[Mirella]

^ Kaikki nuo tunteet on itsellenikin erittäin tuttuja, etenkin tuo huonommuudentunne, jota myös itse olen potenut aina. Ja lopettamisyrityksiä takana niin monta ettei laskutaito riitä enää niin pitkälle... Parhaimmillani pääsin 9 kuukauteen kuitenkin ja se oli toissavuonna! Nyt siis mennään päivää 11 ja enpä tietenkään saanut noustua ylös aikaisemmin ja lähdettyä kävelylle. Mutta käytin sen ajan ihan oikeaan nukkumiseen, joten tarpeeseen tuli sekin! Kokeilen taas huomisaamuna, mutta jos nukuttaa niin nukun, uni on kuitenkin erittäin tärkeää. Aurinko paistaa ja on lämmintä joten kyllä mä lounastauolla aion ulkoilemaan lähteä, ajattelin ottaa taas askelmittarini käyttöön ja asettaa päivätavoitteen itselleni, aloitan pienestä ja sitä voi vähitellen lisätä oman jaksamisen mukaan.

Raitis heinäkuu on hyvä tavoite Kuumatka, mulla on sama tavoite myös!

[Mirella]

Kolmastoista päivä ja perjantai!
Eli siis kolmattatoista päivää ollaan juomatta, se nyt vain sattuu mulla perjantaille nyt. Onneksi en ole taikauskoinen. Juomishalua ei ole sen kummempaa, hetkellisiä pieniä mielitekoja mutta ei sen enempää edelleenkään. Mulla on tänä viikonloppuna synttärit, ja aion antaa itselleni synttärilahjaksi raittiit synttärit, ja aloitan uuden vuoden elämässäni selvinpäin. Eilen sain muuten jopa aikaiseksi nousta hieman aikaisemmin ja kävin puolen tunnin kävelyllä! Viikonloppuna toivottavasti saan persiini ylös ja aloitan päivät käymällä kävelyllä. Kaikenlaista tekemistä olisi viikonlopulle, ehkä nyt olen jo sen verran virkeä että saan jotain jopa tehtyäkin, hyvä pitää itsensä toimeliaana, rentoutumista unohtamatta.

[Mirella]

Kaksi viikkoa sitten oli se lauantai jolloin olen viimeksi juonut. Vieläkin muistan sen tunteen kun olin juonut reippaasti monta päivää putkeen ja tiesin tasan tarkkaan millainen se sunnuntai tulee olemaan. Itse asiassa se oli hieman helpompi kuin kuvittelin vaikka kunnon krapula ja morkkis ja itseinho olikin vallalla. Tänään on ensimmäistä kertaa ollut ihan kunnon mielitekoja juomiseen. Onneksi ei tarvitse käydä kaupassa niin voin helposti välttää houkutuksen, tai ainakin vähentää sitä, helpostihan voisin kotiin tilata, mutta en aio tehdä sitä. Mukavaa kun olen päässyt jo kahteen viikkoon, voin kohta päivien sijasta toivottavasti laskee raittiita viikkoja!

[Mirella]

No niin, nyt mennään jo päivää 17 eikä tuon lauantain jälkeen ole ollut mielitekoja juomiseen. Kaikki hyvin siis täällä, lämmintä on jne. Olen nukkunut aika hyvin, syönyt aivan liikaa jäätelöä (ai mikä laihdutus?) ja ollut aivan liian laiska. Työt toki olen hoitanut joten siihen mun energia onkin mennyt, ja olen käynyt kyllä päivittäin kävelyllä ja ollut ulkoilmassa parvekkeellani. Eräällä läheisellä on hieman vaikeaa tällä hetkellä ja olen yrittänyt olla kuuntelija ja hänen tukenaan, hän on hyvinkin usein ollut kaikin tavoin mun tukena ja mielelläni tuen häntä miten vain pystyn. Tuli tuossa eilen mieleeni että valitsinpa melkoisen ajankohdan taas yrittää lopettamista, ensimmäiset kaksi viikonloppua oli juhannus ja mun synttäriviikonloppu Mutta niistä on selvitty kunnialla ja ilman alkoholia!

Arki menee omalla painollaan ja tutulla rytmillä eteenpäin, joka päivä raittiina on hyvä juttu.

[Mirella]

Päivä 19 menossa, edelleen täällä ollaan raittiina! Alkamassa 3. viikonloppu ilman viiniä, tällä hetkellä ei ole juomishalujakaan. Huomenna on vuorossa shoppailupäivä, tarvitsen vähän kaikenlaista joten vietän päiväni muutamaa kauppaa kierrellen, sitten toivottavasti saan aikaiseksi siivota ja tehdä kielikurssini kotiläksyt. Viikolla ei vain jaksa kun teen kuitenkin aika pitkää päivää. Viime aikoina on harmittanut todella paljon taas erään pitkän ystävyyssuhteen katkeaminen, enkä vieläkään tiedä miksi. En ole häntä yrittänyt tavoitella pitkään aikaan, mutta nyt tekisi mieli laittaa viestiä taas että voitaisiinko jutella. Edellisiin kahteen viestiin (monta kuukautta sitten) hän ei vastannut mitään. Toisaalta, haluanko olla ystävä sellaisen kanssa joka pitää kuukausitolkulla mykkäkoulua suostumatta sanomaan sanaakaan, hän siis päätti katkaista meidän ystävyyden ja yhteyden aivan täysin. En tiedä, ehkä mä kokeilen vielä kerran... ja sitten pitää vain luovuttaa jo lopullisesti ettei hän halua olla missään tekemisissä kanssani. Surullista.

[Vieraammaksi54]

Hei. Tietääkö ystäväsi että olet raittiutta yrittämässä?
Minulla on yksi ystävä johon ei voi luottaa, kun hän saattaakin lähteä johonkin muualle (juomaan) vaikka olis sovittu jotain yhteistä menoa. Tätä on jatkunut kauan ja olen niin tottunut siihen ettei häneen voi luottaa. Mutta nyt päätin että en enää pidä häneen yhteyttä, kun liikaa totun siihen etten ole tärkeä hänelle ja hän voi pettää lupaukset välittämättä siitä mitään mitä se aiheuttaa minulle. Lupailee muttei välttämättä edes muista mitä on luvannut. Hän nyt on sellainen, homssantuu. Siksi olen sietänyt pettymyksiä kun jattelen ettei hän pahuuttaan ole sellainen, hän vain on erilainen.
Minulla on myös yksi pitkäaikainen (vuosikymmenien) ystävä jonka kanssa on pitkiäkin aikoja ettei kumpikaan soita, sitten jompikumpi soittaa. Ja taas jutellaan ja muistellaan mitä on tehty, mitä on tapahtunut. Se on toiminut. Sitten on toki näitä ystäviä joihin luotan, joiden kanssa vietän aikaani.
Mutta niin, kyllähän jos ei viestiin enää vastaa niin... tai sitten hänelle on jotain sattunut. kaikkihan on mahdollista.
Hyvää ja raitista lauantai iltaa!

[Mirella]

^Ei tiedä, kukaan ei tiedä. Tuo välien katkeaminen ei siis liity alkoholiin millään tavoin. Maistuu hänellekin viikonloppuisin ellei ole menoja, mutta ei ole hänelle ongelma, ei myöskään kenenkään muun juomattomuus. En ole hänelle viestiä laittanut, hän meidän ystävyyden päätti eikä vastannut edellisiinkään viesteihini, joten annan olla... Mitään hänelle ei ole sattunut, sen tiedän kun ollaan kavereita Facebookissa ja hän myös edelleen seuraa mua Instagramissa!

Tänä viikonloppuna on tehnyt tiukkaa pysyä raittiina, oli jo lähellä etten tilannut paria pulloa. Toistaiseksi olen saanut vastustettua, tänään tulee täyteen 3 viikkoa! Arki on helpompaa mutta näköjään nyt alkaa tuskaillut viikonloppuna.

[Vieraammaksi54]

Onneksi olkoon! Siitä se lähtee, voitit jo ekan viikonlopun. Näin se menee, päivä kerrallaan, sitten viikko, viikonloput, ekat juhlapäivät jne. Kunnes huomaakin että kas on jo vuosi hurahtanut, mutta vain päivä kerrallaan eteenpäin.
Raittiuden alussa, päivä kerrallaan oli aina illalla ihme ja aamulla ihana olo. olen selvinpäin, en ole edes polttanut tupakkaa, mikä sekin oli ihme. Ja vain etten pakota itseäni, en lupaa kenellekään mitään, olen vain hiljakseen raittiina. Ympäristö näkee sitten kun näkee muutoksen.
Eikä tarvinnut yhtään itse yrittää hampaat irvessä niinkuin aiemmin kun yritin raitistua, eihän ne yritykset onnistuneet kun väkisin yritin pysyä irti viinasta ja tupakasta. Se oli kuin bensaa liekkeihin nakkais, mitä enemmän yritin sen enemmän himo yltyi.
Ekat viikonloput olivatkin ne parhaimmat mistä sai hyvät fiilikset kun oli pysynyt raittiina. Kiitollisuus kasvoi koko ajan. Ja sitten uudet harrastukset, aloin tehdä sellaista mistä pidän, ennen ei ehtinyt kun join ja oli muka niin kiire, nyt tein sitä mitä rakastin, mitä olin aina halunnut mutten ollut uskaltanut, ehtinyt yms. tekosyitä, ujous ja arkuus oli kyllä yksi iso este, mutta senkin selätin kun uskalsin mennä eka kerran niin seuraavalla kerralla ei enää niin paljoa jännittänyt.
Tsemppiä ja ole ihmeessä kiitollinen ja iloinen että selvisit viikonlopusta.

[Mirella]

Täällä ollaan enkä ole käynyt ryyppäämässä. Tai no, enhän mä ikinä KÄY ryyppäämässä mutta tajusitte varmaan pointin
Korona sitten lopultakin iski joten olen ollut sairaana yli viikon, mutta nyt alkaa olo olla jo ihan hyvä pientä väsymystä lukuunottamatta. Kaikki siis ok täällä, eipä tee alkoholia tippaakaan mieli ainakaan! Mitään juomistapahtumia ei ole luvassakaan missä pitäisi selitellä tai missä olisi riski ratketa, joten tällä hetkellä olo sekä fyysisesti että henkisesti taas suht ok.

[Kuumatka]

Hienoa Mirella!!! Onneksi olkoon ja kiitos ketjustasi, joka toimii minulle tällä hetkellä tärkeänä inspiraation lähteenä. Ketjusi nimikin "onnistuisko lopultakin?" sopii just omaan tilanteeseeni. Mielessämme voimme vaihtaa sen muotoon "Onnistuu lopultakin".

Kiitos myös Vieraammaksi54 viisaista kommenteista, jotka antavat suuntaa oman hauraan raittiuteni ensipäiville. Päivä kerrallaan, ei muuta.

[Mirella]

Taas meni aikaa etten kirjoittanut mitään, ei vain tuntunut olevan asiaa ja on niin paljon muita asioita mielessä. Raitista päivää vietetään tänään(kin), olen vain nukkunut huonosti ja on sen vuoksi vähän huono olo... mutta ei sen vakavampaa onneksi. Olen päättänyt palata Suomeen asumaan ja etsin sieltä töitä aktiivisesti, kerroin jo nykyiselle esimiehelleni että aion tehdä näin joten ei tule sitten hänellekään yllätyksenä kun sanon itseni irti. Omat ongelmat paluumuutossakin toki, mutta se työpaikka on ensimmäinen, jota tosin hieman hankala hakea toisesta maasta käsin... samoin asunto. Mutta se on tällä hetkellä mulle oikea ratkaisu, olla edes vähän lähempänä mulle rakkaita ihmisiä. Siellä mun on helpompi pysyä raittiinakin kun alkoholi on niin kallista

Syksy on tulossa, pimeät illat jne, saa taas polttaa kynttilöitäkin! Toivottavasti muillakin on kesä tähän asti sujunut mukavasti ilman ongelmia.

[Vieraammaksi54]

Usko lujasti siihen että kaikki menee hyvin, loppujen lopuksi, kun et juo etkä käytä muitakaan päihteitä. Pää selkenee ja ajatukset kirkastuu, niin ja tulee se tylsä tavallinen arki eteen, siihen se monella kaatuu, kun on yksinäistä ja tylsää. Minä ainakin lähdin liikkeelle, kokeilin kaikenlaista mitä en ennen ollut uskaltanut. Raittius antoi rohkeutta ja ryhmät, ryhmätoverit. Mutta se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi toiselle.
Muistan kun raitistuin ja menin AAryhmään ja kerroin ystäville ja suvulle, niin olipa mielenkiintoiset kommentit: ethän sinä ni..iin paljon juo? Itsehän sinä lopetit juomisen eikä mikään AA tai Jumala siinä ollut, Oletko nyt varma ettet voi ottaa edes vähän, oletko kokeillut? jne...
En ymmärrä vieläkään miksi heidän oli niin vaikea ymmärtää että join todella paljon, nuorin lapseni kyllä sen koki ja näki. Mutta ilmeisesti pidin kulissia niin hyvin pystyssä. Ja heille oli kait häpeällistä että olen alkoholisti ja kuulun AA:han. Oisko ollut sitten helpompi sietää minun kännisekoiluja ja naureskella niille takanpäin, siunailla ja ihmetellä että mites se noin teki.
Minäkin luulin ettei juomistani kukaan hoksaa. Kyllä he sen tiesivät, heillä oli vain niin vaikeaa se myöntää. Ja itseni takia raitistuin en muiden takia enkä muiden käskystä.
Tällaista tänään tuli kirjoitettua, kiitollisena raittiista päivästä!

[Mirella]

Taas on aikaa kulunut ja paljon tapahtunut... ja onneksi vain hyvään suuntaan!
Olen palannut Suomeen, asunto on nyt löytynyt, pääsen kohta muuttamaan sinne, olen aloittanut koulutuksen ja etsin työpaikkaa, ensin harjoittelupaikkaa tosin. Täällä mun on ollut paljon helpompi pitää tuo alkoholinkäyttö kurissa, ei ole ollut ongelmia sen suhteen! Yksi retkahtaminen on tapahtunut tänä aikana, se kesti yhden viikonlopun. Huomaan miten paljon terveemmältä näytän, kasvot ovat terveet ja kaventuneet, ja olenpa muutenkin kaventunut, ihan yrittämättä olen laihtunut noin 7 kiloa jo! Paluumuutto oli ihan oikea ratkaisu vaikka asiat onkin vielä vähän kesken, kestää aikansa että kaiken saa rullaamaan ja toivottavasti se työpaikkakin sitten löytyy, ollut hieman turhauttavaa tuo harjoittelupaikan etsintä kun firmat eivät vastaa kyselyihin

No, yksi asia kerrallaan ja tällä hetkellä tuo on vielä jäljellä hoidettavista asioista. Vähän jo tuskailen tämän harmauden kanssa ja tulen varmasti ikävöimään monia asioita, kuten edellistä ihanaa asuntoani ulkomailla ja upeita maisemia, mutta kokonaisuuden kannalta tämä oli mulle paras ratkaisu. Olen jo muutamaan vanhaan kaveriin ollut yhteydessä ja kunhan muutan niin sovitaan tapaamista, joten mun sosiaalinen elämäni on nyt jo vilkastunut, toiseen suuntaan olisi ollut mahdotonta mennä Odotan että pääsen taas oikeasti asettumaan ja huonekalujakin on jo ostettu, alan siis selvästi taas vuosikausien tauon jälkeen luoda pesää itselleni .

[Mirella]

Täällä taas! Raittiina olen vaikka tuossa jokin aika sitten ratkesin taas vähäksi aikaa. Huomasin silloin että mä olen antanut itselleni luvan retkahdella eikä sen niin kuuluisi mennä! Onneksi tajusin sen, jotta voin tehdä asialle jotain, ehkä sen tiedostaminen auttaa olemaan retkahtelematta. Retkahdukset onneksi ovat olleet lyhyitä, vaikkakin välillä rajuja, mutta mitään muuta kamalaa niissä ei ole tapahtunut. Nyt käyn jotenkin taistelua itseni kanssa, en juomisen vaan muun elämän suhteen. Alkoholia onneksi ei tee mieli! En tiedä onko tämä nyt keski-iän kriisi vai mikä mutta tuntuu että viimeiset puoli vuotta olen vain leijuillut ja haahuillut... Olen löytänyt mukavaa tekemistä, koulutukseni päättyy pian ja pääsin osa-aikatöihin, asunto on kiva jne. Jotenkin en vain ole tyytyväinen elämääni, ihan kuin en eläisi täysillä, vain olen. Vaikea olla itseni kanssa mutta en saa aikaiseksi tehdä asialle mitään.

Juuri nyt käyn eniten läpi hylkäämisen pelkoani ja heikkoa itsetuntoa. Lapsena en ollut toivottu enkä pidetty, en perheessäni enkä koulussa. Olin useimmiten yksin, ala-asteella lähes aina, mua ei haluttu yleensä mihinkään mukaan. Yläasteella meitä oli muutama hylkiö yhdessä, lukiossa ja etenkin jatko-opinnoissa tilanne korjaantui mutta silti kipeät jäljet ovat tallella. Olen nyt koulutuksessa (kaikki aikuisia) ja kaikki olemme yhtä porukkaa, silti välillä iskee se vanha hylätty olo kun en ole jossain porukassa. Esim. seison bussipysäkillä ja kurssikavereita tulee ryhmässä, he eivät tule mun luo vaan jäävät kauemmaksi (tapahtunut usein). Tiedän että taustani vuoksi reagoin vahvasti tällaisiin asioihin, ja tiedän että meidän ryhmässä on ainakin pari muutakin koulukiusattuna ollutta sillä olemme avoimesti puhuneet porukalla monistakin asioista. Joka kerta kun mua ei pyydetä johonkin mukaan tai ei tulla mun luo, ajattelen heti ettei mun seurassa haluta olla. Siskoni ei ole moneen kuukauteen halunnut mua käymään luokseen, vastaa vain että joo katsotaan sopiva viikonloppu, mutta sitä ei vain koskaan tule. Aivan sama vaikken olisikaan muuttanut takaisin, ei me näköjään yhtään enempää yhteydessä olla vaikka nyt välimatkaa on 50 km. Kaveritkin on kaikonneet näiden vuosien aikana, edes samalla paikkakunnalla asuvat eivät ehdota tapaamista eivätkä vastaa kun mä ehdottelen jotain tekemistä. Tuntuu etten kuulu minnekään. Tiedän monen paluumuuttajan käyneen samoja asioita läpi, en olettanut että itselleni se iskisi näinkin rankasti. Mulla ei ole tässä kaupungissa yhtään ystävää vaikka luulin niitä olevan monta.

Onneksi mun osa-aikatyö on mukava ja esimies on tosi kiva, tullaan sen kanssa hyvin juttuun ja työ sujuu hyvin, ja olen saanut hyvää palautetta. Muuten en oikein tiedä että miten jatkaisin tästä ja mihin suuntaan elämässäni, olen aika tuuliajolla. Outoa että yksi kaveri, jota en edes montaa kertaa ole tavannut, on tulossa ulkomailta käymään ja laittoi heti viestiä että tavataanko!

En ole ollut aktiivinen täällä lainkaan puoleen vuoteen, nyt vain tuli tarve taas tuelle, vaikken tiedä saako sitä täältäkään kun en edes tiedä mitä tukea olisin vailla. Ehkä tarvitsin vain paikan avautua enkä muutakaan keksinyt.

[Kuumatka]

Hei Mirella.

Tässä "vanha tuttusi" Kuumatka.

Täällä jälleen minäkin. Aktiivinen raittiuteni katkesi jo syyskuussa "otan vain kerran" (joopa joo) ja sitten onkin menty taas kiihtyvällä tahdilla ja alkoholi on sen tahdin määrännyt.

Pääsiäisen aikoihin sain tarpeekseni. Eli tänään kolme viikkoa uusinta raittiutta takana. Olo on valju, erittäin innoton ja pohjattoman väsynyt koko ajan.

Voimia toivon sinulle ja pysytään linjoilla.