Sama juttu täällä, että olen koukussa kapakoissa istumiseen. En koskaan juo yksin kotona mutta kun lähden baariin, niin vedän tappiin asti. Nyt otin antabuksen, ja oon käyny selvinpäin baarissa. Selvinpäin olen huomannut kuinka iljettäväksi ihminen tosiaan kännissä muuttuu. Olen huomanut kuinka masentavaa se touhu on. Samalla olen myös hävennyt, että itse olen myös yhtä kamala kännissä. Olen pohdiskellut mielessäni, mitä saan siitä että istun kapakassa? Ok se poistaa ehkä yksinäisyyttä jollain tavalla, koska juttuseuraa löytyy. Mutta näin selvinpäin oon huomannut, että voin aivan yhtä hyvin ihan selvänä jutella bussipysäkillä tuntemattomille ihmisille. Tällöin voin saada aikaan vielä mielenkiintoisempia keskusteluita, kuin kännihuuruiset jauhannat. Olen huomannut, että ystävien kanssa voi käydä kahvilla. Olen huomannut, että selvinpäin ei tartte käyttää taxia

Olen huomannut, että selvinpäin en eksy ruman miehen tai muuten vaan taukin tai sekopään kanssa harrastamaan seksiä. Olen huomannut, että selvinpäin en joudu putkaan. Olen huomannut, että rahaa säästyy. Olen huomannut, että yksin on mukavaa istua kotonaan, juoda kupponen teetä ja harrastaa omia mielenkiinnonkohteitaan.
No myönnän kyllä, viinaa tekeepi mieli, jos menee baarin lähettyville. Onneksi on antabus. Otan vain yhden antabuspillerin viikossa, että se tuskin edes vaikuttaisi, mutta se onkin vain semmoinen tuki. Mulle vois melkeimpä syöttää jotain plaseboo antabuksena
Absolutistiksi en ole vielä ryhtymässä. Pidän pidemmän tauon. yritän vähentää juomiseni kertaan tai kahteen kuussa. Jos huomaan epäonnistuvani ja juominen karkaa taas 3x/vko räkäkännäilyyn, kuuritan itseäni antabuksella taas pidemmän aikaa. Hakeudun myös johonkin tukiryhmään.
Suurin syy miksi haluan lopettaa tai siis vähentää huomattavasti jomista on se, että minulle tapahtuu yleensä niin kamalia kännireissuilla ja en osaa juoda sopivasti. olen pieni kokoinen nainen ja alko kilahtaa normaalia pahemmin hattuun. Toinen syy on se, että aivot oikeasti kärsivät tuosta hermomyrkystä. En halua alkoholidementikoksi, en halua että ulkoinen kauneuteni hukkuu tuoppiin ja sisäinen kauneuteni katoaa psykoosiin. Enkä halua että älykkyyteni tulee kusena ulos
Sitten jos miettii, kuinka vähentää juomista baareissa, niin on siihen joitakin keinoja. Esimerkiksi se auttaa, että ottaa mukaan vain tietyn summan rahaa ja jättää pankkikortin kotiin. Kannattaa tällöin myös lähteä köyhien kavereiden kanssa liikenteeseen, jotka eivät pysty tarjoamaan, kun rahat loppuu. Esimerkiksi 20€ saan sen viisi isoa tuoppia halvassa paikassa, joka on minun kokoiselle ihan tarpeeksi. Ja tämä käytäntö edellyttää myös sitä, ettei vedä pohjia kotona. Baariin kannattaa lähteä myös myöhemmin vasta kello 23 pintaan, niin on vähemmän aikaa juoda. Tiedän kyllä, että jos on tottunut menemään baariin jo alkuillasta istumaan, niin aika valomerkkiin tuntuu kovin vähäiseltä ja tulee tarve etsiä jatkopaikkaa. Kannattaa luopua väkevistä kokonaan. Ainakin itsellä toiminut. Välillä retkahtanut pari snapsia juomaan vuoden aikana ja viinapullon alkosta olen hakenut kaksi kertaa. Kyllä niillä miedoillakin saa päänsä sekaisin, kun tolet laskee. Baarissa istuessa on hyvä juoda vettä välissä ja yleensä vesi on ilmaista. Jotkin typerät paikat veloittavat euron tuoppi vedestä, mutta vettä voi hakea vessan kraanasta. Välillä kannattaa juoda alkoholittomia, vaikka energiajuomaa.. Ennen baariin lähtöä kannattaa syödä hyvin. Alhainen verensokeri ja kännitila aiheuttaa aggressiivista käytöstä. Vatsalaukku on paremmin suojassa alkolta täydellä vatsalla. Hmm mitäköhän muuta sitä neuvoisi? Jos sinulla on kavereita, jotka eivät juo/juovat harvoin, ota enemmän heihin yhteyttä ja totuttele käymään kahviloissa juttelemassa ystäviesi kanssa. Tarkemmin kun miettii, ovatko ne ihmiset joiden kanssa tapaat baarissa todellisia ystäviäsi? Vai onko ainoa teitä yhdistävä asia hermomyrkky ja kantapaikka, minne paeta yksinäisyyttä. Todelliset ystävät pitävät yhteyttä muutoinkin kuin alkoholin merkeissä.
Alkoholi on pirullinen huume ja se vie helposti mukanaan. Kova taistelu itsellä ja toivo, että voisin alkaa elämään ns. normaalia elämää. Pitää ymmätää se, ettei elämä ole pelkkiä bileitä. Katsotaan kuinka käy.. Ainakin uskon itseeni, että onnistun.