Halusin kirjottaa tänne, koska minulla ei ole ketään muuta kenelle voisin asiasta purkaa. Asia on kamala möykky sisälläni ja vaikuttaa jokaiseen päivään todella ahdistavalla tavalla. Kaikkea en tähän voi enkä ehkä jaksakaan kirjoittaa, mutta haluaisin vaan purkaa kirjoittamalla sen pahan mielen, jonka olen saanut niistä lukemattomista tunneista, joita aviomieheni viettää tietokoneella nettipokeria pelaten. Rahaa on mennyt kymmeniätuhansia euroa ja takaisin on joskus jotain tullut, mutta nekin hyvin nopeasti menneet sitten rahan himoissa. Viimeisin suuri pikavippi/lainarahoitushaku pelaamista varten oli viime vuoden lopulla ja kuusi tonnia hävisi kuin tuhka tuuleen. Olin niin murtunut. Eikö mikään koskaan muutu.
Se oli sitten viimeinen piste. Pelaaminen jäi oikeasti tauolle joulu- ja tammikuuksi, kunnes nyt helmikuussa kone on tullut takaisin ja hän haluaa käyttää 50 euroa kuussa pokeriin. Pidän nykyään hänen pankkitunnuksia itselläni, jotta pystyn "valvomaan" niiden käyttöä. Kertaakaan en ole hänen tilillään käynyt kuitenkaan, koska se tuntuisi minusta ahdistavalta. Silti tämä "valvottu" pelaaminenkin tuntuu minusta ihan hirveältä.
Joudumme tällä hetkellä elämää "suusäkkiämyöden" kauheiden velkojen takia, koska on suuria lainasummia moneen eri paikkaan. Elämä on kurjaa ja ahdistavaa. Itkeskelen päivittäin ja mietin miten saan lapsille ruokaan rahaa ja bensaa tankkiin, että mies pääsee töihin. Mun elämä - milloin siitä tuli näin hirveää?
