Olet täällä

Menee paremmin?

Haluatko tukea ja keinoja alkoholinkäytön vähentämiseen? Me Vähentäjät on vertaistukeen perustuva keskustelupalsta kaikille, jotka etsivät muutosta alkoholinkäyttöönsä. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Menee paremmin?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 21.10.2008 15:59:37

Mietityttää. Olen ollut jo vuosia tietoinen omasta alkoholinkäytöstäni ja sen ongelmista. Olen alkoholistiperheen ainoa tytär ja nyt kolmekymppisenä on pakko alkaa miettiä, mitä aion loppuelämälläni tehdä. Tilanteestani ei tiedä kuin poikaystäväni ja kantabaarin poppoo. Hävettää. Siinä kai se suurin syy kaikkeen... En ole saanut otetta mistään ja elämä tuntuu menevän ohi. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä?

Mulla on ollut tapana juoda vain baarissa ja minullahan ei olisi varaa siihen. Olen siis todella köyhä. Yritän näytellä jotain muuta, mutta tilanne alkaa olla hankala.

Olemme muuttamassa pois tästä baarin kulmilta vielä ennen vuoden loppua. Olen asettanut toivoni siihen. Siis siihen, että pääsen kauemmaksi baarista, jossa olen roikkunut. Ja näin toivon elämäntilanteeseeni muutosta. Ehkä valheellinen toive - itsestähän koko homma on kiinni. Mutta juominen mennee jokatapauksessa vaikeammaksi. Pakko liikkua ihmisten aikoihin ja toisaalta matkat pitenevät niin, että yömyöhällä baariin lähteminen on hankalampaa. Olen viime aikoina onnistunut pitämään itseni pois baarista ja kaupan kaljatiskiltä aina jonnekin yhteentoista saakka, mutta sitten... Ja sitten, kun sinne baariin menen, juon kaksin käsin pilkkuun asti. Hävettää sekin.

Tältä foorumilta toivon nyt aitoa keskustelua ja sitä paljon puhuttua vertaistukea. Ehkä tämä tällä kertaa loppuu/vähenee...
Viimeksi muokannut pelottaa päivämäärä 31.10.2008 12:26:24, muokattu yhteensä 2 kertaa
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Taas täällä

ViestiKirjoittaja pudonnut » 23.10.2008 00:06:11

Hei,

aloittaisin oman kertomukseni lähes samalla tavalla, jos saisin aikaiseksi. Mutta enhän saa, vaikka olen rekisteröitynyt, niin aamut, illat, yöt menevät kaljan äärellä.
Kuulostaa vain niin tutulta... kolmekymppinen, kauan jo tiedostanut.. en saa otetta mistään... hävettää... vain kantabaarin poppoo tietää... (Tai niin sitä ainakin tahtoo itselleen hokea.)

Tuosta toiveestasi vain, että asiat oikenisivat, kun pääsee kantabaarin tienoilta muihin piireihin: olen vastaavassa tilanteessa ollut muutaman kerran, vaan eipä ole auttanut! :-( Juoppo kyllä löytää aina uudet piirit. Ja sitten kun vihdoin pääsin tilanteeseen, jossa ei ollut uutta kantapaikkaa mitenkään löydettävissä, niin siitä se alkoi kotona tissuttelu. Ja tämän varmaan voivat allekirjoittaa monet "raittiimman elämän perässä" asuma-aluetta/kaupunkia vaihtaneet.

Sori, en tiedä oliko tässä mitään tolkkua, oon tosiaan jo kauan ollut tänne kirjoittelemassa, mutta viime aikoina on mennyt niin, että mitä vakaampi aie vähentää, sitä enemmän tulee seuraavana päivänä kiskottua. Siellä nykyisessä kantapaikassa, jonka piti olla vieras paikka, jossa en koskaan tule käymään...
pudonnut
 

Re: Taas täällä

ViestiKirjoittaja rinna » 23.10.2008 22:13:43

Niinpä niin. Allekirjoittanut kolmekymppisenä alkoi pohtimaan omaa alkoholin käyttöä ja ei se todellakaan ole paikasta kiinni, josko alkoa tulee vedettyä. Loppupeleissä vetää ihan kotonakin, jos ei baaria ole lähettyvillä.

Ei kyse ole ympäristössä, missä asuu. Kantabaarin juopot ovat toki tulleet tutuiksi, mutta eihän sitä heidän takia juo, vaan oman juopumisen tähden. Juomishimo säilyy, kunnes keksii muita tapoja ilmaista itseään.

Rohkaisen itse muutoksen tielle, sille samalla jossa itse olen. Olen vain niin kyllästynyt tiettyihin rutiineihin, saman toistoon. Alkoholi ei ole mikään oikea vastaus elämän haasteisiin, vaan avaimet menestykseen ja hyvän olon tunteeseen piilevät täysin muualla. Elämän tavan muutoksessa.

Nyt ehkä on aika miettiä mitä tahdot elämältäsi.
Allekirjoittanut miettii edelleen samaa. Kolmikymppisenä, naisena ja ihmisenä.

rinna
rinna
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 96
Liittynyt: 1.5.2008 17:41:24

Re: Taas täällä

ViestiKirjoittaja pelottaa » 27.10.2008 17:59:34

Kiitos vastauksista.

Niinpä niin. Olen harvinaisen tietoinen, että paitsi tavarat, myös minä ongelmineni olen muuttamassa. Eli ei ne ongelmat muutolla parane. Mutta ehkä siitä muutosta olisi tukea muutokseen. Toivon. Ainakin sitä voi sellaista tavoitella. Ja nyt, kun muutto ei ole vielä tapahtunut, yritän skarpata, jotta sitten olisi vielä helpompi jatkaa valitsemallaan linjalla.

Viime kerran olen käyttänyt alkoholia viikko sitten maanantaina. Olemme siippani kanssa sopineet, että molemmat jättävät nyt toviksi alkoholin kokonaan. Olen nimittäin siinä mielessä heikko, että jos toinen juo (vaikka ei minun seurassani tai kotona), en itse oikein pysty olemaan juomatta. Tulee sellainen olo, että jos tuokin "saa" juoda, niin miksen minä. Eli vähän kuin tikkari annettaisiin jo käteen, mutta kiskaistaisiin sitten pois ja lälläteltäisiin päälle. Eihän tuossa mitään järkeä ole. Kumppanini on vastuussa omasta alkon käytöstään ja minä omastani. Mutta joka tapauksessa näin nyt on sovittu.

Olen nyt oikeastaan yllättynyt kuinka vakaa oma päätökseni on. Olen huomannut, että minulla on erilaisia rajapyykkejä siitä, milloin juomattomuus menee vaikeaksi. 3. päivä on ensimmäinen, 3. viikko seuraava ja 3. kuukausi myös. Kolmas kerta toden sanoo. Eli vielä ei ole tehnyt kuin kerran tiukkaa - viime torstaina. Sen jälkeen juomattomuus on ollut kauhean yksinkertaista. Odotan, että ensi viikolla tekee taas tiukkaa. Täytyy yrittää valjastaa siippa tiukempaan tukeen tuolloin. Minulla on myös tapana ilmoittaa itselleni, että: "juoppo, mikä juoppo - ei minusta muuhunkaan ole" ja käyttää sitä sitten tekosyynä. Toinen hyvä teko syy on se, että elämä on niin kovin raskasta. Itseasiassa teen siitä raskasta lastaamalla arjen täyteen suuria velvollisuuksia, joiden hoitamatta jättäminen = huono ihmisyys. Ja siihen riittää siis vaikka se, että ei saa tiskatuksi, vaikka olisi niin päättänyt.

Yritän nyt siis: 1) keskittyä yhteen asiaan ja tavoitteeseen kerrallaan 2) olla liittämättä tavotteita ja vaatimuksia ihmisarvooni 3) tunnistaa heikot hetket ja torpata tekosyyt ja 4) elää vain omaa elämääni. Tätä yritän.

Ongelma on myös se, että perheen ongelmat tuppaavat kaatumaan minun lasiini. Olen siis auttamattoman onneton käsittelemään vanhempieni tilanteita olemista ilman, että turvaudun heidän opettamaansa ongelmanratkaisukeinoon - viinaan. Tällä hetkellä toinen on fyysisesti sairas ja toinen ratkennut taas. Ja se vie minulta kaikki energiat. Huolen määrällä ei ole rajaa. Ahdistus. Mutta yritän kovasti vakuuttaa, että minun elämäni on minun elämäni ja heidän elämänsä on heidän elämänsä. Olkoonkin, että toistaiseksi menestyn siinä huonosti. Miten sitä pääsee irti huolesta ja vastuunkannosta silloin, kun tärkeämpää olisi kantaa huolta ja vastuuta vain itsestään?
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 28.10.2008 15:04:00

Ensin kirjoitin muuta, mutta pienen puhelun jälkeen: paskat, sinne meni sekin hyvä mieli. Isä on sekavassa tilassa (ilmeisesti jonkinlainen delirium) ja mä en enää usko, että se tuosta nousee. Mitä väliä millään on? Mitä mä voin tehdä ja miten siihen ihmiseen saa kontaktin? Onko kellään tietoa, miten jonkun voi saada pakkohoitoon? Tyyppi osaa skarpata hetkellisesti, mutta muuten on sekaisin kuin seinäkello. Hän on varmasti saanut jo pysyviä neurologisia vammoja ja takuuvarmasti on itselleen vaarallinen ja voi olla pahimmillaan myös muille. Neuvoja? Katkoa on turha ehdottaa. Se on paska paikka, josta isä on saanut paskaa hoitoa jo vuosia. En ymmärrä miksi tuollaista hoitolaitosta edes ylläpidetään, kun siellä sählää koko joukko huonosti työnsä tekeviä leipääntyneitä idiootteja, joilla ei ole mitään todellisia työkaluja mihinkään...

Mutta siis neuvoja?



Tässä mitä kirjoitin ensin.
Jaahas. Nyt on sitten virallisesti viikko viimeisestä juomisesta (jolloin join 3 tuoppia olutta ja valvoin koko yön)... Eikä mieli todellakaan tee juoda, päinvastoin. Ihmettelen tässä miten nopeasti olo voikaan parantua. Eli nyt, 7 vuorokautta myöhemmin, tuntuu, että olen enemmän taas oma itseni. Unen laatu on parantunut huimasti, parisuhde voi jo paremmin (olemme tehneet mukavia asioita yhdessä) ja jaksaminen on ihan toista. Olokin on kaiken myötä ahkerampi ja energisempi kuin olisin uskonut. Ihmettelen, että miten näiden viikonkin taukojen pitäminen on ollut niin työn ja tuskan takana, kun kuitenkin olo on näin nopeasti erilainen. Onkohan se tuo luonteenomainen kärsimättömyys sitten syynä?

Mutta siis, olo on hyvä ja varovaisen luottavainen. Näillä mennään. Saa nähdä koska todella rupeaa tekemään mieli niin...
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 28.10.2008 17:29:53

Jotta tuollaista sitten. Olen todella kriitisessä tilassa nyt itsekin. Tuntuu, että en pysty purkamaan tätä ahdistusta mitenkään muuten kuin isäni viitoittamalla tavalla. Mitä minä nyt teen. Ahdistaa! Mies on töissä ilta kymmeneen, joten hänestäkään ei ole nyt tukea. Tuntuu, että viina voisi hoitaa tämän olon hetkellisesti hyvinkin tehokkaasti - mutta toisaalta se aiheuttaisi valtavan morkkiksen. Meinaan siis tehdä itse sen, mitä isäni teki "minulle" itsensä ohessa. Voi paska!

Vielä en ole mitään ottanut, eikä oikeasti tee edes mieli. Mutta... :(
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 29.10.2008 11:02:29

En sitten itse ole juonut mitään. Hyvä niin. Eilen teki kyllä tiukkaa... Eikä tänäänkään ole varmaan sen helpompaa. Isä huolestuttaa niin, että viime yö meni täysin pipariksi, heräilin koko ajan. Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa asiaan? Eikö siis kukaan tiedä, miten ihminen voitaisiin toimittaa pakkohoitoon? Ongelma on edelleen akuutti.

Mies ei kuulemma muista eilisestä mitään ja on uhkaillut äitiäni, joka on samassa taloudessa ja siis sairaslomalla itsekin (fyysisistä syistä). Ahdistaa. Auttakaa nyt, jooko?
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja kotivalo » 29.10.2008 11:17:53

:idea:
Viimeksi muokannut kotivalo päivämäärä 24.5.2009 00:24:20, muokattu yhteensä 1 kerran
“Until you make the unconscious conscious, it will direct your life and you will call it fate."
Avatar
kotivalo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4468
Liittynyt: 6.11.2004 00:26:45
Ollut juomatta

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 29.10.2008 11:38:07

KIITOS Kotivalo!

Ilmeisesti tarkoittaa, että tuo väkivaltaisuuteen perustuva pakkohoito toteutettaisiin katkolla... Voi paska. Pitää siis ilmeisesti valehdella, että sellaisesta ei ole kyse, koska siellä isääni ei todellakaan hoideta. Eikä siitä ole mitään todellista hyötyä. Psykiatriselle osastolle tuon olisi päästävä.

Mutta kiitos kaunis Kotivalo uudelleen. Helpottaa, että joku edes vastaa.
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja kotivalo » 29.10.2008 12:45:57

:idea:
Viimeksi muokannut kotivalo päivämäärä 24.5.2009 00:24:02, muokattu yhteensä 1 kerran
“Until you make the unconscious conscious, it will direct your life and you will call it fate."
Avatar
kotivalo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4468
Liittynyt: 6.11.2004 00:26:45
Ollut juomatta

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 29.10.2008 13:11:30

Sitä minä olen tässä miettinyt, että mistä löytää niitä toisenlaisia keinoja käsitellä tunteita kuin tuo viina. En syytä vanhempiani, mutta fakta on, että se elämä, jota kotonani vietettiin, kun olin pieni/nuori, vaikuttaa edelleen. Toki. Mutta omapa on asiani, mitä tuolla tiedolla teen. Toisinsanoen, minkälaista ihmistä itsestäni kasvatan ja kuinka saan esille sen, mitä minä haluan ja osaan eikä niin, että luulen, että olen todellakin "tuomittu".

Häpeä. Se on se juttu. Häpeä siitä, että todellakin turvaudun samoihin keinoihin kuin vanhempani vaikka olin Vakaasti Päättänyt, että se ei koske minun elämääni. Mutta... Olen kyllä tunnustanut omat virheeni, oman ongelmani JA sen, että olen itse vastuussa itsestäni.

Vielä pitäisi saada itsensä irti tuosta vanhempien taikapiiristä. Tuntuu niin toivottomalta tuo isän tilanne. Miten ikinä voisin häntä auttaa? Vai voinko? Ja mitä minä sitten teen, kun hän on jossain Keskuspuistossa telttajengin kanssa juomassa lasolia. Tai tappaa jonkun agrepäissään tai... Hurjia vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Olen niin huolissani, että tuntuu etten saa otetta mistään. Itkettää ja pelottaa... Helpompaa olisi, jos isä kuolis pois. Sitten ainakin tietäisi, että mitään ei ole enää tehtävissä, mitään pahaa ei enää tapahdu ja missä isä on. Sanoo vannoutunut isin tyttö. Hyi helvetti. Mitä ihmettä tässä on tehtävissä? Olen joskus anonut, itkenyt, ollut rauhallinen, ollut julma, ollut analyyttinen, välinpitämätön, valehdellut, ollut rehellinen, käynyt puhumassa isän ja tämän terapeuttien ja lääkärien kanssa ja kaikkea mitä kuvitella saattaa. Nyt en voi tehdä noista mitään, kun ihmiseen ei vain kertakaikkiaan saa kontaktia. Pelottaa.

Ja samalla sitä sitten pitäisi elää omaa elämää ja yrittää tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle hyväksi. Huhhuh. Miten tästä eteenpäin?

Vastauksia saa toki laittaa, mutta suurinosa kysymyksistä on retorisia - ei kai niihen löydy vastausta kuin ajan myötä. Mutta... Kiitos siitä Kotivalo jälleen, että vastasit. Tämä on niin hankalaa nyt, että on ihana tietää, että joku todella on kiinnostunut vaikkakin näin netin välityksellä. Omia läheisiä (miestä, ystäviä) en haluaisi koko ajan rasittaa näillä samoilla asioilla. Uh.
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja kotivalo » 29.10.2008 13:24:06

:idea:
Viimeksi muokannut kotivalo päivämäärä 24.5.2009 00:23:53, muokattu yhteensä 1 kerran
“Until you make the unconscious conscious, it will direct your life and you will call it fate."
Avatar
kotivalo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4468
Liittynyt: 6.11.2004 00:26:45
Ollut juomatta

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja pelottaa » 29.10.2008 13:31:14

Niinpä. Tiedän sen, mutta ongelma onkin, että vaikka tiedän tuon, se ei silti ole satuttamatta. Siis tuossa tilanteessa (ja jo nyt), minä olen lamaantunut, ahdistunut, kauhuissani ja ties mitä. Mitä minä sitten siis ITSENI kanssa teen? :(
pelottaa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 46
Liittynyt: 14.6.2004 18:03:23
Paikkakunta: Turku

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja kotivalo » 29.10.2008 13:34:08

:idea:
Viimeksi muokannut kotivalo päivämäärä 24.5.2009 00:23:45, muokattu yhteensä 1 kerran
“Until you make the unconscious conscious, it will direct your life and you will call it fate."
Avatar
kotivalo
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 4468
Liittynyt: 6.11.2004 00:26:45
Ollut juomatta

Re: Nyt pelottaa tosissaan - apua?

ViestiKirjoittaja mikkeli » 29.10.2008 14:00:46

Tervetuloa minunkin puolestani, pelottaa.

Alkoholistiperheen poikana pystyn samaistumaan kokemuksiisi. Jo murrosikäisenä jouduin äitini omaishoitajaksi, kun hän hikoili kotona kammottavia, päiväkausia kestäneitä krapuloitaan. Isäkin ryyppäsi ja oli kännissä toisinaan väkivaltainenkin. Vanhempana isä kyllä ehti elää vuosia raitistakin elämää. Itsestänikin tuli parikymppisenä alkoholisti, joka on viimeksi kuluneista 16 vuodesta ryypiskellyt kahdeksan tuurijuoppomaisesti. Tänä päivänä mulla on raittiutta kaksi vuotta ja noin neljä kuukautta.

Olen oppinut kantapään kautta sen, ettei toista ihmistä voi raitistaa. Niin surullista kuin se onkin. Omankin raittiuden säilyttäminen vaatii aivan riittävästi vaivaa. Palkka siitä on kuitenkin mahtava - elämäni on alkanut aivan kuin uudestaan.

Pysyttele vaan näillä palstoilla, siitä on varmasti apua. Uskon, että löydät oman tapasi raitistua - jos vain riittävästi haluat raitista elämää.

Ajatuksin,

mikkeli, alkoholisti
Toipumisen tiellä
mikkeli
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 167
Liittynyt: 31.3.2008 11:19:35

Seuraava

Paluu Me Vähentäjät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa