[Aleksandra]

Hei kaikki, olen Aleksandra. Olen jo pitkään pohtinut tänne kirjautumista, jotta olisi paikka missä voin avoimesti ja totuutta kaunistelematta puhua alkoholinkäyttöön liittyvistä ongelmistani. Nyt minulla on toisiksi viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua, ja olen maannut koko päivän krapulassa. Olen tosi harvoin kunnon krapulassa ja toivon, että tämä kauhea olo toimii hyvänä kimmokkeena ryhtiliikkeelle juomisen suhteen.

Olen 37-vuotias ja asun kahdestaan avomieheni kanssa. Meillä ei ole lapsia ja se on yksi asia, mikä mahdollistaa juomisen ja toisaalta on syy, miksi pitäisi heti vähentää ja lopettaa, mikäli vielä tässä iässä päätyisimme yrittämään lasta. En ole koskaan varsinaisesti haaveillut lapsesta, mutta nyt ikäni takia lopullinen päätös pitäisi tehdä nopeasti.

Olen ollut alkoholin suurkuluttaja nyt noin 11 vuotta. Viimeisen vuoden aikana olen juonut vähemmän kuin aiemmin, mutta silti aivan liikaa - lähes joka päivä aina töiden jälkeen. Raittiit päivät ovat olleet aika satunnaisia, lukuunottamatta muutamaa tipatonta ja yhtä kuukautta, kun onnistuin rajaamaan alkoholinkäytön alle 7 annokseen viikossa. Muuten olen juonut iltaisin noin 2-3 puolen litran siideriä, ehkä parina iltana viikossa näiden jälkeen mies on hakenut kaupasta vielä kolme lisää. Eilen join kolme siideriä ja päälle viisi lasia brandyä. Hassua on, että en edes mielestäni ollut kovin humalassa, mutta silti nyt olo on kaamea.

Mieheni juo myös liikaa, eikä hän näe samalla tavalla syytä vähentää saati lopettaa, kuin minä. Se myös on syy, miksi päätin kirjautua tänne, koska tarvitsen tukea vähentämiseen/lopettamiseen, ja mies ei oikein siinä osaa auttaa kun ei näe ongelmaa. Hän ei osta minulle siideriä kaupasta, kun olen tipattomalla, mutta ostaa juomia kyllä itselleen. Luonnollisesti minua harmittaa hänen kaljatölkkiensä auki napsahtelu, kun itse yritän pitää itsekuria ja elää terveellisemmin. Toivoisin, että voisimme vähentää yhdessä ja tsempata toisiamme (ja varsinkin, jos haluamme perustaa perheen).

On monia syitä, miksi juon: työpäivän jälkeinen nollaaminen ja itsensä palkitseminen, ahdistuksen lievittäminen, hauska tapa viettää aikaa, keino kontrolloida vähemmän ja ”relata”. Minulla on paniikkihäiriö ja siideri päivästä selviytymisen jälkeen on ihanan rauhoittava. Kaikki sanovat, että pitkällä aikavälillä alkoholi vain pahentaa ahdistusta ja se on varmasti totta, mutta ahdistuneena ajattelee lyhytnäköisesti. Olen tietysti huolissani omastani ja miehen terveydestä, sillä näinkin pitkään jatkunut juominen vaikuttaa jo varmasti sisäelimiin. Välillä olen jo varma, että olen juonut maksani tai haimani pilalle ja kuolen kohta, ja siksi ”ahdistaa, avaanpa siiderin”. Minun pitäisi pureutua ahdistukseni syihin (ja tällä hetkellähän juuri alkoholin suurkulutus on iso ahdistuksen syy) ja hoitaa niitä, ja keksiä uusia tapoja rauhoittaa ja palkita itseni. Alkuun nyt ainakin vaihdan tölkit alkoholittomiin.

Tavoitteeni nyt ensin on varmaan pitää kulutus korkeintaan 7 annoksessa/viikko, mutta jos se ei onnistu, täytyy minun varmaan lopettaa kokonaan. Olen jo niin monta vuotta halunnut vähentää ja aina palaan samaan tilanteeseen (suurkulutus), että nyt täytyy kokeilla uusia keinoja. Tämä tänne kirjoittaminen on ainakin yksi keino, mitä en ole kokeillut aikaisemmin.

Kiitos, kun luit.

[juhanikari]

Moikka Alexandra ja tervetuloa!

Oli niin hyvin kirjoitettu etten osaa juuri muuta kommentoida kuin että lapsen hankinnassa kannattaa tehdä peli selväksi miten alkoholia käytetään. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

[Elohiiri]

Heissan Aleksandra ja tervetuloa toiselta ihan äsken mukaan liittyneeltä! Onpa kiva kun kirjoittelet. Ainakin minulla on selvästi eri fiilis, kun kirjoittelen tuntojani ja tiedän myös edes jonkun niitä lukevan. Verrattuna siis siihen, että kirjoittaisin vain itselleni pöytälaatikkoon, mitä en koskaan ole edes saanut aikaiseksi.

Taas huomaan, että sinulla on hyvin samanlaisia syitä juomiselle kuin minullakin. Motivaatio lopettamiseen taisikin lähteä pitkälti siitä, kun huomasin lyhytnäköisen ahdistuksen lykkäämisen kääntyneen itseään vastaan. Heräilin usein aamuyöstä senpäiväiseen ahdistukseen, että oksat pois. Tänään on takana tasan kaksi viikkoa tipatonta, ja enpä muuten ole heräillyt enää. Unen saannissa sen sijaan on ollut ongelmia toisin kuin aiemmin. Yöllinen ahdistus on poissa, päiväsaikainen ei tokikaan täysin, mutta toivon oppivani sitäkin käsittelemään järkevämmin. Ja maksavaivaksi joskus tulkitsemani kipuilu taitaakin nyt hieman kirkkaammin ajateltuna olla lihasperäistä... Yhtään vähättelemättä sitä, mitä pahoinpitelyä oikeasti olen elimistöäni kohtaan harrastanut. Siitä toipuminen varmasti kestää, mutta toivottavasti niin tapahtuu.

Jatkakaamme yhteistä taivalta terveempään suuntaan!

[Vilma1966]

Tervetuloa Aleksandra! Tosi hienoa, että olet jo nyt lähtenyt ongelmaasi ratkomaan, ennen kuin se entisestään pahenee.

Olen melkein 20 vuotta vanhempi kuin sinä ja mietin, että osa kirjoituksestasi olisi voinut olla omaani tuon ikäisenä. En silloin juonut itse (vielä) niin paljoa, että olisin pitänyt sitä valtavana ongelmana, mutta aloin heräilemään tiedostamaan sen, että ei ole normaalia juoda joka viikonloppu.
Mutta tuo lapsi asia on se mikä meitä yhdistää. Menin mieheni kanssa naimisiin 33 vuotiaana. Silloin emme olleet vielä päättäneet mitään suuntaan emmekä toiseen, vaikka varmaan on asia, joka olisi hyvä keskustella jo ennen naimisiin menoa. Mieheni oli kyllä jo silloin alkanut vihjailemaan, että hän ei lapsia välttämättä haluaisi. Hän on minua jonkin verran vanhempi ja koki ettei jaksaisi sitä menoa mitä lapset tuo. Itse muistan silloin jo ajatelleeni, että miehen(kin) juomisen pitäisi selvästi vähentyä mikäli lapsia hankkisimme. Omalle kohdalleni oli mielestäni itsestään selvää, että juopottelu jäisi siihen kun lapsi tulisi. Jälkikäteen mietin kyllä olisikohan noin ollut sitten kuitenkaan pidemmän päälle. Ja tiedän nyt, että ei miehen ryyppääminen välttämättä mihinkään lapsen tekoon olisi loppunut. Uskon kyllä, että olisi ollut erilaista kuin nyt, mutta varmasti edelleen suurkulutusta. Kun ihminen on alkoholin makuun päässyt ei sitä ulkoiset tekijät yleensä muuta, itse asia täytyy haluta korjata.
Me päädyimme yhteistuumin sitten siihen, että emme lapsia tee. Kun itse asiaa mietin totesin, että en halua lisääntyä, vaikka se asiaan kuuluisikin muiden mielestä. En ole tätä katunut, mutta joskus kyllä mietin millaista elämä olisi, jos olisimme päättäneet toisin. Voisi olla hauskaa, jos voisi kurkistaa siihen toiseen vaihtoehtoon, tai sitten ei .
En lähde tuossa lapsi asiassa neuvomaan muuten kuin, että mieti onko miehesi valmis ihan oikeasti omasta halustaan silloin muuttamaan tapojaan ja jos ei ole niin mieti vielä toisenkin kerran haluatko tuoda lapsen siihen tilanteeseen.

Tavoitteestasi kirjoitit:

Tavoitteeni nyt ensin on varmaan pitää kulutus korkeintaan 7 annoksessa/viikko, mutta jos se ei onnistu, täytyy minun varmaan lopettaa kokonaan.

Kuulostaa tosi hyvältä jos on mielestäsi realistista. Minkä aika rajan olet tuohon laittanut? Kun itse tulin tänne uhosin muistaakseni, että jos en saa hommaa kuntoon puolessa vuodessa niin sitten lopetan juomisen kokonaan. Ei se ihan niin mennyt. Vieläkään en ole täysin tyytyväinen tilanteeseen ja tässä on mennyt jo yli 5 vuotta. Mutta koska puolessa vuodessa tapahtui parannusta etenkin ajattelutavassani en luovuttanut. Tai en siis ollut fiksu ja siirtynyt lopettajiin Voi sen niinkin ajatella.
Kerroin tuon siksi, että osaat olla myös itsellesi armollinen. Ja mieti tavoitteesi niin, että sitä on mahdollista toteuttaa. Pilko se vaikka pienempiin palasiin. Jos nyt juot joka päivä niin vähennä alkuun vaikka 2 päivään viikossa. Sitten yhteen. Sitten mietit annosmäärät jne jne.

Lohdutuksena voin sanoa, että tuskin olet onnistunut (vielä) tekemään mitään pysyvää vahinkoa elimistöllesi. Olet kuitenkin kohtalaisen nuori. Jos sinun maksa tai haima olisi oikeasti vaikeuksissa, olisit huomannut sen. Kun nyt korjaat tilanteen, voit siltäkin osalta huokaista helpotuksesta. Ja ehkäpä se ahdituskin katoaa, kun alkoholi ei ole sitä ruokkimassa.

Tsemppiä!

[Yhdet vielä Ninni]

Hei Aleksandra, olen samassa veneessä. Olen juonut vuosien ajan arkisin työpäivien jälkeen, en nyt joka ilta, mutta lähes. Ei suuria määriä, mutta silti.

Vähentäjäksi haluan, nyt alle tavoitteena kuitenkin 4 kk täysraittius. Ja ahdistukseen minäkin juon. Unohtaakseni ongelmat, vaatimukset, paineet jne.

[Aleksandra]

Kiitos kaikille viesteistä ja tsempistä! <3 Kuten Elohiiri sanoit, on ihan erilaista kirjoittaa tänne kuin vain itselle pöytälaatikkoon.

Olen nyt ollut viikon juomatta mitään. Mies lähti kauppaan ja ostaa itselleen olutta, mutta minä päästin suustani että minulle ei mitään, vaikka aiomme illalla saunoa ja katsoa kauan odotetun elokuvan. Minulla on jääkaapissa neljä alkoholitonta tölkkiä. Aion pärjätä niillä. Tavoitteeni oli pitää viikkokulutus 7 annoksessa, joten olisin voinut juoda tänään vähän. Pelkään kuitenkin, että homma lähtisi taas käsistä ja mietin, että ehkä pitäisi olla pidempi aika kokonaan juomatta. Jos korkkaan pari siideriä, onko sitten taas vaikeampaa olla ilman? Jospa lopettaisi kokonaan ja unohtaisi kaivata sitä? Toisaalta en haluaisi lopettaa kokonaan, vaan tosiaan onnistua pitämään juomisen kohtuudessa. Olen jo useamman kerran pitänyt tipattoman kuukauden ja aikonut pitää juomisen kohtuudessa, ja aina se on kuitenkin lähtenyt lapasesta, joten nyt mietin, että seuraavasta kerrasta kun homma leviää täysin käsiin, lopetan kokonaan. Pienet retkahdukset eivät vielä haittaa, mutta jos ne jäävät viikkojen mittaisiksi, niin sitten. Otan ehkä nyt päivä kerrallaan ja jos päätän juoda, täytyy viikkoannosten pysyä alle seitsemässä.

Olen tässä viikon aikana yrittänyt kiinnittää huomiota niihin hetkiin, kun tekisi mieli juoda. Hankalinta on ehkä se, kun mieheni juo. Hän on tosi ärsyttävä ja typerä humalassa ja suuttuu helposti. Hän ei ole ikinä fyysisesti väkivaltainen, sitä en pelkää, mutta hän saattaa suuttua maailmalle, haukkua kaikki, toistaa samoja tylsiä asioita sata kertaa ja suuttua jos en jaksa kuunnella. Pahimmassa tapauksessa hän paiskoo tavaroita ja huutaa. Minua raivostuttaa hänen käytöksensä, sillä minä tarvitsen rentouttavan ja rauhallisen, palauttavan viikonlopun työviikon jälkeen ja viikonloppu ei ole rentouttava, jos minun pitää kuunnella miehen kännistä typerää mölinää tai varoa suututtamasta häntä, jottei hän metelöi (meillä on naapureita, enkä halua heidän kuulevan miehen örvellystä). Jos itsekin juon, onnistumme yleensä rentoutumaan ja nauramaan yhdessä, ja tunnelma on keveä, mutta vähintäänkin miehen mölinää on silloin helpompi sietää. Se, että kestäisi paremmin omaa puolisoaan, on kyllä kurja syy juoda liikaa. Eilen mies joi myös ja suuttui, kun kielsin häntä menemästä ostamaan lisää olutta, koska ruokabudjettimme tässä kuussa on jo hyvin vähissä. Normaalisti miestä lepytelläkseni olisin varmaan sanonut hänelle, että okei mene vain ja tuo minullekin pari siideriä. Sen sijaan lähdin kävelylle ja onneksi kotiin tultuani mies pyysi anteeksi ja loppuilta sujui mukavasti.

Katsotaan, miten tämä ilta menee. Saatan juoda pienen lasin brandya elokuvan kanssa, mutta en enempää. Nyt minulla ei onneksi ole edes mitään juotavaa ja brandyakin on vain tippa jäljellä.

Hyvää viikonloppua kaikille tätä lukeville ja tsemppiä omissa tavoitteissanne!

[Elohiiri]

Jei, hyvä Aleksandra ja onnittelut nollaviikosta! Hauska, miten meillä monella tuntuu surraavan ihan samat kelat ajatuksissamme. Vähentää vai lopettaa, pystynkö vai enkö...? Mitä jos en pystykään ja missä se raja sitten menee, että pitää taas huomata havahtua? Ja onko sekin sitten yhtä samperin stressailua ja havahtelua ja uudelleen yrittämistä ja olenko taas pian lähtötelineissä ja aaaaargh! Yritän vielä opetella olemaan miettimättä niin paljon. Siitä on kylläkin sama ajatus, että jos koko homma leviää taas käsiin, on vaihtoehtona enää lopettaminen. Parin askeleen takapakit voi vielä miettiä tapauskohtaisesti, mutta jos ihan lähtöruudusta vielä löydän itseni, ei uutta yritystä kohtuuteen enää tule. Sekin on ihan hyvä kirjoittaa tänne oikein "ääneen".

Kiitos ja hyvää alkavaa viikkoa!

[Aleksandra]

Hei taas.

Lauantaina en juonutkaan sitten mitään - kaadoin itselleni brandyn mutta en juonut sitä. Sunnuntaina päädyin juomaan kaksi keskikokoista siideriä ja nyt pidän taas tämän alkaneen viikon nollalinjaa ainakin viikonloppuun saakka. Viimeiset pari päivää ovat olleet hankalampia ja huomaan miettiväni tekosyitä juoda siideri tai pari. Oli rankka päivä töissä, parisuhde/lapsiasia/terveys/korona ahdistaa, on liikaa mielessä ja haluaisi nollata jne. Tuntuu, kuin päässäni olisi valtava sotkuinen lankavyyhti, joka pitäisi availla ja keriä siisteiksi lankakeriksi, mutta kaikki langanpäät ovat niin sotkussa, että vain huokaisen ja jätän sotkun myöhemmäksi. Normaalisti tässä tunnetilassa korkkaisin siiderin ja joisin lopulta neljä. Nyt yritän ottaa tunteet vastaan ja rauhoittaa itseni jotenkin muuten kuin turvautumalla alkoholiin, ja tämä tänne kirjoittaminen vähän selkiyttää ajatuksia.

Tänään olen ollut todella kärttyinen ja tiuskinut miehellekin ihan ilman syytä. Päädyin vetäytymään hetkeksi toiseen huoneeseen, etten kaada omaa pahaa oloani hänen päälleen. Onneksi mies ei edes kysynyt, haluanko kaupasta siideriä, niin ei tullut houkutusta pyytää tuomaan. En ihan ymmärrä, miksi tänään on tällainen päivä. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Yleisesti olen kuitenkin voinut ehkä vähän paremmin ja ainakin nukkunut paremmin, sen huomaan selvästi, ja totta kai onnistumiset eli nollapäivät tuntuvat hyvältä. Minun pitää kuitenkin muistaa, että olen vasta ihan alussa. Aikaisemmin olen jaksanut kuukauden hyvin ja sen jälkeen olen joko väsähtänyt tai luullut juomisen olevan hallinnassa, ja sitten se on taas lipsunut takaisin suurkulutukseen. Tällä kertaa pitää olla skarppina.

Toivottavasti muilla sujuu hyvin ja jaksatte, vaikka olisi hankalampiakin päiviä! Tsemppiä viikkoon!

[venkku]

Nuo tunteiden vaihtelut luultavasti kuuluu asiaan, kun on kuivilla. Kun ennen on tottunut juomaan niihin ja nyt täytyykin keksiä uusi keino niiden talttumiseen, niin kyllä se tuntuu välillä oudolta. Mutta ite oon ajatellut että kun tuntuu oudolta niin se merkitsee sitä, että pääsee eteenpäin kun on mukavuusalueen ulkopuolella. Tsemppiä sulle!

[Hjalmar]

Tsemppiä Aleksandralle! Järjestit itsellesi todella tiukan tulikokeen kun juoma oli jo kaadettu, mutta pystyit jättämään. Miltä se siinä hetkessä tuntui?

Venkku muotoili oppistilanteen mittapuun erittäin hyvin!

[Elohiiri]

Minullakin oli eilen taas kärttypäivä. Ihan pieniin juttuihin meni hermo ihan käsittämättömällä tavalla. Tietty paistinlasta ei löytynyt ihan sekunnissa, niin tämän lehmänhermona tunnetun teki sadattelun saattamana mieli kipata koko samperin välinelaatikko nurin. Piti ihan muistuttaa itseään, että nyt rauhassa. Ulos astuessa kylmä tuuli ärsytti ihan tosissaan, kun yleensä tulee aika laimeasti todettua mielessään että no hitsi kun onkin kurja keli. Somesta päätin sillä mielellä ihan vain pysyä poissa, muuten olisi järki-ihmisen kulissi ollut todellisessa vaarassa.

Onneksi näitä ei ihan joka päivä ole, ainakin nyt tuntuu taas paremmalta. Tsemppiä jatkoon!

[Aleksandra]

Hei kaikki, tässä taas kuulumisia!

Töissä on ollut kova kiire ja illat olen istunut miehen kanssa sohvalla juoden sokeritonta limpparia ja alkoholittomia lonkeroita (niitä ehkä yksi illassa ”palkinnoksi” ja rentoutumismielessä). 😄 On siis mennyt ihan tavoitteen mukaan, hyvä minä! Kaksi viikkoa sitten join lauantaina ja sunnuntaina yhteensä sen 7 annosta, minkä asetin ylärajaksi, ja viime viikonloppuna join perjantaina 4 annosta ja sitten en viikonloppuna mitään. Nyt on siis taas kuudes päivä ilman juomia.

Muutama huomio näiden viikkojen ajalta. Luulen ensinnäkin, että minun on hyvä rajata juomispäivät yhteen päivään viikossa. Kun join lauantaina, join ensimmäisen siiderin hitaasti ja vähän varovasti, toisesta jo nautiskelin. Sunnuntaina ostin loput annokset ja ryystin ne ihan kunnon tahdissa. Totesin, että on iso riski lipsua. Melkein aloin tehdä kauppaa itseni kanssa, että jospa joisin alkuviikosta jo sen viikon annokset ja sitten en mitään loppuviikkona. Onneksi heti ymmärsin tämän ajatuskulun riskit. Viime viikolla sitten join tosiaan vain perjantaina sen 4 annosta.

Nukun yhä paremmin ja kärttyisyys on suureksi osaksi helpottanut. Olen ollut paremmalla mielellä muutenkin ja jotenkin rauhallinen. Olen alkanut myös kävellä työmatkat, vaikka se vie enemmän aikaa. Yritän kävelyn aikana hengittää rauhallisesti ja nollata työpäivän aikana kertyneen stressin. Ennen olisin kiirehtinyt kotiin korkkaamaan siiderin. Ei ole myöskään tarvinnut pelätä, että joku soittaa ja huomaa, että sössötän jo siideripäissäni vaikka kello on viisi iltapäivällä. Huh!

Painoni ei ole pudonnut eikä vyötärönympärys pienentynyt, enkä huomaa muutenkaan eroa ulkoisessa olemuksessani (vaikka itsestään hitaita muutoksia onkin vaikea huomata). Se vähän harmittaa, sillä jonkinlainen ”raitistuminen” myös ulkoisesti motivoisi paljon. Jälleen toki muistutan itseäni, että jos on 10 vuotta tätä nykyistä kroppaa rakentanut, ei se parissa viikossa vielä huimasti muutu. 😅 En mielestäni ole syönyt yhtään enempää kuin tissutellessanikaan, mutta toisaalta vaikka olisinkin, niin ruoasta saadut kalorit ovat varmasti kuitenkin alkoholin kaloreita ravitsevampia. 😃

Kiitos Venkku, tuosta epämukavuusalueesta varmaan juuri on kyse kärttyisyydessä! Ajatus siitä, että se tarkoittaa eteenpäin pääsemistä, auttoi minua paljon ja tsemppasi eteenpäin. 😊

Se ilta, kun kaadoin brandyn mutta en juonut sitä, hörppäsin lasista siis kerran ja se vain tuntui siinä tilanteessa jotenkin väärältä. Juoma poltti kurkkua ja tuntui, että se syövyttää sisuskaluni, eikä se oikein edes maistunut hyvältä, joten se oli helppo jättää juomatta (tai mies sen sitten lopulta joi).

En hirveästi ehdi kommentoida kaikkien ketjuihin, mutta luen kaikkia ja mielessäni kovasti tsemppaan ja iloitsen kaikkien hienoista onnistumisista! Jo se, että tänne kirjoittelee tai käy vain lukemassa, kertoo siitä että ajattelee kriittisesti omaa alkoholinkäyttöään, ja silloin jo on hyvä mahdollisuus onnistua kohtuukäytössä tai lopettamisessa! Tsemppiä kaikille viikonloppuun, ketjuja luettuani olen varma että se sujuu kaikilla hienosti! 💪

[Aleksandra]

Huomenta! Eilen perjantaina join taas muutaman siiderin, yhteensä 6 annosta, ja se olikin nyt liikaa. Join siiderit ehkä tahdilla yksi annos tunnissa, mutta nyt särkee päätä ja on äklö olo. Nukuin huonosti ja sydän hakkasi, heräilin pitkin yötä. Note to self: jos vain yksi juomapäivä viikossa, niin juon korkeintaan 4 annosta. Enemmästä tulee näköjään nyt krapula ja sitä en halua, ei ole sen arvoista. 😒 Nyt olen ilman juomia taas ensi viikonloppuun! 😊

[Aleksandra]

Päivitänpä taas kuulumisia, en ole töiden takia jaksanut. On mennyt hyvin ja huonosti juomisen suhteen - välillä olen pysynyt hyvin siinä suunnitellussa max 7 annosta viikossa, mutta valitettavasti viimeisen kuukauden tai parin olen marinoinut taas ihan kunnolla itseäni siiderissä (noin 4-5 annosta päivässä). Nyt olen lomalla ja pitänyt annokset viikon ajan alle 7:ssä. Normaalisti lomalla tekisi mieli juoda: mökillä tehdään hommia ja sitten lämmitetään sauna, istutaan terassilla ja nautiskellaan, mutta ajattelin, että nyt nimenomaan vähennän kun työstressi on poissa. Toivon saavani kohtuukäytön taas hyvälle tolalle ennen töiden alkua. Jospa kolmessa viikossa olisin saanut sen verran voimia, että heti töiden alettua ei tee mieli tai ”tarvitse” palkita itseään illalla siiderillä.

Seitsemän annosta viikossa tuntuu toisaalta paljolta ja toisaalta ihmettelen, että niinkin pieni määrä on jo terveydelle niin paha ja katsotaan riskikäytöksi. Tuntuu oudolta, että ihminen, joka juo esim. lasillisen viiniä joka päivä päivällisen yhteydessä ja sitten vaikka vielä lauantaina toisen lasillisen, ylittää jo riskirajat ja on alkoholin suurkuluttaja. Minusta tuollainen käyttö on vielä tosi vähäistä ja kohtuullista. Itselläni se päivittäinen 4-5 annosta illalla klo 18-23 välillä on sellainen määrä, että olen aamulla valmis töihin enkä ole krapulassa. Tietysti olen tottunut näihin määriin ja jos olisin juomatta kokonaan, olisin varmasti krapulassa. En ole koskaan juonut aamuisin tai olut poissa töistä juomisen takia. Silti nämä määrät tekee yli 30 annosta viikossa, mikä on ihan hirveästi yli riskirajojen. Kirjoitan tästä siksi, että jotenkin luulen repsahtelevani tuosta 7 annoksesta siksi, että alitajuisesti määrä tuntuu niin pieneltä, että eihän se voi olla oikeasti niin paha jos vähän menee yli. Päivittäinen juominen on myös se, millä riskirajat alkavat paukkua helposti, vaikka kerralla ei hirveitä kännejä vetäisikään. Siksikin jokainen juomaton päivä on hyvä juttu.

Itselleni on vaikeampi olla kokonaan juomatta kuin lopettaa juomista yhden tai kahden siiderin jälkeen. Täällä palstalla moni tuntuu juovan vaikka vain kerran viikossa mutta paljon kerralla, tai pari kertaa kuukaudessa mutta paljon. Minusta kuulostaa hienolta, jos pystyy kaikki muut päivät viikossa tai kuukaudessa olemaan kokonaan ilman, kun itselleni jo yksi päivä kokonaan ilman juomia on onnistuminen. Minä juon mieluummin yhden illassa tai kaksi joka toinen päivä, kuin ne kaikki seitsemän annosta yhtenä päivänä. Ja sitten toisaalta, miksi juoda edes se yksi, kun ei se tunnu juuri missään. 😄 Luulisi siis, että olisi helppoa ja järkevää lopettaa kokonaan, kun tällä yhdellä annoksella päivässä jo liikutaan siellä riskirajoilla. Niin se vain sitten minullakin lipsuu siihen ”nyt olen ollut kuukauden kohtuudessa, voin vähän relata kerran ja juoda enemmän”. Sitten juon sen neljä siideriä ja siitä se luisuu ensin kahteen päivässä, sitten kolme, ja siitä sitten siihen 3-5 annokseen illassa. Se yhden illan relaaminen johtaa minulla herkästi takaisin lähtötilanteeseen. Harkitsen tosiaan vakavasti sitä, että lopettaisin kokonaan, mutta toisaalta en haluaisi.