Loppiainen on mulle edelleen se juttu tän alkoholin kanssa. En jaksa kaivella vanhoja ketjujani esille, mutta loppiainen se oli jokunen vuosi sitten kun tänne krapuloissani kirjauduin. Tipaton tammikuu tuntui silloin ihan järkyttävän pitkältä matkalta. Mutta siitä se sitten lähti.
Olin ihan tavallinen keski-ikäinen nainen, perheessä ei suurempia ongelmia, työasiat hoidossa, talous tasapainossa, asuinolotkin järjestyksessä. Ulkoiset puitteet oli ihan okei. Omat ongelmansa ja surunsa nyt tietysti oli olemassa, mutta kun hei se plinkkisuodatin!
Mutta se todellisuushan oli sitä, että kannoin niitä näppäriä pönttöviinejä kaappiin ja elämäni suunnittelin niin, että sitä juopotteluaikaa löytyi. Tursottelu se taisi olla se mun homman nimi sillin. Piilottelin tyhjiä tölkkejä aamulla ettei mies niitä näkisi, järkevää kyllä sen takia kun näkihän mies ne aina täytenä kaapissa. En mä mitään krapularyyppyjä aamusta ottanut kun odotin aina siihen iltapäivään. Peruin menojani ja suunnittelin tosiaan elämääni vapaalle niin ettei vaan kukaan häirinnyt mun laatuaikaa. Puhelin oli vapaailtoina äänettömällä ettei vaan tarvinut vastata siihen. Plinkkiinkin tutustuin kun etsin laskuria millä laskea annoksia, että olisko aamulla ajokunnossa vai ei.
Töissä aikoinaan olin krapulassa, mutta pelkäsin kuollakseni, että jään siitä kiinni. Sitä hommaa en kuitenkaan ole enää ikuisuuksiin harrastanut kunnes alkoi lipsumaan siihen, että yövuoroja edeltävänä iltana vähän relasin viinini kanssa ja yövuorot aloitin sitten tosi paskalla ololla.
Ja paljon muuta.
Siinä sitten kun muutaman kerran katsoin omaa pelikuvaani tuumaten, että olet sinä sitten juoppo akka. Siitä se sitten vaan lähti.
Kyllä plinkki mun pelastaja on. Löyhässä hirressä roikun edelleenkin alkoholin suhteen, mutta se on mun valintani se. On tämä nyt kuitenkin parempi asia kuin se lähtökohta. Tavoite oli ettei joka vapaalla saa juoda ja se on onnistunut se. En osta enää viinipönttöjä enkä piilottele hylsyjä. Kyllä edelleen juon, mutta määrät on huimasti vähentynyt. Ja juomakerrat. Välillä ajatus karkailee enempäänkin, mutta sitten otan käyttöön mun sisäisen plinkin ja keskustelen siellä itseni kanssa jonkun kuvitteellisen näppäimistön kera.
Aina olen tilaisuuteni hyödyntänyt siihen yhteen lasilliseen. Jos nyt juhlissa se yksi lasillinen skumppaa tai se yksi tölkki sihisevää saunan päälle. Mutta nyt lopetin sen. Tai tajusin lopettaneeni jo aikoja sitten. Se on se mun juustohöylä joka leikkelee viina-annoksia sieltä ja täältä pois.
Edelleenkään en tiedä mihin tämä tämmöinen käytäntö johtaa ja sopii kelle sopii. En jaksa nyt miettiä sitä, että miten olisi jos olisin lopettanut kokonaan. Olen onnellinen siitä, että asiat on kuitenkin nyt näin.
En osaa ajatella, että mun juomisen taustalla olisi jotain selvittämättömiä tunteita. Minä olen vain perso viinalle ja tottunut, että sitä virtaa ympärillä. Olen entinen ravintola-alan ammattilainen niin se vain on kuulunut normaaliin elämänmenoon. Unohdin sen ettei niitten kuulu virrata mun suusta sisään.
Nätsy tuossa hyvin kirjoittaa munkin fiiliksiä
vaikka en minä ole nolla-linjalla ollutkaan. Sitä vaan jää aikaa enemmän muulle kun juo vähemmän.Nyt mullon menossa pitkä viikonloppuvapaa. Semmoista herkkua ei ole ollutkaan aikoihin. Ennen vanhaan se olis tarkoittanut, että olisin käytännön asiat hoidellut jo torstaina, että oisin sitten varmistanut sitä sohva-aikaa kunnolla. Sitten oisin somettanut kivoja tarkasti rajattuja kuvia siitä yhdestä viinilasillisesta
Mutta todellakaan en halunnut nyt tuhlata aikaani siihen. Eilen illalla oli ilo vanhan ystävän kanssa puhua puhelimessa pitkään ja aamulla aikaisin heräsin kahvimukini kanssa hengailemaan ja tuijottelemaan keittiön ikkunasta ulos. Pitkästä aikaa oli kiva istahtaa koneelle kirjoittamaan tänne miettien samalla omaa elämää. Se on mun tapa se, istun koneella ja katson tuossa ikkunan takana heiluvaa Sylvia-lyhtyä ja tuijottelen samalla mun puita..tietäjät tietää.Kolottaa luita ja on olemassa hankalia asioita edelleen, mutta se ettei koko ajan tarvi juoda niin se helpottaa. Jonain päivänä se voi olla ettei tarvi juoda enää ollenkaan, mutta vielä en osaa ajatella niin.
Vähentäjä-Vilmasto taitaakin suunnata auton tänään kohti kaupunkia. Menen johonkin kahvilaan juomaan leivoskahvit ja skoolaan sillä synttäreitteni kunniaksi
Tsemppiä kaikille tavoitteissanne <3
mutta todistetusti kirjauduin kuitenkin tänne ja olen vuosia nyt täällä roikkunut mukana 
ymmärrän, mutta harmittelen kuitenkin. Välillä kaipaan muitakin vanhoja kavereita. Uusiin en valitetttavasti ole jaksanut täällä panostaa mitenkään kummemmin.
