[Elohiiri]

Voi Lempeä kettu! 💚 Olen todella pahoillani, että tilanteesi luisui tuohon. En kuitenkaan usko, että edelliset onnistumiset, vaikka hetkittäisetkin, ovat menneet hukkaan tai peräti pahentaneet tilannetta. Sinulla oli niin valtavan hyviä pohdintoja aiemminkin, että toivon sinun saavan uudestaan lankojen päästä kiinni. Ymmärrän kyllä täysin tunteen, että tuntuu aina pahemmalta ja edellistä kovemmalta iskulta. Ehkä juuri siksi, kun on kerta kerralta luullut olevansa paremmin valmistautunut ja tilanteen päällä. Olen kuitenkin iloinen, että olet nyt hyvää vauhtia uudessa entistä uljaammassa alussa. On varmasti hyvä idea jättää kohtuullistamisen kokeilut kokonaan ja ottaa ihan uusi asenne. Loppuelämästäsi tulee varmasti vielä aivan mahtava, onnittelut siitä!

Olen koko matkani ajan saanut kirjoituksistasi varmaan enemmän tsemppiä ja ajattelemisen aihetta kuin arvaatkaan, joten minulla on täysin oma lehmä ojassa toivoessani, että jatkat ahkeraa kirjoittelua. Luulen, että tällä puolella se on jopa jotenkin helpompaa. Vähentäjissä kun tulee ainakin itse välillä tahtomattaan myös triggeröidyksi. Jatkan itse kuitenkin vielä siellä, mutta ovi on tännekin auki.

Ihanaa loppuelämäsi ensimmäistä päivää sinulle ja kaikille muillekin! 💖

[Lempeä kettu]

Hei! Tulin kurkkaamaan kirjoituksia ja kiitos Elohiiri tästä. Olen miltei sanaton. En osaa oikeastaan muuta sanoa kuin että oikein mukava kuulla tuosta. Teen kaikkeni etten luisu tissuttelun ihmeelliseen itsepetokseen alkoholistina. Kirjoittelen täällä puolella, joten palaamisiin täällä. 💌

Nyt ei ole juurikaan muuta kerrottavaa kuin että 6. päivä tosiaan menossa ja alkoholi ei ole ollut missään muodossa mielessä. Olo on vapaa sen puolesta. Ei muuta raportoitavaa. Nautitaan raittiudesta ja ihanasta sunnuntaista!

[Lempeä kettu]

VIIKKO. Nyt saa onnitella itseään.

Tänään tyypillisiä alkoholiajatuksia "milloin juon, mitä, missä"..On ollut kaipuuta aiheen pariin, makumaailmoihin, maanantain työstressiä lieventääkseni. Opin tunnistamaan aiheita, jolloin juominen on houkuttelevampaa kuin yleensä.

[Lempeä kettu]

10 päivää on mennyt ja pahin on takana. Muistan kuinka vaikeaa lopettaminen oli. Vieroitusoireet kestivät 3 päivän ajan. Sen jälkeen ne hiipuivat 5 %:n siitä voimakkuudesta, mitä lopettaessa olivat. Erittäin onnellinen olen, että lopetin käytön, vaikka ajatuskehät eivät sitä puoltaneetkaan. Eipä ole tarvinut itseään enää hävetä, eikä juosta päivittäisten alkoholiannosten perässä kauppoja ja kassoja vaihdellen.

[aaaaaaa]

mä tuun tänne usein kirjottelemaan krapulassa. join juuri viikon melkeen joka päivä, tänään menty muutaman loiventavan voimalla mutta nyt selvinpäin

retkahdin viime lauantaina vähän aikaa AA palaverin jälkeen. sain AA:sta voimaa ottaa antabuksen, mutta join silti. sitä ennen join kesälomalla, kävin 1,5viikkoa joka ikinen päivä AA:ssa kun päätin että lomalla en juo. no join silti.

tämä päivä on ollut ihan hirveä, itsensä solvaamista ja miettimistä miksi? olo on ollut aivan järkyttävän kamala. olen alkoholisti ja haluan raitistua, mutta miksi minä en siihen kykene? olen lopettanut varmaan 10 kertaa, mutta aina palaan pullon ääreen

mulla on joku nukahtamislääke yöksi, saa nähdä auttaako se. jospa huomenna olisi inhimillinen olo/päivä. huominen sunnuntai menee turvallisesti vanhempien luona, mutta sitten taas yksin omille kämpille.

mietin vaan, että kuinka kauan kestää ennenkun olen taas pulassa alkoholin kanssa en aina juo putkia joten kärsin siitä paljon, kun joskus juominen pysyy hallinnassa. sitten juon "hallitusti" jonkun aikaa, käyn AA mutta jätän juomiset kertomatta. sitten tulee putki, ja kärsin

tämä on ihan kamala sairaus, varsinkin minun aivoilla kun mikään ei tunnu auttavan. tunnen AA:sta porukkaa jotka on loppujenlopuks raitistunu, mutta ravannu sitä ennen AA:n ja kentän väliä vuosia, yks jopa 7... sitten on niitä jotka on ekan AA-palaverin jälkeen lopettaneet viikossa. mulla ei kestä pää enää kauaa tätä

[Lempeä kettu]

Hei aaaaaa. En ole koskaan käynyt AA:ssa, mutta miettinyt sitä usein. Etenkin silloin, kun lopetan juomisen. Pystyin kuitenkin lopettamaan itsekseni, joten asiat ovat tällä hetkellä ok.

