[0132]

Juu, tarinoita ja tilanteita tulee. Viina on vaarallinen aine.

Monet kirjoitukset täällä on surullista luettavaa, on myös mukavia ja jopa hauskoja.
Tuolla Kotikanavalla on ketju
Selitysten parhaimmistoa.

Tässä pieni näyte:
Vaimo ihmettelee, miten mies haisee viinalle, vaikka käyttää Antabusta. Mies totesi että "Etkö sä nyt tiedä, että Antabus haisee viinalle!".

Putkis

[0132]

Heips, Minä!
Oho, saan viestin itseltäni.

Oletko koskaan ajatellut sitä kun sanotaan että ihmisen tulee juoda niin kauan että on pohjalla? Sitten voi alkaa raitistumaan.

- Olen ajatellut, useastikin. Vaikkakin olen sitä mieltä että se on aivan turhaa. Olisiko minun muka pitänyt juoda itseni naapurin veneen alle? Itselläni ei tietysti olisi enää venettä ollut, olisin senkin juonut ja nielaissut vielä tapinkin, kuin mansikan kakun päältä.

Ei!
Juodaksesi itsesi pohjalle ei sinun tarvitse alkaa veneilemään. Tiedäthän myös ettei veneily ja viina sovi yhteen.

- Älä sinä ala neuvomaan minua veneilyssä!

En, en.
En edes halua muistuttaa sinua siitä kuinka lensit kerran katiskasi kera selälleen järveen. Se oli hyvä katiska vaikkei sitä koskaan enää löytynyt ja...

- Tuo nyt oli kaukaa haettua, varmaan sen joku Silakka ainakin löysi.

Ja muistatko kun hait saunavettä ämpäreinesi? Taskulampunvalossa hoipertelit laiturille ja sukelsit Ankkalampeen... sitä taskulamppua ja toista ämpäriä naapuri kyselikin taannoin.

- No ei ne ämpärit nyt paljoa maksa. Tukkimiehestä saa varmaan ämpäripäivänä ilmaiseksi. Taskulammppukin oli jotain rihkamaa, ei sen valokaan enää suoraan näyttänyt.
Onhan kuitenkin sivistynyttä peseytyä kalastusreissun jälkeen ja varsinkin jos huonoissa valaistusolosuhteissa on pudonnut jorpakkoon. Muistaakseni lämmitin saunan ja vedet. Okei, myönnetään että ämpäreitä oli vain yksi ja sekin haljennut. Kyllä olisi naapurin kannattanut aikoinaan ostaa kunnon sinkkiämpäri.

Hyvä kun otit puheeksi saunomisesi. Oletko jo unohtanut kuinka makoisat löylyt saakaan kun löylyveteen lorauttelee katajanmarjaviinaa. Vahinko vain että höyrystynyt viina tyrmäsi sinut lauteilla.

- Nooh... äkillinen lämpötilan vaihtelu saattaa heilutella verenpainetta.

Joo muistan vielä kaksi muutakin sukellustasi tuolta saunareissulta.
Ensimmäinen sukellus olikin oikea pellehyppy. Siitä lauteilta sukelsit kohti kovia kokenutta muoviämpäriä. Voit tietysti syyttää huonoa keliä tai voitelun epäonnistumista koska et osunut ämpäriin vaan kiukaaseen.
En tiedä urheilusta juurikaan mitään, mutta minusta valitsemasi laji ei ole olympialaisten listalla. Ämpäriin sukellus lauteilta ja juoksu metsäpolkua pitkin, lopuksi sukellus vielä Ankkalammen rapakkoon. Toiseksi saanen huomauttaa että käytit veritankkausta. Ei ollut suorituksesi siis aivan puhdas.

- nii, ei ollut.... Mutta puhdasta lopulta tuli. Nyt vielä kahdenkymmenen vuodenkin jälkeen on selässä suuri valkoinen läiskä. Ei ole jälkeäkään Ankkalammen rapakosta.


Putkis, selvinpäin... no ainakin ilman päihteitä. 🙈

Jk
Mitähän se tarkoitti sillä pohjalle juomisella?

[0132]

No moro!
Monta erilaista tapahtumaa ja reissua on tässä raittiiden vuosien aikana ollut.
Otin taasen kuvan sellaisesta hetkestä johon en olisi ikimaailmassa uskonut päätyväni.
Tässä kuitenkin istun äänitarkkailijana erään seurakunnan tilaisuudessa.


Putkis, Dj.

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

Hieno juttu. Aina se äänitarkkailu ryyppäämisen voittaa. Taidat saada tuolta muutakin mukaan elämään.
Tuo uskonto/hengellisyys on sellainen asia, ettei ole minua vielä mukaansa napannut. Kirkossa on tullut käytyä vähän olosuhteiden pakosta, mutta sellaista pakkopullaahan se on ollut.

Kyllähän se ajattelemaan laittaa, kun lukee monista julkisuuden henkilöistä, jotka ihan tosissaan kertovat Jumalasta ja Jeesuksesta, kuinka ovat saanet yläkerrasta apua vaikeissa hetkissä.

Siskonpedin yhdessä jaksossa oli sketsi uskonnonopettajasta joka halusi puhua lapsille uskonasioista, vaikka vanhemmat olivat muuta toivoneet. Hän käytti korvaavia sanoja Mumala ja Meesus, siteerasi myös maamattua. Ja sehän sopi vanhemmille

Olen joskus ajatellut, että jumalat ja jeesukset ovat jokaisella omassa päässä. Eivätkä missään taivaassa. Ihmisen mieli ja ihmisen aivot ovat niin merkilliset. Kun löytyy tahtoa ja halua yksilö pystyy aikamoisiin urotekoihin. Vaikkapa lopettamaan vuosikausia kestäneen päihteiden käyttämisen. Mutta jos ajattelee: "ettei tälle mitään voi, mulla on tällaiset geenit", eihän siitä mitään tulekaan.

Joku voi ajatella, että saa raittiuspäätökseen voimaa Jeesukselta toinen saa sitä Meesukselta, kolmas ajattelee tehneensä asian itse.
Ihan sama, pääasia raittius. Väärin sammutettua tulipaloa ei ole.

[0132]

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

Harmi kun poistit kommenttisi. Luin sen kyllä pikaisesti, eikä siinä minusta mitään pahaa tai väärää ollut.
Olisi mukava lukea enemmän siitä matkakaveristasi, jolta olet saanut tukea pitkän raittiutesi aikana.
Hengellisyys / uskominen on ihan ok. ja hienoa, jos joku sen avulla pääsee eroon päihteistä.
Kun sitä yhtä ja oikeaa tapaa elää raittiina ei ole, kuten ei ole niitä väärin sammutettuja tulipalojakaan.

[0132]

Moi, tabularasa ja muut kohtalotoverit.
Okei, poistin viestin kun en ollut itse siihen tyytyväinen. Ei siinä kyllä mitään pahaa ollut.

tabulrasa kirjoitti,

"Olisi mukava lukea enemmän siitä matkakaveristasi, jolta olet saanut tukea pitkän raittiutesi aikana."
Kiitos tästä, tabularasa.

Tiedätkö tabularasa, voin "korvata" poistamani viestin sinulle😁.
Kävisikö tuollainen perinpohjainen kertomus siitä kuinka kaikki tapahtui. Kertomus siitä kuinka alkoholisoiduin, kuinka törmäsin pohjalle ja kaikkein tärkeimpänä tietysti se kuinka "matkaoppaani" kanssa lähdin kulkemaan uudessa voimassa. ( En muista oletko lukenut tarinaani kuinka kauan.)
Kun aloin kirjoittamaan Plinkissä 2018 talvella, makasin vielä soffan syvässä syleilyssä. Olin vain muutama viikko aikaisemmin selvinnyt elämäni kovimmista koettelemuksista. Tuona keväänä lähdin ensimmäiselle suurelle vaellukselle, Karhunkierrokselle. Matkana se on 82km. Muistan vielä sen hetken kun suuressa jännityksessä astelin Karhunkierrokselle rinkkani kera. Vaelsin vajaassa viikossa tuon reitin. Otin sivullani näkyvän kuvan, rinkka teltta ja kahvipannu, silloiselta reissulta.
Karhunkierros onnistui aivan loistavasti. Päästyäni perille olin aivan haltioissani. Olin myös hieman surullinen. Ajattelin etten koskaan voisi enää tehdä mitään tuon vertaista...🙄
En tuolloin vielä tiennyt mitä "matkaoppaani" oli minulle tulevalle vuodelle valmistanut.
Se olikin sitten se reissu joka oli yli kymmenen kertaa pidempi kuin Karhunkierros.
Miljoonakaksisataatuhatta askelta. 👣👣👣

Tarinani kokonaisuudessaan löytyy kirjastoista kyselemällä. Kirjan nimi,
Pelkään mutta en pakene.
Kirjoittanut Putkis 0132.
300 sivua ja kirjassa on myös ottamiani valokuvia reissuilta.
Toki Googlaamalla, Putkis 0132, löytyy myös tietoa. YouTubessa tietysti videoita, sellaisia muutaman minuutin mittaisia.

Paikallisessa pubissa käyn kavereitani moikkaamassa, joku saa joskus lukemista mukaan.
Pitkä on matka kahden maailman välillä.


Putkis 0132

Jk1.
Haluan vielä huomauttaa etten kerro kirjastani kaupallisen hyödyn tavoitteena. Siksi kehoitan käyttämään kirjaston palveluja.
Terveisiä Plinkin ylläpidolle. 😁🥀.

Jk2.
No, vielä Plinkin ylläpidolle, kun kerran luette tämän. Olisiko mahdollista muuttaa ketjuni kirjoittajan nimi nykyisestä, 0132, muotoon Putkis 0132? Muutoksen voitte tehdä vaikka heti.
Kiitos.

[0132]

Muistoja on kertynyt...

Galdhøpiggenin kipittely kesällä 2021.
Korkeus merenpinnasta: 2 469 m


Putkis

[0132]

Kiipeäminen Haltille 2019



Putkis

[0132]

Talvella 2019.



Putkis

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

Katselin netistä tuota kirjaasi ja sitä sai jostain syystä lukea ilmaiseksi yli 60 sivua. Täytyy lainata, että näkee myös loppuratkaisun.
Hurjaa stooria pohjalle kompastumisesta ja jaloille pääsemisestä. Arvostan.

Muistan jotenkin, että Antabuksen avulla olit alkutaipaleellasi 1000 päivää juomatta. Tarvitsetko sitä enää koskaan, tai otatko vielä joskus vanhasta muistista? Minulla on sillä tavalla työkaluna, että otan jos viinapiru alkaa yritellä perustelemaan juomiseen liittyviä positiivisia kokemuksia ja vähättelemään huonoja muistoja. Näin tapahtuu kai jokaisen raitistumista yrittävän juopon päässä joskus?
En käytä säännöllisesti, mutta silloin kun tarvitsee.

Vähentäjien puolella joku uusi Antabus -käyttäjä valitteli väsymystään. Tunsitko sinä koskaan siitä pilleristä mitään haittavaikutuksia?
Itsellä ei ole ollut mitään kuin vatsanpuruja ehkä. Väsymyksen ja uneliaisuuden ottaisin kyllä mielelläni itselleni, kun on olleet unet viime aikoina pikkuisen heikkoja.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

[0132]

Moi, tabularasa.

Kirjani "vapaat näytesivut" ovat kyllä aika avarat. Hyvä niin.
-—-
Antabusta todella käytin 1000 päivää. Olen sen asian tiimoilta kirjoitellut moniin viesteihini.
Kyllä minullakin oli väsypäiviä aina välillä. Sellaista totaalista. Mitään en jaksanut tehdä. Oli myös lieviä vatsavaivoja, prööt. Kuitenkin jatkoin Antabuksen käyttöä ilman taukoja. Muutama päivä kuukaudessa meni elämästä hukkaan. Vai menikö?
Aikaisemmin, kun join päivittäin, menetin lähes kaikki päivät. Vain muutamat päivät jäivät mieleeni. Yksikään aamu Antabuskuurin aikana ei ollut lähelläkään edes lievintä krapulaa.
Kävin kuurini alkupuolella usein seurannassa, siis verikokeissa, eikä minulla havaittu mitään ongelmia Antabuksen suhteen.
Mitä tuosta pitkästä kuurista jäi jäljelle? Mikä oli hyöty? Sen voi ketjustani lukea, tai kirjastani.
Antabus oli yksi vahva tukipilari matkalla raittiuteen. Se ei ollut ainoa.
Niin, on totta että en aivan jokainen päivä muistanut ottaa pilleriä. Tuhannesta Antabuksesta jäi muutamia ottamatta. Meinasin kyllä viedä ne apteekkiin, mutta halusin haudata ne muistoksi ja ehkäpä kiitoksenakin johonkin minulle merkittävään paikkaan. Otin purkin mukaani 2020 elokuussa matkatessani jälleen Kebnekaiselle. Tuolla reissulla onnistuin pääsemään aivan huipulle asti.
2097 metriä merenpintaa ylemmäksi.
Antabuspurkkini tyhjensin huipun viereen. 20-30 pilleriä jäi poreilemaan lumiseen hautaansa.
En enää usko koskaan tarvitsevani Antabuksen tukea.
Tuhat päivää riitti, kiitti vaan.

Putkis

Jk.
Antabus on hyvä. Kannattaa todella pitää mukana, vaikka vuosia.

[peruutuspeili]

Juu, tarinoita ja tilanteita tulee. Viina on vaarallinen aine.

Monet kirjoitukset täällä on surullista luettavaa, on myös mukavia ja jopa hauskoja.
Tuolla Kotikanavalla on ketju
Selitysten parhaimmistoa.

Tässä pieni näyte:
Vaimo ihmettelee, miten mies haisee viinalle, vaikka käyttää Antabusta. Mies totesi että "Etkö sä nyt tiedä, että Antabus haisee viinalle!".

Putkis

Huomasin Kotikanavan olemassaolon vasta oheisesta viestistäsi ja kävin jo vilkaisemassakin. Näyttää mielenkiintoiselta. Kysäisen nyt samalla, kun tulin avanneeksi yhteyden, miten itse koet nuo seikkailuretkesi Ultima Thulessa, ovatko ne harrastuksia, kompensaatiota menetetylle alkolle vai jotakin muuta?

[0132]

Moro, peruutuspeili.
Juu, Kotikanavalla on kovia tarinoita. Tuo selittelyjenketju on kyllä hieman kevyempi.
---
Tartun tähän ensin. "kompensaatiota menetetylle alkolle".
Tässä on yksi asian ydin. Hyvin tärkeä! Nimenomaan sanassa menetetylle. Ehkäpä olen nyt raitistunut sellaisella tavalla, etten koe menettäneeni mitään lopetettuani alkoholinkäytön. Ei jäänyt sellaista mikä vetäisi vielä kaljatuopin ääreen.
Kiitos, tästä kommenttisi kohdasta.

Jaa, Ultimate...
Olen aina haaveillut, siis vuosikymmeniä, että voisin joskus vaeltaa Lapissa. Se oli silloin aivan yhtä utopistista kuin että minusta tulisi F1 maailmanmestari. Oli vain unelma, ei mahdollisuutta.
Kun sitten raitistuin aloitin liikunnan. Vaellukset olivat yksi voimavara. Minä pystyn, jos vain teen töitä sen eteen. Jokainen vaellus kasvatti aitoa halua kulkea rinkan kanssa.
On kyllä aika uskomatonta kuinka suureksi reissuni ovat muodostuneet. Siihenkin on mielestäni omat vaikkuttimensa. (ps. sivu 49 ketjussa🙄).
Yksi upea hetki tulee mieleeni.
Kiipesin silloin 2019 Kebnekaisen huipulle. En tosin aivan huipulle asti päässyt lumisateen takia.
Mutta se hetki.
Olin kiivennyt upeasta syysruskaisesta laaksosta viitisen tuntia. Kiipesin sankassa sumussa ja olin aika väsynyt. Jatkoin sinnikkäästi nousua. Ilma alkoi hiljalleen kirkastua. Oli oikein raikasta. Aurinko hieman pilkisteli selkäni takana. Viimein halusin pitää tauon ja laskin rinkan selästäni. Pyörähdin kivelle istumaan. Katsoin alaspäin, rinteeseen jota olin juuri kiivennyt. Se mitä näin oli todella jotain "Ultimatea". Pilvet purjehtivat alapuolellani. Maisema oli sanoin kuvaamattoman kaunis.
Tuon hetken muisto on yksi niistä jotka kertovat minulle miksi en enää tarvitse alkoholia. Olen saanut paljon. En ole menettänyt mitään.

Kebnekaisella osa1
https://youtu.be/5mh-NWO-6nU

Kebnekaisella osa2
https://youtu.be/6NWV7QzyxTQ



Espanjassa 2019

Putkis

[0132]

Muistoja...

Telttasaunan lämpöä jossain pohjoisessa. Vuonna 2021


Pyykkipäivä ruotsissa, lähellä Kiirunaa.


Putkis