Olet täällä

sotatilan julistus sairautta vastaan

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 12.1.2019 14:24:50

Okei Sylvia its a deal!
Ja nauruhymiö sopii erittäin hyvin tähän koska se sopii munkin huumorintajuun. Mulla on näissä asioissa ja monessa muussakin aika kyseenalainen hurtti huumori ja joudunkin välillä nieleskelemään ja miettimään sanomisiani kun ei sitä kaikki ymmärtäis.
Toisaalta se voi olla itsesuojeluvaisto mikä siinä jyllää. Serkun kanssakin se juttelu oli varmasti joittenkin mielestä aika kamalaa :roll:
Mun siskokin on ihan toisenlainen kuin minä eikä ymmärrä ollenkaan mun juttuja. Enkä minä sen totisuutta. Veljen kanssa tullaan siksi erinomaisesti toimeen kun ollaan samanlaisia kuin meidän isä :lol:
Eli sitten joskus treffataan vaan sovitaan ettei nyt ihan vielä eikös vaan?

Mun piti olla kamalan tehokas tänään vaan kävin kaupungilla pikaisesti, mutta jotenkin jäinkin tutkimaan kaikenmaailman alennusmyyntikoreja. Ja nyt notkun päiväkahvini kanssa täällä vaikka pitäs notkua pyykkikonetta täyttämässä.
Joo ja lintubaarikin pitää täydentää! kun tulin kaupungilta niin mun tintit istui pensasaidalla oottelemassa 8)
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 13.1.2019 03:45:50

ai kauheeta, toi Vilmatsonin ja mun diili teki erikoisen efektin. että onpas rauhallinen olo kun voi sitten ainakin Vilmastolle raportoida face to face kuulumisiaan ja on siellä saatossa sitten semmoinenkin tapahtuma. joku turvajuttu. ja Vilmatson taas voi raportoida kaikille muille tutuille :lol: joo, viljellään hymiöitä, se(kin) on erinomainen diili.
mitä sä muuten löysit niistä alekoreista?

eipä ole tänä vuonna tullut seikkailtua alennusmyynneissä. olenko mitään sieltä hankkinut, en taida olla.
en tosin tarvitsekaan mitään mutta eihän se olekaan alemyynnin juttu vaan se, että sieltä voi ostaa jotain tarpeetonta. jotain kivaa itselleen tai muille.
jouduin nyt sitten sanomaan langolle suoraan mitä ajattelen hänen puheista. "jouduin" sen takia, että asia alkoi painaa mieltäni vähän liikaa enkä kaipaa ollenkaan tuommoisia päänvaivoja. otti asian vastaan ihan asiallisesti, enkä usko että siihen tarvitsee koskaan enää palata. jälkikäteen tietenkin pohdin, sanoinko liian tiukasti, kun toisella on muutenkin ääriraskaat ajat. painotin kuitenkin että kovasti oisin iloinen jos kaikki jatkuisi kuten ennenkin ja välit pysyisi hyvinä ehdottaen lopuksi että unohdetaanko koko juttu. kyllä se sopii, hän sanoi.
jotenkin säälittää koko mies. käännyn siihen kantaan, että ressukka on surustaan sekaisin. hätäpäissään sitten käänteli ja väänteli ajatuksiaan ihan hulluihin uomiin. ihan inhimillistä. en osaa olla enää vihainen tai ärtynyt.

no en mä sitä kuoharia poksauttanut mutta olisin voinut hyvin tehdäkin niin. ihan sama. tällä kertaa jäi väliin.
tarjoilen sitä sitten 26. päivä kun yökyläkamuni tulee taas vierailulle, mikä varmistui pari päivää sitten.
koen, ettei tämä ole tsemppaamista tai mitään sellaista, mistä iloitsen valtavasti. ainakin vaiheittain alkoholi tuntuu täysin yhdentekevältä asialta. enpä olisi vuosikymmeniin uskonut että joskus kirjoitan näin. täytyy kuitenkin muistaa, että mulla on eri tilanne kuin vaikkapa teillä muilla. koska sairastelen niin tämä on siksi(kin) erittäin helppoa.
moni mun tilanteessa sanoisi ehdottoman ein alkoholille kokonaan.
itse en halua sitä tehdä koska koen että itse itselleni sallima lupa saada juoda tuo tunteen, että oon elämässä mukana kuten muutkin. näin se vaan menee. lisäksi koen että plussat on isommat kuin miinukset, siinä jutun juoni. eikä alkoholia ole lekuritkaan kieltäneet kokonaan. tosin eivät ne siitä tykkää jos vedän 9 annosta :shock: kuten syksyllä tapahtui kun tuo yökyläkamuni oli täällä.

mieliteko herkkuihin on sekin päässyt yllättämään. ei nimittäin maistu. ruuan jälkeen on pakko saada joku pieni herkku, määrältään niin vaatimattoman että ällistyttää. kuten yhden vihreän marmeladikuulan (joululahja veljeltäni) tai suklaakonvehdin, sekin boksi joulun jäljiltä. ihmeitä tosiaan tapahtuu. mutta vähintäänkin toi sokeririippuvuus voi aktivoitua koska tahansa. toivottavasti tuossa muuten syy että paino on pudonnut pysyvästi 2 kiloa. se on nyt 67.
yhtenä iltana kauhistelin reisiäni. ne ovat niin kaventuneet. siksi oon yrittänyt pitää yllä taas jokapäiväistä kyykkytreeniä. lihakset aivan surkastuvat kohta, ei mikään hyvä juttu se.

P taisi vihdoin saada putkensa poikki. tällä kertaa se oli kestoltaan 8 vuorokautta. (joulun jälkeen oli pari raitista päivää) (muistaakseni)
ystävänsä (nainen) oli ollut katkolla ja kertonut, että paikka oli niin tupatentäynnä, että porukkaa oli majoitettu käytäville. kun miettii mitä kärsimystä niilläkin käytävillä koetaan, tunnen aivan vihaa alkoholia kohtaan.
P kertoi että hänenkin kertamääränsä on edelleen kasvaneet. hän todellakin voi juoda laatikollisen olutta vuorokauden aikana. se on aivan järkyttävä määrä. ja hän on sentään pienikokoinen nainen, hyvin hoikkakin. äimistelimme yhteen ääneen miten tuo voi olla mahdollista. käsittämätöntä, jos eli kun elimistö ei ole pannut stoppia touhulle, vielä. näin tapahtuu kuitenkin vuoden aikana keskimäärin kerran kuukaudessa. siis vain keskimäärin. on myös kuukausia kun hän juo 20pv/kk, tosin ei läheskään aina sentään kokonaista lavallista kerralla kuten nyt kävi.
kaiken kukkuraksi hän näyttää pirun hyvältä. geenit on ihan uskomattomat. toki hänen kasvoistaan näkyy (jos putki on ollut päällä) että alkoholia on kulunut, mutta jo viikon raitistelun jälkeen hän näyttää ikäänsä nähden paljon nuoremmalta.
hänellä on myös diagnoosi kaksisuuntaisesta. lääkitys on ollut sairauteen jo parikymmentä vuotta.

osa ongelmaa onkin se, että kun P on ollut raittiina viikon, jo alkaa pientä vauhtia esiintyä.
sen huomaan minäkin, koska tunnen hänet niin hyvin. puhe nopeutuu, se on ensimmäinen ja selvin ulkoinen merkki. ja onneksi oikeastaan ainoa nyt vanhempana. lääkitys on niin sanotusti kohdillaan, toisin kuin nuorempana, kun hän maniavaiheessa sekoili oikein urakalla. hän oli niitä, jotka ravintoloissa pyörii pöydästä toiseen, hankki itselleen tukun irtosuhteita ja rahankäyttö oli täysin holtitonta.
ei hän vieläkään osaa käyttää rahaa. se ei vaan pysy hanskassa.
sen takia hänen eläkkeensä kierrätetään sosiaalitoimiston palvelun kautta siten, että vuokrat ja muut laskut maksavat toimisto, ja hän saa käyttörahaa käteen kaksi kertaa viikossa. palvelu on ilmaista sos.toimen puolelta, mutta pankki veloittaa kierrätyksestä, mitä en tajua ollenkaan.
olen yrittänyt maanitella häntä liittymään possukerhoomme, vaikkei tänne Plinkkiin pääsekään, sillä hän ei käytä ollenkaan nettiä. eikä halua opetella vaikka harmitteleekin asiaa usein ja kertoo myös kokevansa häpeää siitä.
P on hyvin erikoinen tapaus. lukee pokkana vaikkapa Dostojevskin koko tuotannon läpi kerralla, tosi on, mutta arjenhallinta on välillä hakusessa. possukerho-kuvio ei ole mahdollista sen takia, että pari kymppiäkin säästössä tekee niin paljon kiusaa, että se on PAKKO päästä tuhlaamaan seuraavassa hetkessä. parempi eläke hänellä on kuin minulla, mutta aina hän on joko täysin rahaton, tai hän joutuu laskemaan sentilleen ostoksensa. mutta yhden arjentason asian hän hallitsee sataprosenttisesti: kissallaan on aina ruokaa ja pissalaarissa puhdasta hiekkaa.
itsellänihän oli sama juttu.
vaikka oma elämäni oli päin helvettiä, niin koiriltani ei puuttunut ikinä mitään enkä koskaan jättänyt niitä kotiin ilman hoitajaa jos meno venyi pitkään. mullahan oli niille oma puhelinkin näitä dogisittereitä varten. usein kun palkkasin hommaan teinejä (luotettavia sellaisia), niin eihän näillä tytöillä ollut välttämättä puheaikaa.
puhelinta kutsuttiin Tassupuhelimeksi. se aina retkireppuun kun lähtivät patikoimaan, varmuuden vuoksi.
itse asiassa sanoin vasta vastikään irti Tassupuhelin-sopimukseni Telialta. se oli ennen 3 e/kk mutta kun hinta nousi viiteen, niin ei kiitos.
Tassupuhelin oli myös kätevä silloin, kun ystäväni M asui vielä tuossa kadun toisella puolella, ja koska oma vakkaripuhelin on ja oli niin usein äänettömällä niin M sai minut kiinni aina jos oli jokin hätä.

no tässähän tämä uneton yö onkin taas vierähtänyt.
kuinkas ollakaan nukuin koko ip ja illan joten... joo, se siitä. aina mulla nämä samat jutut.

josko vielä siivoaisi pari- kolmekymmentä liuskaa Plinkki-tiedostoa.
siis niin järkky ja puuduttava homma kun täältä kopioituja sivuja tästä ketjusta on tosiaan noin 1000.
ja teen vasta teknisiä siivouksia. kun se on valmis, pääsee sentään korjaamaan kieltä. sitä vaihetta odotan.

talvisen kaunista sunnuntaita kaikille.
vai onko siellä kaunista?
pakkasta ainakin on muutama aste.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 13.1.2019 09:57:42

Mulle tuli semmonen näin sen pitää mennäkin-olo tuosta diilistä. Niin ja voin mä muuten ajella autollakin ettei mun tarvi olla riippuvainen julkisen liikenteen aikatauluista :lol: se vaan, että mitäs mä miehelleni sanon :shock: mulla kuule on yks kaveri jota sä et tunne ja mä lähen nyt sen luo. Tai oikeesti niitä on aika montakin kun mulla on kuule semmonen toinen perhe netissä. Mutta mietin sitä sitten joskus tulevaisuudessa.
Keittiöön ostin uudet pöytätabletit vaikka en mä tarvinut mitään. Mutta noitten kohdalla tuli se tunne, että todellakin tarvin!
kunhan muitten akkojen perässä menin tonkimaan niitä laareja...

Suoraan puhuminen on välillä hyväksi. Turhaan niitä asioita hilloaa päähänsä ja sitten ne vaan haittaa muuta elämää. Lankosi on varmasti nyt surun takia poissa tolaltaan ja sinä olet tällä hetkellä tuttu&turvallinen jatkumo elämään. Aika hoitaa kyllä tehtävänsä.

Ai kamala sentään, mies ilmaantu mun selän taakse kun tätä just kirjottelin :shock: meinasin sivun klikata piiloon vaan annoin olla auki.
Olenpa mä rohkea tyyppi 8)

Kaunis aamu. Taivaanranta on vaaleanpunainen!
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Helena100 » 13.1.2019 09:59:02

Heräsin yöllä neljän aikoihin ja kun tuntui että unta ei enää tule niin ajattelin että Sylppy ainakin valvoo minun kanssa. Ja kuinkas kävikään, sihen aikaan olit kirjoittamassa tänne.
Helena100
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 272
Liittynyt: 1.3.2018 14:06:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 14.1.2019 05:13:10

täällä sitä taas ollaan aamuyöstä, toivottavasti kuitenkin sä Helena nukut tällä kertaa.

vilmasto, mullekin tuli tuommoinen olo. näin sen pitääkin mennä. mutta sitä meinaan, että kun luin ideastasi ekan kerran, se aiheutti ihan tosi voimakkaan efektin. sellaisen, että tuohan muuten toteutuu. toivottavasti kuitenkin vasta vuosien, vuosien kuluttua.
mutta mitä me sitten tehdään, jos jompi kumpi kyllästyy plinkkailemaan tms? pitää tehdä varasuunnitelma, plan B :P

olin tulossa marisemaan, valittamaan, miten kurja yö. nukkuessani olin hikoillut taas kovasti, eli yöpaita vaihtoon. lämpöä en ole vielä mitannut.
vähän masentuneena ajattelin etten jaksa mennä suihkuun, vaan vaihdoin puhtaan paidan samantien. ja kun menen suihkuun, ennen labraan lähtöä, siinähän likapyykki on taas kasvanut parilla paitulilla. vali vali vali. pikkumurhe.
ehkäpä menen labran jälkeen taas Tokmannille ostamaan lisää ja lisää noita helkkarin paituileita. sieltä kun löytyy niitä kuvattomia puuvillaisia, jos löytyy enää. minähän ostin niitä syksyllä 3 kpl. vai peräti 4? kaikki samanlaisia.
sitten käyn hakemassa kiinalaista ruokaa lounaaksi. tai siis päivän ateriaksi. syön vain kerran päivässä lämmintä ruokaa.

ny se lanko on suuttunut mulle. ei vastannut eilen tekstariini kun tiedustelin miten siellä pärjäillään. masentavaa.
annan hänen nyt olla ja jos ei kuulu mitään, tekstaan tai yritän soittaa parin päivän kuluttua uudelleen. jos sittenkään en saa vastausta, niin ikävämpi juttu. meillä on vielä perunkirjat kesken ja pari muutakin siskon pikkuasiaa hoidettavana. siinäpä ne sitten olivatkin. sitten kaikki käytännön asiat on hoidettu.
veljelle en viitsisi kertoa koko episodista mitään, mutta pakko kai se on jos välit menevät langon kanssa poikki kokonaan.
äh, tosi viheliäinen kuvio.

veljellä ja langolla taas meni välit poikki jo vuosikymmeniä sitten, kunnes nyt vihdoin lähentyivät uudelleen.
tiedän, että veli ei tule riemastumaan tästä tämän kertaisesta härdellistä, se on varmaa, ja siksi en haluaisikaan puhua siitä hänelle mitään.
se vuosikymmenien takainen välirikko veljen ja siskon (sekä langon) kanssa johtui - kas klassikkoa, perintösotkuista.
tai pikemminkin siitä, että sisko ei langon ohjeistamana suostunut allekirjoittamaan isämme kuoltua myynnissä olleen talomme kauppakirjaa.
90-luvun lama oli juuri alkamassa ja talolle löytyi hyvä ostaja. mutta ei niin ei. he eivät suostu kauppaan, he halusivat paremman hinnan. muistan kun kauppakirja oli jo allekirjoituksia vaille valmis ja veli kiljui, että ettekö te tajua että kohta tölli jää kokonaan myymättä, tai joudumme myymään sen lopulta pilkkahintaan jos te ette nyt herää, kuten siinä sitten kävikin.
isähän kuoli jo 80-luvulla, vaan koska hän menehtyi merionnettomuudessa eikä ruumista löytynyt, saimme koskea perintöömme vasta kun lain määräämä viisi vuotta onnettomuudesta oli kulunut.
minä sanouduin ensin irti koko sotkusta. en aidosti piitannut koko asiasta mitään, mutta kyllä se minunkin hymy lopulta hyytyi kun lama iski, olin ottanut perintöäni vastaan lainaa pankista ja pam, yhtäkkiä olimme kaikki rahattomia.
ja nyt ollaan taaaaaas samassa pisteessä, niinkö? langon kanssa vaikeuksia.

no mutta, eiköhän tästäkin taas selvitä. en minä tiedä :cry:

pari sanaa vielä tädistä.
juttelin eilen lievästi muistisairaan tätini kanssa puhelimessa. tai se meni niin, että kuten lupasin hänelle, tekstailin pitkät raportit kuulumisia lähinnä terveydestäni. hienoa muuten, että muistisairas vanhus käyttää sujuvasti kännykkää. kirjoittelin että flunssapöpö on vaivannut mutta muutoin kaikki ok, ja sitten hän soitteli myöhemmin illalla.
kyllähän hän toistelee samoja juttuja aika paljon, mutta ei se keskusteleminen suinkaan mahdotontakaan ole.
täti on siis isäni nuorin sisko. haluaisin kovasti mennä tapaamaan häntä, sillä alkaa olla viimeiset hetket kun saisin kuulla lisää muistoja esim perheen evakkomatkoista sotien aikana. nuorempana kun viis veisasin perheeni historiasta, ja nyt ei olla oltu ennen siskon hautajaisia vuosiin tekemisissä muutoin kuin postikorttitasolla.

ajatus jotenkin pätkii. ehkä meen nyt sinne suihkuun, sekin sitten hoidettu.

siellä on taas talvisen kaunista. lunta on satanut ja lumen hehku jotenkin aivan loistaa pimeydessä. pakkastakaan ei ole vissiin kuin muutama aste.

toivotaan että tulee hyvä päivä :D
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 14.1.2019 13:35:41

Sopimus on sopimus ja varmasti se plinkki-väsy iskee taas välillä, mutta ei se tarkoita sitä, että tän diilin unohtas. Jotkut ihmiset vaan tulee meidän poluille tarkoituksella ja plinkistä tuli iso osa omaa elämää kuten ollaan huomattu.

Anna tosiaan sen langon nyt vähän jäähtyä siellä omissa oloissaan, eiköhän se siitä ajan kanssa petraannu. Hänen pitää nyt omia ajatuksiaan koota ja tehdä sitä omaa surutyötä.
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 15.1.2019 04:39:26

eilinen: huono päivä, huono ilta, huono yö :cry:

Vilmasto on kertonut, että menee joskus peiton alle kihisemään kiukusta. eilen täällä päässä tapahtui samoin. lisäksi olen ny vanhemmiten, kai, alkanut pillahtelemaan kun kiukku tai turhautuminen yllättää. kuten vuodenvaihteen tienoilla apteekissa kävi. minähän vollasin siellä(kin).
perjantaina kävin labrassa. huonotuulinen hoitaja aukaisi koneensa ja sanoi, väärä päivä. sun pitää tulla maanantaina. selvä peli.
eilen maanantaina menin uudelleen labraan. jälleen huonotuulinen hoitaja (eri tyyppi kuin perjantaina) aukaisi hänkin koneensa ja sanoi, väärä päivä. sun pitää tulla tiistaina.
ehdotin että hän tarkistaisi asian vielä kerran. kerroin, että siellä saattaa olla päivissä sekaannuksia, koska "hoitopakettini" hajosi viime viikon kuumeilun takia. väärä päivä, hän intti. selitin kuviot mahdollisimman tarkasti. lopulta sovimme, että hän ottaa verikokeet, mutta että soittaisin syöpikselle pitääkö labrat ottaa myös tiistaina.
labrojen jälkeen lähdin isoon ostoskeskukseen metrolla. sitä ennen hain kuitenkin marketista puoli litraa vastapuristettua appelsiinimehua. istahdin marketin pelikoneiden viereen juomaan juomaani. äkkiä suolavedet oli suussa ja ehdin nipin napin vessaan etten olisi oksentanut pelikoneiden eteen. olo keveni kuitenkin heti.
metroa odotellessa pirautin syöpikselle. aloitimme sos.turvatunnaristani, kuten aina. kerroin hoitajalle, että olin äsken labrassa.
olin heti perään jatkamassa tiedustelemalla, että pitääkö minun mennä huomennakin labraan, mutta hoitaja ehti ensin. väärä päivä, hän sanoi :lol:
sulla on labrat tiistaina, lääkäri keskiviikkona ja perjantaina "hoitopäivä". kysyin mikä ihmeen hoitopäivä. että sellaisesta en ole kuullutkaan. että TT-kuvat on ottamatta jne. niin täällä lukee, hoitaja intti.
sitten ehdotin että ottaisimme asian kerrallaan. että koska olin jo käynyt labrassa, niin onko keskiviikon labra tässä tapauksessa aivan välttämätön. huh helpotus, ei ole.

lähdin ostarille hoitamaan pari pikkuasiaa. kaupat, joissa olisin voinut hoitaa asiani, olivat vielä kiinni. molemmat.
taas istueskelin ostarin penkillä ja odottelin. päätin, että kun ostokset on hoidettu, kello olisi puoli yksitoista jolloin kiinalainen lounaspaikka aukeaa ja hakisin sieltä mukaani ruokaa. kauppahommat hoituivat. suuntasin askeleeni kiinalaiseen - mutta se oli jostain syystä kiinni, vaikka ovessa luki kissankokoisilla kirjaimilla 10.30-21.30. liikehuoneistossa oli pilkkopimeää. ei ketään.

nyt kotiin, päätin ja lähdin rullaportailla alas metrotasanteelle. metrossa istuin huonotuulisena. seuraava pysäkki kuulutettin. tajusin, että väärä metro. olin siis hypännyt väärään suuntaan menevään menopeliin. veks metrosta. lähdin takaisin päin (muokkaus: kiinalainenkin oli auennut tässä vaiheessa) (sain ruokani), mutta tietenkin ostarin pysäkillä oikea metro sulki ovensa niin että nenukka oli jäädä automaattiovien väliin.
pääsin kotiin.
kamala nälkä.
verensokerit alhaalla. vaihdoin äkkiä kotivaatteet niskaan; aaah nyt ruuan kimppuun. avasin rasiat. väärä annos :lol:
että tällainen päivä. kiukku kiehui. lounaani piti olla kanaa sienillä, mutta se olikin kanaa vihanneksilla, mikä kylläkin kelpasi oikein hyvin.
kas kun ei ollut muuten kalaa, sillä oon kala-allergikko.

no joo.
ihmettelen vain tämmöisiä pienen pieniä vastoinkäymisiä jotka tulevat putkessa. mitähän eilinen horoskooppi mahtoi ennustaa?

illalla tekstasin langolle, ja taas huh helpotus. hän sentään vastasi viestiini. mielessäni on tietenkin pyörinyt että sanoinko sittenkin ihan liian napakasti, kuten sanoinkin, hänen tilanteensa huomioon ottaen. hyvä on, ei hänkään ihan "syytön" ole, mutta hän on sata kertaa kuormittuneempi kuin minä ja surunsa murskaama, joten tein viestissäni sovinnon tekemisen erityisesti hänelle mahdollisimman helpoksi. hyvä näin.

illalla myös lämpö laski merkillisen alas. ensin jopa 35.4, siiten 35.8. mistähän tämä sitten johtuu. toivon että siitä, että kuumemittarissa ei ole enää paukkuja. joku uusi nappipatteri siihen vissiin pitää hankkia. vai onko se ns kertakäyttökamaa. ei mitään hajua.

illalla oksensin taas, yöllä ihoa kutisi pitkästä aikaa, ja herätessäni nyt aamuyöstä oksensin jälleen.
odotan todella malttamattomana keskiviikkon lääkärin tapaamista.
listaan on kertynyt paljon asioita joista haluaisin puhua sekä kysyä.

eipä tässä muuta raportoitavaa.
sujuvaa sekä ongelmatonta päivää meille kaikille! :P
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ulpukka » 15.1.2019 06:04:21

Voi hyvänen aika sentään. Sullahan on ollut todellinen vastoinkäymisten päivä eilen. Ihan Murphyn lain mukainen. Ei ihme, jos hieman pillityttää. On turhauttavaa, kun pitää turhanpäiten juosta labrassa. Ja aukoa kaiken maailman sekaannuksia. Harmillista tuo pahoinvointi, jospa huomenna saisit selvyyttä asiaan. Oikein isot Voimahalit, toivotaan, että tästä päivästä tulee hyvä päivä.
Valoa ei olisi, jos ei olisi pimeää, johon sen voi laittaa.
Ulpukka
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 319
Liittynyt: 31.10.2018 15:59:26

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Myskimalva » 15.1.2019 06:13:22

Voi Sylvia, en voi mitään muuta tehdä kuin lähettää ilmojen halki kauniita ja positiivisia ajatuksia tähän päivään.
Olkoon se miljoonasti eilistä parempi.
Tekisi mieli tulla sinne olkapääksi johon nojata.
Voimia.
Sen minkä voimme tehdä, voimme myös jättää tekemättä.
-Aristoteles-
Myskimalva
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 174
Liittynyt: 13.12.2018 13:58:28

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Ginger2 » 15.1.2019 08:12:58

Huomenet, että sulla on ollut koettelemusten pvä! On päiviä ja PÄIVIÄ, mulle tuollainen koettelemusten määrä olis aiheuttanut itku-potku-raivarit. Sä vaan toteat että pikku itkut. Oot kyllä sitkeää tekoa.

Toivottavasti perussekoilut terveydenhuollossa selviää. Onkohan tuollaista säätöä muuten liikkeellä, miehen suuhygienistiaika siirretty kertaallee, eilen oli ilmoitettu väärä pvä, saas nähdä tärppääkö ensi kerralla. Harmillista tuollaiset ja varsinkin jos on huonossa kunnossa.

Voimaannuttavaa päivää toivotan ja lähetän virtuaalisen keväisen tulppaanikimpun iloksesi!
Kyllä sä pystyt!
Ginger2
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 250
Liittynyt: 11.1.2017 20:15:59
Ollut raittiina

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Vilma1966 » 15.1.2019 09:10:14

Voi Syltty! Eilinen päiväsi meni jo ihan farssin puolelle. Rupesi oikein naurattamaan tuossa kun avasit ruokarasiasi :lol: :lol: . Kala olisi kyllä kruunannut päivän.

Inhottavaa, että pahoinvointi vaivaa. Toivottavasti pääset sinne lääkäriin huomenna ja saat siihen jotain selkoa. Oliko se niin että sulla ei tehonnut pahoinvointi lääke?

Toivottavasti huolit minutkin kyläilemään sitten joskus monen vuoden päästä :D . Monesti sitä miettinyt, että joskushan meidän pitäisi oikeasti nähdä, eikä vaan täällä.

Tässä pieni piristys päivääsi, toivottavasti tänään sujuu vähän paremmin.
Kuva
Vilma1966
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1534
Liittynyt: 17.10.2016 08:01:52

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja vilmasto » 15.1.2019 11:50:27

Aamulla kun luin sun päivästä niin hymyilyttämäänhän se alkoi kovastikin kun en jaksanut nauraa. Kun asiat ei mene putkeen niin ne ei vaan mene :lol: pahoinvointi nyt ei naurata, mutta kaikki muu kokonaisuutena on jo farssia niin ku Vilma tuossa sanoo!
Oikein sallittua tuommosten jälkeen mennä peiton alle murjottamaan ja kun murjottaa aikansa niin jo vain se marttyyriys naurattaa itseäänkin.
Toivottavasti tänään asiat on kuitenkin sujuneet paremmin eikä lämmöt heittele eikä laatta lennä!
Believe you can and you´re halfway there.
Avatar
vilmasto
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1523
Liittynyt: 7.1.2017 17:41:08

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja JuuliaS » 15.1.2019 12:51:58

Voi Sylvia, toivottavasti tämä on parempi päivä. Eihän tuollaisia eilisiä voi olla useampia peräkkäin :?
Kuva
Asioilla on tapana järjestyä
Avatar
JuuliaS
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1195
Liittynyt: 20.12.2015 17:47:07
Ollut juomatta

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja Pecorino » 15.1.2019 16:56:29

Voi ei mikä päivä sulla! Niitä päiviä että jos jokin voi mennä pieleen niin sehän menee. Vitsit mua ärsyttää aina ihan hulluna jos ostan jotain take away ruokaa ja saan väärän. Hemmetti! Tai jos maksan majoneesin ja pääsen kotiin ja se ei ole siellä... osaatko sanoa mikä sulle tekee tuota pahaa oloa?

Toivottavasti tänään on ollut parempi.
Pecorino
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1080
Liittynyt: 10.1.2018 12:18:05

Re: sotatilan julistus sairautta vastaan

ViestiKirjoittaja SylviaPlaa » 15.1.2019 17:21:14

kiitos kamut tsempeistä. itseäni jo naurattaa koko huonon onnen putki. Murphyn lain mukaan, kuten Ulpukkakin sanoi.
mulla se pahoinvointilääke-coctail, minkä otan heti aamusta, ja se tehoaa kyllä mutta nyt taisi olla kysymyksessä myös nälkä ja se, että verensokeri oli tietty päässyt laskemaan. lähtiessäni nimittäin kuvittelin että reissuni kestää alle tunnin, enkä siksi syönyt kunnon aamiaista, mutta loppujen lopuksi olin matkassa liki kolme tuntia. unohdin mainita että metroliikenteeäkin oli omat viivytyksensä. sekä meno- että paluumatkalla juna pysähteli. viikonloppunahan oli jokin raideremppa.
vesipullo mulla on aina matkassa mutta ostin sen appelsiinimehun ikään kuin välipalaksi. hirveen kätevä kone muuten siellä K-supermarketissa. puristaa aplarit sekunissa. hintaan 1/2 litraa 3 e, muistaakseni.

kieltämättä tämän huonovointisuuden kanssa on pelattava pelejä. laskettava tarkkaan kuinka kauan joku reissu kestää jne.
olisihan olkalaukussani ollut proteiinipatukkakin mutta se tökki.
taas vähän viluinen olo. yöpaita, kaksi neuletta, pyjamanhousut, kahdet villasukat jalassa. ja pipokin päässä :lol: odotan tosiaan sitä huomista lekurireissua. huomasin äsken että Kela-taksilupani on mennyt vanhaksi 31.1.18, pitää muistaa pyytää uusi, oon pannut sen jo listaani.

ny menen mittaamaan kuumeen ja lepäilemään taas vaan.

ps. Vilma, tuo oranssi gerberahan on lempikukkani :P myös Gingerin tulppaanit tuli perille! mitkä nekin ovat suosikkejani.
SylviaPlaa
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 2169
Liittynyt: 27.11.2016 20:49:41

EdellinenSeuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa