[lizzy]

Hei sangredetoro! Voihan rapukekkeri ne eivät kyllä ole mitään muuta kuin tekosyy juoda viinaa...harvoin rapuja on tarpeeksi että nälkä lähtisi, paahtoleipää ja lisukkeita täytyy järsiä. Ravut sinänsä ovat hyviä Itsekkäästi (otsikon mukaan) minä kieltäytyisin moisesta, onneksi tänä vuonna ei ole kutsuttu. Ja häpeästä, sitä meistä useimmat tällä palstalla ovat poteneet ja tulevat potemaan vanhoja muistellessa. Nyt jotkut ajattelevat ettei sairautta pidä hävetä no mä taas häpeän törttöilyjäni todella paljon, ja luulen että on helpompi raitistua näin, kuin jos ei mikään hävettäisi. Silti katse tähän hetkeen+tulevaan peace and love ja hauskoja juhlia!

[SangredeToro]

Viime vuonna rapujuhlien jälkeen ei tainnut käydä mielessä, että nyt voisikin lähteä salille. Nyt sen sijaaan taidan niin tehdä. Viime vuonna kärvistelin peiton alla ja mietin, miten meni noin niinkuin omasta mielestä. Ei kyllä käynyt mielessä eilen, että nyt, nyt nappaan kossua ja valkoviiniä kaksin käsin. Kaikkea olisi ollut yllin kyllin tarjolla. Minä nautin ruusulimpparia (on muuten hyvää sekä Spritea. Ja ravutkin olivat hyviä.
Tuntuu siltä, että mitä kauemmin olen juomatta, sitä korkeammalle nousee kynnys, että joisin. Joka kerta näissä tilanteissa arvioin, joisinko nyt ja pilaisin sen melkein 9 kk, jota nyt on takana? Arvioin, onko tämä tilaisuus todella sen arvoinen, että teen sen. Vielä ei ole tullut sitä. Niin arvokasta tämä raittius on. Tiedostan kuitenkin, että tarkkana pitää olla. Tulihan se himo viikko sittenkin aivan puskista. Ihanaa sunnuntaita

[Toivoton]

Nyt minäkin tiedän, miltä ravut maistuvat. Tein samoin kuin sinä deToro, paitsi että kyytipoikana oli vichyä. Joskus on käynyt niinkin, että en ole syönyt ensimmäistäkään rapua, kun viinan juonti oli tärkeämpää ja ravut hyvä syy juomiselle.
Mukava lukea sinun raitista polkuasi. Voisin jo onnitella 9 kuukauden jälkeen raittiin elämän syntymisen johdosta. Hyvin olet jaksanut ja päättäväisyytesi edessä otan hatun kouraan.

[SangredeToro]

Oliskohan uusi raitis elämä nyt synnytetty ja 9 kk plakkarissa? Ainakin on siinä ja siinä. Taitaa olla oman elämäni ennätys, toki raskauksien aikana olen ollut ilman, mutta muuten en muista näin pitkää raittiusjaksoa. Nyt tämä elämä tuntuu normaalilta, vuosi sitten tämä tuntui likipitäen mahdottomalta. Ja n. 9kk sitten tämä tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Lähipiiri jo ymmärtää. Viime viikonloppuna ei snapsilasia rapujuhlissa laitettu meikäläiselle, eikä siitä tehty numeroa. Muut sen sijaan edelleen odottavat, koska palaan normaaliksi ihanaa lauantaita, ystävät

[SangredeToro]

Argh, keskiviikko ja hiukan nyt jomottaa ohimosta ja pieni vitutus on päällä. Töissä lähinnä tulee kaikenlaista paskaa niskaan, toisaalta, ammatinvalintakysymys.. mutta huomaan, että ajatusmalli vieläkin
menee siihen, että aa, vituttaa ja rankasti, ottaisinko hiukan viiniä lohdukkeeksi...
kyllä tämä ihmisen mieli on merkillinen. No, hetki kerrallaan eteenpäin...en nyt ainakaan kesken työpäivää voi asiaa alkaa
hoitamaan väärällä metodilla (alkoholilla). Mutta täytynee ottaa salikamppeet nopeasti esille, kun pääsee kotiin...

[Toivoton]

Toivottavasti sait salikamppeet nopeasti kasaan ja pääsit purkamaan enimpiä höyryjä salille.
Ihmismieli tosiaan on merkillinen ja näin viinalle persona ihmisenä lääkettä vitutukseen lähtee helposti hakemaan vaikkapa viinilasillisesta, joka hetkessä muuttuukin sukellukseksi viinipönikkään. Nousuhumalan tuoma lohtuhan on taivaallinen, mutta kun se on niin hetkellistä ja arki tulee jossain vaiheessa väistämättä eteen. Näin ollen lienee meidänkaltaisten parempi hakea vastustuskykyä arjen koettelemuksiin salilta kuin pullosta.
Joskus tuli lausuttua, että niskaan tulleen paskan voi käyttää tulevan elämän lannoitteeksi. Kännimorkkiksissa sitä jää helposti siihen paskaan rypemään, joten jos selvänä saisi paskasta ytyä elämään.

[SangredeToro]

Heippa, viimeksi oli tarve lähteä salille ja salille menin, siellä hampaat irvessä vähän aikaa heiluin ja sitten jo vähemmän irvessä. Helpotti kyllä. Pitäisi vaan töissäkin koettaa laskea 50 ensin ja sitten ottaa herne nenään. Välillä se herne menee alta aikayksikön molempiin sieraimiin. Pitäisi vaan jo tähän ikään mennessä tajuta, että ehkä kannattaa nukkua yön yli ja sitten vasta hermostua asioista, jos hermostua ollenkaan. Tuo olikin loistava lause tuo lannoitejuttu, alan käyttämään sitä

Nyt on kuitenkin tullut eteen yksi juttu, joka pistää miettimään, miten tässä nyt toimisin. Kuten armaat viestiketjun lukijat olette ensimmäisistä viesteistä lukeneet, tämä meikäläisen raittius lähti sieltä viime vuoden pikkujouluista. Joihin olin vakavasti aikoen menossa selvin päin tai viimeistään ruokailun jälkeen kotiin. Ja kuinka siinä kävikään, surullisen kuuluisa lauantai koitti...VIELÄKIN saan sen tunteen päälle, joka herätessä oli. Se oli KUVOTTAVA ja siitä oli todella helppo aloittaa tämä raitis polku. Mutta nyt...nyt on tullut kutsu seuraaviin pikkujouluihin. Mitä tekisin? Jätänkö väliin? Menenkö kuitenkin, selvinpäin tietenkin? Jos menen, koenko, että jotkut nyt siellä kyttää a) nyt se on selvinpäin, mokoma juoppo b) mitä, kohta se repeää kuitenkin....vai jäänkö tekosyyn varjolla kotiin, jolloin taas joku ajattelee, että ei kehtaa enää viime vuoden jälkeen tullakaan.... toisaalta jo riittävän hyvä syy on se, että kolmatta kertaa samassa paikassa, niin ei ihan nappaa. Vai menisinkö pokkana ja viettäisin vaikka piruuttanikin hauskaa ja vissyn kanssa totta kai?
Onneksi on aikaa pohtia tätäkin elämää suurempaa ongelmaa....

[JuuliaS]

Mene vaan, näytä niille kyttääjille pitkää nenää. Pilaat niiden pikkujoulun perusteellisesti kun pidät hauskaa selvinpäin.

[0132]

Hei SangredeToro. Tottakait meet ja teet paikkoheiton kuin keilauksessa.
Ja vissylinjaa suosittelen.

[Toivoton]

Haluatko deToro mennä sinne pikkujouluihin? Jos unohdat viime pikkujoulun tapahtumat ja riisut pikkujoulujen ympäriltä kaikki juomiseen liittyvät asiat ja kysyt itseltäsi: Haluanko minä tavata niitä ihmisiä? Haluanko kokea sen saman paikan pikkujoulun? Onko mukavampi lähteä pikkujouluun vai tehdä jotain muuta tuon iltana? Onko pikkujoulu sellainen tapahtuma, joka on sinulle mukava hengähdystauko arjen keskellä. Jos et ajattelisikaan pikkujoulua tapahtuneen kautta, näyttämisen, muutoksen tai raittiuden kautta/näkökulmasta.
Omasta itsestäni voi sanoa, että en ole työpaikan tilaisuuksiin osallistunut tänä vuonna yhdestä syystä: en jaksa niitä ihmisiä vapaa-aikanani. Minulle riittää työpäivä ja sen jälkeen haluan olla rauhassa.

[Vilma1966]

Tuossa olen täysin samaa mieltä Toivottoman kanssa; mene jos uskot että sinulla on siellä hauskaa. Eli mieti motiiviasi mennä tai olla menemättä ja tee juuri niin kuin sinusta hyvältä tuntuu huolimatta siitä mitä muut ajattelee.

Muuten, kuinka voi joku jo lähettää kutsua pikkujouluihin? Nythän on vielä kesä . Joulu hypetys alkaa joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin....

[SangredeToro]

Kiitos viesteistänne olen sosiaalinen tyyppi ja pikkujoulut sinänsä eivät aiheuta angstia siitä, että näen työkavereita vapaa-ajalla. Suurimman osan kanssa juttu luistaa hyvin. Mutta pelkkä muisto viime kerrasta saa mut jotenkin ihan ahdistuksen valtaan. Siksipä teinkin ihan ratkaisun niin, että suuntaan Berliiniin joulumarkkinoille..eli varmasti ihan miellyttävämpi vaihtoehto kaikin puolin mutta juu, nyt ei parane ajatella vielä joulua vaan syksyhän nyt on, ei siis muuta kuin sienimetsään, hermo lepää <3

[SangredeToro]

Lauantaita, takana kirjastossa käyntiä, urheiluvaatteiden ostoa, lukemista. Kaikkea mukavaa. Sitten kävin ruokakaupassa ja törmäsin uuteen siideriin, jota taannoin nautin litratolkulla Irlannissa. Oli todella hyvää. Ja nyt sitä saa Suomesta. Pysähdyin kuin seinään siiderihyllyn eteen ja toljotin tölkkejä. Melkein käsi ojentui. Muttei kuitenkaan..nyt on ärsytystä...

[Cinnamon]

Mulla itselläni on vasta reilu kolme raitista viikkoa takana, ja minusta on tosi kiva lukea näitä muidenkin ketjuja täältä. Eksyin siis tähän sinun ketjuusi ja luin sen tässä nyt yhdeltä istumalta. Olen huomannut täällä päihdelinkissä seikkaillessani, että tosi samanlaisia ajatuksia on meillä kaikilla: samanlaisia tuntemuksia, ajatusmalleja jne. Pystyn hyvin samaistumaan tuohon tunteeseen, että olet katsellut sitä uutuussiideriä siinä kaupan hyllyllä. Mulle tekisi tiukkaa mennä Alkoon katselemaan uutuusviinejä tai ylipäätään mitään viinejä. Tekee tiukkaa kävellä Alkon ohi kauppakeskuksessa, mutta ruokakaupassa ohitan alkoholiosaston ongelmitta. Kaikki tietää, että minä olen se viininjuoja. Se, joka pyytää aina juhlissa viinilasia, koska viinihän nyt vaan maistuu oikeasta viinilasista parhaalta. Tajusin tätä kirjoittaessani, että mulla on oikeastaan ikävä viinilasia, ei viiniä. Ehkä voisin perjantai-iltojen kunniaksi juoda jotain hyvää limpparia viinilasista. Sitäkin olen kyllä miettinyt, että kun olen itse ostanut sekä lahjaksi saanut mm. Iittalan viinilaseja, että kai minä niitä jotenkin aion jatkossakin käyttää. Tämän kolme viikkoa ne on pysyneet visusti ylähyllyllä.

Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi mielenkiintoista lukea tämä ketju, tosi mahtava suoritus tämä melkein 10 kuukautta mitä sulle on kertynyt!

[SangredeToro]

Voi kiitos, Cinnamon viestistäsi. Hyvä, jos sepustuksissani on ollut jotakin, mihin tarttua. Kyllähän tämä matka heiveröisestä ja epätoivoisesta alusta on vahvistanut uskoa siihen, että elämä voi oikeastaan sujua oikein hyvin ilman viinaa. Tätä nykyä alkoholi on todellakin hetkellinen ajatuksen kohde, johon suhtaudun suurimmaksi osaksi välinpitämättömästi. Toki tulee piikkejä, jolloin mukaan tulee kaipuuta, ärsyyntymistä, mutta varsinaiseen toimintaan eli juomiseen nämä eivät johda. Minullakin muuten on vitriini täynnä kauniita laseja, Fentonin ruusulimppari näyttää oikein kauniilta kristallisessa shampanjalasissa