[1970]

^ Kyllä, näin ja juurikin näin.

Oon siksikin kelannut tätä aspergeriä ja muuta autismista asiaa, kun havahduin ihmisten käytökseen ympärillä tullessani täyspäisemmäksi. Raitistumisen prosessin aikana epäilee itseään, sitten lakkaa hiljalleen vuosien aikana epäilemästä ja alkaa kiinnostua Maailmasta, joka on jännä. Mua ainakin kiinnostaa monet, monet asiat ja ilmiöt ja olemme kihlattuni kanssa ihan luonnostaan suuria dokkarien ystäviä. Tai aika hyvänkokoisia ja likellä ihannepainoa ollaan varmaankin.

Töissä on ollut vuosien aikana mitä erikoisempia tyyppejä ja osa on kertonutkin, että heillä on diagnooseja.
"No, olisit heti kertonut, niin pystyn ymmärtämään paremmiin" olen sanonut. Huonoa käytöstä ja ilkeilyähän se ei silti puolusta.
Se on selite, ei syy. Ja naisellani on erityislapsi. Kerran jutskasin kadulla jonkun mamman kanssa ja hällä oli kymmenen lasta,
vaan ei ne siinä mukana olleet, kun suoritti joulupatakeräystä. Yksi heistä oli kuulemma "normaali", ei-erityislapsi.

Aina on ollut erilaisia aivokemiamuunnoksia ja kemiallisesti erilaisia koostumuksia ihmisillä, mutta ei ole ollut niin diagnosoituja ihmisiä, kuin nykyään. Onko sitten niin, että erityistapaukset ottavat enimmäkseen ihmiskunnan lisääntymisen harteilleen tai siis munilleen. En tiiä. Kaikesta persoonallisesta ja poikkeuksellisesta voi syntyä jotain todella uniikkia ja vaikka hienoa taidetta,
mutta eipä aina sittenkään. Silleen kutakuinkin pärjääminen ja joskus sitten omanlaisen menestymisen
ja mielekkään tekemisen löytäminen voi olla tärkeää monelle erityiselle immeiselle. Kuten meille kaikille.

Mitäkö tänään. Ihan perinteisesti tän aamupalan jälkeen koiralenkille ja reenaten ja safkaamaan naiseni luokse.
Viikko-ohjelmamme on kokenut mutaation ja varmaan sitä skulataan vielä lisää ensi viikolla.
Työhommat tulee maaliin ens kuun puolessa välissä ainakin meikällä ja sitten taas
vähän muutellaan tätä aikuisten viikkojärjestystä ja suhteen yö-ja päivävuoroja, ah

On kiva olla olemassa, täällä tällä planeetalla ja tässä, nykyisessä elämässä.

Tätä päivää,

ISÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE JA ISUKKIMIELISILLE

[1970]

Onpas tää mesta delanneen tuntuinen. Se näyttää delanneelta ja toden totta on delannut.
Sauna näistä kahdesta kuitenkin ehti ensin ja kuoli pari-kolme vuotta sitten tykkänään veke.
Hitaasti alkanut spämmäys ja väkikato ja sitten maanvyöryn lailla kaiken hyvän tai semihyvän latistanut kestorållaus.

Tämä ei ole vielä Lopettamon kohtalona, sillä jengi ei vaan kirjoita mitään ja tulijatmenijätkin vähenevät.
Olemme Winstonin kaa bastun puolella koittaneet tuikata turisevalla tukkeella tulta telineelle tuhansia tuokioita.
Winston on Saunan majuri ja saunamajuri, joka on perinteiseen naisten tapaan ollut aktiivinen keskustelun aikaansaaja, ylläpitävä voima. Lopettamo on Vadelman aktiivisen mallin varassa ja onhan lämmittäjänä tietenkin Putkiskin. No, on muitakin, emmäsillä.

Saunassa on jyllännyt n. viiden vuoden ajan sama pyryharakkatrolli, jonka kaikki viestit poistetaan aina, kun modet palaa duuniin
Nimmareita on varmaan jo satatuhatta. En tiiä, kuka niitä sairaskertomuksia viittii lukea. Toisaalta tämä sanoma pätee itseenikin.
En minäkään ole koskaan lukenut itseäni, siis kannesta kanteen. Pitkän piuhan mä ymmärrän, en koko kelaa.
Luen häntä kuin avointa kirjaa. No, en välttämättä lue, vaan katson silmiin, olen läsnä ja kuuntelen, mitä hän minulle sanoo ja vastaan ja pyrin asialliseen, molempia osapuolia hyödyttävään kanssakäymiseen, joka voi mennä myöhemmin jopa fyysiseksikin.

Kyl toisten elämä on... niin, mitä se sitten on. Nykyään ei saa kirjoittaa mistään mitään tai sanoa mitään tai käy kuin Esko Valtaojalle,
ehkä ainoalle viisaalle mediassa ja somessa koskaan olleelle tyypille.

Emmä kyl tosta moderaadonkaan duunista niin innoissani ole, hä. Mut hyvä, että... niin, mikä sitten on hyvä.

Saattaa olla, että tulevaisuudessa nää mestat laitetaan kiinni. Saunan osalta se taitaa olla ihan lähitulevaisuutta.
Saunan modet jo kyseli syksyllä, että "onko tässä enää mitään hyötyä vai laitetaanko kiinni koko paikka" ... ei ole ja kiinni mennee.

Mullei ole aavistustakaan, millä keinoin "nykyihminen" pääsee eroon, jos on päästäkseen, riippuvuuksistaan.
Onko jokin fantastinen uusi tapa ja kestävä metodi viimein keksitty. Tai että voi tehdä kaikkea ilman ongelmia.
Ja onko jossain vielä vertaavaksi tueksi laskettavaa mestaa, jos ei huomioida näitä alan kerhoja, jotka eivät automaattisesti takaa autuutta. "Lopputuloksen" eli väliaikatuotoksen eli selvinpäin olemisen vuoksi vaiva kuitenkin aina kannattaa.

Paradoksaalista kyllä, päihteytynyt ja kestokänninen ja kamoissa heiluva heppu ei tätä tiedä
eli mikä on parasta hälle itselleen. Se on tuoppi ja piikki. Mielestäni ammattilaisten raitistaminen ja putsauttaminen on totaalisen mahdoton tehtävä, eikä minkään hoitomuodon voi mitenkään osoittaa toimineen yksistään, vaan jos tulosta tulee,
on kyse sittenkin monesta tekijästä ja lopulta vain kyllästymisestä, vahingosta ja jonkin selittämättömän "väliintulosta".

Muistelen sitä sakkia, joka kolmena eri vuotena oli Kankaanpään A-kodilla. Harva oli enää puhdas holistisolisti.
Nuoria, hukassa olevia jätkiä ja daameja. Kirjavaa päihdehistoriaa ja linnatuomioita tulossa ja rikkinäistä vanhemmuutta.
No, eipä se ollut vertailun paikka, vaan ihan siinä joukossa kuljin melkosen avoimena ja suljettuna, if you know what I mean.

Ongelma on usein, ettei tiiä, mihin suuntaan lähteä ja jokin kuukausi tai puoli vuottakin laitosmaisessa paikassa ei vielä ketään korjaa. Mikä sitten ois varmasti toimiva taho tavan takaiseen tautiin. Yhdistelmä kaikkea ja aika, jos vaan on vielä hengissä n. nelikymppisenä, joka tuntuu olevan ensimmäinen iso virstanpylväs ainakin juovalle jepelle ja pää ei kestä kovin hyvin enää ja alkaa karmea kuolo korjata kareja kankaalta.

Nimittäin kuolemanpelko ei toimi. Läheisten menetys ei toimi. Ei kerrrassaan mikään heilauta pro-tason addiktia.
Ehkä hulluksi tulemisen pelko oli se mua avittava seikka, joka ainakin sysäsi kokeilemaan vesirattaita.

Päihderiippuvuus ei silti ole sotatoiminen mellakka. Se on tunnevammaisen herättelyä takaisin elämään. Pienin askelin.
Jotain epämääräistä ensin ja sitten hieman tarkempaa maalia esiin. Toisen luonteessa voi olla jotain auttavaa matskua,
mutta en ole silleen löytänyt raitistuneistakaan juuri mitään sen kummempaa yhteistä, joten siksi pidän sitä tuurilajina
ja että just ne moninaiset tapahtumat, ne traagisemmatkin, toimivat vuosien aikana myönteisemmän tuleman puolesta, ehkä.

No, nää oli vaan tällaisia huomioita, ikäänkuin lämmikkeeksi ja sormien, etenkin murtuman kautta osumia saaneen
oikean hanskan sormien ylläpidon vetreyttämiseksi. Kaadanpa toisen kupposen kahvetta, jonka aion kurmia naamariin, josta
näkee, että beibe on ilman minua duunissa, jossa vasta huomenna oomme samaan aikaan ja kokonaan jätämme työmaan 15.12.2021. Sitten 47 päivää kestävälle talvi-joulu-kevät-taiteilijalomalle.

Kultsikkanartun (15 v, 2 kk, 3 vkoa, 1 päivä) kaa lenkille ja kauppaan ja imuroimaan ja kokkailemaan,

hyvää tätä päivää ja käyttäkäämme tämä vähäinen valonaika hyväksi itsellemme

moiiiiiii

-7 °C

Selkeää ja poutaa
Havaintoasema:

Tampere Härmälä
Havaintoaika:
22.11. klo 08.20
Selkeää ja poutaa
Ilmanpaine
1012.4 hPa
Suht. kosteus
94%
Kastepiste
-7°
Näkyvyys
50 km
Aurinko nousee
08.49
Aurinko laskee
15.30
Päivän pituus
6 h 41 min

[vadelmamunkki]

Se mitä teemme tänään, on ainakin että olemme internetissä. Internet ja sosiaalinen media on tuonut jokaisen ulottuville niin valtavan määrän sananvapautta, että sitä tuskin viime vuosituhannella osattiin kuvitella. Jokainen meistä saa sanottavansa kertalaakista satojen tai jopa tuhansien ihmisten luettavaksi ihan noin vain.
Ennen internetiä piti kirjoittaa lehtien yleisönosastoon ja odottaa viikko että se kirjoitus julkaistaan, jos julkaistaan. Usein ei julkaistu.

Minä arvostin Esko Valtaojaa joskus aikoinaan. Se taisi olla sitä aikaa, kun hän kirjoitti erään piispan kanssa debattikirjan nimeltä "Uskon tietäväni, tiedän uskovani". Viime vuosina Valtaoja on vaikuttanut minusta -anteeksi vain- hieman höperöltä. Tämä vaikutelma ei ole minulle uusi, vaan tuli jo pari vuotta sitten Uutisvuodossa.
Äskettäin ollutta Sannikan ohjelmaa en ole katsonut, enkä taida katsoakaan. Valtaoja oli siinä kuulemma toistellut neekeri-sanaa ja saanut näin hurrauksia joltakin osalta katsojia. Hauskaa tosin on, että sama osa katsojia saattoi pöyristyä ja pahoittaa mielensä pahan kerran kun pääministerimme käytti somessa sanaa "boomeri".

Minusta boomeri on ihan lystikäs sana, eikä sen loukkaavampi kuin vaikkapa setämies tai kukkahattutäti. Ihmisen etnisyyteen ja ihonväriin iskevät sanat ovat hieman hankalampia. Niitä on käytetty loukkaamistarkoituksessa, jolloin ne myös ovat loukkaavia. Toisaalta nimityksen kohteella on oikeus käyttää sanaa itsestään. Esim. Mustan Barbaarin "Salil eka, salil vika"-biisissä esiintyy monta kertaa n-sana, peräti ylpeässä sävyssä.

Mutta aina kun joku valittaa että nykyään ei saa sanoa mitään, haluan kysyä häneltä että mikä on se asia jota hän muka ei saa sanoa, ja miksei hän vaan sano sitä juuri nyt saman tien?
Minusta nykyaikana varsinkin internetissä saa sanoa ihan mitä vaan. No, Donald Trumpin Twitter-tili kyllä poistettiin, mutta sitä ennen hän sai mesoa siellä vuositolkulla ihan tolkuttomasti ja tolkuttomana.

Selkeää marraskuun viimeistä viikkoa kaikelle väelle!

toivottaa Kukkahattuanarkistisuvakkihoroboomerinne : )

[1970]

^ Höpsistä Vadelma, määää sulle höperön näytän !

Varmaan ikääntyminen voi olla silleen yleistä ja elämänvaiheiden erilaiset tilanteet vaihtuvia,
että esim. vähäinen uni ja yksittäinen, kokonainen vuosi tai pari voi olla kuin sankoon lasketeltua hukkakauraa ja
mm. meidän erittäin humaani ja pidetty insinöörisnaispomomme oli tämän vuoden aikana todella väsähtynyt ja
nyt hän taas jaksaa painaa ja ohjata laumaansa ja sen tekemisiä joukon edestä, eikä joukon hänniltä tai katsomosta.
Muahan ei saa ylenmäärin kukaan missään kuormittaa, sillä mä olen herkässä vaiheessa elämässäin, jälleen ja edelleen.

Suurin osa tapahtumista ja asioista, joita tapahtuu eivät olekaan enää niin kuormittavia tai tunnu meikälle siltä ja
ihmisetkin on muuttuneet siedettävimmiksi, siis livenä. Mut onko ne osittain samat ihmiset muuttuneet vai olenko minä..?

Tää netin osuus elämästä on... mitä se on... onko se elämää... miten tämän tyhjänpäisen ja -päiväisen kirjoittamisen ja olemattoman vuorovaikutuksen voi käsittää kovin kummoisena elämänä. No, eihän tätä ilman voi kukaan kunnon plinkkiperkeleenkoukkuun jäänyt elää päivääkään ja vain oikeesti kuolemalla pääsee tästä mestasta stna veke.

Kai se jotain sairasta tarvetta tai tarpeeksi markkinoitua ja naamiotunutta egon osaa puhuttelee, että hakkaa näppistä ajankuluksi.

Miksi jokin painostava ja stressaava ei olekaan sitä enää, vaikka se on täsmälleen sitä samaa, kuin aina ennenkin. En olisi huolissani, mutta näen eron suurena, kun katson sitä tästä oman liharobottini näkökeskuksesta ja tunnen sisimmässäni, ns. sielussa, jota ei ees ole.

Voiko ihminen kehittyä parempaan suuntaan, esim. koittaa aatella asiat ikäänkuin uusiksi ja tehdä valintoja toimissaan.
Esim. hyljätä hankala suhde elämästä ja jättää haitalliset toimintatavat ja kenties murtautua vapauteen ahdistavasta kemiankoukusta. Eikö sellanen mullistava muutos ja siirtymä parempaan ole enemmän tuttua lasten kaunokirjallisuudesta ja
himmeen halvoista teinien haliwuudleffoista.

älä valita, ala valita oli jollain Nybergin vieraallaan sloganina. Sloganit voi olla melko vitsikkäitä, mutta täälläkin on ollut mainioita. Omasta alasigusta pidän tietenkin eniten, sillä se tarkoittaa jotakin, eikä ole vain ympäriämpäripyöreetä halpaa puhetta.

Toisinaan olen miettinyt sitä vuorovaikutuksen vyöryä, jota tämä pelikonesovelluksen päihdevammaosasto tarjoili aikoinaan.
Vanhoina, paskoina aikoina. Sen merkitys oli vain itselle erilainen, kun ei oikein ollut muuta sisälmystä ja sisältöä silloisessa päivänkulussa, ellei sitten lasketa elämäksi silloisia, hikisiä ja puuduttavia keittiöhommia ja iänikuista koiraterapiatoimintaa,
joista jälkimmmäinen vain jatkuu_ja jatkuu ja jatkuu.

Kaikki lasketaan. Myös sellaset sumuiset, tavallaan hukkaan heitetyt ajat ja "oppivuodet".
Mitään ei sovikaan jättää pois ja valikoida "parhaat" lastut ja "paremmat" ajat.

Oispa jotain kiinnostavaa luettavaa ja hei! oispa ees kiinnostusta (taas) lukemiseen. Repaleinen, pieniin tälkkitikkusuikaleisiin
revitty sähköinen päänsekoitinmedia ei ole pitemmän päälle hyväksi, on siis taas valittava.
Ja vähennettävä lihansyöntiä ja se on jo tehtykin.

Mitä teet tänään, entinen pulsujen pönäkkä ja densoutunut penaali ja nykyinen salin ja seurustelun petopetteri:

Olen oleva hieman tylsä ja ennalta-arvattava, mutta myös osaltaan pakotettu plagioimaan itseäni,
sillä koen tämän itselleni niin tärkeäksi, ja uskon sen sanoman yleismaallisuuteen,
enkä voi loputonta toistoa välttämättä muuten ilmaista
oleellisinta ja tärkeintä asiaa Maailmassa:

Rakastan.

hyväätätäpäivää

=>

[vadelmamunkki]

Internet on tosiaan vähän siitä mutkikas juttu, että toisaalta kenenkään ei tulisi upota siihen liiaksi, mutta toisaalta se on hyvin oleellinen osa kaikenlaista viestintää nykyaikana. Suomi on niin digitalisoitunut maa, että osaamattomuus internetin käytössä on suorastaan syrjöytymisriski.

Somesta on puolestaan tullut oleellinen osa politiikan viestintää. Donald Trump otti Twitterin omaksi megafonikseen, tunnetuin seurauksin. Myös monet mullistavat tapahtumat hyvässä ja pahassa on masinoitu internetiä käyttäen, oli kyseessä sitten ns. arabikevät tai loppiaismellakka Capitolissa.
Suomessa hieman mukavampaa somen käsittelyä on, kun media ruotii vaikkapa pääministerimme Instagramin käyttöä.
Suomessakin toki äärilaidat on osanneet hyödyntää sosiaalista mediaa ja internetiä jo parin vuosikymmenen ajan. Itse asiassa esim. Jussi Halla-aho tuskin edes olisi tunnettu ilman Scripta-blogiaan, saati että hän olisi koskaan edennyt politiikassa ilman internetin tiettyjä sivustoja.

Esko Valtaoja ei tunne internetiä kovinkaan hyvin, eikä seuraa sosiaalista mediaa. Olkoonkin vaikka miten älykäs ukkeli muuten, se on myös hänen heikko kohtansa. Valtaojalla on esim. kummallisia käsityksiä Vihreistä, jotka perustuvat joskus 1980-luvulla rakennettuihin olkiukkoihin. Valtaoja esim. luulee, että Vihreät olisi jotenkin teknologiaa ja kehitystä vastustava porukka, vaikka asia on aivan päin vastoin. Vihreillähän juuri teknologian jatkuva kehitys ekologisempaan suuntaan on etusijalla. Lisäksi Valtaoja luulee kaikkien Vihreiden vastustavan henkeen ja vereen ydinvoimaa, joka ei myöskään enää nykyaikana pidä paikkaansa.

Luoja (!) tietää, että minulla ei ole mitään tarvetta puolustaa Vihreitä kun olen itse eronnutkin siitä puolueesta, mutta kritiikin pitäisi sentään perustua tosiasioihin.

Jotkut on muuten kovasti pahoittaneet mielensä siitä, kun "Neekerin suukkoina" ennen muinoin tunnettuja suklaamakeisia ei enää saa alkuperäisellä nimellä, vaan ne ovat nykyisin Brunbergin suukkoja.
Itse ehdottaisin niiden uudeksi nimeksi "Boomerin suukkoja".

Hyvää tulevaa joulukuuta, tästä tähän!

t: Vadelmatonttu

[1970]

Venyn nakuna piikkimatolla, yläpää piikkityynyllä ja oottelen beibeä, joka just ilmoitti olevansa matkalla luokseni isolla punaisella vaunulla. Pian pitää taas pukea ja heittää koirarundi. Ja sitten taas riisua ja pukea, jne. Tätä tää on tää vuodenaika ja elämänvaihe.

Ei siis ollut yhtään mitään asiaa tai mitään uutta ainakaan, taaaaskaaaan

Juuheiwaan

=>

[vadelmamunkki]

Hyvää itsenäisyyspäivää koko Plinkin väelle: niin raitistuneille kuin raitistumista vielä yrittäville tai sitä vielä pohtivillekin. Samoin myös toimitukselle, modelle, ylläpidolle ja koko A-klinikkasäätiölle ja kaikille sivuja lukevillekin.


Ulkona on pakkanen ja minä juon aamukaffia keskellä päivää lämpimässä kodissani. Jääkaapissa on ruokaa, eikä ole välitöntä pelkoa sodan syttymisestä, pommitukseen joutumisesta tai että joku salainen poliisi äkkiä koputtaisi ovelle ja raahaisi minut tyrmään.

Olen suhtkoht terve ja hyvävointinen, mutta jos en sellaisena pysy, voin soittaa itselleni apua, jota akuutissa hädässä saan pahan epidemian aikanakin. Minulla on pankkitilillä rahaa elämiseen ja jos ei ole, voin sitäkin anoa yhteiskunnalta.

Tänään ajattelin ehkä hieman kirjoitella jotain uuteen kirjoitusprojektiini. Olen myös katsonut Aku Louhimiehen ohjaamaa Tuntematon sotilas tv-sarjaa, joka minun mielestäni on paras Linnan romaanin filmatisointi. Siis nimenomaan tv-sarjaa, joka on 5 x 1 tunnin mittainen kokonaisuus.
Louhimiehen elokuvaa vuodelta 2017 muistaakseni kommentoivat myönteisesti myös pasifistit kuten Iikka Kivi ja Mies metsänreunasta. Sotaelokuvan täytyy olla hyvä, jos sitä kehuvat myös pasifistit.
Ja onhan tuossa hienoja näyttelijäsuorituksia: Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen, Diana Pozharskya (kirjoitinkohan tuon Petroskoin Veran esittäjän nimen oikein ihan lunttaamatta? : )

Ja ettei nyt vaan menisi taas sodan muisteluksi koko itsenäisyyspäivä, voidaan muistella myös rauhan aikamme saavutuksia, kuten vaikka peruskoulua ja koko koulutusjärjestelmäämme, urheilun huippuhetkiä, taiteen saavutuksia ja niin edelleen.

Se on siinä!

[andante]

Tervehdys Vadelmamunkki,

myös sinne hyvää Itsenäisyyspäivää. Täällä kaikki ok, iso joki virtaa ja "life goes on". Harmillista, että tapaamisia ja tapahtumia on ajettu taas kerran alas. Koronan kanssa tapellaan ja rokottamattomille on asetettu melko paljon rajoituksia. Ei koske itseäni koska haen ylihuomenna kolmannen piikin.
Otsikkoon viitaten. Seuraan toki täkäläisen uuden hallituksen muodostamista. Erittäin tyytyväinen siihen, että terveysminsteriksi tulee Lauterbach joka on ensinnäkin lääketieteellisen koulutuksen saanut henkilö ja ollut pandemian alusta lähtien aktiivinen ja asiallinen. Aika kääntää kelkka jos ei haluta taas saada maata sulkuun.
Tällaisia Rheinin rannalta. Yksi kynttilä palaa!

[vadelmamunkki]

^ Hei Andante pitkästä aikaa!

Kiva kuulla että sielläkin elämä rullaa eteenpäin vaikka pandemia koettelee. Saksassa taitaa olla tiukemmat rajoitukset kuin Suomessa ja tiukempia toimia suunnitteilla. Meillä on nyt revitty kohua siitä, kun pääministeri Marin oli käynyt ravintolassa vapaa-ajallaan viikonloppuna, vaikka oli ehkä altistunut koronalle ulkoministeri Haaviston sairastuttua siihen. Vaikka THL on meillä linjannut, että kahdesti rokotetun ei tarvitse mennä karanteeniin pelkän altistuksen takia, jos ei ole oireita. No, kohu on saatu aikaan. Paljon pienempi mediakohu meillä tuli siitä, kun viisi äärioikeiston jäsentä jäi kiinni terrori-iskun suunnittelusta.

Tykkään Saksasta tosi paljon ja olisi kiva käydä siellä pitkästä aikaa. Kävin viimeksi inter raililla vuosituhannen alussa, eli onhan siitä jo tovi. Munchenista tykkäsin paljon.
Sehän on jännä, miten eri tavoin toiseen maailmansotaan suhtaudutaan Saksassa ja Suomessa. Saksalle se lienee vain iso häpeän aihe, Suomelle selviytymistarina ja sankaritarina. Vaikka oltiin samalla puolella 1941-1944.
Joka tapauksessa sekä Suomella että Saksalla on mennyt suht hyvin sodan jälkeen. Ei ole tarvinnut osallistua sotimiseen ja aseiden kalisteluun niin kuin USA:n ja Neukkulan/Venäjän ja Britannian.
Ehkä voisi sanoa että Suomi ja Saksa hävisivät sodan, mutta voittivat rauhan.

Oikein hyvää joulun aikaa sinne Saksan maalle, Andante.

[andante]

Tervetuloa Saksaan! Mielenkiintoinen ja monipuolinen maahan tämä on. Pistä meili jos ja kun olet liikenteesä ja ehkä näilläkin seuduilla. Olisi kiva tavata.
Itselläni Suomen matkat menivät jo toistamiseen pipariksi koronapirulaisen takia. Toki olisi voinut tehdä reissua rätti naamalla, mu.tta liian epävarmaa koko touhu. Mullahan on ollut jokavuotisesti kesäohjelmassa kalastusreissu Saimaan lieppeille. Noh, ei maisemat eivätkä fisutkaan mihinkään häviä.
Mitä teen tänään? Samaa kuin muutenkin. Lukemista, second-hand putiikissa hakemassa paria veistettyä poroa joulukoristeiksi ja töllöä.
Ai niin. Olisin suositellut matkailureitiksi tästä (Bonnista) noin sata kilsaa lounaaseen Rheinin ja Ahr-joen laaksoon, mutta siellä tapahtui kamala tulvaonnettomuus viime kesänä ja paikat on remontoitava. Sekin tehdään, mutta kestää.

[mies metsänreunasta]

Näihin aikoihin vuodesta olen ennenkin toivotellut plinkin kirjoittelijoille hyvää joulua.
Niinpä nytkin.

Jos joulua vietätte, niin voin kertoa että mukavasti ne pyhäpäivät menevät ilman väkijuomiakin.

Minä en suuremmin tuota juhli, kun ei ole alaikäisiä lapsiakaan joille pitäisi krääsää ja kiiltävää koristelua hankkia. Lienen siis vieraantunut koko joulusta.

Ne teistä, joilla mainittuja lapsia on, ajatelkaa toki heitä ja tehkää joulusta sellainen ettei heille ikäviä muistoja siitä jää. Tiedän, ei sekään aina ole helppoa, kun siihen pitäisi myös rahaa panostaa, lahjat ja niiden arvo kai ovat vuosi vuodelta bisnesmiesten toivomusten mukaan kasvaneet yli köyhempien ostomahdollisuuksien. Ikävä juttu, jota vastaan tappeleminen tuntuu aika toivottomalta.

Vetäydyn tästä taas klapeja pilkkomaan, nokivalkean vaarassa olevaa savupiippua nuohoamaan ja kunnostelemaan työkaluja kevään runsaammin ilmestyviä työrupeamia varten.

Ja selvänä, edelleen. Kun ei ole enää tarvetta bilettämiseen.

[Nayris]

Nyt kun toinen raitis joulu on käsillä, taidan tuntea kuuluvani jo tänne entisiin.
Tänään taidan nauttia pannullisen kahvia ja opiskella niin maan perkuleesti. Ihanaa.

[lutunen]

Hyvää joulua.

Kaikille entisille holisteille mutta myös niille jotka vielä ovat.

Tipatonta tammikuuta on vietetty paljon mutta miten jos vielä alkoholistina olevat laittaisivat alkoholismin lomalle jouluksi? Perheet lapset avo ja aviopuolisot voisivat pitää sitä hyvänä asiana?

Rakkautta kuitenkin kaikille, ymmärtäkää toisianne ja rakastakaa .

[lutunen]

Jouluilta. Maa valkea, pakkanen kirjaillut puiston puut taideteoksiksi. Käytävät tyhjiä, kulkijan alla narskuu uusi lumi.

Poliisi kertoi radiossa, rauhallista on.

Pakkanen on hyvä järjestysmies. Huumeheppulit puukkoineen ja pistooleineen eivät tarkene etsiä ryöstettäviä. Ravintoloilla rajoituksia. Ei juoteta aamuun asti. Jatkuvaan viinan ja kaljaan saantiin tottuneet alkoholistit eivät osanneet varautua. Pakkoselkiäminen yllätti monet. Pieni kärvistely mutta kaikkien kannalta hyvä niin.

Hautausmaalla kävin eilen. Ei yhtään juopunutta näkynyt.

Tänään miehelle puuroa ja kinkkua rosollia, kotikaljaa tai maitoa, savukalaa, silliä. piparista en sano.

Mitä olisi jos meillä olisi ainainen kesä? Miettikääpä, ystävät ja kertokaa .

[vadelmamunkki]

^Tuosta kauniista maiseman kuvauksesta tuli mieleen Leevi & The Leavingsin kaunis kappale "Taas kun joululta näyttää".
https://www.youtube.com/watch?v=gF6hHnwwcy8

Göstä Sundqvistin kirjoittamissa joulu-aiheisissa biiseissä voi kuulla ihmisen, joka rakastaa joulua vaikka joskus suhtautuu siihen katkeran huvittuneesti kuten biiseissä "Jouluaattona kännissä" ja "Oikein surullista joulua". Sitten taas joissakin biiseissään soi suuri kaiho ja kaipuu jouluun, kuten "Huomenna on joulu" ym.
On helppo arvella, että alkoholisti Sundqvistin lapsuus oli lasinen, ja jouluihin liittyi sekä murhetta että iloa.

Minä sain jo kaikki jouluherkut syötyä, ja oikeastaan ihan hyvä niin. Suklaakonvehdeilta vältyin kokonaan, kuten myös Loirin "Sydämeeni joulun teen" ja Whamin "Last Christmas" biisien kuulemiselta. Hyvä niin.

Oikeastaan ihan hyvällä mielellä kohti vuotta 2022, vaikka koronakriisi meitä yhä koettelee. Minuakaan ei yhtään häiritse että baarit menevät tiistaista alkaen kiinni klo 17, vaikka toki toivon etteivät yrittäjät ajaudu liian pahaan ahdinkoon.

Tänään vietän aikaa hyvien kotimaisten elokuvien parissa, vaikka olen nähnyt ne ennenkin. Vahva suositus Yle Areenalta: elokuvat "Ikitie", "Aurora" ja "Tyttö nimeltä Varpu".