjat lojuu aina tässä etusivulla ja ihan pintavesissä. Joka päivä on muka olevinaan jotain sanottavaa ja niin saatanasti kaikkiin ketjuihin. Enimmäkseen hölynpölyä, vaikka vaktat kutinsa pitääkin. Ja kiroilenkin vielä, niinpä kai ettei kukaan huomaa, että ikä tätä viriilisyyttä vääjäämättä vähentää. Kaikki näyttää kiroilemalla vähän terhakkaammalta.
Saavat nämä lotjat nyt vajota vaikka Mariaanien hautaan.
Tuleepahan tilaa nuoremmille. Niille, joilla on akuutti hätä.
Auttanut tämä palsta on paljon. Ensinnäkin siinä, että huomaa, että on niitä hulluja muitakin, ja toisekseen siinä, että näkee kuka itse on, mistä tulossa ja mihin menossa. Palsta on kuin peili. Vessan peiliin ei kehtaa vilkuilla, kun korona on pitänyt parturin loitolla. Ja muutenkin mennyt tuo kodin ainoa kuvastin hammastahnaroiskeista umpeen. Pääsinpä kehumaan, että hampaitakin on.
Nyt lähden tässä kohtapuoleen viettämään syntymäpäiviä ja oikein kunnolla. Saimaalle. Enkä rasita ketään niillä alituisilla puujalkavertauksilla. Esimerkiksi vertaamalla toisiinsa raittiiksi höyrähtänyttä ihmistä ja Saimaan norppaa.
Kalakukkoa siellä syön ja kirnupiimää juon. Kuuntelen Sekahakua. Akka on mukana henkisenä tukena. Se täytti samat vuodet ihan äskettäin. Tammikuussa.
Siis tämä ikä, se alkaa alkamaan sitten äkkiä yhtenä päivänä siellä mökillä sellaisella numerolla, että sanomalehtien kesätoimittajat käyttävät siitä kansanryhmästä onnettomuusuutisten otsikoissa tiettyä nimitystä, aina kun sen kansanryhmän edustaja potkukelkkailee rekan alle. Kesätoimittajat? No, kun se kansanryhmä potkukelkkailee kesälläkin.
Aurinko paistaa ja linnut laulaa.
Pysykää raitiina.
Ellette, niin käy samalla tavalla kuin sille entiselle komppanian yöpäivystäjälle, joka nukahti. Oli pöytäpuhelimet, vielä ne vanhat veivattavat. Vääpeli yritti yöllä kolme kertaa kotoaan soittaa, vaan ei poika herännyt. Vasta neljännellä soitolla havahtui vastaamaan.
Kunniansa sai kuulla se poika. Vääpeli karjui punaisena puhelimeen:
"Vartiorikos, perkele! Täältä tulee karvainen käsi lankaa pitkin ja kuristaa!"
(Ne viisi ärrää, jotka tuossa on, ne vääpeli äänsi erityisellä sotilaallisella korostuksella. Miehet tietävät. Ja nykyään naisetkin.)
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 8.3.2021 14:00:23

Hei,

Tuossa jo vedin tapin irti ja annoin kaikkien entisten kirjoitusteni vajota Mariaanien hautaan.
Teen lähtöä, fyysisesti ja henkisesti. Matka.
Kun noita ajatuksia vain pulpahtelee mieleen, ja käväisin äskettäin vielä tuolla toisessa ketjussakin, niin olkoon - yksi kirjoitus.
Itseään ja muita kun miettii, niin aina viimeiseksi herää kysymys: Mikä siinä raitistumisessa sitten pelottaa niin kovasti?
Pakko on vastata, että pelottaahan se, koska se on erään mielen alueen kertakaikkinen eliminointi, suoranainen itsemurha.
Kukaan ei taida aivan heti uskoa, että tapahtuu uudestisyntyminen.
Ei usko, että tuo ontoksi jäänyt alue täyttyy terveillä elementeillä ja terveen elämän kohinalla. Sitä pelkää, että sen tyhjyyden täyttää iänkaikkinen tylsyys, jatkuva kaipuu takaisin entiseen olotilaan, suoraan sanottuna elämän täydellinen tarkoituksettomuus.
Pätkäraittiuksien aikana on helppo olla tekopirteä. Olo paranee, kunto kohenee ja pirteänä pysyy, kun tiedossa on palkinnoksi viinaa sitten joskus jossain eli käytännössä milloin ja missä vain haluaa.
Mutta jo pelkkä lopullisen raitistumispäätöksen ajattelukin tahtoo musertaa minuuden, ja niinpä sen työntää pois mielestään, huomiseksi. Sehän ei lupaa varmaa ja varsinkaan nopeaa palkintoa, pelkän uskon ja toivon vain.

P.S.
Olin unohtaa rakkauden.

Tv. Vahvasti punastuva jäsen
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja 1970 » 9.3.2021 07:41:09

Mikä siinä raitistumisessa sitten pelottaa niin kovasti?
Pakko on vastata, että pelottaahan se, koska se on erään mielen alueen kertakaikkinen eliminointi, suoranainen itsemurha.
Kukaan ei taida aivan heti uskoa, että tapahtuu uudestisyntyminen.
Ei usko, että tuo ontoksi jäänyt alue täyttyy terveillä elementeillä ja terveen elämän kohinalla. Sitä pelkää, että sen tyhjyyden täyttää iänkaikkinen tylsyys, jatkuva kaipuu takaisin entiseen olotilaan, suoraan sanottuna elämän täydellinen tarkoituksettomuus.
Pätkäraittiuksien aikana on helppo olla tekopirteä. Olo paranee, kunto kohenee ja pirteänä pysyy, kun tiedossa on palkinnoksi viinaa sitten joskus jossain eli käytännössä milloin ja missä vain haluaa.
Mutta jo pelkkä lopullisen raitistumispäätöksen ajattelukin tahtoo musertaa minuuden, ja niinpä sen työntää pois mielestään, huomiseksi. Sehän ei lupaa varmaa ja varsinkaan nopeaa palkintoa, pelkän uskon ja toivon vain.


Morjeksia. En juuri lainaile toisten tekstejä, kun ne on jo kertaalleen kirjoitettu, mutta tämä luonnehdinta tuosta vaikeudesta osuu kyl
ihan täysin nappiin. Silleen funtsien mäkin kelailin asianlaitaa ja sivuja ja tätä palstaa n. kymmenen vuotta sitten ja etenkin kesällä 2010 täällä plinkkendaalissa. Ei halunnut erota siitä rakkaasta paskasta, josta ei mitään hyvää ollut koitunut enää moneen, moneen vuoteen.

Pitää vaan sokeesti uskaltaa päästää entisistä maneereista ja mantereista irti, mutta eihän se toki helppoa ole, eikä heti onnistu.
Harva meistä lienee parisuhdemestari tai raitistumisessa heti kaiken osaava. Täällä on tohtoristason tyypit myös aloittaneet nollasta.

Sitten loppukevennys. Huoneessa on n. sata ihmistä, kaikenlaisia tapauksia.
Yksi heistä on lopettamolainen. Mistä hänet tunnistaa. Se kertoo sen sulle.


Olemme pitkälti tuomittuja plinkkaamaan, eikä paluuta menneeseen juuri ole.

Hyvää matkaa ja tätä kevättä, jei ´
Bentsoitta 22.2.17 alkaen ja
selkeenä sulhasena since 8.1.19 !
Avatar
1970
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 24170
Liittynyt: 19.1.2010 15:43:12
Ollut juomatta

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 10.3.2021 17:17:41

Hyvää matkaa ja kiitos, kamu!
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

Re: Aamuajatuksia

ViestiKirjoittaja apent66 » 11.3.2021 09:00:54

Kyllä tuo 1970 oikeassa näyttää olevan,

Nimittäin siinä, että tänne Plinkkiin on tuomittu jäämään.
Oikeasti teen kyllä lähtöä sinne mökille ja siellä pitää tietyyn aikaan olla, ettei sitten maksa turhasta. Pakkanenkin on sopivasti lauhtumaan päin. Lähdön aikaikkunaa (hienoja sanoja pitää viljellä) en paljasta, eikä se kyllä ketään pätkääkään kiinnostakaan.
Kuten sanottua, tunnen näitten Plinkistä lähtemisteni kanssa olevani kuin se sietämätön kiinalainen muovikissa, joka vilkuttaa käpälä pystyssä ja idiootin hymy naamallaan niin kauan kuin patteri riittää.
Pitää kääntää asia niin päin, että vilkutankin vähän niin kuin sisäänheittäjänä uudet jäsenet tervetulleiksi tähän erikoislaatuiseen Hermannin nuorisoseuraan. Rohkeasti peremmälle vain...
Korkki kiinni
apent66
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 16.5.2017 17:47:27
Ollut raittiina

EdellinenSeuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa