Kirjoittaja Eveliina » 27.2.2022 16:55:04
Hei nimimerkki Rankkaa on,
Mukavaa, että olet löytänyt tänne, vaikkakin ikävän ongelman ympärillä ollaan.
Hyvä kuulla, että lapsesi on pisteessä, jossa on halukas itse saamaan apua ongelmaansa ja haluaa toipua riippuvuudesta.
Oletko saanut itsellesi keskusteluapua? Esimerkiksi työterveys, paikkakunnan a-klinikka, peluuri ja pelirajaton ovat palveluita tarjoavia paikkoja. Kolmessa jälkimmäisessä osaamista on enemmän juuri riippuvuuteen liittyen ja työterveydessä/terveyskeskuksessa työntekijät osaavat tietysti kohdata kriisissä olevia ja auttaa sen mukaisesti.
Pelirajattomalla on mahdollisuus pyytää tukipuhelua joko pelaajan läheiseltä tai toipuneelta riippuvaiselta. Mietin, voisiko sinulle olla hyötyä siitä, että toipunut pelaaja juttelisi kanssasi? Se voisi auttaa ymmärtämään, millainen apu olisi hyödyllistä ja millainen välttämättä ei ja mitä pelaaja voisi toivoa vastaavassa tilanteessa. Tietysti voit lapseltasikin yrittää näitä asioita kysyä, millaista tukea hän toivoo.
Läheisenä olemisessa vaikeinta mielestäni on juuri se, että emme voi tehdä riippuvaisen puolesta mitään. Voimme oikeastaan vain olla tukena. Välillä apumme saattaa jopa mahdollistaa pelaamisen jatkumisen.
Itse kehotan sinua ottamaan useamman askelen taakse päin ja kääntämään tarkkaavuuden sinuun itseesi.
Yritä keskittyä siihen, miten voisit itse voida paremmin ja miten voit auttaa itseäsi. Kun voit itse hyvin, jaksat olla paremmin lapsesi tukena. Tukena oleminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ollaan rinnalla: katsotaan, miten vierellä menee, mutta ei pyritä pitämään toista pystyssä tai pelastamaan. Kuunnellaan ja keskustellaan.
Kun haluat ”patistaa” lastasi eteenpäin, pysähdy hetkeksi miettimään esimerkiksi: auttaako tämä oikeasti häntä tai minua? Miksi ajattelen näin? Voinko vaikuttaa tähän asiaan todella?
Me emme voi tehdä päätöksiä toisen puolesta emmekä vaikuttaa häneen. Toipumisen halun ja sen eteen tehtävän työn täytyy lähteä riippuvaisen itsensä sisäisestä motivaatiosta.
Tilanne on todella vaikea, mutta tässäkin olemista voi opetella pysähtymällä miettimään ja pysäyttää itsensä, ennen kuin toimii.
Tsemppiä alkavaan viikkoon!
-Eveliina