[Vilma1966]

Eilen kun lähdin töistä ajelemaan kohti kauppaa iski ihan puskista (harvinaista nykyään) ajatus mennä kaupan jälkeen Alkoon. Olisi niin kiva ostaa jokin pikku pullo illaksi, vaikka oli torstai. Siinä ajellessa asiaa mietin ja totesin tuon mielihalun johtuvan siitä, että olin aika ylikierroksilla töiden jälkeen, kun oli kaikenlaista positiivista hässäkkää ollut koko päivän. Lisäksi minulla oli kauhea nälkä. Ja kun vielä ajattelin, että jos sen pienenkin pullon joisin nukkuisin taas entistäkin huonommin niin ei ollut vaikea jättää Alkoa väliin.

Kun sitten tulin kaupasta ja työntelin kärryjä kohti parkkista tuli juuri siinä Alkon kohdalla (on kauppakeskus, jossa Alko samassa aulassa kuin ruokakaupan kassat) vastaan 2 miestä, jotka eivät hetkeen olleet jättäneet väliin Alkossa käyntiä, ja jotka tuskin nukkuisivat ollenkaan ilman viinaa. Toisen oli vaikea kävellä. Ja pissatkin taisi olla housussa. Silti hän iloisesti naureskeli kun Alkon lähestyi. En jäänyt katsomaan kuinka heille kävi, mutta sille pissipöksylle eivät varmasti mitään myyneet. Ehkä ymmärsi jäädä kulman taakse ja vähän paremmassa kunnossa ollut kaveri meni asioimaan.
Ihan kauheasti surettaa nähdä tuollaisessa kunnossa olevia ihmisiä. Ei enää inhota enkä heitä halveksi, kun tiedän, että se on aika helppo ajautua tuohon jamaan. Mutta kyllä he erittäin hyvinä varoittavina esimerkkeinä toimii. Ajatus, että itse olisi joskus samassa tilanteessa on niin kammottava, että vei kyllä eilen kaikki loputkin juomahalut.

Tsemppiä kaikille uusille. Älkää masentuko siitä, että meitä samoja nimimerkkejä roikkuu täällä vuodesta toiseen. Ei se aina tarkoita, etteikö mitään onnistumista olisi tapahtunut

[Yhdet vielä Ninni]

Vilma, minäkin joskus tulen vilkaisseeksi näitä rantojen miehiä ja naisia ja Alkossa sekavina asioivia ja ajattelen, että luojan kiitos en ole tuossa jamassa. Samalla mietin, että varmaan ihan helposti voisin ollakin. Jossain vaiheessa on tapahtunut jotain, joka on heidät tuohon sysännyt. Tuskin olen immuuni minäkään, jos pahoja asioita tapahtuisi.

Yleltä tuli pari iltaa sitten dokumentti huono-osaisuuden periytymisestä yhteiskunnassamme. Oli tapauksia, joissa alkoholin kanssa läträäminen jatkui sukupolvesta toiseen. Minunkin isäni on aina ollut kova ottamaan kuppia, melkein koko aikuiskänsä, vaikka hoitikin työnsä kunnialla.

Mutta. Ei tänään, eikä tänä viikonloppuna. Herkkujen syöntiä aion itselleni sallia, mutta alkoholi jääköön tuonnemmaksi. Erään harrastusporukan pikkujouluillanvietto on tulossa joulukuussa, ja silloin aion ottaa. Jos sinne asti selviän juomatta, millähän ilveellä saan itseni ottamaan ko. iltana kohtuudella? Taitaa se toleranssikin siinä kohtaa olla jo alentunut, että tullen humalaan helpommin kuin yleensä.

[Vilma1966]

Tuli jo ihan syyllinen olo, kun on jäänyt tänne kirjoitteleminen viime aikoina. Olen kyllä muiden juttuja lukenut, mutta kun en ole oikein keksinyt mitä kirjoittaisin tähän omaan palstaan niin en ole viitsinyt kirjautua.

Viime kirjoittelun jälkeen oltiin miehen kanssa viikon Kreetan matkalla. Oli tosi hieno reissu, mutta täytyy tunnustaa ja itselle taas laittaa ylös, että oli sellainen 1,5 päivän osuus jossa voi sanoa, että alkoholin käyttö hieman huononsi kokemusta. Ei siis tapahtunut mitään ihmeellistä enkä munaillut mitään, mutta tuli yhtenä päivänä juotua liikaa ja se sitten heijastui pitkälle seuraavaan päivään. Käytännössä 1,5 vuorokautta lomasta meni niin, että kokemus oli ikään kuin hieman sumuinen. Ei hyvä, koska kun ulkomailla pääsee, tai minne vaan, niin kyllä siitä pitäisi saada täysi kokemus irti pää kirkkaana. Tämä ensi kerralle muistiin, kyllä se alkoholi nousee päähän vieraallakin maalla, jos sitä liikaa innostuu litkimään. Onneksi tuo ei kuitenkaan vienyt reissusta sen hohtoa. Kyllä lähes 2 vuoden tauko matkustamisessa teki ns tavallisesta etelän matkastakin jotenkin eksoottisen. Ja paikka, eli Rethymnonin kaupunki, oli aivan mahtava. Todella suosittelen, jos pitää Kreikasta ja kaupunkielämästä. Oli meille juuri sopiva paikka. Pieni, mutta vilkas kaupunki kunnon paikallis meiningillä. Rantaakin siellä on jopa 13 km heti kaupungista alkaen, mutta me ei sinne kauheasti ehditty. Koluttiin enemmän vanhan kaupungin kujia, linnoitusta ja kyliä lähistöltä ja vähän kauempaakin. Kaupungissa oli ihan super hyviä ravintoloitakin joka kulmalla, eli tällaiselle herkkupersiille oikein sopiva paikka.

Kosteahkon loman jälkeen on sitten ollut taas hyvä olla selvin päin. Viime viikonloppuna tuli juotua muutama, mutta muuten on viikot taas kuluneet ilman alkoa ja tuleva viikonloppukin olisi tarkoitus näin mennä. Huomenna illalla on Nenäpäivään liittyviä vapaaehtoishommia puoleen yöhön asti (MUISTAKAA OSALLISTUA! ) ja lauantaina viedään meidän kissa/talon vahti syömään pitkän kaavan kautta, minä kuskina. Sunnuntaina on sitten kiva relata omalla sohvalla ilman krapulaa. Mukava viikonloppu siis tiedossa! Toivottavasti muillakin vähentelijöillä, täällähän aika moni vaikuttaa onnistuvan hienosti vähentelyissään. Pienet takapakit kuuluu asiaan aina kun jotain uutta tekee, niihin ei kannata jäädä roikkumaan. Eteenpäin vaan kuin se kuuluisa mummo lumessa

[Vilma1966]

Syksy taas tänään esittää "parhaita" puoliaan, on pimeää ja sataa. Kauhean pahasti ei onneksi ole vielä syksyn ankeus iskenyt päälle. Lokakuun aurinkoon hyppy varmasti vieläkin auttaa. Ja se, että olen järjestänyt aika aktiiviseksi tämän periodin. Viikot on ollut aika täynnä vapaaehtoishommia, harrastuksia ja ystävien tapaamisia. Sellaiset pitää mieltä virkeänä. Muutenkin nyt on aika hyvä olo. Vihdoin viimein alan huomaamaan pienen pientä sydämen suorituskyvyn kasvua. Kauan se on vaatinut, mutta pienet positiiviset merkit antaa uskoa ja motivaatiota jatkaa samaan malliin. Itse luomassani kuntoutusohjelmassa on kahvakuulatunti, kuntoporras treenit ja kävelyä. Jos aikaa olisi enemmän ottaisin vielä yhden ryhmäliikunta tunnin tuohon per viikko, mutta sitten lähtee menemään jo överiksi. Pakko olla yksi arki-ilta missä ei ole muuta ohjelmaa kuin ruokakaupassa käynti.

Alkoholin erittäin vähäinen käyttö tässä viime viikkojen aikana on tietysti auttanut ylläpitämään hyvää oloa. Valitettavasti uni taas on karannut jonnekin muualle. On toinen viikko unettomuusjaksoa meneillään ja välillä suoraan sanottuna vi...taa aika rankasti. Yöunet pahimmillaan jää pariin tuntiin tai sitten katkeaa 8-10 kertaa yössä. Se vaikuttaa aivojen toimintaan tässä iässä jo niin, että työt tuntuu paljon rankemmalta kuin normaalisti. Vaikea keskittyä, kun jokin aihe mitä ei tunne. Eilen kyllästyin ja nappasin nukahtamislääkkeen. Ihanalta tuntui nukkua yli 7 tuntia, mutta ei se unenlaatu ole sama kuin luomuna. Positiivista on se, että tiedän, että tämä ei ole alkoholin aiheuttamaa. Negatiivista on se, että en tiedä miten asian korjaisi. Tämä menee sykleissä. Välillä nukun kuukauden verran ihan hyvin, joskus jopa ylikin kuukauden. Sitten tulee tällainen jakso, missä uni on häipynyt jonkun muun luo ja nämä yleensä kestää sellaisen 2-4 viikkoa. Kesällä taisi mennä jotain 1,5 kuukautta, kunnes kävin hakemassa lekurilta nappeja. Hormonihoitoa ei vielä haluta aloittaa, kun omaakin tuotantoa on kuulemma riittämiin. Ei siis auta kuin yrittää sietää tätä ja ottaa sitten välillä kemiallista apua, kun ei enää siedä.

Ja joo, olen kokeillut kaikki luomuvinkit mitä olen lehdistä ja netistä löytänyt. Ei auta.

No, tulipahan naristua. Heti parempi olo Eilen oli vaikea päivä, kun oli vain 2 tuntia yöunta takana ja päivä täynnä aika vaativia palavereja. Onneksi lounasta syödessä osuin palstalle missä oli Vuoden hauskimpia luontokuvia. Nämä piristivät minua suunnattomasti, nauru pääsi väkisin. Laitanpa tähän teille muillekin piristykseksi, jos joku tähän tekstiin osuva sellaista kaipaa.

[Vilma1966]

Päivittelenpä taas tänne omaan ketjuun vaikka välillä mietin, että voisi olla parasta vieroittautua tästä Plinkistäkin. Arkisin ei nykyään oikeastaan tule alkoholi mieleen ollenkaan muuten, mutta tämän kanavan lukemisen kautta se joka päivä hyppää silmille. Olen kuitenkin sen verran addiktoitunut tähän(kin), että päivittäin täytyy käydä kurkkimassa mitä porukka kirjoittelee. Tuskin tämä Plinkki minun juomiseen mitenkään lisäävästi vaikuttaa, mutta tuo tosiaan alkon arkeenkin tietyllä tavalla. Eikä täällä enää juurikaan omia "aikalaisiani" kirjoittele, joten siinä mielessä voisi olla hyvä väistyä. Mutta mutta..... toisaalta on pelko, että jos tämän hylkään niin lähteekö juominen taas laukalle?

No, kun nyt tänne kirjauduin niin laitetaan ylös viime aikojen fiiliksiä viinan suhteen. Syksy kokonaisuudessaan on ehkä ollut vähän kosteampi kuin pari edellistä syksyä. Yleensähän syksyllä juominen jotenkin itsestään hiipuu minulta, kun kesän riennot on ohi. Mutta tänä vuonna on ollut melko sosiaalinen elämä ja siihen liittynyt alko myös. Joka viikonloppu ei ole kuitenkaan sentään tullut juotua. Ja arkisin ei ollenkaan.

Menneenä viikonloppuna juopottelin pitkästä aikaa ihan kotisohvalla. Olin ensin lauantain tädin luona yökylässä ja siellä käytiin ravintolassa ja teatterissa, mutta toimin kuskina, joten lauantai meni raittiina. Sunnuntaina kotiuduin iltapäivällä ja korkkasin sinne etukäteen hankimmani putelin. Sen siinä sitten iltapäivän ja illan mittaan tyhjensin. Kivaahan se oli, mutta kyllä eilen mietin, että ei nyt välttämättä sitten kuitenkaan se arvoista. Oli hienoinen krapula mikä sai aikaan sen, että en viitsinyt koko päivänä kauheasti tehdä mitään. Ei niin, että olisi ollutkaan mitään suunnitelmia, mutta en tykkää siitä veltosta olosta, mitä alkoholin juonti aiheuttaa. Onneksi kotona ei ollut mitään millä olisin voinut tasoitella, koska sen varmaan olisin tehnyt, jos olisi ollut mahdollista. Sitäkin mietin, että miten se tasoittelu on tullut niin tavaksi. Silloin nuorempana, kun kävi kaupungin yössä harva se viikonloppu, oli ihan normia, että sitten seuraavana päivänä vaan hissukseen kärsittiin sen aiheuttama krapula. Nykyään sitä on kai niin järkyttävän mukavuuden haluinen, että ei sellaistakaan meinaa sietää. Eilen ei todellakaan ollut mikään paha krapula, pelkästään vaan sellainen tuhnuinen olo ja pieni päänsärky. Jos meinaan juopotella niin parempi vaan taas opetella sietämään siitä tulevat olot ihan ilman buranaa kummempia apuja.

Hyvä puoli eilisestä tuhnuolosta on se, että ei varmaankaan tee mieli toistaa ensi viikonloppuna. Eli ihan odotan viikonloppua, kun "saan" olla sen selvänä ja nauttia talven ulkoilusta. Harmi vaan, että mies tuskin on. Hän oli edellisen viikonlopun raittiina ja se oli tosi mukavaa. Oli niin leppoisaa ja rentouttavaa, kun kumpikaan ei juopotellut. Edelleen on vaikea sietää hänen juopotteluaan silloin kun itse olen selvin päin. Ei se oma humala kaikkea ärsytystä poista, mutta tekee asiasta vähän helpompaa. Ensi viikonloppuna kuitenkin ihan luomuna.

Ehkä tämä on kuitenkin ihan hyvä välillä tänne kirjoittaa, selkiyttää omia ajatuksia ja muistuttaa miksi kannattaa vähentää.

[vilmasto]

No moi tännekin oli tarkoitus kirjoitella sulle jo kun kirjoitit tuosta Kreetan reissusta, mutta en vaan saanut silloin mitään aikaiseksi kun vastailin sulle mielessäni
Tuttu kaupunki tuo Rethymnon ja mulla on sama kokemus eräältä reissulta kun päätin silloin ettei reissussa saa juoda krapulaan asti. Mulla meni hukkaan silloin muutama päivä ja never again!
Vähän tosiaan hirtehisesti nauratti tämä meidän "yhteinen juttu"..tiedät kyllä.

En minäkään voi enkä halua kokonaan plinkkiä hylätä, mutta vähän jo välttelen joittenkin ketjujen lukemista kun sitten välähtelee tiettyjä ajatuksia pääkopassa. Se ei ole halu, mutta se on semmonen välähdys joita nyt ei vaan tarvitse olla. Hankala selittää, mutta jotenkin noin.

Että roikutaan me vaan täällä jatkossakin säännöllisen epäsäännöllisesti

[Vilma1966]

Olisikohan tässä selitys miksi me pohjoisen kansat juodaan niin paljon? Sitä tarvitaan selvitäksemme kylmässä, kuten Ruutanakin

Ajattelinpa käydä päivittämässä omaan ketjuun miten meni kuluneet pari viikkoa joulun ja uuden vuoden ympärillä. Nehän olivat joskus se vuoden pahin ryyppyputki helposti, kun vapaapäiviä riitti ja töissä muutenkin hiljaista välipäivät.

Kuluneena vuonnakin tuli juotua, mutta aika maltillisesti. Jouluna oli 4 vapaa päivää. Niistä join kahtena. Määrät suuria kuten minulla aina, kun asiaan paneudun, mutta sellaiset, että 2 vapaapäivää sen jälkeen olivat nautinnollisia. Ei ollut jälkivaikutuksia.
Uutena vuotena oli 3 vapaapäivää, niistä tuli myös juotua kahtena. Ja taas sen verran, että sunnuntai oli mukava vapaapäivä ilman krapulaa. Kaiken kaikkiaan siis "well done" Vilma !

Muistan joskus vuosia sitten miettineeni, että tammikuu on ihan väärä kuukausi tipattomaan, kun on loppiainen heti alkuun. Siis heti pitäisi peitota ylimääräinen vapaa ilman viinaa, WHAT! Nykyään se ei onneksi enää herätä mitään haluja juopotella. Etenkään jos osuu viikolle niin, että sen jälkeen on taas työpäivä. Silloinhan tulisi juotua siis loppiaista edeltävänä iltana ja sitten vietettyä se ylimääräinen vapaapäivä krapulassa, tai kuten joskus alkoi olla jo tapana, tasoitellen. Ja sitten taas töihin.

Tänä vuonna loppiaista seuraa minulla vapaapäivä, mutta silti se ei houkuta juomaan. Joulun ja uuden vuoden juopottelut riittävät taas hetkeksi ja tämän viikon 4 vapaapäivän putki menee ihan vaan limsaa juopotellen. Jospa vihdoin pääsisi uusia suksia kokeilemaan. Täällä etelässä ei ole vielä kauhean paljon luonnon latuja avattu, mutta koko ajan tulee lisää. Lyhyille kuntoradoille en uskaltaudu vihaisten sukkahousumiesten joukkoon .

Vuoden 2022 tavoite on lisätä raittiiden vapaapäivien määrää entisestään. Siinäpä se, ei muita uudenvuoden lupauksia

[Hippuli73]

Mullakin on tosi hyvä fiilis tänään, kun ei "tarvitse" juoda, vaikka huomenna on vapaata. Huomenna kuntoilen ja teen verojuttuja, kun ei tarvitse olla töissä. Niin monta vuotta on joululoman jälkeen ollut tässä kohtaa olo, että ei helvetti, taas pitää juoda. Mutta kun on loppiainen aina vapaa, niin tietysti olen juonut edellisenä päivänä ja loppiaisena, sitten krapulassa töissä ja siitä jatkuu heti työpäivän jälkeen juominen sunnuntaihin asti ja taas maanantaina krapulassa töissä. Ei tänä vuonna! Minäkään en ole tajunnut tipatonta tammikuuta - siinähän on 31 päivää! Helmikuussa on vain 28. No, nyt olen tammikuun juomatta. Samoin olin viime elokuun, vaikka siinäkin on 31 päivää

[Vilma1966]

Onpas hauskaa, kun jotkut muutkin "vanhat" ovat aktivoituneet, siis Vilmasto ja SWkybä, piristää aina päivää Ei haittaisi vaikka muutkin ilmoittelisivat itsestään. Mutta kivaa kun täällä on taas aktiivista keskustelua "noviisien" toimesta.

4 päivän loma oli todella rentouttava, kun siihen ei kuulunut alkoholia. Ja mikä parasta, ihmeiden ihme tapahtui, mieskään ei ryypännyt ollenkaan. Tähän laittaisin kärrynpyörää heittävän emojin jos osaisin Ahdisti vähän etukäteen ajatus miten viikonloppu itseltä sujuisi, jos hän vetäisi normi perseensä. Nyt oli niin mukavan rentoa, kun ei tarvinnut kuunnella mitään kännisen kiukkua maailmaa kohtaan. Ei edes sitkeästi kiusannut migreenikään saanut mieltä matalaksi. Onneksi se pysyi lääkkeillä taka-alalla suurimman osan ajasta.
Vapaapäiviin kuului paljon ulkoilua, hirveä määrä herkkuja, tunti tolkulla sohvalla kirjan ja telsun parissa sekä pieniä kotityö puuhailuja. Nukuin myös todella paljon, mikä on minulle aika harvinaista. Torstaina heräsin kuuden aikaan kauheaan migreeni särkyyn. Hain kasan lääkkeitä (ibuprofeenia ja täsmälääkettä) ja nukuin sen jälkeen ysiin asti eli 11 tuntia yhteensä. Onneksi, kun se laittoi päänsäryn vähäksi aikaa toisaalle. Oli meinaan sovittuna treffit kaverin kanssa, lenkille ja sen päälle vielä kahvilaan. Perjantaina ja sunnuntaina kävin hiihtämässä pienet lenkit. On se niin erilaista liikuntaa, että kuluttaa energiaa paljon enemmän kuin esim kävely. Hengästyin ihan tasaisellakin. Harjoitusta siis kaivataan sillä sektorilla. Uudet karvapohja sukset toimii kyllä hyvin, kun vielä käyttäjäkin osaisi niitä oikeasti hyödyntää

En ole itselleni (ainakaan vielä) tehnyt mitään tipaton tammikuu lupausta, mutta harkitsen sitä. En tällä hetkellä fysiikan puolesta koe tarvetta kuukauden tipattomuuteen, mutta ei se tietenkään pahaakaan tekisi. Ja kyllähän tuo palautuminen on parempaa, kun ei juo. On vain pieni pelko, että joku viikonloppu menee hermo miehen juomiseen ja silloin tulee sitten haettua jotain itsellekin. Harjoittelen kyllä sietämään häntä selvinpäinkin, mutta aina se ei suju. Enkä aio siitä itseäni ruoskia, jos näin käy, kunhan ei ole joka viikkoista. Tavoite on keskimäärin joka toinen viikko olla täysin alkotta, jolloin kuukauteen tulisi noin 2-3 juomapäivää. Lomat sitten jollain muulla mallilla. Tämä kuulostaa tosi naurettavalta monen mielestä, mutta sellainen tavoite on, että tämän vuoden aikana jollain ulkomaan lomalla olen myös jonkin päivän täysin raittiina. Sellaista ei ole tapahtunut varmaan ikinä aikuistumisen jälkeen. Yritin oikein muistella olisiko ollut joku reissu jossain joskus niin, että en olisi ainoatakaan alkoholiannosta juonut päivän aikana. On toki ollut joitain reissupäiviä, jolloin on tullut otettua vain 1 tai pari, mutta ei sellaisia, että olisin ollut ihan kuivilla. Koronaa edeltävällä patikointireissulla tätä tavoittelin, mutta sielläkin heti ekana päivänä työnnettiin tervetuliaistilaisuudessa kuohari kouraan enkä "kehdannut" kieltäytyä. Se oli kyllä muuten tosi vähä viinainen reissu, mutta tuli joka päivä pari lasia viiniä juotua. Tuossa siis tavoite kokeilla jotain uutta tänä vuonna. Varmaankin jollain sellaisella reissulla missä mies ei ole mukana.

Nyt sitten alkoi todellinen arki usean lyhyen työviikon jälkeen. Ihan kivaa, mutta aamuheräämiset kyllä vähän rassaa, kun on vielä niin pimeää. Olen edelleen tosi kiitollinen siitä, että olen päässyt arkillasillisista eroon. Kyllä työnteko ja aamut ovat paljon helpompia, kun ei ole kropalla mitään promilleja kumottavana.

Nautitaan talvesta ja siitä, että päivät pitenevät. Täällä etelä-Suomessa tällä hetkellä paistaa aurinko, ihan kiva sitä katsella työpaikan ikkunan läpi

[kedonkaunhein]

Mahtavaa lukea aina Vilma tätä sinun ketjuasi, melkein voi elää kaikki fiilikset! Täällä mennään tipattomalla päivää 10, toistaiseksi on selvitty hyvin loppiaisesta ja ensimmäisestä viikonlopusta. Näitä jännitin etukäteen, sillä pakkasten takia myös harrastukseni oli kevyempää (eli olisi hyvin voinut juopotella monta iltaa ja iltapäivää kunhan käy ajokunnossa). Olotila on ollut ihan hyvä, edelleen nukuttaa todella paljon ja työt ei juurikaan kiinnosta, mutta toivottomuus ja suuremmat ahdistukset ovat taka-alalla ainakin toistaiseksi. Olen huomannut, että juomiseen menee terveyden ja rahojen lisäksi paljon aikaa, sitä olen yrittänyt viikonloppuisin täyttää / viettää alkoholitonta juomaa kädessä. Suuremmat himot ovat olleet aina nälässä/janossa, joten silloin äkkiä maha täyteen ja kokista tai vissyä lasiin.
Jos ja kun olen tipatta kuukauden, annan itselleni palkinnoksi kampaamokäynnin. Ne rahat nimittäin on sitten tienattu aikalailla kokonaan, käsittämätön määrä tulee vedettyä kurkusta alas.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

[Hippuli73]

Monella tavalla sun elämä Vilma kuulostaa mun elämältä! Ekaa kertaa voin samaistua kunnolla. Munkin yksi iso ongelma on puolison juominen ja mun kannalta tietysti se, että en kestä sitä selvin päin. Välillä onnistun olemaan juomatta, vaikka hermo menee häneen. Ratkaisu MUN mielestä on tietenkin se, että hän tavoittelee samaa kuin minä ja juo silloin, kun minäkin haluan. Ehkä vähän itsekästä?
Samoin sun tavoite (joka toinen viikko juomatta) on sama kuin mulla nyt: 26 viikkoa tänä vuonna juomatta. Eli 2-3 kertaa kuussa saa ottaa. Ei pääse vetämään putkia. Kakkospäivänä kun aamupäivällä aloittaa, niin riski kolmanteen päivään kasvaa älyttömästi. Ja ne lomat! Ne on viime aikoina mulle ollut suurin pettymys. Tietysti johtuu siitä, että mulla on ollut mielipuoliset tavoitteet: joka toinen päivä selvänä tai max 3 annosta, jotta voisin seuraavana päivänä juosta. Eihän se ole onnistunut. Mutta olen ollut sekä syyskuun että joulukuun ulkomaan matkoilla 1 päivän ihan juomatta. Kyllä on minullekin ihan uusi kokemus! Mutta tästä se lähtee. Maaliskuussa meinataan taas lentää etelään ja puoliksi haluan taas hienot urheilutavoitteet lomalle - mutta puoliksi ajattelen, että "jee, 10 päivää saa juoda putkeen".

[Vilma1966]

Kiva kuulla Kedonkaunein, että kirjoittelut uppoaa. Ja hienoa, että 10 päivää jo ylitetty raittiinna, tosi hyvä juttu! Aikaa tuntuu tosiaan vapaapäivissä olevan paljon enemmän, kun ei kadota sitä mihinkään alkoholin huuruihin. Mutta omalta kohdalta täytyy sanoa, että yhtään mitään en saa aikaiseksi enempää silloinkaan. Olevan vaan paatunut patalaiska, ja sillä hyvä

Ja joskus mietin, että on kyllä joku "oraalifiksaatio" olemassa, kun sinne suuhun täytyy työntää jotain koko ajan. Jos en juo viinaa, niin sitten pitää syödä jatkuvasti. Tai juoda jotain (sokeritonta) limua tai vastaavaa. Siinä sitten kilot kertyy ja vessassa saa juosta yhtenään En vaan osaa löhötä sohvalla kirjan kanssa kovin pitkään ilman, että jotain tungen suuhuni. Silloin kun juon alkoholia en puputa mitään ylimääräistä. Syön kyllä ruoan ihan normaalisti, mutta en ota ylimääräisiä välipaloja. Tämäkin on kyllä opeteltu juttu. Muuten olisin vielä lihavampi, kuin nyt olen. Pitäisi kyllä opetella olemaan ihan ilman mitään suussa muutaman tunnin kerrallaan tai sitten hankkia vaikka tutti

Monet täällä puhuvat siitä kuinka paljon rahaa säästyy, kun ei juo. Ja se on ihan totta, kun alkaa sitä laskemaan. Minä vaan olen ollut jo todella pitkään sen verran onnekkaassa asemassa taloudellisesti, että sillä 30-60 € per viikko, mitä alkoon on mennyt, ei ole kauheasti merkitystä. En ole koskaan laskenut mitä säästän silloin kun en juo. Jos baareissa kävisi tämän kyllä huomaisi selvemmin, siellä se tulisi niin paljon kalliimmaksi. Kotona nykyään pärjään yleensä tuolla n 30 eurolla niinä viikonloppuina kun juon.

Hippuli, meilläkin on maaliskuulle matka varattuna. Jos korona-jumalat suo ja päästään reissuun tulee kyllä taas juuri tuo ajatusleikki päähän: "saa juoda, kun on loma / en halua juoda että olen reippaampi". Tällä tulevalla lomalla me emme urheile ja koska mies on mukana niin veikkaan ettei siihen mahdu yhtään täysin alkotonta päivääkään. Mutta siitä aion pitää huolen, että lokakuun Kreetan reissun 1,5 päivän turha pöhnä ei toistu. Tällä reissulla on tosi paljon järjestettyä ohjelmaa, joten se motivoi olemaan skarppina. Kreetalla me oltiin paljon kahdestaan ja aika väsyneinä syksyn jäljiltä, joten oli kiva kaksisteen "vähän nollailla" ja siinä sitten tuli överit. Nyt ollaan muun porukan jatkona, joten tulee varmasti otettua huomattavasti sivistyneemmin. Mutta myönnettävä on, että tämä matkailu on minulle vielä se pahin koetin kivi tällä vähentäjän uralla. Se on oikeastaan ainoa tilanne, missä nykyään joudun tosissani painimaan asian kanssa. Silloin saatan ajatella, että olisinpa lopettanut kokonaan kauan sitten eikä tekisi edes mieli siellä reissussa ryypätä. Mutta mutta... itsepä olen tieni valinnut. Sovitaan kuitenkin Hippuli, että kumpikaan ei vedä maaliskuun lomilla mitään övereitä ja loma täyttää sen todellisen tarkoituksensa: uudistumisen ja nauttimisen!

Kyllä minäkin haluaisin, että mieheni alkaisi vähentelijäksi. Mutta koska en voi häntä siihen pakottaa yritän vaan elää asian kanssa. Voi kyllä tulla päivä, että en enää jaksa ja silloin mies sitten jää ellei itse omasta halustaan muuta juomatottumuksiaan. Se kyllä hänen puolustuksesti on sanottava, että ei hän arkena ryyppää. Ja noilla lomamatkoilla hillitymmin kuin minä. Hän on "pe-la kotona perseet - tyyppi". Nyt kyllä on tapahtunut se, että hän on viimeisen 2 kuukauden aikana ollut 3 viikonloppua juomatta. Se on todella outoa ja harvinaista, mutta niin ihanaa. Silloin ei tulisi mieleenikään juoda itsekään mitään. Veikkaan vaan, että miehellä tuo on vain ja ainoastaan sen tulosta, että nykyään hänelle tulee joskus harvoin huono olo juomisesta. Hän ostaa itselleen aina saman määrän juomaa ja yleensä toipuu jo ärsyttävän helposti, jos edes mitään krapulaa tulee. Mutta nyt vanhempana on joskus tullutkin sitten ihan ykä-olo ja sen jälkeen ei ole sitten tehnyt seuraavana viikonloppuna mieli lisää. Siksipä olen niin häijy, että toivon hänelle tuota huonoa oloa lisää

Tänään törmäsin kirjoitukseen, joka vahvistaa entisestään uskoani siihen, että muutokset kannattaa tehdä pienissä pätkissä. Siksi minäkin vielä täällä notkun. Täätlä voit lukea lisää, jos aihe kiinnostaa:
https://www.linkedin.com/news/story/the-science-of-making-habits-stick-5212412/

[Hippuli73]

Me ei olle vielä varattu matkaa, mutta kohta varataan. Sen verran kova hinku on taas pois Suomesta. Tänään aamulla puolison kanssa sovittiin jälleen kerran, että menomatka ollaan juomatta ja koko saapumispäivä, jotta voin urheilla seuraavana aamuna. Ei ole vielä tähän mennessä onnistunut lentomatka juomatta, mutta nyt onnistuu! Sitten urheiluaamupäivän jälkeen saa juoda parina päivänä - mutta ei perseitä, ettei seuraavana aamuna tarvi aloittaa heti aamulla. Ja parin päivän päästä ollaan taas yksi päivä juomatta, jotta voin seuraavana päivänä juosta ja käydä salilla. Ja vielä kolmannen juoksupäivän haluan loman loppuun. Hän lupasi, että näin me tehdään. Taas uskon häneen ja itseeni, että hyvin menee. No, joka kerta menee paremmin. Nyt panostetaan hotelliin ja kohteeseen, jossa on tekemistä. Kyllä me onnistutaan Vilma!

[Vilma1966]

Se on uskomatonta, kuinka tiukassa jotkin tavat ovat. Itselläkin on aina ollut se, että lomamatka kuuluu saada alkuun kuohuvilla viimeistään koneessa. Yleensä jo kentällä jos ei nyt ihan aamun eka lento ole. Viimeisellä matkalla ennen koronaa päätin, että en juo mitään koko ekana päivänä. 6 tuntia koneessa meni yllättävänkin helposti coca colan voimin. Psyykkasin itseäni, että olen työmatkalla Niitä sentään olen lentänyt ihan raittiina. Mutta sitten kohteessa kävi niin, että meidän patikointiopas työnsi heti tapaamisessa ison lasin skumppaa kouraan enkä siinä hämmennyksissäni osannut mitään sanoa. Eli tuli sitten sinäkin päivänä juotua se yksi lasi. Se nyt ei sentään vaikuttanut seuraavan päivän suoritukseen, mutta minulla on kyllä se, että en kykene yhtään rankempiin urheilusuorituksiin, jos juon enemmän kuin parit viinilasit edellisenä päivänä. Ilmeisesti sinulla vähän sama, kun nuo treenipäivät tuolla tavalla lomaan suunnittelet, hyvä meininkin, pidä siitä kiinni niin loma on entistäkin parempi.

Mun lomajuominen yleensä lähtee laukalle siinä, jos on liikaa aikaa istua hotellihuoneessa iltapäivällä / alkuillasta. Siinä tulee sitten juotua itse tehtyjä drinksuja (=aika vahvoja) turhan monta. Kun ollaan liikkeellä se on jokin satunnainen viinilasi terassilla parin tunnin välein. Eli edellinen on jo aina ehtinyt haihtua päästä ennen seuraavaa. Ja sitten illallisella menee yleensä max 2 lasia viiniä. Nehän tuolla ulkomailla on yleensä vähän reilumpia kuin meillä, että se on helposti sellainen 3 tai jopa 4 annosta. Sitten seuraava vaaran paikka on taas se huone illallisen jälkeen. Jos ei nukuta riittävästi niin siinä ehtii taas tintata turhan monta lasillista. Tulevalla lomalla on siis pysyteltävä poissa hotellihuoneesta mahdollisimman paljon . Jos juon vain sen mitä menee huoneen ulkopuolella ei ole pelkoa ylilyönneistä eikä krapuloista.

Jos nyt edes päästään lähtemään. Koronatilanne tietysti huolettaa. Itse sain 3. rokotuksen eilen aamulla. Eikä vielä ainakaan ole tullut samoja krapulan oireita kuin viimeksi. Pientä päänsärkyä on ollut ja uni levotonta, mutta ei muuta. Se onkin kuulemma puolikas annos tuo kolmas piikki, ainakin Modernan rokotteella.

[Vilma1966]

Tammikuu ei ollut tipaton (en sellaista luvannut kellekään, itsellenikään) vaan juomapäiviä tuli 2 kpl. Sellainen kuukausi siis mitä tavoittelen noin keskimäärin. Helmikuu saisi olla samanlainen.

Kovasti ihailen kyllä täällä meidän uutta porukkaa, jotka aikovat jatkaa vielä helmikuullekin raitista menoa, hatun nosto heille!
Hippuli taisi jossain todeta, että tipattomalla vahvistuu se ajatus, että ei halua lopettaa kokonaan. Tuon saman olen itse kokenut myös. Kun ihan ekan kerran ryhdyin tipattomalle (ei ollut tammikuu) olin niin kyllästynyt omaan juopotteluun, että ihan heittämällä meni jotain 7 viikkoa juomatta. Ja kun siihen lähdin niin ajattelin, että sen olisi hyvä olla myös tuleva pysyvä tila. Mutta siinä 7 viikon aikana sitten alkoi kuitenkin hahmottumaan mielessä se, että jos alkoholin käyttö pysyy aisoissa niin kyllä se minulle tuottaa myös iloa. Ja sitä mieltä olen edelleen. Ongelmana on vaan se, että sitä käyttöä on vaikea pitää aisoissa aina ja koko ajan, kun on muille tavoille jo oppinut. Toivottavasti teillä uusilla lähtee sekin sujumaan helpommin. Minä sitä vielä harjoittelen, sitkeästi. Onneksi kuitenkin aina on vaihtoehto, mikään ei estä minua lopettamasta alkon käyttöä, jos siitä tulee enemmän surua kuin iloa.

Pieni varoituksen sana nyt tipatonta viettäneille. Vaikka se tuntui menevän helposti ja kivuttomasti niin ei se tarkoita, että jatkossa olisi aina näin. Minulle jäi sellainen harhaluulo ekasta kerrasta, että kun siinä niin hienosti onnistuin niin tulevat tipattomat menisi ihan samalla tavalla heittämällä. Minun kohdalla totuus on ollut se, että silloin kun alko ei aiheuta mitään ongelmia eli pysyy satunnaisessa lauantai juopottelussa pelkästään, niin siitäpä onkin paljon vaikeampi siirtyä tipattomalle. Vaikka joku stiplu matkalle mahtuisikin. Silloin kun on itseinho korkealla, on myös motiivi helppo löytää. Mutta tämä taas koskee minua, teillä voi olla ihan toinen meininki. Nauttikaa nyt raittiista menosta niin kauan kuin se hyvälle tuntuu, ja vaikka vielä vähän pidemmällekin.

Vihdoin lumitilanne mahdollistaa hiihtämisen harrastamisen ilman, että täytyy mennä tykkilumiladuille tuhansien muiden kanssa. Ja lumikenkäilemäänkin pääsee. Höttöä on edelleen, mutta siinähän sitä sitten saa jumppaa kunnolla