[Hippsu]

Olen harkitsemassa eroa, mutta suurin huolenaiheeni on lapsen tapaamisoikeus isänsä kanssa. Uskooko lastenvalvoja kun kerron miehen alkoholi ongelmasta? Vaikka mies sen kiistää. Lapsi 2vuotias.

[Eron kynnyksellä]

Jos kertoisit vähän enemmän tilanteesta, niin voisi täältä tulla mielipiteitä. Miten alkoholismi ilmenee, miten vakavaa se on? Varmasti saat valmistautua perustelemaan väittämäsi, ei pelkästään sinun sanasi riitä. Mutta jos puoliso on alkoholisti, on se luultavasti mahdollista todistaa.

[Vieras]

Tosiaan lähti viesti vähän vajavaisena kiireessä aiemmin.
Meillä siis miehellä tapana juoda arkisin melkein päivittäin muutama, koska työt, stressi mitäikinä. Viikonloppuisin sitten enemmän. Kolistelee öisin, on tullut makuuhuoneen ovelle huutamaan kun tv ei mennyt päälle, ei siis välitä vaikka lapsi nukkuu /mulla aamuvuoro. Ollaan lapsen syntymän jälkeen koko ajan etäännytty toisistamme. Ja olen jo aiemminkin miehen jättänyt alkoholin takia. Mutta sitten palasin ( mulla ilmeisesti läheisriippuvuus!)

Kerran lapsi alkoi yöllä oksentaa, mies ei herännyt vaikka huusin korvan vieressä tulemaan apuun vaihtamaan lakanoita.
Toisen kerran tulin töistä kotiin, niin lapsi oli kylläkin nukkumassa, mut mies oli juonut viinipullon... Että nämä on oikeastaan ne suurimmat syyt minkä takia en uskalla sitten eron jälkeen lasta yökylään päästää. Ja ajattelin nämä kertoa lastenvalvojalle.

[Eron kynnyksellä]

Ihanhan tuo kuulostaa alkoholismilta.... Saatko keneltäkään muulta tukea, eli onko miehellä tai sinulla ystäviä, jotka ovat huomanneet saman ongelman? Sinun on yksin työläämpää todistella miehellesi (tai viranomaisille) alkoholismia, jos mies ei sitä itse tajua.
Ihmeessä kuitenkin ota se ero. Riitoja ei voi välttää, mutta en ole kuullut, että kukaan olisi jälkeenpäin eroa katunut. Tilanteesi on oikeasti jo paha. Varmasti sinun ei tarvitse miehelle noin pientä lasta antaa, jos hän päivittäin juo. Näkeehän kauppakuiteistakin jo miten paljon alkoholia on ostettu. Tai juoko mies avoimesta niin, että voit laittaa vaikka ylös miten paljon juo viikon/kuukauden aikana? Usein ne juo piilossa myös. Tietysti kannattaa itse pelata, eli toimia itse psykologisesti niin älykkäästi kuin mahdollista. Alkoholistia ei kannata ärsyttää, koska se voi ryhtyä tosi hankalaksi. Ole lujana erosta ja lapsen hoidosta, mutta kaiken mahdollisen (lue, toissijaisen) suhteen jousta, jos se puolison käytöstä rauhoittaa. Pelisilmää voi tässä käyttää, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

[Hippsu]

Olen jutellut paljon anopille, hän tietää juomisesta, mutta ehkä vähän vähättelee.
Tosiaan juominen on kausiluonteista, toisinaan päiviä /viikkoja juomatta. Pulloja piilossa.
Lähtee mieluummin mökille omaan rauhaansa kuin olisi lapsen kanssa (ja olisin päässyt töihin tuuraamaan)
Pelkään kohta, että mulla puhkeaa joku ahdistuneisuus häiriö. Ja tosiaan aloin nyt miettimään, että kohta lapsikin aistii ilmapiirin ja alkaa vaikuttaa häneen vaikka itse jotenkin kestäisinkin.

[Eron kynnyksellä]

Minä kannattaisin ajatustasi siitä, että lähdet omillesi, jos olet sitä jo noin ajatellut. Alkoholismi etenee eri tahtia, ja toisilla menee pitkään ennenkuin puolison mitta tulee täyteen. Sinulla tilanne on jo nyt ylittänyt sietokynnyksen. Ihan varmasti paremmin pärjäät itse, koska et voi luottaa puolisoon kuitenkaan. Ja varmasti ahdistus vain pahenee, jos jäät. Kun luet näitä tarinoita täällä, huomaat että kaikki taistelevat tuon saman pähkäilyn ja jahkailun kanssa. Toiset saavat puolison tajuamaan alkoholisminsa ennen (asumus)eroa, toiset eivät. Ja sairaus etenee vääjäämättä, ei poistu itsestään ajan kanssa. Puoliso voi ehkä pakottaa alkoholistin hoitoon, mutta sitten pallo alkaa olla alkoholistilla itsellään, päihdehuollon tuella. Puoliso ei voi varsinaisesti auttaa lopettamaan juomista, se on itse kunkin jossain vaiheessa myönnettävä. Itse olen elänyt alkoholistin kanssa 24 vuotta, ja nyt muutetaan erilleen. Ei väkivaltaa, ei oksentelua tai tolkutonta sekoilua, mutta valehtelua, lupausten pettämistä jne. Kuvittelin että lapset eivät siitä kärsi kun pitää ne kartalla, mutta kyllä ne kärsii. Isä on aina isä, ja sen pitäisi olla luotettava muuri. Siinä vaiheessa kun tajuaa ettei se ole, on vaikeaa. Mitä pienempi lapsi kun eroaa, sitä todennäköisemmin uskoisin että asian kanssa voi elää sovussa itsensä kanssa. Mutta ei isästä kannata tosiaan pahaa tehdä. Hän on sairas. Mutta jos ei sairas halua sairauttaan hoitaa, ei ole järkevää hänen kanssaan jakaa omaa ja lasten elämää.

[Meridia]

Moikka aloittaja,

olit käynyt tuolla minun keskustelussani kysymässä lapsen tapaamisesta. Kuten varmasti ketjusta luit, sama asia mietitytti minuakin kovasti. Soudin ja huopasin asiaa kaksi vuotta ennen kuin sain lähdettyä. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä käyt läpi ja kuinka paljon pelottaa jättää lasta epäluotettavan isän hoitoon.

Minä lähdin "viimeisillä voimillani" ja toivon että olisin ollut rohkeampi jo aiemmin. Tietyistä henkisistä haavoista kärsin varmasti vielä pitkään. En tiedä millainen miehesi on, mutta oma eksäni otti ainakin ryhtiliikkeen lapsen suhteen kun erosimme. Muuten elämässään hän saattaa sekoillakin, mutta lapsen kanssa on selvä. Tietää myös sen että minä ryhdyn toimenpiteisiin välittömästi jos hänen käytöksensä aihetta siihen antaa. Tämä on varmaan se ratkaiseva seikka sen lisäksi että on aidosti kiinnostunut lapsestaan.
Tapaamiset ovat sujuneet oikein hyvin ja lapsi on jo sen verran iso että osaisi kertoa nyt myös jo jos olisi jokin hätä. Teilläkään ei ole pitkä aika siihen

Asiasta voi myös keskustella esim perheneuvolassa tai lastenvalvojan kanssa jos koet että asia pitää kirjata ylös. Pelkkä sinun sana ei riitä, mutta kyllä he sinun huolesi ottavat todesta kaikesta huolimatta.

[Hippsu]

Kiitos vastauksistasi
Huh on tää kovaa hommaa, onneksi olen saanut täältä vertaistukea! Etsiskelen tässä sopivaa asuntoa. Ajattelin myös, että vaikka mies ei joisi, niin en usko että enää voitaisiin palata entiseen. Uskon kyllä, että päivätapaamiset tulee menemään hyvin isän ja lapsen välillä.

[Hippsu]

Moikka aloittaja,

olit käynyt tuolla minun keskustelussani kysymässä lapsen tapaamisesta. Kuten varmasti ketjusta luit, sama asia mietitytti minuakin kovasti. Soudin ja huopasin asiaa kaksi vuotta ennen kuin sain lähdettyä. Tiedän siis tasan tarkkaan mitä käyt läpi ja kuinka paljon pelottaa jättää lasta epäluotettavan isän hoitoon.

Minä lähdin "viimeisillä voimillani" ja toivon että olisin ollut rohkeampi jo aiemmin. Tietyistä henkisistä haavoista kärsin varmasti vielä pitkään. En tiedä millainen miehesi on, mutta oma eksäni otti ainakin ryhtiliikkeen lapsen suhteen kun erosimme. Muuten elämässään hän saattaa sekoillakin, mutta lapsen kanssa on selvä. Tietää myös sen että minä ryhdyn toimenpiteisiin välittömästi jos hänen käytöksensä aihetta siihen antaa. Tämä on varmaan se ratkaiseva seikka sen lisäksi että on aidosti kiinnostunut lapsestaan.
Tapaamiset ovat sujuneet oikein hyvin ja lapsi on jo sen verran iso että osaisi kertoa nyt myös jo jos olisi jokin hätä. Teilläkään ei ole pitkä aika siihen

Asiasta voi myös keskustella esim perheneuvolassa tai lastenvalvojan kanssa jos koet että asia pitää kirjata ylös. Pelkkä sinun sana ei riitä, mutta kyllä he sinun huolesi ottavat todesta kaikesta huolimatta.

Kysyn vielä kun teillä oli niin saman kuuloinen tilanne kuin meillä, että saitteko tapaamiset sovittua keskenään vai olitteko lastenvalvojalla tms.?

[Meridia]

Saatiin sovittua keskenämme, toistaiseksi homma on toiminut ihan asiallisesti. Jos tulisi jotain ongelmia niin matalalla kynnyksellä lähtisin asiaa viemään eteenpäin. Myös tämä tieto pitää miestä ns ryhdissä, eli pelivaraa ja sovitteluvaraa lapsen suhteen on niin kauan kun hän hoitaa oman osuutensa asiallisesti. Jos homma ei toimi niin sitten mustaa valkoiselle.

Meillä on siis ihan hyvät välit ja mies on perus mukava ihminen pohjimmiltaan. Vaikean ihmisen kanssa tämä ei välttämättä onnistuisi.

[Hippsu]

Noniin! Tänään pitäisi tulla uuden asunnon vuokrasopimus allekirjoitettavaksi!

[Vieras156]

Hienoa Hippsu! Onnea! Ketjussa tämä ajatus kyllä osui ja upposi:” Mutta ei isästä kannata tosiaan pahaa tehdä. Hän on sairas. Mutta jos ei sairas halua sairauttaan hoitaa, ei ole järkevää hänen kanssaan jakaa omaa ja lasten elämää.”

[Kuppinurin]

Täällä niin sama tilanne. Yhteinen lapsi 2v. Pelottaa erota kun ei tiedä, mihin myllyyn lapsi joutuu. Tässä tapauksessa näytöt olemassa. Miehellä kansiollinen tavaraa lasussa ja pari kiireellistä huostaanottoa vanhempaa lasta koskien. Laitoskuntoutusjakso myös ja yhteys päihdepoliin. Väliin näyttikin hyvältä, mutta nyt taas retkahtanut, enkä jaksa olla tässä kuviossa enää. Miten voitte luottaa, että mies todella on selvä tullessaan tapaamaan lasta? Yöksi en uskalla jättää, kun ei tiedä milloin retkahtaa.

Minua pelottaa se , että kun mies on humalassa, ulkopuolinen ei välttämättä sitä edes huomaa, koska hän ei enää ns. humallu. Esim. hön oli lapsen 1v synttreillä kännissä, eikä sitä muut huomanneet kuin minä. Kun kuljetin häntä aikanaan katkolle, puhalsi arkiaamuna klo 9 noin 3 promillea, mutta pystyi puhumaan ihan täyspäisesti ( tavallinen ihminen olisi noilla promilleilla sairaanhoidossa). Jos on nopeat vaihdot tapaamisten yhteydessä, miten pystyy todistamaan, että ei ole mitään ottanut, jos näin epäilee? Vanhempaa lasta saattanut humalassa kouluun ja harrastuksiin, ja tätä eivät ole ulkopuoliset tajunneet.