Olet täällä

Ei näin...

Valtti tarjoaa vertaistukea liikaa pelaaville. Katso myös pelihaittoja ehkäisevän ja vähentävän Peluurin palvelut. Kirjoittaminen vaatii rekisteröitymisen.

Valvoja: Päihdelinkin toimitus

Ei näin...

ViestiKirjoittaja mosa » 10.3.2011 23:52:04

Elikkäelikkä... Ettiskelin jotain paikkaa jossa avautua, eksyin tänne, lueskellessani löysin monta itsenikaltaista tarinaa, joten ajattelin jättää kirjoittamatta. Mutta siiten tajusin taas, ei tämä ennenkään ole toiminut, eli miksei yrittäisi muuta.

Taustaksi sanottakoon, olen 20v, lukion ja armeijan käynyt työtön. Opiskelupaikka on yliopistoon ensi syksyksi, lykätty armeijan takia. Olen peliriippuvainen, monesti yrittänyt lopettaa. Olen yksinäinen, en niin sosiaalinen ja pikkuhiljaa alkaa epäilyttää masennus. Asun maalla ja kaikkialle on pitkä matka, ei oikein virikkeitä eikä autoa.

Taitaapi tarina alkaa jo yläasteajoista, jolloin meni ylimääräiset rahat lähes aina hedelmäpeleihin tai veikkauksiin. Harrastin salibandya, mutta en muuten oikein tehnyt mitään koulun ohella. Hyviä kavereita oli pari, joiden kanssa tuli hengattua. Rahaa ei ollut ylimääräiseksi ja jäipä kerran kotimatkakin haaveeksi kun menin bussirahat pelaamaan.

Noh, jossain vaiheessa aloin varastaa rahaa perheenjäseniltä, että voisin pelata. Ei päättynyt hyvin. Tietenkin huomattiin ja tuli luvattua etten pelaa enää. Noh, senhän näkee missä nyt ollaan...

Seuraavalle asteelle tämä varsinaisesti nousi kun sain töitä ensimmäistä kertaa. Noin kuukauden työhomma kirjotusten jälkeen. Vuotta ennen kirjoituksia olin lopettanut salibandyn kun ei jaksanut. Mutta takaisin asiaan, töistä tuli palkkaa, joka suureksi osaksi paloi jo työmatkan varrella olevaan rahastuspelihalliin. Loput menivätkin nettikasinoille. Noh, sitten tuli ylppärit ja näiden jälkeen lähdettiin kaupunkiin ryypppäämään. Reissu meni hyvin, oli iloista ja näin.

Armeija oli edessä heinäkuussa joten töitä en hakenutkaan. Opiskelupaikka varmistui yliopistossa. Kesäkuun aikana onnistuin pelaamaan yo-lahjarahatkin. Tuli taas luvattua vanhemmille, että lopetan pelaamisen. Jää nähtäväksi.

Armeijan aikana tuota rahaa ei niin paljoa ollutkaan, vaan menihän sekin suureksi osaksi nettikasinoille. Loput menivätkin sitten alkoholiin ja hauskanpitoon (se ei haittaa). Armeijan loppupuolella olin käymässä kehäkolmosen sisäpuolella ja tuli rapuloissa aamulla mentyä pummilla junassa. Tulihan sieltä tarkastajat ja napsahti 80e maksu (tulot 30e/viikko). No menin armeijassa sosiaalikuraattorille kyselee et oisko jottai. Siellä täyteltii laput oikeusrekisterikeskukseen ja pyydeltiin maksuaikaa (normaalisti 7 päivää). Tässä vaiheessa olin aika kovilla jotenkin henkisesti. Normaalistikkin herkästi herahtaa tippa linssiin ja olin siellä kyynelissä sitten täyttelemässä lappua. Sosiaalikuraattori kehotti, että kannattaisi käydä varuskuntasairaalassa kun en näyttänyt niin hyvinvoivalta. Siellä lääkäri laitto loppuviikon vp:tä.

Oikeusrekisterikeskukselta tuli kotiin lappu, jossa todettiin asian olevan jonkun muun kuin heidän päänvaiva. Tämän lapun otin mukaan seuraavalla viikolla ja menin uudestaan kuraattorille. Olin siinä toivossa, että täältä jotain apua saisi. Sieltä loppupeleissä tulosti vaan lapun, jossa oli pari puhelinnumeroa ja sano, että soittele tonne ja sovi. Tässä vaiheessa meikäläisellä napsahti kuupassa ja aloin keuhkoamaan kunnolla ja mäjäytin jopa nyrkin seinään. Tämän seurauksena puhuttiin hetken ja kuraattori sanoi, ettei pidä mennä yksikköön. Sieltä sitten sotilaspoliisien kyydillä veksiin. Siellä lääkäri oli ihan mukava heppu, sai olon paranemaan hetkeksi. Puhuttiin juuri kuinka hermo voi mennä.

Seuraavaksi alkoi sitten puhumaan mahdollisesta masennuksesta kun mikään ei oikeen kiinosta. No sieltä se antoi buranaa ja jotain unilääkettä kun olin nyt muutenkin kipeä. Näilllä ja parilla vp:llä mentiin taas viikonloppuun. Tulin jossain vaiheessa kipeäksi pariksi viikoksi korkeaan kuumeeseen ja näin. Alko vituttaan kaikki mahdollinen.

No siitä pari viikkoa ja ollaan kotiuttamispäivässä tässä tammikuussa. Pääsen intistä pois ja alan elämään vapaasti. Tai niin ainakin luulin. Ei ole mitään. Ei paljoa kavereita, ei kulkuneuvoa, jolla pääsiisi liikkumaan. Intissäkin vitutti iltavapaalla kun muut soittelee kavereille/tyttöystäville, mutta meikäläisellä ei mitään. Reilu kuukausi menee kotona nysvätessä. Vanhemmilta saa rahaa ruokaan ja kaupassakäyntiin muutenkin. Ylijäämät ei kerry taskuu vaan menee peleihin. Vituttaa kaikki, on tylsää. Ei nappaa mikään. Kuukauden jaksoin urheilla siinnä sivussa, mutta sitten tuli pakkaset. Hain sossustakin rahaa ja sain parisataa. Pelasin ne.

No sittenhän kävi hyvin ja vajaan kahden kuukauden päästä intin loppumisesta sain töitä. Töissä kävin linja-autolla, mikä tarkoitti odottelua tosi kylmässä. Ei sinänsä paha. Viikon olin ollut töissä ja alkoi vaan vituttaa työnantaja joka tuntui todella ärsyttävältä tyypiltä. Lopetin työt. Joskus töiden jälkeen oli vanhemmat laittanu tilille rahaa, että käyn nostaan heille. No pelasin nekin ja kirosin itteeni helvettiin. Kelasin vaihtoehtoja. Hyppään sillalta, vedän perseet, otan pikavipin, tunnustan. No valitsin tuon pikavipin kun summa oli suht pieni ja olin töissä silloin. No otin pikavippiä 50e sijasta 100e ja aattelin, että jääppähän itellekki. No seuraavana päivänä töiden jälkeen pelasin ne käteen jääneet.

Nyt tuli palkka tilille tänään. Viikon palkka niin ei paljoa. No, maksoin pikavipin. Mutta sitten pelasinkin loput.... Vituttaa oikeasti, että olenko näin munaton jätkä, että en muuta osaa. Vielä kummittelisi tuo tarkastusmaksun perkele pöytälaatikossa korkoineen vajaat 100e. En tiedä mitä tehdä. Maksuaikaa tuossakin olisi vielä pari viikkoa.

Ongelmista on tulllut syytettyä itseä, asuinpaikan syrjäisyyttä, kavereiden vähyyttä, elämän tyhjyyttä.... ties mitä. Haluaisin vain elää normaalisti ja rakastaa jotain. Kumpaakaan nyt ei ole onnistunut vielä tekemään. Nyt päätöksissä olisi lähteä huomenna perjantaina viettämään iltaa kaupungille vanhojen kavereiden kanssa. Sen verta vielä on tilillä, että voin lähteä juhlimaan.

Pitää vaan toivoa, että voisin juhlia uutta alkua. Ja toivoa, että jostain löytäisi jotain kiintopistettä tähän maailmaan. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea, sekä niille jotka tukevat vähintään ajatuksen tasolla.
mosa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 10.3.2011 23:11:49

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja Pohjamuta » 11.3.2011 09:20:55

Hei mosa!

Ihan ensimmäisenä, onnittelut siitä että avauduit tänne :) Se voi olla ensimmäinen askeleesi parempaan!

Tilanteesi voi tuntua sinusta tällä hetkellä äärimmäisen ahdistavalta, mutta voin sanoa että aivan varmasti parempaa on luvassa elämässäsi. Olet nuori mies, sinulla on mahdollisuudet vaikka mihin! Paikka yliopistoonkin jo valmiina, loistavaa :D .

Yksinäisyys ja päämäärättömyys on varmasti voimakas pelivietin ylläpitäjä, siinä kun pääsee mukavasti ja helposti hetkeksi pois arjen huolista eikä tarvitse ajatella mitään muuta. Kun lueskelet näitä muita juttuja meidän pelihullujen elämästä, huomaat että olet vielä alkuvaiheessa.

Tilanteesi ei ole ollenkaan paha verrattuna moneen muuhun. Et ole hankkinut itsellesi kymmenientuhansien velkoja, vaivanasi on vain ilmeisesti vain tuo sakko pummilla matkustamisesta? En vähättele sitä yhtään, se ahdistaa, mutta selviät kyllä siitä. Nyt vain otat tavoitteeksesi hoitaa se pois tavalla tai toisella jottei se kasva 1000 suuruiseksi paukuksi, sitten alkaa jo ketuttaa maksaa sitä pois.

Ja itse peliongelmaan. Kerroit että olet yrittänyt lopettaa monta kertaa. Se on hyvin tyypillistä tässä kurimuksessa ja siksi sinun olisi hyvä jutella siitä jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Oletko soittanut peluuriin? Voisit hakea apua GA ryhmästä tai tuolta Tiltistä? Omat voimat ovat usein riittämättömät peliongelman kukistamiseen joten suosittelen lämpimästi avun hakemista reilusti. Itse sain loistavaa apua Pelipoikki -ohjelmasta vaikka aluksi kynnys ilmoittautua oli äärimmäisen suuri. Nyt kiittelen kädet kyynerpäitä myöten ristissä että osallistuin, olen ollut pelaamatta melkein 4kk yhtä 6 euron repsahdusta lukuunottamatta.

Älä lopeta tänne kirjoittamista. Kun saa laitettua ajatuksensa kirjoitettuun muotoon, voi käsitellä asioitaan jotenkin eri tavalla. Ja vertaistuki on mikä mahtavin tapa yrittää päästä peliongelmasta eroon. Muista että meitä on täällä monia samasta ongelmasta kärsimässä. Et ole yksin! Tsemppiä mosa :)
Shit happens
Pohjamuta
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 41
Liittynyt: 29.11.2010 10:56:11
Ollut juomatta

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja mosa » 11.3.2011 15:28:48

Päivä 1

Ei ole tehnyt mieleni pelata (hyvä juttu). Sain lainattua epämääräiseksi ajaksi porukoilta rahaa, jolla maksoin tuon maksun ja on rahaa käyttöönkin. Kävin kaupassa ottomaatin kautta, eikä rahastuskoneille tehnyt edes mieleni vaikka kolikoita jäi. Fiilikset tuntuu hyviltä. Saa nähä jos illalla löytäis jotain kiintopistettä ;)
mosa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 10.3.2011 23:11:49

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja riuku » 11.3.2011 18:40:09

Moi mosa,

Luin kirjoituksesi ajatuksella. Nuoresta iästäsi huolimatta pelaamisongelmat olet ehtinyt kokea moninkertaisesti. Nyt olet alkanut miettiä, mihin olet menossa "tällä matkalla". Erittäin hyvä, että olet kirjoittanut ongelmasi paperille ja samalla olet avannut sen meillle vertaisillesi, mutta ennen kaikkea ilsellesi. Sinä olet nyt aloittamassa uutta vaihetta elämässäsi ja se vaatii sinulta sitoutumista uudenlaiseen elämäntyyliin ja rutkasti sisukkuutta.

