[Pecorino]

Olen usein ajatellut, että meidän ikäisten (eli noin 40-60 -vuotiaiden) vanhemmat ovat olleet todella pihalla kasvatuksesta jos sitä tarkastelee nykypäivän normien ja ohjeiden mukaan. Mielestäni äitini on ollut hyvin pitkään siinä uskossa, että hän oli loistava äiti. Silloin (eli tämä oli 80-lukua) tuntui, että väkivalta oli yhtä kuin mustelmat, ja jos niitä ei ollut niin hyvin meni. Tai ainakin tämä on mun kokemukseni, en tiedä miten muilla. Onneksi niistä ajoista on tultu eteenpäin.

Ainakin itseni kohdalla elämäni näkeminen tietynlaisena jatkumona auttaa ymmärtämää miksi ehkä reagoin tai jopa tiedostamattani ahdistun asioista. Tai miksi olen ruvennut alunperinkään lääkitsemään ja tukahduttamaan etenkin negatiivisia tunteita alkoholilla. Ymmärtämällä näitä yhteyksiä pystyn jollain tavalla astumaan siitä tunteesta ulos ja tarkastelemaan sitä objektiivisemmin. Se myös auttaa niiden muutosten tekemisessä. Tai on ehkä jopa edellytys todellisille muutoksille.

Sori Varjolilja kun täällä sun ketjussa jo toistamiseen avaudun tämä nyt vaan tuli taas jatkona edelliseen.

(Edit. Tulin katumapäälle liiasta avautumisesta ja poistin pätkän keskeltä)

[Onneli47]

Olen ajatellut ihan samaa kuin Pecorino. Ja odotukset niin omaa kuin muidenkin vanhemmuutta kohtaan olivat siihen maailman aikaan jotain muuta kuin nyt. Enemmän sitä perushoivaa, mikä sekin tietysti tärkeää. Kodin ja koulun yhteistyö oli omien vanhempieni osalta siinä jos joskus harvakseltaan vääntäytyivät vanhempainiltaan tai soittivat opettajalle ja ilmoittivat että olen vesirokossa enkä tule kouluun vähään aikaan. Harvoin kävivät missään kevät tms juhlissa eikä se nyt mitenkään outoa ollut. Ei siellä koululla muidenkaan vanhemmat rampanneet. Ja voin toki olla väärässä, mutta luulisin, että he eivät kauheasti pohtineet toimivatko siinä tai tässä kasvatusasiassa oikein ja onko tämä nyt hyvää vanhemmuutta ym, mikä on nykyään ihan normisettiä.

Minuakin uhkailtiin väkivallalla 80- luvulla, jos en ollut kunnolla, mutta en muista koskaan tukkapöllyä pahempaa kokeneeni. Veden päälle heittäminen kuulostaa kyllä aika rajulta. Enemmän äitini harrasti täydellistä torjumista, jos olin tehnyt jotain hänen mielestään sopimatonta. Ja muistan tunteneena hätää, että äiti ei enää rakasta minua. Isäni taas raivosi kun sille päälle sattui ja käytti ilkeää kieltä ja sen jälkeen vetäytyi omiin oloihinsa. Mitään ei koskaan käsitelty eikä anteeksi pyydelty. Enkö usko, että vanhempani tosiaankaan olisivat reflektoineet toimintaansa sen kummemmmin. Ei ollut ajan tapa eikä heillä siihen tavallisina duunareina koulutuksenkaan kautta ollut eväitä.

[SylviaPlaa]

tuokin on osittain totta, että duunariperheissä elettiin "oppien" ulkopuolella. elämisen kulttuuri on kiistatta eri "duunareilla"/akateemisilla.
mutta kyllähän se sydämen sivistys on kaiken a ja o. se luontainen älli. jota joko on tai ei ole. mikä ei välttämättä "lisäänny" vaikka hyllyllä olisi viisi tohtorinhattua. älykäs on älykäs, on hänellä koulutusta tai ei.
tosin eihän Onneli sitä tarkoittanutkaan etteikö näin olisi.

venkku, iloitse siitä että olet JO (ei siis vasta) kolmikymppisenä tuossa tilanteessa kuin nyt olet. havahtunut pohtimaan asioitasi.
toiseksi sun kirjallinen ilmaisu on erinomaista, se on myös avointa. eikä sun tekstit ole "simppeleitä". eli väärin ajateltu!

luin kaikkien tekstit ahmien. kiitos niistä.

[Onneli47]

Ihan oikein Sylvia ymmärsit, että en todellakaan tarkoittanut, että koulutustausta määrittäisi kykyä toimia vanhempana. Ajan henki ei tuolloin 70-80-luvulla ollut sillä tavalla vanhemmuuteen panostava kuin nykyisin, se varmaan oli pääpointtini ja omat vanhempani tietysti elivät siinä ajassa.

[Vilma1966]

Olen usein ajatellut, että meidän ikäisten (eli noin 40-60 -vuotiaiden) vanhemmat ovat olleet todella pihalla kasvatuksesta jos sitä tarkastelee nykypäivän normien ja ohjeiden mukaan.

Mun on nyt pakko olla taas vähän eri mieltä (kuten niin usein ). Toki normit ovat hyvin erilaiset, mutta oman kokemuksen mukaan 60-80 luvuilla oli erittäin asialle omistautuneita äitejä. Isät olivat monissa perheissä hieman etäisemmässä roolissa, mutta äidit hyvinkin nimenomaan kasvattivat lapsiaan. Ajattelen tässä nyt omien ystävieni äitejä. Lähes kaikki heistä olivat todella kiinnostuneita lastensa asioista ja kannustavia sekä lämpimiä hahmoja. Viihdyimme toistemme kodeissa oikein hyvin. Totta kai ongelma perheitäkin oli, niitä tulee olemaan aina. Mutta en niiden perusteella koko vuosikymmeniä leimaisi lasten kannalta huonoiksi.

Kodin ja koulun roolit olivat todella erilaiset kuin nykyään. Mutta kumpi sitten on parempi, se että vanhemmat käyvät vain vanhempainilloissa ja kevät juhlissa vai se, että he pommittavat jonkin v...un Wilman täyteen kysymyksiä ja vaatimuksia opettajalle niin, että tämä ei edes ehdi niihin vastaamaan. Pari ystävääni ovat opettajina ja tuon osalta on nykyajan vanhemmuus taas vetänyt aivan överit. Opettajan pitäisi tasoittaa jokaisen oppilaan tie taivaaseen.

Jokaisella aikakaudella on ongelmansa. Nyky ajan ongelma kasvatuksessa on mielestäni se, että kaikki tehdään jo liiankin helpoksi ja ohjelmoiduiksi lapsille. Harrastuksia pitää olla useampia ja niissä ollaan joka ikinen päivä useita tunteja. Todellista vapaa-aikaa jää aivan liian vähän ja sekin on ohjelmoitua hop-lopeineen ja muineen. Niistä liikenevä aika istutaan naama kiinni jossain virtuaalivälineessä. Kyllästymiselle ja toimettomuudelle ei jää aikaa eli lasten ei tarvitse itse keksiä mitään. Tämä tulee pikku hiljaa tappamaan luovuutta ja mielikuvitusta. Tästä on jo ikävä kyllä testattuja tuloksiakin.
Mutta näillä nyky lapsilla on "kaikki hyvin". Heidän itsetuntoaan pönkitetään kehottamalla osallistumaan idolsiin ym (vaikka parempi olisi pysyä kotona). He uskaltavat estottomasti tuoda itseään esiin tositv:ssä (=harrastaa seksiä ja dokata). Heillä on varaa kaunistaa itseään (=tekoripset, tekokynnet, tekotukka, tekotissit jne), kun oma kauneus ei riitä, vaikka se itsetunto pitäisi olla niin kovin hyvä .

Herää kysymys, millä sukupolvella asiat olisi oikeasti hyvin ja tasapainossa?

[venkku]

Kiitos Sylvia taas, sinä se oot kehumisen mestari. Oon saanu sulta jo enemmän kehuja kuin äidiltäni ikinä. Minä en niin osaa noista menneistä ajoista verrata, muutako oma lapsuus 90-luvulla, oli sekin erilaista kuin nykyään. Ei ollu vielä kännyköitä eikä tekniikkaa niinkuin nykyään, ja leikittiin ulkona monta tuntia. Nykypäivän lapsilla taitaa olla vitsaus tuo tekniikka. Ei oo enää reissuvihkoa vaan wilma. Onhan se tietysti helppoakin kun saa nopeasti viestit perille. Minunkaan äiti ei käynyt kuin pakolliset vanhempainillat ja joulunäytelmät katsomassa koulussa. Muistan kun mua harmitti se, kun joskus järjestettiin jotain vanhempi+lapsi juttuja koululla, niin äiti ei koskaan tullut mukaan. Oli niin orpo olo seurata muita lapsia äitiensä kanssa. Ja sitten sai selitellä miksi minun äiti ei tullu. Ei äitillä sinäänsä mitään näkyvää ongelmaa ollut, ei esim. juonut alkoholia juuri koskaan, mutta masentunut hän taisi olla jo silloin. Ei halunnut mukaan mihinkään ylimääräiseen. Kyllä se lapsena harmitti.

[Pecorino]

Juu, siksi kirjoitinkin

Tai ainakin tämä on mun kokemukseni, en tiedä miten muilla.

kun tosiaan monella on varmasti myös erilaisia kokemuksia.

Jokaisella aikakaudella on tosiaan haasteensa. Ei se nykypäiväkään ihan noin yksioikoista ole, uskallan väittää itse lapsiperheen äitinä ja muita lapsiperheitä tuntevana. Mun tutuissa ei ole tullut esiin intoa lähetellä Wilmaa täyteen viestejä. Itsellä lähinnä päinvastoin: koulusta tulee välillä infoa niin että siihen pitäisi osata reagoida kesken työpäivänkin. Se on oikein hyvä informaatiokanava kyllä noin yleisesti ottaen. Eikä ne lapset ole koko ajan joko harrastuksissa tai kiinni pelilaitteissa tms jos vanhemmat asiaan puuttuvat. Meidän nurkilla ainakin mukulat leikkii pihassa ja hiihtää ym. Vaikka toki harrastavat ja pelaavatkin - hyvä niin. Mä ainakin olisin halunnut lapsena harrastaa mutta vanhemmat eivät päästäneet (liikaa vaivaa heille). Toki oli kavereita jotka harrastivat ja tuntuivat kyllä saavan harrastuksistaan aika paljon eväitä elämään mitä näin vanhempana olen seurannut. No, onneksi nyt aikuisena voi harrastaa mitä itse tykkää minä olenkin sitä tehnyt paljon omaksi ilokseni.

Mä uskon siihen, että noin yleisellä tasolla jokainen sukupolvi on loppuviimeksi viisaampi kuin edelliset. Tai minun silmiini näyttää siltä, että näin se on mennyt ainakin tähän asti. Toki voi olla, että lopulta koko ihmiskunta tuhoutuu omaan mahdottomuuteensa.

Menepäs filosofiseksi öitä.

[venkku]

Mä en allekirjoita tuota että jokainen sukupolvi on viisaampi kuin edelliset. Nykyään on enemmän tietoa saatavilla, mutta tuntuu että perus maalaisjärki on kadonnut nykypäivän ihmisiltä. Ja ei mietitä itse asioita, vaan googletampas nopeesti. Ja kaikenlisäksi uskotaan kaikki mitä netissä lukee. Ja sinnehän voi kuka tahansa pöllö kirjoittaa ihan mitä tahansa, niinkuin minä juuri nyt. Ns.pseudotieteet loistaa joka asiassa ja ihmiset menee halpaan. Minusta nykyään on ihan liikaakin tietoa saatavailla, vähemmälläkin pärjäis. Ja sitten mua ärsyttää se, että kaikista pikkuasioista tehdään todella suurta ja jos joku on eri mieltä niin leimataan se tyyppi vääränlaiseksi.

[Varjolilja]

Heräsin ajattelemaan, että jos Luoja suo ja olen juomatta tämän tammikuun, olen ollut ilman alkoholia 5 kuukautta.

Hahmottaakseni asiaa, laskeskelin, että se tarkoittaa n. 150 päivää ja 22 viikonloppua.

Minun normi viinikulutuksella eli n. 3,5 litraa viikossa, olen ”ollut juomatta” yhteensä n. 75 litraa viiniä.

Kuvittelen keittiön pöydälle 10 kappaletta 1 litran viinipulloja peräkkäin. Niitä on siinä 7 riviä ja vielä 5 pulloa päälle. Se on iso määrä. Siinä on monta lasillista. Yhtäkään pulloa niistä ei ole tarvinnut ostaa, kantaa kotiin, juoda tai palauttaa alkoon. Ja ennenkaikkea ne eivät ole kiertäneet elimistöni läpi.

Tällainen konkreettinen visiointi on aika hyvä keino ymmärtää näitä ”saavutuksiaan”. Suosittelen muillekin laskutoimituksia ja mielikuvaharjoittelua

[vilmasto]

Kävin jo tuolla positiivisuusketjussa hehkuttamassa sun lähestyvää viittä kuukautta Varjolilja. Ihan on kyllä mahtava juttu!!

Jos tosiaan laskis entistä kulutustaan niin voi kamala sentään.
Niitä viinipönttöjä varmaan meni kuukaudessa kaksi kappaletta. Olen aina kyllä ostanut viiniä pulloissakin, mutta nuo pöntöt oli aina kätevämpiä kuitenkin. Kaikki tietää kyllä miksi. Mutta okei jos pari pönttöä kuukaudessa muutetaan vuositasolle niin se on 2x12 eli 24 pönttöä ja siihen sitten aina siiderit yms päälle. Kyllä se vakio oli vaikka parilla vapaalla viini lisäksi ainakin 4 isoa tölkkiä + mieheltä pöllityt oluet. No jos vaikka nyt sovitaan, että pari vapaapäivää viikossa niin viinien päälle joka viikko 8 tölkkiä jotakin. Ja vähän jotakin väkevää likööriä myös.
En mä pysty edes laskemaan noita mutta on sitä mennyt kurkusta alas.

Nyt mä en pääse mielikuvasta kuinka iso määrä se tuo 24 viinitonkkaa on ja se on vain osa tätä juttua.

[venkku]

Onnittelut varjolilja, 5kk on tosi pitkä aika!

Mulla tulee mieleen se Olet mitä syöt-sarja, kun niille näytetään se pöytä jossa on kaikki viikon syödyt ruuat. Olisi aika shokeraavaa varmaan itellä nähdä viikon tai vaikka kuukauden juodut juomat. Mun oluttölkit ei kyllä mahtuisi edes siihen pöydälle.

[Wisefool]

Laskeskelin (näemmä) joulukuussa, että jos vuoden alkoannokseni muutettaisiin oluttölkeiksi ja ladottaisiin olohuoneeseeni, pino peittäisi koko maton - ja olisi yli metrin korkuinen!? Melkoisen kuvottavaa ja... irvokasta.

On Varjis tuo 5 kuukautta kyllä ihan huippuhuikea saavutus, minun silmissäni ainakin. Varsinkin, kun parhaan ymmärrykseni mukaan alku oli sinulle(kin) varsin vaikea ja pelottava ja muutenkin suuria tunteita nostattava. Kumarran syvään.

[Pecorino]

Joo siis melkein puoli vuotta jo! Päheesti menee sulla tämä oma 1kk vähän kalpenee tuon rinnalla. Olisitko usko nyt silloin kun aloitit?

[Vilma1966]

Hieno suoritus Varjolilja! Ole ylpeä siitä.

[Onneli47]

Onneksi olkoon: 5 kk mittarissa! Se on kuules aikamoinen juttu! Hienoa on seurata prosessiasi. Ison muutoksen olet jo nyt saanut aikaan ja ollut ihana tuki meille muille. En uskalla sanoa, että perästä tullaan, mutta jos edes pikkaisen uskaltaisin toivoa jotain noin suurta myös omalle kohdalleni.