[adrenALLINe]

Hyvän mielen päivitys, oli mukava lukea.

Ihan luonnollista, että kirjoittelu vähenee pikkuhiljaa, kun pelaaminen alkaa olla hallinnassa. Myöskin kun ne isoimmat faktat olet selvästi sisäistänyt, eli totaalikieltäytyminen rahapelaamisesta ja objektiivinen analyysi omaa toimintaa kohtaan. Pysyy hommat raiteillaan ja voi sitten jo fiilistellä elämää vapautuneesti

[Chicha]

Hei taas kaikille!

Ensinnäkin adrenALLINelle kiitokset kommenteista ja onnittelut ulosoton selättämisestä Muutenkin hyvää pohdintaa ollut sinulla, joten mielelläni niitä luen, vaikka laiskastin jaksan nykyisin kirjautua tänne ja osallistua keskusteluun

Itselläni on mennyt viime ajat varsin leppoisasti, eli pelit eivät pyöri mielessä ja elämä soljuu tasaisesti eteenpäin. Hieman on tullut etäisyyttä koko peliriippuvuusasiaan, sillä en ole kuukausiin käynyt edes GA-ryhmässä. Tarkoitus ei missään nimessä ole kokonaan jättää käymättä, koska peliriippuvainen olen hautaan asti, joten sitä ei pitäisi täysin unohtaa, jotta ei lipsahtaisi vanhoille pahoille tavoille. Täällä sentään olen aktiivisesti käynyt lukemassa muiden fiiliksiä, mutta valitettavan hiljainen on tämäkin palsta nyt ollut.

Itsellä on nyt se reilu pari vuotta siitä, kun pelit sain stopattua ja vähitellen sitä huomaa, miten omakin ajatusmaailma hiljalleen tervehtyy. Taloudellinen tilanne oli varmaan se ensimmäinen asia, joka alkoi vähemmän yllättäen kohentua, kun ei enää syytänyt suurinta osaa rahoista peleihin. Vasta näin ajan myötä on kuitenkin huomannut, että esimerkiksi suhtautuminen rahaan on normalisoitunut, kun on saanut pidemmän pätkän pelaamattomuutta alle. Ennen jokainen ostos tuntui tuskaiselta tehdä, kun se kaikki oli pois pelirahoista. Toisena ääripäänä sitten saattoi tuhlata huolettomasti, jos oli juuri voittanut tai ajatteli, että "kohta otan peleistä nuo takaisin".

Taloudellinen tilanne on omalla mittapuulla ihan ok, eli rahaa saan pikkaisen asuntotilille aina säästettyä ja lopuilla pärjäilen, kun suht normaalia ja säästäväistä elämää elän. Pitäisi itse asiassa käydä joku päivä katsomassa, että paljonko sitä rahaa nyt oikein on säästettynä. Veloista sentään olen jokseenkin kärryillä, eli "opintovelkaa" on karvan päälle yli 3 000 euroa ja kuunvaihteen automaattisen lyhennyksen jälkeen se painuu vihdoin alle kolmen tonnin

Jonkin verran tällä palstalla aina toisinaan keskustellaan siitä, että miten peleistä voisi päästä eroon tai mitkä hoitokeinot auttavat. Jos itse voisin jotain vinkata, niin kannattaa se pelaaminen tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Omalla kohdalla ehkä paras apu on ollut nettipankin salasanan anto vaimolle. Tästä olen kirjoittanut lukuisia kertoja aiemminkin, mutta se todella auttoi suunnattomasti varsinkin alkuaikoina, kun sitä pelaamattomuutta on vaan saatava keinolla millä hyvänsä alle, jotta pääkoppa alkaa vähän selkeytymään ja rauhoittumaan. Toki se voi tuntua välillä vähän nöyryyttävältä tai ärsyttävältä, kun toinen näkee rahankäytön, mutta pieni hinta siitä, jos saa pelit katki. Itselläni vaimo ei kauheasti kyllä kontrolloi muuten rahankäyttöä, mutta on se joskus innostunut tsekkaamaan tilitietoja ja kauhistelemaan, että "noinko monta olutta sinä silloin kaverisi kanssa baarissa joit" Toinen hybä keino varmasti on sulkea kaikki mahdolliset kasinosivut, mutta rehellisyyden nimissä olen itse sulkenut vain ne, joilla aikoinani pelasin, joten en nyt ehkä ole oikea henkilö sitä kehumaan. Muutenkin kannustan kyllä rohkeasti kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Itselläni vertaistukiryhmä on myös ollut isona apuna ja myös psykologin koin tarpeellisena. Psykologi auttoi erityisesti oman menneisyyden ja tunteiden käsittelyn sekä itsetunnon kanssa, mikä auttoi pelaamattomuuteen, kun sai keinoja tunnistaa ja käsitellä omia fiiliksiä eikä ollut tarpeen enää paeta niitä peleihin.

Tässä nyt tältä erää tämä paasaaminen ja kerrotaan nyt loppuun, että täydellistä ihmistä ei minustakaan edelleenkään ole tullut. Hiljattain olin vanhempieni luona kylässä ja isä otti pitkästä aikaa pelaamisen esille. En ole koskaan onnistunut vanhempieni kanssa keskustelemaan vaikeista asioista luontevasti, enkä tuntenut oloani hyväksi nytkään. Kerroin kuten aina ennenkin, että pelannut en ole ja elämä kulkee iham hyvin. Totta se sinänsä olikin, mutta olen vastannut näin myös yli kaksi vuotta sitten, jolloin tilanne oli aivan toinen. Ehkäpä joku päivä saisin itsekehitykseni siihen pisteeseen, että voisin kertoa ja puhua avoimesti nämäkin asiat. Hommaa siis riittää, joten eikun tsemppiä meille ihan kaikille peliriippuvaisille!

[adrenALLINe]

Hei taas kaikille!
Ensinnäkin adrenALLINelle kiitokset kommenteista ja onnittelut ulosoton selättämisestä Muutenkin hyvää pohdintaa ollut sinulla, joten mielelläni niitä luen, vaikka laiskastin jaksan nykyisin kirjautua tänne ja osallistua keskusteluun

Kiitti palautteesta Ihan omaksi ilokseni kirjoittelen, mutta toki rohkaisevaa lukea silloin tällöin kommentteja, kun lukukertoja tuntuu päivyrit kuitenkin keräävän ihan hyvin. Kirjoittelen, kun näen aiheelliseksi kaivaa kynän taskusta. Ainakin sen verran yritän, ettei muste kuivu.

Täällä sentään olen aktiivisesti käynyt lukemassa muiden fiiliksiä, mutta valitettavan hiljainen on tämäkin palsta nyt ollut.

Perinteinen foorumikeskustelu lienee katoavaa kansanperinnettä. Hiljentymistä on ihmetelty myös muissa osastoissa. Riippuvuudet ovat aiheena sellainen, että tietyssä vaiheessa keskustelulle on paljonkin tilausta. Erityisesti alussa, kun riippuvuus/ongelma on viimein itselle tunnustettu. Kun homma on saatu jokseenkin haltuun, keskustelu foorumilla ei ole suurimmalle osalle enää mielekästä. Lopputuloksena kun ongelma on täysin voitettu, niin ei jää tarvetta palata tänne anonyymien foorumille. Alussa on kiva keskustella keinoista mitä tehdä ongelman eteen, mutta sitten kun se on hallussa, niin ei siitä jaksa uudestaan ja uudestaan keskustella.

Jonkin verran tällä palstalla aina toisinaan keskustellaan siitä, että miten peleistä voisi päästä eroon tai mitkä hoitokeinot auttavat. Jos itse voisin jotain vinkata, niin kannattaa se pelaaminen tehdä mahdollisimman vaikeaksi. Omalla kohdalla ehkä paras apu on ollut nettipankin salasanan anto vaimolle.

Allekirjoitan täysin tämän, että pelaaminen on tehtävä niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos oikeasti haluaa, niin sen saa oikeasti todella vaikeaksi. Tämä on kuitenkin oireen eikä sairauden hoitamista. Lisätuhot vältetään estämällä pelaaminen ja rahasiirrot, että saa rauhan käsitellä omaa peliriippuvuuttaan. Vaikka se pahalta tuntuukin, niin vastuuta ei voi täysin koskaan ulkoistaa. Yksilö loppupeleissä tekee aina päätöksen, mitä tekee. Omasta vinkkelistä on jopa kannustavaa, että se on minä itse joka tekee päätöksen, että mitä elämälläni teen. Miksi antaisin vallan uhkapeleille, jotka ovat olemassa sen takia, että ihmiset häviää siihen rahaa?

Kannustan siis jokaista käymään dialogia itsensä kanssa ja löytämään niitä keinoja, että miten eläisin parempaa elämää? Pelkkä tahdonvoima jos riittäisi, ei kukaan tekisi koskaan huonoja päätöksiä elämässään. Alkupaniikissa sitä etsii nopeita ratkaisuja, joka kannustaa takaisin nopeatempoisiin uhkapeleihin. Elämä on inhimillistä, emme ole koneita, mutta risti jonka valitset, on mielestäni kannettava kunnialla.

En ole koskaan onnistunut vanhempieni kanssa keskustelemaan vaikeista asioista luontevasti, enkä tuntenut oloani hyväksi nytkään. Kerroin kuten aina ennenkin, että pelannut en ole ja elämä kulkee ihan hyvin. Totta se sinänsä olikin, mutta olen vastannut näin myös yli kaksi vuotta sitten, jolloin tilanne oli aivan toinen. Ehkäpä joku päivä saisin itsekehitykseni siihen pisteeseen, että voisin kertoa ja puhua avoimesti nämäkin asiat.

Itse päätin asian niin, etten kerro omille vanhemmille mitään. Ainoastaan jos kysyvät aiheesta, niin vastaan rehellisesti, mutta aloitteellinen asian suhteen en ole. Kaikilla on erilaiset suhteet omiin vanhempiin, niin eihän tähän(kään) voi mitään yleispätevää neuvoa antaa, mutta näin vertaistukena jos kertomisen haitat ylittää hyödyt, niin mitäpäs sitä kaikkia asioita jakamaan

[Chicha]

Allekirjoitan täysin tämän, että pelaaminen on tehtävä niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos oikeasti haluaa, niin sen saa oikeasti todella vaikeaksi. Tämä on kuitenkin oireen eikä sairauden hoitamista. Lisätuhot vältetään estämällä pelaaminen ja rahasiirrot, että saa rauhan käsitellä omaa peliriippuvuuttaan. Vaikka se pahalta tuntuukin, niin vastuuta ei voi täysin koskaan ulkoistaa. Yksilö loppupeleissä tekee aina päätöksen, mitä tekee. Omasta vinkkelistä on jopa kannustavaa, että se on minä itse joka tekee päätöksen, että mitä elämälläni teen. Miksi antaisin vallan uhkapeleille, jotka ovat olemassa sen takia, että ihmiset häviää siihen rahaa?

Kannustan siis jokaista käymään dialogia itsensä kanssa ja löytämään niitä keinoja, että miten eläisin parempaa elämää? Pelkkä tahdonvoima jos riittäisi, ei kukaan tekisi koskaan huonoja päätöksiä elämässään. Alkupaniikissa sitä etsii nopeita ratkaisuja, joka kannustaa takaisin nopeatempoisiin uhkapeleihin. Elämä on inhimillistä, emme ole koneita, mutta risti jonka valitset, on mielestäni kannettava kunnialla.

Samaa mieltä siitä, että sairauden hoitoon on tehtävä muutakin kuin vain sulkea pelitilit ja kuvitella homman olevan siinä. Itse ajattelen, että se alkuaikojen pelaamisen mahdollisimman vaikeaksi tekeminen on välttämätöntä sen vuoksi, että saa omalle pääkopalle rauhaa ja aikaa käsitellä asioita. Useimmilla pelureilla sitä pelitaustaa kuitenkin on todella pitkältä ajalta, joten ei tuloksiakaan voi odottaa tulevan lyhyessä ajassa.

