[Somebody]

Ei liene uusi vaan mulle jotenkin esiintyötynyt on maadoittaa.
Minun pitää maadoittaa milloin kenenkin mielestä, maadoittua.
Lie kyse että mielestään lentelen milloin missäkin, itseen ole moista kykyä itsellä huomannut.

Synti on alunperin erään lukemani mukaa sama kuin ampua maalin oho ja liittyi muistaakseni jousiammuntaan
ammoisina aikoina.
Kirkkoväki on sitten tuonkin sanan muuntanut omiin juttuihinsa.
Varsinkin eräät kirkkolahkot ovat erityisen rakastuneita sanaan ja suomessa käsittääkseni valtauskonnon eräs eniten käyttämiä sanoja.
Suomalainen alemmuus kai vaatii moista lisäkannustetta?
Vai onko kyse siitä että olen taas tajunnut ja tulkinnut kaiken ihan väärin?

Millaiset tilanteet ovat sinulle erityisen haastavia(jos sellaisia on)?
Mitä tilanteita välttelet viimeiseen asti joko tietoisesti tai (jos olet huomannut tiedostamattasi)?

[Winston-84]

Pahimpia tilanteita ovat ehdottomasti sellaiset, joissa joutuu elämään epätietoisuudessa ja odottelemaan jotakin tietoa tai ratkaisua, jonka saamista ei itse voi jouduttaa. Mieluummin otan vaikka mitkä maailmanlopun uutiset vastaan tai petyn karvaasti, kuin elän siinä välitilassa tuskailemassa mitä tuleman pitää. Tietysti tällaiset tilanteet, että odottelee patologin tai muita tuloksia siitä, onko mulla(tai jollain läheisellä) nyt jokin helvetin syöpä tai muuta vakavaa, mutta myös pienemmissä murheissa. Esim. Toteutuuko jokin suunniteltu meno, koska kaveri jahkailee omien kriisiensä kanssa/isännän selkä/VR(Sen voi onneksi korvata bussilla/taannoin koronarajoitukset tmv. Tai ihan sellainen, että voinko pestä ikkunat huomenna niin kuin suunnittelin, kun näyttävät lupailevan kaatosadetta.

Näitä tilanteita yritän vältellä suunnittelemalla asiat hyvin etukäteen ja tekemällä oikein varasuunnitelmien varasuunnitelmia ja varmistamalla kaikki mahdolliset takaportit. Uskallan kehaista olevani jopa hyvin lahjakas tuossa hommassa, mutta eipä se silti aina auta. Läheskään kaikkea ei voi elämässä ennakoida tai ratkaista omalla toiminnallaan.


Onko tapanasi myöhästellä?

[Somebody]

Ei todellakaan. Sovittujen aikojen pitäminen on varmaan jopa pieni pakkomielle ja liittyy hiukan edelliseen vastaukseen kun odottelu on pientä tuskaa. 5kin minuutin odottelu tuntuu välillä petturuudelta odotuttajan taholta.

Mikä eläin haluaisit olla tai ehkä kasvi?

[vadelmamunkki]

^ Tylsästi vastaisin, että haluan mieluiten olla se eläin joka olen, eli ihminen, homo sapiens. Tämä ehkä siksi, ettei minulla ole tietoa millaista olisi olla jokin muu eläin tai kasvi. Toisekseen ne asiat joista tykkään erityisen paljon, ovat ominaisia homo sapiensille, kuten kirjoittaminen ja lukeminen.

Mutta jos joku muu eläinlaji olisi pakko mainita, niin mainitaan vaikka jättiläispanda. Sehän on lutuinen eläin, josta kaikki tykkäävät ja jota kaikki haluavat suojella. Lisäksi pandakarhu ei helposti lisäänny eikä parittele, vaan nauttii elämästä lähinnä syömällä ja köllöttelemällä.

Millaisia muistoja sinulla on ala-asteen ekalta luokalta? Muistatko esim. ensimmäisen opettajasi nimen, tai oletko nykyisin tekemisissä ala-asteen koulukavereidesi kanssa

[Vieraammaksi54]

Opettaja oli nimeltään Martta. Hoikka ruskea hiuksinen ja kun oli pieni kyläkoulu niin opetti myös aikapaljon siisteydestäkin. Ihailin häntä.
Yhteen luokkakaveriin olin vielä muutama vuosi sitten yhteydessä. Nyt ei enää, en tiedä miksi sieltäpäin loppui yhteys...

Kysymys: Onko hyvä päivä? Mikä päivästäsi tekee hyvän.
Minulla soi hyvä musiikki ja kirjoittelen niin mieli on hyvä ja jotenkin yläilmoihin nouseva. Muutenkin herkästi mieli nousee tai sitten laskee, itkukin on herkässä. Mistä olen kyllä kiitollinen.

[Somebody]

Ihan loistava.
Hyvän päivän tekee se, kun en päihteile, muistan olla kiitollinen, on hyviä ihmissuhteita ja - kanssakäyntejä, osaan levätä, mieli on tyyni. Tunteiden tunteminen tärkeää, ilon, surun, pettymyksen jne. ja niiden työstäminen.
Kyky ottaa apu vastaan tarvittaessa. Uskallus olla mikä olen.

Räjäytitkö sen kaasuputken ja yrität sälyttää syyn Putin paran ja lakeijoidensa syyksi?
Haittaako teko omaatuntoasi ollenkaan?

[Somebody]

En.

Onko jotain mistä ei voi laskea leikkiä?
Ns. pyhiä asioita.

[vadelmamunkki]

^ Hyvä kysymys, kun huumorin suhdetta vakaviin asioihin on pohdittu paljonkin viime vuosina. En käyttäisi kyllä mistään asiasta sanaa "pyhä", kun se on niin uskonnolliselta vivahtava sana, mutta kaikista asioista ei pidä laskea leikkiä samalla tavalla.

On pohdittu esim. että missä vaiheessa jostain katastrofista on kulunut niin kauan aikaa, että siitä saa tehdä vitsejä? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Ovathan mm. ukrainalaiset stand up -koomikot jo käsitelleet sodan kauhuja huumorin avulla.
Huumori on usein toimiva keino käsitellä pelkoa ja pahoja asioita.

Tietyn lainen "alaspäin lyöminen" (esim. rasistiset vitsit) on typerää ja epäsopivaa, mutta ei laitonta. Toisaalta jollain maahanmuuttajataustaisella koomikolla voi olla ihan hyvää läppää omasta viiteryhmästään.

Huumorin ns. "sopivuus" riippuu paljon tilanteesta, kontekstista ja esitystavasta. Siksi ei voi ehkä tarkkaan rajata, mille voi nauraa ja mille ei.

Minäkään en muuten räjäyttänyt kaasuputkea. Venäjän rikoslistassa se ei puolestaan enää paljon paina, kaikkien sotarikosten lisänä. Salaliittoteorioita ja hämmennystähän tuo toki aiheuttaa, johon Venäjä aina on pyrkinytkin hybridivaikuttamisellaan.

Kestätkö sinä omaan viiteryhmääsi kohdistuvaa vitsailua ja huumoria? (viiteryhmä voi siis olla vaikka sukupuoli, ikä, johonkin vähemmistöön kuuluminen, uskonnollinen vakaumus, erityispiirre kuten esim. alkoholismi tms.)

[Somebody]

Kyllä useimmiten koen kestäväni.
Riippuu tosin kuka vitsailee ja miten.
Myös oma tilanne vaikuttaa.
Muutamat tutut, luotetut, saavat usein pehmitettyä, kun olen sulkeutunut surkeuteeni ja saatan jopa itse huomata huvittavuuteni vakavuudessani.
Itselle nauraminen on helpottavaa ja sitä haluaisin oppia muistamaan.
Areenassa on sellainen ohjelma kuin hauskaa maailmanloppua. Siitä tuli mieleen aiempi kysymys.

Osaatko nauraa itsellesi? Olla siten ymmärtäväinen heikkouksillesi.

[vadelmamunkki]

^ Yleensä osaan nauraa itselleni, ja ironia onkin minulle rakas huumorin muoto.
Olen samoilla linjoilla sen erään kanssa, joka sanoi: "Tuskin mä ilman ironiaa pärjäisin itteni kaltasen urpon kanssa".

Tietty joskus voi osua joku herkkä kohta jolle ei tosiaan haluaisi kenenkään nauravan, mutta ei minulla oikeastaan ole nykyisin sellaista. Olen melko teflonia, eli kaikkein noloinpiinkin puoliin itsessäni uskoisin voivani suhtautua huumorilla.

Minussa on paljon epätäydellisyyksiä joille voi nauraa, ja olen tehnyt elämässäni typeriä mokia, joista olen ihan tyytyväinen jos niille voi vain nauraa eikä itkeä.

Omalla tavallamme me kaikki ollaan koomisia, ja kaikkein koomisimpia on ne jotka kieltävät sen.

Mitä mieltä olet pornosta? Onko ok, vai hyi? Olisiko maailma pahempi vai parempi ilman pornoa?

[Somebody]

Huh mikä kysymys.
Ehkä enemmän parempi tietyssä mielessä käyttäjän kannalta, jos estää raiskauksia ja muuta väkivaltaa, häirintää ym.

Taas tuota työtä tekevien kannalta ei varmaan hyvä asia usein. Hyväksikäytettyjä naisia enimmäkseen, ehkä miehiäkin.
Myös ammattilaisia, jotka sanovat alan olevan ok ja jopa pitävän työstä.

Yleisemmin kertoo yhteiskunnan ja maailman pinnallustumisesta; vaikkei ole pornon syytä vaan se on oire tai eräs tapa millä tuo näkyy.
Henkilökohtaista en tuohon osaa sanoa vaan eiköhän eräs paljon esillä oleva addikteilla ja ymmärrettävästi noin.

Onko maailma pinnallinen ja yhä enemmän sellainen vai näetkö merkkejä muunlaisesta kehityksestä?

[Winston-84]

Jaa'a, pitäisi määritellä mitä pinnallisuus tarkalleen ottaen meinaa. Jos se tarkoittaa tätä nykyistä länsimaista elämäntyyliä, jossa roikutaan somessa, kulutetaan pikamuotia ja vietetään ylipäätään hirmuista kulutusjuhlaa, niin onhan tuo totta hemmetissä lisääntynyt. Koko maailman mittapuulla suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan elä noin. Läheskään kaikki länkkäritkään eivät elä noin.

En usko myöskään, että ennenvanhaan ihmiset ajattelivat mitenkään sen syvällisemmin, kuin nykyään. Silloin suuri osa populasta oli tyhmiä metsäläisiä, noin kauniisti sanottuna. Nykyään sivistys on ihan eri tasolla ja moni on paljon tiedostavampi asioista, kuin joskus 1930-luvulla tai vaikkapa keskiajalla. Ja lopultahan ihminen pyörii aina ensisijaisesti oman napansa ympärillä, oli aika ja maailmantilanne mikä tahansa.

Maailma muuttuu, eikä se muutos kokonaisuudessaan ole yksiselitteisesti hyvä tai paha asia.


Noudatatko jotakin erityisruokavaliota ja mistä syystä/syistä(Eettiset syyt, allergiat/muut sairaudet tai yliherkkyydet, muotidieetti...)?

[Elämän oppilas]

En noudata mitään erityistä ruokavaliota. Minun ruokavalioni koostuu perunasta, makaronista, lihasta kalasta ja kasviksista hyvin pitkälle. Toki joskus jotain spessua (ravintolassa käydessäni), sushi, ja sianliha yhdistettynä hapankaaliin ovat sydäntäni lähellä. Joskus tietty pitsa tai kebab-annos myös
Kunnioitan kyllä esim. vegaanin valintaa, ja ymmärrän niitä syitä jotka valinnan takana ovat.
Elä ja anna toisten elää on minun mottoni tässä asiassa. Kalastan ja ammun itse osan siitä mitä syön, joten tiedän kyllä mistä ruoka tulee.
Tämä on semmoinen asia minkä kukin päättää tahollaan, ja sitä päätöstä pitää kunnioittaa.

Sitten pieni alustus seuraavaan kysymykseen:
Opiskelen tällä hetkellä ammattiin, mutta tiedän ettei se ammatti ole sitä mitä haluan tehdä. Opiskelen myös pääsykokeisiin suorittaakseni ylemmän tutkinnon, haluan jatkaa opintojani.

Onko sinulla jotain konkreettista tavoitetta tai maalia johon määrätietoisesti pyrit? Siis pitkällä tähtäimellä, en hae huomista päivää vaan loppuelämää

Edit: tarkennus kysymyksen asetteluun

[tabularasa (poistunut käyttäjä)]

K:Onko sinulla jotain konkreettista tavoitetta tai maalia johon määrätietoisesti pyrit? Siis pitkällä tähtäimellä, en hae huomista päivää vaan loppuelämää?

Tuohon on helppo vastata. Kun nyt täällä Plinkin sivulla vielä ollaan, niin tavoitteena on lyhyesti ja simppelisti
Päihteetön loppuelämä. Sepä vasta tavoite, johon kannattaa addiktialttiin pyrkiä.
Olen siinä iässä, ettei enää mitään opiskeluun liittyviä tavoitteita tai unelmia enää ole. Kovin oman navan ympärillä pyöriviä tavoitteita oli lisäksi kesällä. Tavoite pudottaa painoa kymmenen kiloa. Sepäs kävi helposti. Nyt on tavoitteena vakiinnuttaa tilanne, eikä lipsua takaisin entiseen. Eikä sitä kyllä minulle tapahdukaan, koska ajattelin hommaan ryhtyessäni, että saa olla sitten viimeinen kerta. Vaikka onkin palkitsevaa, niin ei kuitenkaan mitään superhauskaa. Vastaavan tempun tein 30 vuotta sitten. Tosin silloin lähti enemmän, kun oli lähtötilannekin pahempi. Enpä olisi uskonut, että tällä ikää enää onnistuu, mutta laihduttaminen on ihan matematiikka ja tahdonvoimaa. Kun laskee energiantarpeensa ja siihen suhteuttaa mitä heittää ääntä kohden, homma toimii ikään katsomatta.

Aiheen ajankohtaisuuden takia kysymys oman navan ympäriltä:
Oletko koskaan laihduttanut? Lisäkysymyksenä: Oletko kärsinyt syömishäiriöistä, anoreksiasta tai bulimiasta?

[vadelmamunkki]

^ Olen laihduttanut toki useitakin kertoja elämässäni. Olen ollut ns. jojoilija painoni kanssa koko ikäni. Käytinhän joskus aikoinaan 2011 - 2014 Plinkissä nimimerkkiä Ketostix, joka on ketoosia mittaava testitikku. Karpattukin siis on.

Bulimiaa ja anoreksiaa minulla ei ole ollut. mutta jonkin asteinen ortoreksia kyllä joskus. Söin pakkomielteisen "terveellisesti" ja harrastin vimmaisesti liikuntaa. Kyllä minä sitten olinkin fyysisesti ihan timmissä kunnossa, mutta yläpään tasapainoisuus oli sitten vähän niin ja näin.


Nyt kun muistelet peruskouluaikojasi, muistatko olleesi koulukiusattu vai koulukiusaaja, vaiko kiusaamisen sivustakatsoja?