[Cinnamon]

Kiva huomata, että tänne on tullut viestejä tässä viikon aikana! Mulla on mennyt oikein hyvin, vaikka tällä hetkellä elämässä on kyllä huolta ja murhetta ihan muihin asioihin liittyen. Viime viikonloppuna onnistuin olemaan täysin vesiselvänä eräissä illlanistujaisissa ja kävinpä vielä baarissakin, selvinpäin siis sielläkin toki. Ei tehnyt millään tavalla tiukkaa, ei haluttanut juoda missään vaiheessa, ei edes siellä baarissa. Huomasin eräästä ystävästäni, miten hän humaltui enkä todellakaan kaivannut sitä olotilaa. Baarissa kävin jopa tanssilattialla pyörähtämässä , vaikka kieltämättä mietin koko ajan, että MIKSI IHMEESSÄ minä olen baarissa SELVINPÄIN!? Ihan hauska kokemus oli, varmasti menen uudelleenkin. Mulla nimittäin hieman jännitti, että miten jaksan katsella sitä menoa siellä, mutta onneksi porukka oli ihan asiallisesti ja osasi käyttäytyä.

Tämäkin viikonloppu meni selvänä, eilen käväisin erään ystäväni luona, joka vietti iltaansa viinillasin äärellä. Ennen sinne menoa ajattelin, että no jos ostaisin pari. Se oli sellainen hetken ajatus, joka meni ohi. Siellä ystäväni luona mulle sitten tarjottiin juotavaa kaapista, mutta sanoin että ei kiitos ja kaivoin oman energiajuomani esille. Loppujen lopuksi hän jatkoi matkaansa muiden juovien ihmisten seuraan ja minä lähdin kotiin tyytyväisenä. Kieltämättä sielläkin kävi mielessä, että no jos joisin yhden, mutta se ajatus meni ohi ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Tavallaan kyllä tiesinkin jo sen ajatuksen ilmaantueessa päähäni, että en juo siltikään, vaikka sitä mietinkin. Kai se on vaan se tapa, mihin on tottunut? Toisaalta taas välillä havahdun ajatukseen, että enkö tosiaan enää ikinä tule kaatamaan viiniä lasiini ja siemailemaan sitä. Välillä kaipaan sitä, välillä kammoksun. Ja silloin kun kaipaan sitä, mietin sitä kamalaa oloa, mikä siitä tulee. En halua enää ikinä herätä krapula-ahdistukseen.

Kolme viikkoa takana. En voi uskoa, että tämä on totta. Niin monesti olen päättänyt olla juomatta ja silti olen juonut. Tuossa juuri laskeskelin, että sen jälkeen kun olen alkanut käyttää alkoholia, niin pisin ajanjakso minulla on ollut juomatta noin 5,5 viikkoa olosuhteiden pakosta. Jos oikein muistan, niin en tuona aikana juonut edes sitä yhtä tai kahta. On tämä vain ihmeellinen tunne.

Juttelitte tuosta "itsensä testaamisesta" esim. baarissa käymällä. Joillekin se ei varmaankaan sovi ollenkaan, joillekin taas sitten sopii. Mulla ei siellä baarissa tullut houkutusta juoda kyllä yhtään, mutta tiedän kyllä sen, että jos vaikkapa tänään menisin baariin selvinpäin, niin tilanne saattaisi olla aivan toinen. Tai sitten ei. Vaikea sanoa. En kuitenkaan varsinaisesti halua "kiusata" itseäni hankkiutumalla tällaisiin hankaliin tilanteisiin, joten toivon että osaan jättää menemättä baariin, jos yhtään tuntuu siltä, että nytpä tekisikin mieli juoda. Viimeksi kun ei tippaakaan tehnyt mieli, niin oli aivan helppoa mennä sinne porukan mukana.

[Päivis]

Mie tykkään siitä ettet oo juonut oletko noin nuori ja kaunis kuin kuvassa

[Pieni-lintu (poistunut käyttäjä)]

Vau Cinnamon! Hieno homma! Oot selviytynyt upeasti!

Mulle itselleni on käynyt monta kertaa niin, että olen lähtenyt baariin varmana siitä etten juo, tavannut siellä jonkun miehen, joka on tehnyt mulle ikäviä temppuja, saanut ensin rytmihäiriöitä, pahimmassa tapauksessa paniikkikohtauksen, melkein ratkennut juomaan, sinnitellyt ehkä sen baarireissun ohi ja sitten ratkennut. Sinulla ei näitä ongelmia ole, joten näytät selviävän hienosti missä vain. Itellä on selvää välttämiskäytäntöä, mutta se sopii mulle, koska kehoaan vastaan on järjetöntä taistella. Tykkään nykyisin nukkua hyvät yöunet, jotta jaksan viikonloppuna olla virkeänä omien harrastusten parissa.

[Cinnamon]

Mie tykkään siitä ettet oo juonut oletko noin nuori ja kaunis kuin kuvassa

Vaikea sanoa, kauneushan on katsojan silmässä.

Vau Cinnamon! Hieno homma! Oot selviytynyt upeasti!

Tykkään nykyisin nukkua hyvät yöunet, jotta jaksan viikonloppuna olla virkeänä omien harrastusten parissa.

Kiitos! <3 Siltä itsestänikin tuntuu, olen nyt joka aamu miettinyt kun olen herännyt aivan uudella energialla, että MIKSI en ole tajunnut jo aiemmin pistää korkkia kiinni!? Tai no, onhan sitä toki yritetty. Miksi se on ollut niin vaikeaa? Mitä olen luullut menettäväni sen myötä? En tiedä. Mullahan on tässä vuosien varrella ollut vaikka minkälaista henkistä ongelmaa, ja olen toki lukenut, että esim. masennuksen ja monien muiden vaivojen taustalla on se kuningas Alkoholi. Jostain luin, että tämä saavuttamani kolme viikkoa oli joku raja jollekin aivoihin liittyvälle jutulle. Kaipa se jotain sen suuntaista oli, että aivot jotenkin palautuu alkoholinkäytöstä tai jotakin. En nyt muista, täytyy vähän taas googletella tämän viestin kirjoittamisen jälkeen. Mulle on jo pitkään aamuherätykset olleet tosi vaikeita, ensimmäisenä aamulla on ärsyttänyt ja on tehnyt vaan mieli jäädä sänkyyn makaamaan. On varmaan sanomattakin selvää, että opiskelu ja työnteko on ollut aika vaikeaa, koskaa aamustahan nuo hommat aloitetaan. Viimeisen 1,5 viikkoa olen herännyt aamuisin aivan tyytyväisenä ja hyväntuulisena. Olen kuitenkin ollut vasta tosi vähän aikaa juomatta, mutta tuntuu että olen huomannut omassa henkisessä ja fyysisessä voinnissa ihan valtavasti muutoksia positiiviseen suuntaan. En voi kuin ihmetellä. Olo on samanlainen kuin silloin 17-vuotiaana, niinä aikoina kun en vielä juonut tippaakaan. Sen jälkeenpä mulle on masennukset, ahdistukset jne. tulleetkin.

Huomasin myös siellä baarissa käydessäni, että vaikka en juonutkaan mitään, niin ei ollut silti kiva tulla kotiin vasta puoli kolmelta... seuraavana päivänä tuntui silti, että olisi ollut järkevämpää nukkua sekin aika. Ja jostain syystä seuraavana päivänä vähän ahdisti. Huomasin viime viikonloppunakin, että mulla ei jotenkin vissiin pää pysy mukana tässä muutoksessa. Olen tottunut siihen, että sunnuntaina on huono päivä, koska on krapula ja ärsyttää. Nyt sitä ei ole ollut, mutta jotenkin minun mieli ilmeisesti ei ole sitä vielä tajunnut. Kun esim. herään viikonloppuaamuna, ensimmäinen ajatus saattaa olla, että HUH en ole juonut eilen, ei ahdista. Se asia pitää jotenkin aivan muistuttaa itselle.

[Cinnamon]

Kuukausi takana raitista elämää, mittari näyttää 30 päivää juomatta. Helppoa on ollut. En tosiaan tiedä mikä mielenhäiriö mulle on tullut, mutta kun ei tee yhtään meli juoda, kokea humalaa eikä varsinkaan krapula. Hyvä mielenhäiriö selvästikin!

[kapteenikoukku]

Moi.

Hieno homma. Onnea kuukaudesta.
Aika samaa vauhtia mennään, mutta mennään vaan.
Voi olla, että olen jo aiemmin tänne ketjuusi kirjoittanut, mutta hienoa kun järkiinnyit noin nuorena.
Sun ei tarvitse elää elämääsi alkoholin kanssa pitkän kaavan kautta, kuten minä olen tehnyt.
Voin vakuuttaa, ettei kannata. Se pitkä kaava.

Voimia jatkoonkin.

[Cinnamon]

Kiitos kapteenikoukku tsempeistä ja hyvää jatkoa sullekin! Muistaakseni olet käynyt ennenkin minua täällä moikkailemassa. Olen kyllä niin samaa mieltä tuosta, että hyvä kun järkiinnyin näin aikaisin. Vuoden verranhan minä tätä raitistumispäätöstä tein. Tänään alkaa viides viikko eikä kävisi mielessäkään juoda. Oma puolisoni käyttää hänkin hyvin vähän alkoholia, baareissa hän käy ehkä muutaman kerran vuodessa ja sitten kotosalla saattaa silloin tällöin muutaman oluen juoda. Eilen hän sitten joi sen muutaman, ja mulle maistui sen sijaan maistui oikein hyvin Pepsi max. Tarjoilin hänelle normaaliin tapaan sohvalle yhden oluen (nämä on kai niitä pieniä rakkauden osoituksia ) ja matkalla keittiöstä olkkariin tuoppi kädessäni nuuhkaisin sitä. Tuoksu oli tavallaan tosi tuttu ja turvallinen, mutta suuhuni en sitä olisi halunnut laittaa. Tämä tuntuu nyt niin uskomattoman helpolta, että odotan koko ajan jotakin viinapirua lällättelemään korvaani.

[Cinnamon]

Ei ole tullut viinapiru kuiskimaan korvaan mitään, onneksi. Toki välillä käy mielessä viini muutaman sekunnin ajan, mutta se on vain se viini mikä käy mielessä, ei humala. Hassua. Ennen nimittäin kaipasin nimenomaan sitä humalaa, ihan sama millä sen hankki. Nyt ei tulisi mieleenkään, että haluaisinpa olla humalassa, hyi. Varmaan se on se tapa, viinilasi kädessä ja se viinipullon avaaminen jne. Onpa tullut sitten juotua limpparia viinilasista. Muunlaisia murheita sitten kyllä on jonkin verran, mutta juomisella vaan pahentaisin asioita, onneksi tajuan sen nyt. Eilen juttelin ystäväni kanssa raittiina olosta ja muistelin viimeistä krapulaani, niin ihan hullua, mutta mulle iski samanlainen ahdistus kuin mitä krapulassa aina on. Toki se meni ohi heti puheenaiheen vaihduttua. Niin vahva mulla on ollut se krapula-ahdistus, että saan näköjään sen päälle vain ajattelemalla sitä... Laskuri näyttää 1 kk 17 pv. Eipä tulisi mieleenkään katkaista tuota lukemaa!

[Cinnamon]

Täällä taas, lähes vuoden jälkeen. Tuntuu hassulta olla täällä. Luin tämän oman viestiketjuni läpi ja mietin, että miksi edes lakkasin kirjoittamasta. Mitään dramaattista tai kamalaa ei ole tapahtunut, mutta kuten arvata saattaa, sieltähän se viini eksyi takaisin elämääni 10 viikon juomattomuuden jälkeen... Tämä tapahtui siis vuosi sitten, kun aloitin tämän keskusteluketjun.

Mulla on tällä hetkellä elämässä asiat todella hyvin ja olen onnellinen. Ainoa vaan, että edelleen tuo alkoholi sotkee ja pilaa asioita enemmän tai vähemmän... Kun viime syksynä retkahdin, niin se oli ihan tietoinen valinta. Meni useampi kuukausi, kun sitten pikkujouluissa join kännit. Sitä ennen se oli vain varovaista maistelua ja ihmettelyä, että mihin suuntaan tässä nyt oikein ollaan menossa. Sen jälkeen olen vaihtelevasti juonut tai ollut juomatta, mutta tänä syksynä taas herännyt siihen ajatukseen, että parempi olisi olla kokonaan juomatta. Viime viikkoihin on mahtunut useammat bileet eli myös useampi krapula ja ahdistus ja hermoromahdus.

Vuosi sitten olin täysin varma onnistumisestani. En ymmärrä, miksi heitin sen hyvin onnistuneen alun hukkaan. Mutta kukapa näitä asioita loppujen lopuksi ymmärtäisi? Tällä kertaa täytyy vain yrittää kovemmin ja tehdä asiat eri tavalla.

[lomapuisto]

Cinnamon kirjoitti

Vuosi sitten olin täysin varma onnistumisestani. En ymmärrä, miksi heitin sen hyvin onnistuneen alun hukkaan. Mutta kukapa näitä asioita loppujen lopuksi ymmärtäisi? Tällä kertaa täytyy vain yrittää kovemmin ja tehdä asiat eri tavalla.

Hei Cinnamon!
Kulunut sanonta kuuluu, että muu ei ole varmaa kuin köyhän kuolema. Arvaamatontahan ihmisen elämä on, eikä edes sen oman tarinansa kulkua voi ennustaa täysin. Alkoholin juomisesta monet kyllä ymmärtävät, että osalle ihmisistä siitä koituu ongelmia, mutta vaikea uskoa niiden osuvan omalle kohdalle siinä vaiheessa, kun juomiseen liittyy mukavia, hauskoja ja vapauttavia kokemuksia. Sinulla on nyt myös toisenlaisia kokemuksia, ja yhdessä voimme niistä ottaa oppia.
Minulle raitistuminen onnistui, kun päätin tehdä asiat eri tavalla eli liityin AA:han. Se on kyllä kova juttu, vaikka pääsyvaatimuksena on vain halu lopettaa juominen. Jatka kirjoittelua, sekin on vertaistukea sekä sinulle itsellesi että meille lukijoillesi.

Tänään et ole yksin

[Aurora90]

Moikka Cinnamon! Minäkin lähdin viimein 0-toleranssilinjalle. Kesä ja alkusyksy ovat menneet enemmän ja vähemmän kosteasti. Liikunta ym. harrastukset ovat jääneet pahasti taka-alalle, kun vapaa-aika on kulunut joko kännissä tai krapulassa. Ei mitään uutta siis. Mietin, pitäisikö alkaa kirjoittaa blogia. Tässä vaiheessa kaipaisin kovasti sijaistoimintaa vapaa-iltoihin.

[Cinnamon]

Kaksi viikkoa on vierähtänyt. Helppoa on ollut. Pari kertaa olen valkoviiniä miettinyt, mutta siinäpä se. Kuukauden päästä olisi tulossa parit juhlat ja se ehkä vähän jänskättää. Toisaalta, vielä ei kannata murehtia niin kauas. Mulla on kyllä kova halu olla juomatta. Mulle se on kaikki tai ei mitään, en ole oikein koskaan ollut yhden tai kahden juoja.

Kiitos viesteistänne, lomapuisto ja Aurora90! Olen itsekin miettinyt, että asiaa voisi auttaa, jos pääsisi näitä tuntemuksiaan johonkin ryhmään esimerkiksi purkamaan. Ehkä jonkin ajan kuluttua, kun olen kerännyt hieman rohkeutta asian suhteen. Komppaan kyllä muuten tuota, että känni ja krapula vie niin paljon aikaa kaikelta muulta. Mulla itsellänihän alkoholin käyttö on ollut todella maltillista viimeisen vuoden, mutta kun niitä ylilyöntejä tapahtuu, niin on monta päivää pilalla ja se ei todellakaan ole mukavaa. Juuri juttelin eilen viihteellä olleen ystäväni kanssa, joka harmitteli sitä, että koko päivä on pilalla. Olen kyllä siinä mielessä "onnekas", että mulla on ystäviä, jotka jakavat tämän saman ajatusmaailman minun kanssani siitä, että parempi olisi olla kokonaan ilman. Jokainen meistä toki ereistä, mutta hyvin pitkälti myös samoista syistä. On helpottavaa, että saa ihan livenäkin jonkun kanssa näistä asioista jutella, vaikka toki kirjoittelukin on hyvä keino purkaa ajatuksiaan.

Saapa nähdä, mille sitä vielä tänään alkaa. Mulla on usein lauantaisin vähän levoton olo, ellei ole koko päivä täynnä jotain ohjelmaa... parempi puolisko lähti hoitamaan työjuttuja ja olen kotona pyörinyt kotitöitä yms. hoitaen. Levottomasta olosta huolimatta nautin vapaasta. Jospa sitä lähtisi käymään vaikka jonkun ystävän luona tai ulkoilemassa. Onneksi ei haluta tippaakaan mitään alkoholillista juomaa, ei tarvitse sitä halua vastaan taistella.