[george]

Pelkään, etten voi saavuttaa täydellistä raittiutta milloinkaan.

Kun ongelmajuomiseni alkoi olla ilmeistä kolmisen vuotta sitten, yritin ensin vähentää. Harvensin juomistani niin että join vain pari kolme kertaa vuodessa. Kuvittelin, että voisin oppia juomaan taas kohtuudella, mutta vaikka join harvoin, otin juodessani aina liikaa ja sorruin parin kolmen päivän putkiin.

Lopulta raitistuin, tai niin luulin. Ensimmäisen puolen vuoden aikana join yhden oluen. Sitten pysyin lähes puolitoista vuotta täysin ilman alkoholia. Enkä vain kuivana, vaan työstin todella elämääni, muutin ajattelutapaani ja maailmankuvaani ja persoonaani. Alkoholi jäi, baareissa ja yöelämässä en enää käynyt lainkaan. Päästin irti katkeruudesta ja vihasta ja opin elämään päivä kerrallaan.

Sitten tuli vuoden 2009 kesä ja repsahdin ensimmäisen kerran. Olin syvässä syyllisyydessä juotuani yhden illan. Salasin juomisen puolisoltani, sillä tiedän, ettei hän katselisi minua enää, jos joisin vielä yhdenkin kerran. Vannoin, että se jäisi viimeiseksi kerraksi ja pysyttelin kuivillla puoli vuotta. Repsahdin taas, join yhden illan. En nytkään kertonut puolisolleni.

Nyt pelkään, että olen lipumassa takaisin säännölliseen juomiseen, sillä kolme viikkoa sitten repsahdin taas, ja eilen uudelleen. Olen näiden tämänvuotisten ryyppyiltojen aikana vihdoin tajunnut, etten saa alkoholista enää mitään hyvää. En edes nousuhumalaa, vaan pelkästään epämiellyttävän ja sekavan olon. Huomaan selitteleväni itselleni, että join vain yhden illan ja pystyin lopettamaan, tai että join "vain" 12 alkoholiannosta.

Ensimmäinen repsahdus oli niin syvä katastrofi, etten uskonut selviytyväni sen aiheuttamasta syyllisyydestä. Kolme tämänvuotista repsahdusta ovat olleet henkisesti helpompia, enkä tiedä, onko se hyvä vai huono merkki. Onko juomisesta ja sen salaamisesta yli pääseminen helpompaa siksi, että olen henkisesti tuomassa alkoholia osaksi normaalia ja jokapäiväistä elämääni vai olenko vain oppinut antamaan itselleni anteeksi repsahdukset?

En halua juoda, en todellakaan halua. En vain pysty ymmärtämään, mikä sai minut näinä kolmena kertoina juomaan, vaikka luulin tehneeni sen todellisen muutoksen.

Olen jotenkin jumissa. Tiedän, etten tule koskaan menemään AA-kokoontumisiin, enkä liioin puhumaan tästä päihdehuollon ammattilaisille. Virallisesti juomispäiväni ovat olleet ohi jo kolme vuotta, enkä pysty tunnustamaan repsahduksiani kenellekään.

Tiedän, etteivät repsahdukset tee tyhjiksi niitä päiviä, jotka olen pysynyt raittiina, mutta pelkään pahoin, ettei puolisoni näe asiaa samoin, jos hän saa tietää. Tulevaisuus pelottaa. Pelottaa, etten pysty raittiuteen, vaikka kuinka haluan ja yritän. Pelottaa, että olen siihen liian heikko ja huono ihminen, ja pohdin, ansaitsenko näiden repsahdusten jälkeen edes mitään pelastusta. Olen rikkonut luottamuksen ja lupauksen, jonka tein itselleni ja puolisolleni. Olen pilannut kaiken.

[Basilica]

Ystävä hyvä,
eikö elämä olisi helpompaa ilman alituista pelkoa? Pelosta ei pääse, kuin olemalla rehellinen. Oma raittiuteni on vasta alkumetreillä, mutta kirjoituksesi herätti minussa niin tuttuja tuntoja, että halusin vastata. Tulin surulliseksi tilanteestasi, niin tuttua tuo pelkääminen on.

Olen jotenkin jumissa. Tiedän, etten tule koskaan menemään AA-kokoontumisiin, enkä liioin puhumaan tästä päihdehuollon ammattilaisille. Virallisesti juomispäiväni ovat olleet ohi jo kolme vuotta, enkä pysty tunnustamaan repsahduksiani kenellekään.

Armahda itseäsi ja kerro jollekin ihmiselle tilanteestasi. Tännekin kirjoittaminen ja tunnustaminen varmaan hiukan helpottavat, mutta tämä kanava ei voi korvata oikeata elämää.

Tulevaisuus pelottaa. Pelottaa, etten pysty raittiuteen, vaikka kuinka haluan ja yritän. Pelottaa, että olen siihen liian heikko ja huono ihminen, ja pohdin, ansaitsenko näiden repsahdusten jälkeen edes mitään pelastusta. Olen rikkonut luottamuksen ja lupauksen, jonka tein itselleni ja puolisolleni. Olen pilannut kaiken.

Sinä et ole vielä pilannut yhtään mitään, mutta jos jatkat epärehellisyyttä niin väistämättä tuo tilanne on edessäsi, että joudut toteamaan: Olen pilannut kaiken. MInä toivon sydämestäni, että avautuisit jollekkin ihmiselle ja nöyrästi palaisit hakemaan apua.

[Kaaleppinen]

Pelkään, etten voi saavuttaa täydellistä raittiutta milloinkaan.

Olen jotenkin jumissa. Tiedän, etten tule koskaan menemään AA-kokoontumisiin, enkä liioin puhumaan tästä päihdehuollon ammattilaisille. Virallisesti juomispäiväni ovat olleet ohi jo kolme vuotta, enkä pysty tunnustamaan repsahduksiani kenellekään.

Tiedän, etteivät repsahdukset tee tyhjiksi niitä päiviä, jotka olen pysynyt raittiina, mutta pelkään pahoin, ettei puolisoni näe asiaa samoin, jos hän saa tietää. Tulevaisuus pelottaa. Pelottaa, etten pysty raittiuteen, vaikka kuinka haluan ja yritän. Pelottaa, että olen siihen liian heikko ja huono ihminen, ja pohdin, ansaitsenko näiden repsahdusten jälkeen edes mitään pelastusta. Olen rikkonut luottamuksen ja lupauksen, jonka tein itselleni ja puolisolleni. Olen pilannut kaiken.

Omalla kohdallani koen, että tuossa ylläolevassa kiteytyy yksinkertaisesti kaikki "syyt", miksi sinulla todennäköisesti tapahtuu retkahtamisia. Omalle kohdalleni en osaisi kuvitella eläväni pää selvänä, mikäli yrittäisin valehdella vielä kuten ennen. Syyllisyys on kavala tunne. Se syö meitä alkoholisteja, sillä tapaa, että kohta jo alat joutua joko juomaan enemmän tai valehtelemaan lisää. Pahinta kaikessa on se luisuminen entiseen, jolloin pian alat uskoa itse valheitasi. Sen jälkeen on jo taas huomattavasti vaikeampaa yrittää päästä ylös suosta.

Minä en sinällään jaa mitään neuvoja, mutta omalle kohdalleni mietittynä tuo kuvaamasi tilanne olisi minulle sietämätön. En osaisi olla hetkeäkään, mikäli joutuisin valehtelemaan ympärillä oleville tärkeille ihmisilleni. Jotenkin samaistuin tuohon kuvaamaasi tilanteeseen siinä määrin, että löysin itseni tuosta samasta tilasta, ollessani vielä itselleni epärehellinen ja ylpeä ihminen. Omalla kohdallani koen, etten menettäisi mitään muuta kuin sen kauhea ahdistuksen, jos kertoisin asioista rehellisesti. Asioilla on taipumus järjestyä aina parhainpäin, kunhan itse olemme valmiit tekemään oman osuutemme asioissa, rehllisinä itselle ja toisille.
Ryhmässä et takuulla menettäisi mitään, jos rohkaistuisit kertomaan retkahduksistasi. Enkä jaksa uskoa, että puolisosi sinua hylkäisi, jos esittäisit asian suoraan, rehellisesti kertoen. Jotenkin omalle kohdalleni mietittynä koen, ettei noilla raittiilla päivillä ole sinällään mitään merkitystä, mikäli nuo perustuvat valheeseen. En ainakaan itse arvostaisi itseäni ihmisenä, mikäli olisin ollut viisi vuotta "raittiina", sisimmässäni tiedostaen sen olevan bluffia.

Tämä on minun mielipiteeni asiasta ja omalle kohdalle mietitty kokemus tai minun ajatukseni siitä, kuinka omalla kohdalla tuossa tilanteessa toimisin. Sen jälkeen kun olet rehellinen, on sinulla mahdollisuus mihin tahansa, mutta sitä ennen epäilen hyvin vahvasti, ettei sinulla ole sen sijaan muuta tietä, kuin hitaasti valua takaisin entiseen kieroutuneeseen ja valheelliseen elämään.

Toivotan sydämeni pohjasta saakka sinulle voimia luovuttaa ajoissa. Uskoisin sen kannattavan.

[Wika]

En tiedä sen kummemmin taustaasi, mutta ensiksikin ihmettelen, miksi puolisosi suhtautuisi niin ankarasti repsahduksiisi? Itse en lupaisi kenellekään toiselle mitään raittiina pysymistä, jollekin toiselle lupaus on varmaan ok, motivoivakin juttu.

Olet ollut kauan juomatta (minun mittapuullani) ja ennen sitäkin juonut harvoin, eikä mitään maratoneja sittenkään. Tuntuu näin puusta katsoen, että olet aika ankara itsellesi. Jos nyt alat repsahtelemaan, mitä kamalaa tapahtuu? Puolisosi jättää? Mitä käy itsellesi? Onko repsahdusten jälkeen ollut helppo lopettaa?

Miksi sitten nyt olet alkanut juomaan, jos siitä ei seuraa edes mitään kivoja fiboja? Etsitkö ja toivotko, että aikaa voisi kääntää taaksepäin ja saada alkuaikojen juomisfiilingit takaisin? Nyt ole kokeillut, ja huomannut, ettei niin voi tehdä.

Koska itse olen ihan alussa, mua hirveästi pohdituttaa nää vuosien päästä repsahdukset. Miksi niin käy? Alkuvaiheessa ymmärrän hyvin, mutta kun kaikki pitäisi olla jo takana, ja eikun uudestaan päätä silmukkaan.

[Niiskuliini]

Mä olen varmaankin aivan jäävi kommentoimaan yhtään mitään varsinkaan, kun en edes ole virallisesti lopettaja, ainakaan vielä. Olen vain toistaiseksi ilman. Pyydän siis valmiiksi anteeksi.

Mutta siis, minunkin mielestäni olet itsellesi aivan liian ankara. Tavallaan vaikuttaa siltä, että juuri tuon ankaruuden johdosta saatat repsahtaa juomaan. Mielestäni (huom, vain MINUN mielestäni) et ole raittiina jaksonasi elänyt valheessa Miksi olisit? Ai raittius on valhetta, jos joskus repsahtaa? Että vaikka olisi 10 vuotta ilman, joisi yhden illan, niin olisi 10 vuotta ollut valheellisesti raitis? En ymmärrä ollenkaan noin syyllistävää ajatusmaailmaa. Olet oikeasti onnistunut olemaan hienosti ilman! Pystyt siihen uudestaan, siitä ei ole epäilystäkään. Luota itseesi, äläkä tuomitse itseäsi tuollaisen johdosta.

Siinä olen samaa mieltä, että rehellisyys kannattaa. Voi nimittäin muuten olla niin, että valehtelu stressaa sinua huomattavasti enemmän, kuin se, että nyt muutaman kerran joit, jonka seurauksena juominen saattaa jatkua todennäköisemmin. Eli kerro puolisollesi, kerro ryhmällesi, äläkä ole itsellesi liian ankara. Sillä keinoin voit varmasti lopettaa juomisen uudestaan. Nyt.

[george]

Kiitos teille vastauksista. Taustaksi voin kertoa, että olen aikoinani menettänyt yhden puolison juomisen takia. Raitistumispäätökseni suuria tekijöitä oli, etten halunnut menettää toista samalle asialle. Ikävä kyllä meillä on paljon asioita, joista emme yksinkertaisesti kykene puhumaan, ja minun alkoholismini on sellainen. Kumpikin oikeastaan lakaisee asian maton alle ja esittää, ettei sitä ole olemassakaan. Kävimme aiheen läpi, kun päätin raitistua, ja sen jälkeen emme ole palanneet siihen.

Osasyy näihin nykyisiin retkahduksiin on nimenomaan se, että mielessäni kuvittelen sellaisen hilpeän ja kevyen hiprakan, jollaisia juomisesta sai aluksi aikoinaan, ja varmaankin olen yrittänyt tavoitella sitä samaa tunnetta. Rakastin sitä tunnetta, sitä en kiistä, enhän olisi muuten pyrkinyt siihen uudestaan ja uudestaan. Eilisen tärkeä havainto oli, ettei edes ensimmäisen juoman ensimmäinen siemaus tuonut sitä tunnetta, vaan pelkästään sekavan pahoinvoinnin. Eli se tie on kuljettu, sen toivon nyt lopulta sisäistäneeni. Olen ollut masentunut ja ahdistunut, ja ehkä ajattelin, että saisin juomalla edes hetkeksi hyvän olon. Ja että pääsisin eroon päässä myllertävistä ajatuksista.

Mutta tiedän, ettei alkoholi auta. Tiedän, että se vain pahentaa asioita. Nyt ei siis auta muu kuin vain yrittää, päivästä toiseen. Ehkä vika onkin siinä, että pidän katseen liian kaukana, vaikka pitäisi katsoa lähelle. Ei pitäisi pelätä niin paljon, olenko selvänä puolen vuoden päästä, vaan keskittyä olemaan kiitollinen siitä, että olen selvänä tänään.

[Basilica]

Ikävä kyllä meillä on paljon asioita, joista emme yksinkertaisesti kykene puhumaan, ja minun alkoholismini on sellainen. Kumpikin oikeastaan lakaisee asian maton alle ja esittää, ettei sitä ole olemassakaan. Kävimme aiheen läpi, kun päätin raitistua, ja sen jälkeen emme ole palanneet siihen.

Eihän se tietenkään sinun puolisosi asia olekaan sinun alkoholismiasi pohtia. Sitä varten on mm. ammattiauttajat ja oma-apuryhmät. Oma kokemukseni on, että ei myöskään oma puolisoni hirveästi hinkua näistä puhua, mutta puhun kuitenkin. En tarkoita, että painostan ja pakotan häntä kaulimen kanssa, että nyt puhutaan minun alkoholismistani, vaan nostelen esiin asioita silloin tällöin jotka liittyvät alkoholismiini ja sen aiheuttamiin vääristymiin suhteessamme ja perheessämme. Hän sitten keskustelee kanssani tai sitten ei. Tähän on tyytyminen.

[george]

Mietin tätä asiaa tarkemmin, ja tajusin eräitä asioita. Tajusin pedanneeni repsahdustani jo pari kuukautta, vaikken aluksi tehnyt sitä tietoisesti ja myöhemmin sivuutin ajatuksen, vaikka tiesinkin, mitä tuleman pitää. Järjestin itselleni tilanteen, jossa juominen oli mahdollista. Tein sen pelkästään sen vuoksi, että voisin juoda, vaikka luulin aluksi muuta.

Kun lopulta hain kaljani, yritin ajatella koko asiaa mahdollisimman vähän, ostaa ne muiden ruokaostosten yhteydessä ikään kuin ne olisivat ihan arkipäiväisiä, ohimennen ostettuja peruselintarvikkeita. Yritin saada itseni humalaan ennen kuin ehtisin ajatella asiaa kovin syvällisesti.

Tajuan nyt myös sen, että olen mielessäni kuvitellut toistuvasti ja vailla inhoa, kuinka saan juoda vapaasti sitten, kun puolisoni on heittänyt minut ulos ja olen saanut potkut työpaikaltani. Nämä eivät ole olleet jokapäiväisiä ajatuksia, mutta silloin tällöin mielessä nopeasti vilahtavia fantasioita: että olen vapaa ja voin lakata esittämästä parempaa ihmistä kuin todellisuudessa olen, voin olla oma itseni. Olin ajatellut, että ne olivat vain kuvitelmia, joiden en haluaisi käyvän toteen, mutta nyt ymmärrän niiden olleen tämän repsahduksen valmistelua.

Olen myös katsellut viime aikoina paljon elokuvia, jotka ovat käsitelleet alkoholismia, enkä tiedostanut ennen tätä aamua, että katselin niitä lähinnä ryyppäyskuvausten vuoksi, enkä siksi, että ne olisivat varoittavia esimerkkejä. Katsoin niitä, koska halusin samastua niiden alkoholistihahmoihin ja heidän juomiseensa.

Kaikkiaan ajatukset ovat siis jo pidemmän aikaa kiertyneet viinan ympärille tavalla tai toisella edes huomaamattani. Pakko sanoa, etten ollut ennen tajunnut, kuinka kiero sairaus tämä alkoholismi on! Enkä tajunnut sitäkään, että vaikka olin tehnyt muutoksia elämääni, en sittenkään ollut tehnyt sitä syvintä muutosta. Olin vasta puolivälissä: olin sisäistänyt ajatuksen "en juo enää koskaan", mutta en ajatusta "en riko tätä päätöstä mistään hinnasta missään tilanteessa". Ja se tarkoittaa myös kuvitelmia, en saa niissäkään rikkoa päätöstäni. Kuinka typerä ja tietämätön olenkaan ollut, kun kuvittelin, että raitistumiseen riittää pelkkä päätös. Kuinka typerä olin, kun en todella ymmärtänyt, että se vaatii jatkuvaa työtä. Se ei olekaan asia, jonka voi hoitaa kerralla kuntoon, kuten olen yrittänyt, vaan aktiivisen raittiuteen pyrkimisen on oltava osa minua loppuelämäni.

Ei riitä, että haluan olla raitis. Päätös on vasta haparoiva ensiaskel.
Ei riitä, että olen raitis. En ole koskaan valmis.
Minun on tehtävä työtä, ja sen on alettava nyt.

Minä pystyn tähän.

Yhdestä asiasta olen ylpeä, vaikkei siinä ehkä ole mitään erityistä ylpeilemistä. Eilen illalla, kun olin juonut lähes kaikki pulloni tyhjiin, olin aikeissa tilata taksin ja lähteä baariin jatkamaan juomista. Sain kuitenkin jostain voimaa vastustaa mielihaluani. Kaadoin viimeisen siiderinpuolikkaan viemäriin ja menin nukkumaan. Tähän pieneen voimanjyvään takerrun nyt. Jos pystyin vastustamaan juoppominäni kovia vaatimuksia 12 alkoholiannoksen jälkeen, pystyn siihen kyllä helvetti soikoon myös selvänä.

[TaasKerran]

Minusta sinun pitäisi olla ylpeä tähänastisista saavutuksistasi retkahtamisista huolimatta. Moni ei pystyisi noin pitkiin aikoihin raittiina.

Rehellisyytesi ja tarkkanäköisyytesi tässä viimeisimmässä viestissäsi tulevat varmasti auttamaan jatkossa. Aika harva pystyy arvioimaan omaa toimintaansa noin objektiivisesti ja yllättäen muuttamaan käsitystään itsestään oikeampaan.

Voimia.

[Fräulein O]

Ensimmäinen repsahdus oli niin syvä katastrofi, etten uskonut selviytyväni sen aiheuttamasta syyllisyydestä.

En halua juoda, en todellakaan halua. En vain pysty ymmärtämään, mikä sai minut näinä kolmena kertoina juomaan, vaikka luulin tehneeni sen todellisen muutoksen.

Muista, ettei raittius ole mikään suoritus, josta saat mitalin. Raittius on mielestäni ihan tavallista elämää. Ja tavallisessa elämässä ihminen tekee virheitä. Virheistä yritetään oppia ja niiden toistamista pyritään välttämään. Take it easy!

[cricket]

Järjestin itselleni tilanteen, jossa juominen oli mahdollista.

Noinhan se menee. Samaa sarjaa on se, ettet voi tunnustaa puolisollesi juoneesi. Olet ehkä sitonut elämäsi siihen, että joku toinen valvoo tekemisiäsi ja kuvittelet että juodessasi salaa puolisoltasi juot salaa myös itseltäsi.

Mutta george tietää! Eikä george jätät sinua rauhaan ennen kuin olet rehellinen.

[Smokki_ja_Sikari]

Tervetuloa joukkoon. Monta hyvää kommenttia olet jo saanutkin. Alkoholiongelmaisen kannattaa välttää syyllisyydentunteita, kuin ruttoa. Syyllisyydentunteet vahvistavat omaa arvotttomuuden kokemusta ja heikentävät raittiutta. Tässä suhteessa totuus on topakka droppi. Kerro vain retkahduksistasi vaimollesi ja pyydä anteeksi. Jos vaimo tästä syystä hylkää sinut, niin on parempi tulla heti hylätyksi. Jossain välissä niitä retkahduklsia ei kuitenkaan pysty peittelemään ja raititumisella on kyllä vaikutuksensa parisuhteeseenkin. Ei se raitistuminenkaan pitkän päälle onnistu ilman vaimon myötävaikutusta. Kannattaa myös muistaa, ettei vaimon tai pomon takia kukaan viitsi pitkän päälle viinasta luopua. Niin hyvää naista ei olekaan, että se viinapullon kanssa kisassa menestyisi. Raitistuminen onnistuu vain aivan omasta halustasi ja oman itsesi takia.

Tuossa retkahtamisessa puolentoista vuoden raittiuden jälkeen ei sinällään ole mitään ihmettelemistä. Sinulle ei vain vielä ollut auennut se, että alkoholisti ei voi juoda alkoholia. Silloin oli ihan tarpeellista kokeilla, josko pitkä tauko olisi vaivan parantanut. Nyt sinulla on asiasta parempi tieto. Moisessa tilanmteessa joku on saanut korkin heti kiinni, joku on joutunut pitenpäänkin kokeilemaan, josko alkoholin kanssa oikeasti ajautuu vaikeuksiin. Ovat kuulemma ajatuneet.

Toteat, ettei AA ole sinua varten. Hyvä niin, jos se korkki todella pysyy kiinni. Silti kysyn - miksi ei ole? Aivan siltä varalta, että vaikeuksia on tulossa lisää, sitäkään ovea ei kannattaisi mielestään aivan kokonaan sulkea.

[TaasKerran]

Kokeile A-klinikkaa, jos AA tuntuu ainakin nyt liian vieraalta? Klinikalla käyminen on vähän kuin kävis lääkärissä, ei niin "henkilökohtaista" mun mielestä. Itse kokeilen tällä hetkellä molempia, sekä klinikkaa että AA-kokouksia. Molempia voin suositella näin lyhyen kokemuksen perusteella.

Äskeisessä viestissä oli hyvin sanottu, että kannattaa viimeisen asti välttää niitä syyllisyydentuntoja! Itse olen tässä pohtinut arkielämään palattuani pitkiltä ryyppyreissuilta, että häpeä ja syyllisyys tuntuvat oikeastaan pahemmilta kuin krapula ja vieroitusoireet.

[george]

Kiitos teille, ystävät hyvät.

Eilisaamu oli paha, mutta iltaan mennessä katsoin itseäni peiliin ihan kunnolla (siis ihan konkreettisestikin) ja sanoin itselleni ääneen:

"Lakkaa vinkumasta, tartu itseäsi niskasta kiinni ja ala taas elää. Joit yhden illan, mutta ei elämä siihen kaadu. Et tehnyt kenellekään mitään pahaa, et häirinnyt ketään, et sekoillut, et tuhlannut kaikkia rahojasi, et satuttanut itseäsi tai ketään muutakaan, et soitellut typeriä kännipuheluja, et jatkanut putkea seuraavana päivänä, et ottanut krapularyyppyä. Istuit yksin kotona ja joit muutaman kaljan ja sen pituinen se. Se ei ole synti, laittomuus, eikä vääryys ketään kohtaan, joten turha rypeä syyllisyydessä. Olet voiton puolella, sillä kaikkina aikaisempina retkahduksina olisit jatkanut dokaamista ja tehnyt typeryyksiä. Nyt tiedät, ettet pitänyt siitä, miltä humala tuntui ja ettet halua olla se ihminen, joka juo, joten keskity saavuttamaan se elämä, jonka todella haluat. Anna itsellesi anteeksi ja aloita muutos tänään."

Sen jälkeen tein 10 kohdan tavoitelistan asioista, jotka tekisin tänään, ihan pieniäkin asioita, jotka voisin hyvin jättää tekemättä ja vain lojua morkkiksissani ja lykätä toiseen päivään, kuten normaalisti tekisin retkahduksen jälkeen. Siivoa asunto. Maksa laskut. Käy lenkillä. Kysy joltain ihmiseltä, mitä hänelle kuuluu ja ole oikeasti kiinnostunut kuulemaan vastaus. Tein ne kaikki ja tuli hyvä olo. Aion yrittää asettaa itselleni viisi samanlaista tavoitetta joka päivä.

En halua AA-kokouksiin, koska uskonnolliset puheet häiritsevät piinkovaa ateistia, enkä muutenkaan pidä AA:n tympeästä "voit raitistua vain AA:n avulla, ja ilman AA:ta olet tuomittu tuhoon" -asenteesta, josta olen kuullut ja lukenut hyvin paljon. Kaikki kunnia niille, jotka pärjäävät AA:n avulla, mutta se ei ole minulle.

Uskon, että tämän jutun voi päihittää ilman ryhmiä ja ammattilaisia, mutta olen nyt ymmärtänyt, ettei se onnistu kuin itsestään, vaan se vaatii, että kehitän itselleni jonkinlaisen ohjelman. Nuo päivittäiset tavoitteet saattavat auttaa alkuun. Ja ehkä, niin toivon, osaan jatkossa paremmin tunnistaa lähestyvän retkahduksen vaaran ja olla silloin rehellinen itselleni, ja toivottavasti ohjelmani avulla estää retkahdusta tapahtumasta.

Kiitos teille kaikille neuvoista, ohjeista ja näkemyksistä. Tulen käymään täällä säännöllisesti tästedes.

[Basilica]

Hei,
jokainen tyylillään. Lopettajissa on monenlaista porukkaa ja näkemystä siitä mikä on hyvä tapa pysyä erossa alkoholista.

Itsestäni tiedän, että kuvaamillasi konsteilla minä päätyisin juomaan ja nopeasti. Kohdallani ei ole toimineet minkäänlaiset tekemisen tai tavotteiden listaukset ja reippaus-päätökset.

Minun oli pakko luovuttaa kaikesta touhotuksesta ja myöntää avuttomuuteni. AA on siitä hyvä, että sielä minun millään tekemisilläni tai tekemättä jättämislläni, titteleilläni, kengännumerollani ei ole mitään merkitystä. Se on hyvä paikka alkaa rakentamaan uutta raitista minuutta, kun vanha roina on pois pyyhitty. Haaste on valtava, mutta vähintäänkin mielenkiintoinen...