kiitos Onneli! olit kirjoittanut samaan aikaan. ja sun raitisteluputki on loistavaa!
Hävettää,
Ginger kirjoitti
eipä oo muuten pitkä aika kun rustailin ettei me täällä viihdyttäisi näin hyvin ollenkaan jos ei ongelmia jaettaisiin. minä en ainakaan jaksaisi jos kaikki vaan hehkuttaisi aina että hienoo hienoo. ja se, että täällä keskustellaan koko elämän kirjosta, eikä pelkästään juomisesta tai juomattomuudesta, koen senkin merkittäväksi asiaksi. sitä paitsi, juomisongelmaan liittyy aina tunteita ja muuta. juttu on laajempi kuin vain se että juoko vai eikö juo, kuten hyvin tiedämme. toisaalta kaikki voi tehdä kukin omalla tyylillään ja tavallaan. netissä kun ollaan, vaikkakin anonyymeinä, niin rajansa tulee vastaan jokaisella, että mistä haluaa tai ei halua kirjoittaa. eli eläköön jokikisen ikioma tapa!
Nätsy, hyvin voi kysyä sairaudestani. sairastan sappitiehyen syöpää josta sain diagnoosin runsas vuosi sitten.
viime talven kävin säännöllisesti sytostaattihoidoissa n. 1 krt viikossa. tautia ei voi parantaa mutta sytojen tarkoitus on jarruttaa taudin etenemistä, kuten on tapahtunutkin. kesällä sairaus meni ikään kuin remissioon mutta tilannetta seurattiin säännöllisesti. nyt joulukuussa havaittiin pientä etenemistä, ei kuitenkaan mitään katastrofia.
tarkoitus oli aloittaa nyt tammikuun loppupuolella sytot uudelleen, mutta nyt kun jouduin perumaan kuumeen takia menon TT-kuvaukseen, en tarkalleen tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. ens keskiviikkona selviää kun menen tapamaan lääkäriä.
nuo kuvat nyt ainakin pitää ottaa ensimmäiseksi. käsitin, että saan keskiviikkona kuviin uuden ajan.
mulla on ollut koko matkan aikana yks epäpesäke rintalastassa mutta se on "koteloitunut". ei puhu eikä pukahda, mikä on tietty hyvä asia.
oireita on huonovointisuus, toisinaan kutinaa kuten nyt joulun tienoilla, muttei ollenkaan kipuja, mistä olen valtavan kiitollinen.
oon sopeutunut tähän sairauteen hyvin. en ahdistele sen kanssa kuin yllättävän harvoin. silloin kirjoittelen siitä tänne. toimii yleensä kuin taika. myös se, että saan täältä niin valtavasti tukea teiltä kaikilta ihanilta ihmisiltä, kuten myös veljeltani tietty ja läheisiltä ystäviltä.
pääsin/jouduin sairauseläkkeelle joulukuun alussa. kroonikko kun olen loppuelämäni enkä muutoinkaan ole ollut koko sairausvuoteni aikana työkuntoinen. jotkut pärjää töissä, miten sun ukkosi? olet ehkä maininnut siitä mutten muista että käykö hän töissä?
toi on niiiiiiin upeaa että uusia lääkkeitä kehitellään koko ajan.
kiitos kun kirjoitit tuosta. tänään sain kuulla huonetoveriltanikin, vähän mua vanhempi rouva, että on sairastanut koko kehoon levinnyttä rintasyöpää peräti 7 vuotta ja vitsit miten hyvinvoivalta hän näytti.
olivat tulleet vasta kolmen viikon Espanhan-reissultaan puolisonsa kanssa. oli hänelläkin kuumeilua, siksi osastolla kuten minäkin.
olen tietysti kysynyt ties kuinka monelta lekurilta että sairastuinko syöpään kun olen lätrännyt alkoholilla koko aikuiselämäni.
tarkoitan, että sappitiehyeethän menevät maksan "kautta". en osaa selittää tarkemmin eikä mua kiinnosta ottaa siitä edes selvää
enää en olekaan kysellyt koska lääkärit sanovat aina, siis ihan aina, että sitä ei vaan voi tietää. se kun kerta kaikkiaan menee niin, että toinen sairastuu, toinen ei. varsinaista maksasairautta mulla ei ole koskaan ollut, rasvamaksaa tai kirroosia tms.
kysy vaan lisää jos jotain tulee mieleen? entä tosiaan se sun ukko, mikä syövän lajike hänellä oli? siis
oli, eikö niin? vai olenko käsittänyt väärin.
vihdoin siis kotona! tai vihdoin ja vihdoin koska ihmeen vähällä pääsin, vain yksi yö hospitaalissa.
on tää niin luksusta. home sweet home.
tulin sittenkin yleisillä. sairaalan aulassa oli pitkä jono jo Kelataksi-luuriin. siellä kun on semmoinen suora linja taksikeskukseen.
ollaan me suomalaiset kyllä senpäiväisiä tuppisuita että terveisiä peestä!
kun menin tiedustelemaan jengiltä, jotka siis jo odottelivat omaa taksiaan, että saiko joku tietää kauanko tilaus kestää - ei vastauksen vastausta kuulunut. mmm. mmmm. mmmm
porukan määrästä arvelin että pitkään se vie, joten lähdin vetolaukku perässäni ratikkapysäkille. apteekissa kävin ydinkeskustassa missä ei taas ollut jonoa lainkaan ja pääsin varmasti nopeammin kotiin kuin jos olisin jäänyt odottelemaan taksia.
huomenna siis labraan, keskiviikkona syöpiksen lekurille, enempää en tiedä mitä sitten tapahtuu.
ai niin! nyt vasta tulla tupsahti mieleen että antibiooteista tulee viikon automaattinen lisäraitistelu, vaikkei tarkoitus ollutkaan mitään läträillä. meinaan, että ennen vanhaan tämäkin asia olisi juolahtanut päähän samantien. että ai ai ny ei sitten oluen olutta. olisi se sitten ollut kaihoisa miete tai mikä tahansa miete, tai jopa välinpitämätön miete, niin miete joka tapauksessa.
se mulle saapunut Kotiliesi, minkä takakannessa luki kestotilaus, ja mitä ihmettelin kovasti, selvisi.
A kertoi että oli saanut jotenkin selville että siskoni oli tilannut sen mulle joululahjaksi. voi sentään, koskettavaa.
onhan meillä aina ollut tapana antaa toisillemme syntymäpäivä- ja joululahjat. olemme molemmat syntyneet loppuvuodesta. synttärinä sain häneltä kosmetiikkaa, itse ostin hänelle lämpöisen shaalimaisen hartijahuivin, sisko kun oli vilukissa. tykkäsi siitä kovin.
nyt pitää saada jotain ruokaa.
kaunista talvi-iltaa kaikille!
PS.
Vilma, teitin pihapiiri kuulostaa unelmalta. ne ledit terassilla ja portilla, oih ja voih
) tosiaan on kuin satumetsässä. Etenkin tänä aamuna. Lyhtyjä meillä ei ihan kauheasti ole pihalla. 2 portinpielessä ja 1 terassin kulmalla vaan. Molemmissa ajastimilla toimivat led kynttilät. Me ollaan tosi hysteerisiä oikean tulen kanssa ja näissä on se etu, että ne palavat jo kun tulen töistä kotiin. Elävän tulenhan joutuisin sytyttämään vasta kun olen kotona enkä siitä silloin pääsisi iloitsemaan. Lyhtyjen lisäksi on ulkovaloja puissa ja pensaissa. Ne olen ajastanut niin, että palavat pidempään kuin varsinaiset ulkovalot. On kivaa jos herää yöllä vaikka juomaan niin näkee ne kauniit valot ulkona. Etenkin nyt, kun palavat sieltä lumen joukosta.
