Ei ollut suuria odotuksia lomakohteen suhteen. Epäilin, että ruoka on surkeaa ja niin olikin. Harmittaa, etten juossut ja käynyt salilla kuin kerran. Olen miettinyt, onko kuntoiluintoni syynä tolkuttomaan juomiseeni. Jos juon 4 annosta, en voi sääntöjeni mukaan juosta seuraavana päivänä. Sittenhän on ihan sama juoda 15 annosta. Eli juon joko 0-3 tai sitten överit. Pitää miettiä, miten tästä toimintamallista pääsee irti.
Kyllä oikeasti lasken tarkasti annokset. Käytän 4 cl mittaa, kun annostelen väkeviä. Isot ja pienet olut/siideri/lonkeroannokset lasken koon ja alkoholiprosentin mukaan laskukaavalla jne. En aina laskuja pysty juodessani tekemään, mutta osaan ulkoa tärkeimmät. Ja kun merkitsee vihkoon määrän (0,33 / 0,4 / 0,6) ja prosentin, voi laskea myöhemmin, montako annosta se on.
Muisti välillä (useinkin) menee, mutta uskoakseni merkitsen robottina vihkoon juomat. Siitä on tullut automaattinen tapa. Näin kerran jopa unta, jossa olin unohtanut merkata ne ja heräsin ihan hiessä painajaisesta

Olen aamulla tehnyt tarkistuslaskelmia (jäljellä olevat juomat, tyhjät tölkit ja pullot, fitbit-sovelluksen nukkumaanmenoaika jne.), kyllä ne täsmäävät. Käsialasta on välillä vaikea saada tolkkua, joten hyvin kännissä niitä joskus kirjoitan. Vihko kulkee mukava, jos juon muualla kuin kotona. Mielestäni on tosi tärkeää merkata annokset, niin oikeasti tietää, tapahtuuko muutosta ja mihin suuntaan.
Kyllä meillä Selincro toimii. Ei se yksistään auta, mutta jos on samaan aikaan myös kova tahto itsellä, niin saa tukea. Sen verran hyvin toimii, että aiomme jatkaa sen käyttöä. Kun opettelee kuulostelemaan omaa oloa ja tuntemuksia sitä käyttäessä, niin ehkä oppii juomaan vähemmän. Ei ole meillä tullut mitään haittavaikutuksia.
Ihan totta Vilma: viinan hintaa ei lasketa, vaikka muussa ollaan tarkkoja. Tai olen kyllä alkoholin suhteenkin tarkka, mutta jotain ja jossain joka tapauksessa juon. Kun esimerkiksi olin Islannissa, niin alkoholi oli hirveän kallista. Menin halvimpaan baariin juomaan. Mutta join, vaikka pahasti hinta kirpaisi. Monet muut jutut jätän ostamatta, jos ne ovat mielestäni kalliita. Tällä matkalla yksi iso "eka kerta" oli limsan ostaminen lentokoneessa. En ole koskaan ennen limsasta lennolla maksanut. Jos ei ilmaiseksi tarjoilla, niin olen ilman, vaikka mieli tekisi. Jos olutta ei saa ilmaiseksi, niin pakkohan siitä on sitten maksaa mitä pyydetään. Nyt sain tämän ajatusmallin rikottua ja ostelin hyvillä mielin limua

Ja oikeasti, se maksoi 2,50 - olut maksoi 5,00. Että joo.
Nyt todellakin paluu arkeen. Oli kiva mennä töihin tänään ja käydä salilla sekä aamulla että töiden jälkeen. Palaan siis toisen addiktioni pariin
