Olet täällä

Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja Aila » 14.4.2013 11:46:52

Tervehdys,
Kirjoitan tänne ensi kertaa, joten kuvaan poikani tilanteen:
Koko yläasteen ajan ja vielä lukion alussakin kaikki sujui ihan mukavasti. Pojan kaverit olivat tuttuja, hänellä oli harrastuksia, juttelimme paljon jne. Muutamat alkoholikokeilut menivät kyllä pahasti överiksi, mutta niistä juteltiin ja kaikki oli taas ok.
Kannabiksen käyttö tuli tietoomme hänen ollessa 16 v. Aluksi se oli kuin rakkaussuhde, josta hän kertoi julistaen. Hän myös ylisti sen kautta saamiensa kavereiden merkitystä.
Käyttö kuitenkin muuttui pian niin tiheäksi, että koulunkäynti, joka fiksulta pojalta oli aiemmin hoitunut melko helposti, alkoi takkuilla. Poissaolot lisääntyivät koko ajan ja hän jäi koulussa kiinni kännykkävarkauksista.
Olimme lastensuojelun ja nuorisoaseman asiakkaina. Poika jonkin aikaa tuli mukaan sanoen "jos tää teitä auttaa, niin ok, mut mulla ei oo mitään ongelmaa".
Pojan kunto meni pian niin pelottavaksi, että vanhempien toiveesta hänet vietiin väkisin toiselle paikkakunnalle nuorisokotiin (varsinaista huumehoitoa ei sillä hetkellä löytynyt). Pojan hakiessaan poliisi löysi pojan huoneesta enemmänkin varastettua tavaraa, minkä johdosta päädyttiin myöhemmin myös oikeussaliin. Poika oli nuorisokodissa kuukauden, ja koska halutessaan osaa käyttäytyä todella hyvin, hän oli siellä melkoisten sekopäiden keskellä varmasti poikkeus. Hänellä on myöskin erinomainen aineenvaihdunta, minkä vuoksi testit olivat puhtaat jo kolmen viikon kuluttua. Hän palasi kotiin.
Oli kiva saada poika takaisin ja aluksi kaikki näytti lupaavalta. Myöhemmin hän on kertonut käytön jatkuneen välittömästi hänen palattuaan.
Toinen lukiovuosi oli enimmäkseen poissaoloa ja poliisi puuttui pojan kannabisjuttuihin monta kertaa.
Täytettyään 18v poika erosi koulusta ja jäi tyhjän päälle kellumaan. Hän asui kuitenkin edelleen kotona ja meillä oli välillä myös hyviä hetkiä.
Kutsuntoihin hän ei mennyt lainkaan. Sanoi minulle, että "sitten kun poliisit asiaa kyselevät, sanon olevani huumeiden käyttäjä ja saan vapauttavat paperit". Armeija oli ollut yksi niistä asioista, joihin olin pannut toivoni (pari vuotta aiemmin hän piti vielä selvänä, että sinne menee).
Pari viikkoa hän kävi nuorisopajalla keittiöhommissa ja oli hetken jopa innostunut siitä, mutta heti kun siellä puututtiin hänen käyttöönsä, hän lopetti siellä käynnin. Tämä oli myös vaihe jolloin minun toivoni nousi hetkeksi todella huimasti, mutta tuli sitten jyrkännettä alas...
Käyttö on viimeaikoina ollut selvästi päivittäistä, hänen persoonansa on muuttunut välinpitämättömäksi, töykeäksi, aggressiiviseksi ja hän on mm. alkanut puhua itsekseen omituisesti.
Kysyessäni mitä hän käyttää, hän on sanonut käyttävänsä (kuulema satunnaisia kokeiluja lukuunottamatta) vain kannabista koska "muut ovat joko liian kalliita tai vaarallisia". Tuo kannabiksen käyttö on kuitenkin tullut päivittäiseksi pakoksi, jota hän tekee ilmeisesti useimmiten yksin. Hän on rahoittanut käyttöä mm. välittämällä kamaa. Hän on myös hirvittävässä pikavippikierteessä. Karhumakirjeitä tulee pino joka päivä ja summan täytyy olla hirvittävä.
Muutama päivä sitten paljastui uusin, todella ikävä käänne. Huomasin, että häälahjaksi saamiamme pöytähopeita oli kadonnut yli 1000e arvosta (rahaa oli kadonnut jo aiemminkin ja nyt olemme huomanneet monen muunkin asian kadonneen...). Tämä toi yhdessä elämisen taas uuteen valoon... Sanoimme pojalle, että hänen tulee ottaa apua vastaan tai muuten emme voi elää yhdessä. Tämän tuloksena hän pakkasi vaatteita kassiin, jätti kotiavaimensa eteiseen ja lähti.
Nyt olen todella surullinen ja peloissani! Tämä on niin tuskallista, kun täysi-ikäisen auttamismahdollisuudet ovat niin nollassa. Rakastan lastani, mutta mitä kaikkea pitää sietää? Lapsen arvo ei ole rahassa (tai hopeissa) mitattavissa, mutta luottamus on mennyt ja käytös loukkaa.
Pojan sisarukset ovat järkyttyneitä ja suuresti suruissaan (etenkin nuorin). Pelkään myös läheisten isovanhempien terveyden järkkyvän.
Kaiken tämän keskellä olisin valmis tekemään mitä vain, jotta saisin poikani pelastettua. Yleensä kaikkea mitä olen yrittänyt sanoa tai tehdä, hetken päästä kadun. Nytkin toivon, että viimeisin vaihtoehtojen asettaminen olisi jäänyt sanomatta.
Olen soittanut kaikkiin mahdollisiin numeroihin ja aina viesti on sama: jos poika itse ei sitä halua, avun antaminen on mahdotonta.
Toivoa täytyy elättää. Tiedän, että pojallani on monta hienoa ominaisuutta, mutta nyt ne kaikki ovat pilven peitossa :(
Aila
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 14.4.2013 10:11:41

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja A:n äiti » 14.4.2013 17:55:52

Siinä vaiheessa, kun kotoa aletaan varastamaan tavaraa huumeiden rahoittamiseksi, on varmaan parempi laittaa lapsi "kävelemään". En tarkoita sitä, että hopeat olisivat poikaasi kalliimpia, vaan sitä, että kun tietty raja on ylitetty, niin on ihan mahdollista, että hänestä tulisi kotona väkivaltainen tms. Meillä väkivallan uhka oli ihan päivittäistä.

Koska poikasi on täyttänyt tuon maagisen 18 v., niin et voi tehdä YHTÄÄN MITÄÄN, ennen kuin hän pyytää apua. Tämän opin raskaan kaavan kautta. Sinulla on VELVOLLISUUS pelastaa perheestäsi se mitä pelastettavissa on eli tarjota nuoremmille lapsille mahdollisimman normaalit kasvupuitteet. Eläminen huumausaineita käyttävän kanssa ei ole terve tilanne sisarukselle. He tarvitsevat paljon huomiotasi ja tukeasi. Ja voidaksesi tarjota sitä, sinä tarvitset voimia, joita et voi antaa, jos keskityt käyttävään poikaasi.

Eli älä teen niinkuin minä tein, vaan niinkuin minä neuvon. Hädin tuskin sain perheeni rippeet pelastettua tyttäreni kuoltua. Minun olisi jo aikaisemmin pitänyt keskittyä muihinkin, mutta annoin tyttäreni ongelmien täyttää kaiken vapaa-aikani ja kaikki ajatukseni.SE ei kuitenkaan häntä auttanut, kuten ketjuista voit lukea.

Tuntuu hirveältä sanoa tämä, mutta pelasta itsesi ja muut lapsesi ja rukoile, että poikasi säilyy hengissä niin kauan, että saa järkeä päähänsä.
A:n äiti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 365
Liittynyt: 1.10.2010 08:22:15

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja tikkukaramelli » 14.4.2013 23:01:16

Tarkoitukseni ei ole väheksyä eikä puolustella, mutta tuli mieleen että pojan käytöksen, varastelun ym takia, että käyttääkö tosiaan vain kannabista? vai lukiko siitä jossain kohtaa tekstiä, en lukenut niin huolellisesti ehkäpä :oops:
taas yks lisää joka luuli pystyvänsä, huumeiden kanssa normaalisti elävänsä
tikkukaramelli
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 8.10.2012 09:38:44

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja jean » 15.4.2013 08:40:23

Aila, tilanteesi - ja poikasi tilanne - on juuri niin vakava kuin edelliset kirjoittajat totesivat. Poikasi käyttää tällä hetkellä jo paljon muutakin kuin kannabista. Kuten A:n äiti totesi, muun perheen takia on ainoa mahdollisuus jatkaa elämää se, että poika ei asu kanssanne. Muilla lapsilla ja aikuisilla on oikeus turvalliseen kotiin. Tilanne, jossa yksi perheenjäsen muuttuu epäluotettavaksi ja pelottavaksi ja arvaamattomaksi, on sietämätön kaikille.

On myös sietämätöntä joutua hylkäämään oma lapsensa. Sillä siltähän se tuntuu, kun on pakko kieltää lapsen asuminen ja oleminen omassa kodissa. Mutta mitkä olisivat vaihtoehdot? Täysi-ikäinen - mutta kaikkea muuta kuin aikuinen - lapsesi on tehnyt omia valintojaan. Etkä valitettavasti voi tehdä paljon mitään. Voit ottaa selvää hoitomahdollisuuksista ja olla valmiina tarjoamaan apuasi sitten kun/jos sitä poikasi pyytää.

Toki voit myös tehdä rikosilmoituksen varastetuista tavaroista. Olisiko siitä mitään hyötyä? Vaikea tietää. Pidä joka tapauksessa kiinni siitä, että rahaa et pojalle anna, et mihinkään tarkoitukseen.

Nämä tarinat ovat niin suunnattoman surullisia.
Viimeksi muokannut jean päivämäärä 15.4.2013 10:17:18, muokattu yhteensä 1 kerran
jean
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 658
Liittynyt: 14.7.2003 00:01:01
Paikkakunta: eteläsuomi

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja annette » 15.4.2013 09:29:38

Hei Aila,

olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa. Ikävä kyllä kyse ei varmaankaan ole enää " pelkästä" kannabiksesta, todennäköisesti käyttää muutakin ja lisänä vielä pikavipit ja muut velat joista selvitäkseen joutuu tekemään kaikenlaista, kuten varastamaan perheeltään.

Olette toimineet sillä ainoalla järkevällä tavalla kun asetitte rajat pojan kotona asumiselle. Hänen valintansa oli pakata ja lähteä, ei teidän. Jokaisella on oikeus olla omassa kodissaan rauhassa, ja ellette olisi sitä rajanvetoa tehneet, koko perheenne elämä olisi jatkuvaa varuillaan oloa, rahan ja arvotavaroiden piilottelua ja vahtimista, valvomista, tarkkailua..

Tiedän myös tuskasi siitä kun lapsesta on tullut täysi-ikäinen eikä hänen asioihinsa voi puuttua, olenhan itse samassa tilanteessa. Sinulle ei edes saa kertoa vaikka lapsi olisi putkassa tai sairaalassa ellei hän anna lupaa. Sitä on vaikea ymmärtää, kun vasta muutamia kuukausia sitten kaikki oli vielä tiedonsaannin suhteen toisin.

Toivotaan että poikasi pian huomaa ettei hänen tällä hetkellä viettämänsä elämäntyyli olekaan niin hohdokasta. " Kaverit" pettää pienemmästäkin, ketään ei oikeastaan kiinnosta muuta kuin että onko pojallasi rahaa tai jotain myytävää.

Oikeastaan et voi muuta kuin pitää itsestään ja muusta perheestä huolta jotta jaksaa sitten olla tukena pojalle kun toivottavasti sellainen hetki tulee. Vaikeaa on, mutta muutakaan ei voi. Itse olen käynyt vartaistukiryhmissä, ne ovat suureksi avuksi jo siinä mielessä että tietää ettei ole ainoa, ja saa puhua asioista kaunistelematta ja juuri niillä sanoilla miltä tuntuu. Tukiryhmiä löytyy ainakin Irti Huumeista ry:ltä ja a- klinikalta.
annette
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 109
Liittynyt: 25.12.2012 18:40:47

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja Aila » 16.4.2013 18:05:14

Kiitos viesteistänne!

Poika majailee nyt kavereiden nurkissa ja aikoo hakea sossusta asuntoa itselleen.
Olen suuresti huolissani siitä miten asiat etenevät!
Tapasin pojan eilen, kun hän tuli hakemaan tavaroitaan. Oli ihan selkeän oloinen, mutta kun kehuin hänen olemustaan, hän sanoi polttaneensa pilveä viimeksi tunti sitten.
Kävimme syömässä ja ruokaostoksilla. Sain halata häntä.
Poika sanoi, että hän haluaa polttaa pilveä, eikä halua mennä töihin tai opiskelemaan. Hän edelleen sanoo käyttävänsä vain kannabista, mutta sen käyttö on runsasta päivittäin. Hän itsekin sanoo mielensä oireilevan, mutta ei halua puhua asiasta, ainakaan kenenkään ammattilaisen kanssa. Sanoo, että kavereilla on samanlaisia "oloja" ja osalla niihin lääkitys.
Pelkään suunnattomasti, että kun hän on pois kotoa, vahvemmat aineet tulevat kuvioihin...
Hän sanoi olevansa tyytyväinen kotoa lähtöönsä. Sanoi, ettei nyt tarvitse niin paljon "esittää", vaan voi olla vapaammin.

Itse olen pelkkää kyynelvirtaa. Haluaisin kelata muutaman päivän taaksepäin (tai muutaman vuoden mieluiten).
Isovanhemmat ovat aivan shokissa ja pikkuveli itkee... En voi käsittää miksi asiat ovat menneet näin!
Aila
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 14.4.2013 10:11:41

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja PäätePysäkki » 22.4.2013 11:03:25

Hei!

Olen hyvin pahoillani tilanteestasi!

Olen pojan äiti, jolla takana tätä helvettiä kuusitoista vuotta.
Olen sinnitellyt kaikki vuodet erittäin rankan päihdehistorian kanssa. Hoitojaksoja on takana varmasti yhteensä neljäkymmentä, sairaalassa, kuntoutuksessa, vankilassa, vaihdellen.... Olemme yrittäneet tukea hänen tervettä puoltaan järjestämällä aina tapaamisisa näihin paikkoihin, pitämällä yhteyttä, hyväksymällä hänet ihmisenä ja poikana ja veljenä. Antamalla anteeksi, yrittämällä ja uskomalla. Mutta mitä meille on jäänyt käteen?

Sanat: Mä rakastan teitä. Mut en mä voi elää kunnolla vaan sen takia, että sulla olis hyvä olo!

Olen niin loputtoman väsynyt, kyllästynyt ja toivoton. En toivoisi sinulle samanlaista tulevaisuutta.

Ymmärrän hyvin rakkauden, jolla poikaasi rakastat. Ja kuinka haluaisit auttaa ja pelastaa hänet.
Mutta nuo selitykset ja puheet ovat niin tuttuja.

Älä anna hänen upottaa sinua ja perhettäsi mukaansa tähän suohon!

Siksi:

Hanki itsellesi ja perheellesi keskusteluapua. Nauti omasta elämästäsi ja vapaa-ajastasi. Älä koe syyllisyyttä siitä, että sinä elät normaalisti.

Tue häntä silloin, kun hän oikeasti tarvitsee apua! Auta löytämään hoitopaikka! Älä anna rahaa tai maksa hänen laskujaan. Älä mahdollista päihteidenkäyttöä.

Ja pidä huolta perheestäsi! Muuta ajattelusi keskipistettä toisaalle.

Voimia... Olen ajatuksin teidän kaikkien sydämessä!
PäätePysäkki
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 18.4.2013 19:26:14

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja Aila » 24.4.2013 15:31:15

Kiitos viestistäsi PäätePysäkki. Se oli rankkaa luettavaa, mutta kiitos sen jakamisesta!
Kerroit poikasi lukuisista hoitojaksoista. Missä vaiheessa hän myöntyi vastaanottamaan apua? Onko hän hakenut sitä itsenäisesti? Onko ollut parempia jaksoja? Onko jokin hoitomuodoista ollut toista parempi? Minkä ikäinen hän on nyt? Millaista apua olet hakenut itsellesi/muulle perheelle?
Kysymysten tulva...
Kaunis kiitos sinulle!
Aila
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 14.4.2013 10:11:41

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja PäätePysäkki » 26.4.2013 10:35:09

Hei!

Kysyit montaa asiaa...
Missä vaiheessa suostui ottamaan apua vastaan? Hänen tarinansa alkoi kolmannella luokalla koululevottomuudella.Myöhemmin tuli selviä vauhtijaksoja ja taas masentunutta nuutumista. Saatiin terapia järjestymään. Seurailimme vuoden verran ihmeellisiä tarinoita ja tapahtumia. Keväällä koulussa ongelmia toisensa perään. Kesä jatkui jatkui kotoa karkaamisilla ja kännisekoiluilla. Lopulta otettiin psykiatriseen hoitoon, todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö, kävi sairaalakoulua ja tuli paremmaksi. Mutta päihteet olivat aina ykkösenä lomilla, ja heti kotiutuksen jälkeen kuvioissa, vaikka kuinka yritimme rajata.

Vuosia kului välillä kotona, välillä psykiatrisissa hoidoissa. Sai kuitenkin peruskoulun ja ammattikoulunkin käytyä kaiken ohella. Usein jouduimme toimittamaan sairaalaan harhaisuuden takia. Pikkuhiljaa poliisikin oli mukana verkossa. Tuli kaikenlaista härdelliä siellä sun täällä. Koti oli jatkuvassa hälytystilassa aika ajoin. Riitelimme paljon, perhe hajosikin kaiken keskelle.

Joskus myös itse oli halukas hoitoon ja pysyi siellä hoidon loppuun asti. Joskus lennätettiin ulos kun ei ollut puhtaita seuloja. Järjestin asuntoa sieltä sun täältä, eri kaupungeistakin. Aina palattiin lopulta lähtöruutuun, kun tuli joku hyvä työtilaisuus tai muu joka olisi kotipuolessa parempi. Ja sitten kun tuli palkka, niin yleensä homma karkasi käsistä... Tätä vuoristorataa, jossa vauhti on kiihtynyt koko ajan, on siis menty kohta parikymmentä vuotta. Ne alkuvuodet olivat pikku kouluhankaluuksia...

Sitten tulivatkin jo maksa-arvojen nousu lääkkeiden takia, se hetkeksi rajoitti. Kohta taas jatkui pahempana. Sitten tuli päihdevkl:n jälkeen jumahtamisia paikoilleen. Ei tule puhetta eikä pysty tekemään mitään, eikä voi nukkua, kävelee vain... Niitä on nyt ollut parin vuoden aikana yli kymmenen. Sairaalaassa tilanne korjautuu parissa viikossa. On vaihdettu lääkkeitä moneen kertaan. Ja nyt tulee tapaturmia, tulehduksia, yliannostuksia, itsetuhoisuutta...

On myös tullut tutuksi vankilan kanssa. Siellä on ollut päihteettömällä puolella ja elämä on ollut rauhallisempaa. Mutta sieltä palatessa on vastassa vanhat kaverit ja tavat.

Vaikka kuinka yritämme auttaa ja tukea perheenä hyviä puolia, on kaikki mennyt pahempaan suuntaan.
En toivo kenellekään tätä..

Päätepiste
PäätePysäkki
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 18.4.2013 19:26:14

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja PäätePysäkki » 26.4.2013 10:39:22

Ja mistä olen hakenut apua...
perheneuvolasta, sairaalan perheryhmistä, psykiatriselta sairaanhoitajalta, päihdepaikkojen henkilökunnalta, lastenkodin henkilökunnalta, lääkäriltä, irti huumeista ry:n tuesta, lukemalla, kirjoittamalla päiväkirjaa, käymällä kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa, rukoilemalla, toisten samanlaisten äitien kanssa keskustelemalla, luonnossa liikkumalla...

Ja perhe ja ystävät ovat tukeni..
PäätePysäkki
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 18.4.2013 19:26:14

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja tyty31 » 8.5.2013 05:38:45

aila:tekstisi on kuin kopio omasta tilanteestani pojan kanssa,aivan samoja juttuja,hetken jopa epäilin olenko itse kirjoittanut kirjoituksesi.
Itse hain apua lopulta lääkäriltä joka määräsi minulle tarvittaviin mirtazapin lääkkeen,koska ahdistus ja huoli oli monta kuukautta TODELLA suuri.
Varsinkin kun poika täytti 18 ja muutti kaverin nurkkiin asumaan ja oma vaikuttaminen ei auttanut enää mitään.Meillä poika saa käydä kotona,kunhan on selvinpäin,yksin en ole uskaltanut jättää asuntoon,ettei lähe kävelemään tv.tmv.Sääntönä myös että kumpikaan ei puhu sanallakaan huumeista.Johtaa vain turhaan riitaan

meillä sama kutsuntojen,koulun,työn suhteen.Käy ruoka jonosta hakemassa 2x vko ruokaa ja kehuu miten elämä on seikkailua.Puheet on aivan utopistisia ja ajoittain pelottaviakin.

Et ehkä nyt usko,mutta tuo tuska helpottaa niin ettei joka päivä ja yö mieti ja itke,vaikeinta on hyväksyä,että se elämä mitä toivoit lapselle ei ole lapsen valinta ja vaikka miten toimit niin se on lapsesta itsestään kiinni miten jatkaa.

voimia!jos lohduttaa niin kirjoituksesi on kuin kopio omasta elämästä,et siis ole yksin.
tyty31
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 11.12.2011 03:13:42

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja Zurussa » 8.5.2013 11:16:47

Oletteko nyt aivan varmoja, että tv:t ja jääkaapit lähtevät kävelemään, jos nuori sattuu jäämään kotiin yksin, vai onko se enemmänkin elokuvien ja kaikenlaisten anekdoottien aikaansaamaa pelkoa ? Se, että ajattelee lapsensa olevan niin ammattilainen varas, että tyhjentää kotinsakin, luo tämän mieleen kovan leiman. Mitään ei minun kämpästäni ole koskaan lähtenyt kävelemään, vaikka pojallani on ollut avaimet kotiini pahimpinakin aikoina. Rahat tietenkin olen pitänyt visusti tallessani. Tosin voi olla niin, että minun tavarani ovat niin huonoa, etteivät ole kelvanneet.
Zurussa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 258
Liittynyt: 24.10.2010 08:39:52

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja jean » 8.5.2013 11:38:27

Tilanteet voivat olla niin kovasti monenlaisia. Tuskinpa minun poikani ajatteli koskaan varastavansa kotoamme, mutta silti jossain vaiheessa huomasin mm. cd-levyjä kadonneen. (Silloin joskus niillä oli vielä jotain myyntiarvoa.) Ahdistavinta kuitenkin oli se, että KAIKKI lääkkeet oli AINA pidettävä piilossa. Eikä sekään toiminut, jos lapsi jäi pidemmäksi aikaa taloon yksin. Yhden ainoa kerran 17 vuoden aikana - joista lapsi asui kanssamme ison osan - hän selkeästi varasti. Isänsä oli jättänyt pankkitunnuksensa ja turvalukunsa esille ja silloin houkutus oli liian suuri. (Tilaisuus tekee varkaan-tilanne ja isä sai kyllä syyttää ihan itseään.)

Niinä aikoina, kun lapsi on asunut muualla, hänellä ei ole koskaan ollut avainta kotiimme. En osaa kuvitella hän itse olisi tullut taloa tyhjentämään. Mutta mitenkähän olisivat mahdolliset velkojat toimineet, en tiedä.
jean
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 658
Liittynyt: 14.7.2003 00:01:01
Paikkakunta: eteläsuomi

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja Zurussa » 8.5.2013 12:18:43

Minulla ei ollut sellaistakaan pelkoa, päinvastoin, pari entistä vankilakundia (oletin ) sanoi, kun jollekin kaverilleen olin valittanut pojan riehumisesta, että voin soittaa heille vaikka yöllä, ja he tulevat panemaan pojan järjestykseen....
Zurussa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 258
Liittynyt: 24.10.2010 08:39:52

Re: Kädettömyys 18v lapsen tilanteessa

ViestiKirjoittaja tyty31 » 9.5.2013 02:04:42

itselläni helpotti kun eräs huumelapsen äiti sanoi:
poika makaa katu ojassa neula suonessa,mutta poika on itse tajuttoman onnellinen.me läheisethän siinä kärsitään ja voidaan pahoin pojan valinnan takia.... :idea: Tämä lause teki työtä pitkään mielessä ja jotenkin sain rauhan itseni kanssa pahimmassa surussa.

mietin omaa poikaa,hän kokee että elämä on seikkailua ja on kiva kun joka päivä on erinlainen,ruoka jonossa juokseminen on kokemus.sossun rahat kun tulee niin polttaa ne heti ja elää sitten 3vko muutamalla eurolla.
Siis poika todella vaikuttaa onnelliselta,ongelmat ja riidat alkaa siitä kun MINÄ en kestä olla hiljaa tai kuunnella "miten kannabis ja sienet pelastaa maailman"ja miten hänen mielensä on niin avartunut ja viisas,etten voi edes ymmärtää millaiseen oravan pyörään MINÄ olen sopeutunut.

TOTTA,välillä mietin samaa,olenko läheskään niin onnellinen kun olen mukana niissä yhteiskunnan luomissa normeissa ja teen yhteiskunnan hyväksi sen mitä minun oletetaan tekevän.Valitettavaa vaan,että tuota omaa työ ym moraalia ei saa aivoista pois.

Ehkä oma lapseni on tosissaan onnellinen kun elää joka päivä elämää jota HÄN haluaa elää,ehkä hän on onnellinen kun vetäsee sieniä ja kannabista ja kokee saavansa 4v jälkeenkin niistä mieltä avartavia kokemuksia.Mikä minä olen oikeasti sanomaan miten pitää elää ja olla ja mistä MINÄ OIKEASTI tiedän mikä on pojalle onnellisin tapa elää? :roll:

totta on,että minä SUUNNITTELIN lapselleni aivan toisenlaisen elämän,valitettavaa on että nämä lapset ovat meillä vanhemmilla vain lainassa sen hetken :(

Toki en silti millään muotoa mahdollista pojan elämäntapaa ja tiedän että valittu tie vie joko ennen aikaiseen hautaan tai sitten yhteiskunnan pyöriin takaisin....
tyty31
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 37
Liittynyt: 11.12.2011 03:13:42

Seuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa