[Vieras]

Mitä Rinalda sinulle kuuluu?

[Rinalda]

Kiitos kysymästä, Vieras, hyvää kuuluu!

Edellisissä viesteissä oli puhetta työuupumuksestani. En ollut tajunnutkaan, miten kauan olin siitä "jauhanut", tekemättä asialle mitään. Ajattelin etten voi muuta, kuin raahautua eteenpäin tämän 6 vuotta, mitä on jäljellä eläkeikään.

Kesäkuukaudet menivät hyvin tehottomasti työskennellen ja asioita miettien. Syksyllä alkoi tapahtua. Päätin etten roiku tehottomana jarruna rattaissa, vaan lopetan työni ja keksin jonkin tavan selvitä. Ilmoitin toimeksiantajalleni, että lopetan vuodenvaihteessa. Nyt on uusi tekijä valittu työni jatkajaksi.. piruuttani otin käyttöön aamukamman ja siinä on piikkejä enää kymmenen jäljellä. Itsekseni virnuillen nirhaan piikin poikki aamuisin.

Kompromisseja minun on pitänyt tehdä itseni kanssa, mutta se on pienempi paha, kuin täydellinen uupuminen työssä. Olen päättänyt kuitenkin myydä tämän oman asuntoni, jolloin pystyn rahoittamaan omat kuluni eläkeikään asti. Tällä hetkellä katson pystyväni asumaan samassa asunnossa tuon mieheni kanssa, kun hän ei enää juo väkeviä eikä tupakoi. Kaljaa menee riivatusti, mutta hän maksaa kaiken omasta eläkkeestään, eikä tule kaljasta pahapäiseksi. Olen nyt hänen jalkaleikkauksensa jälkeiset pari vuotta nukkunut hänen sohvallaan, ja sitten kun olen myynyt asuntoni, laitetaan yksi hänen huoneistaan minun käyttööni. Sovimme, että jos siltä tuntuu, voi oven laittaa kiinni, ei tarvitse seurustella väkisin. Mökillähän pystyy olemaan sitten aika paljon, kun ei enää työ rajoita.

Tiedän kyllä, että ratkaisu ei ole ihanteellinen, mutta realistinen se on tällä hetkellä. Ainahan on olemassa mahdollisuus, että jos elämä onkin sietämätöntä, voinhan vaikka hankkia pienen yksiön "väistötilaksi". Mutta koska pahimmat haittatekijät ovat häneltäkin karsiutuneet, kokeillaan nyt näin.

Elämän realiteetteja on se, että jostakin pitää luopua. Tällä hetkellä selkäni meinaa kipuilla, on huimausta ja näkö on huono. Mutta halua tehdä erilaisia asioita, omia juttuja, on kovasti. Jos jatkaisin uupuneena työssä, en ehkä jaksaisi enää eläkkeelle päästyä toteuttaa niitä omia juttuja. Tapaan sanoa, ettei ole varmaa, pysyykö pokasaha kädessä enää viiden vuoden päästä. Näitä juttuja on siis toteutettava nyt. Muutoksen rahoittamiseksi omasta asunnosta pitää luopua, mutta mökki pysyy minulla niin kauan kuin henki pihisee.

Näin täällä, rohkeasti eteen päin. Yli 40 vuotta asiakaspalvelua saa riittää, nyt on minun omien juttujeni vuoro!

Kirjoitan taas myöhemmin, miten alkaa sujumaan..

Rohkeutta kaikille... eteen päin!

[Vieras]

Hei! kuulostaapa hienolla tuo suunnitelmasi ja "väistötila"-varasuunnitelma! Viisautta on suunnitelmiaan aina muuttaa ja muokata tilanteen mukaan. Elämä ei tosiaan välttämättä jatku loputtomiin, eikä terveyskään ole itsestäänselvyys.

Saattaahan olla, että kokonaisstressin määrä kuitenkin vähenee, jos työstä aiheutunut kuormitus onkin ollut suurempi, mitä yhteisasumisesta mahdollisesti tulee. Jäät silti hyvinvoinnissa plussan puolelle. Vapaa-aika, lepo ja mökillä puuhastelu auttaa varmasti toipumaan loppuunpalamisesta ja toivottavasti nuo terveysongelmatkin haihtuvat metsässä.

Jotenkin tuli mieleen hauska kuva, että istuskelisit kannon tai pölkyn päällä, kahvia termospullosta juoden ja vierellä lepäisi vanha kunnon puukaarinen ja narukiristeinen pokasaha, tuore sahanpuru tuoksuisi ja jokunen tiainen tai muu lintu hyppisi hyöteisiä kaarnan koloista etsien lähipuissa.

Omia unelmia, pieniä ja suuria, kannattaa ryhtyä toteuttamaan ajoissa.

Onnea muutokseen ja toipumista!

[vieras]

Onpa hyvä suunnitelma! Niinhän se on, että "sitten joskus" ajattelu sisältää riskin, ettei sitä odotettua aikaa kerkiä tullakkaan.
Ihan huippua, että voit toteuttaa nyt niitä juttuja, joita haluat. Kaikkea hyvää Uuteen Vuoteen 2021!

[Rinalda]

Kiitos molemmille vieraille ihanan suvaitsevista kommenteista.. Toisenlaisiakin on joskus tullut..
Eli saitte kiinni ajatuksestani, että panostan siihen mikä on tärkeää minun hyvinvoinnilleni.. tässä tapauksessa en kokenut että alkkiksen heivaus olisi se asia, joka eniten parantaisi minun oloani.. Minun tapauksessani alkkis on aika harmiton, ja loputon päättymätön energiaa syövä työ kuormitti eniten. Eihän nämä asiat ole kiveen hakattuja, ja vaihe 2 saattaa tulla tarpeelliseksi, jossain elämän vaiheessa. Jostakin pitää kuitenkin aloittaa ja tämä askel vaikuttaa jo aika laajasti (positiivisesti) elämääni.
Viime päivinä olen luovuttanut monenlaista aineistoa seuraajalleni.. ja jokaisen luovutuksen kohdalla mieli kevenee Vastuu muiden asioista kapenee ja resursseja vapautuu omaan elämään! Nauru on herkemmässä kuin pitkään aikaan.
Alkkis ensin kommentoi kysymällä, miksi hän saa tietää aina viimeiseksi. En tuumaillut päätöksiäni hänen kanssaan, koska niillä ai ole hänen elämäänsä juurikaan vaikutusta, eikä näin ollen tarvetta "pyytää lupaa" häneltä. Eipä hän siitä vihoittelemaan alkanut, siinä mielessä hän on - kuten jo sanoinkin - harmiton.

Tällä hetkellä rahatilanteeni on toki puhdas nolla, mutta kunhan saan asunto/konttorini tyhjennettyä ja myytyä, saan asiat paremmalle tolalle. Rikkaaksi en tule, mutta minulle on tärkeää rahoittaa oman elämäni asioita, sillä en todellakaan halua päätyä riippuvaiseksi miehestäni.

Niin, eka Vieras, mielikuvasi minusta metsätöissä on aika tunnistettava Pokasaha tosin ei ole ihan noin vanha, vaan muutama vuosi sitten rautakaupasta ostettu, ja hiljattain olen ostanut siihen pari varaterää.. Linnut kyllä tarkkailevat touhujani, ja tontilla ja joen jäällä näkyy myös saukon jälkiä, olen muutaman kerran onnistunut itse eläimenkin näkemään. Siksi en halua alkaa käyttää moottorisahaa; luonnon ehdoilla mennään. Tontilla on myös nuotiopaikka, jossa voi keittää nokikahvia.. Useimmiten kuitenkin hurautan mökin mikrossa kupin pikakahvia ja lämmittelen samalla. Tällaista se siis oli muutama vuosi sitten, nyt on ollut taukoa, mutta tuo on se haavekuva johon haluan palata, kun saan taas itselleni aikaa. Ja yksin siellä häärään, mies ei onneksi halua osallistua!

Hyvä tästä vielä tulee. Tällä hetkellä on fyysinen kuntokin päässyt huonohkoksi, mutta luonnossa liikkuessa se paranee.

Kirjoitan taas ainakin sitten, kun asiat edistyvät.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille. Panostakaa itseenne!

[liisa ihmemaassa]

Hei, Rinalda pitkästä aikaa..
Kehoitit mimua muuttamaan, niin olen tehnyt.
Vaikeuksista huolimatta asun yksin åienemmässä paikkakunnassa.
Mies on nyt häädetty asunnostaan, olis saanut sosiaalin avustuksella
asunnon jos olis mennyt laittaan itsensä kuntoon katkaisulla. Kiitti ei,.
Nyt ei kukaan tiedä missä hän on, minulla avioero vireillä ja poliisit ¨
hänen perässä.
kyllä on vaikeaa kun se erokin on helvetin kallista eikä tiedä jääkö tappiolle.
Kehoitan kaikkia eroamaan mahdollisimman pian eikä jäädä kitumaan kuolemaa
tekevän ukon kans joka usein syyllistää auttajansa ja asettautuu marttyyrin asemaan.

[liisa ihmemaassa]

Ei millään pahalla Rinaldi mutta kyllä alkis jättää niin pahat psyykkiset jäljet ettei moni edes sitä tajua. Sinä olet yksi niistä.
Et vain mitenkään tajua kuinka paljon alkoholisti manipuloi toista ihmistä. Luulin että olisit oppinut kun asui uudessa asunnossa.
Muttei, sanot vaan että tää toimii ei se ei toimi Rinalda härkäpää ei toimi jos haluat oman elämän ilman sitä kaulan kuristajaa.

[Rinalda]

Hei Liisa ihmemaassa!
Kiitos kun kirjoitit kuulumisiasi. Hyvä kuulla, että olet päässyt ulos tilanteesta ja laitat omaa elämääsi järjestykseen! Harmi, ettei miehesi pysty hoitamaan omaa osuuttaan. Mutta kuten tiedostatkin, sille ei juuri voi mitään. Sinun pitää keskittyä itseesi, niin kuin teetkin. Tsemppiä!
Ymmärrän myös kommenttisi minun tilanteestani. Olet periaatteessa ihan oikeassa. Sen verran kuitenkin vielä perustelen ratkaisuani, että en ole tekemässä järjestelyitäni siksi, että luulisin meidän avioliittomme alkavan kukoistaa. Meistä ei tule rakastavaisia, tiedän sen aivan varmasti. Ei hänkään niin luule, toivottavasti ainakaan. Nimittäin jos hän yrittäisi alkaa lähentelemään, löisin niin kovaa että häneltä taju menisi. Minulla ei ole romanttisia tunteita ollut häntä kohtaan vuosiin.. tulemme olemaan kämppikset, kaksi vierasta ihmistä. Ja tämä siksi, että en jaksa enää tehdä töitä, yli 40 v asiakaspalveluhommien jälkeen, mutta eläkeikään on vielä 6 vuotta, eikä minulla ole varaa pitää omaa asuntoa (ainakaan niin isoa kuin nyt) silloin kun minulla ei ole tuloja. Olen jo ottanut vuosien mittaan omaa asuntoani vastaan velkaa, että olen pystynyt vähentämään töitä. Nyt saan itseni velattomaksi ja kesämökkihän minulla säilyy pakopaikkana. Mutta olen kyllä tietoinen, että on mahdollista, että tämä ratkaisu (samassa asunnossa majoittuminen) voi käydä ahdistavaksi. Laitan tulevasta asunnon myyntirahasta jonkin verran jemmaan, jotta voin tarpeen tullen ostaa pienen edullisen yksiön "pakopaikaksi".

Saa nähdä miten käy. Omasta mielestäni on minulle ollut tärkeää purkaa stressaavia tekijöitä yksi kerrallaan.. Tällä hetkellä olen jokainen aamu onnellinen siitä, etten enää yksin ole vastuussa asioista, joita työssäni yksinyrittäjänä hoidin. Sekin oli raskasta, että yritti tehdä, mutta ei jaksanut, kun otti työpaperit esiin alkoi pyörryttää.. kun alkoi kirjoittaa jotain, selkää vihloi.. Vielä minulla on töiden luovutus vähän vaiheessa.. mutta vastuu on siirtynyt.
Mä kirjoitan tänne kyllä sitten, miltä alkaa tuntumaan, ja miten sitten etenen...

Hyvää Ystävänpäivää, Liisa.. ja muut kohtalotoverit

[Hemmiina ei kirj.]

Katson telkkarista Perjantai-ohjelmaa, jonka aiheena on "Miksi päihteet ottavat vallan". Siinä sitten mietin paria ystävää, joiden lähipiirissä on monenlaista päihteiden käyttöä ja yllättäen halusin tulla vilkaisemaan, mitä kuuluu tänne Päihdelinkkiin. Ensimmäisenä näin Rinaldan viimeisimmät viestit.
Tänä vuonna tulee 10 vuotta siitä, kun itse "tartuin kynään" ja kirjoitin silloisista kuulumisista viikonloppujuoppo-keskusteluun. Tutustuin myös Rinaldaan <3, siis näin virtuaalisesti.
Uskon kyllä, Rinalda, että tiedät, mitä teet, kun muutat takaisin entiseen kotiisi. Eiköhän se elämä suju niinkin. Kaikkea hyvää taas jatkoon!
Oma elämä jatkuu sinkkuna, erosta tulee toukokuussa jo seitsemän vuotta. Edelleen aika-ajoin ikävöin tyttöjeni isää, olihan hän tukena ja turvana arjessamme, ja tavallaan paras ystävänikin. Silti tiedostan, etten olisi sitä juomisen tarvetta oppinut koskaan riittävästi ymmärtämään. Maistuuhan tuo punaviini tai 3,8 % tumma Kozel itsellekin joskus perjantaisin, mutta ei se sotke muuta elämää. Olutta saatan juoda tölkin tai kaksi ja se riittää.
Tytöt elävät tahoillaan omaa elämäänsä, heillä on asiat hyvin ja meillä edelleen tosi läheiset välit, niinkuin on aina ollut.
Valoa kevääseen, itse kullekin!

[Vieras]

mutta eläkeikään on vielä 6 vuotta, eikä minulla ole varaa pitää omaa asuntoa (ainakaan niin isoa kuin nyt) silloin kun minulla ei ole tuloja. Olen jo ottanut vuosien mittaan omaa asuntoani vastaan velkaa, että olen pystynyt vähentämään töitä. Nyt saan itseni velattomaksi ja kesämökkihän minulla säilyy pakopaikkana. Mutta olen kyllä tietoinen, että on mahdollista, että tämä ratkaisu (samassa asunnossa majoittuminen) voi käydä ahdistavaksi. Laitan tulevasta asunnon myyntirahasta jonkin verran jemmaan, jotta voin tarpeen tullen ostaa pienen edullisen yksiön "pakopaikaksi".

Jos juova puoliso on suht harmiton, eikä väkivallan uhkaa ole, tuo taloudellisen tilanteen huomioon ottaminen ja yhteisasumisen kokeilu on ihan järkevää. Pahoissa rahavaikeuksissa olleena voin sanoa, että ne vasta stressiä aiheuttavatkin ja murentavat sitäkautta terveyttä. Taloudelliseen ahdinkoon ajautumista kannattaa kaikin tavoin välttää ainakin työuran loppuppuolella, koska eläkkeellä tulotaso putoaa ja isojen velkojen hoitaminen on mahdotonta.
Takaportin jättäminen auki on myös viisasta, jos tilanne samassa asunnossa muuttuisikin liian raskaaksi.

Meidän jokaisen alkoholistin läheisen ja kaikkien muidenkin kannattaa yrittää tehdä sellasia itselle sopivia päätöksiä ja oikea-aikaisesti, ettei katkeruus ala myrkyttää mieltä. Omalla kohdallani katkeruutta tunnen lähinnä lapsuuden kokemusten ja olosuhteiden takia sen mitä tunnen.. omat päätökset olen vähhän samoin kuin sinä, tehnyt punniten riskejä, hyviä ja huonoja puolia ja sillä tavoin itse tietoisen riskin ottaneena niiden seurakset on ollut helpompi hyväksyä. Korjausliikkeitä olen joutunut tekemään kyllä useampaan kertaan.

Ehkäpä miehesi pysyy hänkin kaverillisena. Useinhan juopoilta häviää sekä seksuaaliset halut, että kyvyt, ajan mittaan, joten kaverillinen kumppanuus toteutuu ihan itsestään toivoi sitä tai ei.

Toivotan tyyntä ja rauhallista yhteiseloa saman katon alla!

[liisa ihmemaassa]

Kovasti onnea Rinalda, tarvit sitä kun lähdit takaisin sinne mistä yritit pois. Lycka till.

[vieras]

Hei Rinalda!
Mitä kesääsi kuuluu, oletko päässyt nauttimaan mökin ihanuuksista?
Itse vietin 4 viikkoa lomaa, helteitä oli koko ajan. Olipa hienoa! Mökkeilyä eli ulkona ja järvessä koko ajan!

[Hemmiina ei kirj.]

Tulinpa minäkin tänne, taas noin puolen vuoden jälkeen katsomaan, olisiko Rinalda kirjoitellut kuulumisiaan, mutta näköjään ei.
Toivottavasti kaikki on ookoo.

Takana on hirmuinen hellekesä; omalla kohdalla alkon käyttö on ollut entistäkin vähäisempää, eikä elämässä muutenkaan ole ihmisiä, joiden takia tarvitsisi ahdistua moisesta. Siitä olen oikein tyytyväinen.

Rakas entiseni, tyttöjemme isä, josta erosin yli 7 vuotta sitten pääosin juurikin alkoholin käyttöön liittyvien kuormittavuuksien takia, on edelleen kuitenkin tärkeänä ihmisenä sydämessäni. Vastikään vanhempi tytär toi ison määrän polttopuita, joita entiseni oli jättänyt äitinsä varastoihin minun saunapuikseni. Hän on mennyt kyllä uudestaan naimisiin, kaksi vuotta sitten, mutta tuntuu, että olen yhtä lailla tärkeä hänelle vieläkin. On se kyllä harmi, miten jossakin ihmisessä on ne kaksi, varmasti usealle meille tuttua persoonaa; toinen turvallinen ja vastuullinen kumppani, paras ystävä, osallistuva isä jne jne, ja toinen sitten itsekäs pas..ainen, jota ei pysty loputtomiin arjessaan katselemaan sairastumatta itse. Tuota ihanaa, parasta ystävääni on edelleen välillä ikävä.

No mutta, eipä tässä sitten tämän ihmeempää, kuin kaikkea hyvää teille, jotka tätä Rinaldan selviytymistarinaa seuraatte - ja tietysti hänelle itselleen!

[liisa ihmemaassa]

Hei kaikille!
Minä myös kaipaan Rihannaa ja hänen hauskoja kirjoituksia. Kaipa hän on arvioinut tilanteen
sellaiseksi että sen kanssa voi elää.
Olen tyytyväinen että hän kehotti muuttamaan, avioero on valmis muttei pesänjako jota ex pitkittää.
Rahat on maksettu hänen tililleen ja nyt kamppailen omasta osastani. Hän asuu HOTELLISSA???? ja käyttää
rahoja suikailematta, käräjäoikeus menee hitaasti ja vie minulta kaikki säästöt.
Teen tämän kuitenkin periaatteesta vaikka jäisin puille paljaille.
Elämä nyt vain on tällaista. Onneksi on jotakuinkin tyydyttävä terveys.
P.S. Paljon samoillut yksin metsässä ja poiminut paljon mustikoita. Metsä antaa rauhaa sielulle. Valitettavasti
tänne on hakeutunut pari karhua joten puolukat jää rauhaan minulta.
Hyvää syksyä kaikille ja pitäkää huoltaa itsestänne ensisijaisesti. Silloin muutkin saavat teiltä enemmän positiivista
energiaa.

[-vaimo]

Minäkin reilun vuoden jälkeen tulin kurkkimaan mitä kuuluu Rinaldalle. Eipä kuulu. Pitääkö olla huolissaan 🤔