Pelaamisen lopettaminen tosiaan on viime kädessä pelaajan itsensä vastuulla, mutta toki lähipiirillä on valtava vaikutus onnistumisessa ja itse olen saanut lähimmäisiltäni korvaamatonta apua, jonka turvin olen onnistunut jättämään pelit, vaikka ennen sitä minulla oli vuosikausien ajan lukemattomia epäonnistumisia pelaamisessa. Vastuunotto ei tietysti tarkoita itsensä loputonta syyllistämistä, vaan on myös osattava antaa itselleen anteeksi. Ei meistä kukaan tahallaan sairastunut peliriippuvuuteen ja aiheuttanut harmia itselle ja lähimmäisilleen. Itse olen vähitellen päässyt itsesyytöksistäni eroon ja en pidä enää sairauttani niin paljoa heikkoutena kuin aiemmin. Toki myönnän, että häpeää se jonkin verran edelleen aiheuttaa, eipä minulla muuten sitä olisikaan tarvetta salata muilta ihmisiltä. Toki aika paljon muutakin ihan me kaikki ihmiset pidämme piilossa, kun haluamme ulospäin näyttää hyvältä Pelaamisen takia moni asia viivästyi elämässä vuosia ja osa jäi jopa saavuttamatta, mutta nykyisin en jaksa olla enää katkera kenellekään. Toki tiedostan sen, että esimerkiksi Veikkauksella ja RAY:lla oli oma roolinsa riippuvuuden kehittymisen suhteen, kun aikoinaan sai vapaasti 10-vuotiaana alkaa heidän pelejä pelaamaan, mutta en näe järkevänä heitä syyttää siitä, että vielä 20 vuotta myöhemmin pakenin omia ongelmiani syyyäen rahojani eri kasinoille. Lähinnä nykyisin helpottunut siitä, että on löytänyt taas mielekkään elämän ja pääsee kuitenkin suhteellisen nuorena ja terveenä elämään tätä elämää, ilman jatkuvaa ahdistusta peleistä.

Ahdistuksesta tulikin mieleen, että joitain päiviä sitten tuli todella pitkästä aikaa nähtyä peliunia. Varsinaista pelaamista en muista, mutta sen tunteen kun on hävinnyt taas kaiken, ajatukset miten saa pelaamisen salattua muilta ja tunteen kyvyttömyydestä lopettaa sen sijaan muistan varsin hyvin. Hyh hyh mikä herätys oli, mutta sen jälkeen huojennus, kun tajusi nähneen vain unta. Muuten aika normaalit joulun odottelut päällä, mikä tarkoittaa tietysti normaalia isompia menoja ja entistäkin tyhjempää lompakkoa Huomisen palkkapäivä tulee kyllä tarpeeseen, mutta samalla täytyy kuitata luottokortilta ostot, kun ei viime palkka riittänyt. Rehellisyyden nimissä en edes tiedä, paljonko luoton puolelta maksoin, mutta pistetään sormet ristiin ja toivotaan vähäistä summaa. Muutama joululahjakin on vielä hankkimatta, joten voi olla rahojen riittämättömyys taas edessä, mutta alkuvuodesta sitten pistetään talous taas balanssiin. Asuntosäästötilin saldonkin katsoin joku aika sitten ja siellä on nyt muutamaa euroa vaille 15 000 ja opintolainaa on jäljellä puolestaan muutaman euron alle 3 000, joten hiljalleen parempaan suuntaan mennään myös taloudellisesti.

Hyvää pelaamatonta päivää kaikille!

[Chicha]

Uusi vuosi on tietysti varsin sopiva paikka puhua tavoitteista, vaikka varsinaisia uudenvuodenlupauksia en olekaan antanut. Kuluvalle vuodelle minulle on oikeastaan kaksi päätavoitetta. Ensimmäinen on jatkaa säästämistä asp-tilille, jolloin vuoden loppupuolella voisin jo alkaa ujosti katselemaan ja haaveilemaan omasta asunnosta. Toinen tavoitteeni on vieläkin tärkeämpi ja se on saada oma lapsi. Rehellisesti sanottuna olen vasta nyt ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, kun se on ylipäänsä järkevää. Kuten jossain toisessa ketjussa totesinkin, niin peliriippuvuus tai pelivelat eivät ole este hankkia lapsia, mutta hoitamaton peliriippuvuus on. Muistan kun äitini totesi ehkä noin 10-vuotta sitten, että "onneksi sinulla ei ole lapsia". Vaikka tuo kommentti silloin satuttikin, niin tiesin hänen olleen täysin oikeassa. Miten minusta olisi voinut olla isäksi, jos pelikoneet olivat se tärkein asia elämässäni.

Tässä tällainen vuoden aloitusviesti itseltäni ja nyt vaan sitten katsomaan, että kuinka vuoden aikana edistyn

Nyt kun jälleen kerran ollaan siirrytty uuden vuoden puolelle, niin on varmaan aika hetkeksi siirtyä tutkailemaan mennyttä vuotta. Kaiken kaikkiaan mennyt vuosi oli omalla kohdallani erinomainen. Olisi jo aiemmin tehnyt mieli kertoa täälläkin, mutta koska haluan kuitenkin säilyttää jonkinlaisen anonymiteetin, niin en kertonut lapsen syntymästä, koska tiedä vaikka joku tuttu erehtyisi lukemaan ja tajuamaan, että minähän en olekaan täydellinen

Viime vuoden lopulla olin siis asettanut tavoitteekseni säästää rahaa asuntoa varten ja saada oma pieni lapsi, jotka molemmat siis toteutuivat! Rahaa minulla on nyt säästettynä noin 15 000, mutta erinäisten syiden vuoksi, asunnon ostamista lykkään nyt varmaan parilla vuodella ainakin. Itse säästämisprojektia toki jatkan, mutta mitään erillistä tavoitetta en sille aseta. Kunhan vaan joka kuukausi siirtää sinne sen verran kuin taloudellinen tilanne antaa myöten.

Toisen tavoitteeni täyttyminen olikin sitten se kaikista toivotuin ja mikä tärkeintä, vauva voi hyvin ja kasvaa Vanhempani ovat tietysti iloisia myös uudesta lapsenlapsesta, mutta itseäni hieman ärsyttää isäni huoli ja epäilys omasta kyvystäni hoitaa pienokaista. Ymmärrän kyllä, että oma riippuvuuteni ja vuosikausia jatkunut valehtelu on jättänyt jälkensä, mutta eihän se kivaa ole kuulla, kun innoissasi sairaalasta kotiin ajaessasi soitat vanhemmille ja ensimmäisinä sanoina kuulet, että "nyt sinullekin on tullut elämääsi paljon vastuuta. Sinun pitää antaa lapselle hyvä elämä" Samantyylinen vastaus oli myös, kun kerroin uusista työkuvioista, jolloin onnittelujen sijaan isäni kehotti kertomaan heti, jos pelaaminen riistäytyy käsistä ja tuntui olevan lähinnä huolissaan, että pelaisin firman rahat tjsp. No, kuten sanottua itsehän minä olen käytökselläni nuo huolet aiheuttanut, mutta varmaan pelurit tunnistavat nämä turhautuneet fiilikset, kun menneisyyteesi et voi kuitenkaan vaikuttaa. Ainoa mitä voisin tehdä, olisi puhua avoimemmin isäni kanssa, mutta kuten aiemmin täällä olen todennutkin, niin en tunne oloani hyväksi ja rennoksi, joten jos jonkun lähimmäisen kanssa haluan puhua pelaamisesta, niin se on silloin vaimoni. Muuten meillä isän kanssa on kyllä hyvät välit, mutta valitettavasti lapsuudesta asti on jäänyt sellainen tunne, että isän kanssa on vaikea puhua omista tunteista tai murheista. Tiedän kuitenkin, että hän haluaa minun parasta ja on vain huolissaan, joten kaikki on sinänsä hyvin.

Tuleva vuosi tulee olemaan erittäin kiireinen ja paljon uutta tulossa työrintamalla, joten tekemisen puutetta tai tylsää ei taatusti tule olemaan. Tietysti pitää muistaa myös oma hyvinvointi ja harrastaa liikuntaa ym., jotta pysyy ns. paketti kasassa ja ei lähde lipsumaan väärille raiteille. Jotain pientä tavoitetta olisi tietysti hyvä keksiä tulevalle vuodelle, joten se voisi olla tupakoinnin vähentäminen. Siitä olen aiemminkin täällä puhunut, mutta vähän huonolla menestyksellä toteuttanut. Peliriippuvaisena minun pitäisi tietysti tietää, että nollalinja on se paras ratkaisu, mutta hakataan nyt päätä vielä kerran seinään ja asetetaan tavoite, että maksimissaan 10 askia tupakka poltan 2023 vuoden aikana. Jos ei tavoite toteudu, niin toivottavasti vedän oikeat johtopäätökset ja tumpaan tupakat lopullisesti

Isoina tavoitteina on tietysti jatkaa pelitöntä elämää ja olla hyvä isä ja aviomies, mutta konkreettisempana tavoitteena tuo tupakoinnin vähentäminen on varmasti hyvä. Tänne kirjoittelu tulee oletettavasti hiipumaan, mikäli pelaamattomuus menee yhtä hienosti kuin tähänkin asti, eikä varsinaisesti mitään akuuttia tilannetta ole päällä. Pyrin nyt kuitenkin aina silloin tällöin kirjoittelemaan ja aktiivisesti täällä muiden kirjoituksia kuitenkin luen, joten siitä kiitos kaikille, jotka viitsivät omia kuulumisiaan tänne palstalle kirjoittaa.

Loppuun ihan lyhyesti voisi mainita vielä sen, että vuodenvaihteen aika on perinteisesti taloudellisesti tiukkaa aikaa ja nytkin on luottokorttia höylätty kiitettävästi, joten seuraava palkka on jo aika hyvin käytettynä etukäteen Paineita tästä en kuitenkaan tunne, koska siitä se tilanne taas kevättä kohden paranee...kunnes tuleekin taas uusi joulu Asuntosäästötilillä on nyt se noin 15 000, mutta seuraavat pari kuukautta tulee olemaan nihkeitä ja pystyy ehkä noin 100e/kk säästämään. Opintolainaa puolestaan on se vajaa 3 000 euroa, joten niitä hiljalleen vähennetään pois ja joku päivä niistäkin on sitten päästy, jolloin voisi todeta kuitanneensa kaikki pelivelat.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille pelureille, pidetään pelit kaukana ja keskitytään parempiin juttuihin!

[Chicha]

Viime päivät ovat olleet tunteiden suhteen vaihtelevat. Pääsääntöisesti olen ollut varsin hyvällä tuulella, mutta ajoittain huomaan pientä alakuloisuutta ja surullisuutta. Uskon tämän johtuvan siitä, että töissä on nyt hieman stressiä ja olen myös muuttamassa uuteen kaupunkiin, joten tuo kaikki kuormitus vaikuttanee siihen, että tuntee paineita ja ahdistusta ja siten toisinaan alkaa synkistelemään.

Luin myös täällä vuosia vanhoja kirjoituksiani. Kirjoittelin tänne useita kertoja, mutta joka kerta sorruin pelaamaan ja kirjoittelut jäi. Vanhoissa viesteissäni sinänsä pohdiskelin ihan oikeita asioita, mutta näin jälkikäteen analysoiden teksteissäni paistoi läpi se, että olin kovin yksin eikä minulla ollut kenelle purkaa sydäntäni. Uskoisinkin, että ehkä pelaamattomuuteni olisi voinut onnistua aiemmin, jos olisin osannut hakea/saanut apua tähän. Kävin kyllä eri pelaamattomuuskursseja ym., mutta olisin kaivannut ihan keskustelua ja neuvoja omasta elämästäni ja tunteistani. Olihan minulla toki kavereita, mutta ei sitä nuori mies oikein osaa näyttää sitä herkkää puoltansa. Jos toivoisin jossain onnistuvani lapseni kanssa, niin se olisi se, että hän uskaltaisi turvautua minuun vaikeina hetkinä. Toivottavasti lapseni on myös minua rohkeampi ja taitavampi puhumaan tunteista.

Tähän "kömpelyyteeni" puhua tunteistani liittyy myös hyvin vahva itsekontrolli omista tunteista. Huomaan usein tännekin kirjoitellessa, että alan mielessäni komentelemaan itseäni. Jos kirjoitan positiivisia asioita, niin mielessäni kuulen käskyjä tyyliin "lopeta tuo tekopirteys, vaikutat ärsyttävältä niille, joilla on pahat peliongelmat päällä". Jos taas kirjoitan negatiivisia asioita, niin käskyt ovat luokkaa "lopeta tuo valitus ja pillitys". Jotenkin koen siis omien tunteiden tuomisen ilmi vaikeaksi, joka sitten johtaa siihen, että patoan kaiken sisälleni.

Luultavasti näistä viime aikojen paineista johtuen, koin todella pitkästä aikaa vähän kovempaa pelihimoa. Eräällä nettipalstalla (ei peliaiheinen sivu) jaettiin kasinobonusta, joka oli odotusarvoltaan positiivinen. Muut palstalaiset sitten pelailivatkin tätä innolla ja nostivat pikkuvoittoja tililleen. Parin päivän ajan olikin sitten polttava tunne ja joutui itselleen perustelemaan, että miksi ei kannata noita "varmoja rahoja" käydä noutamassa. Eräs palstalainen totesikin, että "bonus kannattaa kaikkien ottaa, jos ei ole peliriippuvainen". Niinpä niin, omalla kohdallani olisi tullut voitto kalliiksi, kun olisin ajautunut taas pelikierteeseen ja valehtelun ja peittelyn kierteeseen. Joten ei kiitos, minun jackpottini on olla pelaamatta. Tosin täytyy sanoa, että nuo parin päivän pelihimoni olivat kuitenkin varsin pieniä verrattuna tupakanhimoon. Olen nyt ollut kohta kuukauden ilman nikotiinia ja kyllähän se tupakoiminen käy päivittäin mielessä. Kovin himo oli kyllä, kun join kotonani viiniä ja olisin satavarmasti sortunut pikku humalassa, jos tupakkaa olisi ollut tai jos olisin jatkanut baariin ym. Aamulla siinä sitten pohdiskelinkin, että mitä jos himon tuntisi aina niin voimakkaana? Miten siis voimme moralisoida jotain toista, joka ei pääse riippuvuudesta eroon? Mitä jos hän vain kokee himon niin voimakkaasti, että sitä terve/lopettanut ei voi edes ymmärtää?

Tässä tältä erää tämä oma tajunnanvirtani. Mieltä helpotti jo pieni tänne kirjoittelu, mutta varmasti olisi hyvä käydä kuukausien tauon jälkeen GA-ryhmässä tai yrittää puhua vaikka vaimoni kanssa. Hän kuuntelisi minua mielellään myös ja onkin yrittänyt toisinaan kannustaa minua olemaan avoimempi.

Hyvää pelaamatonta päivää kaikille!

[Chicha]

Töihin pitäisi lähteä, mutta tänne ei ole taas tultua hetkeen kirjoiteltua, joten vedetäänpä puumerkki jälleen, että pelaamattomuus jatkuu edelleen.

Viime ajat ovat olleet töiden suhteen hieman stressaavia, päivät ovat venyneet pitkiksi ja viikonloppuja on ollut pakko olla töissä, että saa työt tehtyä. Hyvänä puolena tietysti on se, että rahaahan siitä saa lisää ja varmastikin jotain edistystä itsessä on tapahtunut, kun ei tarvitse stressiä purkaa pelaamisen kautta. Ei sitä tietysti ihan täysin osaa ulkoistaa itseään pelimaailman ulkopuolelle, mutta hyvin satunnaisia ja lyhytkestoisia ovat peliajatukset olleet.

Sen verran tässä viime aikoina on palkkaa jäänyt sivuun, että päätin jokunen päivä sitten maksaa tuon "opintolainani" pois! Nyt on sitten viimeisetkin pelivelat kuitattu, jos nyt ei oteta sitä viisinumeroista summaa, jonka vanhemmat aikoinaan minun velkojani kuittasivat, huomioon. Sitä minun ei tarvitse heille kuitenkaan takaisin maksaa, heille riittää, että elämäni menee hyvin ja olen pelaamatta. Toisinaan kuitenkin koen hieman huonoa omaatuntoa tästä ja paikoitellen mietin, että pyytäisin heitä tekemään testamentin ym., jossa rajaisivat minut ulos perinnönjaosta. Onhan se ehkä vähän lapsellinen ajatus, mutta jonkinlainen henkinen velka nähtävästi painaa, kun tuli heitä käytettyä hyväksi peliriippuvuuden ollessa pahimmillaan. Toinen asia missä tämä näkyy on, että haluan siirtää omia varojani vaimolleni ja lapselleni. Kuten olen täälläkin kertonut, niin säästän ensiasuntoa varten ja monesti mietin sitä, kuinka saisin suorutettua siitä mahdollisimman suuren osan itse ja elätettyä perhettä mahdollisimman paljon itse. Toisaalta siinä on ripaus romantisoitua ajatusta miehen roolista, mutta toisaalta myös rippeitä siitä, että tuntee tarvetta hyvittää tekojaan muille. En edes pelkää ajatusta siitä, että pelaisin rahoja, jos niitä minulle jää, enemmän se on sitä, että ei mielessään ansaitse kasvattaa omaa varallisuuttaan. Ja ehkä kolmantena taustamotiivina on romantisoitu ajatus, että raha ei vaan tälle miehelle sovi

No raha-asiat siis enemmän tai vähemmän ok, joten siirrytäänpä itse pelihommiin. Olen käynyt täällä säännöllisesti lukemassa muiden tarinoita, mutta kommentoinnit ovat jääneey välistä. Kiitos kuitenkin kaikille, jotka jaksavat aina päivitellä tuntojaan. Itsekin monesti mietin, että kenelle tätä kirjoitan, mutta havainnut, että toisinaan ihan hyvä palata lukemaan omia tuntoja, lähtien ihan aloitusviestistä ja muistutella itselleen, että millaista se pelihelvetti olikaan.

Minulla oli pitkään lompakossa kaksi eri lappua, joissa toisella puolella oli syyt, minkä vuoksi voisin pelata ja toisella puolella syyt, miksi en voi pelata. Tämä oli psykologini neuvo, että kantaisin niitä mukanani ja kun pelihimoja tulee, voisin pysähtyä niitä lukemaan. Kukkaron korttitaskut tunnetusti löystyvät ja toisinaan ne saattoivat putoilla, joten päätin heittää ne roskiin, mutta kuvasin kuitenkin ne ensin, koska kännykkähän on nykyihmisellä jatkuvasti läsnä. Voisin kuitenkin ottaa tämän vuoden tavoitteeksi päivittää korttini, koska onhan tässä esimerkiksi se lapsi syntynyt, mikä on erittäin hyvä syy olla pelaamatta.

Nyt pitää varmaan löhetä sinne töihin, jos ei halua läpi yön siellä istua. Ai niin, asetin tälle vuodelle tavoitteita ja yksi niistä oli tupakoinnin reilu vähentäminen. Ei olla päästy edes toukokuuhun ja tämä tavoite, oliko se nyt 10 askia vuodessa, on jo ylittynyt ajat sitten Mitä tästä opin? Jos ei sitoudu tavoitteeseen tosissaan, niin ei se myöskään toteudu. Sama pätee niin pelaamiseen kuin muuhunkin. En nyt onneksi mikään aski päivässä tupakoija ole, mutta liikaahan sitä tietysti menee. Onneksi sentään pelaamattomuudessa motivaationi on ollut parempi.

Hyvää pelaamatonta päivää kaikille!

[Chicha]

Otetaanpa taas muutaman kuukauden tauon jälkeen pieni tilannepäivitys. Pelaamattomuus jatkuu edelleen ja vähitellen kolmen vuoden rajapyykki lähestyisi syyskuussa. Viimeiset kuukaudet olen pitänyt nettipankkitunnuksianikin itselläni ja vaimon puolihuumorilla esittämään pyyntöön ottaa tunnukset taas itselleen ja vaihtaa salasana, totesin että nyt olen kykeneväinen ja valmis hallinnoimaan niitä itse. Tosin viikonlopun pikku hommana voisin näyttää tilini saldon ja että rahaa ei tosiaan senttiäkään ole peleihin mennyt. Tämä ihan sen vuoksi, että voin vaimolleni esittää olleeni rehellinen ja lisäksi itselleni, että pientä kontrollia edelleen on, jos sattuisi joku hirveä pelihimo tulemaan, mitä en voisi vastustella. Kiva on kuitenkin ollut huomata, että parin vuoden jälkeen olen pystynyt jonkinlaista luottamusta rakentamaan, mitä ei olisi voinut kuvitella silloin, kun tämän ketjun avasin.

Rahankäyttö alkaa olemaan muutenkin terveemmällä pohjalla kuin aiemmin ja on päässyt sellaisesta kitsastelusta pois, mitä peliaikoina oli, kun kaikki raha piti säästää pelaamiseen. Toki edelleen mietin kaupassa käydessä, mitä ostan, mutta tämä on toki ihan luonnollista ja tärkeääkin. Välillä voi kuitenkin ostaa laadukkaampia tuotteita eikä aina sitä halvinta kaupan tuotetta. Rahaa jää nyt ihan kivasti säästöönkin ja olen osan siitä siirrellyt aina asunnonsäästötilille, mutta rehellisesti sanottuna ei hajuakaan, paljonko siellä on Voisi viikonloppuna tarkistaa senkin. Hienoa tietysti sekin, että raha ei polttele ja voi antaa sen vain olla, sitä kummemmin miettimättä. Toki välillä saattaa tulla peliajatuksia mieleen, mutta päivittäisenä riesana ne eivät enää ole ja ennemmin pelit juolahtavat mieleen kuukausitasolla. Toki kyllä se peluri minussa edelleen sisällä asuu ja jos alkaisin pelaamaan, niin eipä joku 1000 euron veto tuntuisi edes mitenkään kovin isolta, jos sen sijoittaisi "varmaan" kohteeseen. Eihän normaalille ihmiselle tuollaiset summat edes tulisi mieleenkään, mutta niin se riippuvaisen mieli vaan toimii.

Itselläni siis elämä kulkee ja on ollut ikimuistoista aikaa seurata lapsen kasvua ja viettää tavanomaista perhe-elämää. Mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä paremmin osaa myös antaa itselleen anteeksi pelaamisen ja sen kuinka paljon harmia aiheutti lähimmilleen. Varsinkin ne hävityt, yli sadantonnin arvoiset, rahat ei paina mielessä pennim vertaa Sinne meni, isompi kolhu oli tuo itsensä kadottaminen ja mitä teki muille ihmisille. Näistäkin pääsee yli, kun on pelaamatta ja pyrkii hyvittämään tekonsa. Hyvittäminen on toki vähän huono sana, kun en minä nyt missään hyvien tekojen velkakuopassa ikuisesti voi olla, mutta lähinnä sitä tarkoitan, että pelaamaton minä antaa enemmän kuin ottaa. Tai että ainakin tekojen tilit täsmäävät.

Lähipiirissä ei valitettavasti sitten mene ihan niin hyvin, kun appiukolla on taas alkoholinkäyttö lähtenyt täysin käsistä ja on saanut lähinnä murehtia, että milloin siihen tulee lopullinen stoppi, kun elimistö sanoo itsensä lopullisesti irti ja tulee se viimeine päätepysäkki. Hän ei ole mikään pikku tissuttelija, vaan, anteeksi sanavalinta, täysi rapajuoppo, joka juo vaikka käsidesit ryyppyputken ollessa päällä. Anoppi ja vaimo ovat yrittäneet häntä kannustaa lopettamaan ja hakeutumaan katkaisuun. Kävi sääliksi ja toisaalta tuli myös ällöttävä olo, kun videopuhelulla aikuinen mies itki ja pyysi anteeksi, kertoi rakastavansa ja miten ei pysty lopettamaan. Tämä toi niin vahvasti mieleen entisen minäni ja miten säälittävässä olotilassa sitä on, kun riippuvuus on ottanut niin vahvan otteen itsestä. Anoppikin sanoi, että lopeta edes lapsenlapsesi tähden, mutta kyllähän jokainen vaikeasti riippuvainen tietää, että ei ole mitään niin tärkeää asiaa elämässä, että se saisi yksistään riippuvaisen lopettamaan. Tätä on vaikea "tavallisen" ihmisen käsittää. Sivullinen voi vain toivoa, että riippuvainen yrittää oikeasti itse lopettamista ja sitten toki tarjota apuaan ja tukeaan. Lopulta se on riippuvaisen oma päätös, joka sen lopettaa, mutta toki siihen tarvitsee usein tueksi muiden apua. Niin se oli itsellänikin.

En nyt haluaisi lopettaa tätä päivitystä synkkiin tunnelmiin, joten toivon todella, että seuraavat päivät menevät paremmin ja appiukko ottaa apua vastaan ja saa korkin kiinni. Itselle tämä oli toki taas muistutus, että missä tilassa sitä itse on ollut ja miksi niitä uhkapelejä ei kannata pelata. Jos pelaisin euronkin, niin aika nopeasti olisin tuossa tilanteessa, että itkien matelisin muiden edessä ja hetken päästä pelaisin taas ja vihaisin itseäni taas lisää. Pidetään siis pelikoneet säpissä ja nautitaan elämästä ja sen arkisista hienouksista. Itse odotan jo viikonlopun alkamista ja siitä, että pääsen vaimon ja lapsen kanssa puistoon kävelylle ja syömään jäätelöä

[Chicha]

Jokunen päivä sitten tuli 3 vuotta pelaamatonta aikaa täyteen. Toki, jos tarkkoja ollaan, niin yhden kerran pelasin silloin kavereiden kanssa korttia rahasta, mutta jätetään tämä nyt tarkoituksella pois laskuista Olo luonnollisesti loistava ja elämä soljuu eteenpäin. Lähes vuosipäivän "kunniaksi" sain pari päivää takaperin pitkästä aikaa pelaamisunia, kun halusin vain hieman kokeilla voittaa ylimääräistä rahaa johonkin tarpeelliseen. Aluksi tuntuikin jännittävältä pelata vanhaa rakkauttani blackjackia, mutta sitten käsi toisensa jälkeen pelasin yli 21 tai sitten jakajalla oli 21, kun itse sai kaksi kuvaa. Lopulta olikin 100 euroa mennyt ja koin hirvittävää tarvetta tallettaa lisää rahaa ja yrittää voittaa isommilla riskeillä omat takaisin.

Otan tuon unen kyllä hyvänä muistutuksena siitä, että vaikka niitä pelaamattomia päiviä takana jo runsaasti onkin, niin se itse riippuvuus ei ole kadonnut minnekään. Ei minusta koskaan ole viihdepelaajaksi ja jos alkaisin hieman pelaamaan, niin löytäisin äkkiä itseni tilanteesta, jossa jahtaisin epätoivoisesti menetettyjä rahoja takaisin, häviten vain enemmän ja enemmän. Koko unihan sai todennäköisesti alkunsa siitä, että kaveriporukan whatsapp-ryhmässä yksi henkilöistä kysyi, että ketkä lähtee pikku vetoon futistuloksesta. Heitin vitsillä ihan älyttömän tuloksen, enkä siis ollut vedossa mukana, mutta hieman jopa pelottavaa kuinka aivot nappaa vuosienkin jälkeen noita virikkeitä ja reagoi uhkapeleihin Nykyisin rahatilanteeni on ihan hyvä, tulot stabiilit, eikä suuremmin tarvitse laskeskella mihin rahaa käyttää. Tulevaisuudessa, jos saan sen oman asunnon ostettua ja joutuu lainanlyhennyksiä maksamaan sekä venyttämään penniä nykyistä enemmän, pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei taas vanhasta tottumuksesta hae sitä "pientä helpotusta" rahatilanteeseen uhkapeleistä.

Näinpä siis, jatketaan samaa rataa, mutta tarkkana itsensä kanssa Hyvää pelaamatonta päivää palstalaisille!

[Chicha]

Tullaanpas tänne vähän tuulettumaan. Olen tainnut aiemminkin mainita, että sen jälkeen, kun lopetin pelaamisen ja laitoin 2-3 kasinolle pyynnön sulkea pelitilini pysyvästi vakavan peliongelman takia, joku näistä kasinoista todennäköisesti möi yhteystietoni jollekin kolmannelle osapuolelle. Kun vielä pelasin aktiivisesti ei puhelimeeni koskaan tullut mainosviestejä, mutta heti kun lopetin pelaamisen, niin hyvin epämääräisiltä kasinoilta alkoi tulla mainosviestejä puhelimeeni. Suurin osa näistä tekstiviesteistä lentää suoraan roskakansioon, mutta ehdin ne usein nähdä, koska puhelin antaa merkkiäänen ja viesti näkyy hetken aikaa, ennen kuin menee roskakansioon. Itseäni tämä ei muuten ole haitannut, mitä nyt aiheuttaa vastenmielisen tunteen siitä, että sairasta ihmistä yritetään hyväksikäyttää houkuttelemalla aloittamaan pelaaminen uudestaan, jotta joku moraaliton ihminen saisi istua mukavasti ökyautossaan. Suoraan sanottuna vituttaa tämä ajatus siitä, että tietoni on myyty eteenpäin, sen jälkeen kun olen pyytänyt, että tilini jäädytetään peliriippuvuuteni vuoksi.

No eilen kun kylvetin lastani, niin olin saanut tekstiviestin, jonka vaimoni kävi urkkimassa puhelimestani ja tuli vihaisena kysymään, että mikä tämä viesti on. Viestissä luki, että tililläni on yli 600 euroa ja voisin joko pelata tai nostaa ne pois. Yritin selittää hänelle, että olen vastaavia viestejä saanut aikaisemminkin ja että en ole pelannut mitään, vaan minua yritetään vain saada takaisin, koska olen ollut erittäin hyvä asiakas. Suoraltaan hän ei tietysti tätä uskonut, vaan pienimuotoinen riitahan siitä tuli ja sain taas kuunnella sitä, kuinka valehtelen hänelle jatkuvasti ja kuinka minuun ei voi luottaa. Loppuillasta tilanne hieman rauhoittui ja lupasin näyttää hänelle seuraavat vastaavat viestit, koska tällä hetkellä saan niitä yhden kappaleen lähes joka päivä. Itselleni tuli toki vaikea ja syyllinen olo ja vaikka hän myöhemmin yritti, että kertoisin tunteistani, niin kieltäydyin tästä, koska riidan aikana hän oli ivannut minua siitä kuinka loukkaannuin, vaikka muiden pitäisi olla loukkaantuneita siitä, että elävät huijarin kanssa. Tiedän, että hän sanoi ne tunnekuohussa ja itseni olisi pitänyt olla fiksumpi ja puhua tilanteen rauhoituttua, mutta jotenkin jäin vellomaan tähän huonoon oloon.

No nyt aamu käynnistyi ns. normaalisti ja laitoin aamupalaa, kunnes vaimoni palasi taas nalkuttamaan (sori naiset tästä stereotyyppisestä ilmaisusta). Siinä se taas sitten kehittyi siihen, että palattiin minun epäluotettavuuteen ja kuinka hän ei halua joku aamu herätä siihen, että perheen rahat on pelattu ja velkaa ollaan joka puolelle. Vaikea minun on siihen mitään sanoa, yritän olla pelaamatta, mutta tiedän että minuun ei koskaan tulla luottamaan.

Jos nyt jotain positiivista haetaan, niin yli 3 vuotta pelaamattomuutta on takana ja tämäkin kärhämä aiheutti vain lisä-ärtymystä pelejä kohtaan. Huomenna olisi ensimmäinen isänpäiväkin edessä ja pitäisi yrittää siihen mennessä karistaa tämä uhriutumiseni ja pikkumaisuuteni pois niskasta. Pysytäänhän palstalaiset jatkossakin poissa kasinoilta, mitään hyvää sieltä ei ole löydettävissä.

[Koodari]

Moi Chicha,
Aivan mahtava lukea, että olet onnistunut jättämään pelit taaksesi. Itse olen ollut tällä palstalla jo pitkään, ja peliongelma on aika lailla hanskassa uskoisin. Jälkipyykkinä nuo velat, jotka pienenee vaan niin hitaasti.
Mutta...selvästi vaimollasi on ns. hampaankolossa nyt jotain. Jos olet jo kolmen vuoden ajan todistanut, ettet enää pelaa, niin pikkuhiljaa vaimosi saa alkaa luottaa sinuun. Ei ole terveellistä, että, ilmeisesti milloin tahansa, tilanne voi taas räjähtää käteen.

Itselleni tuli toki vaikea ja syyllinen olo ja vaikka hän myöhemmin yritti, että kertoisin tunteistani, niin kieltäydyin tästä, koska riidan aikana hän oli ivannut minua siitä kuinka loukkaannuin, vaikka muiden pitäisi olla loukkaantuneita siitä, että elävät huijarin kanssa.

Jos hän kehtaa vielä heittää näiden vuosien jälkeen tuollaisia, niin uskoisin, että sinulla alkaa olla oikeus laittaa stopin tuollaisille puheille. Tällaisia ajatuksia
Tsemppiä jatkoon, tämähän on elämän pituinen taistelu!

[Chicha]

Moro Koodari!

Kiva kuulla, että sielläkin mennyt pelien suhteen hommat hyvin

Joo, vaimolta osa kommenteista oli tietysti vähän ikäviä, mutta kukapa meistä täydellisiä olisi. Hänen huonona tapanaan on suuttuessa laukoa kaikki asiat, mitä mieleen tulee, kun taas itse käperryn sisimpääni ja pidän kaiken pahan olon sisälläni. Ideaalia olisi varmaan mennä siinä keskitiellä, mutta ehkäpä täydennämme hyvin toisiamme

Eilinen meni loppujen lopuksi, alkuvaikeuksien jälkeen, ihan hyvin. Lapsellakin oli vähän kiukkuinen viikonloppu ja vaimo oli siitäkin syystä aika väsynyt. Vaimon suhtautumiseen vaikuttaa varmasti myös isänsä alkoholismi ja tottunut lapsesta siihen, että ennemmin tai myöhemmin se addiktio pääsee taas valloilleen. Minä en tietysti mitään sille voi, ainoa mitä voin tehdä, on yrittää pitää omasta pelaamattomuudestani kiinni. Uskoisin kuitenkin, että hän uskoo minun olleen pelaamatta, kun näytin viikonlopun aikana muunkin saamani viestin, jonka mukaan arvonnassa on taas tullut joku voitto ja ei kun kasinolle

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!