Suosittelisin ajan varaamista terveyekeskuspsykologille tai A-klinikan terapeutille, jos sellainen on. Näin pääset alkuun peiiongelman purkamisessa. Jos yhtään koet masennusta, varaa aika terveykeskuslääkärille tai psykiatrille. Tämä olisi "hoito-ohjeeni".

"Terve sielu, terveessä ruumiissa" on vanha lausahdus ja se pätee vieläkin. Liikunta eri muodoissaan virkistää monella tapaa. Olisiko sinun mahdollista elvyttää salibandy-harrastuksesi? Opiskelijaporukoissahan se on hyvin suosittu joukkuepeli. Sen mukana saisit kavereitakin ja kokisit itsesi tärkeäksi.

Kaikki pelit kannattaa heti sulkea. Elämässä on otettava itsenäistä vastuuta: maksettava laskut, junalippu, ruoka jne.
Kun hoitaa laskunsa ajallaan, sinuun luotetaan ja tarvittaessa voit saada opintolainaa tai asuntolainaa tai vastaavaa.
Rehellisyys on erittäin tärkeä arvo! Sen mukaan toimiessa "valo ei sammu lyhdystä vaikeinakaan hetkinä".

Mosa, toivoa on, tämä hetki ja tulevaisuus tulee olemaan parempi kuin mennyt aika :D :D :D Sinulla on tulevaisuutesi avaimet kädessäsi, mutta avaimenreiät ovat vielä ummessa. Nyt, mosa, niitä aukomaan! Edellä olen esittänyt keinoja. Sisukkuutta runsaasti ja sitten :arrow: :arrow: :arrow: :D
riuku
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 269
Liittynyt: 17.11.2009 23:54:35

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja TuTa » 15.3.2011 18:21:44

Moro mosa!

Tilanne on sulla hyvä, kunhan pystyt hillitsemään itsesi, tapahtui mitä tahansa! Opiskelupaikka on TODELLA arvokas juttu. Itsellä meni kahdeksan vuotta ennen kuin pääsin yliopistoon, koska pelasin silloin kun oli pääsykokeet (ja olin kai muutenkin masentunut). Seurauksena oli, että päädyin Ammattikorkeakouluun ja työelämään, jossa oli painettava hommia viisi vuotta, että sain velat maksettua. Kun sain velat maksettua niin hain vihdoin opiskelemaan ja motivaatio lukea pääkokeisiin olikin sitten hyvä:)

Pelien lopettaminen on pirun vaikeata ja itse sorruin lopettamispäätöksen jälkeen useasti. Ajatus velkojen lyhentymisestä, paremmasta elämästä ja yliopistosta sai jaksamaan.

Terveisin
Ex-peluri

Ps. Opiskellessa tapaa mimmejä ja piparia riittää :D
TuTa
 

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja mosa » 15.3.2011 23:43:56

Elikkäs... Nythän on niinkin mones päivä kuin viides takana. Tänään nyt ensimmäisen kerran kun oli enempi kolikoita pitkästä aikaa lompakossa, tuli fiilis mennä pelaamaan vähän hedelmäpeliä. Vaan enpäs mennyt vaan hyppäsin auton rattiin ja kotio :)

Tämän jälkeen päätin, että alan vaikka aina kotiin tullessa heittämään kolikot purkkiin (jotka ennen olisivat menneet RahastusAutomaattiYhdistykselle). Saa nähä millanen potti kertyy kesäksikin :P

Ja viikonloppuna päätin alkaa säännöllisesti lenkkeilemään ja tekemään vähän punttia, mitä nyt kotona pystyy tekemään. Ja lisäksi juoksua ja säkkiä kovalla sykkeellä adrenaliinin saamiseksi. Vähän menee suksillaki hyppimään rinteeseen ni saa siitäkin sitä virtaa yllättäen (ja mustelmia :D).

Nyt jos saisin töitä rengassesongiksi niin olisi tosi jees. Lupasi muutaman päivän sisään soittaa jos osuisi kohdalleni. Vapun jälkeen sitten voisikin toivoa tietöihin. Ja sitten alkaakin kesäkausi ja toivottavasti kesäkaupunki, terassit ja ihmissuhteet hymyillä.

Vähän mietin myöskin jos ottaisi reenaamiselle tavoitteeksi tuon Extremme Runin vantaalla huhtikuun lopussa. Voisi saada hyvin tavoitetta ja adrenaliinirushia, mitä yleensä hain varmaankin pelaamisella. Treenata tuohon pitäisi paljon, mutta onhan tässä työttömällä aikaa ja ainahan reeni on parempi kuin pelaaminen :)
mosa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 10.3.2011 23:11:49

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja mosa » 28.3.2011 19:40:09

Noniin ja perkeles..... Mitäs tässä meni jotain 18 päivää. Tässä nyt viimeiset pari viikkoa ollut kotona nysväämässä kauppareissuja lukuunottamatta. Mitä nyt työsopparin kävin kirjoittamassa viime viikolla (jes!). Tänään sitten kauppaan mennessä sattui olemaan pari kolikkoa lompakossa ja ajattelin, ettei se nyt niin paha voi olla nakata pari euroa sinne hetelmäpeliin. No perkele sinnehän meni satanen sitten taas....

Ei oikeen nappaa taas. Millään en keksi ikinä mitään tekemistä, mitä nyt lenkillä ja salilla tulee käytyä, mutta työttömällä tätä aikaa on aivan liikaa. Kavereiden kanssa ei oikeastaan tule edes keskusteltua paljoa, koska monet ovat päivät töissä kun itellä olisi aikaa. Eli suoraan sanottuna, on aivan liian tylsää eikä mitään järkevää tekemistä. Toivon mukaan lumet sulaisi nopeasti ja pääsisi vaikka töihin. Tosin pitää alkaa jostain kaivamaan aktiivisemmin yhteyttä kavereihin tai jotain, ettei nekin rahat mene tuonne 'valtion kassaan'. En vain kestä mitä hittoa sitä itelleen tekis. Mutta toivoa pitää, että se nyt loppuisi. Kun vaan muistaisi, että jos sille antaa pikkusormen, se vie koko käden. P******. Day 0. Again...

Edit:
Noniin ja mainitaan vielä sen verran, että on tosiaan ollut mieli maassa nyt viimeiset pari viikkoa (oli kyllä ennen lopettamistakin, mutta nyt se taas iski kun alkuun oli happyhappyjoyjoy). Miettinyt tässä hetken, että pitäskö käydä jollakin lekurilla kyselee tosta masennuksesta tai jotain... Mutta kun nyt en tiedä oikein miten ja mihin. Tuossa ois tuo paikallinen tervari, mutta sielläkään en ole kuin rokotettavana käynyt ni en tiedä tuosta kuin sinne mentäis... Jotenkin fiilis on, ettei mikään innosta, tylsää ja vitutusta. Melkein sama olisi vain maata sängyssä päivät ja homehtua tänne. Haluaisin joo viettää kavereiden kanssa aikaa tai jutskata edes netissä, mutta täälä korvessa se on hyvin hankalaa, etenkin ilman autoa. Matkaa nyt lähimmälle kaverillekkin kertyy se vajaa 5km ja sitten mennäänkin jo yli kymmenen... Kesällä toki fillari toimis, mutta nyt ei.

Ja sinänsä olen nyt jotenkuten hyvässä tilassa, ettei ole tuommoisia summia velkaa, mitä joillakin täällä tuhansia ja kymmeniätuhansia... Omat onneksi laskettavissa satasissa, joihin ajattelin kyllä hakea helpotusta sossusta. Tulot tällä hetkellä pyöreä nolla, työt alkaa joskus ja haluan mahdollisimman nopeasti irti veloistani. Saakohan sieltä tuota toimeentulotukea tommosten parinsadan velkoihin, työmatkaan ja elämiseen kuinka, jos on työpaikka jossa työt alkaa joskus? Toivon mukaan nyt linjani pitäisi. Ja lisäksi pitää toivoa, että pääsisi vaikka viikonloppua viettämään jonkun kaverin kanssa.

