Valvoja: Päihdelinkin toimitus
Kirjoittaja Vieras » 16.5.2008 22:01:37
Kirjoittaja ljk123 » 16.5.2008 23:25:14
Vieras kirjoitti:Löytyisikö täältä kohtalotovereita tai hyviä neuvoja? Olen avioeroaikeissa, kun mieheni pelaaminen on saanut uuden ulottuvuuden. Hän on muutaman vuoden pelannut nettipokeria harrastuksena. Jonkun kerran voittanut, mutta myös hävinnyt. Rahaa on siis tullut ja mennyt. Nyt hän on jäänyt kiinni salailuista, ylimääräisten lainojen ottamisesta (pelaamiseen tietysti) ja pelaamisesta, jossa ei ole järkeä mukana. Hän on valehdellyt minulle vuoden ajan tekemisiään, sanonut, että ei ole pelannut, tai jos on pelannut, niin ei ole tarvinnut laittaa rahaa. Tyhmänä uskoin, kun halusin uskoa suhteesemme ja perheemme pystyssä pitämiseen. Nyt tuntuu, kuin olisi matto vedetty jalkojen alta, kun tämä velka- ja pelaamisvyyhti alkaa selvitä. Ja velkojen makamiseen tarvitsee hän tietysti velkaa... Mitä teen??? En jaksa!! Tuntuu, että puheyhteyttä ei ole... Kärsin todella tästä, niin kuin kärsivät kaksi alle kouluikäistä poikaammekin. Olen vakavati miettinyt, että tämä oli vika tikki, nyt häivyn, mutta se ei ole niin helppoa. Kaiken huijaamisen jälkeenkin jotenkin ymmärrän miestäni, vaikka ei ehkä pitäisi. Mitä teen??? Yksin lasten kanssa jääminenkään ei ole helppoa, kun olen ollut taloudellisesti riipuvainen miehestäni (ironista, kyllä). Ehtona suhteen jatkamiselle olen sanonut, että pelaamisen on loputtava. Mutta mistä voin löytää luottamusta, kun vuoden ajan olen tullut huijatuksi...Vieras
Kirjoittaja havina » 17.5.2008 10:25:23
Kirjoittaja Lampi1 » 17.5.2008 13:00:41
Kirjoittaja Koodari » 17.5.2008 20:54:42
ljk123 kirjoitti:En kuitenkaan lopettaisi parisuhdetta sen takia, että miehellesi on tapahtunut inhimmillinen erehdys. Uhkapelin koukuttava voima on uskomaton ja se, että siihen vipuun on langennut, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi sinua ja lapsianne. Tärkein kysymys on, suostuuko miehesi myöntämään ongelman ja hakemaan apua? Olisi hyvä, mikäli hän myöntäisi sairautensa. Nimenomaan peliongelma on saanut hänet valehtelemaan tärkeille läheisilleen. Miehesi on sairastunut vakavaan tautiin ja hoitokeinojen tulisi olla sen mukaisia. Tiedän itse, koska melkein tuhosin elämäni nettipokerilla.
Kirjoittaja Vieras » 18.5.2008 08:12:44
Koodari kirjoitti:ljk123 kirjoitti:En kuitenkaan lopettaisi parisuhdetta sen takia, että miehellesi on tapahtunut inhimmillinen erehdys. Uhkapelin koukuttava voima on uskomaton ja se, että siihen vipuun on langennut, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi sinua ja lapsianne. Tärkein kysymys on, suostuuko miehesi myöntämään ongelman ja hakemaan apua? Olisi hyvä, mikäli hän myöntäisi sairautensa. Nimenomaan peliongelma on saanut hänet valehtelemaan tärkeille läheisilleen. Miehesi on sairastunut vakavaan tautiin ja hoitokeinojen tulisi olla sen mukaisia. Tiedän itse, koska melkein tuhosin elämäni nettipokerilla.
Moi Havina
Kirjoitan peliriippuvaisena. Lyhyesti: 2006-2007 olin 1½ vuotta pelaamatta, sen jälkeen puolen vuoden repsahdus ja nyt 24 viikkoa ilman pelejä. Se on niin totta mitä ljk123 kirjoittaa, se voima on uskomaton, joka vetää pelaamiseen, se on sairaus. Mutta se ei todellakaan tarkoita ettei mies teitä rakastaisi! Minulla on puoliso ja kaksi ihana lasta, ja silti olen pelannut. Ja ljk123 seuraava lause on yhtä totta: Miehesi täytyy myöntää, että hänellä on peliongelma!En tunne miestäsi enkä voi päättää puolestasi, mutta jos vähänkin rakastat, anna hänelle vielä mahdollisuus. Älä kuitenkaan ole pehmeä ja liian kiltti. Laita tiukat ehdot: ei mitään pelejä, avoimuutta raha-asioissa, tarkista missä hän käy. Jos kaikki sujuu ilman ongelmia, luottamus palaa, aivan varmasti. Niin se on meilläkin palannut. Sydämestäni toivon, että miehesi tulisi järkiinsä ja saisitte asianne järjestykseen. Voimia sinulle!
Kirjoittaja havina » 18.5.2008 08:14:28
Niin, siis tämän viestin kirjoitti Havina - unohdin kirjautua sisäänVieras kirjoitti:Koodari kirjoitti:ljk123 kirjoitti:En kuitenkaan lopettaisi parisuhdetta sen takia, että miehellesi on tapahtunut inhimmillinen erehdys. Uhkapelin koukuttava voima on uskomaton ja se, että siihen vipuun on langennut, ei tarkoita, etteikö hän rakastaisi sinua ja lapsianne. Tärkein kysymys on, suostuuko miehesi myöntämään ongelman ja hakemaan apua? Olisi hyvä, mikäli hän myöntäisi sairautensa. Nimenomaan peliongelma on saanut hänet valehtelemaan tärkeille läheisilleen. Miehesi on sairastunut vakavaan tautiin ja hoitokeinojen tulisi olla sen mukaisia. Tiedän itse, koska melkein tuhosin elämäni nettipokerilla.
Moi Havina
Kirjoitan peliriippuvaisena. Lyhyesti: 2006-2007 olin 1½ vuotta pelaamatta, sen jälkeen puolen vuoden repsahdus ja nyt 24 viikkoa ilman pelejä. Se on niin totta mitä ljk123 kirjoittaa, se voima on uskomaton, joka vetää pelaamiseen, se on sairaus. Mutta se ei todellakaan tarkoita ettei mies teitä rakastaisi! Minulla on puoliso ja kaksi ihana lasta, ja silti olen pelannut. Ja ljk123 seuraava lause on yhtä totta: Miehesi täytyy myöntää, että hänellä on peliongelma!En tunne miestäsi enkä voi päättää puolestasi, mutta jos vähänkin rakastat, anna hänelle vielä mahdollisuus. Älä kuitenkaan ole pehmeä ja liian kiltti. Laita tiukat ehdot: ei mitään pelejä, avoimuutta raha-asioissa, tarkista missä hän käy. Jos kaikki sujuu ilman ongelmia, luottamus palaa, aivan varmasti. Niin se on meilläkin palannut. Sydämestäni toivon, että miehesi tulisi järkiinsä ja saisitte asianne järjestykseen. Voimia sinulle!
Kiitos rohkaisevista viesteistänne. mies myöntää pelionglemansa, mutta tuon pokerin kanssa ei ole niin yksinkertaista - hän ei laske pokerin pelaamista ongelmapelaamiseksi eikä ymmärrä miksi vaadin hänen lopettavan myös sen- Vaikka nimenomaa on miulle valehdellut summia vimeisen vuoden ajan, mitä siihen on laittanut. Väittää kuitenkin olevansa plussan puolella ja kai kuvitttelee saavansa sieltä vielä lisätienestiä (minä kun hoidan kotona kahta pientä poikaamme). Miten saisin hänet ymmärtämään, että pokeri on rahapeli siinä, missä muutkin ja kaiken pahan alku?? Tylsää tässä on se, että hän on välillä saanut isoja voittosumia sieltä (mitkä mielestäni olisi voinut olla tulematta..). Pelkään, että vaikka suhteen jatkamisen ehtona olisi kaiken pelaamisen lopettamnen, hän silti pelaisi salaa.. Mitä sitten - häivynkö poikien kanssa. Tajuaako että pelissä on mukana hänen elämänsä lisäksi poikien elämä!!![]()
![]()
Kirjoittaja Pelinarkkari » 19.5.2008 10:10:29
havina kirjoitti:Ongelma on se, että mieheni ei myönnä nettipokerin olevan riippuvuus ja ongelmat, muut rahapelit kylläkin.
Kirjoittaja ljk123 » 19.5.2008 10:43:21
Pelinarkkari kirjoitti:havina kirjoitti:Ongelma on se, että mieheni ei myönnä nettipokerin olevan riippuvuus ja ongelmat, muut rahapelit kylläkin.
Miehesi vaikuttaa tyypilliseltä pokeriaddiktilta, joka on pokeriteollisuuden onnistuneen imagomarkkinoinnin innostamana glorifioinut intohimonsa kohteen muiden uhkapelien yläpuolelle. Peliaddikteilla on vahva taipumus pyrkiä etsimään pakkotahtiselle pelaamiselleen oikeutusta ja pokerin kyseessä ollen mikä onkaan parempi argumentti kuin se, että kyseessä on "matemaattista lahjakkuutta vaativa älykköjen taitopeli".
Muista, että jo lastenkin takia oma jaksamisesi on tärkeätä. Yritä keskustella ja havahduttaa miestäsi todellisuuteen. Jos tuntuu siltä, että hän ei herää zombiemaailmastaan, pelasta edes itsesi ja lapsesi.
Kirjoittaja Vieras » 19.5.2008 11:53:52
ljk123 kirjoitti:Nettipokeri antoi minulle huumeen kaltaista jännitystä ja mahdollisuuden elää unelmamaailmassa. Siitä oli ihan helvetin vaikea repäistä itsensä irti. Kun lopettelin pokeritilejäni ja internetpankkitilejäni, itkin ääneen. Tuntui helvetin surulliselta jättää se maailma taakseen, johon oli panostanut niin paljon ja jonka piti muuttaa elämä hienoksi ja jännittäväksi. Kun myönsi, ettei olekaan tuleva WSOP-finalisti, vaan työtön, jolla on CV:ssä 2,5:n vuoden aukko, pudotus maanpinnalle oli erittäin tuskallinen.
Kirjoittaja ljk123 » 19.5.2008 12:41:09
Vieras kirjoitti:
Mikä oli se tekijä, joka sai sut lopettamaan?
Millä tavoin sä ljk olet päässyt irti, etkä usko edes tämänkaltaiseen hyvin helposti uskottavaan harhaan?
Kirjoittaja Vieras » 19.5.2008 13:39:17
ljk123 kirjoitti:
Tässä ehkä ne tärkeimmät. Olkaa te muut fiksumpia kun minä, eli lopettakaa ennenkuin olette samassa tilassa kun mihin minä vajosin!!
Kirjoittaja havina » 19.5.2008 16:17:37
ljk123 kirjoitti:Vieras kirjoitti:
Mikä oli se tekijä, joka sai sut lopettamaan?
Millä tavoin sä ljk olet päässyt irti, etkä usko edes tämänkaltaiseen hyvin helposti uskottavaan harhaan?
1) Tekijät, jotka saivat minut lopettamaan:
-Aloin muuttua ihmisenä. Pelaaminen toi minusta esiin aggressiivisen ja tunteettoman puolen.
-Olen addiktioihin taipuvainen ihminen, joten tarvitsin yhä isompaa ja isompaa jännitystä, jotta mielenkiintoni pysyi yllä
-Sosiaalinen elämäni kuihtui kokoon. En välittänyt enään lapsieni tai muitten läheisteni tarpeista
-Aloin pelata tiloissa, jotka lähentelivät jo psykoosia; vitutti, mutta oli vaan pakko pelata, jotta pääsisi "tasoihin"
-Raha alkoi olla merkityksetöntä. Raha oli vain pelaamisen väline. Ihan sama hävisinkö 5 dollaria vai 500 dollaria, tuntui suunnilleen samalta.
-Koko ajatusmaailma liikkui pelaamisessa myös silloin kun en pelannut. Pelatut pelit ja tulevat pelit pyörivät mielessä.
-Kaiken kaikkiaan hommaan alkoi liittyä koko ajan enemmän ja enemmän tuskaa ja vähemmän ja vähemmän nautintoa
(tämä viimeisinhän on tyypillistä myös muille addiktioille; esim viinanjuonti on aluksi kivaa, mutta kun se alkaa olla pakko, se on helvetti)
2)Pääsin irti koska:
-Olen AA:n 12 askeleen ohjelmassa ja samaa ohjelmaa käytetään myös ongelmapelaamiseen
-Kävin GA:n kokouksessa, mutta pääasiassa hoidan peliongelmaani AA:ssa, ratkaisu on toiminut minun kohdallani
-Aloin olla jo niin sairas, että mielenterveyteni oli vakavasti vaarassa
-Minun oli valittava joko elämä tai tuhoutuminen. Oli siis yksinkertaisesti pakko lopettaa.
-Löysin oman pohjani, eli tilan, jota alemmaksi en enään halunnut mennä. Olin menettänyt tarpeeksi.
(tämä viimeinen on mielestäni se ongelman ydin; jokaisella on oma "pohjansa" eli se tila, jota alemmaksi ei suostu enää menemään. Nettipokeri on siitä vittumainen juttu, että tähän pohjaan vajoaminen saattaa kestää pitkäänkin. Esim joku satunnainen turnausvoitto saattaa viivästyttää toipumisen alkamista huomattavastikin. Se pohja on kuitenkin lähestymässä ja matka kohti sitä on yleensä paskamainen).
Tässä ehkä ne tärkeimmät. Olkaa te muut fiksumpia kun minä, eli lopettakaa ennenkuin olette samassa tilassa kun mihin minä vajosin!!
Kirjoittaja ljk123 » 20.5.2008 12:57:59
havina kirjoitti:Hienoa, että olet päässyt pelaamisesta eroon. minua mietityttää, kun mieheni ei haluaisi lopetaa pokeria ja kuitenkin pitää itseään peliriippuvaisena. Hän ajatelee pokerista juuri niin, kuin joku tuossa kirjoitti; hivelee itsetuntoa kun pärjää, mutta häviämisistä ei puhuta. JA mieheni mielenterveys on todellakin järkkynyt. Hän ei ole yhteydessä keneenkään, tekee vaan leipätyönsä ja sen lisäksi pelaa.. En tosissaan tiedä miten jaksan, noiden mielenterveysongelmien tullessa esiin myös.. Helpoin tie ei olisi häipyä poikien kanssa, mutta kieltämätä se käy koko ajan mielessä..
Kirjoittaja expoker » 27.5.2008 14:49:59
ljk123 kirjoitti:Pokerikeskustelupalstoilla kaikki vakuuttavat olevansa voittavia pelaajia: "Talletin pari vuotta sitten 50 dollaria, nyt ansaitsen 3000 dollaria kuussa, kertaakaan ei ole tarvinnut tallettaa". Kukaan ei myönnä olevansa häviävä pelaaja, tappiot johtuvat tilteistä tai uskomattomista downswingeistä. Ylläoleva kirjoitus paljastaa luultavasti sen, mitä pokeritodellisuus on monen kohdalla. Tappiot ja se, että talletuksia tarvitsee tehdä uudestaan ja uudestaan, lakaistaan maton alle, koska häpeä estää myöntämästä, että on hävinnyt pelissä rahaa. Julkisuushan on antanut kuvan, että häviävä pelaaja on jotenkin muita tyhmempi. Totuus on kuitenkin, että vain pieni prosentti on voittavia pelaajia ja heilläkin on tekemistä raken biittaamiseksi.