Minullakin ensimmäinen vakava lopettamispäätös muodostui jo 10 vuotta sitten silloisen viikonlopun rankan juomisen ja mokailun jälkeen. Ei onnistunut. Juominen siirtyi arkeen ja 3-4 kk:n pätkät pystyin olemaan säännöllisesti selvinpäin, kunnes 6 vuotta tuosta hetkestä onnistuin saamaan pidemmän raittiuden, mutta palasin kohtuukäytön "ihanaan maailmaan", joka teki minusta entistä pahemman tuurijuopon. Aloin olla säännöllisesti pettynyt ja toivoton. En hyväksynyt omaa alkoholismiani, joten kohtuukäyttö oli vastaus siihen, kun lopettaminen ei kiinnostanut. Juomat polttelivat.

Nyt olen lopettanut, eikä juominen kiinnosta. Olen kieltäytynyt tarjotuista juomista ilman sen kummempia selittelyjä. Kulunut viikko on mennyt erittäin hyvin. Mitään vaikeuksia ei ole ollut. Toivon, että 10 vuoden jälkeen, nyt tällä kerralla, olen vahvan ja pysyvän päätökseni tehnyt ja saan elää tulevaisuuteni päihdevapaata elämää. En pelkää retkahtamista, vaan nautin todella näistä selvistä päivistä. Opettelen sietämään herkkyyttäni ja olemaan palaamatta sen vuoksi juoman ääreen. Elämäntapoihin kiinnitän myös erityistä huomiota, koska se pitää arjen kasassa ja tukee halua elää selvinpäin.

[Lempeä kettu]

15 päivää saavutettu eli aika mahtava fiilis, kun 2 viikon rajapyykki on tullut täyteen. Olen todistanut itselleni, että pystyin lopettamaan juomisen.

Tänään tuli hetkellinen voimakas mielenhäiriö liittyen juomishimoon. Huomasin himoitsevani humalan tunnetta eräässä tilanteessa. Se oli voimakas kokemus, mutta meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.

Juomisen lopettaminen = paras päätös! Raittiuden löytyminen on hieno tunne ja se kantaa huomiseen, mitä humala ei koskaan pystynyt tekemään, vaikka valheellisesti näin uskoinkin juodessani päivittäin...

[Vieraammaksi54]

Onneksi olkoon. Taas alkaa yksi viikonloppu josta selvitä hetki kerrallaan, päivä kerrallaan. Pitää vaan tehdä jotain mukavaa, hauskaa ja iloista, synkkiin ajatuksiin ei kannata jäädä. Pitää mennä ihmisten seuraan vaikka kuinka pelottaisi, väsyttäisi, mutta raittiiden ihmisten seuraan, sinne missä ei juoda, niitäkin paikkoja on.
Tsemppiä kaikille!

[Lempeä kettu]

Kiitos. 😊 Tsemppiä sinnekin ja hyvää viikonloppua! Asiallisia juttuja kirjoittelet.

Raitista perjantaita täällä vietetään. Raittiudesta on tullut elämän mahdollistaja sekä elämäntehtävä.

Jos tekee mieli juoda, ajattelen suurempaa kuvaa, kokonaisuutta ja juomisajatukset lähtevät pois. Tavallaan sen jälkeen havahdun siihen, että olen selvinpäin ja se tuottaa minulle iloa. Ihan samalla tavalla, kun join, kaadoin itselleni tuopin, automaattisesti, juoppous oli elämäntehtävä, "otetaan nyt kun on stressiä vaikka joka päivä, koska en halua elää selvinpäin" mutta nyt en vain enää toimi niin. Olen kääntänyt juopon päättäväisyyteni toisinpäin. Haluan olla selvinpäin.

[venkku]

Moi Kettu, kiva nähdä että olet siirtynyt tälle puolelle. tsemppiä raittiuteen!

[Lempeä kettu]

Kiitoksia Venkku!

Täällä ollaan. 30 päivää raittiina. 😊

[Lempeä kettu]

Eilen illalla tapahtui jonkinlainen häiriö käytöksessäni. Minulle tuli niin kova sokerin himo, että söin karkkia eri muodoissaan ylenpalttisen määrän, kerralla. Se muistutti alkoholin juomista ja aiheutti samanlaisen krapulan kuin juodessa painajaisineen. Minulta tavallaan petti itsekuri ja hillintä. Eilinen säikäytti sen verran, että ajattelin, kuinka lähellä juomaan ratkeaminenkin voi olla. Onneksi kyse oli vain karkeista, mutta tapahtuma sai kuitenkin miettimään käytökseni perimmäisiä syitä, joihin en osaa antaa vastausta. Annan kuitenkin itselleni eilisen mässäilyn anteeksi ja menen tänään eteenpäin aivan niin kuin aina ennenkin. Pieni varovainen ajatus minulla on, että karkin syönti pelasti tällä kertaa retkahtamiselta. Ois kiva kuulla muilta raitistuneilta, onko kenelläkään ollut vastaavaa.

[Lempeä kettu]

Ja se mikä oli erikoista eilisissä, josta kirjoitin, oli se, että näin koko viime yön juomiseen liittyviä unia, olin kännissä työpaikalla. Join olutta työpöytäni ääressä ja tein töitä humalassa selvää esittäen. Näin painajaista työpaikkaani liittyen. Papereita oli hukassa, mutta yritin myös piilottaa niitä ja kimpussani oli murhanhimoisia outoja hahmoja näkemistäni kauhuelokuvista. Olen ajatellut työpaikastani, että jos minulla olisi varaa, irtisanoutuisin välittömästi tehtävästäni, koska kyseinen työ aiheuttaa mulle niin paljon stressiä ja stressi on työmäärästä johtuen hallitsematonta. Rahaa täytyy kuitenkin saada, joten jossakin vaiheessa määräaikainen työni päättyy, onneksi. Työ ei ollutkaan sitä, mitä kuvittelin. Huono perehdytys on johtanut siihen, että koen työhönmenonkin jo raskaana. Uskon, että eilisen karkin ylensyönnin, perinteisen perjantaikänni-muiston ja työstressin välillä on yhteys. Onneksi selvisin eilisillan yli raittiina. Olen siitä tosi onnellinen. Entinen juoppominäni tissuttelisi työpestini loppuajan, mutta tällä kertaa en anna työolosuhteiden pilata terveyttäni.

[Vieraammaksi54]

Huomenta. Ja onneksi olkoon jälleen uudesta aamusta ilman krapulaa, meille kaikille. vaikka olenkin ollut jo raittiina kauan, en silti ole mistään varma, enkä ylpeile sillä että olen ollut kauan raittiina. Koska tunnen ihmisiä jotka ovat retkahtaneet vuosien jälkeen. Mikä sen aiheuttaa? Siitä ollaan monta mieltä. Minäkin aloin käymään nyt AA-ryhmissä enemmän ja tännekin kirjoittelemaan, kun tuli elämässä isoja muutoksia, kriisiä ja surua. Rukoilin Jumalaani että varjele nyt kun en itse ihan aina tiedä mikä on minulle oikein ja mikä väärin, suojele etten tee mitään vahinkoa itselleni, etten surussani menisi vääriin paikkoihin tai yrittäisi lievittää pakokauhua ja surua jollain mikä aiheuttaisi vielä enemmän ahdistusta. Eli menisin ojasta allikkoon.
Kyllä tänä aikana olen kyseenalaistanut Jumalan huolenpidon. Kyselyt miksi, miksi? Mutta tiedän vasta jälkeenpäin miksi, ehkä vuoden päästä ymmärrän enemmän. Minähän olisin itsepäisesti jatkanut vain sitä tietä mitä luulin oikeaksi, kun se minun mielestä oli moraalisesti ja kaikinpuolin hyväksyttävämpää kuin tämä tilanne missä nyt olen. En ois tätä halunnut.
Mutta pieni uskon kipinä säilyy ja uskon että kun pysyn raittiina, menen eteenpäin niin tämäkin asia selviää. Kun ei tarvitse elää kuin päivän kerrallaan, jos tiukaksi menee niin vain hetken kerrallaan. Sanotaanhan että myrskyn jälkeen tulee poutasää.
Hyvää ja raitista päivää kaikille!

[Lempeä kettu]

Viisi viikkoa täynnä. Tänään on ollut pientä retkahtamisvaaraa. Viimeksi pääsin viiden viikon kohdalle ja lahjapullosta "murruin" tai "sorruin", koska se oli jääkaapissa ja hetki oli oikea. Se johti 2-3 viikon juomiseen. Tietenkään näin ei pitänyt käydä. Valitettavasti nytkin on jääkaapissa korkkaamatonta alkoholia, joten tänään meinasi käydä samanlainen vaaratilanne. Halu raittiuteen on kuitenkin suurempi, joten lahjoitan juomat kaverille heti kun mahdollista. Raittiina, koska haluan tätä enemmän kuin hetkellistä iloa ja helpotusta pullosta. Nämät ajat ovat raskaat, on huolta, surua ja itkua, mutta siksi entistä tärkeämpää on yrittää pysyä kunnossa.