[S-korppi-oni]

Tota laskuria ei pysty nollamaan, enhän mä lopettanut ole. Se kai laskee siitä kun tilasi tuon 30pv paketin.

Eilen sitten hain muutaman, otin 4,7 annosta, ja kauhee herkkuöveri. Piparkakkuja, irtokarkkia, ruisleipää ja voita. Tein ns päiväkännit. Olin siis vapaalla kotona, alotin jossain klo 16 ja lopetin klo 20. Välillä kävin ulkona puolen tunnin kävely. Kauhee väsymys, menin nukkuun puol yhdeksän ja nukuin heti, unta riitti kymmenen tuntia normaalin viiden kuuden tunnin sijaan.

En oo mielestäni holisti mutta en tosiaan tykkää tilanteista missä tekee mieli ottaa. Nytkin mulla jäi jääkaappiin yksi olut, ei mitään ielenkiintoa juoda sitä. Se varmaan pyörii siellä taas pitkään ja menee jonkun pitsan kaverina. Yksin kotona?? Yksinäisyys on silloin syy. Vaikka mulla on tekemistä, tv, dvdt, teen käsitötiä, luen kirjoja. Silti viikonloput on pahimmat.

Oli kauhee hinku eilen pubiin, siis päivällä, ei illalla. En käy koskaan illalla. Näitä oon itsessäni tutkiskellut ja en mee juomisen takia, en halua sinne juomisen takia, vaan että näkisin ihmisiä. En odota kukaan tulee puhumaan edes. Eli ajatusketjun tulos on taas kerran, yksinäisyyden tuska.

[S-korppi-oni]

Aloitin adhd lääkityksen ja useempaa troppia mitä saan kokeilla. Odotan tältä paljon.

Tän pvn kurssianti

Pohditaan tänään hetki sitä, millaisella asenteella lähdet kulkemaan kohti alkoholista vapaampaa tulevaisuutta. Olisiko parempi edetä yksi päivä kerrallaan vai tehdä päätös siitä, että alkoholittomuus tai alkoholinkäytön vähentäminen on koko loppuelämän teema?

Päivä kerrallaan -ajattelussa hyvä puoli on se, että voit kokea onnistumisen tunteita jokaisen tavoitteesi mukaan sujuneen päivän jälkeen. Voi olla myös palkitsevaa seurata alkoholivapaiden päivien määrän lisääntymistä ja jossain kohtaa huomata, ettei niiden määrällä oikeastaan enää ole edes merkitystä. Tässä ajattelutavassa on kuitenkin haasteena se, että joudut edelleen tekemään joka päivä valintaa juomisen ja juomattomuuden välillä. Saatat siis joutua käyttämään tahdonvoimaasi ja jossain kohtaa kuluttaa sen loppuun.
---------------
Näitä voi soveltaa myös ruokaan ja liikuntaan. Jokainen päivä milloin söin ja liikuin kuten tavoite mulla on, oon onnistunut, samoin se päivä alkoholin suhteen. Mulla meni hetki aikaa ymmärtää tuo että joutuu koko ajan edelleen jatkamaan päätöksentekoa, eli juon vai en, syönkö pullaa vai en, treenaan vai en. Ja mulla kun onkin oikestaan nämä kolme asiaa. Alko, ruoka, liikunta. Tulenko jaksamaan?

Joskus olen onnistunut, muistan vuosien takaa että lopetin vaan juomisen, se piti reilun vuoden. Sitten lopetin vaan herkut ja sain ylipainon sillä pois. Eli tein päätäksen vain yhden kerran. En enää sen jälkeen. Eikä minun tarvinnut yhtään miettiä, kaupassa kävelin vaan olut ja pullahyllyn ohi eikä ne herättänyt mussa mitään reaktiota. Koska olin päättänyt. Miten se silloin onnistui? Miksi mitä pidemmälle elän, sen haastavammaksi on elämä mennyt?
---------------------------------------
Loppuelämän kestävän muutoksen miettiminen voi tuntua pelottavalta. Mutta jos se siltä tuntuu, kertaa tämän kurssin sisältö ja palauta alkoholin ydinolemus mieleesi. Sillä kun käsityksesi alkoholista muuttuu perinpohjaisesti, et ehkä enää halua ajatella, että sen käyttö olisi sinulle vaihtoehto.

Olipa valintasi kumpi tahansa, muista onnitella itseäsi jokaisesta tavoitteesi mukaan sujuneesta päivästä. Matkustustavasta huolimatta olet joka tapauksessa menossa oikeaan suuntaan.
-------------------------------------

Nyt tuntuu haastavalta loppuelämä vaikka mun 5 annosta viikossa tai ei yhtään. Loppuelämä ilman leipää. (viljat ei sovi mulle aiheuttaa ahmimishäiriötä) Onko mun aivot vaan niin väsyneet? Miten olen onnistunut noissa 5-10v sitten noin vaan, helposti?

[S-korppi-oni]

Kun liityin tänne, laitoin neuvontaan kysymystä. Onneksi en toiminut sen mukaan. Mua kehotettiin mielenterveyspalveluiden piiriin. Joiden piirissä olin liian kauan ja sain vain väärää "apua" liudan mielenterveysdiagnooseja, kaikki vääriä. Ehkä masennus oli oikea, mutta senkin syyt muualla.

Nyt oon ollu täysin juomatta kohta 2kk. Omin avuin, pitkän oman mietiskelyn avulla. Luin kyllä sen Selvin päin kirjan. Oli muuten hyvä, käännäs oli hyvä. Moni ulkomaalainen kirja ei käänny hyvin suomeksi. Tuo kirja sopivasti antoi faktaa ja tuki mun käsitystä, joka mulla oli jo. Tämä alkoholikeskeinen kulttuuri. Joka paikassa ota yksi, juhlitaan, saunakalja, mökkipullo, kaikkialla viestitään, että ilman alkoa sä et kuulu joukkoon ja et voi olla edes iloinen. Nimitän sitä joukkohypnoosiksi.

Sama muuten koskee esim ruokaa, roskaruokaa, karkkia, herkkuja,, avatkaa silmät ja katsokaa ympärillenne. Tuossa lähi abcn seinässä on valtava mainos, meillä on nyt pitsabuffet syö pitsaa ja juo limonaadia niin paljon kuin jaksat. Ja tuo on joukkohypnotisointia. Samalla tavalla tuputetaan alkoa ja muita herkkuja. Arnoldsin pullamainokset, sä et voi olla onnellinen ellet syö tätä sokerikuorruettua hirveää vehnäpommia. Et voi olla onnellinen jos juot vain kahvin tai vain lasin vettä.

Ja mitä seuraa? Sairastumme elintasosairauksiin. Mainonnassa ja joukkohypnoosissa syy. Me emme ole heikkoja, vaikka niin usein luulemme. Jos sua aivopestään heti kun avaat läppärin, menet ulos, avaat tvn.. harva meistä kykenee näkemään noiden läpi. Minä näin jo aiemminkin ja tiesin en halua elää niin. Nyt olen niin vahva että irtauduin.

Arvatkaa muuttuiko elämä? En tunne mitään ajatuksiakaan enää, että aah ihanaa olutta, kaupassa kävelen vaan oluthyllyn ohi, ulkona syödessä otan kannun vettä ja tarjoilija pettyy kun ei saa myytyä mulle viinaa,, olen käynyt tapahtumissa missä ennen aina join enemmän tai vähemmän, nyt juon kahvia tai vettä.

Olen ollut todella köyhä, 2e ollut iso raha. Nykyään olen onnekas ja mulla on varaa käyttää Terveystalon palveluita ja käydä yksityisellä terapeutilla tarvittaessa. Olin kauan miettinyt neurologia ja monen kuukauden jonottamisen jälkeen kävin.

Kaiken takana oli adhd tai add. Aloitin lääkityksen, ensimmäinen päivä kun otin ensimmäisen lääkkeen, loppui mieliteot kokonaan. Tuli viikonloppu, meni viikko jos toinenkin. Mitä, alkoholi ei tule edes ajatuksiin. En petaa, että käynpä lenkillä ja sitten illalla syön sipsejä ja juon. Ei. Mun itsevarmuus nousi, lähdin kuntosalille, mitä olin suunnitellut neljä vuotta, että en mä voi,, Mut valtasi semmonen tyyneys, se ajatusten rumba jota pidin mun persoonana olikin add tai adhd. Turha ajattelu väheni, asioiden vatkaaminen ja miettiminen tuhanteen kertaan, yllä kun heräilen niin ei heti ala joku ajatushautomo pyöriä. Ei mene tuntikausia jonkun asian murehtimiseen. Vaan annan sen olla ja jatkan päivääni.

Olen hoikka muutenkin, tosin syömishäiriö on ollut aina, sekin varmaan tätä samaa. Kun alko jäi pois ostin kerran pari irtokarkkeja viikonloppuna,, sitten niistäkin meni halu, aloin ostaa pähkinöitä. Pähkinäpussin kokokin pieneni. On jäänyt pois alkon tuomat kalorit ja sipsien ja karkin kalorit, eilen söin "vain" sata gramaa pähkinöitä. En ole laihtunut yhtään, annoin itselleni luvan syödä ruokaa. Olen vältellyt hiilareita koska se auttoi syömishäiriöön selvästi. Nyt oon saattanut vetää kokonaisen ruisleivän 300gr runsaalla voilla,, kaurapuuroa kerran tai kaksi päivässä. Enkä ole lihonut. Salitreeni on vielä kevyttä se ei tätä selitä, koska mulla on lukuisia vammoja ja rajotteita.

Hakekaa apua, älkää uskoko kun teille sanotaan sulla on bipolaari, epävakaa persoona, masennus. Menkää neurologille jos teillä vaan on varaa. Ei julkiselle jonot on pitkät eikä teitä uskota.

Tämä on mulle paras asia mitä on tapahtunut. Olen kohta eläkeiässä ja koko aikuisiän kärsinyt ruokariippuvuudesta ja viime vuosina alkoholista niin, että halusin eroon noista tapajuomisista ja jos olen parisuhteessa en halua taas sitä samaa, että mies houkuttelee mut juomaan ja tai olettaa minäkin juon. Mulla on uusi miessuhdekkin nyt, hän ottaa oluen pari, minä en yhtään. En uskonut voin tällaisen suhteen enää löytää tällä iällä. Näköjään voin. Osa syy on varmaan mun olemus, musta huokuu sopiva rauha ja itsevarmuus, läsnäolo.

[Miisa]

Hei! Ja onnea hyvästä olosta ja holittomuudesta!
Saako kysyä, minkä lääkevalmisteen aloitit? Tilanteesi ja "oireesi" kuulostavat hyvin tutuilta ja olen ajatellut hakeutua add-tutkimuksiin. En ole motorisesti levoton, mutta keskittymätön haahuilija kylläkin ja riippuvuuksiin näemmä taipuvainen niin ruuan kuin alkonkin suhteen.
Olen ajatellut yksityisen kautta mennä niin pääsisi rivakammin. Ehkä rahanmeno olisi kuitenkin sijoitus tulevaisuuteen...

[S-korppi-oni]

Lääkkeitä on neljällä eri vaikuttavalla aineella, ryhmät 1,2,3 ja 4. Sain tuosta yleisimmästä ja halvimmasta 1 ryhmästä kolme eri reseptiä joita kokeilin vuorotellen. Ja, eroja on vaikka aine on sama, mg sama, merki eri ja varmaan apuaineet eri. Concertasta särkee pää laukasee migreenin joka mulla on ennestään, siinä myäs iltapäivän lasku oli ahdistavaa. Equasym ei tehonnut ja aiheutti ihme unettavaa oloa meinasin nukahtaa kerran julkisella paikalla noin vaan tuolille. Myös liikaa puhumista ja jonkun sortin ticcejä toistelin sanoja tai joku ihme din din sanoja. Sopivin ryhmästä yksi MULLE on medikinet, tasainen olo, ei haittoja.

Concerta on turvakorkkipurkissa, medikinet kalvopakkauksessa josta helppo ottaa vaikka ovat kapseleita, tulevat helposti painamalla siitä läpi, equasym on myös kalvopakkauksessa mutta huonossa, kapseli meinaa särkyä koska paketin materiaali liian vahvaa ja välillä jollain haarukankärjellä yritin avata pakkausta.

On siis vielä 3 muuta lääkeainetta mutta mä tyydyn nyt ainakin tähän medikinettiin, en ole töissä niin tän apu riittää mulle nyt.

Niin mullakin enemmän add mutta taitaa olla lääkärit mielellään laittaa sen adhd se ainakin kattaa molemmat (add+adhd) koska diagnososinti on vaikeaa niikuin monissa muissakin, että selviä kriteereitä ei ole vaan kokonasioirekuva ratkaisee ja jos lääke auttaa se vahvistaa diagnoosin. Terveellehän lääke ei vaikuta mitään.

Saako täälä sanoa, en tiiä? Neurologin aika on 1h haastattelu, mulla maksoi n.270e. Yhtäkkii kuulostaa paljolta mutta dg ja lääkitys heti yhdellä käynnillä, ei mitään ravaamista testeissä. Eiköhän julkisellakin kerry hintaa kun siellä joutuu käymään monta kertaa. Kannattaa etsiä neurologi joka hoitaa näitä, lukea pätevyys tai kysyä.

[S-korppi-oni]

Tippaakaan en ole juonut eikä tee mieli. Muistan kyllä oluen ihanan maun, lonkeron kirpeän raikkauden, mutta muistan myös unettomat yöt, harmitukset, katumus, ahmimiset karkkii leipää sipsii., sydämen hakkaamisen pulssi pilvissä, rytmihäiriöt. En ole laihtunut yhtään, olen syönyt enemmän ja hiilareita. Nyt on mennyt jo niin pitkään että olen lopettaja. Ei yhtään tee mieli katkaista nollaa edes suullisella, ei. Koska se on sitten yksi annos. En tarvii alkoo enää mihinkään. On tää kyllä hienoa, en muistanut täysin kuinka hienoa. Olenhan ollut ennenkin raitis. Ja aina jos on ottanut jos nyt vähän,, se vaan lisääntyy. Mä olin jo ajatellut kuten siinä kirjassa, se ei ollu uutta. Katso ympärillesi, katso tvtä, joka puolella otatko viiniä, tullaan töistä kävellään keittiöön ja otetaan paukku,, meiät on aivopesty.

Mä olen niin vahva ja on ihanaa sanoa tilaisuuden tullen ei kiitos. Se tulee multa helposti ja automaattisesti. Se hämmästys ai etkö sä juo.

Olen ollut ennenkin erittäin yksin ja nyt oon vielä yksinäisempi. Ei mulla juovia kavereitakaan ollut mutta en käy enää edes kahviloissa enkä mun pubissa kahvilla. Oon ihan hirveesti vaan kotona.

Mutta en kaipaa alkoholia!! Kohta on Joulu ja oon yksin pyhät, 26pv näen yhden lapseni mutta nyt-25päivään ihan yksin. Olin aika ahdistunut jo, ei siksi etten juo, vaan yksinäisyyden raastavuus. Joulu on pahin. Koitan vaan sanoa itselleni, että aattokin voi olla ihan jees vaikka oon yksin. Teen omia juttuja. Käyn kuntosalilla, saunon. Meinaan vetää herkkuja. Neulon, siis teen käsitöitä paljon, ilman niitä olisin varmaan todella turhautunut.

Nyt viime aikoja vaan sotkee, että kävin röntgenissä ja labroissa ja ajatukset pyörii kieltämättä siinä, että onko mulla syöpä. Ihan hyvä oon lapsen kanssa useemman päivän ja jos nyt toi korona ei yhtäkkii kaikkea sulje mennään, Korkesaareen! Ja jos multa löytyy syöpä tai muuta niin oon ainakin nähnyt kuopustani useemman päivän. Uudenvuoden oon sitten taas, yksin. Ja vihaan raketteja. Sitä rahaa mikä niissä menee, sillä voitas tehdä paljon muuta.

En pelkää kuolemaa, mulle se on vain loppu. Yhtä tyhjä kuin ennen ei mitään. Kun emme ole syntyneet, meitä ei ollut, kun kuolemme, meitä ei ole. Uskon evoluutioon, kun joku elämä lakkaa, se vain, lakkaa.

Nyt syön medikinettiä ja van 20mg, enemmänkin varmaan olisi hyvä mutta tällä pärjään.

[S-korppi-oni]

No niin repsahdin minäkin. Olin tosi ylpee kun aina sanoin ei tilanteissa missä tarjottiin alkoholia. Tietenkin oon miettinyt syytä, mitä mä tunsin kun otin yhden, mitä mä tunsin kun seuraavalla kerralla join 6. Mitä mä tunsin kun menin ostamaan jne. En oo pitänyt kirjaa mutta taitaa olla että 1 annos, viikon päästä 6, ja tällä viikolla mennyt 2 kertaa 6 mikä on liikaa. Kun haluan olla nolla. Mitä olin yli 3kk.

En kauheesti tykkää tästä palstasta, fb ryhmässä olin vaan hetken koska minusta tuntuu tällanen seura saa juomaan, eikä tue juomattomuutta. Aattelin kuitenkin jonnekkin kirjotella ja tänne tai sitten tänne omiin muille ei näkyviin tiedostoihin.

Tulin taas tulokseen yksinäisyys, siis kumppanin puute, ei seksin puute vaan ihan sellasen kunollisen kokonaisvaltaisen kumppanin puute. Ja muutenkin ettei oo ketään kelle puhua kun on paha olla. No entä miksi on paha olla, oon ollut tavallista enemmän mukana sairaan lapseni asioissa ja ollut tosi uupunut huolesta. Turhautuminen kun hän sairautensa takia esim haukkuu mua vaika yritän vaan auttaa elämässä eteenpäin. Ja toisaalta kun autan niin sitten selkäni takana tavallaan tuhoaa asioita joissa autoin. Eli miksi mä edes yritän. Riideltinkiin sitten että joko mä oon sun äiti tai en. Kun oon paikalla tehdään oikeita asioita, kun poistun tekee mun selän takana elämäänsä tuhoavia juttuja. Kuulen niistä sitten henkilökunnalta.

Höh toihan se oli, alotin tätä enkä ollu tietoinen olinko löytänyt syyn, olin.

Kaikki noi on tekosyitä juoda.

Samaan aikaan, kävin inbodyssä mun rasvapriósentti alle viitteiden eli yhtään ei tarvii laihtua, itse asiassa vähän rasvaa olis hyväksi. Olin siis polttanut rasvaa ja oon syönyt valtavia määriä ja saanut lihasta kilon. Ja koko tän 3 kk mua on särkenyt joko hartiaa tai päätä. Selkäkin jumittunut muutamasti. Miksi mä tuhoan tuloksia? Viskeraali oli erinomainen 40, viitteet 50-100.

Mun ihmetulhdus varmaan meni kanssa ohi, syytä ei löytynyt. Imusolmukkeita ultrattiin ja labran mukaan mulla olu joku tauti, jossain vaiheessa, en ole huomannut, oiskohan oireeton korona. Imusolmukkeet turposi laajlati jouta kävin näyttämässä ja tutkittiin. Olin varma mulla on syöpä.

[S-korppi-oni]

Ja oon siis kevyt/hoikka nainen, kohta 60v. Miten mulla on liian hyvä alkon sieto? Eilen meni 8 annosta, tosin hitaasti. Ja nyt oon menossa kuntosalille, ei krapulaa.

[Hippuli73]

Ei kyllä kannattaisi mennä kuntosalille, jos on edellisenä päivänä juonut 8 annosta, VAIKKA ei olisi krapulaa. Kyllä se alkoholi silti sinne elimistöön meni. On vaarallista kuntoilla, jos on juonut tai on flunssassa, vaikka tuntisi olonsa hyväksi.

[S-korppi-oni]

Yhdet vaikeudet selätetty aika lailla, oloni helpottui. Sitten tulikin muuta. Nyt oon käyny useemman kerran lääkärissä ja tulee mri ym ja kipunappeja menny ihan kiitettävästi. Toinenkin vaiva ja kivuliaita tutkimuksia. Kahden asian takia käyn sairaalassa.

Miksi aina minä? Kun elämä alkoi sujua tuli helvetillinen kipu, joka raastaa, repii, syö sua. Ensin et pääse edes lääkäriin, etänä saan vaan lisää buranaa,,

Mutta alkoholi. Joteskin pääsin taas alkuun. Otan sitkeesti add lääkkeitä, en jätä välipäiviä. Vaikka pärjään ilmankin. Koska alussahan mä huomasin ne vei kokonaan alkoholin vetovoiman.

On ollu vaikeaa, välillä en mene kauppaan tai käyn ennen 9ää kun ei myydä, Mulle joku 2vk tosi vaikeeta, nyt on just 3vk täynnä nolla linjaa ja alkaa helpottaa. Järkipuhe tulee läpi enkä ole ehtinyt kauppaan että mites tässä taas näin kävi.

Hermosäryn takia ollu liikkuminen rajattua ja käsityötkin vähemmän, särkee siis varmaan kaularangasta oisko pullistuma.

Nyt on perjantai taas. Suunnittelen ja petaan jos kuiteskin haen,, ei, sitten en voi ottaa kipulääkettä,, ja mun huonosta yöstä tulee vielä huonompi. Ei ole sen väärtti. Eristäydyn. Luen paljon, lainaan dvdtä kirjastosta katson kaikki tvstä mitä vaan kiinnostaa. Koska nukun huonosti kipujen takia nukun useimmiten ennen klo 21 niin illan viimeset tunnit en ole tässä. Nukkuun meen heti kun joku kivuton hetki.

Kuntosalilla käyn joudun vaan rajottaan kauheesti. Sielä kuitenkin joku aina tervehtii ja siellä olen päässyt porukkaan sisään. Ei siellä jutella juurikaan mutta selkeesti mä olen vakiokävijä ja helpompaa ottaa oma tila. Sali on pieni ja usein kysellään lopetitko, onko vapaa jne. Ihmisten "pakko" puhua mulle vaikka näytän ihan persläveltä.

Siellä kunnioitetaan sua kun sä teet. Se on yksi miksi siellä nykyään hyvä olla. Kukaan ei ole tullut viereen norkoomaan vaan käy kurkkimassa. Tänäänkin olin varannut ainoan mörssipaikan (pieni sali) tein hipthrustia siinä. Mies meni siitä ohi,, tuli jonkun ajan päästä lähemmäs kun keräilin tavaroitani ja kysyi onko vapaa laite. Mulla on niiku oikeus ottaa se laite ja tila ja tehdä mun sarjat. Kyselijät on aina kohteliaita, jos oisin sanonut menee vartti niin sekin ois ollu ok. Yleensä tullaankin kysymään vasta kun näyttää siltä että on lopettamassa.

Jos mulla ei olis näitä suunnitelmia, Rockfest, joskus vielä Prahaan, ehkä näen pyramiditkin vielä.

Mulle jo se, että nyt esim villasukat työn alla, sekin on mulle tavote ja maali. Pitää olla jotain, mitä kohti mennä. Vaikka villasukka. Ja nyt mulla on tää hermosärky, käskettiin jumpata vuosi, jos ei helpota niin en mä kyllä vuotta tätä jaksa. Olen muutenkin jo poissa töistä ja tää eristää mua lisää. Rajaa tekemistä. Joo ei saa valittaa?? Tiedän joku on sokea, kuuro, ei kävele. Mutta niiden ajattelu ei lohduta. Eikä mun tarvii ajatella monella on huonommn kun mun oma elämä kärsii kovasta kivusta.

Yksinäisyys ei enää juuri rassaa. On mulla deittisivu ja käyn välillä skriinamssa miehiä, haukun mielessäni, toikin kehtaa haukkua mua,, auts mikä retku,, karseet viikset, feikki,, lukee treenattu ja kuvassa iso maha,, Toteutan miesvihaani ajatuksissani ja pysyn erillään miehistä. En kaipaakaan mitään miestä. Niistä vaan haittaa. Koiraa en voi nyt ottaa kun taas kipuja ja noita sairaalapäiviä.

Täälä on niin hiljaista tuntuu päässä soi,, ihan tosi hiljaa kuuluu liikenteen kohina. Talosta ei kuulu mitään.

Salilla kävin mutta kävelyllä en, tämä oli jännä piirre add lääkkeessä. Olen paljon kotona ja ulkoilu väheni kauheasti. Olikohan se osittain jotain levottomuutta. En voinut ennen ymmärtää miten jolku voi olla sisällä, nyt pystyn itse oleen sisällä niin että käyn vaan vähän ulkona jotain puoli tuntia. Mulla on kyllä hyvä parveke missä alan kohta jo olemaan, se on aurinkoon päin koko päivän. Kesällä liiankin kuuma.

Jos hakis jotain lightlimua ja vaikka pullaa? Jätskiä? Onnistuiskohan?

Nollaprosenttisa olutta voin juoda, olikohan Lapin kulta nolla on hyvää ja ei aktivoi haluja. Kokeilin joskus jotain missä 0,5 ja se heti alko himottaa alkoholia.

[S-korppi-oni]

Nonih ja taas. 4vk meni nollana ja nyt ottanu kahdesti. Mikähän tässä vielä mättää? Siis kolme kuukautta oli ihanaa, ehti nähdä sen tasasen olon ja varmuuden ja oli helppoa sanoa ei. Olin ylpeä ja koin olevani henkisesti vahva etten tarvii alkoholia.

Mun pitänee taas erakoitua, olen pyörinyt tinderissä ja joo, ventovieraista ei pitäisi välittää mutta välitän. Lapselle tuli avokista ero mikä ei stressaa tavallaan, ei ollu hyvä puoliso hän. Minusta tuntu usein että käyttää hyväksi mun poikaa. Tää ei vaikuttanu mun alttiuteen juoda.

Mikä? Kipu. Oon sairastellut, kipuja mulla ollu vaihtelevasti aina missä milloinkin, kymmeniä vuosia. Nyt kun tässä pohdin niin tää taisi olla nyt syy, olin menossa taas tutkimuksiin jonka sanottiin olevan kivulias, olin itkeny pari päivää ja sit mä vaan peruin sen. Ei voitu luvata tutkimukseen kipulääkettä, sanoi voi merkata että toivoo lääkitystä, mutta luvata ei voi. Olin jo keran siellä ja oli lääkitys, mutta, muhun ei kaikki tehoa. Sen piti olla ns humautus ja eim ollu likikään.

Okei, olen väsynyt, kipuun. Viime yö oli taas huonompi särky tuntuu palailevan taas.. lääkkeitä muutettiin ja ensin nukuin paremmin, nyt taas valvoskelen öisin. Univelka. Nonih löytyyhän näitä.

Ja astma ja allergia, olen kauheen limainen ja pitää nukkua selällään mutten voi. Toi selällään käsky nukkua on hermolle parempi ettei purista.

Mua auttaa kirjottaa, kun vaan mietin niin en saa kiinni syistä. Heti kun aloin naputella tätä alko tulla noita ahaa elämyksiä.

[S-korppi-oni]

Palkkasin personaltrainerin. Treeni ja ruoka. Jatkuva tuki. Kun oon tilivelvollinen jollekkin, tietenkin ensisijaisesti itselleni, niin ehkä rauhottaa. Ja kun saan kunnon ohjeita liikkumiseen niin siitä stressi pois, liikun ja treenaan mutta sitä sun tätä. Olen aina tykännyt liikkua ja kun se sujuu lisää elämisenhalua ja kaikkea hyvää.

Muuten eristäydyn, tapaan harvoin vaan lapsia, ihmiset kuormittaa. Nyt tehnyt alkukyselyn täyttämistä ja sekin ahdistaa. Ei se että kysellään ja vastaan, vaan, kuormitun. Eilen tapasin ptn ja oli muuta ihmiskontaktia olin ihan poikki ja ahdisti. Pää väsyy.

Juonu en ole.

[S-korppi-oni]

Pelkäsin pyhiä, hyvin on mennyt. Kevät on aina pahin, toi valo mikä heijastuu lumesta, nyt alkaa maa näkyä niin helpottaa psyykkistä oloa. Nukkunu oon kauheen huonosti, en tiiä miks. Mutta yhtään ei nyt tee alkoo mieli, eilen ei käyny mielessäkään eikä tänään.

Eristäytyminen auttaa, saan olla ihan yksin, tuntea mitä tunnen, olla miten olen.

[Talvikaktus]

Kaiken takana oli adhd tai add. Aloitin lääkityksen, ensimmäinen päivä kun otin ensimmäisen lääkkeen, loppui mieliteot kokonaan. Tuli viikonloppu, meni viikko jos toinenkin. Mitä, alkoholi ei tule edes ajatuksiin. En petaa, että käynpä lenkillä ja sitten illalla syön sipsejä ja juon. Ei. Mun itsevarmuus nousi, lähdin kuntosalille, mitä olin suunnitellut neljä vuotta, että en mä voi,, Mut valtasi semmonen tyyneys, se ajatusten rumba jota pidin mun persoonana olikin add tai adhd. Turha ajattelu väheni, asioiden vatkaaminen ja miettiminen tuhanteen kertaan, yllä kun heräilen niin ei heti ala joku ajatushautomo pyöriä. Ei mene tuntikausia jonkun asian murehtimiseen. Vaan annan sen olla ja jatkan päivääni.
---
Hakekaa apua, älkää uskoko kun teille sanotaan sulla on bipolaari, epävakaa persoona, masennus. Menkää neurologille jos teillä vaan on varaa. Ei julkiselle jonot on pitkät eikä teitä uskota.

Cheers, oon tästä ihan samaa mieltä. Olin 30 kun sain Asperger- ja ADHD-diagnoosit ensin yksityisellä ja sit ne vahvistettiin vielä julkisella. Mun juomiset ja juomattomuudet korreloi ihan tasan sen kans, oonko ottanut lääkkeet ja harrastanut rasittavaa liikuntaa vaiko en. Tuolt assipuolelta tulee sitte vielä tarve olla riittävästi yksin omissa maailmoissa mut sen saa yhdistettyä hyvin kävelyyn tai vesijuoksuun tai vastaavaan kevyeen liikkeeseen. Tai piirtämiseen tms.

[S-korppi-oni]

En juurkaan käy täällä, minusta tällanen foorumi lisää juomista. Sama muissa vaikka jos on joku muu vaikka masennus, niin sellasella sivulla roikkuminen, lisää masennusta.

Noh mulla meni taas että otin kahesti viikossa, ja mulla se hassu homma. Viimesen kerran kun toin kävi klassinen että yöllä valvon ja saan ahaa elämyksiä. Nyt ollu muutma viikon taas nollilla tuon valvotun yön ahaa elämyksen tuella. Kun oon juonu ja valvon yöllä en tiiä miks mun aivot käsittelee asioita ja löytää vastauksia.

Oon olly yöelämässäkin ja ei mitään mielihaluja, en syö nyt adhd lääkkeitäkään. Tuli toi ajatus ja sit semmonen totaali kyllästyminen.

Mulle myös terveys on tärkeää ja inhoon itselläni vatsaläskiä. Muilla en, vain itselläni. Jos juon vatsa kasvaa, kun lopetan, vatsani on timmi sikspäk.

Sairastuin uuteen kipuun ja voi olla sen lääkkeet auttaa,, on kipulääke mutta oon voinu henkisestikin paljon paremmin. Toki tää kipukin muuttaa itseä. Vedän kolmea eri kipu lääkettä nyt ainakin kirurgin aikaan asti joka tulee elokuussa. Ja näitten kanssa alko ois todella vaarallista.