[Elohiiri]

Moikka vilmasto ja Yhdet vielä Ninni! Ja kiitos taas kommenteista. Kiva kun täällä roikkuu vanhojakin puhumassa kokemuksella. Itselläkin kirjoittaminen alkaa taatusti ennemmin tai myöhemmin harventua, mutta josko sitä kuitenkin välillä kävisi lueskelemassa vielä paljon myöhemminkin. Saapi nähdä. Nytkin meinasin jo hetken etten ehkä jaksa tänään kirjautua. Saatan käydä lukemassa myös kännykällä, mutta en jaksa sillä kirjoittaa ainakaan yhtään pidempiä kommentteja.

Tämä vaikuttaa kyllä hienolta paikalta. Kerrankin uskaltaa olla rehellinen ja luottaa saavansa ymmärrystä. Minullakaan ei ole mitään tarkkaa tavoitetta, en osaa sellaista asettaa tässä vaiheessa. Kunhan peilistä ei tosiaan katsoisi enää juoppo akka. Olen huomannutkin, että yksi aktiivi on menehtynyt. Niin surullista, ja ihan varmana on tuntunut todella pahalta teistä kaikista. En saanut kunniaa tutustua häneen, mutta terveiset laitan sinne jonnekin. Täällä me painiskellaan vielä, uudet ja vanhat. Tuo on muuten ihan totta, että mitä huonommin menee, sitä tarkempi tulee oltua kulisseista. Ei täällä mitään alkkiksia olla, kun kerran kotikin on tiptop! Pullot ja tölkit kerään pääsääntöisesti jo illalla pois esiltä ja pian pois koko kämpästä. Jos ei kauppaan jaksa tai kehtaa viedä, niin ihan vain kierrätykseen.

Toivotaan Muumimamma, että tuo asian avaaminen muillekin auttaa. Itse en ole kertonut kenellekään. Tai puolisolle sanoin viettäväni tipatonta tammikuuta, ettei hänkään tuo minulle juomia, vaikka itselleen ostaisi olusen tai kaksi. Se ei herättänyt mitään kummempaa reaktiota, moni on tosiaan nyt tipattomalla. Kiva perinne ja ajankohta! Hänkään ei vain tosiaan tiedä ihan tarkkaan, mistä määristä sille tipattomalle oikeasti tipahdin. Mutta voi, miten ihanasti tyttäresi on sanonut, nuo sanat mielessä tsemppaavat varmasti. Vaikka helppoa tämän alkoholin pirulaisen kanssa ei joka tapauksessa olekaan. Me olemme nyt sitten hyvin samassa vaiheessa, minä pikkuisen perässä. Kiva kun on ihan samanlainenkin vierellä kulkija.

Apua tuota laadukasta IPAA! Ihan kamala nolostus iski, kun muistin itseni pyörimässä jossain olut- tai siiderihyllyllä arpomassa ja muka vertailemassa tarkkaan, mitä ottaisi. Toivoen kaikkien huomaavan, että tämä on nähkääs harvinainen ja tarkkaan harkittu tilanne tässä, eivät ole niin tuttuja nämä eri laadut minulle! Ai kamala, päätin sitten tehdä asiasta oikein numeron sen sijaan, että olisin vain lapannut tahtomani kyytiin ja poistunut paikalta. Ja kaupassa käyn sentään selvinpäin... Ja tuo, että asioita todellakin jää tekemättä alkoholin takia on totta. Ylimääräisestä työvuorosta olen kieltäytynyt useammankin kerran nimenomaan tästä syystä, vaikka sinänsä työstä en ole koskaan ollut alkoholin takia pois. Muutenkin se on todella, todella harvinaista. Viime vuonna en muista olleeni kertaakaan kipeänä. Krapulassa sen sijaan olin ja usein, mutta vain vapailla.

Se on siis nyt 8 tipatonta päivää täynnä, ja tämä yhdeksäskin melkein pulkassa. Vielä ei ole tehnyt mieli kuin tuon yhden kerran. Hermot ovat kyllä vähän kireänä, sen huomaan. Jouduin tänään ottamaan särkylääkkeen päänsäryn takia, ja kylläpä se tuntui kurjalta! Juuri kun ajattelin, että kerrankin suon maksalle lepoa, niin en olisi halunnut ottaa edes lääkettä. Krapuloihin sen sijaan olen ottanut niitäkin niin usein, etten uskalla edes laskeskella. Se on ollut jotenkin ihan luonnollinen lisä runsaan juomisen seurauksiin, aika kamalaa sekin. Edellinen nollaviikko minulla oli mitä luultavimmin vuosi sitten tammikuussa, kun myös yritin tipatonta. Silloin ratkesin parin viikon jälkeen.

Ohoh, kylläpä tässä taas vierähti aikaa turinoidessa, paree lähteä unten maille. Tsemppiä kaikille ja palaillaan huomenna tai ehkä ylihuomenna!

[Yhdet vielä Ninni]

Laadukas IPA Jep, olen Alkossa ihan myyjiltä tiedustellut, että onko hyvää tämä ja tämä. Olen sitten ostanut sen yhden kalliin olutpullon ja puolen litran viinin > siinä illan evääni. Useina jattelin heidän näkevän lävitseni erinomaisen hyvin.

Kirjoitin tuossa omassa ketjussani, että suojelen herkkänahkaisesti ajatustani siitä, että haluan olla jatkossa kohtuukäyttäjä, en absolutisti. Näin ajattelen edelleen, sillä vaikka peittelen juomistani perheeltäni, vaikka olen juonut tissutellen useita iltoja viikossa, myös siis arkisin, koen silti, etten ole missään loppuluisussa koskaan ollutkaan. Saan tehtyä ryhtiliikkeen ja saan jatkossa nauttia viinilasillisen silloin tällöin ilman seurausta, että haen jo ennen iltaa vähän lisää varmistukseksi kaupasta.

Toiset naurahtelevat tälle tavoitteelle, ja se suututtaa. Eikö tämä palsta ole vähentäjille? Pidän tavoitetta ryhtyä kohtuukäyttäjäksi yhtä arvokkaana kuin tavoitetta ryhtyä absolutistiksi.

[Elohiiri]

Sama juttu, pyrkimykseni ei ole olla absolutisti vaan kohtuukäyttäjä. Ja mieluummin hyvinkin kohtuullinen, kuin jatkuvasti rajoilla keikkuva nuorallatanssija. Eli siis kuitenkin lähempänä absolutismia kuin nykytilannetta (tai no viikon takaista), mutta ei niin, että laskuri pyörii alkaen alusta jokaisen yksittäisenkin juoman jälkeen. Tai edes yksittäisen humalankaan jälkeen. Nähdäkseni täällä on kyllä siihenkin päässeitä, ilman että elämä on enää yhtä tarkkailua ja pelkoa siitä, että koska mennään taas rajan yli. En siis ymmärrä, miksi sitä pitäisi kenenkään lytätä jo valmiiksi todeten, ettei tule onnistumaan. Tiedän ihan hyvin, ettei välttämättä tulekaan. Enkä senkään jälkeen toivoisi tuomitsemista tai "mitäs minä sanoin" -kommentteja muiden taholta. Voin vannoa, että itse kyllä hoidan sen homman. Jos jonkun osaan, niin itseni tuomitsemisen ja sättimisen.

Olen kuunnellut tuota Selvin päin -kirjaa muutaman luvun verran. Ihan hyvää tekstiä minusta, mutta ei varsinaisesti mitään maata mullistavaa ainakaan vielä. Voin kyllä suositella niille, jotka eivät ole vielä tutustuneet. Meistä muuten taitaa useampikin täällä olla sote-alalla, niin myös minä. On vuosien mittaan tullut istuttua joillakin "asiakkaan päihderiippuvuus" -tyyppisillä kursseillakin samalla kun itselle on uponnut enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Voihan suutarin lapset.

[juhanikari]

Sama juttu täällä. Yritän ylläpitää kohtuukäyttöä. Jos haluaisin lopettaa, kirjoittaisin Lopettajissa.

t. Juhani

[Yhdet vielä Ninni]

Just niin! Minäkin siirryn Lopettajiin, jos aion lopettaa.

Toivoisin, että juomistapani olisivat tällaisia:
- en juo koskaan yksin viikolla
- en juo joka kerta illanvietoissa enemmän kuin muut
- juon viikonloppuisin, mutta en joka viikonloppu, 2 - 4 viinilasillista seurassa. Jos olen yksin, en juo tai juon 1 - 2 lasia, toisena iltana
- juhlan aikaan voin juoda enemmänkin, siinä kuin muutkin
- en koe tarvetta peittää juomista perheeltä (se ratkeaa, kun lopetan arkitissuttelun)

Tykkään ruuanlaitosta ja mielestäni moni ruoka paranee hyvän viinin kaverina. Kaverin tapaaminen baarissa (kun ovat joskus taas auki) yhden tuopin äärellä on ihana hetki. Joskus, jos on kunnon bileet, vaikka synttärit, ei haittaa, vaikka seuraavana aamuna olisi vähän dagen efter, jos on ollut hauskaa.

[Muumimamma]

Sehän tässä juomisessa onkin kompastuskivi kun "antaa luvan" juoda niin eka oluen/viinin jälkeen tuntuu siltä että jeee.. nyt pitää saada lisää... Ja hups sitten onkin jo meno päällä. Sikäli olisi varmaan helpompi lopettaa kokonaan vaan kun se ei vaan tunnu omalta elämältä. Onhan se joskus onnistunut, mutta nykyisin ei sitten millään... Tämän kanssa on vain taiteiltava ja siksi edes vähentäminenkin on hyvä saavutus.. Peukku itselle ja muille... 👍yritetään pärjätä..

[Elohiiri]

Sinä taidatkin, juhanikari, olla nimenomaan yksi esimerkki onnistuneena vähentäjänä. Hienoa ja onnittelut siitä!

Nuo Yhdet vielä Ninnin mainitsemat juomatavat voisivat olla aika lähellä myös omaa toivettani sitten tulevaisuudessa. Päässä pitäisi saada ajatukset muuttumaan taas niin, että juomatta oleminen olisi itsestään selvyys ja juominen tietoinen ja harkittu valinta, eikä päinvastoin. Toki jos jossain vaiheessa tuleekin olo, etten halua enää juoda, niin mikäs sen mukavampaa. Niinkin on ilmeisesti osalle käynyt. Siinä vaiheessa en toivon mukaan palaa teini-ikään ja opettele tapaa uudestaan minkään ulkoisen syyn takia.

Eilen tuli töissä taas ajatus, että kotiin päästyä olisi kiva vähän nollata. Toisen kerran 10 päivän sisään. Onneksi pääsin vasta yhdeksän jälkeen kotiin, niin en voinut kurvata kaupan kautta. Kyllä vaan ovat hyviä nämä rajoitukset, kun meistä pidetään huolta! Oikeastihan olen nimenomaan tuosta syystä ostanut alkoholia monet kerrat jo valmiiksi ajateltua enemmän. Ettei vain kesken lopu siinä vaiheessa, kun ei enää voi poiketa lähihuoltsikalla! Ja siis eilen en olisi muutenkaan hakenut, mieliteko oli siinä vaiheessa jo mennyt ohi. Tai jos ei olisi mennyt, olisin toivottavasti vielä onnistunut hylkäämään seireenin kutsun. Toki tuo rajoitus on varmaankin avuksi sitten, kun alkaa harjoitella kohtuutta. Voi ostaa vain vähän ja ottaa sen niin, ettei saa haettua enää lisää. Katsoo sitten miltä tuntuu, osaako tyytyä kohtaloonsa vai tuleeko vain kiukku ja paha mieli.

[Elohiiri]

11 päivää tipattomana ohitettu. Nyt se näyttää todella surkealta määrältä, vaikka alussa joku viisi tuntui jo ihan kivalta, jopa jonkin sortin saavutukselta. Olo on ihan ok. Tällä hetkellä jopa seesteinen verrattuna eiliseen, kun olin todella ärtynyt. En ollut tuntea itseäni, kun kaikki harmitti ja hermostutti. Tunteja ei ole toistaiseksi tullut vuorokauteen lisää, niitä onnistun näköjään tuhlaamaan ei-mihinkään ilman alkoholiakin. Turvotus tuntuu pikkuisen laskeneen kropassa ja kasvoissa, kylläpäs sitä on tainnut ollakin.

Olen vielä herkutellut aika surutta, pikkuhiljaa on tarkoitus muuttaa myös ruokavaliota terveellisempään suuntaan. Mutta en millään silti syö yhtä paljon kuin juodessani, silloin menee aivan järkyttäviä määriä! Minulla todellakin alkoholin käyttö lisää ruokahalua sekä humalassa että krapulassa. Lisäksi olin alkanut ehkäistä krapulaa syömällä jonkun valtavan hiilarimättöannoksen vielä nukkumaan mennessä. Juhliessahan se on ihan ok perinne, että grillin kautta kotiin ja ehkä seuraavanakin päivänä vielä jotain vastaavaa. Mutta kun näitä "juhlapäiviä" alkaa olla useampi viikossa niin huhhuh sentään. Mitenkähän tässä onkin vararengasta kertynyt, jännä! Tähän sitten vielä itse alkoholi mukaan, niin ihan vilpittömästi ihmettelen, ettei ylipainoa ole enemmänkin.

Hyvää loppiaista ja tsemppihalaus kaikille, jotka sellaisen tarvitsevat/haluavat! ❤

[Yhdet vielä Ninni]

11 päivää on tosi hyvä. Siinähän on jo yksi viikonloppukin!

Minä syön juodessani tosi vähän. Nyt kun en kuukauteen ole törpötellyt, olen varmaan sitten syönyt, koska olen laihtunut en yhtään. Melkeinpä päin vastoin.

[Elohiiri]

Kiitos, onhan tuossakin tosiaan peräkkäisiä päiviä verrattuna edelliseen vuoteen. Vapaat vuorotyössä eivät osu aina viikonloppuun, mutta yhtä lailla vapaitakin on väliin mahtunut. Nyt on ohitettu 13 tipatonta päivää ja tänään on iltavuoro ja huomenna aamu, joten uskallan jo sanoa, että kaksi viikkoa on huomenna täynnä.

Ihan mukavasti menee toistaiseksi. Mielessähän teema pyörii nyt koko ajan. Tulee pohdittua asiaa hyvin paljon ja monelta kantilta. Kyllä tuo Selvin päin -kirjakin lopulta herätteli miettimään. Täällä plinkissäkin on nyt jonkin verran ollut puhetta juominen vs vähentäminen vs lopettaminen -aiheesta. Kirjassakin sitä pohdittiin jossain kohtaa ihan hyvin, että jonkin sortin ylimielisyys suuntaan tai toiseen kertoo, ettei oman valintansa kanssa ehkä ole ihan sinut. Lopussa sitten liputettiin enemmän täysraittiuden puolesta. Ennen sitä kyllä varoitettiin, että älä jatka, jos et ole sisäistänyt tähän mennessä lukemaasi tjsp. Kirjoittaja tiesi tasan tarkkaan sen herättävän harmitusta lukijassa, joka ei olisi vielä ihan valmis.

Minua ei harmittanut ehkä siksi, että ajatus täysraittiudestakaan ei ole mitenkään vastenmielinen tai hankala. Syy siihen on varmasti ihmissuhteeni. Se, että kaikki ystäväni eivät juo. Jossain muualla siitä taisin jo kirjoittaakin, että illanvietossa on aina myös joku tai useampi joka ei juo, ja on silti yhtä lailla mukana menossa. On pari sellaista, jotka eivät juo koskaan ja loput vaihdellen. Moni tekee vuorotyötä eikä ole mikään yllätys, jos joku pölähtää kekkereihin autolla kertoen, että aamutuuria pukkaa. Se ei herätä kenessäkään mitään kummempia tunteita. Mutta ajatusleikkinä, jos itse olisinkin joku kerta ainut joka juo, olisi se hyvinkin kiusallista. Silti olen useinkin ollut se, joka juo ihan reippaasti eniten. Silloin kiusallisuus herää vasta aamulla.

Niin, jos se ei tunnu pahalta, miksi sitten päätän olla lopettamatta kokonaan? En tiedä, ehkä en vain sittenkään uskalla päästää irti.

[Puuhapete]

Terve

Minulla on ollut samoja fiiliksiä syksyllä. Miksi en lopettaisi kokonaan, kun en aio juoda?

Ratkaisin asian jättämällä murehtimatta ja suunnittelematta. En halunnut juoda. Syksy meni tosi vähillä juomilla.

Nyt tuli kun olen ollut hyvällä mielellä juomatta ja juomattomuudesta, tuli olo, että olen koko vuoden juomatta.

T. Puuhapete

[Elohiiri]

Moikka! Luulen, että tuo on minunkin ratkaisuni. En mieti enkä suunnittele liikaa. Sen kun puksuttelen eteenpäin ja prosessoin asiaa tässä alkuvauhtiin ponnistamisen hetkillä paljon. Jossain vaiheessa tulee varmasti aika "vapaapäiville" myös plinkistä ja koko aiheesta. Muistelen Arttu Wiskarin sanoneen Vain elämää -ohjelmassa, että ei hän ole lopettanut alkoholin käyttöä, vaan on breikillä. Silloin se oli tainnut kestää vuoden. Taidan ottaa saman asenteen, kunhan pidän taukoa.

Kaksi viikkoa tipatonta täynnä. Tuntuu hullulta, että vielä reilut kaksi viikkoa takaperin alkoholi oli niin arkipäivää kuin se oli. Jos nyt mietin mikä olisi muuttunut, niin tunnit eivät ole lisääntyneet vieläkään. Mutta ehkä sellaista pientä aloitekykyä on saattanut tulla. Olen aina ollut verkkainen luonne, ja ehkä jopa vähän tuudittautunut siihen, että sellainen olen. En sitten ole huomannut muuttuvani alati tahmeammaksi. Jotenkin asioiden päättäminen ja tekeminen "nyt" on tuntunut vieraalta, varsinkin vapaa-ajalla. Kaikki on pitänyt suunnitella valmiiksi ja olen kuvitellut asiat työläämmiksi kuin ne ovatkaan. Muutaman päivän sisään olen välillä yllättänyt itseni ryhtymästä johonkin samantien. Olen todennut, että tässähän tämän ehtii nytkin ja lähtenyt liikkeelle.

Sitä en ole unohtanut, että vähentäjän taipaleeni on aivan, aivan alussa. Mitä tahansa voi tapahtua, mihinkään ei voi tuudittautua. Isokaan takapakki ei ole vain mahdollinen, vaan edellisiin kertoihin peilaten todennäköinen. Mutta sitä mietitään sitten, nyt tuntuu hyvältä.

[Elohiiri]

Tänään minulla on kysymys aiemmin vähentäneille/lopettaneille: Jos satuit huomaamaan muistisi huonontuneen juomisen seurauksena, oletko huomannut sen jossain vaiheessa myös palautuneen? Sano että olet, jooko?

Minulla on aina ollut todella hyvä muisti, mutta se on valitettavasti alkanut hieman pettää. Varmasti vähän myös iän ja muiden seikkojen myötä, mutta olen varma, että alkon käytöllä on osuutensa. Sen käytön aikana ei vain vissiin ole tullut otettua unohduksia niin vakavasti, kun niitähän sattuu ja sen sijaan voikin vaikka ottaa juoman... Tänään oli erään harrastusporukan tapaaminen. Muistin sen oikein hyvin vielä töissä ja odotin todella innolla. Kunnes kotiin palattuani unohdin asian aivan totaalisesti. Äsken vasta tajusin.

Ärsyttää todella paljon! Ihan käsittämätöntä, että heti kun kyseessä on ei-pakollinen asia, aivot osaavat vain ignoorata sen. Ovatko ne tehneet tätä jo kauankin? Pinnistelevätkö ne oleellisten asioiden kanssa niin äärirajolla, että loput pitää vain sysätä reunan yli? Pitääkö kaikesta nykyään laittaa joku hälytys muistuttamaan? Voiko tämä mennä vielä ohi?

Juu ei, en todellakaan ole juomassa tänäänkään.

[venkku]

Onnittelut kahdesta viikosta, siitä se lähtee! Ja juu kyllä se muisti palautuu kun on juomatta, mutta jos liikaa juo niin huononee taas. Tai näin itelle kävi. Join joulukuussa tosi paljon ja heti huomasin että muisti on taas huonompi, että kyllähän se juominen aivoihin vaikuttaa nopeastikin. Riippuu toki varmasti myös määristä. Silloin kun join pienempiä määriä mutta aika usein kuitenkin, niin muisti oli taas aika normaali. Nojoo, kai nämä on yksilöllisiä juttuja. Hyvä taktiikka muuten tuo Arttu wiskarin tauolla oleminen. Ei kannata asettaa liian isoja paineita ja tavoitteita itelle vaan mennä vaikka päivä/viikko kerrallaan. Tsemppiä sulle!

[Elohiiri]

Kiitos venkku! Luotan siis siihen, että aivotoiminta palaa pienin askelin.

Se on vapaapäivän aamu ja minä ihan ihmisten aikoihin virkeänä hereillä. Aika mieletöntä. Olen varmaan maininnut (se muisti...), että aloin saada todella usein aamuöisiä ahdistuskohtauksia. Silloin ruoskin itseäni kovasti, inhosin ja solvasin rumimmilla sanoilla mitä keksin. Kun sellaista tekstiä tarpeeksi kuulee, vaikka itseltään, jättää sekin jäljen itsetuntoon. Tavallaan surullista, että menin niin pitkälle ja tavallaan hyvä, että kroppa sillä tavalla herätteli aiheen äärelle. Tällä kertaa herätteli ihan kirjaimellisestikin, heh. Niitä tuli välillä vaikka en ollut sinä iltana juonut. Ja vaikka ei tullut, aamuheräämisen ensi sekunnit olivat kamalat miettiessä, tuliko taas otettua jotakin.

Kohtaukset ovat jääneet kokonaan pois ihan samantien, kun jäin tipattomalle. Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on käsissä jotain ihan konkreettista, mikä näkyy heti. Muussa tapauksessa tämä olisi takuulla vielä hankalampaa. Tsemppiä kaikille!