Olen nyt vuoden verran elänyt ilman alkoholia ja ajattelin raitistuneilta alkoholisteilta kysellä, miten jaksatte tällä hetkellä, ja millaista toipuminen on pääpiirteittäin ollut. Eli omia tuntemuksia, positiivisia ja negatiivisia, olisi mukavaa lueskella.
Oma kehityskaareni on kulkenut vuoden takaisesta toivottomuudesta nykyiseen melko tasapainoiseen elämään. Käytin alkoholismini aiheuttamaan masennukseen Cipralexia ja sen pois jättäminen pitkän käytön jälkeen oli ensimmäisten kuukausien pahin koettelemus. Opin alussa hoidossa ymmärtämään, että alkoholistit eivät ole muita huonompia ihmisiä ja että olen sairas, mihin ei ole muuta hoitoa kuin oppiminen elämämään ilman alkoholia.
Elämäntapojen ja ajattelutapojen muutos on kohdallani ollut niin perusteellista, että olen myös pitkälti irtautunut ura- ja rahakeskeisestä ajattelustani omaa henkistä hyvinvointiani korostavaan suuntaan. Vaimoni olen huomioinut aivan eri tavalla. Olen oppinut nauttimaan pienistä asioista ja arvostamaan heikompien auttamista. Ei elämä ole aina helppoa, mutta raittiina vaikeiden asioiden määrä on murto-osa juovaan aikaani verrattuna. Tai ehkä niitä on lähes saman verran, mutta niiden suhteuttaminen on helpompaa.
Tähän vuoteen on liittynyt paljon vaikeita hetkiä, mutta se on silti ollut kokonaisuutena uskomaton. En voi kuin suositella kaikille päihteiden käytön lopettamista. Toinen foorumilainen laittoi muutamia hyviä ajatuksia toipumisen tiellä, joten laitanpa minäkin itse hyviksi havaitsemiani tähän loppuun.
- apua ja tietoa kannattaa hakea kaikista paikoista ennakkoluulottomasti
- päivä kerrallaan -lause ei toimi vain alkoholin kanssa, vaan oikein tajuttuna toimii myös muussa elämässä
- ei ole mitään syytä juomiseen. Ei potkut (jotka sain vuoden aikana), avioero tms.
- aika tekee työtä hyväkseni. Joka kuukausi kasvan ihmisenä ilman alkoholia.
Toivotan kaikille mukavaa raitista kesää!