Olet täällä

Syyllisyys ja häpeä

Me Lopettajat on keskustelupalsta niille, jotka jo seilaavat selvillä vesillä tai horisontissa siintää elämä ilman alkoholia. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 24.6.2021 17:40:38

Mä kerron tarinaani. 42 vuotiaana erosin lasteni isästä. Ero oli likainen ja ruma, peräännyin ja luovuin riitelemättä kaikesta. Olin aivan uupunut. Jo kun suhteen loppu alkoi häämöttämään, aloin juomaan. Olin surullinen ja voimaton, mutta alkoholin avulla mikään ei tuntunut miltään. Ei ainakaan suru eikä huolet. Ihan mahtava lääke! Niinpä vierähti 13 vuotta iltaviinien ja oluiden parissa, sekä kotona että ravintolassa. Ja kaikki vapaapäivät ja lomat......nyt suren sitä, miten sivuutin lapset. Toki kaikki näytti ulospäin ok, kulissit oli kunnossa. Tunnetasolla sivuutin lapset. Syyllisyys on musertavaa. Nyt viimeinen juoma juotu itsenäisyyspäivänä 2020....Ainoa asia, mitä voin enää tehdä, on raitistua. Toivon että onnistun. Siksi tulin tähän Päihdelinkkiinkin...ehkä joku ymmärtää.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Vieraammaksi54 » 24.6.2021 21:21:25

Hei. Nyt voit korvata lapsillesi menneen ajan kun et enää juo. Se on parasta hyvitystä myös itsellesi.
Itse olen myös kärsinyt syyllisyydestä, häpeästä ym. vuosia,.Ilman tukea ja toisten kokemuksien jakamisen kuuntelemista en olisi jaksanut. Mikä mahtava voima vertaistuki onkaan. varsinkin livenä. Miksei täälläkin, mutta ryhmissä olen saanut myös ystäviä jotka ovat tukeneet kun muu ei ole auttanut. Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan
Oikeasti minun oli pakko kovettaa itseni että jaksoin hoitaa lapset, käydä töissä ja pitää talouden kunnossa, ei passannut alkaa miettimään mitään syntyjä syviä. Nyt sitten mietin, ihan liikaakin, onneksi huomaan sen ja tarraudun kiinni hyviin hetkiin mitä elämässä on, hyviin asioihin, niihin jotka olen tehnyt hyvin tai ainakin yrittänyt tehdä. Parhaani yritin että olisi leipää ja katto pään päällä.
Kun raitistuin minulla oli täysi työ pysyä raittiina. Masennus meinasi ottaa ylivallan, silloinkin oli vain pakko tehdä jotain muuta, kuin liikaa miettiä omia vikoja, vääriä tekoja yms. Ryhmäkaverit kannusti eteenpäin.
Jaksamisia ja iloa päivään.
Vieraammaksi54
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 34
Liittynyt: 3.11.2018 08:24:24

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 25.6.2021 04:46:55

Kìitos viestistäsi Vieraammaksi 54...oleminen on välillä todella raskasta, ja tosi on, että liika ajatteleminen masentaa...yksin olen aika pitkälle pähkäillyt.....kolmannelta sektorilta olen yrittänyt hakea tukea ja apua, se ei kovin yksinkertaista ole. Olen kuitenkin todella hyvilläni siitä, etten enää juo. Iso juttu.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Toivoton » 28.6.2021 10:19:31

Moi!
Meitä "kanssahäpeäjiä" on varmasti aika paljon, joten voit olla varma, että et ole yksin. Häpeää ja syyllisyyttä voi käsitellä monella tavalla ja osa pääsee näiden tunteiden kanssa sinuiksi enemmän tai vähemmän ajan saatossa.

Aika tekee tehtäväänsä. Tässä tapauksessa nimenomaan juomaton aika. Häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat raittiuden alussa (ainakin minulla) todella murskaavia ja voivat saada omalta osaltaan tarttumaan pulloon, jotta voisi hukuttaa häpeän tunteen viinaan. Näin minä tein.

Olen huomannut, että vaikka kuinka lupaa lapselle lopettavansa ja vaikka kuinka häpeän tunteet raastavat, niin ainoa keino päästä tästä pahan kierteestä on olla juomatta. Juomattomuudella saa luotua luottamista lapseen inflaatiota kärsineiden sanojen sijasta. Juomattomuuden jatkuessa alkaa omat ajatukset loksahdella uomiinsa ja menneet asettuvat omiin mittasuhteisiinsa. Tällöin muodostuu myös vankempi pohja puhua lapselle juomisajoista ja heidän ajatuksistaan, mikäli haluaa selvittää tätä lapsen kanssa. Minun mielestäni kannattaa. Kannattaa kuunnella lapsen kokemia tuntemuksia ja mitä lapsi ajattelee nyt. Kannattaa rakentaa pohja sille raittiudelle, josta on jo näyttöä ja johon on itse sitoutunut. Tämän pohjan rakentamiseen tarvitaan mielestäni asioiden läpikäymistä lapsen kanssa.

Mutta ei ainakaan minulla homma mene niin, että aika, raittius ja puhuminen tekevät tehtävänsä ja häpeä unohtuu tai sen kanssa oppii elämään "sopuisasti". Se on totta, ettei häpeä koko ajan nakerra mielessä ja että häpeän tultua, sen kanssa oppii elämään hallitusti eikä se jää päälle. Mutta aika ajoin häpeä ja syyllisyys edelleen iskevät lujaa edelleen, jolloin tuntee olevansa epäonnistunein ja pahin ihminen maailmassa; ainakin suhteessa omaan lapseen. Tällöin annan sen tunteen tulla. Suren sitä aikani ja mietin, että tekemätöntä en saa tekemättömäksi, mutta tekemättömän saan tehdyksi. Olen katkaissut pahan kierteen, saanut onnistumisisia alle ja olen edelleen juomatta. Lapseni saattaa (tämä sana sen vuoksi, etten voi tietää, mitä lapsen päässä lopulta liikkuu) luottaa minuun, luottaa, että hänellä on tänään ja huomenna raitis isä. Lapsella on kenties parempi kyky elää hetkessä ja katsoa tulevaisuuteen eikä rypeä menneessä, kuten alkoholisti-isällään.

Minun ei auta, kuin olla tämäkin päivä juomatta. Alkuraittiuden hyvittely ja sovittelu on muuttunut normaalin arjen isäksi, joka ei enää osta lapsensa rakkautta. Pyrin saamaan sen olemalla mukana hänen elämässään, touhuamalla hänen kanssaan, olemassa hänen luottamuksensa arvoinen ja olemalla hänelle aina se olkapää, johon hän voi nojata huonoina ja hyvinä päivinä. Ja mikä tärkeintä: olematta juomatta.

Raittiuden alku voi olla ja usein onkin vaikeaa. Taistelkaa vaikean ajan yli. Taistelkaa myöhemmin tulevien vaikeiden hetkisen yli. Mutta älkää juoko. Silloin palaatte lähtökohtaan tai jopa jonnekin syvemmälle, josta on aina vain hankalampi nousta.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 28.6.2021 10:40:33

Kiitos sinulle Toivoton vastauksestasi. Hyvin kirjoitit. Ensimmäistä kertaa olen nyt uskaltanut kuitenkin kohdata niitä häpeän(kin) tunteita. En ole kieltänyt ja sivuuttanut niitä juomalla, kuten olen aina ennen tehnyt
Viimeksi muokannut Minä vain päivämäärä 3.7.2021 15:47:17, muokattu yhteensä 1 kerran
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Toivoton » 28.6.2021 11:38:14

Kohtaamiseen ei taida olla oikotietä, niin tuskallista kuin se onkin. Meitä on tietenkin moneen lähtöön, mutta kaltaiseni ihminen ei voi juosta pakoon syyllisyyttä ja häpeää. En voi unohtaa tai "painaa villaisella". Puhua voin heille, ketkä ymmärtävät. Vertaistuki on tärkeää, ettei tunne olevansa yksin tuskallisten tunteittensa kanssa ja ainakin minä koin olevani yksin, parempien ihmisten tallattavaksi tehty maan matonen. Ja uskon, että tämä kuuluu siihen kasvamisen prosessiin, joka meillä alkoholisteilla on edessämme. Vaikeina hetkinä on uskottava, että kaikki nyt koettu kärsimys ja vaikeudet tulevat helpottamaan. Vaikea tie on tie valoon, joka on vain kompasteltava läpi veden ja paremman huomisen uskon voimalla.

Minulla itselläni oli mieleltäni synkkä juhannus. Muistot menneestä vain vetävät olon alakuloiseksi, mutta onneksi nämä ajatukset eivät jää päälle, halvaannuta toimintaa tai johda juopotteluun. Mutta kun mieleen tulee "sekin juhannus, kun lapsi herätti sammuneen isän laittamaan ruokaa, kun hänellä on jo nälkä..." En tiedä, mistä aivojen sopukoista tällaiset muistot tulevat mieleen, mutta kun ne tulevat, niin niiden kanssa vain on silmätysten, tekee surutyötä ja hakee helpotusta ajatuksesta, että näin ei ole enää. Jossain vaiheessa tämäkin ajatus haihtui, mutta tuskin lopullisesti. Näitä "kivoja" muistoja oppii käsittelemään ja niiden kanssa elämään. Onko muita vaihtoehtoja?

Kirjoittele tänne. Jos vain haluat, niin kirjoita kaikki se paha, jota tunnet. Meitä on täällä kanssasi samassa veneessä soutamassa samaan suuntaan.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 28.6.2021 12:23:56

Sä sanoitat asian hyvin, Toivoton. Mä en voi käsittää, miten annoin itseni lähteä tuolle tielle. Alkoholistiksi. Ja kuvitellut vielä olevani parempi kuin muut, koska olen työni onnistunut hyvin hoitamaan. Oikeasti olen ollut heikko ja säälittäväkin, mä luulen että mun lapset niin ajattelevatkin. Säälittävä tapaus. Olen vuosien aikana yrittänyt hyvittää tekojani erilaisilla asioilla, mutta en sillä tärkeimmällä, eli raitistumisella. Jatkanut vain juomista. Mun lapset, he ovat nuoria aikuisia nyt. Tajusin eräänä aamuna että oikeastaan, ainoat merkitykselliset asiat, joita olen pystynyt heille tarjoamaan ovat syntymä ja onnellinen varhaislapsuus.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 28.6.2021 17:37:27

Ajoittain kieriskelen aivan järkyttävässä itsesäälissä, mutta sitten ajattelen, että sekin on tunne joka kai kuuluu tähän. Oonhan mä tajunnut, etten puolustuksekseni mitään voi sanoa, juominen on ollut mun valinta. Ja onhan alkoholi ollut mulle lääke, johon lääkäriä ei ole tarvittu. Ja nyt kun mietin, missä se ihmeessä mun empaattisuus oli silloin kun lapset mua olisivat tarvinneet? Itse olin usein baarissa....Mä oon aivan hirveä ollut. Joku jossain kirjoitti: tarvitaan hirveä määrä viinaa, että pystyy toimimaan omaa moraaliaan vastaan. Allekirjoitan.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 28.6.2021 17:54:38

Enkä todellakaan alkoholikäytön suhteen ole lainkaan vahvoilla vielä. 7 kk on lyhyt aika verrattuna 13 käyttövuoteen. Mutten enää halua möyriä niissä risukoissa. Kun vielä miettii kaikkea, mitä niihin vuosiin mahtuu.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 28.6.2021 18:58:25

En tiedä, olisiko täällä ketään, jolla olisi kokemusta Naistenkartanon tukiohjelmista? Mä olen ilmoittautunut erääseen niistä, kirjoittaminen on tavallaan mun juttu, joten sellaiseen Novat- ohjelmaan lähden mukaan. Mä en asioistani, ainakaan vielä, pysty avoimesti kasvotusten puhumaan.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Toivoton » 29.6.2021 12:30:54

Minä vain kirjoitti: "Ajoittain kieriskelen aivan järkyttävässä itsesäälissä, mutta sitten ajattelen, että sekin on tunne joka kai kuuluu tähän."

Niin kieriskelen minäkin. Minusta tällainen kieriskely on inhimillistä, samoin kuin häpeän ja syyllisyyden tunteet kaikesta siitä, mitä kokee toisille tehneensä juomisensa aikana. Olen ajatellut asian niinkin, että "jos ei menneet tuntuisi missään", niin olisinko jotenkin vajaatunteinen tai olisinko edes tunnistanut tai tunnustanut alkoholiongelmani ja sen vaikutukset muihin ihmisiin. Se on tärkeintä, ettei anna menneiden jarruttaa nykyistä elämää, vaan nousee kieriskelystä jaloilleen ja tekee tästä päivästä entisen elämän vastakohdan eli ei juo.

Onhan se surullista, että olemme uhranneet niin paljon pullon hengelle, mutta parasta on se, ettemme uhraa enää.
Toivoton
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 315
Liittynyt: 3.12.2017 18:51:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 29.6.2021 15:22:37

Olen itse joutunut lapsena pettymään. Tiedän siis tunteet, jotka lapsi siinä tilanteessa kokee. Ja minä. Mä olen tehnyt itse ihan saman. Pettänyt lapsen monesti. Nyt jälkeen päin ajatellen, ihan järjettömän paska olen. Ja tiedän, että lapsi muistaa vielä 5kymppisenäkin ne kaikkein katkerimmat pettymykset. Siis melkomoisen lastin olen lapsilleni antanut.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 1.7.2021 12:52:08

Oon huomannut että yksinolo on välillä haastavaa. Saatan aamulla jo aikaisin lähteä kaupungille, ihan vain nähdäkseni, että on muitakin ihmisiä. Laitapuolen kulkijoita näkee. Sitten olen miettinyt sitäkin, todella ankarasti, että millä ihmeen ilveellä oon saattanut kuvitella olevani jotakin....enemmän. Alkoholisti on alkoholisti. Juo sitten siististi kuppilassa, piilossa katseilta kotona, taikka puistossa. Mähän join loppuaikoina katseilta piilossa. Voi hyvänen aika.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja sirja » 1.7.2021 13:15:41

Minä vain kirjoitti:En tiedä, olisiko täällä ketään, jolla olisi kokemusta Naistenkartanon tukiohjelmista? Mä olen ilmoittautunut erääseen niistä, kirjoittaminen on tavallaan mun juttu, joten sellaiseen Novat- ohjelmaan lähden mukaan. Mä en asioistani, ainakaan vielä, pysty avoimesti kasvotusten puhumaan.

Heippa. Olen itse kaksi eri Novat-kurssia käynyt läpi verkossa ja on ainakin minua auttaneet todella paljon. Pitkäjännitteisyyttä vaativia kursseja ja sitoutumista. Mutta työ tekijänsä palkitsee ja todella syvälle olen joutunut menemään pohdinnoissa. Hyvää on sekin että tehtäviä voi tehdä viikon aikana rauhassa ja lisäillä aina kun jotain pulpahtaa mieleen. Hienoa että olet löytänyt tämän kurssin ja toivon paljon antoisia pohdintoja. Paljon sielunmaisema avautuu ja älä pelkää,niitä kipeitä asioita nousee sieltä muistojen syövereistä esille. Rauhallisesti vain,ja ajan kanssa. Tsemppiä kurssiin ja itsensä löytämiseen.
sirja
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 32
Liittynyt: 25.10.2014 18:20:48
Ollut raittiina

Re: Syyllisyys ja häpeä

ViestiKirjoittaja Minä vain » 2.7.2021 09:56:33

Hei Sirja. Odotan kyllä kovasti tuota kurssia. Valtava tarve on saada puhua ja kertoa, mitä kaikkea tunnen. Mukava kuulla, että kokemuksesi ovat olleet hyviä. Kiitos vastauksestasi.
Minä vain
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 17
Liittynyt: 24.6.2021 17:00:15

Seuraava

Paluu Me Lopettajat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa