[Pettynyt aina vaan]

Moi, kuinka on sujunut? Toivottavasti miehesi pääsee eroon peleistä. Ihan totta, lemmikeistä on paljon seuraa.
Itse mokasin taas, talletin 50 euroo casinolle ja taas harmittaa. Ehkä se tästä, ei kuitenkaan mennyt koko tiliä.

Kaikkea hyvää!

Eilen juttelin ystävän kanssa, hän sanoi että olen paljon rauhallisemman oloinen. Tottahan se onkin, kun en pysty puolisoa vahtimaan niin se stressin aiheuttaja on pois enkä ole enää niin kireä koko ajan. Ikävä miestä kuitenkin koko ajan, onneksi olen niin kiireinen tällä hetkellä ettei ole aikaa murehtimiseen. Ollaan käyty toistemme luona. Mies on ollut täällä pari yötäkin. Tilipäivä hänellä tänään, toivottavasti rahat menee siihen mihin kuuluukin. Nyt kovasti tsemppiä sinullekin ja pelihanat kiinni taas. Hyvä ettei lähtenyt kuitenkaan pahemmin lapasesta, minulla on sormet ja varpaat ristissä sinun puolesta

[SannaK]

Moikka! Olen uusi tällä sivulla, enkä oikein tiennyt minne kirjoittaa. Toivottavasti ap et pane pahaksesi, kun tässä avaudun.
Minun mies siis pelannut jo pitkään. Ennen meidän suhteen alkuakin.
Alussa meni vuokrarahoja ja tuollaista mistä jotenkin aina vaan selvisi, onneksi on perhe ympärillä tukiverkkona.
En ala menneisyyttä sen enempää availemaan, ne on mennyttä.
Nyt kuitenkin pidemmän aikaa mies juonut ja pelannut. Jokunen kk sitten selvisi miten paljon mies todellisuudessa pelannut, ottanut lainoja/vippejä jne, monien tuhansien eurojen edestä. Olin samaan aikaan vihainen, pettynyt ja erittäin surullinen, miten joku voi tehdä toiselle näin?! Meillä vielä yhteistä omaisuutta (talosta lähtien) ja lapsi. Mietittiin yhdessä mitä tehdään ja saatiin onneksi lainaa pankista, maksettiin kaikki miehen velat pois, ettei ollut velkaa enää, kun pankille. Luulin, että kaikki hyvin nyt. Monta kuukautta minä hoidin omilla palkkatuloilla talouden, yli 1000e joka kk menoihin. Pää ollut hajoamispisteessä jo jonkin aikaa, rahaa jäänyt muutama satanen aina kuulle, nyt viimeksi jäi vain 100e.

Eilen sitten näin koneelta, että mies pelannut tuhansia taas pokeriin, ties vaikka enemmänkin. Laitoin hänelle samantien töihin viestiä etten jaksa enää tätä samaa paskaa, heti kun uskoo parempaan, kaikki tulee vasten kasvoja. (meillä oli vielä suunnitteilla toinen lapsi ym) kaikki saa heittää romukuoppaan. Oon niin rikki. Mies ei ole kommentoinut asiaa mitenkään, mielessä pyörii, onko hän edes rakastanut minua aidosti, kun ei ole yrittänytkään selvittää asiaa, saatika anteeksi pyytänyt. Ollaan oltu yhdessä kuitenkin kohta kuusi vuotta.
Olen niin vihainen ja pettynyt itseeni, kun annoin itseni luottaa häneen. En ole eilisaamun jälkeen pystynyt syömäänkään, eikä ajatukset kulje. Toivottavasti tästä saa edes jotain selkoa...

Toivottavasti teillä rupeaa siellä menemään paremmin. Paljon tsemppejä jatkoon aplle ❤️

[peluriEx (poistunut käyttäjä)]

Todella ikävää lukea viestisi SannaK. En oikein muuta osaa kommentoida. Miten teillä pettynyt menee? Toivottavasti paremmin. Joko olette velkasaldon selvittäneet? Paljon tsemppiä molemmille!!

