Heippa, viimeksi oli tarve lähteä salille ja salille menin, siellä hampaat irvessä vähän aikaa heiluin ja sitten jo vähemmän irvessä. Helpotti kyllä. Pitäisi vaan töissäkin koettaa laskea 50 ensin ja sitten ottaa herne nenään. Välillä se herne menee alta aikayksikön molempiin sieraimiin. Pitäisi vaan jo tähän ikään mennessä tajuta, että ehkä kannattaa nukkua yön yli ja sitten vasta hermostua asioista, jos hermostua ollenkaan. Tuo olikin loistava lause tuo lannoitejuttu, alan käyttämään sitä
Nyt on kuitenkin tullut eteen yksi juttu, joka pistää miettimään, miten tässä nyt toimisin. Kuten armaat viestiketjun lukijat olette ensimmäisistä viesteistä lukeneet, tämä meikäläisen raittius lähti sieltä viime vuoden pikkujouluista. Joihin olin vakavasti aikoen menossa selvin päin tai viimeistään ruokailun jälkeen kotiin. Ja kuinka siinä kävikään, surullisen kuuluisa lauantai koitti...VIELÄKIN saan sen tunteen päälle, joka herätessä oli. Se oli KUVOTTAVA

ja siitä oli todella helppo aloittaa tämä raitis polku. Mutta nyt...nyt on tullut kutsu seuraaviin pikkujouluihin. Mitä tekisin? Jätänkö väliin? Menenkö kuitenkin, selvinpäin tietenkin? Jos menen, koenko, että jotkut nyt siellä kyttää a) nyt se on selvinpäin, mokoma juoppo b) mitä, kohta se repeää kuitenkin....vai jäänkö tekosyyn varjolla kotiin, jolloin taas joku ajattelee, että ei kehtaa enää viime vuoden jälkeen tullakaan.... toisaalta jo riittävän hyvä syy on se, että kolmatta kertaa samassa paikassa, niin ei ihan nappaa. Vai menisinkö pokkana ja viettäisin vaikka piruuttanikin hauskaa ja vissyn kanssa totta kai?
Onneksi on aikaa pohtia tätäkin elämää suurempaa ongelmaa....
