ai kauheeta, toi Vilmatsonin ja mun diili teki erikoisen efektin. että onpas rauhallinen olo kun voi sitten ainakin Vilmastolle raportoida face to face kuulumisiaan ja on siellä saatossa sitten semmoinenkin tapahtuma. joku turvajuttu. ja Vilmatson taas voi raportoida kaikille muille tutuille
joo, viljellään hymiöitä, se(kin) on erinomainen diili.
mitä sä muuten löysit niistä alekoreista?
eipä ole tänä vuonna tullut seikkailtua alennusmyynneissä. olenko mitään sieltä hankkinut, en taida olla.
en tosin tarvitsekaan mitään mutta eihän se olekaan alemyynnin juttu vaan se, että sieltä voi ostaa jotain tarpeetonta. jotain kivaa itselleen tai muille.
jouduin nyt sitten sanomaan langolle suoraan mitä ajattelen hänen puheista. "jouduin" sen takia, että asia alkoi painaa mieltäni vähän liikaa enkä kaipaa ollenkaan tuommoisia päänvaivoja. otti asian vastaan ihan asiallisesti, enkä usko että siihen tarvitsee koskaan enää palata. jälkikäteen tietenkin pohdin, sanoinko liian tiukasti, kun toisella on muutenkin ääriraskaat ajat. painotin kuitenkin että kovasti oisin iloinen jos kaikki jatkuisi kuten ennenkin ja välit pysyisi hyvinä ehdottaen lopuksi että unohdetaanko koko juttu. kyllä se sopii, hän sanoi.
jotenkin säälittää koko mies. käännyn siihen kantaan, että ressukka on surustaan sekaisin. hätäpäissään sitten käänteli ja väänteli ajatuksiaan ihan hulluihin uomiin. ihan inhimillistä. en osaa olla enää vihainen tai ärtynyt.
no en mä sitä kuoharia poksauttanut mutta olisin voinut hyvin tehdäkin niin. ihan sama. tällä kertaa jäi väliin.
tarjoilen sitä sitten 26. päivä kun yökyläkamuni tulee taas vierailulle, mikä varmistui pari päivää sitten.
koen, ettei tämä ole tsemppaamista tai mitään sellaista, mistä iloitsen valtavasti. ainakin vaiheittain alkoholi tuntuu täysin yhdentekevältä asialta. enpä olisi vuosikymmeniin uskonut että joskus kirjoitan näin. täytyy kuitenkin muistaa, että mulla on eri tilanne kuin vaikkapa teillä muilla. koska sairastelen niin tämä on siksi(kin) erittäin helppoa.
moni mun tilanteessa sanoisi ehdottoman ein alkoholille kokonaan.
itse en halua sitä tehdä koska koen että itse itselleni sallima lupa saada juoda tuo tunteen, että oon elämässä mukana kuten muutkin. näin se vaan menee. lisäksi koen että plussat on isommat kuin miinukset, siinä jutun juoni. eikä alkoholia ole lekuritkaan kieltäneet kokonaan. tosin eivät ne siitä tykkää jos vedän 9 annosta
kuten syksyllä tapahtui kun tuo yökyläkamuni oli täällä.
mieliteko herkkuihin on sekin päässyt yllättämään. ei nimittäin maistu. ruuan jälkeen on pakko saada joku pieni herkku, määrältään niin vaatimattoman että ällistyttää. kuten yhden vihreän marmeladikuulan (joululahja veljeltäni) tai suklaakonvehdin, sekin boksi joulun jäljiltä. ihmeitä tosiaan tapahtuu. mutta vähintäänkin toi sokeririippuvuus voi aktivoitua koska tahansa. toivottavasti tuossa muuten syy että paino on pudonnut pysyvästi 2 kiloa. se on nyt 67.
yhtenä iltana kauhistelin reisiäni. ne ovat niin kaventuneet. siksi oon yrittänyt pitää yllä taas jokapäiväistä kyykkytreeniä. lihakset aivan surkastuvat kohta, ei mikään hyvä juttu se.
P taisi vihdoin saada putkensa poikki. tällä kertaa se oli kestoltaan 8 vuorokautta. (joulun jälkeen oli pari raitista päivää) (muistaakseni)
ystävänsä (nainen) oli ollut katkolla ja kertonut, että paikka oli niin tupatentäynnä, että porukkaa oli majoitettu käytäville. kun miettii mitä kärsimystä niilläkin käytävillä koetaan, tunnen aivan vihaa alkoholia kohtaan.
P kertoi että hänenkin kertamääränsä on edelleen kasvaneet. hän todellakin voi juoda laatikollisen olutta vuorokauden aikana. se on aivan järkyttävä määrä. ja hän on sentään pienikokoinen nainen, hyvin hoikkakin. äimistelimme yhteen ääneen miten tuo voi olla mahdollista. käsittämätöntä, jos eli kun elimistö ei ole pannut stoppia touhulle, vielä. näin tapahtuu kuitenkin vuoden aikana keskimäärin kerran kuukaudessa. siis vain keskimäärin. on myös kuukausia kun hän juo 20pv/kk, tosin ei läheskään aina sentään kokonaista lavallista kerralla kuten nyt kävi.
kaiken kukkuraksi hän näyttää pirun hyvältä. geenit on ihan uskomattomat. toki hänen kasvoistaan näkyy (jos putki on ollut päällä) että alkoholia on kulunut, mutta jo viikon raitistelun jälkeen hän näyttää ikäänsä nähden paljon nuoremmalta.
hänellä on myös diagnoosi kaksisuuntaisesta. lääkitys on ollut sairauteen jo parikymmentä vuotta.
osa ongelmaa onkin se, että kun P on ollut raittiina viikon, jo alkaa pientä vauhtia esiintyä.
sen huomaan minäkin, koska tunnen hänet niin hyvin. puhe nopeutuu, se on ensimmäinen ja selvin ulkoinen merkki. ja onneksi oikeastaan ainoa nyt vanhempana. lääkitys on niin sanotusti kohdillaan, toisin kuin nuorempana, kun hän maniavaiheessa sekoili oikein urakalla. hän oli niitä, jotka ravintoloissa pyörii pöydästä toiseen, hankki itselleen tukun irtosuhteita ja rahankäyttö oli täysin holtitonta.
ei hän vieläkään osaa käyttää rahaa. se ei vaan pysy hanskassa.
sen takia hänen eläkkeensä kierrätetään sosiaalitoimiston palvelun kautta siten, että vuokrat ja muut laskut maksavat toimisto, ja hän saa käyttörahaa käteen kaksi kertaa viikossa. palvelu on ilmaista sos.toimen puolelta, mutta pankki veloittaa kierrätyksestä, mitä en tajua ollenkaan.
olen yrittänyt maanitella häntä liittymään possukerhoomme, vaikkei tänne Plinkkiin pääsekään, sillä hän ei käytä ollenkaan nettiä. eikä halua opetella vaikka harmitteleekin asiaa usein ja kertoo myös kokevansa häpeää siitä.
P on hyvin erikoinen tapaus. lukee pokkana vaikkapa Dostojevskin koko tuotannon läpi kerralla, tosi on, mutta arjenhallinta on välillä hakusessa. possukerho-kuvio ei ole mahdollista sen takia, että pari kymppiäkin säästössä tekee niin paljon kiusaa, että se on PAKKO päästä tuhlaamaan seuraavassa hetkessä. parempi eläke hänellä on kuin minulla, mutta aina hän on joko täysin rahaton, tai hän joutuu laskemaan sentilleen ostoksensa. mutta yhden arjentason asian hän hallitsee sataprosenttisesti: kissallaan on aina ruokaa ja pissalaarissa puhdasta hiekkaa.
itsellänihän oli sama juttu.
vaikka oma elämäni oli päin helvettiä, niin koiriltani ei puuttunut ikinä mitään enkä koskaan jättänyt niitä kotiin ilman hoitajaa jos meno venyi pitkään. mullahan oli niille oma puhelinkin näitä dogisittereitä varten. usein kun palkkasin hommaan teinejä (luotettavia sellaisia), niin eihän näillä tytöillä ollut välttämättä puheaikaa.
puhelinta kutsuttiin Tassupuhelimeksi. se aina retkireppuun kun lähtivät patikoimaan, varmuuden vuoksi.
itse asiassa sanoin vasta vastikään irti Tassupuhelin-sopimukseni Telialta. se oli ennen 3 e/kk mutta kun hinta nousi viiteen, niin ei kiitos.
Tassupuhelin oli myös kätevä silloin, kun ystäväni M asui vielä tuossa kadun toisella puolella, ja koska oma vakkaripuhelin on ja oli niin usein äänettömällä niin M sai minut kiinni aina jos oli jokin hätä.
no tässähän tämä uneton yö onkin taas vierähtänyt.
kuinkas ollakaan nukuin koko ip ja illan joten... joo, se siitä. aina mulla nämä samat jutut.
josko vielä siivoaisi pari- kolmekymmentä liuskaa Plinkki-tiedostoa.
siis niin järkky ja puuduttava homma kun täältä kopioituja sivuja tästä ketjusta on tosiaan noin 1000.
ja teen vasta teknisiä siivouksia. kun se on valmis, pääsee sentään korjaamaan kieltä. sitä vaihetta odotan.
talvisen kaunista sunnuntaita kaikille.
vai onko siellä kaunista?
pakkasta ainakin on muutama aste.