[Pettynyt aina vaan]

Todella ikävää lukea viestisi SannaK. En oikein muuta osaa kommentoida. Miten teillä pettynyt menee? Toivottavasti paremmin. Joko olette velkasaldon selvittäneet? Paljon tsemppiä molemmille!!

Velkasaldosta ei ole minulla vieläkään mitään tietoa ikävä kyllä. Muuten tuntuu että asumusero on lähentänyt meitä ja pystyn hengittämään vapaammin. Mies puhui tuossa että muuttaisi pienempään asuntoon meidän entisestä yhteisestä kodista. Varmaan kannattaakin koska en aio saman katon alle muuttaa takaisin ennen kuin hän voi luvata olla valehtelematta minulle enää, psyyke ei varmaan kestäisi samaa rallia uudestaan.

[Pettynyt aina vaan]

Moikka! Olen uusi tällä sivulla, enkä oikein tiennyt minne kirjoittaa. Toivottavasti ap et pane pahaksesi, kun tässä avaudun.
Minun mies siis pelannut jo pitkään. Ennen meidän suhteen alkuakin.
Alussa meni vuokrarahoja ja tuollaista mistä jotenkin aina vaan selvisi, onneksi on perhe ympärillä tukiverkkona.
En ala menneisyyttä sen enempää availemaan, ne on mennyttä.
Nyt kuitenkin pidemmän aikaa mies juonut ja pelannut. Jokunen kk sitten selvisi miten paljon mies todellisuudessa pelannut, ottanut lainoja/vippejä jne, monien tuhansien eurojen edestä. Olin samaan aikaan vihainen, pettynyt ja erittäin surullinen, miten joku voi tehdä toiselle näin?! Meillä vielä yhteistä omaisuutta (talosta lähtien) ja lapsi. Mietittiin yhdessä mitä tehdään ja saatiin onneksi lainaa pankista, maksettiin kaikki miehen velat pois, ettei ollut velkaa enää, kun pankille. Luulin, että kaikki hyvin nyt. Monta kuukautta minä hoidin omilla palkkatuloilla talouden, yli 1000e joka kk menoihin. Pää ollut hajoamispisteessä jo jonkin aikaa, rahaa jäänyt muutama satanen aina kuulle, nyt viimeksi jäi vain 100e.

Eilen sitten näin koneelta, että mies pelannut tuhansia taas pokeriin, ties vaikka enemmänkin. Laitoin hänelle samantien töihin viestiä etten jaksa enää tätä samaa paskaa, heti kun uskoo parempaan, kaikki tulee vasten kasvoja. (meillä oli vielä suunnitteilla toinen lapsi ym) kaikki saa heittää romukuoppaan. Oon niin rikki. Mies ei ole kommentoinut asiaa mitenkään, mielessä pyörii, onko hän edes rakastanut minua aidosti, kun ei ole yrittänytkään selvittää asiaa, saatika anteeksi pyytänyt. Ollaan oltu yhdessä kuitenkin kohta kuusi vuotta.
Olen niin vihainen ja pettynyt itseeni, kun annoin itseni luottaa häneen. En ole eilisaamun jälkeen pystynyt syömäänkään, eikä ajatukset kulje. Toivottavasti tästä saa edes jotain selkoa...

Toivottavasti teillä rupeaa siellä menemään paremmin. Paljon tsemppejä jatkoon aplle ❤️

Kauhea tilanne kun joutuu ottamaan velkaa toisen töppäilyjen takia ja on taloudellisesti kusessa itsestä riippumattomista syistä. Tuo selän takana puuhailu ja valehtelu on kaikista pahinta, juuri kun luulee että asiat järjestyy niin tilanne leviääkin käsiin. Meillä mies ei oikein halua avautua tilanteestaan minulle, joka tekee asian vieläkin vaikeammaksi käsittää. Miksi täytyy jatkaa pelaamista kun asiat on jotenkin saatu järjestymään? Siinä on monen muun elämä ja tunteet pelissä. Kyllä varmasti ihminen menee rikki, itse painin myös samanlaisten ajatusten kanssa. Palautin miehelle pankkitunnukset pari päivää sitten kun pyysi, ehkä se on totuuden hetket käsillä sitten...

[peluriEx (poistunut käyttäjä)]

Todella ikävää lukea viestisi SannaK. En oikein muuta osaa kommentoida. Miten teillä pettynyt menee? Toivottavasti paremmin. Joko olette velkasaldon selvittäneet? Paljon tsemppiä molemmille!!

Velkasaldosta ei ole minulla vieläkään mitään tietoa ikävä kyllä. Muuten tuntuu että asumusero on lähentänyt meitä ja pystyn hengittämään vapaammin. Mies puhui tuossa että muuttaisi pienempään asuntoon meidän entisestä yhteisestä kodista. Varmaan kannattaakin koska en aio saman katon alle muuttaa takaisin ennen kuin hän voi luvata olla valehtelematta minulle enää, psyyke ei varmaan kestäisi samaa rallia uudestaan.

Kiva kuulla, että olet rauhallisempi ja stressi hellittänyt. Varmaan ajan kanssa tilanne tasoittuu vielä. Toivon todellakin, että miehesi pääsee peleistä eroon.

Mä tein sen osittain, avauduin ystävälleni peliongelmasta. Vähän kaunistelin tilannetta. Kerroin siis tämän hetken tilanteen. Että sorrun aina parin viikon välein ja menee parikymppiä - viisi kymppiä kerralla plus sen säästötilin 800 euroa. Hän yllättyi täysin, ei osannut aavistaa, että kärsin peliongelmasta. Ihmetteli miksi en ole kertonut aiemmin... Aion kyllä myöhemmin kertoa koko totuuden.

[PiiTee]

Minä olen myös uusi täöllä enkä oikein tienny aloittaako uuden ketjun vai vastaako näihin valmiisiin. Minulla se tilanne että mies pelannut vuosikausia ja nyt minulla alkaa voimat olla siiinä pisteessä etten vaan yksinkertaisesti jaksa enää tätä valhetta ja salailua. Mutta miten kauan pitäisi jaksaa? Pelaaminenhan on kuitenkin sairaus (vaikkei pelaaja sitä itse myöntäisikään), voiko sairaan ihmisen jättää??

[Yksiniistä]

Minä olen myös uusi täöllä enkä oikein tienny aloittaako uuden ketjun vai vastaako näihin valmiisiin. Minulla se tilanne että mies pelannut vuosikausia ja nyt minulla alkaa voimat olla siiinä pisteessä etten vaan yksinkertaisesti jaksa enää tätä valhetta ja salailua. Mutta miten kauan pitäisi jaksaa? Pelaaminenhan on kuitenkin sairaus (vaikkei pelaaja sitä itse myöntäisikään), voiko sairaan ihmisen jättää??

Kerroit, että kumppanisi on pelannut jo vuosikausia. Kuinka kauan ajattelit vielä katsella, varsinkin jos ongelmaa ei hänen mielestään ole? Ajattele omaa hyvinvointiasi. Kukaan tuskin haluaa olla aikuisen ihmisen, varsinkaan oman kumppanin holhoaja.

Olet täysin oikeassa, että peliriippuvuus on sairaus. Peliongelma on vaan sellainen sairaus, että siitä ei pääse eroon, ellei itse aidosti halua lopettaa. Lopettamispäätös ei voi tulla kenenkään muun suusta tai tahdosta.

Usein peluri tarvitsee todella täydellisen, silmiä avaavan pohjakosketuksen, jotta saisi edes hieman järjen ääntä yläkertaan asti. Minulle pohjakosketus ei ollut edes luottotietojen menetys tai vaikkapa suhteen päättyminen pelien takia. Piti mennä vieläkin syvemmälle ja löytää se oma pohja.

[Jarttu]

https://peliongelmaisenpaivakirja.blogspot.com

[Msdreamer]

Hei miten teillä pettynyt ja SannaK tänään elämä menee?

[PiiTee]

Minä olen myös uusi täöllä enkä oikein tienny aloittaako uuden ketjun vai vastaako näihin valmiisiin. Minulla se tilanne että mies pelannut vuosikausia ja nyt minulla alkaa voimat olla siiinä pisteessä etten vaan yksinkertaisesti jaksa enää tätä valhetta ja salailua. Mutta miten kauan pitäisi jaksaa? Pelaaminenhan on kuitenkin sairaus (vaikkei pelaaja sitä itse myöntäisikään), voiko sairaan ihmisen jättää??

Kerroit, että kumppanisi on pelannut jo vuosikausia. Kuinka kauan ajattelit vielä katsella, varsinkin jos ongelmaa ei hänen mielestään ole? Ajattele omaa hyvinvointiasi. Kukaan tuskin haluaa olla aikuisen ihmisen, varsinkaan oman kumppanin holhoaja.

Olet täysin oikeassa, että peliriippuvuus on sairaus. Peliongelma on vaan sellainen sairaus, että siitä ei pääse eroon, ellei itse aidosti halua lopettaa. Lopettamispäätös ei voi tulla kenenkään muun suusta tai tahdosta.

Usein peluri tarvitsee todella täydellisen, silmiä avaavan pohjakosketuksen, jotta saisi edes hieman järjen ääntä yläkertaan asti. Minulle pohjakosketus ei ollut edes luottotietojen menetys tai vaikkapa suhteen päättyminen pelien takia. Piti mennä vieläkin syvemmälle ja löytää se oma pohja.

Aikaa on kulunut tuosta kun viimeksi kirjoitin ja pahempaan suuntaan on menty. En enää jaksa. En enää yhtään mitään. Vaikka kuitenkin pitöisi jaksaa. Mutta henkinen oloni on siinä pisteessä että ei enää jaksa yhtään valhetta. Tuntuu että koko ajan vaan kaikki on valhetta. Mutta entä kun en itsekään enää jaksa, eli en jaksa enää lähteäkäön. Jonkinlainen lamaannus on iskenyt enkä jaksa enää.

[Pelionneton]

Löytyisikö tuolta sinulle apua. Chat on ma, ke, pe auki klo 12-15, jos jaksat kirjoitella. Jospa sieltä osaisivat neuvoa eteenpäin.
https://peluuri.fi/fi/laheiset/kysymyksia-ja-vastauksia-laheiset

Tai voit ottaa anonyymisti yhteyttä kriisikeskukseen https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto Voi helpottaa ja selkeyttää ajatuksia, jos saat puhua luottamuksellisesti jonkun kanssa. Jospa se lamaannus vähän hellittäisi, kun saisit jostain apua.

Pelien lopettaminen on pelaajan tehtävä eikä se pelaaminen lopu ennen kuin valehtelu loppuu - niin itselle kuin toisille valehtelu.

Tsemppiä ja jaksamista!

[Eveliina]

Hei kaikki!

Mitä teille kuuluu nykyään?
Onko pelejä saatu loppumaan ja mitä keinoja olette löytäneet omaan jaksamiseen?

Tässä ketjussa oli hurjan paljon tärkeitä asioita otettu esiin.
Yksi on ehdottomasti se, mitä ”pitää” jaksaa, koska peliriippuvuus on sairaus.
Olen sitä mieltä, että mitään ei pidä jaksaa jos ei halua. Itse kipuilin tuon kysymyksen kanssa paljon, koska rakastan puolisoani.
Välillä vain tuntui, ettei hän rakastanut minua, kun teki minulle näin.

Minulla kesti jonkin aikaa ymmärtää riippuvuuden vaikutukset ja se, miten riippuvaisen aivot toimivat.
Riippuvuudella ei ole mitään tekemistä järjen kanssa eikä kukaan ole riippuvainen tahallaan.
Silti, meillä on oikeus rajojen asettamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Rohkaisen jokaista kääntämään huomionsa omaan itseensä ja vaikuttamaan omaan hyvinvointiin.
Peliriippuvaisen läheisenä on väsyttävää ”taistella tuulimyllyjä vastaan”, koska vain riippuvainen itse voi nostaa itsensä pohjalta.

-Eveliina