Olet täällä

Niin väsyny...

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 26.2.2014 22:11:30

Edelleen pohdin asioiden järkevyyttä, enkä ainakaan ole tullu sen järkevämmäks, koska mitään (konkreettista) ei ole tapahtunu.. sama meno jatkuu. Varmaan molempien henkinen pahoinvointi on vaan lisääntyny.

No miksi sitten olen vielä tässä? Hyvä kysymys, johon en taida tietää vastausta. Toivotonta!
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja neitiN » 27.2.2014 02:05:08

hei, luin ketjusi, ja se oli aikamoinen ajatuksenherättäjä.

Eli sinun on todella vaikea päästää irti. Oletko käynyt Al-Anonissa tai oletko lukenut alkoholismin etenemisestä juttuja? Tuossa vaiheesa alkoholisti ei pääse enää omin voimin pois tilastaan, ainoa päätepiste todenäköisesti on hiekkahoito hautuumaalla. Kyseessä on etenevä sairaus, joka johtaa kuolemaan. Suoraan sanottuna, sinä olet saattohoitaja. Mitään ihmeparannusta ei ole tiedossa, on vain edelleen etenevä tila. Varmaan tämän tiedätkin, ja olet valintasi tehnyt, eli olet jäänyt. Puolisosi ei ole tarvinnut muuttaa mitään sairautensa suhteen, ja turha sitä vaatiakaan. Ilmeisesti et ole suuria mutoksia tehnyt (anteeksi, mutta siltä vaikuttaa, toivon, että voimia sinulta löytyisi), ja eipä silloin kumpikaan liiku mihinkään, ollaan kuin täti tervassa. Jotain hyvää suhteesanne on pakko olla, voiko tätä pelkällä läheisriippuvuudella kuitenkaan selittää. Tai oletko ensimmäisessä suhteessasi ja aika nuori? Pelkäätkö, että sinulla ei ole mahdollisuutta uuteen suhteeseen? N o, itse oman alkoholistini nappasin 45-vuotiaana, eli virheitä voi tehdä vanhemmallakin iällä... :mrgreen:

Nyt kun olen tässä lukenut aika monia ketjuja, ja omasta alkoholististani vihdoin irtipäästänyt ( muutto pois kuukausi sitten), pidin omaa aikaani hänen kanssaan ylimitoitettuna. Olimme yhdessä 3,5 vuotta. Juomamäärillä ei varsinaisesti ole merkitystä, riittää kun käyttö haittaa yhtäkin lähipiirissä. Mutta miehesi juomamäärät ovat hurjia, ja jos ei tapaturma vie, niin maksa sanoo pian poks tai sitten sydän. Eliniän odote näillä kavereilla on noin 50.

Olin kumppanini tukena, kun hän yritti raitistua, sekin on raskasta, jos ei ota todella suurtaa omaa vastuuta toipumisestaan. Oletko valmis silloin sitten kuivahuikkiin, muihin vierotusoireisiin, pelkoon siitä, että repsahtaa (suurin osa niin tekee). Mitä jos annat hänelle yhden mahdollisuuden, ei yhtään enempää. Minä annoin useamman, ja homma vain toistui ja toistui. paras olisi irtaantua, jättää hänet valitsemaan joko toipuminen tai jatkaminen. J os jatkaa, tiedät takuulla tehneesi oikean ratkaisun. Jos toipuu, sama juttu. Eli win-win tilanne. Jäädessäsi häntä hoivaamaan saat saattaa hänet yhä syvemmälle sairauteensa, sieltä ei enää päätöksillä ja laupauksilla toivuta, riippuvuus on niin voimakas.

tiukkoja sanoja, mutta nyt tarvitaan TOIMINTAA! Sanoista ei ole ollut apua. Toki, jos voit paremmin, no problem. Mutt muista: tuleen ei pidä jäädä makaamaan. Sitten se on jo oma valinta. :wink:

Voimia sinulle tehdä itsesäsi kohtaan oikea ratkaisu, mikä se sitten onkin....
neitiN
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 25.6.2014 22:20:47

Kiitos neitiN "suorista sanoista". Silloin kun tuon tekstin luin ekan kerran niin en sitä pystyny sisäistään, enkä oikein kirjottaankaan sen jälkeen, kun kaikki tuntu niin kovin tyhjältä ja pääosin olin vihanen itelleni kaikin puolin. Nyt tilanne on hieman muuttunu (tai ainakin niin toivon).

Toivo muutoksesta elää vahvempana kuin koskaan. Oon varannu itelleni asunnon, jonne muutan elo-syyskuun aikana (en usko ennenkö asun siellä). Avokki ollu koko tästä asuntokuviosta koko ajan tietonen, mutta vasta eilen kun ilmotin, että oon luvannu ottaa asunnon vastaan niin heräs kun unestaan. Ei ilmeisesti aikasemmin uskonu että oon tosissani. Eilen sitten veti pään täyteen, koska minä jätän hänet. No tänään sitten.. vannotti tosissaan että lopettaa juomisen ja haluaa olla mun kanssa, pyysi vielä uutta mahdollisuutta (ihan kun 9 vuodessa ei niitä olis ollu...). Salaa haluaisin uskoo siihen että se muutos olis mahdollista, mutta mutta.. en vaan usko! Oon vaan niin kyynistyny katteettomiin lupauksiin. Ensinnäkin avokki on juonu miltei joka päivä (ainakin) viimesen neljän vuoden ajan suhteellisen suuriä kertamääriä ja nyt lopettais juomisen ku seinään, jää nähtäväks.

Koetan takoo nyt vaan päähäni ajatusta siitä mitä minä haluan, eikä sitä mikä on toiselle hyvä!
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Vyana » 26.6.2014 09:03:49

Moi Burre!

Kuulostaa tosi hyvältä, että olet vihdoin herännyt ajattelemaan OMAA hyvinvointiasi! Tosi upea juttu, parasta mitä voit itsellesi ja toiselle tehdä. Sitä on ehkä vaikea sisäistää, mutta niin se vaan menee.

Sitten vielä se huomio, että jos tosi pahasti alkoholisoitunut ihminen lopettaa kuin seinään, niin hän voi kuolla vieroitusoireisiin. Siinä tarvitaan varmasti katkoa ja diapameja, että alkoholisti selviää hengissä. Käsittääkseni alkoholi on myös ainoa päihde, jonka viekkareihin voi kuolla. Kertoo jotain siitä voimasta, jolla se ihmisen vie.

Kaikki järjestyy kyllä, luota vain siihen! Voimia ja valoa.
Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi. -Apostoli Paavali
Vyana
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 203
Liittynyt: 19.3.2014 11:48:39

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Kohtalo » 27.6.2014 07:51:27

Hei,

ei ole koskaan myöhäistä parantaa omaa ainoa elämäänsä. Minäkin aloin suhteeseen miehen kanssa 52 vuotiaana. Pala palalta paljastui mikä hän oikeasti on miehiään. Kaikkea kauheaa on 3 vuoden aikana tapahtunut. Olen antanut anteeksi lukemattomia kertoja, kunnes 1,5 kk sitten pitkän toiveikkaan jakson jälkeen alkoi taas uusi putki. Siinä oli minun raja ja homma loppui siihen ja mies on tavaransa hakenut pois. Tilanne ikävä kyllä pahenee koko ajan, täysraittius olisi hänelle ainoa vaihtoehto mutta ei se onnistu, se on uskottava. Nyt minä olen siis 55 v ja pääasiassa yritän olla toiveikas vaikka kyllä pahat on arvet sielussa. Mutta toipuminen on alussa. Itse harkitsen jos loppukesästä menisin AL-anon ryhmään omalla paikkakunnalla. Ystäviä on joille puhua ja yksi saman kohtalon kokenut, mutta kiva olisi vielä enemmän puhua semmoisen kanssa joka ymmärtää mistä on kysymys. Se että alkkis syyllistää aina toisia on se paha juttu, vaikka itse tietää että on kaikkensa tehnyt. Olisi kiva kuulla miten etenee sinun tilanne.
Kohtalo
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Sitruunapippuri » 27.6.2014 09:43:07

Onneksi olkoon Burre tuosta asunnosta!

Muistan että itselläkin oli joskus aikanaan käänteentekevä piste silloin, kun tajusin että miehen antamiin lupauksiin ei voinut luottaa. Jotenkin näin kuin itseni ulkopuolelta, että mikään ei tulisi muuttumaan, ja minun oli aika hypätä pois tästä kuiluun syöksyvästä junavaunusta.

Ero ja muutto itsessään ei auttanut vielä niihin omiin päänsisäisiin sotkuihin mitään, mutta vapautti kauheasti energiaa itsestäni huolehtimiseen ja jaksoin hakea apuakin. Voimavarat oli kaikki silloin aiemmin suunnattu miehestä huolehtimiseen, ja hänen ajatuskuvioidensa tulkitsemiseen.

Sun väsymyksesi on ihan ymmärrettävää, ja eihän väsymykseen auta muu kuin lepo. Joten huilailehan rauhassa itsesi kuntoon, Burre!
Sitruunapippuri
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1021
Liittynyt: 25.1.2012 10:12:49

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 29.6.2014 10:14:36

Ihan ensinnäkin kiitos kaikille jolta olen saanu palautetta ja tukea. Palautteen saamisella ja ennen kaikkee sen lukemisella on uskomaton voima ja auttaa jaksaan. No mitä meille tänään kuuluu? Kaiken pitäis olla hyvin, avokki on ollu nyt kokonaista neljä päivää täysin raittiina (tää päivä viides päivä) ja on niin mielin kielin tekee kaikkee ja on niin aktiivinen kaiken suhteen... mutta mutta mua ärsyttää... Ennen kaikkee muä ärsyttää se, että miks hitossa se ei ole voinu aikasemmin tota juomistaan lopettaa, jos se kerran on ollu "niin helppoo". Päivät päästään ollaan vaan ajelehdittu ja kituutettu, mutta heti kun olen oikeesti lähdössä niin johan tahti muuttuu. Toki tiedän senkin, että alkuunsa voi ollakin raittiina, mutta kunnes oikeesti arki iskee niin sitten voi myös toiminta muuttua. No mennään nyt päivä kerrallaan ja katotaan mitä tulevaisus tuo tullessaan. Joka tapauksessa mulla asunto on olemassa :roll:
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Vieras » 29.6.2014 16:00:30

Hei,

Viime kesänä minäkin hommasin asunnon ja luulin sinne muuttavani. Miesmeni hoitoon, ja siitä kahden kuukauden päästä alnoi repsahdukset. Ja sama kierre kaikin puolin.
Nyt sitten asunto myynnissä, tilanne vain pitkittyi. Aikaahan hän haki.
Kuten edellä sanottiin, muuttamalla voitat. Hän voi todella säpäshtää, tai jos jatkaa menoaan, sinä tiedät tehneesi oikean ratkaisun. Kumpaakin voi katsoa kauempaa. Olen niin monet lupaukset kuullut, ja jotka rikottu, että en enää usko.
En ole omaa ketjuani päivittänyt, mutta uusin tieto on, että mihen aivokammiot laajentuneet, toisin sanoen aivokammioihin tullut tilaa surkastumisen vuoksi. Aivot alkaneet liuota. Siitäpä käytöksen muutokset, ärtyneisyys ja muistin ja ajattelun häiriöt. En ala enää paapomaan miestä, joka ei hoida itseään.

Voimia sinulle Burre, tee omat ratkaisusi oman hyvinvointisi eteen. Vuoden raittius vasta paljastaa ihmisen oikein. Muutama päiväkin alku, mutta emme voi siihen elämää perustaa...me läheiset.
T. Himmu, ei kirj.
Vieras
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja korkkiruuvi » 30.6.2014 08:48:49

Hei Burre!

Päätin kirjoittaa sinulle kun ajatuksesi ja kirjoituksesi kuuostavat niin tutuilta, samoilta.
Minulla on tuolla oma ketju "nuoren alkoholiongelmaisen vaimo". Me olemme olleet mieheni kanssa myös 10vuotta yhdessä. Erottva tekijä on se, että me olemme naimisissa, meillä on 3 lasta ja iso omakotitalolaina. Mutta ongelma on sama. Mieheni on alkoholisti.

Täältä on jotenkin lohduttavaa lukea, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Minun ystävilläni ei kellään ole alkoholisti miehiä, joten vaikka he tietävätkin tilanteestamme, kukaan ei oikeasti ole samassa tilanteessa. Tuntuu siis usein, että olen aivan yksin tässä tilanteessa. Ettei kellään muulla koko maailmassa ole tätä ongelmaa. :roll: Täällä sitä tuntee, että ongelmaa on ja se on yleistä.

Me myös erosimme hetkeksi, 1,5 vuotta sitten. Minä pakkasin kimpsuni ja kampsuni sekä lapset ja eläimet ja me muutimme pois. Mies onnistui käännyttämään tyhmän sinisilmäisen, toiveikkaan minut. Vakuutteli, ettei enää juo ja on ollut aika pitkälti kuivin suin ja että ymmärtää nyt sitä ja tätä. Ja minähän uskoin ja palasin. Ja 2vkoa kun oli kulunut kun asuimme taas saman katon alla, vanhassa kodissamme, niin huomasin miten typerä olin ollut, mies ei ollut muuttunut yhtään. Meno jatkui niin kuin ennenkin.

Nyt odotan aikaa vuoden päästä syksylä. Olen tehnyt päätöksen, että jos mies ei siihen mennessä raitistu, hae apua, niin me lähdemme. Vasta siksi, että nyt se on hyvin haastavaa kun olen äitiyslomalla. Rahallisesti, voimavarallisesti.. Mutta ensi kerralla en anna enää anteeksi niin hevillä. Olen sanonut, että kun seuraavan kerran lähden, lähden lopullisesti.

Sen vaan halusin sanoa sinulle Burre, että olet varmasti tehnyt oikean askeleen kun olet vastaanottamassa omaa asuntoa. Muutto pois saa silmät avartumaan vielä varmasti enemmän ja kun pitää tolkun päässä, eikä heti usko miehen puheita ja muutosta vaan jaksaa seurata tilannetta kauemmin, niin näet kyllä, aikooko mies muuttua vai onko aika sanoa lopullisesti hyvästit. Alkoholisti ei muutu, kenenkään takia. Sen olen saanut karvaasti oppia. Edes omat lapset eivät saa miehen päätä käännettyä. Mies on sanonut minulle, että ei aio koskaan luopua kaljasta kokonaan. Siis jos pyydän valitsemaan perheen ja kaljan välillä, mies valitsee kaljan, koska sitä hän ei aio jättää. Tämän kysymyksen aion esittää miehelle kun olen valmis ja kykenevä lähtemään. Hän saa viimeisen mahdollisuuden valita. Perhe ja tai täysraittius ja avun hakeminen. Jos hän kieltäytyy, niin sitten hän on valinnut pullon. Sitten minä valitsen raittiin elämän yksinhuoltajana.

Voimia ja jaksamista siulle! Ole sitkeä, päättäväinen ja pitkäjänteinen! Voit saada paremman elämän ilman alkoholisti miestäsi!
korkkiruuvi
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja tilaisuus » 30.6.2014 16:25:08

Mies on sanonut minulle, että ei aio koskaan luopua kaljasta kokonaan. Siis jos pyydän valitsemaan perheen ja kaljan välillä, mies valitsee kaljan, koska sitä hän ei aio jättää. Tämän kysymyksen aion esittää miehelle kun olen valmis ja kykenevä lähtemään.

Alkoholisti voi aatella tästä kysymyksestä, että häntä yritetään loukata esittämällä uhkavaatimus, ja siksi hän kiusallaan valitsee kaljan.
tyyliin jos mies kysyisi että "minä vai david beckham" niin sitä kysymystä jo pitäisi niin typeränä että tulisi varmaan vain sanottua että ei kumpaakaan.
Alkoholisti voi olla kun lapsi, että kun laitetaan valitsemaan, niin hän mielestään tekee "oman päätöksen" ja luulee että ei saisi mitään kuitenkaan. Sitten jos tän kysymyksen menee heittämään, ja mies valitseekin perheen, niin onko sun jäätävä sentakia, että mies on raitis?
Mä en koskaan esittäisi uhkavaatimuksen muodossa noita juttuja, vaikka olisi kuinka paatunut tapaus. Pitää vain hokea sitä, että rakastan sinua, nähdään kun olet selvinnyt etkä ole enää humalassa tai krapulassa. Se jo yleensä silti riittää eroon, koska alkoholisti on melkein aina joko humalassa tai krapulassa, niin seuraavaan näkemiseen voi mennä vuosia. Jos taas hän kykenee olemaan raitis, hän pääsee vertaamaan kumpi on parempaa.
tilaisuus
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 5.7.2014 23:21:00

Kokonaista kahdeksan päivää selvinpäin sitten to sixpäkki ja sitten pe 18päkki sitten la 24päkki... kertoo kuitenkin, että lopettaa viikkojuomisen kokonaan Siis MITÄ? Lopettaa viikkojuomisen mutta silti alottaa juomisen torstaina... mitä kohtaa en ymmärtäny? On edelleen sitä mieltä että toivoo meidän pysyvän yhdessä, mutta tuo esiin myös sen ettei alkoholin (oluen) käyttöä ole aikomus lopettaa kokonaan, ottaa vaan sillon kun tekee mieli... :roll:

Raittiin jakson aikana (vaikkakin lyhyt jakso) näin häivähdyksen siitä ihanasta ihmisestä jo on joskus ollu, mutta taas ottaessa osaa olla niin äärimmäisen ärsyttävä, jankkaa ja jankkaa, tuntuu että mikään ei mee perille. Asioista ei voida keskustella tai ainakin itellä tunne ettei saa "tukee" toisesta.

Kovin yksin sitä on läheistenkin keskellä erityisesti sen vuoksi ettei toiset ymmärrä, koska ei ne oo kokenu vastaavia asioita. Enkä sitä oletakaan että ymmärrystä pitäis saada, mutta ennemminkin sitä tukee. Joskus ois kiva kun sais vähä joustoo eikä "halki poikki ja pinoon" meininkiä ja jos ei suju niin suututaan :roll:

Taas näiden kosteiden päivien aikana alan varmistuun muutosta vaikka raittiit päivät antokin toivoo.... kaiken kaikkiaan rassaavaa!
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Arkkitehti » 5.7.2014 23:33:42

Burre kirjoitti:Taas näiden kosteiden päivien aikana alan varmistuun muutosta vaikka raittiit päivät antokin toivoo.... kaiken kaikkiaan rassaavaa!


Jos on mahdollisuutta lähteä pariksi päiväksì katkolle terkkarin vuodeosastolle, niin kokeilisitko? Mä luulen että osastolla lepäilyn häpeä muuttuu hymyksi aika pian kun elämä voittaa.
Avatar
Arkkitehti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1055
Liittynyt: 4.6.2013 10:26:25
Paikkakunta: Helsinki

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Tuisku1 » 6.7.2014 06:54:54

Tämän ajatuksen voisi liittää moneen keskusteluun täällä, niin moni miettii mikä on itsekästä ja mikä ei. Liitän sen tähän viimeisimpään aktiiviseen ketjuun osoittamatta sitä kenellekään erityisesti, mutta lohduksi kaikille, jotka kamppailevat eläessään alkoholistin kanssa miettien, onko oikein huolehtia ensisijaisesti itsestään.

"Itsekkyyttä ei ole se, että elät haluamasi laista elämää. Itsekkyyttä on vaatia muita elämään elämäänsä kuten sinä haluat."
Tuisku1
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 353
Liittynyt: 11.2.2008 22:48:14
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Burre » 14.7.2014 19:32:06

Selvis sitten sekin, miksi juominen alko uudelleen.. "miks olla selvinpäin jos kerrat lähet kuitenki" sekä "et ees kertaakaan kiittäny" siis kun oli raitis. Minä tyhmä tyhmä tyhmä, kuten hänelle sanoinkin, että en nyt huomannu asiasta mainita pahoittelut siitä ja muistin kuitenkin keskustelun yhteydessä mainita kuinka mukavaa oli kun oli selvä. En vaan tajua :roll:


Raittiina ollessaan on vaan niin täysin toinen ihminen, mutta josko se humalassa oleva persoonallisuus onkin sitä todellisuutta?!? Ei vaan raittiina ollessa pysty tuomaan itseensä oikein esiin? Mulla on nyt todella ristiriitasia tunteita meidän yhdessäolon sekä muuttamisen suhteen. Edelleen kuitenkin asunto on olemassa. En vaan tahdo päästä irti siitä illuusiosta, että ero sujuis hyvin ja nätisti - sovussa. Vaikka eihän me nytkään olla varsinaisesti riidelty, pääasiallisesti mykkäkoulua. Tekee niin tai näin niin aina jollain on pahamieli :roll:
Burre
 

Re: Niin väsyny...

ViestiKirjoittaja Arkkitehti » 14.7.2014 20:03:40

Burre kirjoitti:Mulla on nyt todella ristiriitasia tunteita meidän yhdessäolon sekä muuttamisen suhteen. Edelleen kuitenkin asunto on olemassa. En vaan tahdo päästä irti siitä illuusiosta, että ero sujuis hyvin ja nätisti - sovussa. Vaikka eihän me nytkään olla varsinaisesti riidelty, pääasiallisesti mykkäkoulua. Tekee niin tai näin niin aina jollain on pahamieli :roll:


Mä suosittelen aina jokaiselle ihan omaa kämppää kaikissa tilanteissa joissa alkoholi alkaa näytellä vähänkään liian suurta roolia. Ainahan sitä pystyy viettämään aikaa yhdessä jos siltä tuntuu, mutta mun mielestä parasta lääkettä alkoholistelle on olla omissa oloissaan ja sopia tapaamisista vain kun ollaan oltu raittiina vähintään sen pari päivää.

PS.
Aikaisemmin taisin lukea että sulla, Burre, menee se pakki päivässä. Pahoittelut! ;)
Avatar
Arkkitehti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1055
Liittynyt: 4.6.2013 10:26:25
Paikkakunta: Helsinki

EdellinenSeuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa