[Hanna80]

Hei vaan kaikki!

Olen 31 vuotias naisihminen,omat vanhempani ovat alkoholisteja ,juoneet rankasti koko lapsuuteni,tosin nyt isäni on ollut 6vuotta täysin raitis,lopetti jopa tupakanpoltonkin:)

Mutta siis asiaan.Itsestäni tuntuu että on kirjoitettava oma tarinani tänne,koska olen lukenut että palstallanne on monilla,varsinkin naisilla ollut täysin samanlaisia toimintatapoja juodessa.Ihan oikeasti olin aiemmin ajatellut että kukaan muu ei voi toimia niin tyhmästi,ei kukaan!

Eli itse aloitin pari vuotta sitten juomaan enemmän.Kun lapsemme olivat pieniä en juonut kun ehkä kerran kuussa,lapset olivat aina hoidossa jo ennenkun edes korkkasin ja 8 seuraavana aamuna menin heitä jo hoidosta hakemaan.En juonut kotona koskaan enkä edes päästänyt meille ketään kaljapullon kanssa etuovea pidemmälle...Mutta mihin ihmeeseen tuo kontolli tässä sitten katosikaan...?

Lapset kasvoivat ja itselleni tuli tunne ettei minulla muka ole mitään virkaa enään kun ei tarvitse huolehtia koko ajan muksuista niin intensiivisesti,alkoivat mennä omia menojaan jne.Minäpä turvauduin siideriin,aluksi.

Pikkuhiljaa alkoi juomisen tarve kasvaa,otin heti kun pääsin töistä,mukamas vaan muutaman ja sitten udein en pystynytkään lopettamaan.Loppuaikoina join siis jo ihan mitä vaan kaapeista löytyi,viinaa,salmiakkikossua,siis ihan kaikkea.kaikki tuliaispullot meni kurkusta alas pikkuhiljaa.

Aloin piilottelemaan pulloja,saatoin juoda salmaripullon,hakea seuraavana päivänä alkosta uuden ja join sitten taas senkin jossain vaiheessa.Mies ei tajunnut mitään pitkään aikaan.Tänäpäivänäkään mies ei ollut huomannut piilottelujani jne.Nyt olen kertonut kaiken,ihan kaiken...

Itsestäni tuli ihan pöllö kun join ,lähdin vkl baariin,siis joka vkl,flirttailin miehille ,suuteluitakin on ollut muiden kanssa.En aina edes puhunut lapsillekaan että olen lähdössä vaan jätin muksut ja miehen kotiin ja -vain lähdin.Riitoja alkoi tulemaan miehen kanssa juomisestani,vakuutin että kaikki on hallinnassa,silti jatkoin samaa rataa.

Nyt sitten heltorstaita edeltävänä keskiviikkona tuli miehelläni mitta täyteen,tulin torstaina 8 aikaan aamulla,umpikännissä kotiin jostain jatkoilta.Mies istui takapihalla,itki ja sanoi että nyt riittää,hän ei jaksa enään.Oli tehtävä valinta joko perhe tai viina.

Ihmeen kauan mieheni on katsellut mun sekoilujani en voi käsittää miten onkaan jaksanut.Itsemurhaa harkitsin loppuajasta usein,samoun mietin helpompaa keinoa sada nuppi sekaisin,siirtymistä lääkkeiden käyttäjäksi jne.Tai jospa sitten kuitenkin vaan ajaisin autolla johonkin jorpakkoon,jos vaikka henki lähtisi?

Kaikista juomistavoista oli tullut niin rutiineja että toistin ne samat kaavat joka päivä...ihan hullua.Nyt on varattuna aika terapiaan,menen ensin yksin ja sitten jossain vaiheessa mieheni kanssa joka ihme kyllä on vieläkin sanonut että tekee mitä vaan auttaakseensa mua toipumaan.

Paljon jäi kirjoittamattakin mutta näin pääpiirteittäin oma alkkiselämä oli tällaista.Nyt tiedän että juomisen on jäätävä kokonaan.

[Ukkometso]

Tervetuloa. Tänne sopii kirjoitella ja purkaa tuskaansa.

[Hanna80]

Kiitos!

[askel kerrallaan]

Hei Hanna ja tervetuloa,

.Nyt tiedän että juomisen on jäätävä kokonaan.

Tuosta on hyvä aloittaa. Kertomasi perusteella olet alkoholisti. Terapia ei valitettavasti mielestäni riitä. Hae apua mistä tahansa. Koska olet työelämässä, sinun kannattaisi hakeutua ensin pidempään hoitoon, esim Lapualle Minnesota-hoitoon. Koko perheenne tarvitsee apua. Jos se on mahdotonta, hakeudu A-klinikalle pikaisesti, aloita Antabus, ehkä tarvitset sitä aluksi. Suosittelen myös AA-ryhmiä, niistä itse sain ratkaisevan avun. Vertaistuki on tärkeää ja kaikki selitykset, ettet kehtaa mennä, kannattaa unohtaa. Kannattaa lukea tarinoita plinkistä ja myös muuta kirjallisuutta.

Et ole yksin. Alkoholismi on sairaus ja jostain syystä se kehittyi sinulle. Syiden miettiminen kannattaa jättää myöhäisempään vaiheeseen. Tärkeintä on, että laitat nyt kaiken peliin raitistumisen puolesta. Kirjoita tänne niin paljon kuin tarvitset ja haluat. Hienoa, että miehesi haluaa tukea sinua, tie raitistumiseen on silti omasi.

Tästä se alkaa, paljon tsemppiä sinulle

[Hanna80]

Kiitos viestistäsi!!Käsissä alkoi mahdoton vapina kun olin kirjoitukseni tänne saanut...eikä se tunnu loppuvan:(

Olen hiljattain saanut ylennyksen työpaikassa enkä usko millään pystyväni olemaan nyt kuukautta pois vaikkakin tiedän itsekkin että se olisi tärkeää toipumisen kannalta.aa kerhoon täällä pienellä paikkakunnallani menemättä jättämiseen syynä on tosiaan tuo etten millään kehtaa.Mietinkin olisikohan mahdollista mennä lähempään isompaan kaupunkiin ryhmään?Ajomatka on vain puoli tuntia,voisin hyvin käydä kerran viikossa siellä.

vai menisinkö lääkäriin jonka kautta saisin ehkäpä lähetteen hoitoon..tai antabus reseptin.Pelottaa kun en ole lääkkeitä pahemmin ikinä syönyt että tuleeko siitä sivuoireita?kaikki asiat pyörii päässä kovaa vauhtia enkä oikein tiedä mihin menisin ja mitä tekisin.

[Ukkometso]

Kesäloman aikana kuulema ehtii hyvin 28 pv hoitokuurin ilman että kukaan tietää mitään. Oman kunnan maksulähetettä kannattaa kysyä. Hinta on jotain 5500 Euroa ja jos sille saa maksajan niin hyvä. Sinä olet nuori ihminen, lapset tarvitsevat sinua, töissä ja elämä edessä, apua annetaan hoitotahoilta tosi mielellään kunhan hoitoputken alkuun vaan jotenkin pääset.

[askel kerrallaan]

Hei,

Kiva kun vastasit heti. Neuvoni on: aja sinne AA-ryhmään kauemmaksi, mieluiten tänään tai viimeistään huomenna. Ryhmän löydät AA:n nettisivuilta. Usko minua, olet illan tärkein ihminen ja kaikki ovat iloisia tulostasi. Häpeä ryhmiin menosta on tavallista, minäkin häpesin sitä. Kumma kun halu raitistua hävetti, vaikka ajelin taksilla aamuyöstä kotiin täydessä kännissä, kaatuillen kotipihalla.

Alkuun tuolla juomishistorialla tulee kaikenlaisia vieroitusoireita, mutta ne menevät ohitse. Saisitkohan sairauslomaa työstäsi pari viikkoa jollain diagnoosilla, käy rehellisesti kertomassa tilanteesi työterveyslääkärille tai sitten yksityiselle? Saat Antabusreseptin, jos tuntuu, että tarvitset sitä.

Ensisijaisesti suosittelen, että toimi nyt heti, se kannattaa. Toistan vielä: alkoholismi on sairaus ja et ole ainoa. Oma juomishistoriani muistutti erittäin paljon omaani. Myös minä kävin puolen tunnin ajomatkan päässä ryhmissä, alkuun useana iltana viikossa. Kaikki tuntuu nyt sekavalta, mutta asiat järjestyvät, kun et ota ensimmäistä ryyppyä.

[Hanna80]

Huomenna on toisessa kaupungissa illalla ryhmä,menen sinne.Oma kesälomani alkaa heinäkuun alusta,sinnittelen sinne asti,töissä on kuitenkin mennyt hyvin,enkä halua hakea sairauslomaa,enkä jättää työntekijöitäni pulaan.

Kukaan ystävistäni ei tiedä ongelmani vakavuudesta,kaikki vain luulevat että pidän viikonloppuisin vain hauskaa.Enkä ainakaan vielä halua asian oikeaa laitaa kenellekkään muulle mieheni lisäksi kertoa,tulevaisuudessa uskon avautuvani kyllä ystävillenikin.

En kiellä asiaa mitenkään,vaikkakin olen näin huono hakemaan apua.En vaan kertakaikkiaan pysty nyt jäämään lomalle.Antabus kuurin voisin hakea omalääkäriltäni,työterveyslääkärillenikään en halua mennä tätä asiaa puhumaan,en tiedä miksi.

[Hanna80]

Tuo on muuten niin tuttua tuo kännissä ihmisten ilmoilla sekoilu,taksilla ajamiset ja kaatuilut...kummasti sitä ei muka hävettänyt yhtään,jälkeenpäin kylläkin hävetti.Nytkin minulla on viime keskiviikosta muhkeat mustelmat lantiossa ja jalassa,eikä mitään muistikuvaa missä olen kaatunut.

[foofighter]

m

[huiskis]

Mitä tahansa teetkin, niin *tee* asioita raittiuden eteen. Itse vietin pitkän ajan toivoen, rukoillen, haluten raittiutta, mutta en tehnyt mitään eri tavalla kuin ennen. Vasta kun tilanteeni oli sama kuin sinun (ts. mies ilmoitti, että hän tai viina), aloin konkreettisesti tehdä asioita. Menin a-klinikalle, kävin heidän vertaisryhmässään, sitten AA:ssa (vaikka hävetti ihan järjettömästi). Hankin kotiin kasapäin alkoholitonta tekemistä. Koska hain alkoholista rentoutumista ja kokemusta siitä, että olen joku, että olen elossa, tein listan asioista joita voin tehdä kun se tarve iskee. Pidin tiukasti kiinni HALT-periaatteesta: en koskaan päästänyt itseäni liian nälkäiseksi (Hungry), vihaiseksi (Angry), yksinäiseksi (Lonely) tai väsyneeksi (Tired). Aina vesipullo ja pussi maapähkinöitä mukana joka paikassa, purin kiukkuni ja pakotin itseni soittelemaan mitäkuuluu-puheluita tutuille. Tärkeintä kaikesta oli kuitenkin se, että päätin etten anna periksi vaan käytän yhtä paljon aikaa raittiuden ylläpitoon kuin mitä käytin viinan piilotteluun, juomiseen, krapuloihin, kännisiin riitoihin ja jälkieni peittelyyn. Eli siis paljon, tosi paljon. Oikeastaan kaikki positiivinen mitä itselleen tekee, omasta itsestä huolenpito, on työtä raittiuden eteen.

Suosittelen naiselle luettavaksi Jean Kirkpatrickin kirjaa "Täyskäännös", jossa hän kertoo oman tarinansa ja myös ajatuksensa siitä, millaisia ajattelumalleja naisen on hyvä muuttaa raitistuessaan. Sain itse siitä tosi paljon.

[Kaaleppinen]

Tervetuloa mukaan!

Itse olen saanut elämältä toisen mahdollisuuden raittiuden myötä. Yksi suurimmista vaikuttajista raittiuteni takana on AA ja siellä solmimani ystävyyssuhteet. Rehellisesti puhuen, kyseessä on ensimmäinen porukka, johon olen tullut hyväksytyksi, omana itsenäni ja jossa olen saanut opetella luottamusta toiseen, saman kokeneeseen ihmiseen.

Minun oman tarinani ja muita kommelluksiani voi lukea myös osoitteesta: http://toinen-mahdollisuus.blogspot.com ... 20tarinani

Lukemiseksi voin lisäksi suositella Lilli Loiri-Sepän kirjoittamaa Selviämistarinoita

Kun tekee aamulla herätessään päätöksen olla seuraavat 24 tuntia tarttumatta pulloon, tulee ennenpitkää huomanneeksi sen, että elämä on täynnä mitä ihmeellisimpiä asioita, joista tulee hyvälle tuulelle.

[Hanna80]

Hei vaan kaikki ja iso kiitos kirjoituksistanne!

Palasin juuri ruotsista,olimme mieheni kanssa katsomassa suomi-ruotsi jalkapallopeliä,mikä ei päättynyt hyvin ...kuten tiedätte,suomi hävisi 5-0!!!

Tippaakaan alkoholia en ottanut koko matkan aikana,yksi romahdus tuli hotellihuoneessa juuri ennenkun lähdimme peliä katsomaan,ihan yhtäkkiä mieli meni niiiin matalaksi,teki mieli vaan maata ja olla,itkuhan siinä tuli myös.

Mies oli hädissään pikkasen kun ei oikein tiennyt mikä tuli(molemmat tiesimme mistä johtuu)muttei tiennyt miten toimia kuten en itsekkään tiennyt mitä tapahtuu,miksi menin ihan apaattiseksi ,mitä tapahtuu..No n.tunti meni ihan kun jossain psykoosissa,mitään en pystynyt oikein puhumaan ,itkin vain ja henki ei meinannut kulkea."kohtaus"meni ohi ja mieli piristyi,onneksi!!

Mutta siis ihana reissu oli kaikinpuolin,ja erittäin erikoinen kun vertaa muihin reissuihin,siis ihan kaikki lomareissut ovat olleet niin kosteita että oksat pois.Nyt shoppailin vaatteita ja lapsille tuliaisia ihan eri fiiliksillä kun ikinä ennen ja muuten olin koko reissun kuin aurinko,rauhallinen mutta hyvällä päällä.Mieskin sanoi että musta alkaa näkyä kuulemma jo se ihminen johon hän rakastui <3

Päivä kerrallaan eteenpäin,matkassani oli mukana juuri tuo selviämistarinoita kirja jota välillä lueskelin,vaikuttaa mielenkiintoiselta,kiitos teille vinkistä.

Tulipas pitkä sepustus!Ryhmässä en käynyt maanantaina,mutta huomenna on uudestaan iltaryhmä johon menen.

[Hanna80]

Jaahas,sitä olis sitten aikalailla 2 viikkoa raittiutta takana ja vitsi miten on hyvä olo:)

Paino on tippunut pari kiloa????ahmimiskohtaukset on loppuneet,siis minä syön ihan kun normaali-ihmiset!Olin pitkään syömishäiriöinen ja nyt tajuan mikä yhteys sillä on ollut juomisen kanssa.Ilmeisesti mulla juominen ei ole ollut masennuksesta johtuvaa eli en ole juonut masennuksen takia vaan alkoholi aiheutti sen kamalan huonon mielentilan.Tuntuu ihanalta kun ei tarvitse ajatella:

-syömisiä,koska taas ahmituttaa
-työpäivän jälkeen sitä että mistä sais nopeiten sen ekan siiderin tms.
-Voi lähteä autolla koska vaan,mihin vaan:)

Mieli on jotenkin rauhallinen,kaikinpuolin,ihan kun olisin uskoon tullut,paitsi etten ole.

Viime vkl oltiin muksujen kanssa rannalla koko lauantaipäivä,ihan hävettää ajatella kuinka monta kertaa itselläni oli rannalla siideriä tai olutta mukana esim.viime kesänä,niitä sitten koitin salassa siemailla,HYI oikeesti...

Nyt olen ajatellut että toiv.lapset ei ole saanut ikuista huonoa esimerkkiä,pojat kun on jo 12 ja 11vuotiaita.
ostin uuden kesämekonkin ja kysyin sitten vanhemmalta pojaltamme että miltäs näyttää?Poika totesi heti että oletko lähdössä johonkin(tarkoitti baaria)koska sillon aina pukeuduin huolella...voi toista:(

Ajattelin kirjoitella sillointällöin tunnelmiani tänne ihan itseni takia:)

[jaana.muru]

Heips ja onneksi olkoon Siitä niitä raittiita päiviä.. viikkoja... kuukausia ja lopulta vuosia alkaa kertymään.
Minusta tuo on hyvä kun mietit niitä kaikkia mukavia, positiivisia asioita jotka seuraa sitä että et juo. Koko perheesi voi sinun mukana paremmin. Lapset vaistoavat niin herkästi että et ole oma itsesi vaikka yrittäisit heiltä juomistasi peitelläkin.