Ehkä siinä pois muuttamisessa pelottaa enemmän se yksinäisyys. Ja toki myös se mitä mun juomiselle käy siinä samalla. Toisaalta tämä juominen kyllä ruokkii myös aika hyvin tätä surua ja pelkoa että pitää nyt yrittää saada vakavammin eristettyä tätä juomattomuutta ennen kuin tekee johtopäätöksiä.
Olin siis mökillä viime viikon kavereiden ja veljen ja hänen vaimonsa kanssa ja nolasin itseni yhtenä iltana juomisella. Hävettää ihan älyttömästi, aiemmin kun olin heidän silmissään vielä täysin raitis muutama vuosi sitten. Nyt tuntuu että huoneessa on elefantti josta ei kukaan vaan sano mitään ja näytellään että ollaan kuten ennenkin...
Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja ex jo sanoi että itsensä ruoskiminen ei tätä asiaa muuta. Nyt pitää tehdä actioneita millä tähän jamaan ei joudu jatkossa. Toiseen ketjuun jo kirjoitin että loin mielikuvan jossa jätän alkoholin sinne mökille. Oli hauska tuntea mutta ei sovi minulle joten jääköön sinne.
Pitää alkaa aktiivisesti työstää asioita millä voitan juomishimon. Tunnistan että tässä tilanteessa on oltu jo ihan liian monta kertaa ja samat mietteet ollut ennenkin mutta olenko aktiivisesti työstänyt tätä ongelmaa? En. Tai korkeintaan sinä putken alasajopäivänä.