Olet täällä

Käyttää? Ei käytä?

Vilpola on keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille. Huoli läheisestä on suuri kun epäilys tai tieto huumeiden käytöstä tulee ilmi. Tule vilvoittelemaan tunteitasi muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Vilpolassa kaikki tunteet ovat sallittuja.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja 4NN4 » 10.10.2010 10:37:54

Kirjoitin jo tuonne Kotikanavan puolelle, mutta koska myös aineet ovat jossain määrin varjostaneet meidän eloa, kirjoitan myös tänne. Ehkä ymmärtäisin paremmin tilanteemme jos kuulisin kokemuksia ihmisiltä jotka ovat olleet / ovat samassa tilanteessa. Tilanteemme on se, että miehelläni on vuosien vahva päihde/sekakäyttötausta.

Olemme olleet yhdessä reilun kaksi vuotta. Tavattuamme mieheni kertoi lopettaneensa bentsot reilun kuudentoista vuoden säännöllisen popsimisen jälkeen. Hän on ollut myös useita kertoja katkolla ja hoidossa, aikana ennen meitä. Viimeisen kerran tapaamistamme edeltäneenä keväänä. Ennen tapaamistamme pääasiallinen aine oli subu, mutta taisi sinne ränniin upota muutakin. Vuosi seurusteltuamme minulle selvisi, että hän oli retkahdellut kuukauden-parin välein. Itse hän ei tietenkään minulle mitään kertonut vaan asia tuli ilmi kautta rantain. Myös lääkkeiden välittämistä oli ollut. Onneksi rötökset ja muut hölmöilyt jäivät taakse aika kevyesti. Sen jälkeen kun edellisen vuoden retkahdukset tulivat ilmi, sovimme rehellisyydestä. Hän vaikutti kovin helpottuneelta että sain kuitenkin lopulta tietää retkahduksista. Tämän vuoden puolella tiedän alkuvuodelta n. 5 retkahdusta. Kevään jälkeen hän ei kamaa ole kertomansa mukaan vetänyt. Tästäpä aasinsilta tämänhetkiseen ongelmaan: mies on jäänyt minulle toistuvasti kiinni juomiseensa liittyvistä valheista. Tuntuu, että viimeisen puoli vuotta en ole muuta tehnyt kuin istunut kotona odottamassa ja itkemässä koska mies suvaitsisi tulla kotiin. Dokausreissut venähtävät yleensä yön yli kaavalla vedetään pikakännit, mennään jonkun tutun luokse ja sammutaan pajareiden jälkeen. Välillä voi olla parikin viikkoa suht. rauhallista aikaa jolloin saan kerättyä voimia ja valitettavasti myös uutta toivoa. Silloin varaillaan a-klinikka-aikoja ja luvataan aloittaa antabukset. Vuodatetaan sydäntä ja toivotaan että suvantovaihe jatkuisi ikuisesti. Luulen, että mieskin toivoo samaa. Viime yön mies oli reissussa kolmannen yön viikon sisään. Hänen piti vaan hakea naapurista tupakkaa. Olen niin kypsä siihen ettn voi laskea toista edes kauppaan rauhallisin mielin kun en tidä montako tuntia / päivää reissuun menee vaikka kauppaan on alle 100 metriä. On hän ilmeisesti tuskaillut juomistaan kavereilleen, eli hän aivan hyvin tiedostaa ongelman ja kärsii siitä. Tässä tapauksessa vaan pelkään, että hän on tehnyt kaikki mahdolliset mokat jotka herättäisivät normaalin ihmisen hakeutumaan hoitoon niin moneen kertaan, että mikään ei enää riitä nostamaan hänessä häpeäntunnetta alert-tasolle. Viimeaikaisista tempauksista mm. myynyt pyöräni, nukkunut rapussa, sammunut keskustassa heti aamusta, nukkunut sillan alla... Vähän aikaa sitten tullessani kotiin, mies makasi sammuneena sohvalla kun hänen poikansa lueskeli vielä iltakirjaa sängyssä. "Isi nukahti sohvalle". Totta kai silloin kun asiat ovat hyvin, ne ovat todella hyvin. Katsotaan leffoja, ollaan lasten kanssa, käydään syömässä, paikoissa, suunnitellaan elämää... Ilman niitä päiviä en jaksaisi.

Tuntuu että miehen jutuissa on todella monta kerrosta tai monta totuutta. Ensimmäinen kerros kertoo, vaikka olisi ottanut huikan jonkun kaljasta, toinen juo ja samalla tekee pilaa juomisestaan, kolmas juo vaikka ei haluaisi ja neljäs tuntee syvää halveksuntaa kaikkia päihteitä kohtaan. Vai oliko se rakkautta...? Naapurustosta on löydetty kaveriksi samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat miehet. Heilläkin on lapsia mutta tilanne on sikäli pahempi että tissuttelu on päivittäistä, koulutusta ei ole, työhistoriaa ei hanttihommia enempää ole ja puolisot polttavat myös pilveä. Näin hän voi kokea meidät "paremmiksi ihmisiksi" kun ei ota mallia sieltä mistä pitäisi. Minä en enää kehtaa kutsua ketään kylään kun en koskaan tiedä onko mies silloin reissussa. Minun ystävät eivät miestäni kiinnosta, kun ovat jotenkin noloja ja säälittäviä kun voivat itse päättää elämästään. Silloin harvoin kun näemme ystäviäni, mies vetäytyy eikä juuri edes osallistu keskusteluihin. Ylimielisyyttä? Heikkoa itsetuntoa?

Olen todella, todella hukassa kun en tiedä onko suunta parempaan vaikka kaljaa meneekin. Välillä tuntuu että joku ajatus on selkiytynyt ja jotain edistystä tapahtunut kunnes taas mennään. Olen aikalailla valmis vaihtamaan osoitetta. Mies ei halua erota ja tiedän että mun muuallemuuttamispuheet osaltaan lisäävät ahdistusta -> juomista, vaikka itse hän on siitä vastuussa. Minäkään en tahtoisi erota koska tuolla jossain sisimmässä on se ihminen johon rakastuin, joka kosi kymmenen kertaa, joka piilottelee minulle pieniä lahjoja ja jättää ihania viestejä. Tekee hyvistä päivistä ihania. Jatkuva epäily kamanvedosta kuitenkin myös kalvaa. Jos hän valehtelee juomisestaan, miksi olisi rehellinen kamasta. Hän tosin sanoo että ei mieti enää koko asiaa. Kun kerroin, että en voi olla epäilemättä hän vastasi että riittää että hän tietää itse ettei ole vetänyt. Hän on myös ollut todella vihainen muutamille vanhoille ystävilleen biletyksestä pitkänkin hoidossaolon jälkeen ja todella pettynyt menoon. En osaa tämän paremmin tilannettamme kuvailla mutta avuton olen juuri nyt. Jotenkin tuntuu että mieheni on liian ylpeä mihinkään ulkopuoliseen apuun mutta minä en halua sairastua tämän enempää. Niin ja mitään lääkitystä miehelläni ei juuri nyt ole.
When everything is a rope of sand, we should learn to let it go.
4NN4
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 5.10.2010 10:30:48

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja Petunia » 10.10.2010 13:12:06

Hei 4NN4! Tervetuloa mukaan porukkaan. Omien kokemusteni myötä olen vihdoinkin ymmärtänyt ja myös hyväksynyt sen, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi! On sitten kyse mistä tahansa päihteestä, niin se halu muuttua ja motivaatio pitää tulla omasta itsestä.

Toki nuorten kohdalla voi tilanne vielä olla hiukan erilainen, varsinkin ellei päihteiden käyttö ole täysin riistäytynyt hallinnasta. Olen itse elänyt päihde-elämää tyttärenä (isäni oli alkoholisti), puolisona ja äitinä. Kaikkia läheisiäni olen yrittänyt auttaa, jopa aivan uskomattoman paljon - liikaa... (tämä on valjennut itselleni vasta oikeastaan kokonaisuudessaan vasta tämän vuoden aikana, kun olen terapiassa käynyt läpi asioita). Mutta tämähän on niin tuttua lähes kaikille läheisille :(

Senkin allekirjoitan, mitenkään kenenkään tilannetta väheksymättä, että oman lapsen päihdeongelma on kaikista pahin. Vanhempia ei ole pakko tavata ja puolison voi jättää. Omaa lasta ei. Ja tiedän tasan tarkkaan, kuinka helppoa näin on sanoa ja kuinka vaikea asioita on toteuttaa todellisessa elämässä.

En tiedä, oletko hakenut itsellesi apua, mutta tee ainakin se! Soita auttaviin puhelimiin, mene läheisryhmiin ja mieti tarkkaan, mitä haluat tulevaisuudelta. Ja riittävätkö sinulle miehesi puheet ja pienet "jutut", vai vaaditko häneltä pitempiaikaista näyttöä muutoksesta? Hänellä on takanaan jo pitkä käyttöhistoria ja siihen liittyy varmasti asioita, joita sinulle ei edes ole kerrottu. Jokainen väärinkäyttäjä kaunistelee omaa tilannettaan. Mainitsit myös lapsista (miehesi?) ja se kuulosti pahalta. Voiko lapset jättää kaksin isänsä kanssa? Tässä kohdin pitäisi mielestäni hälytyskellojen soida!

Kuulostaa siltä, että miehelläsi on useampia riippuvuuksia ja saattaa olla myös niin, että jos yhdestä pääsee (hetkeksi) eroon, niin toinen tulee tilalle. Nämä ovat niin älyttömän vaikeita asioita ja kun niihin liittyy vielä rakastaminen ja välittäminen ja usein läheisriippuvuus (joka vain pahenee vuosien myötä), niin vaatii paljon voimia lopettaa toisen hyysääminen ja juttuihin uskominen. Saatan kuulostaa kovalta, mutta kirjoitan näistä oman kokemukseni kautta. Toivottavasti löydät apua - voimia sinulle!
Petunia
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 172
Liittynyt: 25.7.2010 08:01:29

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja tumati » 12.10.2010 20:09:20

Hei 4NN4,

vaikka jättäisit miehesi, ei sen tarvitsisi olla niin loppuelämän. Ehkä hän sitten tajuaisi, mitä on menettänyt ja se voisi olla syy vaikka raitistua. Ja niinkuin Petunia sanoi, ei päihteellä ole väliä, alkoholi luokitellaan nykyään kovaksi päihteeksi. Väärinkäytettynä tosi paha.

Ajattele lapsiasi, pian he tajuavat, että ei iskä nukahtanut vaan sammui. Hae ihmeessä apua, vielä kun jaksat.
Kuitenkin lasten on parempi kasvaa ilman isää kuin päihtyneen isän kanssa. Ja ehkä he myöhemmin saavat isänsä takaisin, jos hän päättää raitistua.

Voimia sinulle. Olet rankkojen valintojen edessä ja joudut vielä päättämään muiden puolesta. :cry:
tumati
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 142
Liittynyt: 21.9.2010 15:58:55

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja VanamoII » 15.10.2010 22:54:40

Hei 4NN4,

Petunia sanoi sen, mitä olen monesti ajatellut: puolison voi jättää, lastaan ei. Siksi itsellänikin narkomaanin vaimona oli jotenkin hankalaa käydä missää vertaistukiryhmässä ( niissä oli yleensä vanhempia). Tuntui, että mitä minä valitan, mähän voin tehdä päätöksen ja poistua. Lapsessaan, vaikka hän on aikuinen, on aina kiinni jollain tasolla.

Itse tein ratkaisuni pitkän yhdessä olon jälkeen: jos me jatkamme mieheni kanssa yhdessä, me kaikki myös lapset, sairastumme. Ero koski, mutta kyllä täytyy sanoa, että oli aivan upeaa saada oma elämä takaisin. Ei enää aikuisen ihmisen kyttäämistä, lupauksiin pettymistä, pelkoa mm. siitä hoitaako isä lapsiaan vai onko hän jossain muualla.

Olet vaikean ratkaisun edessä, mutta muista, että toisenlaistakin elämää on olemassa!
VanamoII
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 11
Liittynyt: 27.9.2010 22:30:23

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Kerttu » 16.10.2010 15:04:22

VanamoII on tehnyt vaikean valinnan.
Mutta niinkuin hän toteaa vaikka eroaminen koski
paljon tuli tilalle.
On äärettömän rankkaa elää sellaisessa suhteessa jossa joutuu
koko ajan kontrolloimaan toista ja elämään kuin varpaisillaan.
Jokainen haluaa elää edes jonkinlaista turvallista elämää.
Mutta me jokainen teemme itse valintamme.
Täältä palstalta voi tarttua jotain meille kaikille ja ainaki juuri se että toisenlaistakin
elämää on olemassa.

T. Ohjaaja Kerttu
Ohjaaja Kerttu
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 164
Liittynyt: 27.8.2010 11:50:28

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja 4NN4 » 29.10.2010 11:34:10

Ohjaaja Kerttu kirjoitti:On äärettömän rankkaa elää sellaisessa suhteessa jossa joutuu
koko ajan kontrolloimaan toista ja elämään kuin varpaisillaan.

T. Ohjaaja Kerttu

Kiitoksia vastauksestasi,
Onneksi meidän elämään mahtuu paljon muutakin kuin varpasillaan oloa ja pelkoa ja enin osa päivistä menee ihan arkea pyörittäessä. Toivon toivon, että tästä tulee selviämistarina ja kun taakse katsoo, ollan jo tultu pitkän matkaa vaikka huonoja kausiakin on. Pidän kuitenkin silmät auki. Ja netin :)

Minulla ei ole tuttavapiirissä ihmisiä, jotka olisivat vastaavassa tilanteessa niinpä en tiedä miten vastaavasta päihteidenkäytöstä "kuuluu" toipua. Niin kauan kun näen, että toinen haluaa muutosta, en voi itsekään luovuttaa. Vai kuinka?
When everything is a rope of sand, we should learn to let it go.
4NN4
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 5.10.2010 10:30:48

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Jekaterina » 29.10.2010 22:28:48

Hei 4NN4,
Olen vaistoavani, että teidän perheessä on menossa ihan hyvä vaihe. Hienoa. Miehesi on käyttänyt erilaisia aineita toistakymmentä vuotta. Onko hän nyt hakeutunut hoitoon vai yrittääkö hän päästä irti riippuvuudesta yksin ja sinun avullasi? Tottakai aina on toivoa ja läheistä ihmistä pitää tukea, silloin kun hän itse on valmis muutokseen.

Oman jaksamisesi kannalta komppaan sinua ei vain pitämään silmät auki sekä kirjoittamaan ja lukemaan tätä palstaa. Olen muillekin ehdottanut päiväkirjanpitoa omista tunteista ja suhteen kehittymisestä. Tännekkin kirjoittaminen, omien juttujen uudelleen lukeminen toimii sellaisena.

Tsemppiä molemmille :)
Ohjaaja Jekaterina
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 132
Liittynyt: 18.10.2010 07:27:12

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja 4NN4 » 30.10.2010 23:27:25

Kiitos vastauksestasi, Jekaterina.

Käyttöhistoria on pitkä ja hoidossa hän on ollut monia kertoja, erimittaisia jaksoja. A-klinikalla käynyt kymmenkunta vuotta, välillä enemmän välillä vähemmän. En sanoisi, että hän jotenkin minun avullani yrittää eroon. Meillä on iso uusioperhe joka vie paljon aikaa. Lämpö/rakkaus mitä hän saa vaikkapa lapsilta on äärimmäisen tärkeää ja iso tuki hänelle. Hänellä on joitakin kavereita, joiden historia on yhteneväinen joiltakin osin. Heiltä hän saa "vertaistukea" ja juttuseuraa. Satunnaisesti hän tapaa "vanhoja" kavereita, käy kahvilla, vaihtaa kuulumiset. Pyörittelee silmiä jo joku ei vaan pysy "elämässä kiinni", ja on ilmesen tyytyväinen että itse pysyy. Minä ilman minkäänlaista huumetaustaa en vaan voi ymmärtää vaikkapa unettomuutta, painajaisia. Tai millaista se on kun "himot" iskevät. Millainen on olo niinä päivinä, kun ei vaan pysty mihinkään (näitä on onneksi aika vähän). NA:ssa hän kävi muutaman kerran mutta koki ongelmalliseksi sen, että ihmiset olivat niin eri vaiheessa toipumista, että osa oli vielä "ihan sekaisin".

Jotenkin tuntuu, että miehellä toipuminen menee porrastetusti - välillä harppauksittain ja välillä joku asia junnaa ja junnaa. Ikään kuin asioista luovutaan vaihe kerralla, ja välillä se luopumisesta valmistautuminen vie todella kauan aikaa / on pelottavaa, mutta sitten kun luopuminen tapahtuu, sitä ei ole vaikeaa ylläpitää. Tällä hetkellä suurin ongelma on juominen. Helppohan minun on sanoa että sekin pitäisi tuosta vaan lopettaa. Tiedän kuitenkin, että tämä on vain kausi joka lähenee loppuaan. Näen miten hän tekee jatkuvasti töitä itsensä kanssa eikä se taistelu ole ihan helppo. Jotkut tavat eivät vaan lähde helpolla. Aina ei tiedä, miten nopeaa toipumista on reilua odottaa.

Pidetään molemmat päiväkirjaa samaan kirjaan. Jos mies on jollain dokailureissulla, tekstiä syntyy valtaisasti, joten päiväkirjat ovat aika synkkiä. Mies puolestaan kirjoittaa enimmäkseen hyvinä kausina. Nyt ollaan kyllä pisteessä jossa kokisin tarpeelliseksi puhua kolmistaan jonkun ulkopuolisen tahon kanssa. En vaan tiedä mikä olisi sopiva paikka. Että saisimme ulkopuolisen arvion / tuen missä vaiheessa toipuminen todellisuudessa on. Itse mietin usein että mitä voin vaatia toiselta, kun tiedän että toinen on kuitenkin hitaasti rämpimässä ylös, vaikka välillä tuntuu ettei edistystä tapahdu... eipä mitään helppoja nämä.
When everything is a rope of sand, we should learn to let it go.
4NN4
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 5.10.2010 10:30:48

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Jekaterina » 1.11.2010 19:20:51

Hei 4NN4,
Kiitoksia vastauksesta 4NN4. Oletko kokenut, että päiväkirjoista on hyötyä? Millaista?
Tuo kolmannen ulkopuolisen henkilön kanssa keskustelu olisi varmasti hyödyllistä. En tiedä, missä asutte ja millaisia palveluita teidän asuinpaikkakunnallanne on. Mutta katsopa www.irtihuumeista.fi sivulta. Yläpalkissa on Läheis - ja perhetyönkeskus. Sieltä saa maksutonta neuvontaa. He varmaan osaavat neuvoa eteen päin, mikäli matka Helsinkiin on liian pitkä.

Kävin itse aikoinani mieheni hoitopaikassa perheterapiassa yhdessä hänen kanssaan. Se auttoi hahmottamaan tilannette, missä olimme perheenä.
Ohjaaja Jekaterina
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 132
Liittynyt: 18.10.2010 07:27:12

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja 4NN4 » 2.11.2010 10:59:49

Hei,
Kiitos Jekaterina vastauksestasi,

Lähinnä päiväkirjat auttavat sanomaan asioita silloin kun toinen ei ole kuulemassa tai ole juttutuulella. Sehän toimii myös vastavuoroisesti niin, että toinen voi asiat lukea silloin kun hänelle sopii. Asiat saavat myös oikeammat mittasuhteet kun ne saa kirjoitettua ylös.

Asumme pääkaupungissa, mutta minulle koko tilanne on kuitenkin niin uusi etten oikein tiedä mistä tukea pitäisi hakea. Perheneuvolaa olen harkinnut, mutta tuntuu että se on lähinnä vauvan nukkumattomien öiden takia terapiaan hakeutuville vanhemmille.

Tuntuu, että olen ymmärtänyt paljon tämän palstan kautta juurikin mieheni ulkopuolisuuden tunteesta. Että miksi vaikkapa menot tai kyläilyt minun ystävien kanssa eivät tunnu hänestä luontevalta jos on vähänkin veto pois tai ahdistunut olo. Jotenkin vaikeaa hyväksyä, että se miten minä hänet näen ei vastaa sitä miten hän itsensä kokee. Että hänen kokema ulkopuolisuuden tunne "normaaleihin perheisiin" on vaan hyväksyttävä ja elettävä sen mukaan, pakottamatta ja syyllistämättä. (Viikon oivallus :) )
When everything is a rope of sand, we should learn to let it go.
4NN4
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 5.10.2010 10:30:48

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja 4NN4 » 21.11.2010 09:46:39

Hieman uutisia. Edellisen viestin jälkeen pisaraakaan alkoholia ei ole mennyt ja varasin yhteisen A-klinikka-ajan. Ensimmäinen yhteinen käyntikin on jo takana. Tuntuu että olisimme kääntäneet uuden sivun. Ei vasrmastikaan ole kaikki tällä ohi ja uusi onnellinen elämä autuaana edessä ilman mitään hämminkiä, mutta nyt näyttäisi siltä että miehellä kynnys sekoiluun on korkeammalla koska jo tämä aika ilman alkoholia vieläpä ilman antabusta on hänelle sellainen saavutus, että tällä hän osaa todella selvänä oloa arvostaa. A-klinikalla aiomme käydä yhdessä vaikka menisi miten hyvin. En usko että omat voimani riittäisivät rakentavaan toipumiseen kaikesta mitä olemme kokeneet. Ja puhuimme, että on jotenkin parempi että voimme käydä suurimmat kipupisteet läpi yhdessä kodin ulkopuolella ja keskittyä kotona kotihommiin.

Ja ei, tämä ei ole ollut näin helppoa p*stä irtautumista. Minulla meni kaksi vuotta ennen kun löysin tänne. Historia on aikalailla osoittanut että se takapakki voi tulla ihan koska vaan. Toivon vaan, että ajan kuluessa ei yhtään niin herkästi. Näillä mennään.
When everything is a rope of sand, we should learn to let it go.
4NN4
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 5.10.2010 10:30:48

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja UusiTäällä » 21.11.2010 15:53:15

Onnea teille :) ja tsemppiä jatkoon! Takapakkia voi tulla, mutta jokainen selvitty selvä päivä on varmasti niin arvokas, että auttaa miestä näkemään selvänä elämisen potentiaalisen ihanuuden.
UusiTäällä
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 140
Liittynyt: 10.11.2010 18:34:02

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Jekaterina » 22.11.2010 22:01:51

Hei 4NN4,
Olen tosi iloinen uutisistasi! Asioista keskustelu ulkopuolisen ohjauksessa on todella hyvä juttu. Silloin keskustelu etenee ja asioita voi nähdä paremmin toisen osapuolen näkökulmasta. Nauti nyt tästä parantuneesta vaiheesta täysin siemauksin. Olet oikeassa, käyntejä kannattaa jatkaa, sillä toipumisprosessi vie aikaa.

Tsemppiä teille molemmille!

Terveisin
ohjaaja Jekateriina
Ohjaaja Jekaterina
Vertaisohjaaja
 
Viestit: 132
Liittynyt: 18.10.2010 07:27:12

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja 4NN4 » 26.11.2010 10:48:20

Kiitos paljon! Pian kuukausi takana, ja kuukausihan on aika kriittinen aika. Toistaiseksi menee hyvin. Kuulemma saa pahimmat höyryt ulos heti aamusta kun laittaa vauvan rattaisiin ja lähtee heti aamusta lenkille hyiseen talviaamuun. Aika hyvin pystyy elämään pelkäämättä jatkuvasti että tuleekohan toinen takaisin (silloin kun lähtee ilman vauvaa :)). Päivä kerrallaan!
When everything is a rope of sand, we should learn to let it go.
4NN4
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 25
Liittynyt: 5.10.2010 10:30:48

Re: Käyttää? Ei käytä?

ViestiKirjoittaja Ohjaaja Lauri » 6.12.2010 20:39:24

4NN4 kirjoitti:Kiitos paljon! Pian kuukausi takana, ja kuukausihan on aika kriittinen aika. Toistaiseksi menee hyvin. Kuulemma saa pahimmat höyryt ulos heti aamusta kun laittaa vauvan rattaisiin ja lähtee heti aamusta lenkille hyiseen talviaamuun. Aika hyvin pystyy elämään pelkäämättä jatkuvasti että tuleekohan toinen takaisin (silloin kun lähtee ilman vauvaa :)). Päivä kerrallaan!

Tervehdys 4NN4, ajattelin kysellä kuulumisiasi. Edellisestä on kulunut parisen viikkoa, missä mennään tänään itsenäisyyspäivänä?
Ohjaaja Lauri
 

Seuraava

Paluu Vilpola

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa