[paukkis]

Heips kaikille!
Olen narkannut lääkkeitä varmaan n.25v ja aika vuoristorataa on ollut. Lääkkeet ei koskaan riittäneet niin kauvaa, kuin olisi pitänyt ja jouduin käymään usealla eri lääkärillä repsuja uusimassa, mistä kela aika ajoin lähetteli mulle noottia. Viime syksynä vaihtui lääkärini omalla alueella ja uusi lääkäri ilmoitti heti alkuun, että mun on siirryttävä pysyvästi annosjakeluun ja tehtävä apteekkisopimus, muuten hän ei enää uusi repsujani (lähinnä Diapamia ja Ardinexia). Olin tietysti helvetin vihainen, mutta pakon edessä jouduin suostumaan.
Aluksi kaikki meni päin helvettiä. Söin annoslääkkeetkin liian nopeasti (2 viikon annos / toimitus) ja kärsin aina viimeiset päivät ennen hakua vitunmoisista refloista. Joskus menin päivystykseen ja onnistuin saamaan sieltä pieniä (30kpl) annoksia ylimääräistä diapamia, minulta kun tuo supliikki käy ja lääkärikin uskoi, että saan kouristuskohtauksia, jos diapparit loppuu liian aikaisin.
Lopulta tein vaimoni kanssa diilin, jota hän itse ehdotti. Hän ottaa lääkkeeni haltuun heti kun haen ne ja jakaa mulle dosettiin vain yhden päivän lääkkeet kerralla. Tuskaista oli tuokin alku ja alussa tuntui, ettei yhden päivän annos tunnu missään. Nyt ollaan menty tällä systeemillä nelisen kuukautta ja voi tätä helpotuksen oloa, kun kippaan heti herättyäni 6 ardinexia suuhuni ja tiedän, että niitä on samat kuusi vielä huomennakin. Diappareita otan taskukirja-annoksen 3 / päivä ko.päivän aikana. Ketipinoriakin menee unettomuuteen 800mg iltaisin, mutta sitä en ole juuri lainkaan väärin käyttänytkään.
Tää saattaa kuullostaa vähän pröistäilyltäkin, mutta kun mulla on tuoreessa muistissa se aika, kun itse "annostelin" lääkkeeni ja ravasin kalliilla yksityisellä joka toinen viikko hakemassa lisäavustusta, saa kai vähän ylpeä ollakin, kun nyt riittää TK lääkärin kirjoittamat määrät sen kaksi viikkoa, mikä on toimituksen väli. Pari kertaa olen hermostuksissani kysellyt vaimoltani, missä hän piilottelee mun lääkkeitä, mutta onneksi hän piti päänsä kylmänä silloinkin, enkä saanut ylimääräisiä, joita halusin.
Te, jotka elätte parisuhteessa, tässä teille hyvä malli, miten lääkkeiden käytön voi saada hallintaan lääkärin määräämälle tasolle. Idea on vapaasti käytettävissä -paukkis-

[juhanikari]

Onneksi olkoon paukkis että olet saanut lääkkeet kontrolliin. Mulla ne ovat olleet koko ajan kontrollissa mutta alkoholi ei aina ole ollut. Nyt alkoholikin on hallinnassa ja se on kuin suoraan sun otsikostasi eli kiitos vaimon!

t. Juhani

[paukkis]

Kokeilin vaimoni kanssa, pystyisinkö nyt pitämään kontrollin kunnossa, jos itse saisin koko kahden viikon annoksen. Ei hyvin mennyt ja jouduinkin toisella viikolla vinkumaan häneltä opamoxia lainaksi, kun omat -kahden viikon lääkkeet- oli syöty viikossa. Addikti on siis addikti ja vaikka kuinka toistelin itselleni, etten saa ottaa ylimääräisiä, löytyi kuitenkin aina joku syy (vitutus), johon tarvitsin pari ylim.diapparia. Vaimoni on läpeensä kyllästynyt piilottelemaan lääkkeitäni, mutta se näyttää kuitenkin olevan ainoa vaihtoehto, jotta lääkkeet säilyvät vaaditut 2 viikkoa.
Uuden lääkärin kanssa ei mene yhtään paremmin. Se pudotti multa mitään kysymättä imovane annoksen puoleen ja mahdanko enää saada ardinexiakaan (jahka sitä nyt tulisi edes apteekkiinkaan) kun vaihtoi senkin panacodiin ja pudotti senkin annoksen neljään / päivä, vaikka oon syönyt ardinexia 6 / pvä jo vuosia.
Kyllä nyt vituttaa....

[paukkis]

Edellisestä on jo pari kk aikaa, mutta yhtä sun toista on ehtinyt tapahtua. Alueeni tk lääkärin kanssa meni sukset pahasti ristiin, kun se jatkuvasti reseptiä uusiessaan pudotteli annoksia edes sanomatta siitä mulle. Otin lopulta yhteyttä hänen esimieheensä, alueen ylilääkäriin ja tein valituksen moisesta yksipuolisesta tiputtelusta. Ylilääkäri ymmärsi yskän yllättävänkin hyvin ja palautti Ardinex -ja Diapam annokset entiselle tasolle. Tosin Ardinex 200/30mg on vieläkin loppu apteekeista, mutta sen tilalla syön nyt Panacodia toistaiseksi.
Yritin taas hoidella lääkeasioitani itse, enkä antanut niitä enää vaimoni taakse ja vituilleenhan se jälleen meni. Parhaimmillaankin lääkkeet loppuivat kaksi päivää ennen seur.toimitusta ja kärsin helvetilliset tärinät nuo "odotuspäivät". (Annosjakelu) Jouduinpa menemään töihinkin kauheissa tärinöissä, mutta kun valittelin (ja valehtelin) työkavereille kärsiväni jonkinlaisista vatsavaivoista, sain nekin työpäivät jotenkuten hoidettua ilman saikkua. Nyt mömmöt on taas vaimoni kontrollissa ja hyvä niin. Saan every day tarvitsemani ja riittävän määrän panacodia, diapamia, imovanea ja ketipinoria. Eukko laittaa illalla mulle dosettiin seuraavan päivän annoksen ja loput on piilossa jossakin päin taloa. Hyvän jemman on keksinytkin, kun olen monasti varkain yrittänyt löytää niitä, vaan kun en ole löytänyt. Jotenkin se osaa vielä hakea ne suraavan päivän lääkkeet niin, etten yhtään näe, mistäpäin taloa se ne toi, vai liekö se jemma jossakin ulkona. Tiedä häntä, mutta hyvä näin. Joskus toki tuntuu, että tarvittaisiin jokunen ylimääräinen pami tms, mutta annos on kuitenkin laillisillakin määrillä senverran suuri, etten joudu mitään refloja kärsimään, korkeintaan pientä levottomuutta joskus.
Sorry jos tää juttu näyttää menevän vähän niinkuin päiväkirjan tapaiseksi, mutta tää foorumi on aika hiljainen ja mulla on kuitenkin tarve jollekin kertoa, miten menee ja ehkä/kenties/toivottavasti samalla auttaa jotakuta muuta. Hyvää alkanutta syksyä kaikille teille, jotka luitte

[hemmentaali]

Luen kyllä, mutta en ole löytänyt sellaista "kosketuspintaa", mihin voisin tarttua ja jakaa omaa kokemustani. Eli jatka ihmeessä "päiväkirjaasi"!

Itse sain tässä sen paremmin kertomatta mistä noin 20 kpl Opamoxeja. Mietoja. Lisää en samasta paikasta tai mistään muualtakaan tule saamaan. Lääkärit tuskin niitä minulle historiani takia kirjoittaisivat. Yhtäältä niiden saaminen oli valtava helpotus, koska nyt tiedän, että jos ja kun tulee oikein ahdistava paikka niin apu on lähellä. Toisaalta kovin on ollut alhainen kynnys niiden ottamiseen. Ei ole enää kuin puolet jäljellä.

Ei taitaisi olla viisasta edes yrittää hakea reseptiä.

[paukkis]

MOI "hemmentaali" ja kaikki muutkin !!!
Eilen oli taas lääkkeidenhakupäivä ja nyt meni sikäli vituilleen, että kun lääkäri oli uusinut Panacodit, oli laittanut annokseksi 5-päivässä vaikka se on ollut 6 jo vuosia Joudun siis ainakin seur. 2 viikkoa pärjäämään viidellä Panacodilla, vaikka onhan sitä jouduttu pärjäilemään vähemmällä, jopa ilmankin. Nyt kyllä VITUTTAA meidän äskeinen perheriita ja niinpä suon itselleni yhden ylimääräisen diapparin. Siitä nyt olo ei parane, mutta onpa taas "hyvä syy" ottaa mömmöjä.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille !!!

[hemmentaali]

MOI "hemmentaali" ja kaikki muutkin !!!
Eilen oli taas lääkkeidenhakupäivä ja nyt meni sikäli vituilleen, että kun lääkäri oli uusinut Panacodit, oli laittanut annokseksi 5-päivässä vaikka se on ollut 6 jo vuosia Joudun siis ainakin seur. 2 viikkoa pärjäämään viidellä Panacodilla, vaikka onhan sitä jouduttu pärjäilemään vähemmällä, jopa ilmankin. Nyt kyllä VITUTTAA meidän äskeinen perheriita ja niinpä suon itselleni yhden ylimääräisen diapparin. Siitä nyt olo ei parane, mutta onpa taas "hyvä syy" ottaa mömmöjä.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille !!!

Vaikka minullakin menee huonosti, niin toivoisin kyllä, paukkis, että pääsisit irti lääke+alkoholicombosta. Se kun on sellainen combo joka saattaa koitua kohtaloksi ei vain sinulle vaan myös jollekin muulle.

Itse olen tuon edellisen viestini jälkeen ottanut puolikkaan miedon opamoxin eräässä tilanteessa. En onneksi ole muulloin edes muistanut niiden olemassaoloa.

MUOKKAUS: Ei kun sinullahan siis olikin "vain" lääkeriippuvuus, ei alkoholiongelmaa. No, toivon, että haluat ja pääset siitäkin irti.

[paukkis]

Moi taas Hemmentaali ja kiitos vastauksestasi. Olen tosiaan syönyt jo yli 20v yhtäjaksoisesti sekä jarruja, että piristävää. Juurikin viimeaikoina olen ajatellut, että olisi varmaan viisasta alkaa loiventaa pois turhia lääkkeitä, joskin tarvitsen jatkuvien kipujen vuoksi varmaan lopun ikääni vahvoja särkylääkkeitä, mutta onhan niitäkin nykyään ihan hyviä ja ilman kodeiinia.
Ongelma on tällähetkellä siinä, että sain vuoden mittaisen (siis määräaikaisen) työpaikan viime keväänä oltuani sitä ennen 3-vuotta täysin työttömänä. Töissä en missään nimessä pystyisi käymään, ellen aamulla ensimmäiseksi ota viittä-kuutta Ardinexia tai Panacodia, kumpaa nyt satunkin saamaan. Lisäksi otan päivän aikana töissä (salaa muiden katseilta wc:ssä) kolme diapamia ja yötä vasten imovanen ja 800mg ketipinoria. Jos tämä kombo nyt yht,äkkiä lopetettaisiin, tulisi niin vitunmoiset reflat, että työssäkäyntini loppuisi siihen paikkaan. Työthän kuitenkin loppuvat ensi keväänä, kun tulee se vuosi täyteen, niinpä olenkin ajatellut mennä silloin A-klinikan lääkärille ja pyytää häntä loiventamaan rauhoittavat, kodeiinipitoiset ja muut turhakkeet pois. Kotona kyllä kestää olla pikku tärinöissäkin.
Siis kevättä odotellessa pidän lääkitykseni toistaiseksi ennallaan. Alkoholinkin kanssa mulla on ongelmia ollut, pahojakin, mutta iän myötä se on jäänyt itsellään lähes kokonaan pois, enkä enää lähivuosina ole juonut juuri saunakaljaa enempää. Kunnon kännissä en ole ollut enää vuosiin.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille !!!

[paukkis]

Niin, nyt ollaan siis jo reilusti kesän puolella ja sen vuoden mittaisen työsuhteeni sain tahittua kunnialla loppuun. Kerrankin jopa niin, ettei kukaan työkavereistakaan epäillyt mun käyttävän muuta kuin vähän kaljaa joskus.
Irti en kuitenkaan ole päässyt kuin Imovanesta ja siitäkin vain, koska lääkäri ei kertakaikkiaan suostunut sitä enää uusimaan. Olinhan syönyt sitä jo vuosia, eikä siinä oikeastikaan ollut enää mistään unettomuuden hoidosta kysymys.
Ardinexia, Diapamia ja Ketipinoria siis kuluu edelleen reippaasti, mutta edes jotenkin hallitusti, kun edelleen annan vaimolleni koko satsin heti, kun ne on apteekista haettu ja hän annostelee ne dosettiin päivän pläjäys kerralla. Näin sitä siis kituutellaan eteenpäin ja päivät on aika tasaisen harmaita, väsyttää, eikä kiinnosta juuri mikään. Lääkkeiden turruttamana siis. Seksiäkin on nykyään parhaimmillaankin kerran kuukaudessa, enkä välittäisi, vaikkei olisi sitäkään. Senverran vaan, ettei muija kokonaan kyrpiinny. (olipahan osuva sanavalinta tuohon aiheeseen)
Miten muilla menee ? Onko joku muu huomannut, että seksihalut tipahtaa, kun jatkuvasti on jonkin aineen (tai MONEN AINEEN) vaikutuksen alaisena ? Alkoholi ei siihen mulla juuri vaikuta, mutta lääkkeistä ehkä Diapam eniten.
Hyvät kesän jatkot kaikille täältä Etelä-Suomesta ja koittakaahan kirjoitella. Muutenkin täällä on niin vaisua.
Terv: Paukkis

[romukasa]

Söin jonkun aikaa SSRI:tä aikanaan, ja se oli kyllä niin velttoa menoa tuon seksin osalta, että ei siitä olisi tullut mitään, vaikka haluja olisi ollut. Kyllä ne vaikuttaa. Ja totesin nyt viikon alkoholittomuuden jälkeen, että kyllä se alkoholikin vaikuttaa... Tai sitten vain on niin, että ahdistus on viinattomuuden takia laskenut, ja tekee myös mieli...

[paukkis]

MOI TAAS
Kauan on mennyt viime vierailusta, vaan eipä ole ihmeitä tapahtunutkaan, sitä samaa vaan. Nyt pelkään, että kun joistakin lääkkeistä saattaa tulla pulaa, niin jokin minunkin käyttämistäni mömmöistä voi "tilapäisesti" loppua, kuten Ardinex 200/30mg taannoin loppui yli vuodeksi. Otin selvää, missä Ardinex valmistetaan, ja se maa on Englanti. Nyt se ei kuulu EU:nkaan, ja rajat ovat kiinni, joten skitsoilen (toivottavasti turhaan), että apteekeista ko.lääke loppuu, eikä sitä saadakkaan, ennenkuin tämä vitun poikkeustila loppuu.
Huoh Helppoa ei ole lääkeaddiktin(kaan) elämä.
HYVÄÄ KEVÄTTÄ KAIKILLE

[ramiolavi4]

Hienosti ja elävästi kirjoitettu.

Jäi mietityttämään kirjoitus ja se kun on koukku niin on koukku, elämä pyörii sen ympärillä, valitettavasti on kokemuksia siitä, mutta kuin itsestään alan olemaan kuivilla kaikista, eräs asia johti toiseen jne.
Vuosi sitten ajattelin vahvasti että näitä polkuja tallaan mä viimeiseen asti, nyt tuntuu, että voiton puolella ollaan, paitsi että ei saa hehkuttaa, koska sen sitten kyllä varmasti kokee nahoissaan, sen verran taikauskoinen olen.

Hyviä vointeja sinulle ja jos on aikaa, niin lukaiseppa sellainen kuin Ashtonin Hoito manuaali, jonka on Suomentanut Järvenpään sosiaalisairaala, se on aika puhuva kirjanen ja avaa silmät tai minulla ainakin.

HYvää kevättä.

[Tuomo Seppänen]

Hei!
Kiitos tilanteen päivityksestäsi. Saa nähdä mitä tämä tuo tullessaan. On hyvä, että olet sinulla menee hyvin. Vaimosta on moneksi.

[paukkis]

Tere taas...
Minäkin siis elän vielä, kaikesta huolimatta.
Olipa valaisevaa taas lukea näitä-kin- stooreja täältä pitkästä aikaa. Aika kuolleeltahan tää topicci vaikuttaa, valitettavasti.
Itse pääsin eroon bentsoista, kun lääkäri, joka ennenkin on mua vainonnut, päätti minut raitistaa. Diapamit pudoteltiin alun 30mg/pvä annoksesta nolliin n.puolessa vuodessa, mikä on kyllä aika raju tahti, mutta minkäs teet, kun on edelleen se apteekkisopimus, eikä privaattipuoleltakaan siis heru apuja. Imovane lopeteltiin jo ajat sitten, ensin yhteen/ilta ja myöhemmin kokonaan pois. Ardinexia sentään saan vielä -toistaiseksi- 5/pvä ja peräti yhden lyrican siihen päälle, muka kipulääkkeenä myös. Ketipinoria unettomuuteen peräti 800mg /pvä, eikä sekään tunnu riittävän, nukun siis edelleen tosi surkeasti. Loppuviikosta saan hakea seuraavan kahden viikon annosjakelun noita ja sitten pitääkin taas jollain konstilla saada reseptit uusittua, huoh
Repsut on aina ennen uusittu vuodeksi kerrallaan, joskin se on kerta kerralta ollut vaikeampaa, etenkin ardinexin osalta. Niinpä päätin, että jos se lekuri taas alkaa pudottelemaan annoksia ja vaatii, että ne loivennettaisiin kokonaan pois, sanon minä puolestani apteekkisopimukseni irti ja alan taas uusimaan reseptit yksityisellä. Kallista, mutta helpompaa.
Näin siis funtsailen maailman menosta tänään, sunnuntaina, ja tiedän jo viikon kuluttua taas paljon enemmän.
Voikaa paksusti ja palaillaan astialle etenkin jos sattuisi olemaan jotakin edes vähän kiinnostavampaa tarinaa kerrottavana... -paukkis-

[Tuomo Seppänen]

No morens paukkis, kiitos tilanteen päivityksestä. Tsemppiä talveen ja kohti valoa mennään.