[otun]

Olen keski ikäinen mies suomen maaseudulta.
Minun tapani juoda on ainaki oman käsityksen mukaan hieman hankala raitistumisen kannalta koska pystyn olemaan ilman alkoholia pitkiä aikoja. Siitä tulee itselle käsitys että varsinaista ongelmaa ei olekaan vaan paha tapa tms. Kuitenkin silloin kun alkoholin himo iskee niin "oireet" on samanlaisia kuin useimmilla täällä kirjoittajista. Järjellä on silloin turha yrittää vakuutella itselleen että tänään ei pitäisi ottaa. Omaksi onnekseni en ole myöskään koskaan oppinut olon parantamista krapularyypyllä vaan juopottelu on yhden päivän kestävää. Jos joku väittää ettei tuommosella juopottelulla saa mitään ongelmia aikaan niin erehtyy pahasti. Ikää on nyt jo pitkästi yli viidenkymmenen ja tässä iässä ja tähän mennessä saaduilla huonoilla kokemuksilla pitäisi jo olla oppinut vääntämään korkin lopullisesti kiinni. Taas kerran on tarkotus yrittää ja ajattelin että kun kirjotan tänne julkiselle palstalle niin on ikäänkuin tehnyt jotain "konkreettista" asian eteen. Toivon parasta itselleni ja muille raitistumista yrittäville.

[Rahvas]

Taas kerran on tarkotus yrittää ja ajattelin että kun kirjotan tänne julkiselle palstalle niin on ikäänkuin tehnyt jotain "konkreettista" asian eteen. Toivon parasta itselleni ja muille raitistumista yrittäville.

Osaksihan jotain konkreettista on tehnytkin ja jos vielä juo, niin viinassa on lisämaku siitä tunnustuksesta. Vai olisiko se vain ylimääräinen paino harteilla, kun ei pystynytkään olemaan ilman.

Iällä ei ole väliä, kuten ei ole viinan määrillä tai kuinka usein juo, mutta sillä on väliä, jos viina haittaa sinua ja läheisiäisi, etkä kykene olemaan aloittamatta ja lopettamaan kokonaan, niin jotain pitää tosiaan tehdä ja varmasti tunnustaminen täällä jo auttaa asiassa.

Kirjoittele ja jos kiinnostaa, niin AA on varmasti siinä jossain lähellä!!

[otun]

Juuri nyt ei ole pelkoa seuraavasta juopottelusta kun edellisen kerran toilailut on vielä kirkkaana mielessä. Noinhan se menee niinkun Rahvas sanoi että viinan tuoma haitta ei ole määrästä kiinni. Kiitoksia kannustuksesta. Kulutuksen määrässä aika monet tällä hetkellä juovat menisivät kyllä edelle mutta toilailuissa "sijoittuisin" jo paljon paremmin. Minun kaltaisilleni ihmisille viina ei sovi ja se olisi pitänyt jo ajat sitten uskoa. Kävin kymmenkunta vuotta sitten AA n pihalla kääntymässä mutta rohkeus ei silloin riittänyt . Järkeilin asian jotenkin niin että eiköhän se raitistuminen nyt ala yksinkin. Valtavat määrät rahaa on palanut sen jälkeen alkoholiin ja jos nyt voisin kääntää aikaa takaisin päin marssisin varmasti sisälle katsomaan voisiko tästä olla apua. Olen kotoisin maaseudulta mutta tällä hetkellä työkomennuksessa ulkomailla. AA löytyisi täältäkin mutta menisi enemmän kuunteluopiskeluksi. Kuukausi on suunnilleen se aika joka minulla on mennyt edellisen juopottelun unohtamiseen. Tällä hetkellä uskon parempaan tulevaisuuteen vielä sen jälkeenkin.

[tuulenviemää]

Kyllä kuunteluopiskelustakin hyötä voi olla. Riippuu tietysti ryhmästä ja siellä olevista hlöistä, mutta hyviä vinkkejä ja kannustusta omaan yrittämiseensä voi poimia toisten puheista (tulkitsin että ymmärrät kieltä mutta et kovin hyvin puhu). Kannattaa kokeilla, en usko siitä ainakaan haittaa olevan. Jos ei suju voi etsiä muita keinoja.
Tsemppiä.

[lomamuisto]

Olen vakuuttunut siitä, että kannattaa vieraassa ympäristössäkin käydä palavereissa. Saattaa olla, että kuulet siellä suomalaisista aa-laisista. Meitä nimittäin on ympäri maailmaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
Aina raitis seura on kuitenkin mukavampaa kuin juova, jos haluaa säilyttää raittiutensa. Sinulla on nyt hyvä alku, ja kuten tiedät, jatkuvan raittiuden säilyttämiseen on hyvä saada tukea, mieluiten joka päivä jossain muodossa. Tänne voi kirjoitella tai ainakin lukea näitä kokemuksia päivittäin.
Kaikkea hyvää sinulle!

[Antiloopin paluu]

Moi, Otun!

Taidetaan olla vähän veljeksiä tässä dokaamisessa. Minun juomiseni on ollut semmosta tuurijuopon touhua jo pitkään ja olen viimeisen vuoden aikana saanut sitä puolta edes jonkinlaiseen ruotuun. Viime kerralla jäi yhteen iltaan, mutta edeltävinä parina kertana vähän kuin jouduin juomaan ihan putket. Tällä viisiin tulee juomista kuvatuksi, kun se tuntuu hallitsevan itseä eikä päinvastoin. Tommonen viikon kuuri pysyy mielessä kans jonkin aikaa ja aika sitten itsessään tietysti haihduttaa esimerkiksi ne morkkikset. Morkkikset eivät minun kokemukseni mukaan ole raittiuden peruskivi.

Olen tavallaan tosi kyllästynyt juomiseen ja tavallaan en yhtään: riippuvuuteni pitää huolen siitä, että keksin kyllä aina jonkin syyn uskoa siihen, että alkoholin kanssa homma toimisi. Ja kyllä minä sen yhden tuopinkin voin käydä juomassa, vakuuttua taas siitä, että okei, hommahan on hanskassa. Silti jää jotenkin kaivelemaan ja kutkuttelemaan. Se taitaa olla tuo Rahvaan mainitsema lisämaku. Ja sitten onkin pian vastassa se iso lipsahdus

Sitä joutuu tavalla taikka toisella rakentamaan raittiutensa aivan muulle pohjalle kuin esimerkiksi niille morkkiksille. Noi nyt tossa mainostavat tuota AA:ta ja se tuntuukin antavan monelle oikein hyvän tuen. Sitten on paljon muitakin reittejä. Itse olen kovasti miettinyt kohdallani juuri sitä, että kun ilman kaljoitteluakin pärjään, niin pitäisikö tätä muuta elämää sitten yrittää jotenkin hoitaa ja rakentaa. Jokaisella on joku syy ja joku paha olo sen juomisensa taustalla, lopulta sen juomisen syyksi riittää vain se, että juo. Kyllähän se on ongelma, joka kietoo otteeseensa hyvin monimutkaisinkin tavoin.

Minusta tuntuu, Otun, siltä, että sinä olet aivan vilpittömästi kyllästynyt juomiseen. Kuitenkin sä tarvitset sitä johonkin: tai oikeastaan sä tarvitset varmaan jotain ihan muuta, mutta kun et oikein itsekään tiedä, mitä, niin yrität jotenkin täyttyä siitä kännistä. Et vain osaa vielä muuta tapaa. Ja tämä on nyt ihan vain tämmöistä minun mutuani, ei näitä kannata absoluuttisina totuuksina tai edes totuuden teeseinä ottaa. Nämä perustuvat aika pitkälle vain omiin kokemuksiini ja pyristelyihini ja toisaalta myös oivalluksiini. Kuitenkin minä ajattelen, että yhtä lailla kuin sinun pitäisi vain unohtaa koko viina, tulisi katse elämässä luoda kokonaan uusiin juttuihin. Jos vain lopettaa sen juomisen ja kieltää sen väkipakolla itseltään, niin siinähän sitten kärvistelee helposti koko elämänsä. Kyllä sitä pitää lakata haluamasta yhtä, huonoksi havaittua alkoholia, ja alkaa haluta vähintään samalla vimmalla tilalle jotain paljon parempaa: se, mitä haluaa, ei ehkä paljastu saman tien, mutta ajallaan ihan varmasti; kyse on siitäkin, että saa vähän kuin energiaa kohdistettua muihin asioihin kuin juomisen murehtimiseen sitten, kun sitä ei tarvitse enää murehtia. Minä suosittelisin, että lähtisit rohkeasti etsimään, että mitä se paljon parempi voisi sinun kohdallasi olla ihan oikeasti.

Täällä kannattaa kyllä olla mukana Sitä oppii hahmottamaan sen alkoholiongelmansa luonnetta ja yleensä realiteetteja paljon paremmin. Vielä tärkeämpää on opetella yhdessä näitä ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Kun sitten kirjoittelee omia tuntojaan ja ajatuksiaan ja vaikeuksiaan yms., niin sitä alkaa itsekin hissuksiin katsoa niitä juttujaan vähän kuin ulkopuolisen silmin. Hirveetähän se on, kun on aivan yksin sen oman tuskansa kanssa ja päänsä sisällä. Tuntuu, ettei ole mitään ulospääsyä. Ja kuitenkin nämä ovat sellaisia ongelmia, jotka ovat ratkaistavissa. Eivät sormia napsauttamalla, vaan ajan kanssa ja pikku hiljaa.

Se on jo todella hyvä askel, että liityit tänne mukaan. Se on merkki siitä, että tiedät jo jollain tasolla itsekin, että elämällä täytyy olla paljon muutakin tarjoiltavaa. Ei tämä yhteen viinanperkeleeseen kaadu. Ja mitä ikääsi tulee: se on aivan loistava ikä aloittaa elämästä nauttiminen!

[KKA]

Tervehdys!
Olen mies myöskin maaseudulta ja juomiseni ei ole hallinnassani. Käyn säännöllisesti töissä ja olen hyvässä työpaikassa. Lapseni ovat aikuisia, mutta tarvivat vielä tukeani (luovat myös elämälleni tarkoituksen). Minulla on toisella (kaukana, yli 200 km) paikkakunnalla tosi ihana ja minua rakastava nainen. Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Palkkani on aika hyvä ja tulisin sillä toimeen, mutta kun rahat menee viinaan. Laskut kuitenkin olen maksanut. Tunnen olevani kaltevalla pinnalla ja tämä ei pääty hyvin. En ole tyhmä, vaan tajuan tilanteeni,olen tajunnut monta vuotta. Mutta kun en itse pysty muuttaan mitään. Olisin jo monta vuotta sitten halunnut eroon alkoholista, mutta en siihen pysty. Äsken rekisteröidyin tälle palstalle ja luin juttusi. Minusta se oli tosi hyvä. Sain hieman toivoa, jospa jotenkin pääsisin viinasta eroon, ennen kuin joudun hautaan.. Toisaalta tajuan, että juon johonkin henkiseen tuskaan..

[jaana.muru]

Se että olet havahtunut omaan tilanteeseesi, on erittäin hyvä alku lähteä ratkomaan ongelmaasi. Lue alkuun vaikka tätä plinkkiä. Itselleni tämä foorumi on ollut ihan ratkaisevan tärkeä asia raitistumisessani. Silloin kun tänne liityin, sanoin itseäni " leikillisesti "alkoholistiksi, mutta kun asiaan enemmän perehdyin, niin huomasin ettenpä asiasta tiennyt yhtään mitään Tämän plinkin kautta olen omaan alkoholismiini päässyt "tutustumaan"....... Toinen vahva apu minulle on ollut antabus. Tällä hetkellä raittiutta takana 2,5vuotta. Jokaisesta selvästi päivästä iloitsen Viina ei ole enää yhteenkään hankalaan tunteeseen tai ongelmaan ratkaisu. Asiat hoidetaan ihan muilla tavoilla. Tervetuloa mukaan.

[Antiloopin paluu]

Sinäkin vielä, tervetuloa mukaan! Noilla AA-laisilla homma lähtee liikkeelle juuri siitä, että tsekataan tosiasiat (ja me muutkin, vaihtoehtoja ei oikein ole): viinan kanssa ei vain pärjää, sitä ei kykene hallitsemaan, omat voimat ei riitä edes lopettamiseen. Ei voi kuin luovuttaa.

KKA, jos ajatellaan tilannetta, että joku tulee sinulta kysymään, että mitä kannattaisi tehdä, niin mitä vastaisit hänelle? Enkä nyt yritä olla tässä kauhean fiksu, mutta itseäni on helpottanut tämänkin tyyppinen asian tarkastelu omalla kohdallani: on hyvä yrittää katsoa asiaa vähän kuin boksin ulkopuolelta.

Tosi hyvä juttu, että elämässä on kuitenkin paljon hyvää! On työ, toimeentulo, lapset, rakkautta... siis kaikkea sitä, mitä tarvitsee ja enemmänkin kuin sellaista, mikä olisi itsestään selvää. Mikään noista ei ole itsestään selvää, kun puhutaan näistä päihdeongelmista: nuo voi kaikki ryypätä tiehensä. Monen kohdalla - minunkin - se realiteetti on se, että ne voi ryypätä tiehensä vaikka tältä istumalta. Kyllähän me kaikki nämä seuraukset tiedetään ja paljon on saatu jo kokemustakin.

On tosi hyvä, KKA, että tulit mukaan!

[KKA]

Kiitos kommenteista!
Jaana.Muru onnittelut 2,5 raittiista vuodesta. Älä vain missään tilanteessa aloita juomista "vain yhdellä"..em. siksi, koska toivon sydämmestäni raittiutesi jatkuvan..mulle tuo lohdutusta, jos edes joku on viinasta päässyt eroon.
Antiloopin paluu.. Olet oikeassa, kaikista elämän hyvistä asioista "pääsee" eroon juomalla, sen tiedän ja sekin kannustaa minua lopettamaan juomisen..jos vaan pystyn.. kysymykseesi, ymmärrän..
Kaikkinensa kun tulin tänään(rekisteröidyin) tälle palstalle ja luin vastauksenne, loi ne minulle toivoa..en ole yksin riippuvuuteni(=alkoholismini) kanssa, vaan muillakin on sama ongelma. Koska asun maaseudulla ja käyn kaukana(n.70 km) päässä päivittäin töissä, en jaksa enään töiden jälkeen jäädä odottamaan AA kerhon kokoontumista. Muuten olisin valmis... Työpaikallani on esimieheni sellainen, että en voi työterveyshoitajan kautta hakea apua, vaikka uskonkin sieltä löytyvän asiantuntemusta ja saisin avun. Esimieheni kertoisi ongelmani koko työyhteisölle(hän kertoo kaiken, luottamuksellisenkin monelle).Lisäksi pääsisin ensimmäisenä lomautettavien/irti sanottavien listalle. Sinänsä kohta alan olla kypsä siihen, että kaikki tietää ongelmani. Olen nimittäin havainnut, että kun kerron tilanteeni jollekin, se helpottaa oloani. Siitähän tässäkin kirjoituksessa on osaltaan kyse..

[Antiloopin paluu]

Asianahan tämä on tällainen, että kauheasti pitää peitellä ja salata. Puhutaan kulisseista. Itselläni on kokemusta siitä, miten kannustavasti ihmiset kuitenkin suhtautuvat, jos asia tulee esille: juovaa alkoholistia on aivan mahdotonta tukea ja ymmärtää, mutta ongelmansa selättämiseen pyrkivää, omasta elämästään vastuuta ottavaa alkoholistia kunnioittavat monetkin.

No se ei tietenkään tarkoita sitä, että esimiehelläsi olisi mitään oikeuttaa toitottaa asioitasi julki. Luulen, että työterveyshuollonkaan tehtävä ei ole toitottaa asioitasi esimiehellesi varsinkin, kun olet oma-aloitteisesti liikkeellä. En ole aivan varma tästä, miten menee, mutta minä sain aikoinaan hoitoonohjauksen ja siihenpä jäikin sitten silloisen työnantajani osallistuminen itse asian käsittelyyn. Silloinen pomoni oli täys mulkku ja yritti tietysti kaikin keinoin onkia tietoa itselleen, mutta A-klinikan väki oli tiukkana puolustamassa oikeutta yksityisyyteeni ja taisi sieltä joku joskus soittaakin töihin, että nyt jumalauta riitti

Älä anna pomosi estää sinua, pidä oikeuksistasi kiinni!

Joka tapauksessa, sinäkin vaikutat minusta aivan valmiilta tapaukselta jättämään taaksesi aivan turhan riippakiven ja aloittamaan paremman elämän Tässä mennään päivä kerrallaan, se on hyvä nyrkkisääntö. Ootko tänään juonut, KKA?

[KKA]

Olen tänäänkin juonut.. ... Voi tosiaankin olla niin, että mun pitäs uskaltautua työterveyshuoltoon ja luottaa heihin..sen mitä olen sinne ollut yhteydessä ovat ihania ihmisiä... Ja mitä sitten, vaikka pomo sais tietää..tällä juopottelulla menee työpaikka joka tapauksessa..
Nyt mun on vaan tosiaan tartuttava alkoholismiini ja saaha aikaan muutos elämässäni...voikun pystyisin siihen..

[Antiloopin paluu]

Teepä niin, että jätä ihan ensimmäiseksi se juominen ja sitten soitat sinne työterveyshuoltoon. Pääset alkuun.

[andante]

Olen tänäänkin juonut.. ... Voi tosiaankin olla niin, että mun pitäs uskaltautua työterveyshuoltoon ja luottaa heihin..sen mitä olen sinne ollut yhteydessä ovat ihania ihmisiä... Ja mitä sitten, vaikka pomo sais tietää..tällä juopottelulla menee työpaikka joka tapauksessa..
Nyt mun on vaan tosiaan tartuttava alkoholismiini ja saaha aikaan muutos elämässäni...voikun pystyisin siihen..

Iltaa "KKA". Oletko ottanut selvää siitä, mitä tapahtuu työlainsäädännöllisesti jos vapaaehtoisesti hakeudut hoitoon alkoholismin perusteella. Kysyn siksi, että entisissä duuneissani tein parikin kertaa sen virheen,etten hakeutunut "virallisesti" hoitoon vaan lähdin joko itse tai kerran jopa lensin ulos.
Valitettavasi en tunne Suomen lainsäädäntöä (asun ulkomailla). Meillä voi hakeutua terapiaan eikä työpaikan menetys ole silloin ainakaan alkoholismin perusteella enää mahdollista. Sitäpaitsi työantajalla on myös vastuu työntekijöistä. Otapa mahdollisimman nopeasti näistä selvää. Esim. siellä työterveyshuollossa tietävät varmasti. Näillä on luonnollisesti vaitiolovelvollisuus.
Ja ehkä joku hyvä sielu täällä plinkissäkin pystyy vastaamaan tähän. HYVÄT SIELUT: HUHUUU! Rientäkää apuun!
Voi olla,että kaikki tuntuu vähän "liialta" juuri nyt,mutta pidä ajatus takaraivossa.
Mielestäni sulla on ihan hyvä ote asiaan kun olet ongelmatietoinen ja tehnyt askelia oikeaan suuntaan. Sitäpaitsi täydet pinnat rehellisyydestäsi tämän päivän dokauksen suhteen! Tsemppiä!

[KKA]

Kiiti Sulle! Tuota en ole tullut koskaan ajatelleeksi, ehkä tosiaan mua ei voi sanoa irti, jos itse hakeudun hoitoon. Ja tosiaan, voihan työterveyshuollosta kysyä hoidosta, ei kai ne heti pomolle kerro. Kaikkiaan kiitokset kaikille, jotka on mulle neuvoja antaneet. Koitan edistyä raittiudessani, mutta on se vaikeaa..