[SylviaPlaa]

kiitos Peco kun kirjoitat avoimesti äidistäsi ja kokemuksistasi. minä ainakin saan tuntemuksen siitä, vaikka sen toki muutoinkin tiedän, etten ole ongelmani kanssa suinkaan ainoa. sekin varsin egosentristä kun ihmisellä on taipumusta ajatella minä kärsin, minulle kävi huonosti, minä minä minä olen löytänyt itseni tuosta soosista monen monta kertaa ja onneksi kiskaissut itseni pois moiseesta itsekeskeisyyttä ilmentävästä ajatusmallista.

kaikki se, mitä olet kirjoittanut äidistäsi, on lähes joka kerta saanut minut haukomaan henkeäni. oma äitini varoi sanojaan, sillä hän ei halunnut ikään kuin kärähtää siitä ettei rakasta lastaan. sun äiti taas on varsinainen häpeämätön hölösuu. toi on kerta kaikkiaan pöyristyttävää että hän peräti sanoo änneen, kuten käsitin, että osasyy hänen masennukseensa olet sinä, hänen lapsensa. siis mitä?
olet todella sitkeää sorttia ja tehnyt epäilemättä hurjan työn saatuasi käsiteltyä asian niin pohjamutia myöten että sulla on terve pää.
kaikkihan me olemme jollain tavalla rikkonaisia. jotkut vaan enemmän kuin toiset. ja se asenne! niitäkin riittää ja piisaa monenlaisia.

etkä muuten kuulosta kylmältä. vaan viisaalta. en näe mitään kylmää siinä, että olet päättänyt varoa hänen vaikutuspiiriään, että olet viisaasti tehnyt jo pitkään työtä jotta välimatkan saaminen on mahdollistunut.
se on aikuisuutta. itsenäisyyttä. voi myös olla, että kun äitisi on aistinut ja vaistonnut taitosi varjella itseäsi, niin sehän siinä häntä masentaakin. hän saattaa, siis vain saattaa, lisätä masennysvolyymia saadakseen entistä enemmän huomiota. sellaisia äitejä/ihmisiä (tarkoitan että isiä, puolisoita, keitä vain) vaan on. ei heitä pidä varjella, hyssytellä heidän pöyristyttäviä tekoja.
sitten tämä tuttu juttu: tottahan toki vinksahtaneilla tunnekylmillä ihmisillä on omat kärismyksensä ja lapsuutensa.
mutta miksei he tee asialle mitään? hyvä on, 70-luvulla ei lähdetty terapiaan kun taas meille se oli mahdollista eikä häpeällekään ollut/ole enää näinä aikoina sijaa.

kerrot tuosta häpeästä. tuttua. muistan kun ensimmäisiä kertoja avauduin jollekin jossain äitini sanoneen minulle sen kylmäävän jutun kun olin vasta 13-vuotias (minkä olen täälläkin kertonut ties monettako kertaa) että sinua ei ole koskaan rakastanut kukaan, niin olihan siinä tunnemyräkässä häpeäkin mukana. aivan kuin olisin vieläkin ollut lapsi ja otaksunut että kyllä äiti tietää totuuden. niin huono ja halpahintainen minä olen. toisaalta tuo lause on lohduttanut siinä mielessä, että se on niin pikimustaa vitivalkoisella totuudesta miten minua kohdeltiin että se on lisännyt itseymmärrystä - ei ole ihme että lapsi hajosi.

mutta nyt stoppi näille jutuille. haluan keskittyä eiliseen kokemukseeni. siihen, että yhtäkkiä huomasin kokevani ei tuskaisuutta vaikka näistä asioista keskusteltiin Varjiksen ketjussa.

lehtisotkut vihdoin pulkassa. se viitseliäs asiakastoimihenkilö oli meilannut, kun minä olin ensin lähettänyt hänelle siskoni oikean tilinumeron, että hyvitys näkyy siskon tilillä kahden viikon aikana, 161 e. ja nyt siis lehdet ovat peruttu lopullisesti. piste.

perjantai! olen taas vähäsen siivoillut, sytytellyt lyhtyjä partsille. aion sittenkin käydä tänään vielä kaupassa hakemassa kahvimaitoa ja jotain muuta tilpehööriä. Pommacia ja ehkä suklaalevyn. elisestä lähtien on ollut mieliteko kasvisjuustokeittoon eli siihen myös ainekset.
pyykillekin pitäisi päästä mutta taidan mennä tupaan vasta aamulla. varhaisaamuisin siellä on tietty aina vapaita aikoja.
oho, nyt syntyi mieliteko piipahtaa lähiksessä. voisi pitkästä aikaa olla kiva rupatella hetki naapureiden kanssa.
huomiseksi toivon rekkuystävääni kylään. harmillista kun en jaksa mennä lenkille. tyyppi on niin voimakas ja raisuli että kumoon mentäisiin tai läkähtyisin liian reipastahtisesta kävelylenkistä. koirapuistokaan ei käy, sillä siihen hommaan pakkasta on liian paljon.

palataan taas. perjanti-iloa kaikille!

kaipaan Iceteata, missä hän on?

[Boheemi]

Olen nähnyt äitiäni ja siskoani viimeksi 2003, vaikka molemmat asuvat muutaman kilometrin päässä. Äiti yhdeksän kilometrin, ja sisko kahden kilometrin päässä. En tiedä, miltä he näyttävät. Sisko vastaa tekstariin, jos tekstaan mutta jos en tekstaa, niin mitään ei kuulu vuosiin. Aloitteentekijä olen aina minä, lähinnä jonkun arkisen teknisen asian tiimoilta silloin. Äiti vastaa tekstariin ja tekstailee itsekin, mutta ei soita eikä avaa ovea jos yritän käydä.

Olemme nyt 16 vuotta toimineet niin, että minä jätän kassin aina äitini oven taakse ja hän jättää kassinsa ovensa taakse, jos hänellä on minulle jotain. Viimeisen kerran kun näin äitiäni - hän oli käymässä luonani - niin meillä on riitaa ja heitin lautasen seinään. Siinä kaikki. Hän soitti minulle kertomatta poliisit ja psykiatrin ja yritti puhua minut pakkohoitoon sen lautasen takia, mutta epäonnistui kun pitkään psykiatrin kanssa juteltuani - jotka siis tulivat asuntooni isännöitsijän kanssa rynnäköllä - psykiatri totesi ettei minussa ole mitään vikaa ja lähtivät pois. Pihalla oli lanssi ja maija vilkut päällä, ja isännöitsijä odotti rapussa kun juteltiin.

Isäsuhteestani taisinkin jo kertoa aiemmin siitä perintöhommasta kirjoittaessani
Isäni - ainoa huoltajani nuorena silloin - muuten sanoi minulle nuoruudessani kanssa suunnilleen noin, mutta hyvin selvästi katui sitä välittömästi.
En ole kyennyt rakastamaan sinua. Ne on heviä settiä tuommoiset kun ne tulee päin naamaa 15-vuotiaana. Piste rehellisyydestä.

Onnea sotatilalle. Mä ostin tänään vuoden tauon jälkeen vähän nikotiinia, kun ei huvittaisi dokata.

[SylviaPlaa]

Boheemi, kiva kun kirjoitit pitkästä aikaa.
no jopas on teilläkin kiemurat. tuo kassijuttu on varsin erikoinen. ja entä nämä pollarit? kärsiikö äitisi jostain "ylipelokkuuden mielialahäiriöstä" vai mistä on kysymys? meinaan että jos yhden lautasen nakkaa seinään. puhumattakaan psykiatrista. mistä hän semmoisen edes siihen tilanteeseen sai hankittua? lanssin mukana tietenkin? luojan kiitos kaveri oli asiallinen, siis tämä psykiatri.
tuosta kun isäsi oli sanonut että minä en kyennyt rakastamaan sinua. lause sisältää minusta viestin että hän sentään yritti, vaan tajusi ettei omien henkilökohtaisten henkisten vammojensa takia pystynyt siihen vaikka olisi halunnut. hän oli siis kykenemätön rakastamaan. lisäksi hän oli katunut sanojaan. ei hän siis täysin kylmäkallekaan ollut.
tietty tota lausetta voi vekslata. että missä sen paino on. tyyliin "minä en kyennyt rakastamaan sinua", ois tietty... ööö, se olisikin sitten jo ihan täystyrmäys
joo, oot kertonut siitä perinnöstä. sain puolestasi silloin raivarin. koska vihaan, minä todellakin vihaan, raha-ahneita huijareita.
pidän heitä ihmislajin pohjasakkana - enkä häpeä mielipidettäni. se hiton serkkusi.
Boheemi, vedä sitä nikotiinia mieluummin kuin alkoa. paljon parempi minusta.

minä puolestani vedin eilen 5 siideriä kotioloissa. upcider, pear light. 4,7 % ja muovipullon koko 0,43 l
äsken oikein tsekkasin etiketistä tiedot. montako annosta tuo tekee? tai samapa tuo.
siideri oli oikein hyvää. ajattelin että tuo light tarkoittaa sitä että siinä on pikkuisen vähemmän sokeria, kuten tarkoittikin. maku oli semmoinen puolimakea ja mieto, tykkäsin.
ilta oli kiva. sidukkaa nautiskellessani sain vihdoin koko vuoden Plinkki-tekstimme siivottua niin, että poistin kuvat sekä ne automaattirotlat kuten kirjoittajan nimimerkin kohdalla olevat tekstit Liittynyt silloin ja silloin, vahvasti panostava jäsen jne.

iloinen yllätys: vanha printterini suostui toimimaan kybällä! siistiä jälkeä teki. printtasin kuitenkin vain alle puolet. tossa pöydällä se on.
kokonaispaketti tällä haavaa: 696 liuskaa. tänään entinen kustannustoimittajani saattaa tulla käymään, sen ihanan rekkunsa kanssa, mutten puhu sille tuosta paketista sanaakaan. tämä on oma juttuni. teen hommaa omaksi ilokseni, enkä ollenkaan kaipaa mitää kyselyjä ja uteluita. toiseksi, hän ei ole enää töissä mun omassa kustannustalossa vaan tekee samoja hommia freenä monelle eri talolle. kamalan taitava tyyppi, ei siinä mitään. ja kiva ihminen. oikeastaan hän on paras minulla koskaan ollut kustannustoimittaja.

en saisi hehkuttaa, varsinkaan nyt tammikuussa kun moni viettää tipatonta, mutta sen verran kumminkin että ilta piristi. ja nyt taas öklövaroitus: olin taas niin onnellinenkin. tulostin raksutti tuolla työ/vierashuoneen puolella niin kotoisasti, aivan kuin ennen vanhaan.
salatupakoin (liikaa). nautin siideristä. lueskelin meitin tekstejä printeiltä, välillä repesin ääneen nauramaan, välillä liikutuin. te olette mulle rakkaita. missä muuten Pamela, T-leidi, ja moni moni muu? Linnea? Pamela tosin saattaa kirjoitella enemmän Lopettajien puolella?
entä Hauras?

kello rientää, varasin pyykkituvan kymmeneksi.
ei krapulaa, ei mielipahaa, eikä huonovointisuutta.
en teekään tänään sitä kasvisjuustokeittoa vaan tyydyn valmiiseen pinaattikeittoon, siihen sitten kananmunaa ja tuoretta Fazerin Rustiikkileipää. herkullista.

ny sinne pyykille!
iloa talviseen päiväänne.
kiitos kun olette olemassa

[Pecorino]

Sylvia, kiitos sanoistasi ja mietinnöstäsi. On Se merkillistä juu. Kyllä, minun tietyt valinnat ovat kuulemma osasyy hänen masennukseensa. Ja kuten sinäkin kommenteissasi viittasit, on mahdollista, että hän käyttää masennusta myös jonkinlaisena vallan välineenä. Tai yrittää sitä. Tämä ajatus estää mua tarjoamasta täyttä sympatiaa ja lähimmäisapua hänelle.

Sun siiderit kuulostaa hyvälle. En muista koska olen viimeksi juonut siideriä; mä olen viini-ihminen ehkä siideriä joutuu juomaan liikaa mun makuun ennen kuin tulee huppeliin.... samoin sun kirjoittelut ja kirjoitusten koosteet kuulostaa hyvältä, tosi hienoa.

Hauskaa pakkaslauantaita itse kullekin säädylle!

[Ginger2]

Hei Sylvia, ihan sallitulta ja vieläpä houkuttelevalta kuulosti sun siideritissuttelusi. Näen tilanteessa juuri sellaista nautittavuutta, joka ei mene överiksi mutta jonka voimin keksii kaikkea kivaa.

Itselläni parin viinilasin (en siis ole siideri-ihmisiä, enemmänkin lonkero) niin siis se kuviteltu? luovuus puhkeaa. Saatan alkaa piirtämään, leipomaan, kuuntelen musaa, ompelen ne keskeneräiset ikävät ompelukset loppuun jne. Kirjoitan päiväkirjaa ja olen myönteinen kumppani.

Mut en aina. Ja siksi mulle sopii nykyään pidemmät ja pidemmät tauot. Ja ne pienemmät putelit.

Mukavaa lauantaita ja virkistävää viikonloppua. Pidetään flunssa loitolla ja mieli myönteisenä.

[SylviaPlaa]

no sepä siinä on, suht ok annos ja harvoin on mulle ok. mun välit ei kylläkään ole yhtä pitkiä kuin sun, Ginger.
mutta tämä tahti ja nämä määrät katson kohtuulliseksi alkonkäytöksi itselleni. edellinen kerta oli jouluna 24-25.12, kahdelle päivälle jaettuna yhteensä vaivaiset 4 annosta. eli 2+2. menikö se tosiaan niin? ei. vaan aattona siellä laivalla 2 glögiä, ja illalla Tallinnassa 2 irkkukahvia. joulupäivänä edelleen Tallinnassa 2 irkkukahvia. yhteensä siis 6. olipas taas vaikea yhteenlasku

joo, semmoinen pieni puuhastelu tissuttelun lomassa on hauskaa. ihan eri asia kun nököttää paikoillaan, veivata youtubesta aina samoja musakipaleita ja tupakoida liikaa. kuten tosin tein nyt perjantainakin, poltin liian monta arkenahan poltan vain aamukahvin kanssa kun oon osapäivätupakoitsija, mutta heti jos ja kun alkoholi on mukana niin rööki käryää tiuhaan tahtiin, pöh. siitä en pääse eroon, enkä muuten edes halua. sekin vielä.
Pecoa kiitän kiitoksista käyn tämän tekstin jälkeen katsomassa onko Varjiksen ketjussa onko joku jatkanut keskustelua äitisuhde-aiheesta.

nukkumisista. lauantaina nukuin klo 16-01. 9 tuntia mikä lie tällä kertaa väsytti ja tämähän tietää yövalvomista. valvonko tällä kertaa koko yön - ja nukun jälleen koko sunnuntaipäivän. huoh.
päivällä olin kyllä kamalan touhukas. pyykkihomman lisäksi pesin yhden ison ikkunankin sisäpuolelta. aurinko paistoi ja teki muuten harvinaisen selväksi kuinka likainen ikkuna oli.
pakkasen takia en tietenkään pessyt sitä ulkopuolelta. auringon porottaessa partsin lämpömittari näytti +10 astetta, pakkasesta huolimatta. kevät tulee, se tulee. ajatella, kuukauden kuluttua ollaan jo melkein maaliskuussa.
siivosin taas myös yhden laatikoston laatikon. seuraava projektini olkoot jääkaapin pesu, ja se pakastimen sulattaminen on vieläkin rästissä. nyt yötä vasten siihen hommaan en ala.

eilen ystäväni P, joka sairastaa alkoholismin lisäksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä, oli taas vähän vauhdissa.
näin tapahtuu aina jos hän on putken jälkeen raitistellut noin viikon. se menisi kyllä ohi muutamassa päivässä, mutta kun tuo lievä "mielennopeus" käynnistyy, se laukaisee samalla myös oluenhimon. harmillinen kierre.
ollaan niin läheisiä että voin tarvittaessa kysyä huomaako hän itse nopeutensa, kuten eilen kävi. kyllä huomaan, hän vastasi.
sitten puhuttiin siitä miten hän malttaisi jättää kaljakaupan väliin. en tiedä miten siinä lopulta kävi. hän oli yrittänyt soittaa pari kertaa nukkuessani.

eipä se rakas rekkukaverini sitten päässytkään kylään tällä kertaa. toisaalta onneksi eivät olleet yrittänyt tavoitella enää iltapäivällä sillä täällähän vedeltiin sikeitä. jospa he sunnuntaina tulisivat, katsotaan nyt.

en keksi mitään kirjoitettavaa. paanko tuulemaan ja pesen sen jääkaapin, ehkä.

kauniita unia heille jotka nukkuvat.
valvojille leppoisaa mieltä

[SylviaPlaa]

huomasin, että taas on monta lahjapakettia tiedossa
tarkoitan, että tapanani on tulla ensin höpisemään omat juttuni tänne, ja vasta sen jälkeen menen lukemaan toisten tekstit - ja tänäänkin huomasin yhdellä vilkaisulla että eri lankoihin ilmestynyt jälleen paljon uutta. ne ovat niitä lahjapaketteja. kivaa kivaa.

kun herättyäni katsoin kelloa en meinannut uskoa silmiäni: 08:15 siis mitähän? olinko nukkunut koko yön aamuun saakka. nukkumaan menin yhdeksältä.
illalla nousi lämpö, 37.2. veetutti. pitääkö tästäkin nyt sitten raportoida keskiviikkona kun lääkäri soittaa, eli pitää. sytot vaarantuu taas?

viikonlopun aikana, kuten eilen, sain edelleenkin siivoiltua sitä Plinkki-pakettiani, ja nyt mielestäni ihka ensimmäinen editointikierros on valmis. kokonaismäärä 422 liuskaa.
viestitin äitiyslomaa viettävälle kustannustoimittajalleni fb:n kautta (enkä siis työpostiin koska hän on vauvalomalla) ja tiedustelin kuka sijaistaa häntä talossa.
sitä en tiedä, saako hän koko viestiäni koska ei hän välttämättä vauvalomallaan missään fb:ssä pyöri. eikä mulla ole kuin hänen työnumeronsa, jos sitäkään, koska monet numerot katosivat puhelimen vaihdon yhteydessä.
jos mitään ei kuulu, mun pitää soittaa taloon suoraan, vaan kun en tiedä kenelle. ihan ylemmälle taholle en viitsisi rinkutella, vaikka mukavaa sakkia hekin ovat.
paketti on vielä printtaamatta. se pitää nimittäin lähettää paperiversiona sitten kun sen aika on. se on talon tapa ja minunkin tapani.
tai uudet tekijät, tulokkaat, lähettävät työnsä varmasti tikulla, muttei oo mun juttu ei. paan siis paperiversion plus tikun.

hikoilin taas. en tuon pienen lämmön takia vaan toi hikoilu nyt vaan kuuluu sairauden oireisiin.
se on veemäistä herätä litimärässä yöpaidassa ja palella ennen kuin saa kuivaa päälle.
siinä ei ehdi edes peseytyä välillä kun vilu on niin kova ja oot vielä ihan unenpöpperöinen. pyykkivuori kasvaa ja kasvaa. kokemukseni perusteella tiedän mitä syöpäpotilas toivoo lahjaksi; yöpaitoja.
vuodessa on moni asia muuttunut. ensiksikin huonovointisuutta ei esiintynyt kuin sytojaksoilla, kuten ei yöhikoiluakaan, mutta nyt on jo ihan toisin. mutta kunhan seuraavat sytot on lusittu, ja kärsitty, niin ehkä asiat muuttuvat taas positiivisempaan suuntaan. kuka tietää.

tämäkin asia on muuttunut: veli soitteli että sopiiko että tulevat naisystävänsä kanssa tervehtimään keskiviikkona kun muutoinkin pyörivät sinä päivänä kaupungissa. velihän asuu maalla, tosin vain noin 50 km Helsingistä.
ennen muinoin olisin valmistanut heille lounasta, mutta nyt pyysin suoraan että toisivat kahvipullat mukanaan, tai mitä sitten haluavatkaan syödä. meinaan kun naisystävä tulee pitkän matkan takaa niin on varmasti nälkäinen. sinänsä tapaan heitä oikein mielelläni, ilahduin vierailuehdotuksesta.

onpas kaunis aamupäivä. taivas on kuulas.
viikonlopun tehdyt asiat-saldokin oikein hieno. toi pesty iso ikkuna, ja sitten vielä se Plinkki-paketti. ei hullumpaa.
tänään paan printin nakuttamaan, saapi nähdä jatkaako rakkine yhteistyötä, ja riittääkö värikasetti, vai mikä sen nimi on.

voi ei, P korkkasi taas eilen. tämä tammikuu on mennyt häällä kyllä aivan persiilleen.

ai niin, toinenkin ikävä juttu tapahtui viikonlopun aikana. mulla on eräs ystävä, jonka kanssa soittelemme ehkä kahden kolmen kuukauden välein, mutta aina puhelut sujuvat siten kuin oltaisiin vasta edellispäivänä juteltu.
asuimme joskus lähellä toisiamme ja siitä ystävyys alkoi. niinä aikoina olimme päivittäin tekemisissä.

no, nyt parina viimeisenä kertana olen tajunnut, että hän soittaa minulle vain silloin kun hänellä on ongelmia miessuhteissa.
ensin hän kysyy pikaisesti vointiani, enkä tarkoita että sairaudestani pitäisikään enemmän jauhaa, mutta kieltämättä ärsyttää että soitot perustuvat pelkästään siihen että hän tarvitsee kuuntelijaa miesongelmissaan. miehet, miehet, miehet.
ymmärrän häntä, olen itse ollut samanlainen, että niistä äijistä riittää aina jotain älyvapaata jutunjuurta, mutta jotenkin näistä hänen ylipitkistä monologeista tulee jälkikäteen ontto olo. elämme nykyisin niin eri maailmoissa.

kaiken kukkuraksi hän sortuu toistuvasti aivan järkkyihin hamppareihin. ja jos hamppari sanoo hänelle suoraan - kuten jopa kaksi tapausta toinen toisensa jälkeen - että he haluavat olla vain "ystäviä", tai ryyppykavereita, niin tämä ystäväni se vaan jatkaa ja jatkaa haaveiluaan että jos sittenkin, vaikka itsekin tiedostaa hölmöytensä.
hän ei muuten itse juo ongelmaksi asti, ja silti näin.
olen niiiiiiiin pahoillani hänen puolesta, ja tiedän että tuo kaikki kumpuaa valtavasta, mittaamattomasta rakastetuksi tulemisen tarpeesta, mutten vaan oikein jaksa enää hänen juttujaan.
huomautinkin hänelle eilen tästä väsymyksestäni, mielestäni hyvin hyvin ystävällisesti toki, mutta taisin silti pahoittaa hänen mielensä.
mutta kun niitä omiakin rajoja saa ja pitääkin asettaa.

sen sijaan ystäväni S:n kanssa puhelu oli todella piristävä. olimme molemman "naurutuulella", ja ennen kaikkea juttutuulella. siitä puhelusta tuli hyvä mieli.

nyt kahvikulhoni kaipaa santsia.
toivottelen taas kaunista talvipäivää ja hyvää mieltä ihan kaikille!

[SylviaPlaa]

haa! täällä riemuitaan kun sain taas asioita edistettyä.
se mun vauvalomalla oleva kustannustoimittaja olikin vastannut eiliseen viestiini heti, ja kehotti mua ottamaan yhteyttä suoraan talon vähän isompaan bossiin. hänkin oikein mukava tyyppi.
sen sijaan värikasetti loppui kun olin saanut printattua vasta 125 liuskaa. yritin soittaa vakkaripuotiin, missä olen yleensä asioinut, löytyykö sieltä oikeaa kasettia muttei kukaan vastannut vielä.

olen niin iloinen kun olen saanut tuon aikaiseksi. eli että olen jo luvannut jollekin talon tyypille että lähetän sen liuskakasani joten en voi enää perääntyäkään. mulla kun tunnetusti jää kaikki aina suunnitteluasteelle.
sitä en tiedä mitä tuo osaston "boss" meinaa. että sanooko se heti suoraan että ny kuules tää sun juttu ei oikein toimi
mutta äh, en minä siitä välitä. elämä on niin toisenlaista kuin ennen vanhaan.

vielä muuten korostan, että noissa liuskoissa, mitkä lähtee kustantajalle, EI OLE sanaakaan teidän kirjoittamaa tekstiä.
ajatus siitä, että kopioisin toisten tekstejä, on mahdoton.
eikä se tosiaan olisi käsittääkseni edes lainmukaista.
teidän ajatuksia tulee kylläkin esille mun tekstien "kautta". tyyliin "kiitos tuosta mietteestä Vilmasto, Vilma, Peco, Ulpukka, jne jne" muttei siis KENENKÄÄN edes nimimerkkiä mainita.
muttei tästä ny tämän enempää. kerron toki sitten miten reagoivat pakettiini.
tiedän vain sen, kuten taisin viimeksikin mainita, että jokaisen ikiomat nettitekstit saa julkaista vaikka Hesarin kannessa jos huvittaa. se on jokamiehen ja naisen sataprosenttinen oikeus.

enivei, oon iloinen. vihdoinkin sain jotain aikaiseksi! ei se aina herkkua ole ollut totutella tähän tyhjäkäyntielämään. kun yhtäkkiä vietiin mahdollisuus työhön ja moneen muuhunkin asiaan. en esimerkiksi tule enää koskaan matkustamaan ulkomaille. en voi enkä edes uskaltaisi lähteä matkaan näin huonokuntoisena. ja koska olen joka tapauksessa kroonikko lopun ikäni, niin niitä toiveitakaan ei juurikaan ole. että sitten joskus.

mutta ny oon iloinen!

[Vilma1966]

Joskus sitä on kyllä niin hölmö, että hävettää. Mutta silti nekin kerrat pitää sitten paljastaa : Luin äsken tämän lauseen:

hän sortuu toistuvasti aivan järkkyihin hamppareihin.

Ja päässäni välähti kuva hampurilaisesta ja ihmettelin, että miksi ne on niin järkkyjä? Kalorien takia vai huonoja? Kunnes sitten tajusin, että puhut miehistä

Meinasin pudota pallilta kun rupesi niin naurattamaan oma tyhmyyteni. Tässä sitä ollaan olevinaan niin pätevää työntekijää, mutta luetun ymmärtäninen on tuota luokkaa .

No se siitä nauramisesta. Sylvia, sun hikoilu varmaan johtuu sairaudestasi, mutta onko käynyt mielessä, että siihen voisi vaikuttaa esim vaihdevuosioireet? Olet sen ikäinen, että jos hikoilu sen takia ei ole vielä alkanut niin nyt hyvin voisi. Monet ystäväni jotka ovat yli viisikymppisiä ovat sanoneet, että yöhikoilu oli heidän eka vaihdevuosioire.

Toivottavasti kuumeilu ei ala uudelleen vaan saat sytot tällä viikolla käyntiin.

[SylviaPlaa]

tosiaan! hampparit eli hampurilaiset
no just noin mullekin olisi voinut käydä.

voi kuule ei, ei, ei vaihdevuosihikoilulle. ne on hikoiltu aikoja sitten. mulla alkoi oireet todella varhaisessa vaiheessa, vain vähän päälle nelikymppisenä, mikä on (muuten) tyypillistä esim alkoholistinaisille vaikka toki muutoinkin ja kaikin tavoin varsin yksilöllisiä. muita oireita ei sitten ollutkaan, eli pääsin helpolla. mielialavaihteluja on ollut koko elämäni ajan joten en huomannut niissäkään mitään eroa.

[vilmasto]

Ollaan Vilma sitten yhtä hölmöjä...mä kans luulin hamppareita hampurilaisiksi

[Pecorino]

Hei onnittelut aikaansaannoksista! Kyllä se vaan kummasti luo tyytyväisyyttä kun saa tehtyä hommia eteenpäin. Mulla oli tänään eka päivä aikoihin kun olen saanut jotain oikeasti aikaiseksi. Teinkin mukavan 10 tunnin työpäivän. Ja kesken jäi vielä mutta tiedän, että kaikki nyt tehty pm pois huomisen ja loppuviikon tuskasta.

Mulla on kanssa ollut erittäin hyvä ystävä joka aina jauhoi miehistä. Lähinnä sitä kuka mahdollisesti oli hänestä kiinnostunut. Hänen kohdallaan huomasi selvästi sen toteutuvan, että jos olet koko ajan "markkinoilla" niin et ikinä saa aikaiseksi sitä oikeaa suhdetta mitä kuitenkin puheissa haikalee. Tyyliin hän oli kiinnostunut jostakusta. Sitten se joku kiinnostui hänestä. Tämän jälkeen ystäväni ikäänkuin seurusteli mutta oli koko ajan silmät auki jos joku sattuisi flirttaamaan tms niin äkkiä heti jännityksellä mukaan. En tiedä oliko se ihan sitäkään, että etsi koko ajan jotain parempaa, koska tavallaan innostuin monen todella huononkin vaihtoehdon huomiosta niin että ne hyvätkin kaikkosi. Emme ole olleet kauheasti tekemisissä viime vuosina. En vaan jaksa keskustella aina siitä mitä joku mies viestitti tai sanoi tms. Hänelle oli myös tärkeä asia jos joku halusi seksiä, ja sitten oli aina tosi jännää jos päätti harrastamaan seksiä. Puhelut siis alkoivat "Et ikinä usko mutta panin sitä ja tätä". Aikuinen ihminen oli siis kyseessä.

[SylviaPlaa]

joo, tuota viimeistä lausetta käyttää myös se mun "ystävä". menin sitten ja panin sitä tai tätä. äh, aikas myötähäpeää herättävää kun noi lausahdukset tulee arkikielessä ihan puskista.
jotenkin noi intoilut on parikymppisen juttuja, ei viiskymppisen. mutta suurinta surullisuutta herättää se, että vaikka mun ystävälle mies sanoo suoraan että ollaan kavereita vaan, tämä ei usko sitä (?!). en tajua tätä ollenkaan. sitten hän kuulee myöhemmin että mies oli mennyt tinderiin - ja pahoittaa siitä oman mielensä. siis vaikka hänelle on sanottu että siitä heidän suhteesta EI tule mitään.
mitä hän odotti? että se heidän kaverisuhde riittäisi jollekin äijälle? no ei riitä.

mulla on mennyt nyt kaksi ihmissuhdetta vähän vinoon lyhyen ajan sisällä. se lanko-juttu ja nyt tämä miehistä toohottava kaverini.
sitä alkaa epäillä itseäänkin, että teenkö kärpäsistä härkäsiä ja annan ns pikkuasioiden häiritä liikaa. langon kanssa ok, tosin soittelemme huomattavasti vähemmän. kaikki käytönnön asiatkin on vihdoin saatu päätökseen. perunkirjoituskin on valmis, tosin pankkiasiat eivät vielä ihan. mutta niihin mulla ei olekaan mitään asiaa enkä mä niissä voisikaan auttaa.

noista vaihdevuosista vielä. kun sitä hikoilua alkoi pukata, niin ensiksikin luulin pitkään että tää on jotain vaan pitkittynyttä krapulahikoilua. kun vihdoin menin lääkäriin, muistaakseni jonkun ihan muun syyn takia, mutta puhe siirtyi näihin asioihin, olin viis sekkaa monttu auki kun lekuri kysyi että mites varhaisvaiheen vaihdevuodet? olin saada hepulin. ai mulla vai, nuorella ihmisellä!
mutta tosiaan, helpolla selvisin. en koskaan kysynyt äidiltäni miten hänellä kävi, sillä oireet siirtyy usein äidiltä tyttärelle, kuulemma.

iltaunilla jälleen hikoilua. yöunilla ei enää. iltalämpö oli 37.2 tai 37.4. aamulämpöä ei ole.
ruokahalu täysin kateissa. keksimällä pitää keksiä mitä saisin alas. näin on kulunut taas pari päivää. eikä edes herkut uppoa.
en ole koskaan käyttänyt nettikaupan palveluja. eli että tilatut ruuat tuotaisiin kotiin. siihenkin pitää pikkuhiljaa tutustua, sillä sytoviikkoina en välttämättä pääse edes tuohon lähipuotiin, enkä ainakaan jaksa kantaa raskaita vissy, mehu ja muita pulloja. menenkin tämän tekstin jälkeen penkomaan eri vaihtoehtoja.
koen, että tänään on pirun raskas päivä. ensin labroihin ja sieltä lähes keskustaan hakemaan sitä värikasettia tulostimeen. ja toi pakkanen. ja kello on vasta vähän yli neljä!

menen takaisin lepäämään, huono olo yllätti

[vilmasto]

Jäi eilen onnittelematta noista aikaansaannoksista! ja sama sille vaikken tulekaan sanallakaan mainituksi noissa niin mukana olen siellä kuitenkin <3 niin kuin me kaikki täällä jotka usn kanssa höpötetään!

Tuosta ruokahaluttomuudesta. Oletkos kokeillut niitä täydennysravintovalmisteita jos mikään ei maistu? kun sun pitäs saada kuitenkin sitä polttoainetta elimistöön. Tai jos itse kokeilisit tehdä proteiinipohjasta smootihieta? semmosen missä on tuhtia tavaraa niin vähänenkin määrä riittäis? ettei mitään light juttuja vaan kunnon töräys energiaa pikkusella määrällä.

Voimia päivääsi Sylvia.

[Vilma1966]

Mua ei haittaa vaikka minun tekstejä lainailisitkin, kunhan tunnisteet (esim paikan nimet) on poistettu. En usko, että kukaan osaisi minua mihinkään sellaiseen kirjaan yhdistää. Että jos tulee tarve niin voin antaa ihan virallisen hyväksynnän asialle.

Vilmaston vinkit smoothiesta on tosi hyviä. Jotain ravintoa pitää saada, muuten yleiskunto laskee. Etenkin nyt kun sytokausi on edessä niin olisi hyvä jos olisi vähän vararavintoa kropassa. Toivottavasti keksit jotain mikä menisi alas. Muuten smoothieen voi laittaa vaikka lorauksen oliiviöljyä niin saat hyviä kaloreita. Ja herajauheella saa proteiinia. Ei kuulemma maistu miltään. En ole itse kokeillut mutta ystävä joka kärsii suolistotulehduksesta käyttää sitä.