Vastaus ja optio
sivun 91 Keijåstååriin:
2021 KesäEdit:Panostin aika paljon tähän kirjoitukseen. Ammensin omasta kokemuksesta, joka on jo haalistunut räkäpaperi kiskalla ramppaajan halvassa lenkkarin pohjassa. Siitä kuitenkin saa vielä selvää tämän koko kauheuden, kalpean keijon kurimuksen keston ajan.
On ehkä taas katsottava perusasiat kunnolla läpitte ja lopetettava liian korkealle kurkottelu ja halpa haaveilu.
Keijon on tultava toimeen sillä, mitä hän on ja hieman laitettava lapin lisää muuten kehnoon ulostuloonsa.
Oltava aito alkuperäinen ja jonkin verran luntattava paremmin tietäviltä ja kopsattava tutkinto netistä.
Saapua paikalle rennosti omana itsenään esittämään jotain ihan muuta ja oudon kyynistä tyyppiä.
Ihan ensimmäiseksi pitää varmistaa, ettei
Mikko Nousiainen ole mestoilla. Tuolle Suomen viralliselle panomiehelle ei kukaan voi mitään. Ei edes vakiintuneet tavisnaiset tai etenkään he. Nousiaisen
nousua vastaan ei ole panemista, vaikka olisi varustettu taikavoimilla. No, sen murehtiminen, että Mikko vie naisen mennessään ei pidä antaa vallata aivojen onttoja sisälohkoja, muutenhan
toiminta on vain tapahtuvan jatkuvaa pelkäämistä. Pelkoa on toden totta ollut jo aivan tarpeeksi keijon pienissä kalsareissa ja merkityksettömältä näyttävässä elämässä. Ja jos niin käy, että Nousis pamahtaa varoittamatta paikalle, iskee keijon vaivoin hankkiman naaraan, ei voi ainakaan sanoa hävittäneensä sutturansa heikommalleen. Sillä voi jo vähän kehuskella keijotovereilleen alepupissa. Muutoin tärpätin nautiskelusta voi pitää tauon niin pitkäksi aikaa, kun on varmasti purjehtinut suhteellisen seurustelun tiivisrytmiseen sisäsatamaan ja ehkä sen jälkeen voi taas palata sisäreiden hikiseltä pinnalta salaa ½aikapultsariksi.
Univormun hankinta. Naiset hurahtaa tämän tästä kiiltävänappisiin työasuisiin. Poliisi, palomies, lääkäri ja lentäjä. Jälkimmäinen on ehkä liioittelua ja
perämiehen takki piisaa ihan hyvin jopa hieman sutattuna ja kirpparimallisena. Lekurin valkoinen, sinänsä persoonaton takki on halvin vaihtoehto ja sitä roolia varten meillä kaikilla on jo valmiiksi kaikki anatominen tavara mukana joka käänteessä. Valepoliisina pitäisi olla sellanen aggressiivinen, eikä se kaikilta testosteronittomilta terokeijoilta noin vain luonnista.
Ja palomieskloonit on usein itse pyromaaneja pahimmasta päästä. No, näihin voi vielä palata tai sitten vaan mennä metsään olemalla läpeensä paskasissa kuoseissa niin lääkityksen, kuin vaatetuksenkin osalta. Ohessa tarkemmat ohjeet:
Suorin tie keijouteen, pikaopas:
Tukan voi jättää kampaamatta n. puoleksi vuodeksi. Asunnon imurointi ja muu siivoustoiminta vie energiaa naisenhaku-harrastuksesta. Ruoka on vain esikakkaa jätelaitokselle, joten sen laatu ja määrä on vain matemaattista numerologiaa, merkityksetöntä saissendaalia. Puhe on vain värinää kuulijan korvakäytävissä ja näissä asioissa sen tarkoitus on kellistää beiben jalat 10 yli kympin kellotauluksi. Netissä voi nälviä vapaasti ketä vaan vastaantulijaa ja siten tulee onnelliseksi ilman läheistä seuraa ja voi olla ylpeä käytöksestään. Bonuksena krooninen vittuilu netissä ja kadulla, kiroilu tuntemattomille ja ittensä ylentäminen ilman natsoja.Ai, mutta nämä olivatkin jo olleet käytössä ja nyt tarvittiin jotain radikaalia, miltei islamistista esiinmarssia. Siitä tuli mieleen
sotatarinat. Ne ei juuri naisia kiinnosta, ellei bööna itse ole pyrkinyt sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen muukalaislegioonaan. Osaa kuitenkin hieman salaa kiehtoo väkivaltainen ammatti ja tappaminen, joten voihan sitä jonkinlaisen tarinakaaren kehitellä ja alkaa esittämään posttraumaattista päihdevammaista huligaania, jolla on lyhyt pinna ja
laaja asevalikoima ja lakikirjan paksuinen rikosrekisteri.
Jääkiekkoilija. Tämän esittäminen vaatii ankaraa salireeniä. Lajin terminologian oppii kuuntelemalla ja katsomalla jääkendistien puheenpartta vanhoista urheiluruututaltioinneista ja vaikkapa Teemu-dokkarista. Hyökkääjät ovat tavoitellumpia uroksia ja niitä ekstroverttisempiä sosiaalisesti. Lätkänpelaajien ensisijainen naiskohde on missit, joten silleen tämä ei kanna kovin kauas, sillä keijo ei ole missien suosiossa alkuunkaan, vaan alfauroksen ja panomiehen karkea vastakohta. Unohdetaan tämä roolitus liian vaikeana.
Entäpä
herkkä runoilija ja pehmomiesideologia. Paljon ulkoa opittua Tommy Taberman-matskua. Puheääni pitää moodata pehmeäksi ja käydä kampaajalla hankkimassa kevyet kutrit ja optikolta feminiiniset pokat. Sitten vaan mekko päälle ja herkistelemään vihreiden kokouksiin. Tämä rooli vaatii jo keskivertoa paksumpaa munaa. No, kaikkea muuta on jo kokeiltu.
Ehkä se on se juttu, jolla tärppää.
Tämä ois ollut varmaan se panostus, jota ois pitänyt jo vuosikymmeniä sitten keijon kovasti kokeilla.
Entä jos todellakin löytyy joku...
Miten sitten ja siitä eteenpäin.
Miten pitää saavutetun edun ja suhteen poikasen.
Kestääkö se ikuisuuden...
En minä tiedä - sitäkään.==>Kyl, alkuvuodesta murtunut käsi on sikäli palautunut, että pystyy reenaamaan aivan estoitta ja nostelemaan painavia kuormia.
Sormet ei ole vielä täysin alkuperäisessä kunnossa, mutta näilläkin pystyy raapimaan muniaan ja silittämään koiraansa.
Himasali on näinä aikoina valmis ja painoja on n. 300 kg ja suurin osa käytössä. Hinnaksi tuli n. 1500 €. Tankoja nykyisellään kuusi kipaletta. Paria ohjelmaa riuhdon asiallisella tatsilla läpitte viikoittain. Joo, hurahdin täysin tähän harrasteeseen ja
½ammattilaisena tämä jatkuu niin kauan, kuin olen kykenevä kynnelle ja ranteelle nousemaan.
Hurttani viidestoista kesä on meneillään ja ikä näkyy ja tuntuu, mutta täällä vaan ollaan.
On kiva tsiigata kesähulinaa uudesta näkökulmasta ja ekaa kevättä uudesta osoitteesta.
Viunatta ja bentsoitta vuosikierrot täyttyvät, eikä se ole enää niin erikoista tai uutta.
Tavallista elämäähän tää vaan on, eikä mitään elokuvaa tai mystistä satuilua,
ah ´===>Ykkösohjelma : Neljä rundia kahvaa ja tankoa ja penkkiä 50-80 ja yht. vähintään 450.
Kakkosohjelma: 4 rundia käsipunttei 10½ + 12½ ja tankoja + 60 penkkiä ja 40 maastavetoi yht. = 500.
Kolmosohjelma: 2 Satkua x 15½ handua ja kaksi tankokierrosta ja penkkiä ja kyykkyä (60/40) yht. = 500 kpl.Suosin vitosen sarjoja aikasta pitkälle
yhtä liikettä kohden ja teen yleensä 20 kpl yhdellä tangolla kerrallaan. Tankoja viisi +
penkkitanko ja kyykky ja maastavetoon omansa eli jopa kahdeksan tankoa on himasalissa ja ne kilpaa kimaletelevat ja säihkyvät.
Kalustoa himasalilla:15 kg x 16,
10 kg x 12
7½ kg x 2
5 kg x 10
2.5 kg x 10
1.25 kg x 8 = 460 kg.
Kahdeksat tangot painaa vajaa 80 kg ja käsipuntit 2 x 17½ = 35 kg + kahvakuula 16 kg. Elikkäs sellanen reilun 600-700 kilon läjä punttikamaa, ah, kun lasketaan penkit ja puntarit messiin, hä.
Painojen lisääminen tulee viemään aikaa ja tapahtuu 2½ kilon tai 1.25 kg vauhdilla.
Pitää myös pystyä tekemään koko liike, eikä vain poseeraamaan kuin äksel rous.
Nyt viisissä tangoissa keikkuu n. vajaasta 30 kilosta n. 50 kiloon ja penkkisarjoja aloitan
tekemään 60-70 kiloisella samoin kyykyssä vakiintuneena 70 kg, maastavetoi 50-70 kg piisaapi.
Ainoa liike, jossa tuli romahdusta murtuman jälkeen oli penkki ja
kesäinen korjausliike tulee nostamaan sarjojen kg-lukemia ylöspäin.
Sitä alun rinnan avaavaa, rajua ensi puraisua penkistä ei enää tule koskaan saamaan.
Tämä muistuttaa ihanaa käytännön alkoholismia, kun ryömin kaatopaikalla ja örvelsin deliriumissa.
n. 400 - 700 liikettä on ihan kelpo määrä yhteen harjoitukseen kok.määrältä, kun tekee tunnollisesti ja oikein (ja) ajatuksella.
Etenkin toisessa ohjelmassa on kevyempänä kahvakuulan ja handupuntin osuus, joten optimaalinen överi ei olekaan väistämätön.
Muutokset mahdollisia tässäkin ja oleellista on monipuolisuus, sillä teen kymmenillä eri tavoilla tankoja, vaikka päällekkäisyyksiäkin on. ja jos en nyt kymmeniä sittenkään, niin aivan varmasti laajemmin, kuin tavallinen mark walpäri. Siis muutenhan tuo tyyppi on pro.
hauisliike pystystä, hauispenkistä ja polviltaan, pystypunnerrus eri pituudelta, pysty ja kulmasoutu eri painoilla, ojentaja ranskalaisittain ja pystystä, n. 20 eri käsipunttivariaatiota, ehkä kymppi eri kahvakuulaliikkeitä, peruspenkki, perusjalkakyykky, oma maveni ja silleen.On aina hyvä pyrkiä tekemään ns. vastaliike edelliseen ja samaa liikettä vähän eri tavalla. Ja miettimään, mitä tekee: keskittyä.
Määrä ja lukemat ei ole tärkeintä, mutta jokin systeemi on vaan hyvä olla ja numeraalisesti ymmärrettävä. Jotain mitä seurata.
Erittäin vähällä vaivalla jalan lihakset saapi esille ja käyttöönsä. Penkissä oleellisinta on oikea tekeminen, eikä satojen kilojen ahminta, ah. Muutenkin on tehtävä ns.
oikein. Ja sen oikein tekemisen kannalta tärkeimpiä juttuja on aina
selän asento. Eikä mitään riuhtomisia missään kohtaan, mouhoilevat vahingot on karsittava ja panostettava turvallisuuteen.
Tuloksia tulee ajallaan, kuten tuli siitäkin, ettei enää itteensä myrkyttänyt.
Tämän kaiken touhun tarvii olla
kivaa. Se on oleellista ja terveeksi tulee kehittämällä lihaksiaan, joten kipeenä harvemmin on,
jotta se estäisi reenaamasta itseään terveemmäksi, jotta voi taas harjoitella. Reenaan silti elääkseni, en elä reenatakseni.
Elin ammoin juodakseni ja ollakseni plösökingi homersimpson. Ihminen itse on ainoa tyyppi, joka voi muuttaa elämäänsä.
Taukojen merkitys on iso. n. 48 - 72 tuntia on hyvä pitää taukoa reenistä eli parista kolmeen vuorokauteen.
Tämähän harvemmin toteutuu arjessa. No, pari päivää voi tehdä putkeenkin ja sitten pyrkiä olemaan
kolome poijes tankojen ääreltä. Joskus se onnistuu muun elämän ohella, toisinaan sitten taas ei.
Kuukaudessa tusina on riittävä määrä reenejä ja pyrin tekemään kahdesta neljään kertaa viikossa, kunnes tusina on täynnä ja
sitten sen pakollisen viikon breikkiä ennen seuraavan kuun kehon rääkkäystä tai oikeestaan muokkaamista, rimmausta.
Jotain protskujauheita voi vesiinsä sekoitella, mutta sellasta oikein tymäkkää salidouppia ei kannata alkaa käyttämään.
Harrastuksesta ei myöskään tarvitse tulla ammatti tai jokin outo pätemisjuttu. Tämä on vain minun vastine tuplamaisterin tutkinnolle.
Voin taata, että sisään ajamani ohjelmat ovat tämän koevuoden aikana toimineet oikein mojovasti ja skulaa kans, sekä tuottaa tulosta ja vaivaksi koettu uhraus omaan kuntoon on rutiinia. Olen todellakin nauttinut tästä touhusta ja
salimatkakin on kohtuullinen, n. kaksi metriä.
Aloin perehtymään kehollisen voiman tuottamisprosessin saloihin vuonna
1982. Raaka fakta on,
että suhteellisen laajalla levypainovalikoimalla ja itselle sopivalla ja monimuotoisella ohjelmalla pääsee elämänsä kuntoon,
kun syöpi ihan tavallisen terveesti ja pitää säännöllistä elämänrytmiä yllä, kuin itsestään.
Ihmisellä on hyvä olla jotain hobia tai joitain harrastuksia. Jotenkin kertynyt kuona on pyrittävä poistamaan kehosta ja - mielestä.
(Minkä tahansa) jaksaminen paranee, uni paranee, mieliala on skarpimpi ja niin edelleen ja silleen,
aye==>Repaleinen matkastoori vanhalta, hitaalta ajalta:Madridissa kiskasin vikat massit nokkaan kokkelilla ja jäin velkaa hostelliin ihan siinä
Gran Vian alueella. Alessandro, Italiaano, tyylikäs herrasmies, jonka vaimo oli delannut auto-onnettomuudessa, jeesas mut siitä vjitun pälkähästä, jotta pääsin taas lomalta takas aseen varteen. Ei muuten puhunut ollenkaan lontoota ja minä vain auttavasti
porca miseriaa, piccolo pocoa, stressi nervoosaa.Kunniakseni voin sanoa maksaneeni suurieleisesti hälle takaisin ihan verotetuista tuloista ja kohtuullisessa ajassa.
Nairobissa maailmaa kiertävä saksalainen tv-reportteritar käytännössä maksoi mun lentokenttäveron (20 saksan markkaa),
kun olin hassannut viimeiset shekelini naisseuran perseeseen. Tumma yön kuningatar, tai yksi heistä majoittui
moloni päälle yöksi ja sehän maksaa, siis hotellivieraan taksan verran ja fyffe peritään aina ennen uloskirjautumista, aye.
Olen jäävi arvostelemaan italialaisia ja saksalaisia, sillä pari syntyperäistä on mua isosti auttanut todellisen hädän hetkellä.
Hetkinen, olen sittenkin puhunut ja kirjoittanut vähemmän arvostavasti noiden maan kansalaisista. No, niinhän mä olen kaikista muistakin ja joskus ihan aiheesta.
Israelissa mut on heitetty kapakista helvettiin pari kertaa aggressiivisen käytöksen takia ja siellä ollaan aina tosisaan, onhan se täysin jenkkien ylläpitämä sotilasvaltio ja
Syyriassa laitoin varmaan monta sataa dollaria johonkin pelkkään pöytäseurueen hutsuihin, sen kummemmin siitä mitenkään erikoisemmin hyötymättä. Vjittu samaa kävi kyl
Tel Avivissa,
tosin siellä tsekkasin ihan huoratalotkin ja nehän on sellasia kuppasia jynkkylootia, joisa ei oo kehumista. Samoin Madridissa,
ehkä kaikkalla.
No, yks englantilainen silloinkin ikäiseni nuori neito otti mut kotionsa erään iltana ja se oli ihan hyvä kokemus,
selvinpäin.Onko se sitten niinkään ihmisen elämää. Nykyään
Chaturbaten kaltaiset nettikamerapalvelut ovat vallanneet alaa.
Porno ja seksinmyyminen ei katoa koskaan. Diilaamisesta teen "valtionlaillista" koko maailmaan, jos minut valitaan siihen hommaan.
Muutoin noissa maissa ns. tavisseura on yleensä aina jostain muualta eli turistilähtöistä. Paikallisia ei pahemmin
saa lämpöiseksi ja minäkin toki yritin enemmänkin lähestyä erästä reservin helikopterinaista. Nyt oisin sitten käynyt
Iipolandian armeijan ja olisin iippomiisusta eronneena ja aktiivisena pultsarina häärimässä jotain laitonta jossain biitsillä.
Voi hyvinkin käydä, että jos vaikka tonne Israeliin menee töihin, niin pyörii sitten vain niiden
muiden muukalaisten kanssa ja seurassa kaiket ajat. Tämä on yleistä ja käytäntö laajemminkin hyvin monessa maassa,
mutta voihan sitä jotenkin koittaa
paikallistua ja alkaa enempi paikalliseksi, kuin paikalliset itse, aivan kuten
turhapuro tullessaan tsadiin. Tosielämässä ja etenkin ulkomailla pitää vaan olla oikeesti rohkea ja heittäytyä, joskus jopa katolta.
Kerran putosin
Jerusalemissa joltain saatanan korkeelta muurilta ja kävi tsägä, etten murtanut kättäni. Se tapahtui vasta tän kuun Tammikuussa, mutta selvinpäin. Metka aine tuo alkomahooli, joka on laiton myrkky jossain huumemyönteisissä maailmankolkissa tai hyvin aliedustettu virvoke ja
nautintoaine samalla kun samoilla kortteleilla hiisataan himmeesti kukallista tajunnan tuotetta.
Tel Avivissa tuli pyörittyä aika paljon ja yksin olin enimmäkseen liikenteessä, aina alttiina vaikutuksille ja hakemassa hankaluuksia.
Kerran eräässä hostellissa
Ben Yehudalla joku naapurikämpässä budjaava elämäntapanarkki lähestyi meikää ja koputti oveeni.
Tsekkasimme sinä yönä hepoa pelliltä ja siinä polttelussa oli sitä jotain, joka varmasti ois koitunut paljon pahemmaksi turmaksi, kuin viuna. Alkoholi on silti heroiinin luokkaa oleva hjyymäysaine, sillä se aiheuttaa fyysistä riippuvuutta ja on
pakko saada ne pari kaljaa, mitä se ikinä tarkoittaakin, lainatakseni A. Melleriä taas kerran. Pakonomainen dokaaminen -> ei ollenkaan kivaa tai kehittävää.
Kyl kovat huumeet on kovia hjyymeitä ihan syystä, kun vaikutus on niin perusteellinen, ettei sitä oikein voi verrata mihinkään.
Silti kyse on illuusiosta, jossa koitetaan tavoitella jo kerran iäksi mennyttä fiilistä ja pyrkiä paikkaan, jonne ei vain voi enää mennä, sillä sitä paikkaa ei ole olemassakaan ! Kuka voi olla niin järkevä ja ennalta viisas, ettei kokeiluista ja kokemansa jälkeen ja siitä huolimatta kipua tuohon taivaalliseen kyytiin... etenkin jos jo valmiiksi on päihdemyönteinen ja halukas kokeilemaan vielä jotain suurempaa. Kun yksilöllinen pöihtymishalukkuus on niin
voimakas vietti.Koko päihdevimma ja suoranainen fyysinen himo, riippuvuus ja addiktion kiemurat ja kauhut on ihan helppo ymmärtää, kun asiaa tarkastelee talon sisältä. Uskon, että toisilla ei vain ole sitä kimmokkeen tuottavaa halua olla sekaisin. Sillä ei edes ole välttämättä mitään tekemistä minkään tasapainon ja riskien välttämisen kanssa. Tai moraalin, kasvatuksen, sivistyksen, koulutuksen ja älykkyyden. Me
perimme ne ominaisuudet. Ja lopun tekee ympäristö ja just sopivan huono itsetunto ja ajelehtimiseen taipuva luonne.
Pettymysten pitkä sarja, vaikka pitäisi tajuta,
ettei aina onnaa ja että onnistuminen ja jonkin pysyvän hyvän saaminen vaatii paljonkin työtä ja aktiivisuutta. Tavallista enemmän vaivannäköä ja keskittymistä, sekä sunnittelua ja malttia.Kun tarpeeksi kuluu aikaa ja hakkaa päätään elementtiin minkäkin vallitsevan ja hallitsevan substanssin kanssa, voi sopivilla ominaisuuksilla löytää tiensä ulos ja aluksi tyhjän kujan päivänpaisteeseen ja hitaalla aikataululla ihan eri puolelle elämää, mutta paljon pitää siinäkin olla tuuria ja luonnetta messissä. Ihmetys on suuri, kun saakin jotain paljon parempaa, kuin kemialliset harhat. Vaikkkapa todella hyvän ihmisuhteen.
Sofiassa vasta tapahtui se hassu juttu ja kulttuurierottelu eli siellähän kyllä-nyökkäys on pään ravistus ja toisinpäin.
Ois ehkä senkin itäplåkkimaan aika vaihtaa käytäntö ehdottoman enemmistön
normaaliin versioon. Välttyis monelta !
Kadulla kyselin
finnish embassya ja sain vain pään nyökkäyksiä ja outoja katseita, kun penäsin lisää ohjeita.
No, monesti on ollut matkassa pieni ihme ja käynyt suuri tuuri, ettei sen pahemmin koskaan käynyt tai henkipålåinen irronnut ropasta.
Ihmiset on ihmisiä, kuten DM laulussaan totesi. Mikään valtiollinen raja, sukupuoli, ihon väri tai ikä tai sukupuoli ei rajoita - ihmiseltä toiselle saatavaa kokemista. Ellei sitten ole
fanaattisen kättentaputusvaltion omaisuutta. ====>>>>
Saunan Winston: Onko jokainen oman onnensa seppä?Tavallaan ja ainakin orkuista ja siltä osin, että vastaa omista tekemisistään, jos on täysikäinen ja
bona fide. Onnen saavuttaminen vaatii
työtä. Jo se fakta karsii osan pennittömien uneksijoiden suuresta määrästä. Enkä tarkoita ansiotyötä, vaikka duunia ja sen duunaamista kovasti arvostankin.
Tarvii tuntea itseään ja
mitä todella haluaa. Unohtaa epärealistiset tunnelmakuvat ja haavelinnat.
Jokaisella on vahvuuksia. Niitä hyödyntämällä pääsee tavoitteisiinsa. Ainakin minä olen päässyt. Ja tuurilla. Sitä on ollut myös.
Esim. paristosuhdannemarkkinoilla tarvii löytää yksi (1) hyvä tai erinomainen yksilö, jonka kanssa klikkaa ja synkronoi.
Ja sitten vaan myydä itsensä hänelle. Periaatteessa asia on vain näin yksinkertainen. Minä en tiedä toisten ihmissuhdetyyppiä, vain omani. Se sinällään on jo paljon ja että myöntää tunteensa ja että olemme niiden varassa eläviä seksuaalisia petoja, kaikki tyynni.
Mielisairaana persereikänä ihminen vain häiriköi ja trollaa muita. Meillä ns. suhtterveillä useimmilla elämä kiinnostaa niin paljon, että sen aikana haluaa tehdä ja kokea jotain hyvää ja todellista.
Päihdeura on lopulta tietoinen valinta ja osalla tekosyy krooniseen slurpailuun. Miksi muuten kukaan siitä paskasta ois päässyt eroon, lopullisesti. Siinä todella pitkässä prosessissa joutuu usein katsomaan tosiasioita ja itseään suoraan silmiin. Rehellisesti ja kiertelemättä. Kaikki eivät tähän pysty ja peli on ns. menetetty.
Täytyy
haluta muuta.
Suomi on maailman helpoin mesta elää. Ei tartte tehdä edes töitä. Kuinka paljon muualla on onnen etsintää helpotettu. Siellä suuri osa ajasta ja energiasta menee isolla torilla
hengissäpysymiseen. Täällä voi persaukinenkin tehdä vaikka
mitä.==>>
Kirjoittaja Winston-84 » 09 Heinä 2021, 00:29, kysyjavastaa-ketju Saunaamossa, jossa asuin ennen monta vuotta:Mikko Alatalo, Hector, Kari Tapio, Fredi vai Danny?=> Helposti Hector, Heikki Harma. Toimittaja, muusikko ja todella hyvä käännöspiisiekspertti. Kasarin aivan alussa
tutustuin tähän musiikin jättiläiseen, n. kolmemetriseen humanistiin senaikaisen rockradion välityksellä.
Dannysta tulee mieleen merkittävälle rahvaan enemmistölle ulkomusiikilliset jutut eli hälle hieman liian nuoret neidot. Tai siis ainakin mun mielestä ikäero kumppaniin voisi olla alle sata vuotta. Tämä ei ole kateutta ja ihminen on senikäinen, kuin on. No, ei rollaritkaan tajua vetäytyä, vaikka ovat vain koomisia karikatyyrejä menneestä loistostaan.
Auta armias, sanoi Ilkka Lipsasen vaimo Liisa. Siitä tuli koko maailman tunnetuin lausahdus ja vahva hästääsviite aiheisiin #aviorikos, #onneton avioliitto, #kolmen kauppa ja #uskoton aviomies. Voimme äimistellä loputtomiin jonkun ilkan ja lissun välisiä sopimuksia ja lopulta se on näiden kahden ihmisen välinen asia. Tai ois, josse ois pysynyt poissa suuren kansan silmistä ja talon sisällä.
Ihminen on paitsi luontaisen utelias, myös sairaan kiinnostunut muiden asioista ja muutenhan ei jotain
seiskalehteä ois olemassakaan, mutta onhan se ja käsittääkseni aikasta suurella levikillä, sittenkin.
Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä suomalaisen kansarmeijan ylväs reservin upseeri, niinikään hyvin pitkä ja suoraselkäinen bisnesmies on merkittävä tekijä 60-luvun iskelmäpåpissa ja polkaissut pystyyn kokonaisen teollisuudenhaaran ja popularistisen soitin- ja lauluorkesteribuumin niin esiintyjänä, kuin artistien työnantajana ja kyllä minä diggailen Dannyn vanhoista biiseistä,
joissa hän leyhyttää leijaa, vaikkei se kertonutkaan salakavalasta suppopierusta,
joka on muuten kymmenen kertaa tavallista pierua pahempi.
Danny on 2010-luvun Cheap. Ja Cheap (Cheak) on 1960-luvun Danny. Molemmilla tuottajan ja rahantekijän
synnynnnäistä lahjaa ja tietoa, jota ei tavis sukanpuristelija kuunaan tule bonjaamaan.
Danny (ja Chiippi) on se eksoottinen epäsuomalainen mies, jonka syliin tytöt ja naiset
kipuavat, kaatuvat, hyppäävät ja heittäytyvät ja onhan äijällä oltava
hienostunutta karismaa, että saa teinit laillisesti kotiinsa. Ja rahaa.
Tuo taito saada naisten pöksyt kastumaan on
arvokas, jos on yhtään terve heteromies.
Armoitettu lahja ja avain feminiiniseen
maailmaan on usein peritty
ominaisuus iskältä.
Itselleni piisaa kyl
yksi (1) nainen.
Alatalon Miksasta luin Syyrian ja Israelin välisellä loitontamisvyöhykkeen vartiotornissa jostain seuran tapaisesta naisten lehdestä (sic), että hänen vaimonsa oli tappanut itsensä. Mielenyhtymät tuohon
paulmccarrtney-henkiseen trubaduuriin ovat #lastenlaulut, etenkin #känkkäränkkä ja mainoslaulu #puuhamaa. Lisäksi Juicen kanssa monia yhteenottoja kestänyt toveruus, joka alkoi hyvin kauan aikaa sitten eli syntymäni aikoihin, #silmälasit ja hieno yhteiskunnallinen, huumorin kautta voimakkaasti vakaviin asioihin kantaaottava laulelma
murroksellisesta yhteiskuntarakenteiden siirtymävaiheesta, itsensä etsimisestä ja miehen tunnetuskasta, vaarasta ajautua syrjäytyvään marginaaliin, hakeutumisesta itselle epäedullisiin neuvotteluasemiin elämän juoksuhaudan tapaisessa motti- ja umpikujatilanteissa, vaikka oman egonsa romuttaminen ja tosiasioiden myöntäminen olisi sattunut vähemmän: Leuhkat eväät ->
https://youtu.be/vjno0X3Uepw ai että tätä tuli lallateltua silloin keskeneräisenä ihmisenalkuna.
Fredi muistutti ulkoisesti Leo Lastumäkeä, joka isävainaani mukaan piti mua kerran sylissä Oulun vuosina.
Siinä varmasti oli turvallista ja karvaista.
Kolmatta linjaa alkaa välittömästi soimaan aivonesteen taustalla,
kun Fredi mainitaan, ja sehän on Junnu Vainion teksti, jonka tämä omalaatuisen äänen haltija hienosti tulkitsee.
Kiltti mies, jonka minunikäinen tytär menehtyi ennen aikojaan pari vuotta sitten. Only the good die young, they said.
Olin tiskissä ravintelissa, jota ei enää ole, kun kuulin Kari Tapion siirtyneen iskelmätaivaan ikuisten vihreiden hittien kunniakerhoon. Sankarityyppinen tarina, jossa merkittävää osaa esittivät viuna ja kovan luokan julkisuus, joka oli laadultaan
sosiaalista onanointipornoa.
==>>
Mielestäni julkisuus tappaa suurimman osan herkistä taitelijoista,
eikä se jatkuva suurennuslasin allaolo missään nimessä sovi kellekään.
Ainakaan terveelle yksilölle. Kaupalliset kuviot vaativat tätä ja
pörssiyhtiön edustusto tuolla suuressa maailmassa.
Suomalainen leffa ja musagenre on sentään
vielä melko lapsenkenkäinen leikkitehdas.
Kuinka moni laps/nuorisojulkkis on tuhoutunut viimeistään aikuisiällä.
Aika moni sittenkin, meillä ja muualla. Tai ainakin rämpii elämänsä läpitte
jokseenkin kehnolla menestyksellä verrattuna siihen "menestykseen", jota koki.
Hollywood-meininki on tavistyyppien aatelointia. Ja tavisihmisten aatelointi se vasta sairasta ja epäihmismäistä onkin.
Näitä tähtiä kuitenkin seurataan ahnaasti maailman joka kolkassa ja niiden uljaiden hahmojen elämä näyttää niin upeelta.
Kuinka moni niistä tyypeistä, häkkiin laitetuista siniverisistä ja haliwuud-kimalteisista silkkiperseistä todella on
onnellinen.Onko pinta sisältöä tärkeämpi, onko se miltä näytämme tärkeämpää, kuin mitä tunnemme. Moni kakkka päältä siloinen ja loistokas.
Sellanen sometauti iskee kaikkiin, jotka saavat huomiota ylitte äyräiden ja kokevat olevansa tärkeitä tuntemattomille.
Keith Richards jaksaa aina kysyttäessä mainita, kuinka heidän rollaattoribändinsä keulaukko sekosi suosioon ja alkoi potea tautia
nimeltä
lead singer syndrome, jossa alkaa uskoa omaan ylivoipaisuuteensa, korvaamattomuuteensa ja kuolemattomuuteensa.
Ettei kuole koskaan ja että on poikkeuksellisen paras ja vippi koko ajan ja joka paikassa ja... välttämättä muut eivät ole ollenkaan.
Joka päivä muistan kiittää hyviä voimia ja
*Jah´ia, että en ole maailmankuulu rokkari, futaaja, lätkänpelaaja,
kirjailija, näyttelijä, muusikko tai tunnettu kymppiuutisten loppukevennyksestä, aamuohjelmasta, politiikan parista.
On kerrassaan mahtavaa olla tavis, ihanaa voida olla vapaa ihmisten sairaalloisesta uteliaisuudesta ja pahoista teoista,
joita eittämättä kohtaisi ylisuurena starana, jonka egokaan ei mahtuisi samana päivänä ovesta ulos.
On tää hienoa, tää elämä.Sanotaan, että "pitää varoa, mitä toivoo". Pikemminkin ihmisen kannattaa miettiä, mitä tekee elämälleen, elämänsä aikana.
Aika paljon näkee poukkoilua aikuisilla, koulutetuilla ihmisillä, jotka eivät viihdy itsenään, yksin, eikä kenenkään seurassa.
"Helppohan se on sieltä huudella". Vitut ole. Mä olen itse tullut niiiin mieleni mustalta pohjalta, ettei kukaan edes tajua sitä.
Entä jos ei vaan pysty. Entä jos mt-ongelmat on niin radikaalit, entä jos päihdetauti on niin raju. No, en minä vjittu tiedä.
Olen entinen sekakäyttäjä, ex-kokopäiväspurgu, ex-ylipainoinen, ex-sekamuotohäiriö, jota kukaan nainen ei halunnut lähelleen.
En ollut vuosikausiin töissä tai missään sanottavassa kontaktissa normaaleihin ihmisiin, kävin hoidoissa ja voin erittäin huonosti.
Nyt olen muodikkaasti pukeutuva komea ja lihaksikas, erittäin supliikki seuramies, joka ei pelkää naisia ja on "pysyväisuhteessa".
Tämä on se, mikä näkyy ulospäin. Sisäinen myllerrys vei mun elämästä kymmeniä vuosia. Ei mulla ole aikaa millekään spämmille.
Moni juttu elämässä on ihan tavoiteltavissa. Ongelmat johtuvat siitä, ettei viitsi tutustua itseensä, eikä tiedä mitä haluaa, todella.
Ollaan tyytyväisiä tyytymättömyyteen. Ylipainoisia paskoja. Asiat on liian helposti saatavissa tässä sossumunkkipossuihralassa.
Laiskuus. Internetti. Liikkumattomuus. Kukaan ei tee muutosta, kuin itse. Minä olen minun puolellani ja pidän huolta itsestäni.
Ja paskan saa pyytämättäkin ja jos tulee huono olo ja onnettomaksi valinnoistaan, fiksuinta on valita jotain muuta.
Ei sen valinnan ja tekemisen tarvii olla mikään suuri maailmoja halaava mandaatti. Ensin voi lähteä pudottamaan painoa. Aluksi 70 rammaa ja sitten n. 25 kiloa, kuten itselläni. Siihen mullakin meni varmaan viisi vuotta, että löytyi toimiva systeemi. Huomasin eräänä sade tai poutapäivänä, että kaikkiin ns. projekteihin on mennyt sellanen viisi (5) vuotta ihmisen aikaa.
25 -50 kiloa ylipainoa on uusi standardi. Se on kuitenkin tappava määrä ihraa ja läskiä, joka hidastaa ja heikentää
sekä elämisen laatukokemuksia, että tasokasta moniulotteista aistein avautuvaa taivasta, joka tämä paikka voi olla.
Onko fyysinen reenaus pinnallista. Kaikki elämässä on sitten sitä. Faktahan on, että ulkoinen kuori on se, joka näkyy ja
mehän palvomme lihaa ja persettä ja habaa ja tissiä. Olemme seksiä tihkuvaa suurta mulkkua ja pientä pillua jokainen.
Oleellinen juttu on, että fyysisesti kovakuntoinen saapi elämästä enemmän irti, eikä vain peittojumpan saralla, vaan muutenkin.
Minä nukun paremmin. Jaksan tehdä töitä paremmin. Ja aina vaan vähemmän jaksan kiinnostua epätärkeistä, joutavista asioista.
Ajatus kulkee, jota voi jo sinällään pitää pienoisena ihmeenä. Kaikessa se näkyy. Kaikessa se tuntuu.
Kaikista ei tarvitse tulla olympiatason uimaria tai kotleetista atleettia oman terveytensä kustannuksella. Maailmassa on harrastelajeja vaikka pilvin pimein. Jokaista ehtii kokeilla, kaikkia ei tarvii tehdä, vain sitä, mikä todella tuntuu omalta ja on itselle hyödyksi.
Voitot eli saavutettu kunto koituu omaksi parhaaksi. Se on just näin yksinkertaista, kuin yhteisten asioiden hoito ja koirankusetus.
Ensin voi lähteä vaihtamaan verkkarit miehen asuksi. Ensin voi alkaa puhumaan naisille ja olemaan ihmisiksi sitä kautta. Netti ei ole kuin väline, josta tulee laatupornoa ja musaa ja muutama uutinen. Lähinnä musaa. ja paljon, aamusta iltaan. En todellakaan usko, että vaimo ois todennäköinen mätsi näppäimistön kautta. Tai että onnellisuus kumpuaa biteistä. Tai kokis täyttymyksen jotenkin muuten kuin lihana live n alive. Ensin voi lähteä tsekkaamaan, mitä harrastusta vois alkaa kokeilemaan. Ensin voi mennä tekemään jotain ½työtä ja fingerporihommia. Ensin voi vaikka alkaa syömään ihan terveellisesti, puuroja ja salaatteja kans. Ensin voi rakentaa jonkinlaisen hyvän "vrk-ohjelman". Ensin voi vaikka alkaa reenaamaan kuin ½ammattilainen ja hankkia kahdeksan tankoa ja niihin levypainoja n. 3½ sataa kiloa, kuten minä, jne ja niin.
noniin, tulipas taas mentyä vähän aiheesta ja vastattua melko pitkään...mikä se kysymys muuten olikaan ??
*
Jah -> Billy Idolin käyttämä termi studiosessiossa, kun soitto ja laulu ei vielä ihan kulje, kuten se parhaimmillaan kulkee.
Vasta kun
Jah laskeutuu, alkaa sujua. Ja Jah voi olla sitten mitä vaan haluat ja koet tärkeäksi asioiden sujumisen kannalta.
==>>Kyl naisen roppa on ihana, ihan lähtökohtaisesti. Ja hyvin suunniteltu vuonoineen ja muotoineen. On sitten sen sapluunan takana lääkesokeritonttu, scientologikeiju tai jokin mystinen taivaanisä, hän on onnistunut. Balanssissa oleva nainen ymmärtää, että miehellään on silmämunaa myös katutason ilmestyksille. Se on nähdäkseni puhtaasti luonnon tahto, että näkee myös ympärilleen.
Ainakin, jos mies on
- vähintään hetero,
- pulssi tuntuu eli ompi hengissä ja
- avaa herätessään silmänsä ja on silmin nähden kiinnostunut elämästä.
Ei siinä tarvitse omaa elämäänsä vaikeuttaa alkamalla tuuppaamaan kaikkea liikkuvaa. Osa miehistä on todella dorkia ja huonokäytöksisiä, mutta niillekin pellekeijoille tuntuu löytyvän ymmärtäjiä hameväestä. Ehkä tylsää, tavallista ja perinteisen kilttiä urosta parempi vaihtoehto on joillekin niiden vatsakohta. No, meillä kaikilla on tyyppimme ja toteutamme koko elämän mittaisen ajan samoja juttuja. Puhumme samoja, toistamme itseämme, vaikka luulemme uudistuvamme. Olemma yks ja sama - tai sama se mulle.
Mulle onkin sinällään sama, ketä kukin rakastaa, mutta emmää kyl ite ois ihan heti valittemassa karvaista ja rumaa ja haisevaa miehen roppaa. Naiset ei haise. Ainakaan itseäni lähellä oleva naaras ja kakkakin on hunajata. Sitoutumiskyvykäs ja kaikin puolin täyspäinen, tässä yhteydessä käyttämäni termi ”hyvä nainen” huvittuu ja nolostuu aina sopivassa suhteessa pussyfarteista, verisisistä sormista ja limaisista elimistä. Nyt nämä niljakkaan ihkut mielikuvat hypähtävät verkkokarvojemme sisäpuolelle, eivätkä suostu enää lähtemään pyydettäessä poijes.
Oon myöhäisherännäinen monessa mielessä. Viittaus ei sisällä uskomusoppista propagandaa, enpä usko.
Olen kammennut elävien mestoille vasta yli 4kymppisenä. Elämäni alkoi vähitellen 2010-luvulla, vaikka olen ollut teknisesti ja fyysisestikin olemassa jo toukokuulta 1970. Plinkin alkuräjähdysvuonna 2010 en vielä ollut elossa, lainkaan. Jossain 2015 jälkeen pikkuhiljaa aloin päästä henkisen ruumishuoneen kalmantuoksusta ja patologisen osaston eteistä pitemmälle –> ulkomaailman aidoista ja puhtaista riemuista nauttimaan. Muistan, kun näin ekan kerran niityn, auringon ja kuulin lintujen huutelun. Nämä elementit ilmestyivät minulle kuin punaset pikkarit puvun taskusta – pyytämättä ja tahmaisina. Nuo näyt ja fåågelit koittivat kertoa, että tietävät minun osaavan lentää. En kuitenkaan kivunnut heti yhdeksänteen kerrokseen. Leijailulentokirja ei ole lasinen, nyt taidan tämän viimein tietää. Ja mä pääsen mihin vaan.
Muistan myös ensimmäisen bentsottoman tunnereaktion. Aidon pettymyksen, tuoreen tuntemuksen, joka oli ollut kymmeniä vuosia hautautuneena tunnemäskin ja aivopurun sekaan. Kuin tuhkaisen munan kurotus kalsongeista, ikään. Ekan raittiin elämänjakson puraisun reidestä. Naisen käden kehollani ja poltteen sisällään. Huomion keskipisteeksi pääsemisen. Ja että sai taas jonkun nauramaan. Että ylipäätään tuntui hyvältä, ilman erityistä syytä. Että oli normaalia.
Viuna ja bentsot hidastivat huomattavasti aistikasta ilojen kokemista ja elämästä livenä haltioitumista. Aistien ollessa tukittuna paloviinalla ja pottuviinalla ja etenkin kyvyn ymmärtää asioita ollessa kuin katkaisimella pois päältä ei voi kauheesti
mitään erikoista ja kaunista kokea. Tänään olen varmasti elossa ja elän.
Jopa munanikin on nykyään iloinen, virnistelevä veitikka ja tulee turvonneena aika ajoin pää punasena ja ainoa silmä kiimatipassa kysymään, että joko mennään jumppaamaan sinne ihanaan ja autuaan paikkaan. Mennään tietenkin.
Mukavaa hommaakin etsin aikani ja löysin. Kohtasinpa vielä siellä elämäni naisen. Ja nyt se logistiikka alkaa jäämään taakse ja teen varmaan tulevaisuudessa hypähdyksen hoiva-alalle, vaikken alaa ole opiskellutkaan. No, emmää sitä tavaroiden siirtelyäkään ja tavaravirtojen kulkua ollut opiskellut, vaan tein vaan käytännön hommia, hä.
Asiat vain parenee, mitä pitemmälle hiekka valuu entisen pultsarin dokuvuosista. Matemaattisesti voidaan laskea, että n. 7300 päivää meni harakoille, reisille ja rapula-aikaisiin huokailuihin, jos mittamääreeksi nostetaan vaikkapa pari vuosikymmentä.
Vanhasta irtirypistämisessä on kyse:
- halusta tappaa vanha,
- rohkeudesta tehdä uutta,
- kyvystä kestää henkistä kipua.
Sosiaalipoliittisesti voidaan vielä puhua ”ihmiskokeesta” tai ”psykologisesta selviytymisestä”.
Kyseessä on ”kasvutarina” ja ”vitun seikkailu”, ”saatanan kova kohtalo”. ”raitistamalla onnelliseksi”
ja ”pystyin sittenkin siihen”, ”miehet nielivät raakaa viinaa ja kertovat”, ”pönäkästä timmiksi jäbäksi”.
Filosofisesti ja buddhalaisittain voidaan lörpötellä kaikenlaista sopivaa. Kätevästi kääntää huomio isoihin universumin takaisiin ongelmiin, joista emme ehkä sittenkään tiedä yhtään mitään. Tai todeta vaan, että ”tämä kaikki on samaa”.
”Ei ole suurempaa, eikä parempaa tai pienempää ja huonompaa”.
Eli ei olekaan tulossa uutta tv-sarjaa seiskakympin uniikista elämänmuutosremontista. Ei edes halpisleffaa dvd-hyllyyn tai sarjakuvaa, sunnuntai-iltapäivän kuunnelmaa. Ei ees yhtä paikallislehden haastattelua. Ja ihan hyvä niin !
Voimme puhua ”kokemuksesta” ja ”eletystä elämästä”, ”menneestä ajasta”, ”ajasta ennen tätä aikaa”, ”entisestä elämästä” tai ”päihdevammasta”. Ihan yksinkertaista. Eli aloin ottamaan kuppia ja se niin maistui hyvältä. Lisäsin kipottelua ja holistuin pahan päiväisesti. Saatoin juoda omat ja muiden fyrkat, terveyteni ja moraalini ja sieluksi tiedetyn mystisen sisäelimen. Siinä kaikessa meni aikansa. Urakka ei ollut ihan muutaman vuoden mittainen turnee. ”se oli vähän sellasta aikaa.” ”aamuisin oli aika paha olla”. ”toisinaan meinasin olla tyytymätön elämäni laatustandardeihin”. ”oishan se kiva kokeilla jotain muuta, mutta kun mä niin tykkään näistä tärinärapuloista”. Sitten tapa jäi pois ja päädyin raitistumaan. "aika metkaa, että tavalliset jutut ei hajota päätä ja psyyke ei mene atomeiksi, vaikkei ihan joka asia tai läheskään kaikki koko ajan mieleni mukaan menekään", jne bla bla ja "bla blaa ah blaa".
Nyt olen todennut samat asiat noin tuhannen kerran samalla tavalla, samalla kanavalla ja samoilla sanoilla.
Tästä on tulossa hienoa aikaa.
Tämä on ollut hienoa aikaa.
Tämä on hienoa aikaa.
=>Wolf Alice - Blue Weekend (Full Album) https://youtu.be/izPyM4Sc0WoRed Hot Chili Peppers - Stadium Arcadium (Full Album) https://youtu.be/8xip8lF-bS4INXS - The Gift https://youtu.be/Aqr9brikgIsPlease (You Got That...) https://youtu.be/9uVMepyYdvA| The Dodo Foster Diaries https://youtu.be/pqvbv2z_fEIU2 - The Three Sunrises https://youtu.be/DjK-fgfc_bcGarbage -> Tell Me Where It Hurts https://youtu.be/DwDvdtweHQQThe Trick Is To Keep Breathing https://youtu.be/GwKtszQ8EjoSpiritual rock mix https://youtu.be/pK0DbgovWZoSharon Van Etten & Angel Olsen - Like I Used To https://youtu.be/5ibj87fwRaMen muokannut... tai vähän kävin reeniproggiksia säätämässä, hä