Olet täällä

Kuka meitä voi auttaa? (Selviytymistarina alkoholismista)

Käyttääkö puolisosi, läheisesi tai vanhempasi alkoholia ongelmallisesti? Älä jää yksin. Kotikanavalla keskustellaan asioista ja ongelmista, joihin voi törmätä kotona alkoholin kanssa.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Kuka meitä voi auttaa? (Selviytymistarina alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 24.9.2009 16:02:55

Olen vuosien saatossa käynyt näillä sivuilla muutaman kerran. Olen pitänyt mun miehen suhdetta alkoholiin ongelmallisena, mutta nyt viimeisten tapahtumien jälkeen olen tajunnut, että minun on vähitellen hyväksyttävä se tosiasia että hän on alkoholisti. Koen avun hakemisen vaikeaksi, eikä vähiten siksi että meidät on käännytetty muutamasta paikasta pois. Toivon, että joku lukisi tekstini ja suosittelisi omalla kokemuksellaan meille tietä jota edetä. En halua menettää miestäni, itseäni enkä perhettäni. Uskon, että lukemalla näitä sivuja vastaus löytyisi, mutta en nyt jaksa. Ryven liian syvällä tässä omassa surkeassa olotilassani.

Olemme noin 30-kymppinen pariskunta, ja meillä on kaksi alle 2-vuotiasta lasta. Olemme ns. koulutettuja ja hyvissä, vaativissakin töissä. Olemme tottuneet pärjäämään. Mieheni on johtavassa esimiesasemassa.

Alkoholiongelman tiedostin ensimmäisen kerran n. 2,5 vuotta sitten. Me oltiin eletty varsin menevää elämää, ja kun sitten tulin raskaaksi ja lopetin alkoholinkäytön kokonaan tajusin, kuinka paljon me oikeastaan oltiinkaan juotu ja ettei mies pystynytkään lopettamaan. Ettei se siis yhtäkkiä ollut alkanut juomaan, vaan että me oltiin harjoiteltu yhdessä, vuosia. Enkä nyt tarkoita mitään änkyröintiä naapurikuppilassa, vaan "tavallista", reipasta opiskelijaelämää, aktiivista kaveripiiriä ja kaikenlaisia työ- ja muita seurustelutilanteita, joissa sitten tuli juotua enempi tai vähempi.

Miehen taudinkuvaan kuuluu asian kieltäminen, salaa juominen, pullojen piilottelu, määrien vähättely, viinapullojen täyttäminen muilla aineilla ja minulle valehtelu. Toistaiseksi hän on kyennyt selviytymään töistään, eikä käsittääkseni ole ollut poissa töistä alkoholin vuoksi. Mutta on kyllä muutamia kertoja mennyt töihin esim. puolilta päivin koska ei ole päässyt aiemmin.

Elättelin aikaisemmin toivoa siitä, että useamma kuukauden raittius olisi parantanut mieheni. Viime syksynä mies oli 4kk juomatta, mutta se ei auttanut.

Mun mies usein sanoi, että eihän hänen juominen aiheuta mitään häiriötä kenellekään: hän ei lyö eikä räyhää eikä juokse vieraissa (tai ylipäätään baareissa: juo salaa kotona). Hän yritti ottaa asiaa puheeksi (omien sanojen mukaan ainakin) työterveyshuollossa vuositarkastuksen yhteydessä, mutta lääkäri oli puhunut viikottaisista alkoholimääristä jonka perusteella ei kuulemma ollut mitään huolta. Mun mies ei siis juonut tarpeeksi että terveydenhuollon ammattilaiset olisivat heränneet, vaikka yritti itse sieltä hakea apua. Lopulta sain hänet tajuamaan, ettei alkoholin kulutuksen määrä yksin ole kriteeri, vaan se tyyli jolla sitä käytetään (ts. kuka normaalijärkinen ihminen piilottelee jallupulloja tai valehtelee juodun määrän tai että ylipäätään on juonut).

Me ei olla käyty terapiassa tms, eikä hän ole käynyt AA:ssa. Pahimmassa välissä lupasi mennä, mutta ei menny. Enkä sinänsä ihmettele, hän on itsekin varsin hämillään omasta käytöksestään ja siitä, ettei saa asiaa hallintaan. Se hävettää häntä, ja sitä on vaikea hyväksyä osaksi omaa identieteettiään. Hän on tottunut pärjäämään ja tekemään itse, ja hän varmaan siksi uskoi, että saa asian hallintaan eikä siksi halua "tulla ulos" asian kanssa.

Viime keväänä irtisanouduin miehen alkoholinkäytöstä. Olin elätellyt toivetta että mies kykenisi kohtuukäyttöön, ja siksi sanoin että kaikki viinaan liittyvä on hänen omassa hallinnassaan. Minä en ole hänen viinapoliisi. Että hän itse määrää paljonko juo, milloin juo ja kantaa myös seuraukset kaikkineen. Meille syntyi vauva. Neljä kuukautta meni hyvin.

Viime viikonloppuna kun illalla tulin lyhyeltä matkalta kotiin, löysin miehen ja lapset nukkumasta. Vauva suloisesti köllötti isänsä kainalossa. Oli niin herttaista että. Kunnes tajusin, että mies on niin kännissä ettei tajua mitä tapahtuu kun häntä yritän herätellä. Kaivelin kaapit ja löytyy kaksi juotua viinipulloa. Hän oli siis ollut lasten kanssa kotona, eikä ilmeisesti enää mitään estoja ole kun voi ollessaan lasten kanssa keskenään alkaa ryyppäämään. Minusta siinä on kaikki katastrofin ainekset, meidän lapset on molemmat alle 2 vuotiaita jokainen tietää minkälainen on humala jos muutamassa tunnissa vetää kaksi pulloa punaviiniä. Mulla naksahti päässä. Joku raja oli pysyvästi ylitetty. En ole näistä asioista oikeastaa kenellekään puhunut, olisi pitänyt. Mutta nyt otin puhelimen ja soitin anopin hakemaan miehen kotiin keskellä yötä. En jaksa enää pitää kynttilää vakan alla kun housut on tulessa.

Mies sanoi ittekin että on järkyttynyt miten kävi, ja tietää kaikki negatiiviset seuraukset mitä voi tulla jos hän jatkaa. Mutta että hän tykkää humalan tunteesta eikä oikeastaan edes halua lopettaa. Me ollaan juteltu asiasta, mies on yrittänyt nyt tällä viikolla hakea apua. A-klinikalta oli käännytetty ovelta pois, kun ollaan ulkopaikkakuntalaisia. Aikaisemmin sinne on päässyt maksusitoumuksella, mutta ei enää. Oma kunta tarjoaa AA-kerhoa tai mielenterveyshoitajaa. Minusta tuo kerho voi olla jossain vaiheessa ok, mutta ei se tässä tilanteessa ole.

Mies kokee että on mahdoton ajatus ja liian suuri luopumisen tuska, jos hän joutuu viinasti ikuisesti eroon.

Hän hakeutui työterveyshuoltoon, ja on menossa lääkärille huomenna. Voiko työterveyslääkäri ylipäätään auttaa tällaisissa asioissa?

Minä olen huolissaan meidän molempien mielenterveydestä. Nyt näyttää siltä että kun kissa on pöydällä ja mies tajuaa tilanteen vakavuuden, hänellä on todellinen riski masentua. Hän kokee olevansa huono ihminen. Sukulaiset kyselevät johtuuko juominen työstä, parisuhteesta, perheestä... miehen mukaan ei mistään näistä.

Me itketään täällä joka päivä. Ollaan ihan mökkiydytty. Soitin tänään seutukunnan perheneuvolaan. En tiennyt minne muualle, tarvitsen itsellenikin apua. Me asutaan pienessä kunnassa, eikä mua huvita mennä minkään mielenterveyshoitajan luo juttusille kun tiedän miten retuperällä tämän kunnan salassapitoasiat on, ja minkälainen ihminen siellä on vastassa. Ei se perheneuvolankaan vastaanotto kovin lupaava ollut. Ilmeisesti meillä ei mene tarpeeksi huonosti. Nainen sanoi, että paikka ei ole tarkoitettu aikuisia varten. Että mun pitää soittaa kirkon perheneuvottelukeskukseen, sinne on lyhyemmät jonot jne. Sanoin, että jos haluan jutella niin voin kyllä jutella kavereiden tai vanhempien kanssa, että minusta me tarvitaan ammattiapua. Minä kysyin, että mitä sitten tarkoitaa teidän nettisivuilla tuo "parisuhdeongelmat" jos me ei olla tervetulleita. Hän sanoi, että ymmärränhän minä että hänen täytyy pyytää maksusitoumus kunnalta. Se kuulosti ihan uhkaukselta. Nyt me sitten kumminkin ollaan jossain ajanvarausjonossa. Mutta onko se meille oikea paikka?

Aloin miettiä, että ehkä mä olen väärässä. Minkälainen se perheneuvottelukeskus on? Tuntuu, etten jaksa enää pettymyksiä. On kamalaa kun yrittää saada apua eikä sitä saa. Tai ehkä musta tuntuu siltä koska haen apua väärästä paikasta.

Haenko mä apua väärästä paikasta?

Olisin niin halunnut tuonne A-klinikalle, kun koko organisaatio on sitä varten että päihdeongelmaisen lisäksi autetaan myös läheisiä. Ja se olisi ollut meitä lähellä ja ilmaista. Olen äitiyslomalla ja meillä on asuntolaina. Luin Avominnestä ja varmaan saisin jostain sen rahan kasaan jos meidän kannattaisi sinne suunnata. Mutta lähimmälle hoitopaikkakunnalle on 250 km matka. Asumme Oulun seudulla.

Mistä minä saan apua? Pitäiskö mun mennä työterveyshuoltoon kanssa ja yrittää päästä jonnekin mielenterveyspotilaaksi. Onko sekin väärä paikka? Järkkyykö mun mieli tarpeeksi? Ei tekis mieli odottaa sitäkään hetkeä, että tietää että mieli järkkyy tarpeeksi. Olen itkuinen, väsynyt, iloton ja ärtynyt meidän lapsille. Minusta tuntuu, että tulevaisuus on menetetty. Ajattelen, ettei mies tätä tahallaan ole itselleen aiheuttanut, mutta aina kun hän retkahtaa koen hänen pilanneen meidän elämän. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, myös minä koen vaikeaksi ajatuksen siitä ettei mun mies enää koskaan voi käyttää alkoholia (sivistyneesti). Mulla on selkeästi vaikeuksia ymmärtää tilanne, ja hakea apua. Kulissit perheeseen on nyt revitty alas, mutta kaikkialle muihin suuntiin ne on edelleen pystyssä.

Kuka meitä voi auttaa?

*****************
Muokattu 3.4.2014: Alkuperäinen, epätoivon muokkaama otsikko oli "Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)". Pitkän tien kuljettuamme me löysimme ja saimme avun, ja olemme eläneet raitista, onnellista elämää lokakuusta 2010 lähtien. Halusin muuttaa otsikon, jotta sinä kanssakulkijani saisit pienen pilkahduksen toivoa, valoa tunnelin päähän. Toipuminen on mahdollista sinulle, ja jopa alkoholistillekin :)
Viimeksi muokannut Ellis79 päivämäärä 3.4.2014 12:38:38, muokattu yhteensä 4 kertaa
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Vixen » 24.9.2009 16:35:50

Ihan ensiksi hei ja tervetuloa palstalle! :D Vaikkei tänne sinällään mielellään ketään tervetulleeksi toivota, on kuitenkin hyvä, että olet tänne löytänyt. Toivottavasti löydät täältä vertaistukea ja apua. Itselleni ainakin oli suurensuuri helpotus, kun tajusin muilla olevan ihan samanlaisia ongelmia. Ja kaiken lisäksi niistä voi selvitä. :D

Sulla on varmaan nyt todella hämmentynyt ja epätoivoinen olo. Ja väsynyt. Tiedän kyllä tunteen, liiankin hyvin. :roll: Oma mieheni ratkesi ryyppämään keväällä. Olin ihan shokissa enkä voinut uskoa sitä todeksi. Mulla on tuolla oma ketju, joten en jaksa samoja asioita toistaa. Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että asumme ainakin toistaiseksi erillämme.

Toisaalta tekstistäsi huokuu vahva halu ottaa asioista selvää ja hakea apua. Se on hyvä asia. Ikävää, että toistaiseksi olet saanut pelkkiä huonoja kokemuksia apua hakiessasi. Mutta älä lannistu!Ihan varmasti apua saa jostain. Kukaan ei voi sanoa, mikä keino juuri sinulle tai miehellesi olisi se paras tai oikea. Se selviää vain kokeilemalla.


Ellis79 kirjoitti:Aloin miettiä, että ehkä mä olen väärässä. Minkälainen se perheneuvottelukeskus on? Tuntuu, etten jaksa enää pettymyksiä. On kamalaa kun yrittää saada apua eikä sitä saa. Tai ehkä musta tuntuu siltä koska haen apua väärästä paikasta.

Mä olen käynyt nyt muutaman kerran perheasiain neuvottelukeskuksessa pariterapiassa -yksin. Alkuun vähän epäilytti ottaa sinne yhteyttä, koska suhteeni kirkkoon tai uskontoon on lähinnä olematon. Mulla ei kuitenkaan ole varaa kalliseen terapiaan, ja tämä on ilmaista. Joten ajattelin, että kokeilen kuitenkin. Ainakin tähän mennessä olen ollut hyvin tyytyväinen. Terapeutti on koulutettu ammattilainen, ei pelkkä juttukaveri. Olen käynyt kerran viikossa, mutta tapaamiset voi jaksottaa tarpeen mukaan. Kokeile ihmeessä, eihän siinä mitään häviä. Jos se ei tunnu sinun jutultasi, sen kun lopetat siellä käymisen.

Mulla(kin) on menossa vähän sellainen kokeiluvaihe parhaimman avun saamiseksi. Odotan aikaa A-klinikalle ja sain mentyä ensimmäisen kerran Al-anonin perheryhmäänkin. A-klinikasta mulla ei siis vielä ole kokemusta. Al-anoniin menen uudestaankin. En mä tiedä vielä, onko siitä apua tai onko se mun paikkani, mutta katsotaan. Ainakin kaikki ihmiset siellä olivat todella mukavia ja mut otettiin hyvin lämpimästi vastaan. :D

Kysymykseen kuka teitä voi auttaa, on valitettavasti ainoa vastaus, että loppupelissä vain te itse. Kukaan ei tee varsinaista työtä puolestanne, mutta eri tahot voivat toki olla siinä apuna ja tukena. Sinä tai kukaan muu ei voi saada miestäsi raitistumaan, jollei hän itse sitä halua. Sinun taas ei tarvitse miehesi juomisesta kärsiä, sinä voit auttaa itseäsi. (Mikä ei tarkoita pakosti eroamista, vaan oman elämäsi irrottamista miehen elämästä.) Ja niinhän sinä teetkin, myönnät rohkeasti ongelman ja etsit apua. :D

Sitten kun siltä tuntuu, lue ihmeessä muiden ketjuja. Mä en osaa oikein muuta sanoa kuin että yritä jaksaa. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.
Optimistille sattuu iloisia yllätyksiä
Avatar
Vixen
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 199
Liittynyt: 3.6.2009 21:25:19

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja ruttu » 24.9.2009 18:12:40

Tervetuloa minunkin puolestani. Tänne palstalle kirjoittamisesta on ollut ainakin minulle ihan suunnattomasti apua ja toivon, että sinäkin saat täältä kaipaamaasi tukea!

Työterveyshuollolla on velvollisuus ottaa myös alkoholismi vakavasti, sehän on mm yleisin työikäisten miesten kuolinsyy nykyään. Siellä vain ei aina ole riittävää ymmärrystä asiasta, valitettavasti, ja sitten tuijottavat vain noita viikossa juotuja määriä.

Minun mieheni raitistui viime kesänä Myllyhoidon avulla. Vietti kuukauden Kalliolan klnikalla, jossa suurin osa potilaista on työssäkäyviä ja usein myös työnantaja maksaa työterveyshuollon lähetteellä suurimman osa kustannuksista. Sinne kyllä pääsee myös ilman lähetettä ja maksusitoumusta, mutta siinä tapauksessa joutuu maksamaan itse koko noin 5000 euron hoitojakson.

Juominen oli hyvin samanlaista kuin sinunkin miehellä kaikkine pullojen piilottelemisineen kaikkineen. Ainoa ero lienee se, että olemme kymmenkunta vuotta vanhempia ja miehen juominenkin on siten kestänyt aika paljon pitempään. Raitistumismotivaatiota miehellä ei omien sanojensa mukaan ollut hoitoon lähtiessä ollenkaan, suostui menemään sinne vain minun mielikseni, kun annoin vaihtoehdoiksi joko hoitoonmenon tai eron. Kuulemma Myllyhoidossa ei lähtötilanteen motivaatiolla ole niin suurta merkitystä ja monilla se motivaatio herää sitten hoitokuukauden aikana.

Avioliittomme on miehen juomisena aikana mennyt hyvin huonolle tolalle enkä tiedä, onko meillä enää yhteistä tulevaisuutta raitistumisesta huolimatta, mutta se on toinen juttu se. Minunkin tarinani on omassa ketjussani kokonaisuudessaan.
ruttu
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 163
Liittynyt: 6.5.2009 23:21:30

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Julia_A » 24.9.2009 23:03:52

Tsemppiä... Alkoholistin tytär olen.

Eräs erittäin läheinen ystäväni oli naimisissa ja piensten lasten kanssa alkoholistin siis ollessa lasten isä. Ystäväni tekee vaativaa vuorotyötä ja on joutunut itku kurkussa viikonloppuisin lähtemään yövuoroon koska ei ole ikinä takeita onko mies missä kunnossa. Muistan eräänkin raivoisan puhelinsoiton kun ystäväni tuli sunnuntaiaamuna kotiin, pienet lapset ovella vastassa "isi nukkuu keittiön lattialla eikä me saada sitä hereille". Ja tätä jatkui, jatkui, ja tuli syytöksen "Juon koska SINÄ oot TOLLANEN" yms. Hillitöntä juomista. Erosivat onneksi, mutta nyt sitten aina joutuu ystäväni pelko perseessä viemään lapsia isälleen, ei ole kuin vajaa viikko kun vanhempi lapsista ei saanut isiä sohvalta hereille.. Huoh.

Alkoholi on perseestä jos sitä käyttöä ei hallitse.

Mä olen tosi jyrkkä mielipiteessäni ja tästä varmaan menee herne nenuun monilta, mut vaika olenkin hoitoalalla, mielipiteeni on se että alkoholismi ei ole sairaus, se on valinta. Se on itseaiheutettu ruumiillinen tila. Kukaan tai mikään "sairaus" ei pakota juomaan viinaa. Omat kädet ne siinä liikkuu. Toiset saa olla mun kanssa eri mieltä kaikin mokomin.

Alkoholistien kanssa elävänä on niin vittumaista! Ja jos alkoholistiperheessä on lapsia ja "lasten takia yritetään" ja "onhan meillä tässä hyviäkin aikoja", niin bullshit sanon minä. Nähty on että jos ei alkkis tapojaan muuta ja laita henkeään/perhettään pullon eteen ja TEE asioille jotain, niin siinä vaiheessa kylmästi jättää sen rypemään. Koska kukaan muu ei voi auttaa kuin alkkis itse. Ohjat on hänellä loppuviimeksi. Lapsille on erityisen vaikeaa nähdä ja etenkin aistia kodin ilmapiiri. Lapset on niin paljon fiksumpia kuin me aikuiset taulapäät.. Ajatelkaa lapsia.
"Too Late: Frozen"
Avatar
Julia_A
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 81
Liittynyt: 25.5.2009 12:35:39

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja eepos » 24.9.2009 23:20:37

Ellis79 kirjoitti:Me oltiin eletty varsin menevää elämää, ja kun sitten tulin raskaaksi ja lopetin alkoholinkäytön kokonaan tajusin, kuinka paljon me oikeastaan oltiinkaan juotu ja ettei mies pystynytkään lopettamaan.

Tää on varmaan se tavallinen tarina, millä näitä tissuttelevia, masentuneita perheenisiä syntyy :( . Kun lapsi tulee taloon, pidetään itsestään selvänä ettei juominen ole enää hyväksyttyä - ja niin aletaan juomaan salaa kun ero siitä a-juomasta ei onnistukaan :x . Sun onnesi on, että haluat aktiivisesti tehdä asialle jotain jo tässä vaiheessa, ja varmasti tulet apua löytämään.

Meillä lapsi on jo ala-asteella, eli tilannetta on kestänyt kauemmin. Toisaalta kaksi viinipulloa+pikkulasten hoitovastuu/ilta olisi ehkä herättänyt minutkin jo aiemmin. Meilläkin juominen tapahtuu salaa, piilossa, joten enpä voi mennä vannomaan ettei noin olisi joskus voinut käydäkin :( . Voi vitsi. Mutta ymmärrän täysin sun hädän ja huolen nyt, luottaminen varmasti mennyt ja haluat löytää ratkaisun heti, pienten lastesikin takia. On todella ikävää että A-klinikka ja perheneuvola vastasivat noin, mutta varmasti siitä työterveyslääkäristä on apua. Jos mies on itsekin pelästynyt tilannetta, sen luulisi välittyvän myös lääkärille.

Muutenkin, onko totta että lääkärit vastailevat noin: ei tuosta määrästä ole vaaraa... Mun mies väitti joskus ihan samaa. Vai onkohan miehemme johdatelleet lääkärin sanomaan noin ja sitten ovat tyytyväisiä kun ovat "oikean" vastauksen saaneet :roll: . Ehkäpä sinne lääkärioppikirjaan olisi hyvä lisätä: alkoholijutut otettava aina todesta, harva hakeutuu puhumaan niistä ellei oikeasti ole huolta.

Minullekin tämä palsta on ollut suuri apu ja toivon että on sitä sinullekin. Saa puhua asioista oikeilla nimillä ja samalla ymmärtää tilannettaan paremmin, ja oppia muiden ratkaisuista. Tästä on ainakin hyvä lähteä liikkeelle, mutta lisäksi kaikki nuo keinot, jotka itse luettelit ja mitkä vaan jaksatte, kannattaa varmasti kokeilla. Tervetuloa :D !
eepos
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 265
Liittynyt: 3.5.2009 00:46:36

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja rebekka » 25.9.2009 11:45:45

Julia_A kirjoitti:Alkoholi on perseestä jos sitä käyttöä ei hallitse.
ruttu kirjoitti:

Olen vähintäänkin aivan samaa mieltä!

Nähty on että jos ei alkkis tapojaan muuta ja laita henkeään/perhettään pullon eteen ja TEE asioille jotain, niin siinä vaiheessa kylmästi jättää sen rypemään.


Tylyä, mutta valitettavasti aivan totta.

Ajelin aamulla hieman masentuneena töihin. Ero pistää mielen alas. Sitten päätin miettiä, mikä minulla on niin huonosti. Hmmm... Eipä mikään. Uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen vaan välillä väsyttää. Entä mikä minulla on hyvin? OLEN VAPAA!!! Edesssä ei ole kaljanhuuruista viikonloppua. JES! mähän OLEN ONNELLINEN!!
rebekka
 

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja REBEKKA » 25.9.2009 11:48:59

Ja hei leidit!
Tehän muistatte että tää mun kone on ikikännissä, kun se on imennyt ukon sormista niin paljon kaljaa itteensä (juoppo kone). Heittelee noita lainauksia ihan miten sattuu.

Ellis79! Tervetuloa linjoille. Ja voimia&viisautta!!
REBEKKA
 

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Laimi » 26.9.2009 15:36:54

Tuo aloittajan tarina oli ihan kuin minun kirjoittamani. Samalla tavalla kuvittelin, että juominen loppuu kun lapsia alkaa tulla. Minulta se loppuikin, mutta miehen juominen vain yltyi. Tosin jälkikäteen olen tajunnut, että mies joi jo ennen lapsia eri tavalla kuin muut kaveriporukassa; hän humaltui ja sammui aina ensimmäisenä. Sitten tuli mukaan myös kaikki tuo salailu + muut hullunkuriset kuviot. Ja valitettavasti minäkin silloin aloin kytätä miehen juomista ja piilopulloja. Ämpärikaupalla olen kaatanut viinaa viemäriinkin.

Tuosta ajasta on nyt kohta 25 vuotta. Koko avioliiton aika on mennyt enemmän tai vähemmän tuon alkon kanssa painiessa. Mies on kyllä yrittänyt eroon alkosta. Kerran hän oli jopa 3 vuotta juomatta mutta sitten se alkoi taas. Raskainta oli silloin, kun lapset olivat pieniä ja jouduin työn takia joskus olemaan matkalla yön yli. Aina oli kauhea paniikki, onko lapsilla selvä hoitaja kotona. Aina ei ollut. Keksinkin jos jonkinlaisia tekosyitä ettei tarvinnut olla töistä yöreissuissa ja tulin työkavereiden kummastukseksi kotiin yöksi jopa satojenkin kilometrien päästä ja sitten seuraavana aamuna kukonlaulunaikaan takaisin. Mies kun ei sietänyt, että lapsille olisi hankittu siksi ajaksi joku ulkopuolinen hoitaja, koska hänhän oli "vastuuntuntoinen ja eikä taatusti joisi silloin mitään".

Nyt mies on kitkutellut muutaman kuukauden ilman alkoa Antabuksen voimin. Haki antabusta ihan oma-aloitteisesti kun alkoi ajella autolla kännissä ja pelästyi sitä itsekin. Tosin usein tulee autotallista pää punajuurenpunaisena ja alkolle löyhkäten, joten eipä tuo taida kokonaan juomista estää. Mutta kovempaa känniä ei ilmeisesti voi ottaa. Ja kyllä kieltämättä on pelko mielessä, että mitä sitten kun Antabus-kuuri loppuu. Ei kai sitäkään voi lopun ikää syödä?

En tiedä mitä minun olisi oikein pitänyt tehdä. Olen ajoittain käynyt Al-Anonissa, se kyllä helpottaa. Mutta mies kiukuttelee eikä tykkää kun käyn siellä. Se on kai hänen mielestään jotenkin noloa.

Alkoholi on pilannut parisuhteemme melko tavalla. Tiukan paikan tullen jään aina päihteille toiseksi. Olen kuitenkin pysynyt liitossa, koska mies on muuten varsin mukava ja kunnollinen, käy töissä ja hoitelee perheen ja lasten asiat eikä ole väkivaltainen. Alkuun mies oli ns. tuurijuoppo, mutta viime vuosina tuo "tuuri" on muuttunut miltei jokapäiväiseksi tissutteluksi/välillä rankemmaksi kuuriksi.

Edelleen toivon, että mies raitistuisi. En edes uskalla ajatella, millaista elämä olisi ollut ilman tuota viinapeikkoa. Olemme pitkään olleet kuin saman katon alla asuvat muukalaiset, joilla on vain yhteiset lapset kasvatettavana. Olen usein hyvin onneton.

Toivon teille nuoremmille parempaa elämää. Ottakaa rohkeasti härkää sarvista ja alkakaa etsiä parannusta tilanteeseen. Muutoin olette kuusikymppisenä samassa jamassa kuin minä.
Laimi
 

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 26.9.2009 18:34:48

Kiitos viesteistä.

Me käytiin eilen työterveyshuollossa, tai siis mies kävi ja me muut oltiin mukana odottamassa. Lääkäri ohjasi miehen psykologille ja hän sai myös antabuskuurin sekä unilääkkeitä. Niin kuin te kaikki varmaan tiedätte niin tässä tilanteessa toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

eepos kirjoitti: Muutenkin, onko totta että lääkärit vastailevat noin: ei tuosta määrästä ole vaaraa... Mun mies väitti joskus ihan samaa. Vai onkohan miehemme johdatelleet lääkärin sanomaan noin ja sitten ovat tyytyväisiä kun ovat "oikean" vastauksen saaneet :roll: . Ehkäpä sinne lääkärioppikirjaan olisi hyvä lisätä: alkoholijutut otettava aina todesta, harva hakeutuu puhumaan niistä ellei oikeasti ole huolta.


Mun miehelle tämä eilinen lääkäri oli ehdottanut, että mitä jos jättäisit viikolla viinan pois ja joisit vain viikonloppuna :roll: Mies oli siihen ittekin todennut, ettei se häneltä onnistu. Aika tökeröä minusta.

Mä elättelen toiveita, koska mulla on ihana mies ja lapsille ihana isä. Tämä juopottelu tuli ihan puskista. Ilmeisesti just niin että kun lapset syntyi niin piti viedä homma "maan alle" kun entinen peli ei enää vedellyt. Mutta ei hän koskaan ole ollut minusta erityisen kova juomaan, ei niin kuin monet kaverinsa. Esim. on juonut olutta, että jaksaa olla koko illan eikä niin kuin jotkut muut että vetää viinaa ja sitten sammuu. Näköjään tyylillä ei ole väliä.

Sitten toisaalta mietin, että millaista elämä olis yksin. En tahtois miettiä sitä liikaa, ettei siitä tule itseään toteuttava ennuste. Meidän mahdollinen ero ei tule olemaan helppo, on keskeneräinen talo ja velkaa ja lapset. Mutta ei kai se ero koskaan ole helppo. Pakko mikä pakko jos on pakko.

Jotenkin tämän asian julkitulo on saanut mut kuolemanväsyneeksi.
Viimeksi muokannut Ellis79 päivämäärä 3.4.2014 11:46:10, muokattu yhteensä 1 kerran
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Kalevi » 26.9.2009 21:12:33

Ellis79 kirjoitti: Oma kunta tarjoaa AA-kerhoa tai mielenterveyshoitajaa. Minusta tuo kerho voi olla jossain vaiheessa ok, mutta ei se tässä tilanteessa ole.

Anteeksi, etten ota kantaa mihinkään muuhun, kuin tähän.

Miksi AA ei ole tässä tilanteessa SINUNKAAN mielestä ok?
Ymmärtäisin jos vain miehesi olisi tuota mieltä, mutta sitä en ymmärrä että sinä ajattelet niin.

Miehesi ei pysty yksin raitistumaan, hän tarvitsee tukea ja keskustelukumppanin, ja sitähän AA nimenomaan tarjoaa. Ja vielä ilmaiseksi.

Sinun pitäisi ymmärtää kuinka vakava tilanne on. En usko, että teillä on varaa jättää mitään hoitokeinoa huomioimatta, ei tuota AA:takaan. Vai pitäisikö peräti sanoa, ettei varsinkaan sitä...
Ottakaa kaikki apu vastaan!
Kalevi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1252
Liittynyt: 8.11.2005 14:46:46
Paikkakunta: JKL

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Lina » 26.9.2009 22:01:16

Heipä hei, Ellis!

Olet siinä pisteessä kuin melkoisen moni muukin palstalle tullessaan: turhautunut, järkyttynyt, pettynyt, väsynyt, surullinen, silti vielä sinnikäs ja toiveikas. Siis: Vielä. Yritä repiä jostain aikaa lukea palstan kehityskertomuksia. Huomaat, että samat linjat löytyvät lähes joka tarinasta. Onnellisimpia ovat ne, jotka ovat osanneet päästää irti alkoholismista ja alkoholistista.

Hirveästi tekisi mieli komentaa sinut nostamaan kytkintä ja elämään ihmisarvoista elämää lastesi kanssa, mutta et ole siihen valmis ennen kuin olet oman pohjasi kolunnut. Ota myös mahdollisimman paljon selvää alkoholismista juovan sairautena, mutta myös sen vaikutuksista läheisiin. Lue kaikki mitä käsiisi saat. Ainakin minua auttoi,kun tunnistin mieheni käytöksestä kaikki stereotyyppiset juopon kommervenkit, tai tiesin lähes kaikkien muidenkin alkoholistien syyttävän juomisestaan mitä ja ketä tahansa muuta kuin itseään.

Äläkä IKINÄ erehdy luottamaan ja uskomaan miehesi raittiuteen. Rakenna omaa elämääsi, johon miehen juominen tai juomattomuus vaikuttaa mahdollisimman vähän. Kaikkein tärkeintä on nimittäin että suojelet itseäsi ja lapsiasi ja parhaiten sen teet pitämällä alkoholihaittoihin sekä fyysistä että ennen kaikkea henkistä etäisyyttä. Miehesi on täysivaltainen ihminen, joka vastatkoon itse tekemisistään.

Olen todella tyly, mutta päähän taputtelu ei tässä kuviossa vie mihinkään. Sinulla on iso vastuu ja kädet täynnä työtä pienissä lapsissasi - mutta myös iso ilo ja elämänvoima :) Itseäni kaduttaa vain se, että en eronnut miehestäni vuosia aiemmin. Lapset saivat kuunnella ihan liian pitkään riitojamme ja katsella epätoivoani kun yritin "parantaa" isiä. Jatka tänne kirjoittamista. Tämä on ollut aika monelle - myös minulle - se oljenkorsi, jonka varassa nenä on pysynyt nippanappa pinnan yläpuolella, kunnes voimat ovat kasvanaat raahaamaan loputkin omasta olemuksesta taas kuiville (niin sanoakseni :D )
Lina
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 373
Liittynyt: 24.5.2008 14:59:44

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 27.9.2009 17:31:44

Kalevi kirjoitti: Miksi AA ei ole tässä tilanteessa SINUNKAAN mielestä ok?
Ymmärtäisin jos vain miehesi olisi tuota mieltä, mutta sitä en ymmärrä että sinä ajattelet niin.

Miehesi ei pysty yksin raitistumaan, hän tarvitsee tukea ja keskustelukumppanin, ja sitähän AA nimenomaan tarjoaa. Ja vielä ilmaiseksi.

Sinun pitäisi ymmärtää kuinka vakava tilanne on. En usko, että teillä on varaa jättää mitään hoitokeinoa huomioimatta, ei tuota AA:takaan. Vai pitäisikö peräti sanoa, ettei varsinkaan sitä...
Ottakaa kaikki apu vastaan!


Ajattelen niin siksi, että hän itse sanoo että hänen pitää kuulla omasta ongelmastaan joltain "ammattilaiselta" (siis lääkäri, psykologi tms). Että tuo AA-olisi siinä vaiheessa hyvä kun raittiutta pidetään yllä. Mutta enpä näistä tiedä joten otan tuonkin takaisin keinovalikoimaan.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 27.9.2009 17:42:00

Ja tosiaan, ittestäkin tuntuu etten taida ymmärtää tilannetta. Siis toisaalta ymmärrän ja pelkään pahinta, ja toisaalta koko ajan toivon ettei tämä olis totta. En siis tarkoita sitä, ettäkö minun mielestäni elämä ilman alkoholia olisi jotenkin kamalaa. Ei, vaan siksi, että pelkään että se sanelee meidän koko loppu elämää erityisesti silloin, jos en nimenomaan pysty luottamaan miehen juomattomuuteen (eli että hän retkahtaa).

Hän itsekin järkyttyi tuosta viime viikonlopun jutusta, ja oli sanonut mm. äidilleen että teki "viimeisen virheen". Että jospa se ymmärrys kaikesta huolimatta hiipisi addiktion yli. Minusta hän hakee tällä hetkellä mielellään apua, turhautuu vain kun sitä ei tahdo saada tai että pitää aina viikkoja odottaa.

Tuonne AA:han pääsee heti, joten koetan saada hänet sinne ensi viikolla. Kiitos!
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Kalevi » 27.9.2009 17:51:32

Siellähän niitä on ammattilaisia pilvin pimein, siis AA:ssa, jos alkoholismista puhutaan. Siinä on vielä sellainenkin pointti, ettei heitä voi vedättää, sillä heillä on omakohtainen kokemus myös siitä :)

Minä luulen, ettei miehesi ole vielä valmis myöntämään ongelmansa suuruutta, ja menemällä AA:han hän joutuisi niin tekemään.
On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät saa raittiudesta kiinni yhtään ilman AA:ta, joten tällainen ihminen ei tulisi koskaan ylläpitämään raittiutta millään lailla.

No joo, ei minun tarkoitukseni ole hiillostaa sinua, olen vain sitä mieltä että kaikki mahdollisuudet on hyvä ottaa huomioon. Toivottavasti asianne kääntyy vielä parhain päin :)
Kalevi
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 1252
Liittynyt: 8.11.2005 14:46:46
Paikkakunta: JKL

Re: Kuka meitä voi auttaa? (Alkoholismista)

ViestiKirjoittaja Ellis79 » 27.9.2009 17:54:24

Kalevi kirjoitti:Siellähän niitä on ammattilaisia pilvin pimein, siis AA:ssa, jos alkoholismista puhutaan. Siinä on vielä sellainenkin pointti, ettei heitä voi vedättää, sillä heillä on omakohtainen kokemus myös siitä :)


Pitkästä aikaa nauratti. Tää on niin totta :lol:
Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa mitä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

(selenita79@gmail.com)
Avatar
Ellis79
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 427
Liittynyt: 24.9.2009 15:07:19

Seuraava

Paluu Kotikanava

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa