[Juoppolaura]

Olen hämmentyneenä lukenut ja kuunnellut, kuinka alkoholismi on sairaus. Katsoin äsken Inhimillisen tekijän ja kuuntelin kolmen alkoholistinaisen tarinat. En tunnistanut itseäni yhdestäkään tarinasta, vaikka olen samaa ikäluokkaa ja juon päivittäin. En usko siihen, että vain täysin raitistumalla "parantuu", tai että minun tilani olisi sairaus.

Yksi ohjelman naisista oli käynyt Minnesota-hoidossa, jonka suomalaisille sivuille menin tutkimaan. Siellä olikin kohta, jossa verrattiin alkoholistia ja suurkuluttajaa. Voinko siis vaikka mennä AA:han ja sanoa "Hei, olen Juoppolaura ja suurkuluttaja!"? Sen sijaan että väittäisin olevani alkoholisti?

Uskon, että voin lopettaa vähentämällä, tai että jonain päivänä vain huomaan, etten olekaan juonut pariin päivään, tai jopa viikkoon. Tälläkin hetkellä palan halusta tehdä kotona kaikkea kivaa, alkoholi on vain vaihtoehto sille. Alkoholia nauttimalla pääsen helpommalla. Unohdan, etä piti tiskata, tai että olisin voinut laittaa uudet hyllyt keittiön seinälle. Askarrella jotain tai tehdä käsitöitä. Kodin epäsiisteyskään ei haittaa humalassa.

Naiset puhuivat ihanasta nousuhumalasta, en ole varma olenko minä sitä sellaisena kokenut.. En oikeastaan osaa nyt äkkiseltään sanoa, miksi muuten viinan juominen on mukavaa, kuin että voi unohtaa arkiset askareet. Tai ehkä juon aina sen verran "kohtuudella", ettei humala ole koskaan ikävä tila.

Itse asiassa uskon, että minun reseptini raittiimpaan/kuivempaan elämään on alkoholittomuuden unohtaminen. Mitä enemmän sen vähentämistä miettii, sitä enemmän se asia on mielessä ja sitä enemmän siitä haluaa pitää kiinni. Tästä ne naisetkin puhuivat - mitä enemmän siitä koittaa päästä eroon, sitä tiukemmin pitää pullosta kiinni. Kohdallani toimii puuhailu, joka vie niin mukanaan, etten halua juoda viinaa. Jos puoliso ei joisi, tämän toteuttaminen olisi lasten leikkiä.

Ystäväni kysyi joku vuosi sitten, kummasta luopuisin mieluummin, suklaasta vai alkoholista. Vastasin "alkoholista". Suklaasta olen päässyt taas eroon, kahviriippuvuudestakin, mutta kaikkein mieluiten olisin ilman viinaa. En minä kaipaa känniä, en viinan makua, osaan nykyään olla sosiaalinenkin ilman viinaa. Joten on aika kummallista, miksi sitten sen kanssa läträän? Minusta se on tahdonvoimasta kiinni, alkoholistinaiset väittivät toisin - tahtomalla juo enemmän, luovuttamalla myöntää alkoholin voittajaksi.

[PoikaKujilta]

Tää kuulostaa tosi kauniilta. Mutta jos vertaan huumetaustaani vasten tätä, niin ei huumeistä pääse eroon vain vähentämällä niitä. Tiedän että tässä tulee lakiasiat vertailun esteeksi alkoholille, mutta esim muutto Amsterdamiin laillisen kannabiksen perässä on mahdollista.
Itselläni jos poltan tai vedän muita huumeita, tulee niihin hirveä himo. Se himo on kai tässä alkoholismissakin se pääpointti ainakin minulla. Haluan siitä himosta eroon, se on ihan kauheaa. Haluan sen tilalle jonkun muun mihin sen kaiken puran, minkä olisin alkoholin kanssa yrittänyt purkaa.
Olenko sitten alkoholisti? Mielestäni en, kulutan vain huomattavia määriä alkoholia viikottain. En tarvitse alkoholia sosiaalisiin tarkoituksiin, otan sitä että pääsen siihen tilaan jossa ei ole kuin tämä hetki ja tämä päivä.
Himoitsenko liikaa ja melkein joka hetki uutta känniä/pulloa bisseä? Kyllä, ja se tuntuu pahalta, IHAN KUIN olisin joku alkoholisti...

Eli en ole alkoholisti joka olisi tuhonnut elämänsä alkoholiin, nukkuisi kadulla ja vaanisi kilttejä partiotyttöjä puukko kädessä. Ei, minä vain käytän liikaa, ja minulle tulee pakonomaisia himoja josta haluan eroon. Miten aion päästä eroon?

Lopettamalla tällä hetkellä loputtomaksi ajaksi. Sitten kun olen eläkkeellä joskus 33 vuoden päästä, ni jos minulla ei silloin tule enää himoja yhden kännin jälkeen, - niin saatan juoda ruoan kanssa viiniä ja ehkä bingoilloissa kunnon lärvit.

Päivän pakina.

[Juoppolaura]

Mun ei tälläkään hetkellä tee mieli viinaa, vaikka todennäköisesti olen illalla menossa baariin. Viinan avulla saan paremmin unen päästä kiinni, sen verran juon useimmiten (eilen jopa hiukan enemmän, kun en aamulla muistanut, kumman lautanen oli keittiön pöydällä yösyömingeistä). Siksi ei ole järkeä aloittaa näin aikaisin. En saisi mitään tehtyä kotona.

Kohta on tarkoitus lähteä naapurin kanssa kävelylenkille, sen jälkeen vien autolla kamaa kirppikselle, pulloja kauppaan ja ostamaan vähän muonaa. Autoilemaankaan en pääsisi, jos nyt drinkin itselleni tekisin. Ja kuntoilu on tärkeää. Huomenna menen vasta yhdeksi töihin, joten illalla voi halutessa ottaa hiukan runsaamminkin, mutta väsymys aamulla on sitten suurempi. Luulen, että juon vaan vähän tänään.

Juomiseni on nyt n. kuukauden aikana vähentynyt pienemmän palkan, yllättävien menojen ja uuden työpaikan takia. Aamuvuoroja on enemmän (juominen lopetettava/aloitettava aiemmin), joten iltalisät ovat pienemmät. Minua se ei haittaa, saan siitä silti matkakassaan rahaa säästöön ja enemmän aikaa päivätyöläispuolisoni kanssa.

[gtjk]

Alkoholismiin sairautena kuuluu kieltäminen. (Ei tunne itseään alkoholistiksi)"En minä, mutta tuo..."
Suurin osa alkoholisteista on työttäkäyviä, perheellisiä ihmisiä, mutta silti sana alkoholisti tuo ihmisten mieleen paskat housuissa pussikaljaansa laahavaan spurgun. Suurin osa kuolee ennen, juovan alkoholistin keski-ikä on 48 vuotta. Vaan sinne se tie vie, vaihtelevalla nopeudella.
Ja ei, kyse ei ole juodun viinan määrästä, vaan siitä, kuinka tärkeältä se tuntuu.
(Auttaa rentoutumaan, - nukkumaan, on tekemistä, ilman on levoton olo)
Alkoholisti kyllä pystyy sairauden alku- ja vielä keskivaiheessakin olemaan juomatta. Hän kuitenkin haluaa juoda ja perustelee sitä monin tavoin (kieltää sairautensa). Sairaus ei ole edennyt krooniseen vaiheeseen,
Usein viimeisiä asioita, joka alkoholismista kärsii on työ. Sillä alkoholisti oikeuttaa juomisensa: en ole alkohoisti, koska käyn töissä.
Alkoholisti on päihderiippuvainen ja päihderiippuvainen voi tarvittaessa korvata peruspäihteensä toisella, millä tahansa keskushermostoon vaikuttavalla aineella; huumeilla tai laillisesti tai laittomasti hankituilla reseptilääkkeillä. Sairautensa kieltävä alkoholisti siirtyykiin nykyään usein esim. rauhoittaviin lääkkeisiin kuvitellen olevansa raitis.
Yksi merkittävä ero alkoholistin ja suurkuluttajan välillä on, että alkoholisti juo yksinkin, suurkuluttajalle alkoholi kuuluu sosiaalisiin tilanteisiin, on bilettämistä. Toinen on, että alkoholistin suunnitelmat juomisen määrästä ja kestosta eivät useinkaan toteudu. Viina vie miestä. (No otetaan nyt yksi vielä)
Suurkuluttajan ei tarvitse miettiä onko alkoholisti vai ei, se vaan ei tule hänelle mieleen.
Alkoholismi on etenevä, kuolemaan johtava sairaus.

[Smokki_ja_Sikari]

Alkoholistin ja suurkuluttajan eroa korostetaan aivan turhaan. Ei ole olemassa mitän selkeää rajaviivaa. Kun alkoholin juomista harjoittelee riittävästi, oppii lopulta ratkaisemaan kaikki ongelmansa juomalla - ja unohtaa, miten niitä muilla tavoilla ratkotaan. Alkoholin ongelmakäyttö etenee aivan kaikilla ihmisillä suunnilleen samanlaista käyrää myöten. Jossain kohdassa siinä käyrällä on piste, jossa alkoholia on vain pakko saada. Sen jälkeen alamäki jyrkkenee. Omaa tilaansa voi koetella tekemällä viikkosuunnitelman alkoholinkäytöstä ja vertailla tätä toteutumiseen. Jos kykenee hallitsemaan käyttämiään määriä, ei oikeastaan ole mitään hätää.

Kun AA:ssa joku sanoo olevansa alkoholisti, hän tarkoittaa olevansa halukas lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan. Se tarkoittaa siis yksinkertaisesti sen asian toteamista, että ihminen on todennut alkoholin olevan haitaksi itselleen.

[Juoppolaura]

Mä oikeasti haluaisin saada vastauksen tähän kysymykseen, mitä eroa noilla kahdella alkoholin ongelmakäyttäjällä on. Ja sanon vakavissani, etten usko olevani alkoholisti. Olen juonut viinaa suurkuluttajan verran jo n. 10 vuotta, mutta vasta viime vuosina olen alkanut kokea sen ongelmaksi ja huolestunut omasta puolestani. Ja huom. silti onnistunut viime kuukausina vähentämään (rahan puute, autolla päästävä töihin, enemmän aamuvuoroja).

Ja tässä lisää vettä myllyyn ehkä joillekin, jotka haluavat leimata minut alkoholistiksi verrattuna huolestuneeseen suurkuluttajaan: vanhempani luulevat, etten juo ollenkaan, enkä ole hennonnut/uskaltanut/kyennyt murtamaan tätä illuusiota. Järkytys voisi olla suuri, jos tietäisivät totuuden; tyttö juo päivittäin, enemmän tai vähemmän. Ja kyllä, en kuvittele, vaan tiedän heidän luulevan minua siveäksi, joka juo tuskin mitään koskaan. Syy siihen on se, että heidän juhlissaan tarjolla on vain kuivaa shampanjaa, viinejä tai olutta, joista mitään en juo.

Juomiseni määrä nousi huomattavasti tavattuani juovan avopuolisoni. Jos hän olisi ollut vähän juova/absolutisti, Tiedän, että minunkin juomiseni olisi vähentynyt huomattavasit - minulle olisi riittänyt viikonloput sohvalla lojuen tai patikkaretkillä.

Kysymys vielä lopuksi: miksi ihmisillä on tarve päästä leimaamaan alkoholiongelmaisia heti alkoholisteiksi, vaikka mahdollisesti ovat "vain" suurkuluttajia?!

[Juoppolaura]

Omaa tilaansa voi koetella tekemällä viikkosuunnitelman alkoholinkäytöstä ja vertailla tätä toteutumiseen. Jos kykenee hallitsemaan käyttämiään määriä, ei oikeastaan ole mitään hätää.

Mä voisin juoda pääni täyteen ja mennä töihin bussilla ihan hirveessä tilassa, mut aamulla aikaisin herääminen on tosi rankkaa, joten olen vähentänyt juomistani. Psyykannut itseni ajoissa nukkumaan, psyykannut itseni humalaisemman oloiseksi, jotta juominen loppuisi. Se on tehonnut. Aion päästä huomenaamuna autolla töihin, enkä ottaa enää viidettä drinksua.

[Smokki_ja_Sikari]

Mä oikeasti haluaisin saada vastauksen tähän kysymykseen, mitä eroa noilla kahdella alkoholin ongelmakäyttäjällä on. Ja sanon vakavissani, etten usko olevani alkoholisti. Olen juonut viinaa suurkuluttajan verran jo n. 10 vuotta, mutta vasta viime vuosina olen alkanut kokea sen ongelmaksi ja huolestunut omasta puolestani. Ja huom. silti onnistunut viime kuukausina vähentämään (rahan puute, autolla päästävä töihin, enemmän aamuvuoroja).

Alkoholisteja on kahdensorttisia.

Toiset pitää jopa kolmen viikon taukoja, mutta sitten on pakko saada alkoholia. Kun juominen alkaa, se jatkuu useita päiviä ja määrät on aika pelottavan suuria. Heille yhtäjaksoisen juomisen lopettaminen on todella vaikeaa. Aamulla krapula on kova ja se vaatii "loivennusta", jolloin uusi päivä läträämisen kanssa alkaa. Jossain vaiheessa tällaiset alkoholistit joutuvat turvautumaan katkaisuhoitoon juomisen lopettamiseksi.

Toiset alkoholistit ovat tissuttelijoita. Alkoholia pitää saada päivittäin. Tissuttelijat yleensä laskevat käyttämäänsä määrää niin, että pääsevät aamulla autolla töihin - niin pääsin minäkin. Vakioannokseni oli 12 annosta illassa. Kun aloitin sen nauttimisen heti töiden jälkeen, mittari näytti taas aamulla nollaa.

Tissuttelijalle hyvä keino saada selville, onko suurkulutus kääntynyt alkoholismin puolelle on kokeilla lyhyitä juomataukoja. Kerran viikossa päivä ilman, kerran kuukaudessa viikko ilman ja kerran vuodessa kuukausi ilman. Niin kauan, kuin tällainen juomisrytmi onnistuu, voi olla varsin huoletta alkoholismin suhteen - se on vasta kehittymässä.

Alkoholismista puhutaan myös geneettisenä ominaisuutena. On todellakin löydetty kaksikin eri geeniä, jotka ovat yhteydessä alkoholismiin. Toinen geeni tuntuisi olevan yhteydessä tuohon jaksottaiseen juomiseen ja toinen geeni tuntuisi olevan yhteydessä tissutteluun. Jos haluaa nähdä alkoholismin geneettisenä ominaisuutena, voi aivan hyvin ajatella juovansa kyllä paljon, mutta geeni puuttuu. Silloin tuo alkoholinkäyttö muuttuu pakonomaiseksi vasta hieman myöhemmällä iällä.

[Juoppolaura]

Myönnän kuuluvani tuohon tissuttelijajoukkoon. Viinan läträystä en aloita koskaan heti aamusta, ei ole tarvetta. Haluan suorittaa päivän toimet vaikka sitten väsyneenä, mutta selvänä. Muutaman kerran eläissäni (=kun olen tavannut nykyisen miekkoseni, eli 1,5v sisään) olen juopotellut seuraavana aamuna jatkaen. Ei ollut hääppöistä, oikeastaan ei edes kivaa.

Ja myönnän senkin, että päivänkin juomattomuus ilman tosi hyvää syytä (on kipeä, vanhempien luona yötä jne.) on aika hankalaa. Fyysisesti tuskin, mutta tottumuksen takia. Joka ilta vaan päättää, että miksi en joisi? Äh, olenko siis kumminkin alkkis?! Oh my god.. Joka tapauksessa vähempien määrien nauttiminen onnistuu, mutta joka päivä juopottelen, joo...

[Smokki_ja_Sikari]

Ja myönnän senkin, että päivänkin juomattomuus ilman tosi hyvää syytä (on kipeä, vanhempien luona yötä jne.) on aika hankalaa. Fyysisesti tuskin, mutta tottumuksen takia. Joka ilta vaan päättää, että miksi en joisi? Äh, olenko siis kumminkin alkkis?! Oh my god.. Joka tapauksessa vähempien määrien nauttiminen onnistuu, mutta joka päivä juopottelen, joo...

Kun vuosia kuluu, niillä määrilläkin on taipumus kasvaa. Minä ehdin juoda ihan "tottumuksen vuoksi" päivittäin melkein 40 vuotta. Puhun siis omasta kokemuksesta, enkä yritä pelotella. Jossain välissä kävin lääkärilläkin. Lääkäri sanoi, että en ole alkoholisti. Olet vain suurkuluttaja. Ehdotti hoidoksi vähentämispillereitä ja 3 käyntiä psykologilla. Hinta olisi tuolloin ollut 3000 markkaa. Ovathan nuo pillerit joitain auttaneetkin, mutta onneksi en mennyt siihen retkuun, vaan jatkoin juomista vielä yli 10 vuotta - eihän minulla mitään hätää ollut, kun kerran en ollut alkoholisti. Pidin aika hyvin kiinni sellaisesta periaatteesta, ettei alkoholia ennen kello neljää. Aivan viimeisinä vuosina huomasin, että nuo periaatteetkin alkoivat lipsua - siis viikonloppuina. Korkkasin pullon jo aamulla ja ennen puoltapäivää piti mennä nukkumaan - ettei tulisi liian humalaan illan ryyppämistä ajatellen. Pari vuotta tein vähentämis ja lopettamispäätöksiä, kunnes olin valmis myöntämään, että viina on minun voittajani.

Ajatus alkoholismista sairautena selitti itselleni koko kuvion. Elämässä pystyin vaikka mihin, mutta en viinanjuonnin vähentämiseen. Loput voit lukea tuolta palstaltani lopettajien puolella.

Tuossa aiemmin harmittelit, kun sinusta yritetään tehdä väkisin alkoholistia. Ajattelepa asiaa ihan toisin päin. Jos tuo lääkärini olisi osannut asian minulle kertoa jo kymmenen vuotta aiemmin, olisin ollut todella kiitollinen. Itse en sinua alkoholistiksi mielestäni väittänyt. Pyysin vain tekemään nuo kokeet, joiden avulla voit itse varmistua asiasta. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin loppujen lopuksi sellaista sairautta, kuin alkoholismi ei ole Suomessa määriteltykään. Puhutaan vain päihderiippuvuudesta. Minä en taitaisi enää olla päihderiippuvainen, kun en ole toista vuoteen juonut alkoholia. Alkoholisti olen edelleen. Varsin pienellä harjoittelulla oppisin kyllä sen tavan uudestaan.

Jos itse määritttelet itsesi alkoholistiksi, kuten minä olen tehnyt, voit halutessasi ryhtyä hoitamaan sitä sairautena. Siihen on olemassa hoito. Sinun ei tarvitse ryhtyä hoitamaan itseäsi päivääkään ennen, kuin itse haluat. Voit testata vaikka lopun ikäsi, olenko väärässä vai en. Jos kuitenkin päätät pitää itseäsi alkoholistina, et enää koskaan kuseta itseäsi asian suhteen.

[Juoppolaura]

Jos esitän kysymyksen, olenko alkkis vai hevijuuseri, ja vastauksen ekana asiana puhutaan alkoholismin kieltämisestä, tulee mieleen, että minut vaan halutaan leimata alkkikseksi miettimättä/kannustamatta minua miettimään miten mahtaisi olla. Kun kysymys kuuluu, voinko vähentää vai täytyykö kokonaan lopettaa. Tai sitten otan liikaa itseeni.

Huomaan miettineeni alkkisjuttuja nyt pari päivää vähän liikaa, kun kahtena iltana olen vetänyt ihan hirveät kännit. Väitin toissailtana, etten joisi viittä enempää, mutta lopulta vedin kaapista vielä kaksi lonkeroa (toinen jäi kesken, kun nukahdin sohvalle ). No se ei ollut paha känni, mutta aamuherätykseen verrattuna liikaa. Eilen vetäsin puoli litraa viinaa, vaikka monesti viisikin drinksua riittää. En ymmärrä miksi. Tai tiedän, etä se liittyy tähän alkoholismimietintään. Kun asiaa miettii liikaa, se asia on mielessä ja sitten sitä myös juo. Join ihan liikaa, aamulla 7ltä heräsin tosi pahaan oloon, olisin voinut oksentaa jopa. Harvoin noin pahoja oloja on. Hyvin harvoin. Autolla en pääse tänäänkään iltavuoroon.

Avasin keskustelun avokin kanssa alkoholin käytöstämme eilen. Vastaus kysymykseen "pitäiskö meidän vähentää juomista?" oli ensin myönteinen, mutta jatkokysymysten jälkeen tajusin että kaikki oli van sarkasmia ja todellista keskustelua ei syntynytkään. Tyyliin "eiköhän me vähennetä viimeistään, kun hengitys ja syöminenkin lakkaa". Mutta hänen mielestään olemme hevijuusereita. Se jää nähtäväksi.

Ainiin, olen käynyt 2-kymppisestä asti vähän väliä erilaisilla psykologeilla ja -iatreilla. Nykyisellä käyn vain niin harvoin, että saan lääkkeitä, cipralexia. Toimii, enkä aio luopua pitkiin aikoihin. Nyt huomaan, kuinka masentunut ihminen olen oikeasti varmaan koko ikäni ollut. Olen kertonut lekurille jo ennen avokin löytymistä olevani huolissani alkoholinkäytöstäni, mutta hän ei ole ollut huolestunut. Aluksi siksi, koska baareissa käymällä tapaa ihmisiä/miehiä. Viimeksi taisi jo kuitenkin kertoa antabus-mahdollisuudesta, mutta huolissaan minusta/juomisestani hän ei ole ollut missään vaiheessa. Tosi erikoista, vaikka olen kertonut suoraan miten paljon juon ja että itse olen huolissani.

En ole yrittänyt olla juomatta päivääkään, en vaan ole tehnyt sitä päätöstä. Kokeilen joku päivä (toivottavasti yhdessä avokin kanssa)..

[Ellis79]

Mun mies sanoi usein, että alkoholinkäytön raju vähentäminen/lopettaminen on vaikeaa siksi koska siihen liittyy niin paljon sosiaalisia tilanteita.

Tosiasia oli kuitenkin se, ettei mieheni alkoholinkäyttöön ollut enään pitkään aikaan liittynyt mitään sosiaalista. Välillä hän joi vähemmän ja oli vain kännissä, mutta silloin kun hän veti viinaa hän lopulta nukahti (=sammui) eikä ollut tippaakaan seurallinen. Onko teidän alkoholinkäyttönne tänäpäivänä sosiaalista? Olen saanut sen käsityksen, että juotte kahdestaan kotona.

En lopulta kuitenkaan oikein ymmärrä tätä sun pohdinta suurkuluttajan ja alkoholistin välillä. Olet itse luetellut tänne mitä alkoholi sinulle aiheuttaa:

Omaa tilaansa voi koetella tekemällä viikkosuunnitelman alkoholinkäytöstä ja vertailla tätä toteutumiseen. Jos kykenee hallitsemaan käyttämiään määriä, ei oikeastaan ole mitään hätää.

...... Aion päästä huomenaamuna autolla töihin, enkä ottaa enää viidettä drinksua.

Huomaan miettineeni alkkisjuttuja nyt pari päivää vähän liikaa, kun kahtena iltana olen vetänyt ihan hirveät kännit. Väitin toissailtana, etten joisi viittä enempää, mutta lopulta vedin kaapista vielä kaksi lonkeroa (toinen jäi kesken, kun nukahdin sohvalle ). No se ei ollut paha känni, mutta aamuherätykseen verrattuna liikaa. Eilen vetäsin puoli litraa viinaa, vaikka monesti viisikin drinksua riittää. En ymmärrä miksi....Autolla en pääse tänäänkään iltavuoroon.

Toisin sanoen siis et pysty pitämään suunnitelmistasi kiinni.

Jos esitän kysymyksen, olenko alkkis vai hevijuuseri, ja vastauksen ekana asiana puhutaan alkoholismin kieltämisestä, tulee mieleen, että minut vaan halutaan leimata alkkikseksi miettimättä/kannustamatta minua miettimään miten mahtaisi olla. Kun kysymys kuuluu, voinko vähentää vai täytyykö kokonaan lopettaa.

Alkoholismin kieltämisestä puhutaan siksi, että alkoholistit ovat erittäin taitavia uskottelemaan itselleen miksi he juovat tai päinvastoin miksi he eivät voi olla juomatta. Siis niin taitavia, etteivät huomaa itsekään sitä, että tekevät jatkuvasti kehäpäätelmiä.

Juomiseni määrä nousi huomattavasti tavattuani juovan avopuolisoni. Jos hän olisi ollut vähän juova/absolutisti, Tiedän, että minunkin juomiseni olisi vähentynyt huomattavasit - minulle olisi riittänyt viikonloput sohvalla lojuen tai patikkaretkillä.

Olen juonut viinaa suurkuluttajan verran jo n. 10 vuotta, mutta vasta viime vuosina olen alkanut kokea sen ongelmaksi ja huolestunut omasta puolestani.

Olen kertonut lekurille jo ennen avokin löytymistä olevani huolissani alkoholinkäytöstäni, mutta hän ei ole ollut huolestunut.

Huomaatko? Oikeastaan laitat nykyisen juomistyylisi avokkisi syyksi, vaikka toisessa lauseessa sanot juoneesi huomatavia määriä jo ennen kuin hän tuli kuvioihin.

Olen tästä asiasta lukenut ja joskus törmännyt sellaiseen ajatukseen, että suurkuluttaja pystyy vähentämään kulutustaan olemalla pidemmän ajan juomatta. Siis esimerkiksi puolivuotta tai vuoden, ja sen jälkeen suurkuluttaja saa alkoholinkulutuksen pidettyä "sopivalla tasolla", kuten esimerkiksi saunakaljat kerran viikossa. Tietenkin ensin pitää miettiä, mikä siinä omassa alkoholinkulutuksessa mättää, ts. mikä olisi sopiva alkoholinkulutuksen määrä.

Se, miksi lääkäri ei ole asiasta ollut huolestunut on todellakin valitettavaa. Mielestäni siinä vaiheessa kun ihminen alkaa puhumaan alkoholinkäytöstään lääkärissä pitäisi ammatti-ihmisten ymmärtää ottaa asia tosissaan. Meitä on valitettavasti niin moneen junaan.

Minun rehellinen mielipiteeni on, että juot vaarallisen paljon. En usko tuollaisten alkoholimäärien edistävän unta tai mitään muutakaan fysiikassasi tai psyykkeessäsi, vaikka niin tahdot itsellesi uskotella. Haluat kysyä, "miksi et joisi tänään?", vaikka ns. tavallista, työssäkäyvää elämää viettävä ihminen kysyisi "miksi joisin tänään?".
Se, että häthätää pääset bussilla töihin tai lenkille ennen sitä puolikasta viinapulloa ei tosiaakaan tarkoita, että kykenet alkoholinkäytöäsi hallitsemaan. Hieno asia on, että ymmärrät ottaa sen bussin etkä omaa autoa!! Kaiken kertomasi perusteella uskallan kysyä, onko sinulla juuri muuta elämää kuin juominen ja töissä käyminen? Tuntuu siltä, että juomisen suunnittelu, juominen ja siitä toipuminen vie niin paljon aikaa elämästäsi, ettei sinulla oikeastaan ole aikaa juuri muuhun. Olet täällä kertonut myös siitä, miten hoidat masennusta cipralexillä. Käytät niin paljon alkoholia, että se mahdollisesti jo itsessään aiheuttaa alakuloa ja masennusta.

Haluat kuulla vastauksen tuohon kysymykseesi. Homma ei toimi niin. Tiedät itse vastauksen. Ja jos et tiedä, niin ole pitempi aika juomatta. Kyllä se asia sinulle sitten selviää

Ps. Smokki ja Sikari osaa kyllä muotoilla tämän asian niin hienosti, komppaan joka ikistä sanaa.

[kori]

"
Vakioannokseni oli 12 annosta illassa. Kun aloitin sen nauttimisen heti töiden jälkeen, mittari näytti taas aamulla nollaa.

Ihmettelen miten maksa, haima, sydän ym. kestivät 40 v tätä tahtia.

[Dave]

Epäilen etteivät nuo cipralexit paljon auta kun noin rankasti nauttii alkoholia. Minun masennukseni, joihin myös olin kokeillut myös ja mm Cibralexia,hävisivät sen tien, kun lopetin juomisen ja opettelin oikeasti kohtaamaan elämän.

Olen tuolla toisessa ketjussa ehdottanut kuukauden juomnattomuutta kokeiluna. Kuten sanottu, se ei tarkoita, että vaikka olisi kuukauden juomatta onnistuneesti, ei silti voisi olla alkoholisti. olinhan minäkin usein. Kuitenkin, jos ei edes kuukautta pysty olemaan. niin silloin kyllä hälytyskellojen pitäisi soida ja selittelyjen ja kyselyjen sijaan asialle pitää tehdä jotakin ja hakea apua, sitä kyllä löytyy.

[Smokki_ja_Sikari]

Jos esitän kysymyksen, olenko alkkis vai hevijuuseri, ja vastauksen ekana asiana puhutaan alkoholismin kieltämisestä, tulee mieleen, että minut vaan halutaan leimata alkkikseksi miettimättä/kannustamatta minua miettimään miten mahtaisi olla. Kun kysymys kuuluu, voinko vähentää vai täytyykö kokonaan lopettaa. Tai sitten otan liikaa itseeni.

Näinhän se asia on.

Varmaan sinua hoitaneet ammatti-ihmiset ajattelevat hieman fiksummin. He saattavat ajatella, että hoitosuhteen ylläpitäminen on tärkeämpää, kuin kohtuuton alkoholinkäytöstä meuhkaaminen. Itse olin kuntoutuksessa ja sosiaalihoitaja puhui kohtuukäyttöasiaa. Suutahdin hieman ja kysyin, uskooko hän todella kohtuukäyttöön tehtyään 10 vuotta työtä päihdekuntoutuksessa. Sosiaalihoitaja vastasi, ettei usko, mutta näin nykyään koulutetaan puhumaan.
Syyttäminen ja leimaaminen ovat asioita, jotka eivät toista ihmistä alkoholiasioissa auta. Ei se oivallus perille mene, kun sanotaan, että tunnusta nyt. Varsin viisalla tavalla oivallat, myös tuon itseensäottamis-asian. Pakkohan sen ihmisen on itseään puolustaa, kun oikein sormella osoitetaan.

Minusta sinun kannattais kaikessa rauhassa pohtia tuota omaa tilannettasi alkoholin suhteen. Meillä tissuttelijoilla ei ole mitään akuuttia kiirettä tehdä ratkaisua. Jos hyväksyt olevasi alkoholisti, voit juoda aivan hyvällä omallatunnolla. Ei tarvitse hakea syyllisiä omaa sairautta kauempaa, eikä selitellä kenellekkään mitään. Voit hankkia tietoa lopettamisesta ja kaikessa rauhassa miettiä, milloin sinulla on sellainen hetki elämässä, että olet valmis. Voit myös miettiä ja pohdiskella, mitä kaikkea siihen muutokseen kuuluu. Varmaankin on syytä hyväksyä myös se, että et voi odottaa avopuolisisosi innostuvan asiasta. Miten aiot siihen asiaan suhtautua? Jos avopuolisosi on myötäsukainen sinun lopettamistasi kohtaan, niin hyvä niin. Voi jossain vaiheessa lopettaa ehkä itsekin. Entä jos hänelle se sittenkin viina on sinua tärkeämpää? Pystytkö itse lopetaamaan, jos puolisosi on jatkuvasti juovuksissa?

Ei se oikeastaan ole hullumpi ratkaisu sekään, että ottaa niitä antabustabletteja ja koettaa kuukauden pätkäraittiutta. Tavallaan sekin asia on joskus edessä kuitenkin. Varmaan pari viikkoa on aluksi aika hankalaa, mutta kuukauden pääästä voi sitten taas tehdä uudet valinnat.