[Chicha]

Tsemppiä kovasti! Itse olen pokerin_ja_ruletin kanssa erimieltä siitä, että ei kannattaisi pohtia pelaamisen syitä. Omalla kohdalla juuri itseeni ja pelaamisen syihin tutustuminen on ollut iso osa toipumistani. Harvan mielenlaatu on niin vahva, että vain pelaamisen haitallisuuden tiedostamalla ja päättämällä lopettaa, pysyy kuivilla. Jos se olisi niin helppoa, niin ei tavitsisi kuin ottaa ala-asteen matematiikan kirja ja katsoa, että 96% palautuksella et voi jäädä voitolla Usein se vaatii töitä ja avun hakemista, mitä olet tehnytkin

Siitä puolestaan olen samaa mieltä pokerin_ja_ruletin kanssa, että ei ole mitään yksittäistä taikakeinoa, jolla peliriippuvuus poistuisi. Usein ne syyt pelata on hyvin moninaiset, eikä itsekään ymmärrä miksi niin toimii.

[gamban]

Tsemppiä kovasti! Itse olen pokerin_ja_ruletin kanssa erimieltä siitä, että ei kannattaisi pohtia pelaamisen syitä. Omalla kohdalla juuri itseeni ja pelaamisen syihin tutustuminen on ollut iso osa toipumistani. Harvan mielenlaatu on niin vahva, että vain pelaamisen haitallisuuden tiedostamalla ja päättämällä lopettaa, pysyy kuivilla. Jos se olisi niin helppoa, niin ei tavitsisi kuin ottaa ala-asteen matematiikan kirja ja katsoa, että 96% palautuksella et voi jäädä voitolla Usein se vaatii töitä ja avun hakemista, mitä olet tehnytkin

Siitä puolestaan olen samaa mieltä pokerin_ja_ruletin kanssa, että ei ole mitään yksittäistä taikakeinoa, jolla peliriippuvuus poistuisi. Usein ne syyt pelata on hyvin moninaiset, eikä itsekään ymmärrä miksi niin toimii.

Joo, omalla kohdalla asiahan oli niin, että piti vain mennä peilin eteen, katsoa itseään ja todeta olevansa luuseri. Naurettavilla elämäntavoilla varustettu, itseään pakeneva riippuvainen luuseri. Ehkä siihen tuli sysäys muistakin asioista. Kun myönsi ongelman itselleen, haki apua, purki traumoja ja jutteli asioista mitkä painaa, tuntuu pelit erittäin typerältä ajatukselta. Niin tietokone kuin rahapelitkin. Tärkein on tietää missä itse menee, ja kovalla työllä suunnan voi muuttaa. Se koskee vitusti, on monta kertaa tuskallista ja vaikeaa, mutta ruokkii itseään ajan myötä. Nyt lähinnä ajatus kuinka ylläpitää tätä, ettei palaa sinne helvetin porteille mistä lähti. 12.2 viimeksi pelannut. Olkoon tässä muistutus itselleen asiasta.

[gamban]

Noniin, päivitelläänpä velkasaldoa tänne.
Ulosotossa 80015 euroa. Maaliskuussa lyhennetty n. 850 euroa.
Läheinen 1. 450 euroa (-50)
Läheinen 2. 730 euroa (-50)
Kaverille 200 euroa (-200)

Siitä se on lähdettävä. Tietysti ensin nuo epäviralliset velat pois, sitten pieni puskuri ja tämän jälkeen ylimäärisiä lyhennyksiä pommittamaan. Kesällä aion nauttia myös kesästä, enkä ota suuria paineita lyhentämisestä. Syksyllä yritän asennoitua siihen, että jos puskuri kestää, laitan kaiken ylimääräisen lyhentämiseen. Laskin että keskimäärin riippuen ylitöistä pystyn lyhentämään 1800 euroa kuussa tuota velkaa, jos minimoi kaikki omat kulut täysin.

On kyllä merkillistä huomata itsessään valtavia muutoksia kun lopetti kerralla tietokone sekä rahapelit. Löytää koko ajan uutta itsestään. Se on aina ollut se syy niin moniin ongelmiin. Ja aina sen on kieltänyt itseltään. Tuntuu että tästä vasta elämä alkaa, vaikka ollaan jo 30 paremmalla puolella. Mielenkiintoinen matka on edessä.

[gamban]

Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Tuntuu monesti että ajatukset kiertää kehää, mikään ei tunnu miltään vaikka yrittää kaikkensa. Oon urheillut ja tehnyt ylitöitä, nähnyt kavereita ja läheisiä. Kalenteri on täynnä tekemistä, mutta on vain suorittamista. Rahapelit ollut poissa kuvioista noin 48 päivää, tietokone myytynä pari viikkoa. Onko muille tullu rankkoja vierotusoireita? Tietty toi parisuhteen menetys vielä tähän samaan syssyyn painaa ikävästi, mut ei se ois ikinä voinut noilla lähtökohdilla toimiakaan.

[Viola82 (poistunut käyttäjä)]

Kyllä ainakin mulla pelaamisen lopettaminen aiheutti vieroitusoireita, ei ehkä varsinaisesti fyysisiä, mutta tuntui jonkin aikaa, ettei mikään oikein tuntunut miltään. Piti tehdä jotenkin surutyötä pelaamisesta luopumisen suhteen. Myös vertaistukiryhmässä kuulin paljon siitä, että jonkin aikaa elämä tuntui yhtä jännittävältä kuin katsoa maalin kuivumista.. Aivot varmaan yrittää palautua niistä jatkuvista tunnehuipuista ja ärsykkeistä, mitä pelaaminen aiheuttaa.

Mulla tuli tilalle herkkujen syöminen, suoranainen ahmiminen ja vasta nyt, kun pelaamattomuutta on vähän reilu 500 päivää takana, tuntuu että voisi alkaa pikku hiljaa panostamaan omaan terveyteen ja hyvinvointiin.

Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa, kun annat itsellesi aikaa!

[Chicha]

Sen korvaavan tekemisen etsiminen voi olla vaikeaa. Lisäksi riippuvuuksiin taipuvaiset ihmiset voivat helposti koukuttua muihinkin asioihin, joten ei liian helpoksi asiat mene Itsellä on vieroitusoireet olleet suht miedot, mutta johtunee siitä, että toinen riippuvuuteni on aina ollut liikunta. Pääsen siis siinä "toteuttamaan riippuvuuttani". Tämä riippuvuus on tosin vain hyväksi itselleni ja lisäksi sen verran hallittavissa, että ei liiallisuuksiin mene. Lähes joka päivä treenaan ja välillä kahdesti, mutta osaan kroppaani kuunnella. Ei siinä, pakkohan se silti on myöntää, että ei se yhtä jännittävää ole kuin pelaaminen, mutta menee hyvänä korvikkeena.

[gamban]

Joo tuo liikunta onkin vahvasti itsellä pelastus pahimpiin päiviin. Tavoitteena juosta puolimaraton tämän vuoden aikana, ja lisäksi nostaa kuntosalilla yhteistulos tietylle tasolle. Progressio ja tavoitteet pitää mielen kirkkaana vaikka välillä tuntuu elämä lohduttomalta, eikä adhd auta asiaa

Tänään on hyvä päivä, kaikki tavoitteet selkeänä mielessä, mieli on hyvä. Kaikki on mahdollista kun riittävästi haluaa. Muistaa vaan olla myös armollinen itselleen ja pitäisi opetella rentoutumaan jotenkin, siinä vielä haasteita.

[gamban]

Pakko purkaa tuntoja johonkin, tää ei ehkä oo oikea paikka aihetta ajatellen, mutta voi olla heijastumia kaikesta. Yövuorot on kyllä jotenkin tuskallisia kun on aikaa miettiä asioita. Esim sitä et ex tyttöystävä petti ja jätti ilman sen suurempaa selitystä just kun lopetin kaiken pelaamisen, tai vähän sen jälkeen. Ja ihan puun takaa. Tietysti en ihmettele, jos miettii mitä moniriippuvaisen panostus suhteeseen on, mutta koskeehan se silti. Aiemmin piiloutu aina näitä tunteita peleihin, nyt kun ei sitä mahdollisuutta oo niin onha tää uskomattoman raskasta ajoittain.

Hirveen vaikea olla kiitollinen vaikka olis monenmonta syytä olla kiitollinen asioista. Ei haluis millään ottaa uhrin mentaliteettia. Vaikeaa on pitää ns. Hyvä draivi päällä koko ajan. Ehkä pitäs hieman höllätä eikä jatkuvasti miettiä vaan rahaa tai treenaamista, kuinka käyttää jokaisen hetken hyödyllisesti.

Tällänen yöllinen ahdistuksen purkaminen. Toivottavasti vapaiden alkaessa taas löytäs ton kivan fiiliksen mikä kesti pari viikkoa. Voi olla et valvominenkin pahentaa.

[Mävaan]

On eri asia olla riippuvainen, kuin pettävä kusipää. Se kun on ihan oma valinta, jätätkö ensin, vai petätkö ja jätätkö. Mutta riippuvuutta ei meistä ole kukaan valinnut. Tottakai se tuo suhteeseen haasteensa ja ymmärrän, että toiset ei sellaisessa suhteessa kestä olla, varsinkin jos toinen ei edes yritä hakea apua ongelmiinsa. Mutta silti, tapoja erota on monenlaisia...
Mulle on osunut omassa elämässä sen verran paljon paskaa kohdalle ihan ilman pelejäkin, että on ollut pakko opetella etsimään asioista aina niitä hyviä puolia ja sulkemaan huonot asiat pois. Muuten tuskin olisin tässä, tai ainakaan järjissäni. Se on joskus ihan helvetin vaikeeta löytää niitä hyviä asioita, joista olla onnellinen ja iloita, kun kaikki kaatuu niskaan. Mutta siihen voi opetella. Mä joskus luen uutisia, ihan vaan muistuttaakseni itseäni siitä, että pitää taas olla helvetin onnellinen siitä että olen elossa ja terve

Kyllä niitä hyviäkin päiviä vielä tulee, usko pois

[gamban]

On eri asia olla riippuvainen, kuin pettävä kusipää. Se kun on ihan oma valinta, jätätkö ensin, vai petätkö ja jätätkö. Mutta riippuvuutta ei meistä ole kukaan valinnut. Tottakai se tuo suhteeseen haasteensa ja ymmärrän, että toiset ei sellaisessa suhteessa kestä olla, varsinkin jos toinen ei edes yritä hakea apua ongelmiinsa. Mutta silti, tapoja erota on monenlaisia...
Mulle on osunut omassa elämässä sen verran paljon paskaa kohdalle ihan ilman pelejäkin, että on ollut pakko opetella etsimään asioista aina niitä hyviä puolia ja sulkemaan huonot asiat pois. Muuten tuskin olisin tässä, tai ainakaan järjissäni. Se on joskus ihan helvetin vaikeeta löytää niitä hyviä asioita, joista olla onnellinen ja iloita, kun kaikki kaatuu niskaan. Mutta siihen voi opetella. Mä joskus luen uutisia, ihan vaan muistuttaakseni itseäni siitä, että pitää taas olla helvetin onnellinen siitä että olen elossa ja terve

Kyllä niitä hyviäkin päiviä vielä tulee, usko pois

Kiitos, iso merkitys itelle tolla kommentillasi. Jotenki sai lohtua tähän omaa umpikujalta tuntuvaan tilanteeseen. Voi olla et alkaa ylityöt ja huonosti nukutut yötkin käydä pääkoppaan. Kaiken tän tuskan ja työn oon valmis tekemää sen takia, että joku päivä on tulossa niitä ilon päiviäkin

[Chicha]

Vaikka se tuskalliselta nyt tuntuukin niin on hyvä, että et pakene niitä tunteita peleihin. Se, että kohtaa nuo paskat tunteet kuin mies (tai nainen ), auttaa varmasti myös jatkossa siinä, että arvostaa itseään ja ei hyväksy huonoa käytöstä itseään kohtaan. Itselleni on nyt pelaamattomuuden aikana palannut mieleen tapahtumia, joissa itseäni on kohdeltu huonosti, mutta en niitä käsitellyt, vaan riensin pelaamaan. Vaikka ne eivät elämää suurempia olleetkaan ja niistä on vuosia aikaa, niin välillä ne ärsyttävät, koska en niitä silloin käsitellyt. Eiköhän ne tästä hetken pureskeltua ohi mene ja ainakaan tulevaisuudessa en vastaavia lakaise pelikoneen alle

Tsemppiä sinne ja kuten Mävaan totesikin, niin kyllä se aurinkokin sinne vielä paistaa!

[gamban]

Vaikka se tuskalliselta nyt tuntuukin niin on hyvä, että et pakene niitä tunteita peleihin. Se, että kohtaa nuo paskat tunteet kuin mies (tai nainen ), auttaa varmasti myös jatkossa siinä, että arvostaa itseään ja ei hyväksy huonoa käytöstä itseään kohtaan. Itselleni on nyt pelaamattomuuden aikana palannut mieleen tapahtumia, joissa itseäni on kohdeltu huonosti, mutta en niitä käsitellyt, vaan riensin pelaamaan. Vaikka ne eivät elämää suurempia olleetkaan ja niistä on vuosia aikaa, niin välillä ne ärsyttävät, koska en niitä silloin käsitellyt. Eiköhän ne tästä hetken pureskeltua ohi mene ja ainakaan tulevaisuudessa en vastaavia lakaise pelikoneen alle

Tsemppiä sinne ja kuten Mävaan totesikin, niin kyllä se aurinkokin sinne vielä paistaa!

Joo, onha tää hyvin erilaista kun ei pakene tunteitaan. Tässä unetonta yötä viettelen, kun exä ilmeisesti huomasi että menee nyt liian hyvin, ja yritti taas palata elämään, ennenku selvis lisää valheita taas. Sen seurauksena ratkesin taas vetää röökiä, ja pelitkin pyöri mielessä taas hetken aikaa. Olis tehny miel vaa tykittää casinolle rahat ja maksimoida kurjuutta. Mut en perkele pelaa. Ehkä näin saa itsekunnioituksen pikkuhiljaa takas, kun joutuu nämä hammasta purren käsittelemään, ja valvomaan yön pitkää aamuvuoroa vasten. Luulis tässä itekki tajuavan mikä vaikutus tuolla ihmisellä on. 2 päivää se kävi liehittelämässä, ja röökinpoltto ja vitutus jäi, ja pelit ekaa kertaa oikeesti pyörinyt mielessä viikkoihin. Ehkä sitä on muodostanut jonkunlaisen riippuvuuden häneenkin, Ku tietää et kyseessä on patologinen valehtelija. Pitää vaan tää vitutus yrittää kanavoida voimavaraksi. Mut luotetaan siihen et ilonpäiviäkin vielä tulee! Tsemppiä kaikille kanssariippuvaisille! Tällänen vuodatus tähä yönpimeyteen, tuli kyllä suoraan sydämestä.

[gamban]

Näköjään löytää itsensä nykyisin aika usein täältä kirjoittamasta. Outoa kyllä miten aina haaveilin siitä että pystyisin olla pelaamatta. olisi rahaa ruokaan ja muihin menoihin niin ettei tarvitsisi stressata. Kävis urheilemassa säännöllisesti. Voisi suunnitella tulevaa niin että tietää että rahat silloin riittää. No nyt kaikki nuo on toteutunut. Ja mikään ei tunnu miltään. Mitään saavuttamaansa ei arvosta itse yhtään. Miettii vaan kuinka viallinen on, tuntuu kuin olisi pelkkä tyhjä kuori. Tuntuu että ainut hetki kun saa hetkeksi pienen pilkahduksen ilosta, on juoksulenkin päätteeksi. Se kestää 15 minuuttia ja paluu pimeyteen. En tunne enää itseäni. Tekisi mieli tehdä jotain mikä saisi tuntemaan olevansa elossa. Töissä miettinyt et tekis mieli roikkua jostain kaiteesta niin, että olis korkea pudotus, jotta tuntisi olevansa elossa.

Enpä olis uskonut ikinä et elämä voi tuntua näin tyhjältä. Ehkä oon päässy elämässä aina liian helpolla ja alan ymmärtää miten vaikeaa oikeesti muillakin on. En tiedä johtuuko tää enemmän tuosta valheiden täyttämästä parisuhteesta joka päättyi vai pelaamisen lopettamisesta. Kuulostaa kyl varmasti melko säälittävältä. Sellaset hetket sietää jotenki ku tekee jotain, mut jos pitää hetkeksi pysähtyä paikoilleen yksin, ni pakko kaivaa kännykkä esiin ja jutella jonkun kanssa niitä näitä. Jos kykenis olemaa tekemättä mitään vaik puoli tuntia, olisi jo saavutus.

Aikasemmin olin helvetin epävarma asioista, ja arka. Pysyttelin mukavuusalueella hyvin vahvasti. Nykyisin tuntuu ettei pelkää enää mitään, koska ei juuri välitä enää mitä tapahtuu. Siitä hetkestä ku synnytään, on mahdollisuus että kuolee koska tahansa. Mielialat ailahtelee melko lailla, ihan jos omia kirjoituksiakin täällä lukee. Voihan tässä olla sitäkin etten koskaa oo ymmärtänyt kui vakava asia nää elämää hallitsevat riippuvuudet voi olla.

[levotonuhkapeluri]

Kiitos Gamban kun jaksoit kirjoittaa tuon viestin. Voi kun tietäisit kuinka hyvin puit sanoiksi peliriippuvaisen ihmisen sielunmaisemat. Kun mikään ei tunnu miltään.

https://www.youtube.com/watch?v=sv8Q_tghTTE

Tuossa on linkki Matti Nokelan riippuvuuksia- käsittelevään luentoon. Aivan mahtava luento!

Se mikä jäi mieleen päällimmäisenä on, että riippuvainen ihminen on sairas. Sairaus vaikuttaa todella syvällisesti siihen kuinka koet ja aistit elämän. Niin sinä kuin minäkin, me addiktit, olemme tehneet valtaisan työn turruttaaksemme itsemme. On aika päästää irti ja luottaa, että meitä korkeampi voima pitää kyllä huolen meistä. Tämän kaiken jälkeenkin, olemme edelleen ihmisiä.

Minun on vaikea päästää irti siitä tarpeesta kontrolloida kaikkea. Olen turruttanut itseni kipeäksi, niin kipeäksi että en voi tuntea tavallisia inhimillisiä tunteita. Aivot tajuaa kyllä, että nyt pitäisi periaatteessa itkeä.

Aivan tavalliset tuntemukset, kuten aamukahvin tuoksu tai keväisen auringon sarastus. En tiedä kuka olet ja mistä tulet, mutta voin sanoa että minulla on sydämessä tunne että olet arvokas ja upea ihminen. Sinun sairautesi ei tee sinusta huonompaa ihmistä ja toivut kyllä.

Minulla oli nuorena usein paniikkikohtauksia. Veljelläni oli niitä myös ja kotiolot oli todella surkeat. Kerran sain paniikkikohtauksen ystävän seurassa ja hän totesi ’’olet tervehtymässä’’. Hänen näkemyksensä oli, että juuri tuo sietämätön ahdistus on syy yleiseen pahaan oloon. Se on päästettävä ulos ja ikävä kyllä, se ei todellakaan ole mikään mukava prosessi.

Sinulla on ollut selkeästi paha olla rakas ystäväni, rakas kohtalotoverini. Jokainen sekunti kun kohtaat tuon pahan olon, tunnet sen pahan olon koko keholla. Tärkeintä on kohdata se ja pitää tuota pahaa oloa sylissä kuin pientä vauvaa. Keskity sinun pahaan oloon, niin hyvin kuin vain voit. Ajattele, että se on kuin hyttysenpurema ja sitä ei saa missään nimessä lähteä raapimaan. Tunne se, koe se ja anna sen olla juuri sellainen kuin se on.

Aivan tavallinen elämä alkaa pikkuhiljaa maistumaan. Turtuminen hälvenee valitettavan hitaasti ja kivuliaasti. Silti kysymys on ihmisenä kasvamisesta. Tuskin kukaan ihminen kieltäytyisi henkisestä kasvusta. Silti hyvin harva on valmis ottamaan vastaan kasvukivut.

Jos jotain hyvää haluaa löytää addiktiosta, niin se on pakottanut meidät itsemme äärelle. Meillä ei ole vaihtoehtona välttää kasvun kivut.

Kaikkea hyvää sinulle!

Ps. Esto-ohjelmana olet kyllä surkea

[gamban]

Ensiksi, kiitos kauniista sanoistasi. Ihan laittoi itkemään tuossa päivällä kun luin viestisi. Tosiaan ymmärsi sen että suurin syy tähän kipuiluun on tuo pelaamisen lopettaminen ja hitaasti itsensä löytäminen. Vaikka exä oli mitä oli, en häneltä vastausta olisi ongelmiini ikinä löytänyt, vaikka niin ajattelinkin. Todennäköisesti joskus osaan siitäkin ajatella anteeksiannolla, ja todeta ettei se olisi ikinä toiminutkaan. Tämä tuska kumpuaa juuri noista kasvukivuista, kun yrittää olla itsensä kanssa sinut.

Oli kyllä loistava luento, hyvin avaava. Jännä miten tunnistaa juuri mistä Matti siinä puhuu, mutta ei halua hyväksyä sitä = riippuvuus yrittää ottaa voiton. Olen löytänyt monesti tällä matkalla pilkahduksia siitä kuka olen, ja silloin on tuntunut olo hyvältä. Itseluottamus palaa hetkeksi, ja taas alkaa riippuvuus sisällä repiä sielua, ja alkaa ahdistaa.

Joitain käyttäytymismalleja on muuttunut. Aiemmin jokaisen parisuhteen päätyttyä, on heti tarvinnut laastaria ja ymmärtäjää tinderistä, nyt päätin olla yksin niin kauan kunnes löydän itseni. Ja tuntuu että on oikeasti jotain annettavaa. Menkööt siinä niin kauan kun menee. Mut helppoa tämä ei ole, jatkuva polte sisällä ja kamppailu päässä.

En ole koskaan elämässäni selvittänyt mihin oikeasti pystyn. Nyt aion sen selvittää vaikka henki menisi. Velat aion maksaa pois, ja hankkia vahvan fysiikan, jossa tunnen oloni varmaksi. Suurin haaveeni on joskus saada oma perhe. Mutta nyt tyytyisin siihenkin, että voisi yhden päivän olla tyytyväinen itseensä, käydä illalla nukkumaan niin ettei olisi ahdistusta. Aivot prosessoi jatkuvasti valtalla teholla asioita, toivottavasti nekin saisi lepoa pian. Taistelu jatkuu.