Edit2:
MASENNUSTESTI (DEPS-SEULA)
Sait 22 DEPS-pistettä

Vastauksesi perusteella näyttää siltä, että podet masennusta. Keskustele asiasta lääkärin kanssa.

DEPS-seulan pistemääriä tulkittaessa tulee ottaa huomioon, että tulos on vain suuntaa antava. Mikään pistemäärä ei välttämättä merkitse, että kysymyksessä todella olisi diagnostisoitava masennus. Diagnoosia ei voi tehdä pelkästään DEPS-seulan antaman tuloksen perusteella, vaan siihen tarvitaan aina lääkärin tutkimus. Lääkärien kokemukset ovat osoittaneet, että jos on saanut DEPS-seulassa 12 pistettä tai enemmän, keskimäärin joka toisessa tapauksessa kysymyksessä on ollut diagnostisoitava masennus. Yleisesti ottaen depression todennäköisyyden on todettu kasvaneen DEPS-pistemäärän kasvaessa.


Kai siellä pitäisi käydä joltain kyselemässä....
mosa
Miedosti panostava jäsen
 
Viestit: 4
Liittynyt: 10.3.2011 23:11:49

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja vieras77 » 28.3.2011 21:28:31

Moi

Kantsii yrittää, vain niin voi elämässä pärjätä

-smile
vieras77
 

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja mrs.qwerty » 28.3.2011 22:00:08

Moikka!
Mä kävin ensiks oman lääkärin juttusilla paikallisessa terveyskeskuksessa. Siellä tehtiin noita masennustestejä, juteltiin, sain masennuslääkkeitä ja lähetteen psykan juttusille. Olen käynyt siellä nyt kerran ja aion mennä vielä muutaman kerran.
ei ole pitkään aikaan ollut näin hyvä olla. Mulla on pelivelkaa sellainen 10000€ vielä maksettavana, mutta tuntuu siltä, että kyllä mä tästä selviän. Kaikista suurin apu on ollut tää vertaistuki täällä. On hyvä puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietää minkälaisia tuntemuksia sitä itsekin on käynyt läpi. Ja oli todella vapauttavaa puhua ammatti-ihmisen kanssa.
Suosittelen kyllä ottamaan sinne terveyskeskukseen yhteyttä. Jos ovat asiansa osaavia ihmisiä, niin neuvovat sua varmasti mielellään tosta eteenpäin. Kysy sossusta, että voivatko auttaa sua jotenkin noissa rahajutuissa? Pankistakin saa tietysti jotain mutta ei sekään mikään ratkaisu ole pidemmän päälle ajatetuna..mut älä vaan ota vippejä, niillä saa itsensä aika nopeasti kuseen..
Tsemppiä!!
ೋღ☃ღೋ taivaassa perseet tervataan ೋღ☃ღೋ
mrs.qwerty
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 386
Liittynyt: 24.2.2011 12:48:06
Paikkakunta: hyvinkää

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja NysseLoppu » 30.3.2011 15:05:11

Terve!

Olen itse lääkäri, ja kuvauksesi kuullostaa kovasti masentuneisuudelta. Kantsii tosiaan varata aika omalääkärille keskustelua varten, lääkitys saattaa olla avuksi, mielialalääkitys voi myös olla hyödyllistä pelihimon taltuttamisessa.

t. NysseLoppu
NysseLoppu
 

Re: Ei näin...

ViestiKirjoittaja mrs.qwerty » 30.3.2011 22:55:35

..mun pelihimoa on muuten lieventänyt noi lääkkeet selkeästi :)
ೋღ☃ღೋ taivaassa perseet tervataan ೋღ☃ღೋ
mrs.qwerty
Vahvasti panostava jäsen
 
Viestit: 386
Liittynyt: 24.2.2011 12:48:06
Paikkakunta: hyvinkää


Paluu Valtti

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa