ytrewq kirjoitti:Luin koko ketjun ja tavallaan tiedän tunteen menetyksen tuskasta. Omia isovanhempia on lähtenyt liian nuorina. Otan osaa ja tsemppiä elämän taisteluihin.
Kiitoksia tsempistä, kyllä nämä aina tarpeeseen tulee ja sydäntä lämmittää.
7kk pelittömyyttä nyt takana, yksi harvoista positiivisista asioista elämässä. Äiti saatettu hautaan ja paljon tekemistä sen osalta, surutyötäkin. Pieni perintö sieltä tulee hautauskulujen jälkeen, joka varmaan menee suoraan ulosottoon.
Aika haikeaksi vetää kyl et äidin säästeliäällä elämällä tienatut pienet säästöt menee mun pelivelkojen maksuun. Samalla se kyl ennestään motivoi pysymään pelihelvetistä erossa, vaikka tänäänkin paskan fiiliksen johdattamana pelaaminen hetken mielessä pyörähtikin.
En kuitenkaan halua pilata tätä pelaamattomuuden tuomaa vapautta, koska en usko että toista yhtä hyvää mahdollisuutta mulla enää on päästä näistä eroon. Edelleenkin saan siitä mielihyvää, että vaikka vähävarainen olenkin, niin mun tili ei ole koko ajan nollilla. Sitä se pelatessa oli yli 20v. ajan. Ihan sama mitkä tulot oli, niin ei ne kauaa tilillä viihtyneet...
Viime aikoina on tullut nukuttua huonosti ja nähtyä paljon painajaisia. Yksi painajaisistani oli sellainen, että pelasin unessa jotain nettikasinoa ja hävisin kaikki rahani, se tyhjyys, epätoivo ja häpeä tuli taas vahvasti mieleen ja oli toisaalta harvinaisen "positiivinen" painajainen, kun muistutti mua niistä tunteista, joita pelaaminen saa aikaan.
Maanantaina aika psykiatrille, pitää vähän päästä purkamaan tän syksyn tuskia.
-Tuumailija