Mitä ihmeellistä siinä on, jos miettii omaa kuolevaisuuttaan ymv? Mulla on oma itsemurhakin suunniteltuna oikein hyvin niin, että varmasti onnistuu(Mistäpä sitäkään tietää, mikä siinäKIN mönkään menisi

) ja
HUOM!: En todellakaan ole ajatellut tappaa itseäni tässä, eikä mulla ole mitään kuolemantoiveita. Päinvastoin, tykkään
nykyään niin hitosti elää ja tahtoisin elää vanhaksi, kunhan sekä psyykkistä, että fyysistä terveyttä riittäisi sen verran, että elämä olisi ennemmin positiivista, kuin silkkaa kärsimystä. Niin ja ettei maailma tästä enää kovinkaan paljon kurjemmaksi mestaksi muuttuisi. Hmm... Kannattaa varmaan sittenkin pistää se itsemurhansa pian täytäntöön

. No ei, mutta musta on ihan "normaalia" suunnitella ja kelata tuollaistakin juttua, koska voihan sitä tulla tilanne, että tarvitsee sitä viimeistä takaporttia ja vaikkei tulisikaan, niin tieto tuon mahdollisuuden olemassa olosta antaa tiettyä mielenrauhaa. Tekeväthän ihmiset testamentteja sun muita viimeisen tahdon ilmauksiaankin ihan siksi, että kuolemaa kohti tässä vääjäämättä jokainen kulkee. Jos sitä asiaa ei lainkaan mieti, on IMO aika pihalla ja niinhän monet ovatkin, kun kuolemasta on tehty tässä yhteiskunnassa, jotenkin "kielletty" juttu

.
En sitten tiedä, tavoitinko yhtään sitä, mitä
Arkkis tuossa ylempänä pohti

.