Olet täällä

Fernetti esittäytyy

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Fernetti esittäytyy

ViestiKirjoittaja Fernetti » 30.12.2007 19:57:31

Heippa kaikille! Olen uusi palstalla ja ajattelin esittäytyä. :)

Olen 30v. nainen ja - ylläri ylläri - juon liikaa. Tää alkoholin kanssa läträäminen on jo pidemmän aikaa mietityttänyt, mutta en ole vielä kertaakaan ollut siinä pisteessä että olisin saanut tarpeeksi motivaatiota joko lopettaa kokonaan tai vähentää radikaalisti. En ole edes yrittänyt vähentää koska mielestäni se ei kannata jos ihan oikeasti sitä ei halua, eikä ole tarpeeksi motivaatiota.

Mutta nyt pitäis kyllä alkaa tekemään asialle jotain. Aloin käyttää alkoholia joskus teini- iässä. Opiskeluaikana tuli kokeiltua kaikennäköistä muutakin mutta koskaan se ei mennyt kovin pahasti överiksi. Alkoholi liittyi sellaiseen ihan "normaaliin" vapaa- ajanviettoon kavereiden kanssa. Koska uskonnollisessa lapsuudenkodissani ei juotu koskaan alkoholia ja koko alkoholinkäyttöön asennoiduttiin melkein pahimpana kuolemansyntinä heti murhaamisen jälkeen :roll: oli viinan kanssa läträämisessä aluksi sitten olevinaan tietysti myös jotain ihmeen mystistä uutuudenviehätystäkin. Oli "hienoa" mukamas mennä vaikkapa krapulassa kouluun tenttiin ja sen semmoista... Hohhoijaa. Koska uskovaisen taustan vuoksi tunsin olevani erilainen kuin muut, minusta tuli alkoholinkäytön myötä sitten jotenkin normaalimpi, samanlainen kuin muut.

No aikaa on kulunut, viinaa on tullut litkittyä. Nyt huomaan juovani enemmän yksin kuin kavereiden kanssa ja ihan parin viime vuoden aikana jotenkin tää koko homman on mennyt ihan vituiksi. Oon ihan koukussa! En pysty lopettaan ja välillä tulee ihan oikea paniikki että ei saakeli, olen alkoholisti, en pääse tuosta aineesta eroon! Alkaa epäilyttää pystynkö edes yksin juomista lopettamaan. Saan vieroitusoireitakin nykyään jo toisena juomattomana päivänä. Sydämentykytyksiä ja pinna on kireellä...

Hukutan murheitani alkoholiin. Juon ahdistukseen ja masennukseen. Vaikka päätän lopettaa tänään, niin jo heti ylihuomenna on fiilikset sitä luokkaa että ottaisin melkein mitä tahansa myrkkyä jotta se OLOTILA edes vähän lievenisi. No alkoholi ei tietystikään asiaa paranna, mutta se auttaa edes vähäksi aikaa. Ahdistuksen syyt ovat kuitenkin muualla kuin alkoholissa itsessään.

Nyt sitten ajattelin josko tänne kirjoittelu auttaisi minua vähentämään. En muista milloin olen ollut edes viikon kokonaan juomatta. En ihmettelisi jos viimeisestä viikon juomattomuudesta olisi jo parikin vuotta.... :?

Mutta tällaista. Saa kommentoida. 8)
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ainiin

ViestiKirjoittaja Fernetti » 30.12.2007 20:42:51

Yksi asia unohtui. Onkohan täällä muita, jotka sitten harrastavat juomisen välissä ultraterveellistä ruokavaliota ja pitävät neuroottisella vimmalla huolta ulkonäöstä, välttääkseen alkoholin takia rupsahtamisen? Samaan aikaan kun juon, olen hirveän huolissani terveydestäni. Pelkään että maksa, munuaiset ja haima pamahtaa ja että alkoholinkäyttö alkaa näkyä naamassa. Pelkään pulimammautumista!

Törsään budjettiini nähden hirveän määrän rahaa ihonhoitotuotteisiin ja laadukkaisiin meikkeihin. Syynäilen suurennuslasilla ihohuokosiani ja naamani pöhötystä. Vetelen ananasta ja selleriä turvotuksen poistamiseksi. Juomisen välillä syön epätoivon vimmalla vihanneksia, marjoja, kalaa, vitamiineja... Ja se on tainnut tehota koska kukaan ei tunnu uskovan että olen suurkuluttaja!
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja Abso » 30.12.2007 20:56:38

Tervetuloa Fernetti! Jos tuntuu lopettaminen tuntuu hankalalta kannattaa mennä juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Ne eivät syö elävältä vaikka niin luulisi. Itse olen samanikäinen kuin sinä ja menin pari kuukautta sitten terveydenhoitajan puheille. Hän oli todella ymmärtäväinen asian suhteen ja niin kiltti, että ihan hävettämään rupesi. Paras ohje minulle oli täältä kun joku sanoi, että alkoholismi on sairaus ja sinä olet nyt toipilas kun olet lopettanut juomisen. Se meni jotenkin kivuttomammin kun ajattelin että olen todella oikeasti sairas. Nyt olen ollut 2 kuukautta selvinpäin ja kaikenlaista paskaa on niskaan tippunut. Olisin varmaan ruvennut ryyppäämään jos pystyisin. Olen nyt antabuskuurilla.

Ulkonäön menettämistä minäkin pelkäsin vaikka olenkin mies. Olin nimittäin alkanut turpoomaan ihan perkeleesti ja minulle huomauteltiin asiasta. Nyt olen 3 kiloa laihempi kuin lopettaessa ja paino näkyy tippuvan tasaiseen tahtiin. Ruokailutottumuksia en ole paljoa muuttanut, söin aika terveellisesti ennenkin kun olin selvinpäin, mutta kännissä ja rapulassa vedin sitten kaikkea paskaa.

Tsemppiä sulle ja vielä toisen kerran tervetuloa!

Mulle on ainakin ollut tästä paikasta paljon hyötyä...
Abso
 

ViestiKirjoittaja Fernetti » 31.12.2007 01:08:54

Moi ja kiva kun vastasit! :) Tää on jotenkin sellainen ongelma, ettei täällä siviilissä tunnuta ottavan sitä vakavasti varsinkin kun sattuu olemaan ongelmastaan avoin. Tuntuu että jos sanoo ääneen että "hitto kun mulla taitaa olla alkoholiongelma", kaikki vähättelee ja väittää ettei muka ole. Minun kai pitäisi kieltää ongelma ja vähätelllä sitä itse, niin sitten kaikki sanoisivat että kiellän vain ongelmani ja elän itsepetoksessa... ihmiset ovat aina periaatteessa erimieltä kaikesta. :roll: Kukahan senkin keksi, että alkoholistin oirekuvaan muka kuuluu aina ongelman kieltäminen. En minä ainakaan ole koskaan kieltänyt tai edes hävennyt tätä asiaa (kännissä toilailut ovatkin sitten asia erikseen). Ihan kuin se jos ihminen on avoin tällaisesta asiasta, niin se tekee siitä epäuskottavaa. Kaikki kuvittelee että liioittelen.

Joo mä siis olen keskustellut tästäkin asiasta ammattilaistenkin kanssa. Minut passitettiin pari vuotta sitten psykiatrille yhden toisen jutun takia, ja siellä sitten keskusteltiin myös alkoholinkäytöstäni. Sain parit diagnoosit ja söin mielialalääkkeitä jonkun aikaa mutta lopetin ne toimimattomina. En käy enää mielenterveystoimistossa ollenkaan. Itse en pidä alkoholismia edes sairautena sinänsä, vaan puhun mieluummin ihan vain addiktiosta - itse aiheutetusta. Sairaus- määritelmä jotenkin tuntuu sellaiselta "en-voi-itselleni-mitään-olen-avuton-uhri"- vastuunpakoilulta. Tietysti se on armollisemman tuntuista ajatella olevansa sairas, mutta itse vierastan omalla kohdallani tuota yleisintä ajattelumallia. Se tekee ihmisestä jotenkin avuttoman oman itsensä suhteen... Mutta minä nyt olenkin aikamoinen itseni piiskaaja yleensäkin. En tiedä sitten onko se hyvä vai paha. :wink:

Se mikä nykyään pelottaa ehkä eniten on tuo mistä joku toinenkin jo mainitsi toisessa ketjussa. Nimittäin muistin menetys. Muisti menee tosi helposti. Viimeksikin kun olin kapakassa sain kuulemma kyydin kotiin joltain tyypiltä joka sanoi tuntevansa minut ja tietävänsä missä asun. Sattuneesta syystä nykyistä osoitettani ei pitäisi kovin monella henkilöllä olla, eikä yhdelläkään miespuolisella, joten ihmetytti todella kuka se voi olla joka minut saatteli kotiin! Tämä tyyppi on edeleenkin jäänyt mysteeriksi. No kotoa heräsin, mutta sitä en tiedä kuka taksin maksoi... ja kuka tietää missä asun???

Pelkään että minulle vielä sattuu jotain pahempaa. Muistinmenetys on vaarallista! Koko ajan on epävarma olo, ventovieraat tunnistavat minut... ne tietää kuka olen enkä minä tiedä keitä he ovat....iik. Tämä on yksi syy miksi en nykyään mielelläni käy edes baareissa, vaan olen pahasti kaappijuoppoutumassa hyvää vauhtia.

No mut katsellaan mitä tästä nyt tulee... Tsemiä sullekin paljon ja kaikille muille! Toivottavasti asiat tästä selviää sanan varsinaisessa merkityksessä. :?
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

tänään

ViestiKirjoittaja Fernetti » 31.12.2007 11:29:52

Hmmm.

Aaton aattona: 1 punaviinipullo sekä yksi kokonainen ISO (helevetin kallis!) Baileys- pullo. (nuo oli ostettu siis jouluviinoiksi tarkoituksena juoda ne pikkusormi pystyssä hienosti joulupäivänä, mutta sorruin jo aaton aattona - ei pitäisi ostaa viinoja etukäteen kaappiin, koska ei ne siellä kaapissa säily).

Aatto: juomatta

Joulupäivä: 4 puolen litran oluttölkkiä + sikspäkki

Keskiviikko: Punaviinipullo + kaksi puolen litran kaljaa

Torstai: Piti olla juomatta mutta törmäsin kaupungilla kaveriin joka pyysi kaljalle. Sai ylipuhuttua. Kohtalainen känni.

Perjantai: Valkkaripullo + sikspäkki

Lauantai: Helvetillinen vitutus + kaikista-asioista-huolestuneisuuskohtaus + sikspäkki + 2 puolen litran kaljaa

Eilen... juomatta

... tänään ja iankaikkisesti.... ???

No mutta eihän noi kovin suuria määriä ole kerralla juotuna, eihän? Moni muu täälläkin juo paljon enemmän! Enhän minä herranjumala tiedä alkoholismista mitään! En ole koskaan ollut edes putkassa. Enhän minä oikeasti ole alkoholisti. Jos olisin alkkis, niin joisinhan minä nyt paljon enemmän kerralla. Kirkkaitakaan en juo. Kirkkaat on alkoholistin merkki. Minä en juo kirkkaita.

Minähän juon alkoholia vain terveydeksi. Kuten kaikki tiedämme, Jägerissä on 56 yrttiä jotka edistävät terveyttä. Fernet branca, sekin maistuu yskänlääkkeelle ja on siis lääkkeenoimainen alkoholijuoma. Viineistä puhumattakaan! Punaviinissä on paljon terveyttä edistäviä flavoinoideja, ja viinin terveellisyydenhän - kuten kaikki tiedämme - ovat keskieurooppalaisetkin tienneet jo paljon meitä suomalaisia kauemmin. Ja eurooppalaisiahan tässä ollaan, eikö, eikö?

Kalja - tai siis olut... se taas on alkoholistien juoma (lukuunottamatta hienompia oluita), mutta se syövyttää hampaita kaikista alkoholijuomista vähiten. Viinit ja varsinkin siiderit, ne syövyttää hammaskiillettä. Mutta olut ei, joten oluessakin on terveyttä ylläpitävää vaikutusta. :roll:

Sitäpaitsi, kärsin tänään ummetuksesta, koska niiden kaikkien terveellisten kokojyväleipien jyvät on ilmeisesti jumiittuneet jonnekin tuonne suolenmutkaan. Pieni alkoholimäärä, se laittaa niin kivasti elimistönkin toimimaan. Otinpa vielä vitamiinipillerin sekä E- Epan.

Minä pidän itsestäni huolta.

Alkoholisitit eivät pidä itsestään huolta.

Ja SITÄPAITSI tänään ON uusi vuosi, ja on luvallista juoda kuplajuomaa. Kaikki muutkin juovat eikä kukaan katso paheksuvasti jos käy ostamassa alkoholipitoisia juomia. Tavallisena arkimaanantaina kyllä saakin sitten pidempiä katseita, mutta tänään ei saa... :roll:

Juuu.... kyllähän tästä kaikesta täytyy johtopäätökset vetää. Ei muuta kuin suihkun jälkeen alkoon.

Hyvää uutta vuotta kaikille! 8)
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja Abso » 31.12.2007 12:25:05

Minulla lähti syksyllä muisti melkein joka kerta kun join ja minähän poika join melkein joka ilta. Enemmän oli viikossa känni-iltoja kuin selviä. Pari päivää viikossa selvinpäin ei ole mitään. Ne menee vanhoilla höyryillä ja krapulassa maatessa. On se helvetillinen kierre ja etenkin henkisesti siitä on vitun vaikeaa päästä eroon. Mulla tuli eilen juostua yksi rajapyykki umpeen: kaks kuukautta ilman viinaa ja silti eilen tuntui ja tänä aamuna tuntui siltä, että tekisi mieli ruveta dokaamaan. Sitäpaitsi näen nykyään jatkuvasti unia juomisesta vaikka hereillä ollessa se ei enää ole pääajatus.

Tänään sitten kun on uudenvuodenaatto, on kipinöitä munissa. Lupasin lähteä kavereiden kanssa katselemaan bändejä ja olen tietenkin selvinpäin. Onneksi valitsimme paikan joka on lähellä kotia, niin pääsee äkkiä pois jos alkaa vituttamaan.

Muistin menetys on kyllä vittumaista ja jotenkin kun se tapahtuu tarpeiksi usein alkaa tulemaan myöskin muistihäiriötä ihan "selvinpäin", ainakin minulla. Ja ne ei ole ihan oikeasti kivoja, minunkin työssä se on hieman arveluttavaa jopa ehkä vaarallista, vaikka en mikään lentäjä olekaan. Onneksi muisti näköjään tahtoo palata kun vaan jaksaa olla tarpeeksi kauan selvinpäin ja aivot alkaa muutenkin toimia.
Abso
 

ViestiKirjoittaja Fernetti » 31.12.2007 13:43:00

Huh! Kaksi kuukautta selvinpäin. Se on paljon. Onneksi olkoon vain sulle! :)

Siis ei hitto, milloinkohan minä olen viimeksi ollut kaksi kuukautta juomatta? :shock:

En ole mitään laskuria pitänyt juomisistani, mutta tuo viikkotahti jonka ed. viestissäni esitin, on ollut sellaista suht. normaalia juomistani jo niin pitkän aikaa etten muista enää sitä aikaa milloin en olisi juonut suurinpiirtein tuohon tahtiin. En muista enää millaista se edes oli, kun oli ollut pidemmän aikaa juomatta. Millainen fiilis oli, ja miltä se tuntui kun kroppa ei ollut kestoturvotuspöhön vallassa. Kun elettiin aikaa, jolloin pöhötyskin vielä laski.

Tai no kyllä yleensä kuitenkin se homma menee joka-toinen-päivä- tyylillä. En yleensä juo kahtena päivänä peräkkäin. Ja onhan niitä viikkoja ollut jolloin olen juonut päivässä vain pari puolen litran tölkkiä ja viikkoja jolloin olen juonut vain parina päivänä... Enkä sitäpaitsi juo koskaan krapulakaljaa. Oikeastaanhan eihän tämä nyt NIIN vakavaa ole, koska enhän minä juo edes tosiaan krapulakaljaa!

Enkä kirkkaita.

Juon vain terveydeksi.

Ja oikeastihan tää kropan paisuminenkin johtuu kolmenkympin iästä. Perse levis heti sillä silmänräpäyksellä kun mittariin tuli 30 vuotta. Siihen asti sekin oli ollut niin nätti, piukka ja silee. Täytyyhän muistaa että join siis myös alle kolmikymppisenä. Selluliittipahkurat heräsivät heti henkiin ja pullahtivat ikävästi tahallaan esille kun saivat tietää että emäntänsä täytti kolmekymmentä. Ei se siis juomisesta johdu.

Sitäpaitsi en ole koskaan ollut putkassa. Enkä koskaan ajanut autolla alkoholin vaikutuksen alaisena. Eikä kukaan ole koskaan kommentoinut juomistani negatiivisesti. Paitsi toinen siskoni, mutta sitä nyt ei kukaan ota vakavasti. Puoliabsolutisti sekin.

Mulla on vielä pitkä matka alkoholismiin, siihen oikeaan alkoholismiin.

Moneenkos noi alkot on tänään auki?

Taidankin tästä..... Kipinöitä munissa täälläkin. :P
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja Fernetti » 31.12.2007 17:15:46

No niin. Hain nyt sitten sikspäkin, kuoharipullon (onhan uusi vuosi) ja pienen jägerin. Ei paljon. Kännykkä on pois päältä, ovi on kiinni, ja se pysyykin kiinni. Korkki ei. En halua nähdä yhtäkään ihmisnaamaa tänään. Alkossa oli ruuhkaa. Ahdisti. Huomasin tuolla ulkona olevani todella väsynyt ihmisiin. Haluan olla rauhassa. Ei tulis mieleenkään lähteä kapakkaan.

Ja ilotulituksetkin näkee ihan hyvin kaihtimien välistä.

Sitä vaan toivon, etten huomaa jossain vaiheessa iltaa että viinat loppui ja pitää saada lisää.

Eli istun tässä kuin tatti sitten koko illan. Enpäs tiedä onko täällä muita jotka istuvat uuden vuoden koneen ääressä juomassa... ? En tykkää muutenkaan olla talvisin ulkona, en edes näin lämpimällä säällä. Paljon kivempi olla tässä, kuunnella musiikkia, piereskellä ja röyhtäillä ihan miten vain huvittaa. Ei tarvitse ajatella kanssaihmisiä. Eikä varsinkaan kuunnella niiden murheita. Se on se, mihin se homma lopulta aina menee - muiden murheiden kuuntelemiseen. Mitä hauskanpitoa se sellainen on? Hauskempaa mulla on omassa seurassa. Ja toisaalta kun en tätä nykyä mikään ilopilleri ole itsekään, niin en jaksaisi sellaista innostunuttakaan seuraa.

Ja mikä parasta, kaappijuopottelussa on sekin hyvä puoli ettei muistinmenetyksestä ole vaarallisia seurauksia. Kunhan muistaa olla laittamatta vaikkapa uunia tai kynttilöitä päälle, ja jos niin tekee, niin kunhan muistaa sitten myös sammuttaa ne. Mutta onneksi on ruokaa niin ei tarvitse sitä alkaa väsäämään. Kaikki on valmiiksi suunniteltu. Ja eikun juomaan.

Mä olen vastuullinen juoppo. En polta edes tupakkaa.

Ei hitto pitäisiköhän hakea vielä vähän lisää... eihän noi riitä mihinkään. No katsotaan nyt.... :?

***

Niin tuosta muistinmenetyksestä selvinkinpäin. Tuttua. Mutta itse olen ollut hajamielinen lapsesta asti, joten en tiedä sitten johtuuko se alkosta vai ihan vain persoonasta. Minulta puuttuu myös suuntavaisto, mutta se on puuttunut aina.

Keskittymiskyky on myöskin tosi heikko ja se on kyllä mennyt alkoholin takia pahemmaksi. Nykyään on vaikea lukea esim. kirjoja, koska en pysty keskittymään, enkä tajua lukemaani. Luen yhtä ja samaa lausetta sata kertaa kun on vaikea tajuta mitä siinä sanotaan. Asiat ei mene "perille" yhtä hyvin kuin ennen. Kirjoittaminen, jota olen harrastanut pitkään päiväkirjojen muodossa, on vaikeutunut kun on jotenkin vaikeampi ilmaista itseään. Tulee sellaisia hetkiä kun asioiden sanamuotoon laittaminen on hirveän vaikeeta, kun normaalisti se on paljon helpompaa. Ja ironista kyllä, alkoholi myös auttaa siihen.

Piirtämistä sun muuta maalaamista harrastin lapsena koko ajan. Sitä kesti siihen asti kunnes aloin käyttää alkoholia enemmän. Harmittaa koska olin siinä aika hyväkin. Tein muotokuvia vielä joskus 18- vuotiaana, mutta se hiipui. En ole ottanut kynää käteen kahteentoista vuoteen! Koko taito on ruostunut. Tai ainakaan se ei ole kehittynyt.

Kiinnostus on kadonnut. Mikään ei kiinnosta. Ei yhtikäs mikään. Mikään muu kuin juominen, tai sitten ne tietyt ongelmat joiden vuoksi juon. Kadehdin ihmisiä joilla on joku intohimon kohde elämässään.
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja Fernetti » 31.12.2007 18:31:31

Ei hitto... olikohan tää virhe tulla tänne.... nyt roikun täällä ja luen vain juttuja juomisesta, juomisesta ja juomisesta. Enkä varmasti saa siis juomista pois päästäni.

Täällä saa lukea juttuja juomisesta joka on monilla täällä paljon rankempaa kuin minulla - heikko sielu voisi saada kimmokkeen alkaa juomaan lisää joidenkin ammattijuoppojen brassailun takia "eihän tuo ole mitään, et tiedä juomisesta mitään" sanotaan henkilöille jotka juovat jopa enemmän kuin minä...

Onks tää joku kilpailu? Tullaanko tänne todistelemaan sitä, kuka on oikeasti alkoholiongelmainen? Jotkut kommentit kuulostavat ihan siltä.

Juonko minä liikaa vai kuvittelenko vain? Olenko yliherkkä?
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja jukupätkä » 1.1.2008 10:13:39

Fernetti kirjoitti:Juonko minä liikaa vai kuvittelenko vain? Olenko yliherkkä?


Voin kertoa, että juot ihan liikaa, joten ei tarvitse sitä enää veivata.
jukupätkä
 

ViestiKirjoittaja Fernetti » 1.1.2008 15:49:56

Liikaa juon, tiedän. Näyttää vain siltä välillä että sekin mikä on liikaa ja mikä ei, on suhteellista. Se riippuu aina siitä keneltä kysyy.

Mut nyt alko vesiselvä kausi jonka pituutta en tiedä. Toivottavasti se ei vielä huomenna pääty. Ehkäpä voisi aloittaa tipattomalla tammikuulla. Tai sitten kannattaisi ajatella aa- kerholaisten tavalla että huomisesta en tiedä, mutta tänään en juo. Tänään on vielä helppo olla juomatta. Mutta ylihuomenna voipi olla hiukan erilaiset fiilarit. Taistelu alkaa ylihuomenna. Ja todennäköisesti se pahenee vielä viikonloppua myöten. Sitä pelkään jos joku sitten perjantaina pyytää kapakkaan. Pystynkö kieltäytymään?

Viikon päästä aloitan vuosien jälkeen koulun. Outoa mennä kouluun, ja vähän jännittää. Olis hyvä olla skarppina siellä. Mutta ala jota alan opiskella on maineeltaan aika alkoholimyönteinen, joten vähän sekin pelottaa että millaisiin ihmisiin sielläkin sitten tutustuu. :?

Mutta tänään en juo.
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja jukupätkä » 1.1.2008 17:35:11

Fernetti kirjoitti:Liikaa juon, tiedän. Näyttää vain siltä välillä että sekin mikä on liikaa ja mikä ei, on suhteellista. Se riippuu aina siitä keneltä kysyy.


Joo, totta. Ajattelin vain hiukan avittaa sinua :)

Noh, luulisin, että se menee suurinpiirtein niin, että jos itsellä on pienikin epäilys, että juo liikaa, niin silloin tod. näk. juo liikaa.
jukupätkä
 

ViestiKirjoittaja Fernetti » 1.1.2008 20:08:12

jukupätkä kirjoitti:
Noh, luulisin, että se menee suurinpiirtein niin, että jos itsellä on pienikin epäilys, että juo liikaa, niin silloin tod. näk. juo liikaa.


Joo noinhan se menee. :wink: Kiitoksia avituksesta. :)

Tulen kirjoittelemaan tänne varmaankin lähipäivinä paljon, koska ainakin tää alku tulee olemaan tiukka paikka mulle. Ja voipi olla että tuo koulun alkaminen helpottaa asiaa, mutta voi olla että se tekeekin juuri päinvastoin. Kunhan nyt saisi repäistyä jonkunlaisen välimatkan tohon juomiseen ensin niin luulisi sen sitten helpottavan enemmän.

Ja kun pitäisi sitten keksiä jotain muuta KIVAA tekemistä siihen tilalle. Se on niin helppoa vain ostaa juotavaa ja sitten vain juoda sitä. Yksinkertainen tie "onneen". Eikä tiskaaminen tai siivoaminen takuulla korvaa juomista... :wink: Mikä olis kivaa kun mikään ei oikeastaan kiinnosta?

Täytyy varmaankin ajatella tiukoissa paikoissa sitten sitä yhtä tyyppiä joka oli vierailijana joskus Päivärinta- ohjelmassa. Tämä hemmo oli dokannut rankasti 30 vuotta putkeen, ja sitten päättänyt lopettaa juomisen. Raitistumisen jälkeen se oli suorittanut joitakin tutkintoja, perustanut perheen sekä asunut jonkin aikaa Pariisissa, koska se oli ollut hänen haaveensa aina. (Ja pst. kyse ei ollut uskoon tulemisesta.) Jos tuollainen raskaan sarjan ammattilaisjuoppokin pystyy lopettamaan ja järjestämään elämänsä, niin kai mäkin.... kai mäkin.....? ... kai mäkin...?

Tulevaisuuden suunnitelmien tekeminen vain on vaikeeta mulle. En oo aikoihin haaveillut mistään, ei ole aikoihin ollut minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä, en kertakaikkiaan osaa ajatella tulevaisuuttani. En näe siellä mitään. En muista onko minulla koskaan edes ollut mitään haaveita. En muista koskaan haaveilleeni perheestä tai urasta. Enkä haaveile niistä vieläkään. Mä en yksinkertaisesti halua yhtään mitään. No jostain matkustelemisesta ehkä oon joskus haaveillut... mutta mitään sen kummempia unelmia ei mulla ole koskaan ollut. Mä en niinku elä. Mä olen vain olemassa.

Kai se tällaiselle ihmiselle on helppo alkaa dokaa.
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja Fernetti » 1.1.2008 20:20:11

..
Viimeksi muokannut Fernetti päivämäärä 4.7.2011 16:58:38, muokattu yhteensä 2 kertaa
Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?
Avatar
Fernetti
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 7311
Liittynyt: 30.12.2007 18:44:04
Paikkakunta: Mailma

ViestiKirjoittaja Turmiolan Tommi » 2.1.2008 00:04:17

Moi Fernetti,

kiitos kun kävit lueskelemassa ja moikkaamassa ketjullani. Lueskelin ketjusi läpi, tilanteesi kuulostaa hieman samanlaiselta kuin omani. Mutta kyllä se siitä kun jaksaa yrittää. Itselläni nyt pitkästä aikaa kokonainen viikko raitista aikaa ja positiivinen mieliala on jo tässäkin ajassa nostanut päätään. Vasta nyt hoksaan, millainen yhteys alkoholilla ja masennuksella onkaan.

Kirjoittele vaan, kyllä siitä ainakin itselleni apua on, täällä ja muissa foorumeissa. Runosi oli myös mielenkiintoinen ja osuvasti kirjoitettu.
Turmiolan Tommi
 

Seuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa