[lillemor (poistunut käyttäjä)]

Hyvää matkaa. Säätkin tuntuvat suosivan. Muista juoda tarpeeksi
Jäisi kyllä monelta näillä helteillä lähtemättä, sinullahan pitäisi olla perässä ajamassa joku tankkiauton kanssa, että nesteet riittävät

[0132]

No onneksi hieman viilenee kun nousen vuoristoon. Vettä pitäisi olla riittävästi luonnossa. Luonnonvesiähän tuolla joutuu juomaan.

Putkis

[0132]

Camping alueella vietin yön.



Tänään aion matkata varsinaiseen vaelluksen alkupisteeseen.
Lämmintä on täälläkin.

Teltta on hyvä.




Putkis 👣

[lillemor (poistunut käyttäjä)]

Teltta vaikuttaa asialliselta.
Yksi kaveri sai sellaisen purosta juomisen jälkeen myyräkuumeen. Ikävä tauti. Liekö sitä Norjassa ollenkaan

[0132]

Terve.
Luonnonvesiähän ei koskaan tiedä.

+31 ja istun lumihangessa. 🙄


Putkis, ihan älykuuma.

[JuuliaS]

Pikkasen iso reppu..

[0132]

Ahaa, Juuliakin on linjoilla.
Toivottavasti polvesi paranee odotetusti.
---
Jalat oli kyllä koetuksella ensimmäisen vaelluspäivän aikana. Taivalsin lähes jatkuvasti aamu yhdeksästä puoleen yöhön. Rinkka tietysti selässä.
Nousumetrejä kertyi reilut 700m päivässä. Leiriydyin korkeudelle 851 m.
Huomenna vielä sadan metrin nousu ja sitten tasoittuu.
Näin leiristäni kaksi hiihtäjää jotka kiisivät hurjaa vauhtia alaspäin. Lunta täällä kuitenkin enää kaistaleina.

Päivässä kuljin 16km.
Askeleita otin 31000.
Askel on siis lyhentynyt, hiipiikö vanhuus...

Putkis, kohden taivasta.

[Vieraammaksi54]

Hei. Luen paraikaa kirjaasi. Hienosti kirjoitat ja samaistuin moneen kokemukseen. Minunkaan raitis taival ei ole ihan helposti sujunut, on ollut kivikkoista, matkan tekoa haitannut sellainen suuri kiven lohkare joka aina vain uudestaan on edessä (henkisesti), mutta aivan kuin kerrot että kun on vaivalloista matkan teko sen sinnikkäämmäksi tulen ja tiedän että kun helpottaa kulku niin tunne on mahtava kun on selvinnyt eteenpäin, ilman viinaa, ilman tupakkaa...
Kirjoittelen ja katselen ikkunasta ulos, kaksi pientä kymmenvuotiasta poikaa tuossa touhuilee jotain ja kovasti selittävät toisillee. Miten ihanaa on katsella pieniä ihmistaimia elämänpolkunsa alussa. Siinä he oppivat toisiltaan ja ympäristöstä arvokkaita oppeja miten selvitä tämä elämä läpi. Minulla se on jo vanhuuden alkumetrejä, en vielä ihan ole vanhus, ainakaan omasta mielestä. Mutta olen saanut pitkän ajan elää raitista elämää. Kiitollisena siitä voin taas yön levähtää ja aamulla jatkan ongelmien ratkomista.

[Vilma1966]

Kova on sulla kunto putkis kun jaksat tuollaisia nousuja niin painavan kantamuksen kanssa
Toivottavasti taival on nyt jo helpompi ja kelit suotuisat. Raportteja odotellessa.....

[helistin]

Mä en voi kyl käsittää kuinka sä jaksat moisessa helteessä painaa rinkka selässä korkeassa ilmanalassa.

Mä pysyttelen varjossa ja sisällä mahdollisimman paljon. Koht tarvii mennä kerään heinät noille läkähtyneille kaneille. Hiki siinäkin tulee kun moiselle sakille nyhtää pihalta heinää.

[lillemor (poistunut käyttäjä)]

Samaa minäkin ihmettelen, mitä helistin. Täällä itse kun koettaa viilentää asuntoa ja olla hikoilematta.

Vaikka en tiedä 'putkiksen' huumorintajusta laitan tähän vanhan suomalaisen sananparren, joka voi selittää tuota hänen vimmaansa vaeltaa:
"Ei sen tar­vit­se olla iso vika, kun se on päässä"

Kateuttahan tämä vain on, kun ei itse pysty, jaksa, eikä kykene. Toivottavasti 'putkis' on huumorimiehiä

Tsemppiä taipaleelle

[0132]

No heips, humoristit!
Kyllähän se niin on että mitä korkeammalla vika, sen suurempi vaikutus.
Vaellus nimenomaan vaatii rautaisia pohjelihaksia ja pehmeää yläpäätä.

Mukava kuulla että kirjani antaa ajateltavaa. Elämässä taitaa olla joitakin lohkareita joihin törmää uudelleen ja uudelleen. Ne ovat vaikeita asioita.

---

Vaellustarinoita kirjoitan kunhan tässä ehdin.
Voin kyllä kertoa ettei kaikki ole mennyt ihan putkeen, mutta kerron sen sanoin ja kuvin.

Putkis, jaloittelee.

[0132]

Saa kommentoida!

👣👣👣👣👣👣👣👣👣

Nordkalottleden Osa1

Vaelluksen ensimmäinen päivä oli siis todella helteinen.
Nousin noin 800 metriin ja leiriydyin. Olin kesän ja talven maassa.
Myöhään illasta näin siis pari hiihtäjää. Oletettavasti juurikin niitä "ihmehiihtäjiä".


Aamulla satoi ja ukkonen jyrisi. Telttani toimi erittäin hyvin, en kastunut.

Sateen jälkeen pakkasin rinkan.


Vaelsin sankassa sumussa ja kahlailin pienten purojen ylitse.




Näkyvyys oli hyvin rajallista. Kengät tuntuivat kuitenkin pitävän jalat kuivina. Onneksi testasin kenkien vedenpitävyyden ja tein tarvittavat korjaukset ennen reissua.


Viimein maailma ympärillä muuttui mustavalkoiseksi.


Kaiken sumun keskellä yritin parhaani mukaan pysyä polulla. Näkyvyyttä oli enää reilut kaksikymmentä metriä. Kruununa matkaan tuli tulva.


Tästä olisi pitänyt kahlata pienelle saarekkeelle ja siitä sitten vasempaan... polulle, siis kartan mukaan. Vesi virtasi kohisten sumun keskellä.
Olisitko Sinä kahlannut?


En voinut ottaa riskiä.
Lähdin kiertämään virran yläpuolelta. Vuoristossahan vedet laskeutuvat huipulta alas.


Kierrettyäni tulvivan joen laskeuduin takaisin reitille. Lähes alhaalla törmäsin joen toiseen haaraan. Valitettavasti olin sen väärällä puolella... takaisin ylös.


Aivan vaaratonta ei vaeltaminen vuoristossa ole. Sulamisvedet tekee tunneleita, jotka sitten jossakin vaiheessa romahtaa. Pudotus voi olla jopa viisikin metriä. Pohjalla odottaa kivikko ja kylmäkylpy.
Kiertoreissulla kului aikaa seitsemisen tuntia.


Aamulla kuuden aikaan pääsin kohteeseeni. Vaikka norjan vuoristomajat ovat vain jäsenille, siksi myös lukittuja, minulla kävi tuuri ja pääsin yöksi lukitsemattomaan majaan.


Kaasuliesi ja sinkkiämpäri. Mainio apu peseytymiseen ja ruuanlaittoon.


Tuvassa oli myös sängyt, peitto ja tyynykin. Aivan luksusta, varsinkin kun tuvassa ei ollut ketään muita.
Yöpymisen hinnan, 150kr, maksoin lippaaseen.


Hyvin nukutun yön, siis aamupäivän, jälkeen jatkoin vaellusta kohden ruotsin rajaa.


Kesä ja talvi vuorottelivat matkallani.


Tämä harjanne meinasi yllättää pahemman kerran. Kuljin vanhaa polkumerkintää kartan mukaan. Jäinen rinne kaartoi alaspäin...? Jotain oli mielestäni vialla. Siirryin sivummalle ja katsoin uudelleen hieman alempaa. Kuvan otin myöhemmin alhaalta, järven rannalta. Tuo onkalo jonka päältä olin kulkemassa, on noin viisimetrinen. Alla kohisi kivikkoinenkoski.


Päivä kului tallustellessa. Tarkoitus oli päästä yöksi ruotsin puolelle.


Lainehtivat hanget oli erikoisia kävellä.


Toiset järvet olivat jäässä ja toiset sulia. Kesätalvi siis jatkui.


Saavuin viimeiselle virralle, onneksi vain kuvannollisesti. Virran toisella puolella odotti ihana ruotsimaa. Enää pieni kierros ylävirtaan ja sillasta yli. Olin tietoinen tuon kosken koosta ja olin jo satelliittikuvastakin varmistanut sillan olemassa olon. Kaikki pitää pitkällä reissulla varmistaa.


Edessä ruotsi, jipiiiiiiiiiiiiiiii!


"Mee sie sillastaes jos piäset", sanoi Rokan Antti tuntemattomassa sotilaassa.


Tunsin kuinka synkkäpilvi kohosi mieleni taivaalle.
Sillan ylitys ei ollut mahdollista.
Siirryin rantaan ja kokkailin syömistä.
Muutaman kerran kävin kahlaamassa croksit jalassa etsien ylityspaikkaa.

Sellaista ei ollut!!!


Vuoretkin itki.
Oli pakko kääntyä takaisin. Riski kuolla tuohon koskeen oli aivan liian suuri.


Olin kuin märkä rukkanen hangella.


Hetken vain mieleni oli murheellinen. Vaellus jatkui, vain suunta muuttui. Sain kahlata useiden purojen ylitse taas uudelleen.



Sää alkoi suosimaan ja vaellus keventyi.
Matkasin "päivän" aikana 31km vuoristossa, askeleita kertyi 43000.
Palasin mökkiin jossa kaasuliesi ja sinkkiämpäri.
En maksanut. Siltavero!



Vuoristopurojen vettä join janooni.



Aloin myös näkemään jotain sellaista jota en ollut havainnut kiireissäni.


Ensin niitä oli vain muutamia...


Sitten vähän lisää...


Lopulta paljon!


Vaelsin satojen metrien korkeudessa laaksoon verrattuna. Yli kilometrin korkeudella merenpinnasta.


Vielä vuorten korkeuksissakin polulla virtasi vettä.


Myös purojen kivet olivat välillä hyvin erikoisen näköisiä.


Kävelin siloisia ja rosisoisia kallioita.


Paluumatkalla en joutunut kiertämään, koska sumua ei enää ollut.


Nordkalottleden on kyllä hyvin merkitty maastoon. Hyvällä säällä näkee merkiltä toiselle.


On tietysti aina harkittava kenen merkkejä seuraa.


Aina eivät unelmat käy toteen. Olen kuitenkin taas saanut kokea jotain ainutlaatuista.



Palasin sivistyksen pariin. Pystytin telttani ja söin.
Ajattelin, etsin mahdollisuutta...
Mitäpä jos sittenkin?


Ehkäpä tämä reissu ei vielä päätykkään.
Fausken keskusta, bussi lähtee klo17.


Kohden pohjoista.


-----

Matkasin Fauskesta bussilla Narvikiin. Saavuin puolenyön aikaan perille. Etsin telttapaikan, se löytyi uimarannan vierestä.
Teltta pystyyn ja iltapesu meressä. Vesi oli yllättävän lämmintä.
Kymmenen tuntia nukuin ja sitten aamukahvit ja taas mentiin. Kävelin rautatieasemalle ja sitten junaan jolla matkaan Narvik-Abisko-Gällivare. Huh, huh...
Huomenna, siis maanantaina 4.7.2022, matkaan bussilla tai junalla Ritsemiin.
Ritsem on paikka johon olin vaeltamassa ennenkuin se %%%++=='' :::" silta keskeytti matkan.

👣👣👣👣👣👣👣👣

Saa antaa kommenttia!


Putkis, junailee.

[KukaOlen]

Hei vaan jokaiselle omaan putkaan ja putkan vartijalle!
Luin ketjun sivulta 1 tänne sivulle 126. Pari viikkoa siihen meni mutta jäin ikään kuin koukkuun "tarinaan". Välillä nauroin vedet silmissä ja välillä tunsin tuskaa kun osa asioista kosketti lähelle..
Kunnioitan suuresti Putkis sun päättäväisyyttä ja asennetta! Onnittelut uuden elämän löytämisestä, uskon että olet paljon onnellisempi nyt.
Kirjan aion jostain metsästää ja lukea!
Olisi paljon sanottavaa, kiitettävää ja ajatuksia jaettavaksi, mutta kaikki kiteytettynä haluan sanoa että ihailen sinua suuresti! Kiitos että olet, ja jaat tarinaasi.
Turvallista matkaa ja toivottavasti ei tule vastoinkäymisiä. Mahtavasta asenteesta kertoo huumorilla suhtautuminen, "siltavero"

[0132]

Terve KukaOlen!
Juu... Mitäpä tässä sanoisi?
Kiitos kun jaksoit lukea. Tarina on kyllä hieman erikoinen. "Jokin" on vain muuttanut elämääni ja aika erikoisella tavalla. En oikein itsekään ymmärrä.
Kun nyt olet tutustunut "minuun", siis Putkikseen, voisit kyllä saada jotain lukemalla kirjani. Kirja on oikeastaan osa tätä projektia, raitistumista ja uuden elämän kulkua.
Kirjaa löytyy muutamista kirjastoista. Googlaa kirjan nimellä, Pelkään mutta en pakene. Mikäli haluat laittaa viestiä minulle, sekin onnistuu sähköpostilla, putkis0132@gmail.com.
Pidän saamani yhteystiedot salassa.

Putkis, Gällivare Camping, Ruotsi.

Ps.
Tarinani löytyy myös minikoossa Pekka Simojoen uusimmasta kirjasta.

Ps2

Pakko laittaa vielä tämä.
Mielestäni ruotsalaiset ovat ymmärtäneet sukupuolineutraalit liikennemerkit hieman eritavalla kuin mitä muu Eurooppa.