[Vilma1966]

Täällä on niin hiljaista nykyään ettei ole minunkaan tullut kirjoiteltua. Tai ehkä se enemmän johtuu siitä, ettei oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Harva se viikonloppu on tullut tissuteltua, mikä ei ole hyvä. Paitsi nyt tämä viimeisin. Sen vietin selvin päin ja tuntui taas niin hyvältä, että oikein ihmettelen miksi sellaisia viikonloppuja ei ole enemmän .

Tänään ajattelin kirjoittaa koska pohdin omaa alkon käyttöä tuossa joku päivä. Se on vähentynyt tämän aktiivisen vähentelyn myötä paljonkin. Ehkä kaiken kaikkiaan sellaisen 60%. Ja parasta siinä on se, että olen päässyt siitä pakonomaisesta tarpeesta juoda aina kun vaan on vapaata ja mielellään vielä viikollakin. Kun tänne kirjauduin tuntui, että päivän ajatuksista yli puolet pyöri jotenkin alkon ympärillä. Joko sen juomisessa mutta vielä enemmän sen aiheuttamassa ahdistuksessa. Tästä on päästy. Mutta muuten ei suhteeni alkoon vieläkään ole ihan terveellä pohjalla. Tässä tämän 2021 koronakesän ajatuksia aiheesta itsellenikin muistiin.

Suhteeni alkoholiin on tällä hetkellä kuin lapsella karkkiin silloin kun hänellä on käytössään karkkipäivä. Tai näin siis luulen, minulla ei ole ikinä ollut karkkipäivää. Vähentelyn alussa laitoin tavoitteeksi, että juon vain lauantaisin. Tästä muodostui siis minun "karkkipäivä". Ja siihen pääsin yllättävänkin nopeasti, jälkikäteen ajateltuna. Se toimii myös nykyään. En ajattele alkoholia juuri ollenkaan niinä päivinä, kun ei ole "karkkipäivä". Ei tee mieli juoda. Ja jos kuitenkin juon (nykyään olen sen satunnaisesti sallinut) niin voin hyvin ottaa 1-2 annosta, eikä tee mieli yhtään enempää. Joskus näin siis käy perjantaisin, otan miehen pullosta pari ja totean, että se siitä, ei kiinnosta. Eikä kyse ole siitä, että en voisi juoda vaikka 10 lisää, ei ole mitään vaatimuksia ollut seuraavalle päivälle. Vaan kun en ole sitä juomista etukäteen pedannut ei siinä ole mitään hohtoa ja kun sillä hetkellä ei humaltuminen kiinnosta niin se loppuu siihen.

Mutta auta armias kun se "karkkipäivä" koittaa. Silloin sitten saa juoda ihan luvan kanssa. Ja sittenhän se on juotava. Kaikki mitä on. Ja mielellään vähän vielä lisääkin. Kuten pikku lapsi, joka mättää koko sen valtavan irtsaripussinsa naamaan vaikka jo vähän vihertää. Huomaan sen jo siitä tyylistä miten juon ensimmäisen lasillisen: mahdollisimman nopeasti. Kun taas silloin perjantai iltana, kun extempore päätin ottaa paukun lipitin sitä oikein hitaasti ja nautiskellen. Jopa ehkä miettien haluanko ja tarvitsenko sitä. Karkkipäivinä tätä ei mietitä, silloin on karkit ostettuna ja ne myös nautitaan. Ja yleensä sitä karkkia tulee ostettua ihan liikaa. Siksi, ettei tulisi paha mieli, jos se loppuukin kesken. Onhan se kauhean tylsää, jos vaikka pari tuntia ennen nukkumaan menoa ei olekaan enää mitään "karkkia" jäljellä ja pitää siinä sitten antaa aivojen seljetä.

En ole tähän kauheasti ennen kiinnittänyt huomiota. Olen vaan ajatellut, että juon kaiken koska olen alkkis ja alkkis ei voi lopettaa kesken. Mutta voinhan, eipä sinä satunnaisena perjantainakaan ollut mitään ongelmaa. Se on jotenkin tuo ennakkoasetelma minkä olen itselleni opettanut. Että kun ryypätään niin sitten pitää ryypätä kunnolla. Tämä ei siis tarkoita minun kohdalla mitään perskännejä, vaan sitä, että juon niin kauan kuin juomaa on tai että alkaa väsyttämään.

Pitääpä nyt alkaa oikeasti pohtimaan miten tuosta ajatusmallista pääsisi eroon. Jos luopuisin karkkipäivästä eli voisin juoda mikä päivä vaan, jos siltä tuntuu. Veisikö se pois hingun juoda kaksin käsin vai johtaisiko se taas siihen, että joisin joka pe ja la ja ehkä kohta jo ke ja to? Vai poistaisiko sen hohdon siltä päivältä milloin juon? Ja mitä jos siedättäisin itseäni siihen, että kotona on aina alkoholi juomia? Joisinko taas useammin ja useammin vai menettäisikö ne mielenkiinnon? Nyt minua ei haittaa ollenkaan vaikka meillä olisi kaapit pullollaan minun lempijuomia maanantaista perjantanhain, mutta auta armias kun se lauantai eli "karkkipäivä" koittaa niin johan alkaa kiinnostamaan. Ja tietysti kun lauantaina vetää massun täyteen "namia" niin miksi ei jatkaisi sunnuntaina jos "karkkipussin" pohjalle jotain on jäänyt?

Tässäpä minulle kesälomaksi pohdittavaa, sitten kun se alkaa. Selvänä viikonloppuna tuollaisia skenaarioita on hyvä rakennella, kun sähköpyörällä huristelee helteessä

Mitä te muut olette pohtineet? Kertokaa vähän kuulumisia, onko helle lisännyt alkon kulutusta tai onko sillä asiaan ollenkaan vaikutusta? Miten lähestyt kesälomaa, pelottaako että menee överiksi vai onko homma jo sopivasti hanskassa?

[Urtsi]

Moi Vilma,
erittäin hyvää analyysia musta sulla ja monin tavoin itseenikin osuvaa.
Aika paljon voi olla tottumuksesta ja ajatusmalleista kiinni, suuntiin jos toisiinkin, siihenkin, ettei muka pystyisi.
t. Urz

[kedonkaunhein]

Moikka Vilma1966!

Aika hienoa pohdintaa sinulla kyllä ja helposti samaistuttavaa! Erona oikeastaan, että itsellä tulee vedettyä sitten perskännit kun "luvan" itselleni annan. Mutta helteistä ja lomista mietteitä; juhannus meni taas liian kosteasti ja muutama pieni tapaturmakin sattui. Tämä taas herätti, ja siitä saakka olenkin ollut juomatta lukuun ottamatta viime perjantaina ravintolassa syödessäni. Suu napsasi kuitenkin sen verran, että tajusin kokeilla ensimmäisen kerran lääkärin kirjoittamaa lääkettä. Ja sehän toimi! Join vain kaksi annosta viiniä, ja huomasin yhtäkkiä ettei yksi ostettu siideri kiinnostanut pätkääkään. Pystyin siis ajamaan ihan itse kotiin ja olin todella iloinen ja ylpeä. Lauantainakaan ei tehnyt niin paljon mieli että olisin yksin kotona alkanut tissuttelemaan ja kaupunkiin en jaksanut lähteä pitkän päivän jälkeen.

Aurinko itsessään antaa minulle todella hyviä syitä mennä terassille tai juhlistaa hyvää ilmaa alkoholilla. Nämäkin ajatukset tosin ovat vain jonkun pirulaisen ajatuksia ja olen yrittänyt käsitellä niitä ja haistattaa niille pitkät. Itse helle, kun on jo +30, ei oikeastaan saa juomaan. Ajatuskin kuumuudesta ja ällöttävästä pöhnästä ja nestehukasta tuntuu mielumminkin ikävältä joten nyt on ihan mukava olla selvinpäin ja juoda lemppariani eli kokista
Tuleva loma jännittää hiukan. Olen lomalla kolme viikkoa, ja tiedän, kuinka helposti voi antaa itselleen luvan tissutella vaikka joka päivä. Olen kuitenkin päättänyt, että lomalla täytyy myös palautua ja tehdä asioita ja reissuja selvinpäin ja virkeänä. Katsotaan miten käy, yritys on kova.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

[Vilma1966]

Kyllä kai minäkin todellisuudessa aika perskännissä olen joskus, kun muisti pätkii. Tarkoitin lähinnä ehkä sitä, että minusta sitä ei huomaa kauhean helposti enkä onneksi törttöile yleensä mitenkään. Juhannuksena muuten kävi niin, että onnistuin vetämään kunnon lipat ENNEN kuin aloitin juomisen. Sen tuloksena oli aivan järkyttävät mustelmat reidessä ja käsivarressa. Voin kuvitella kuinka muut niitä jussin jälkeen katseli, että "on rouva vähän toikkaroinut kännissä" No onneksi töissä on niin kylmä että täällä on oltava lahkeet niin eipä niitä kukaan muu kuin oma mies ole nähnyt.

Loma tosiaan lähestyy. En ole kauhean huolissani alkon suhteen. Viimeiset pari vuotta on mennyt aika kivasti. Minulla kyllä on taipumus yleensä vetää överit vikana loma viikonloppuna. Överit siis tarkoittaa useamman kuin yhden päivän juomista. Ja tänä vuonnakin tuohon olisi tarjolla hieno mahdollisuus sillä silloin on meillä pienet bileet ja kaverit varmaan taas kantaa juomaa niin, että riittää sunnuntaillekin. Mutta en aio murehtia tuota kun loma ei ole vielä alkanutkaan

Lomalla pyrin pitämään mielessä, että nautin kaikesta tekemisestä enemmän ilman kännin tai krapulan pöhnää. Se ei tarkoita täyttä raittiutta lomalle vaan kohtuutta ja sitä, että ennen hauskoja tapahtumia pitää olla selviä päiviä. Pää kirkkaana kohti kaikkea kivaa!

[Vilma1966]

Tänään se loma sitten alkaa, jippii! Niin paljon kuin työstäni tykkäänkin on se ihanaa saada 4 viikkoa mennä ihan oman aikataulun mukaisesti.
Tänään on tarkoitus aloittaa loma ihan kuivin suin. Olisi joku 3. tai 4. vuosi putkeen, että en korkkaakaan heti perjantai iltana. Huomenna voi sitten olla toinen ääni kellossa. Naapurit tulee käymään ja veikkaan, että heillä on jokin tuliaispullo mukana kun hoidettiin heidän taloaan heidän mökkeillessä. Ja saatanpa ihan itsekin piipahtaa Alkossa huomenna pyörälenkillä.

Sunnuntai ja maanantai on mentävä raittiina, koska tiistaina lähden pyöräretkelle. Ei olisi kiva aloittaa sitä pää tahmassa ja sydän tykyttäen. Ei, se alkaa pää kirkkaana ja hyvällä mielellä. Sen verran pitkään olen sitä odotellut. Retken aikana tulee varmasti iltaisin jonkin verran juotua. Se on aina hikisen päivän jälkeen kyllä sellainen kruunaus kun pääsee terassille. Ja näillä retkilläni myös pyrin syömään aina niin hyvin kuin kohteessa on mahdollista ja siihen otan viinit kylkeen. Matkaa on joka päivälle sen verran, että missään krapulassa se ei onnistu. Etenkään näillä helteillä. Joten maltilla nuo pari iltaa siinä mennään.

En ole mitään kummempaa tavoitetta asettanut juomisen suhteen tälle lomalle muuta kuin sen, että se EI saa pilata tai edes latistaa mitään hauskaa. Käytännössä se tarkoittaa, että selviä päiviä on oltava vähintään saman verran kuin niitä kun juo. Mikä on mun mielestä ihan ok loman vietto tapa. Meni tuossa kuitenkin varmaan parikymmentä vuotta niin, että lomalla jotain joi joka päivä. Eikä se silloin haitannutkaan, kun ei tullut krapuloita eikä ollut tapana juoda niin paljoa kerralla. Mutta iän karttumisen myötä tapojen on muututtava. Nyt mennään näin, sitten jatkossa ehkä taas jotenkin eri tavalla.

Oikein ihanaa kesää, lomaillen tai miten vaan, toivotan kaikille palstalaisille!

[SW10]

Hyvaa lomaa Vilma ja kiitos sahkopyoravinkista!

[juhanikari]

Yritin laittaa sulle loman toivotukset, mutta katosi johonkin, joten uudestaan Hyvää Lomaa!

t. Juhani

[hemmentaali]

Lomasi on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei liene lainkaan myöhäistä toivottaa sille erinomaista jatkoa

Minulle loma ei oikeastaan ole tuonut minkäänlaista muutosta alkoholin käyttöön. Korkkaan olueni illalla, tänään sen jälkeen kun poistun tältä palstalta (pidän kiinni siitä periaatteesta, että tänne en kirjoita juodessani/juoneena), siemailen sen ohessa brandyni, arviolta 4-6 annosta. Joskus hyvinkin nopeasti ja sen jälkeen voin vielä syödä jotain, katsella televisiota tai lukea sängyssä dekkaria. Herra Homejuusto ei edelleenkään aavista, että juon enemmän kuin ison keskioluen (viikonloppuisin saatan hänen kanssaan juoda viiniä tai boolia tai gintonicit, mutta yleensä silloin juon automaattisesti vähemmän salabrandyani). Työaamuina herään seitsemän jälkeen niin, että tilanteesta riippuen pystyn aloittamaan työt jo puoli yhdeksältä tai viimeistään yhdeksältä. Jos joutuisin matkustamaan toimistolle, niin se tarkoittaisi aikaisempaa heräämistä.

Läheinen työkaverini on aiemmin tehnyt työtä päihdeongelmaisten parissa ja siksi hämmästelen, ettei hän huomaa minun suurkulutustani. Nykyisin emme toki tapaa livenä kuin hyvin harvakseltaan, mutta tapaamme kuitenkin. Esimiehestä puhumattakaan. Hänellä tuntuu olevan minuun täysi luottamus ja tosiaan vastuut senkun lisääntyvät. Ja muutenkin menen yhteiskunnassa vielä täydestä kuin väärä raha.

Tuo työkaverin irtisanominen alkoholin takia, oli hyvä muistutus. Koska tahansa saattaa itsellänikin lähteä keulimaan ja tulla sellainen tunne, että kun kerran kukaan ei huomaa, niin miksipä en aloittaisi jo päivällä. Tällä hetkellä siihen ei ole pienintäkään tarvetta, ei tee ollenkaan mieli, mutta niinhän sitä sanotaan, että tämä on etenevä sairaus.

Ja ai että tuli ikävä niitä entisiä aikoja ja keskusteluja paljon laajemmista asioista kuin vain alkoholista. Ja onomatopoeettisia ja muita kielellisiä pohdintoja Niitä olisi kiva jatkaa. Itseäni rajoittaa tunnistetuksi tulemisen pelko ja vähän mietin sitäkin, että olenko oikea ihminen olemaan aktiivinen tällä palstalla, kun en ole mitenkään onnistunut esimerkki vähentäjästä.

Ja koska ruoastakin tuolla puhuttiin, ja ruoastahan on aina kiva puhua, niin ihmettelen tässä teille sitä, kuinka ihmiseen voi iskeä ihan älytön "vihreän nälkä". Syön kyllä tosi epäterveellisesti tätä nykyä, paljon eineksiä ja pikaruokaa (vegaanisia kyllä, lihaahan en ole syönyt neljännesvuosisataan ja nykyisin vältän myös maitoa ja kananmunaa vaikka niiden suhteen en ole ihan ehdoton), mutta nyt on taas sellainen aika, että ahmin salaattia. Aamusmoothiessa on lehtikaalia, kuivattua nokkosta, kuivattua kuusenkerkkää ja babypinaattia (+ banaania ja soijajugurttia) ja illalla himoitsen tissutteluni päälle salaattia (salaatinlehtiä, kurkkua, paprikaa, oliiveja + vegaanista "fetaa"). En tiedä mikä puutostila elimistölläni on, mutta voisin syödä melkein mitä tahansa vihreää

Tilasin, muuten, tänään erilaisia teitä. Eli teelaatuja, miten se mahdettaisiinkaan oikeasti taivuttaa. Matchaa, oolongia ja pu-erhiä. Ajattelin kokeilla, josko niistä löytyisi uusi "harrastus" eli jos vaikka jonakin iltana oluen sijaan ottaisinkin oolongia. Onkohan tässä porukassa ketään teeharrastajia?

[vilmasto]

Vielä kerkeän minäkin Vilmalle hyvät lomat toivottaa vaikka se loma on jo hyvän tovin ollut menossa

[MKT71]

.

[juhanikari]

MKT71
Miksi poistit tekstisi? Ihan hyvin kirjoitit. Rohkeasti vaan keskustelemaan. Tsemppiä kuitenkin vaikket keskustelisikaan. Lue kuitenkin muiden tekstejä!

t. Juhani

[Vilma1966]

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi kirjautua. Lomalla ei huvittanut, vaikka puhelimella kävin kyllä säännöllisesti lukemassa muiden juttuja. Ja ilahduin aivan hirvittävästi Hemiksen ilmaantumisesta! Vaikka sun aamusmoothie kuulostaakin aivan kamalalta Ja tietysti ilahduin kaikkien teidän lomatoivotuksista.

Loma oli ihana, vaikka minulle ei sitten sääherrat suoneetkaan helteitä koko ajaksi. Se harmitti siksi, että uimavedet viileni niin kauheasti, minä kun rakasta lämpimässä vedessä polskimista. Mutta muuten ehkä ihan hyvä, sai jotain vähän aikaiseksikin, kun ei ollut niin kuuma.

Ihan kauheasti tällä lomalla tuli kyllä ihan vaan istututtua sohvalla (sisällä tai ulkona) ja luettua kirjoja. Välillä oli vähän huono omatunto siitä, mutta samalla nautin kyllä täysillä.

Vaikka töissä on kivaa, olisin kyllä voinut jatkaa lomaa vielä tämän viikon. Palasin siis töihin tiistaina. Se vapauden tunne mikä lomalla on aamuisin, kun ei ole mitään pakollista menoa on aivan ihana. Voi lorvia pari tuntia ja sitten päättää mitä kivaa tekisi. Ja jos siltä tuntuu niin sitten lorvii vähän lisää

Aloitin loman pyöräretkellä kuten suunnittelinkin. Se osui kesän 3:n kuumimpaan päivään. Matkaa päiviin tuli yhteensä noin 195 km + laivamatkoja muutama tunti. Reitti (Rannikkoreitti) oli tosi ihana, mutta kyllä siinä sähköpyörälläni suhatessa mietin, että miten ne muut siinä kuumuudessa jaksoivat. Olisin itse pyörtynyt ylämäkiin ilman sähköäni. Sillä onneksi reitti oli tosi nautintoa, kauniita maisemia ja iltaisin hyvää ruokaa terassilla. Viimeisenä päivänä totesin kyllä, että olin aika puhki ja takapuoli oli melko puutunut, mutta sellainen olo pitää kunnon retken jäljiltä vähän ollakin.

Alkoholia tuli lomalla nautittua enemmän kuin mikään suositus sallii. Varmasti oli enemmän päiviä jolloin join, kun en juonut. En pitänyt niistä kirjaa ja mielestäni voin oikeasti sanoa, että nimenomaan nautin alkoholia. Toivottavasti tämä ilmaisu täällä Vähentäjien puolella sallitaan. Krapulaa ei tullut kertaakaan ja ennen jokaista organisoitua tapahtumaa (pyöräretki, Ahvenanmaan retki, Tampere sukulointi jne) edelsi aina parin päivän raitisjakso. Näin varmistin, että niistä voin nauttia täysillä. Ai niin, tulihan muuten kertaalleen krapula, oikein 2 päivän sellainen. Se kuitenkin tuli koronapiikistä eikä alkosta Vähän harmitti, kun lomasta meni pari päivää aika väsyneessä sumussa, mutta kyllä piikki kuitenkin sen arvoinen on. Ottaisin uudestaan.

Ahvenanmaalle teimme miehen kanssa 3 päivän retken, kun tuntui, että jonnekin pitää yhdessä päästä. Laivalla istuttiin mennessä lähinnä ulkona ja takaisin tullessa otettiin hytti. Tietysti syömässä käytiin ja paluumatkalla Viking Gracen a la carte ravintolassa saikin oikein hyvää ruokaa. Maarianhaminassa oli meille täydellinen sää. Ei hellettä, mutta niin lämmin, että shortseissa tarkeni ja illalla oli kiva syödä terassilla. Kaikille sinne matkaaville ravintolasuositus: Kvarter5. Aivan super hyvä. Ihanaa paistettua ahventa minulla ja miehellä pihvin seurana tosi kekseliäs ihanan makuinen maissilisäke. Yksi päivä ajeltiin sähköpyörillä, sähkön avulla sain miehenkin mukaan. Käytiin etelässä Järsön saarella ja muuten vaan kierreltiin Maarianhaminan lähialueita. Yhteensä noin 40 km. Olihan se kuin ulkomailla, kun ne eivät siellä puhu edes suomea Ei vaan, siellä on niin paljon suomalaisia nuoria kesätöissä, että melkein joka paikassa sai palvelua suomeksi jos halusi.

Lainaanpa tähän loppuun itseäni, mitä kirjoitin ennen lomaa

Minulla kyllä on taipumus yleensä vetää överit vikana loma viikonloppuna. Överit siis tarkoittaa useamman kuin yhden päivän juomista. Ja tänä vuonnakin tuohon olisi tarjolla hieno mahdollisuus sillä silloin on meillä pienet bileet ja kaverit varmaan taas kantaa juomaa niin, että riittää sunnuntaillekin.

Näin tuli taas tehtyä. Eli lauantaina meillä pikku bileet, joissa aloitin juomisen kyllä aika myöhään, vasta kasin aikaan illalla. Eli ei krapulaa sunnuntaina. Mutta talo aivan turvoksissa juomia, syötävää ja maanantai vielä vapaa. Niinpä omat privaattibileet sitten miehen kanssa jatkuivat edelleen. Tämän olisi voinut periaatteessa jättää väliin, mutta kun se nyt vaan on mun mielestä oikeasti joskus tosi hauskaa. Antaa vaan mennä ajattelematta seurauksia. Tervettä se ei ole, mutta inhimillistä. Siihen sitten loppui loma.

Tulevana viikonloppuna meille tulee kylään kauan kaivattu ystävä, jota näemme max kerran vuodessa. Hänen kanssaan varmaan tulee viiniä lipiteltyä, mutta nyt se EI saa jatkua sunnuntaille, kun maanantaina pitää olla tosi skarppina töissä. Ja siitä eteenpäin lähtee asteittainen vähentäminen, jonka on tarkoitus johtaa sitten taas siihen, että joka viikonloppu ei juopotella. Exceliin pitää saada enemmän "vihreitä viikkoja", kuin mitä siinä on kevään ja kesän osalta.

[Vilma1966]

Mietin pitkään jaksanko kirjautua ollenkaan, mutta töissä tuli sen verran tuossa skeidaa niskaan, että hyvä ottaa tauko niistä ajatuksista. Voi sitten taas hetken kuluttua aloittaa vähän tuoreemmin ajatuksin sitä sotkua selvittämään. Kyse ihan normi työkuvioista, kuuluu kuvaan, että välillä minun päälle kaatuu lastillinen sitä itseään ja sitten pitää jäljet siivota. Mutta nyt parin minuutin breikki siitä ja ajatukset tänne.

Edellinen viikonloppu meni ystävän meillä kyläillessä kuten suunniteltua. Se oli tosi kivaa, hän asuu ulkomailla, joten ei nähdä usein. Oli vakaa aikomus olla sunnuntai raittiina, mutta niin sitä taas vaan tuli vähän viiniä lipiteltyä, kun sitä oli. Tämä on kyllä minun pahin kompastuskivi tässä vähentelyn polussa: miten olla juomatta tokana päivänä jos juomaa on? Joskus se menee itsestään, mutta useimmiten ei vaan käy kuten nyt. Vähän aikaa siinä kärvistelen, eli todellisuudessa niin kauan, että pari lisätuntia olisi jo vienyt krapulan. Mutta sitten se ajatus siitä kuinka ihana olo siitä viinilasillisesta tulee voittaa. Onneksi nyt kuitenkin pysyi sen verran hanskassa, että seuraava työpäivä pysyi mielessä eikä mitään varsinaista vahinkoa tapahtunut. Ärsyttää kuitenkin, että olen niin lepsu ja selkärangaton. Ei mulla ole oikeasti mitään sellaista oloa, että "pakko saada viinaa tai en pysty olemaan". Ei siis niin kamalaa oloa. Se mielihyvän odotus vaan vie voiton. Niin kuin minulla kovin monessa muussakin asiassa. Herkkujen suhteen ihan sama homma. Ja kun pitäisi tehdä jotain, vaikka hoitaa puutarhaa, niin sohva vie voiton. Ei vaan ole itsekuri ihan kohdallaan. Jotain pitäisi tehdä.

No, se siitä. Mietin mitä voisi tehdä, mutta en just nyt. Mennyt viikonloppu meni raittiina oikein mukavasti. Ei tehnyt ollenkaan mieli juoda. Mies juopotteli normaali malliin, mikä hetkittäin ärsytti suuresti, mutta suurimmaksi osaksi olen siihen jo niin tottunut, että en koko aikaa jaksa välittää. Silloin se rupeaa ottamaan päähän, kun tekisi mieli käydä jotain järkevää keskustelua, mutta hän on taas juonut itsensä siihen "koko yhteiskunta on paska ja kaikki mättää" olotilaan, että mitään neutraalia juttua ei enää saa aikaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan viikonloppu oli rauhallinen. Lauantaina kävin lenkillä ja tein pieniä kotitöitä. Luin yhden dekkarin kannesta kanteen ja menin ihan kohtalaisen ajoissa nukkumaan. Eilen sitten tein 3 tunnin pyörälenkin ja sen jälkeen taas pientä puuhastelua ja saman dekkarin sarjan seuraavan kirjan kanssa sohvalle. Oikein rentouttavaa siis. Vähän turhan paljon herkkuja mahtui viikonloppuun, mutta ei muita paheita. Ja hyvä niin, ihan hullu viikko edessä. Töissä tosiaan vähän "tilanne päällä" ja sen päälle joka illalle jotain sovittuna. Osa liikunnallisia juttuja mutta sitten myös vapaaehtoishommia. Niitä riittää myös lauantaille. Toivottavasti unta riittää myös, jotta ei ala tuntua liian raskaalta.

Kurjaa kun kesä kääntyi niin suoraan syksyyn. Kauheasti toivon, että kesä vielä palaisi, mutta ei se meteorologien mukaan siltä taida näyttää. Vielä olisin halunnut käydä terasseilla istumassa kesähepeneissä, ihan vaikka arkena ilman alkoholia . Se fiilis vaan kun istuu illalla kaupungilla, ihmisiä liikkeellä ja on lämmin. Loppui minun makuun liian lyhyeen. Eilen pyöräillessä oli hyvin syksyinen olo. Taivas oli pilvessä ja välillä oli niin viileää, että mietin pitääkö alkaa hanskoja kaivamaan taskusta.

Nyt käyn katsomassa mitä muut ovat kirjoitelleet, vai ovatko. Sitten taas työn pariin. Hyvää tekee kyllä kääntää hetkeksi ajatukset muualle. Oikein onnistunutta viikkoa kaikille Vähentelijöille!

[Vilma1966]

Olipas kauas kadonnut tämä oma ketju Mennyt reilusti yli kuukausi viime kirjoittelusta.

Nyt oli olo, että pitää käydä laittamassa taas vaihteeksi muistiin itselleni kuinka kaunis maailma onkaan. Tänään lähdin ajelemaan töihin auringon noustessa. Taivaanranta oli vielä tumma, mutta erilaisia punaisen sävyjä alkoi siellä näkymään. Se sai kaikki ruskassa olevat puut ja pensaat hehkumaan vielä upeammissa väreissä kuin muuten. Oli ihan taianomaista, kun maailma oli niin moni värinen. Pakko ajella tosi hiljaa meidän pikkutie ja vaan ihailla sitä. Kaupunkiin tullessa aurinko oli jo noussut horisontin yli ja möllötti taivaalla kirkkaan oranssin appelsiinin näköisenä. Sellaisen aamu udun takana, että ei vielä häikäissyt silmiin.

On se hienoa, kun saa tällaisia näkyjä ihailla. Jos olisin silloin muutama vuosi sitten, kun tänne kirjauduin, jatkanut hyvin alkanutta kännäysuraani niin tuskin enää tällaisia aamuja jaksaisin katsella. Jos vielä itseni töihin saisinkin raahattua niin varmasti sen verran surkeassa kunnossa, että siinä katselisi lähinnä omia pään sisäisiä demoneja vaan. Sen verran oli silloin nousujohteinen tuo alkon juonnin tahti, että jos en sitä silloin olisi pysäyttänyt niin tiedä missä sitä nyt noin 5 vuotta myöhemmin olisi.
Edelleen juon silloin tällöin liikaa / liian usein alkoholia, mutta enää se ei ole pakonomaista eikä lisääntyvää. Ainakaan nyt. Vieläkin monesti mietin, että kyllähän se järkevintä olisi kokonaan lopettaa ja on ihanaa kun lukee lopettajien tarinoista sitä, että ei se ilo mihinkään katoa ilman viinaa. Vielä en kuitenkaan ole lopettamassa, mutta iloitsen siitä, että vähentäminen on aika kivasti onnistunut.

Kulunut viikonloppu meni ilman alkoholia. Lauantaina se kyllä kävi mielessä, mutta kun sitten mietin sunnuntaita, niin mielihalu hävisi sen sileän tien. Krapulaton olo vei voiton. Joskin kyllä unien laita oli taas mitä oli. Heräsin sunnuntaina jo viiden aikaan enkä saanut enää nukuttua. Mutta eipä tuo lopulta haitannut. Ihan pirteästi kaunis syyspäivä sujui. Kävin pyöräilemässä ja ihailin auringossa loistavaa ruskaa. Niin kuin moni muukin. Ajelin yhden kansallispuiston parkkipaikan ohi ja katselin kuin Parkki-Pate uurasti. Siinä tuli monelle kallis ulkoilu .

Olen nyt syksyn tullen taas palautunut vähän paremmin ruotuun ja näitä alkottomia viikonloppuja on jonkin verran tullut exceliini. Mutta tulevaisuus näyttää heikommalta. Ensi viikonloppuna kaverit kokoontuvat meille. Sitten seuraavana lähdemme miehen kanssa pitkästä aikaa ulkomaille. Mutta sellaista se vähentäjän elämä on, välillä ollaan ilman ja sitten taas ei.

Oikein ihanaa ja maltillista syksyn jatkoa kaikille vähentäjille. Käykää muut, etenkin uudet, ahkeraa keskustelua täällä. Se auttaa!

[Vilma1966]

Taas muistiinpano itselleni: verikokeissa kaikki tulokset sitä luokkaa kuin ihmisellä joka ei ollenkaan käytä alkoholia. Tosi hienoa, mutta aika hämmästyttävää. Ilahduttaa kyllä paljon, kun olen vähän huolissani kevyesti rasvoittuneesta maksastani. Ainakin veriarvojen mukaan se kuitenkin toimii edelleen hienosti. Verenpainekin on aivan täydellinen. Viikon keskiarvo 118/68. Hyvin puree nykyinen lääkitys tai sitten Omron vetelee viimeisiään . Ainoastaan sokeriarvo turhan korkea, mutta sekään ei onneksi ole noussut viime vuosien lukemista. Senkin varmasti saisin kohdalleen, jos saisin tämän valtaisan painoni putoamaan. Siitä ei nyt tällä kertaa keskusteltu, mutta täytyy miettiä pyytäisinkö vielä kerran lähetteen ravitsemusterapeutille. Jos hän löytäisi sen missä huijaan itseäni.

Sellainen kävi mielessä kun labra-arvoja tutkin, että miksiköhän lääkärit eivät käytä alkoholismin arviointiin e-erytrosyytti arvoa maksa-arvojen lisäksi? Sitä kun on vaikeampi kuulemma huijata. Se laskee vasta todella pitkän alkottoman ajan jälkeen, kun Alat ja GT arvot korjaantuu aika nopeastikin, minä taas siitä elävänä todisteena.

Mutta hyvä fiilis jäi lekurista. Hän sanoi, että näiden tulosten perusteella voisi heittää yläfemmat jos heillä saisi ihmisiä koskea muutenkin kuin hanskat kädessä Ainoa ikävä juttu on, että piti varata toimenpide aika yhden patin poistamiseen. Se on kuin valtaisa finni joka aina välillä ärtyy, mutta on kiusallisessa paikassa josta itse en sitä voi saada pois. Ja on niin iso, että saattaa vaatia pientä leikkaushaavaa ja paria tikkiä. Mutta se sitten vasta marraskuussa.

Viikonloppu tulee olemaan kostea, kun kaverit meille kokoontuu. Olen kyllä Onnelin vinkkiä miettinyt, siis että joskus haastaisi itsensä kokeilemaan jotkut juhlat selvinpäin oloa. Se ei nyt kyllä näytä olevan tämä kerta kuitenkaan. Heti siis lähden tuhoamaan upeita maksa-arvojani