^ Kokeile ny, mut jätä sitten kesken jos se "douppi" ei sua auta yhtään tai on turhan vaikea sävyltään.
Muistui vasta nyt mieleen eräs rouva, josta oli Aamulehdessä juttu viime vuoden syksyllä tai kesällä.
Hän oli ja on neljän lapsen äiti ja kertoi nimenomaan siitä, kuinka paljon vaikeampaa hälle on perusasiat,
jopa kymmenen kertaa kuin "tavikselle" ja kyselinkin noista jutuista ihan mielenkiinnosta,
kun siis olin vielä vähän aikaa poikamies

Tai siis oltiin jonkin aikaa työkavereita.
Nythän on vaan niin, että Aamulehden paska on lukossa, ellei ole tilaaja, eikä sitä juttua saa sieltä kokonaan.
Turha landesanoma noin muutenkin !
1 kamuni oli muuttanut elämäänsä todella paljon ja oli sitä ennen lusinut kymmeniä vuosia, ollut pirikoukussa vuosia
ja päälle muut lisäaineet ja alkoholi ja ylipaino ja niin vain kaikki jäi ja hommasi viimein ittelleen adhd-lääkityksen,
jota ilman ei ehkä olisi koskaan lähtenyt tekemään niinkään pitkää rikosuraa. Mut mistäpä sitä kaikkea voi etukäteen tietää.
Muistan lisää: Pomona oli viime vuonna ja muissa hommissa tänä vuonna maisterinainen, jonka kans myös käytiin läpi tuota
neurologista taipumusta. Mä en oikein tullut sen kanssa toimeen, mutta onneksi käänsin täysin takkini Heinäkuussa,
kun uskouduin isosta asiasta hälle eli työpaikan karmeasta
patologisesta valehtelija-esinaisesta.Siinä onkin tauti, johon ei auta mikään, kun kyseessä on sen mittaluokan sankari, jolle totuus on täysin tuntematon ja vieras käsite.
Pompin aiheesta toiseen, kuin maikkelimonroe, mutta mitäpä tässä karmeissa sokeriövereissä niin väliäkään on.
Ei nyt jaksa rakentaa mitään selkeetä ja kerronnallisesti jäntevää tekstiä tähän, vaan latelenpa menemään,
ahOlen toden teolla irtipäästämässä lisäsokerista ja sitä ennen tuhoan kaikki mässyvarastot.
Myös leivänpäälliset leikkeleet jätän tulevaisuudessa ostamatta ja kauppaan vallan, on näin.
On tullut aika viimein tehdä, eikä puhua, siis tässä asiassa.
Mua ärsyttää itsessäni se vetkuilu, jota joihinkin asioihin menee vuosia. Toisaalta sitten alkaa tapahtuakin.
Härkämiehenä, jolla skorppari nousevana merkkinä taon niin päättäessäni tuloksia, enkä koskaan
suorita elämää. Ja kun sitä suoritan, teen tulosta, jonka vilpitön tarkoitus on tuottaa mielihyvää läheisille ja itselleni, sitä kieltämättä ja muuhun edes pyrkimättä, tä
Suomalainen meininki on hyvin usein sitä, että pienennetään itsensä ja imuroidaan itsensä
näkyvistä ja sitten vielä lopuksi häivytetään ittensä jämät lattialistasta imupaperilla.
Sanottakoon tälle syksylle vielä, että halusin sysätä energiaa eteenpäin ja ponnistaa ihmisten hyvinvoinnin uudelle tasolle,
pakahduttaa pahat puhinat ja raa´alla alkuvoimalla perustaa tänne Låpettamoon ihkauuden ketjun nimeltään:
Paneminen ja NauraminenSillä mikä tässä elämässä lopulta on tärkeää ja merkityksellistä.
Moni elämä on esim. alkanut meidän lajin edustajien välisestä kommunikaatiosta.
Pakkotoimintaa
Kirjoittaja Sateinen päivä » 14 Loka 2019 14:10 eli just tänään
Tuntuu joskus siltä, että tämä foorumi on tarkoitettu enemmän
alustaksi poliittiselle mielipiteenvaihdolle ja maailmanparantamiselle.
Ok. Voihan nuo ketjut sivuuttaa, tiedän kyllä. Välillä kuitenkin tuntuu,
että ne ovat täällä pääasiana.Oon paljolti samaa mieltä, etenkin kun en ole viime vuoden jälkeen "perehtynyt tarjontaan" laajemmin kuin vasta nyt syksyllä.
Ainahan on ollut sijaistoimintaa maailman sivu. Esim. oikean kahvin sijaan jengi veti jotain hirveetä korvikemoskaa sota-aikaan.
Viunan perkele oli leikattua ja liha ei varmasti ollut ehtaata ja kunnolla riiputettua, sellasta johon halusi
käydä kiinni kaksin käsin ja syytää silloin pienestä päästään veke kaiken muun joutavan politikoinnin,
joka ei kauan vintillä muhiessaan ainakaan ole terveysvaikutuksiltaan edistyksellinen ja avarra
varmaan yhtään kenenkään esimäleikkialttiutta lemmentaikomishommissa.
Paneeko enää kukaan muu kunnolla kuin minä ja jos panee, niin ei varmaan pane kunnolla, jos virtaa on suuntautua omalla vapaa-ajallaan politiikkaan, joka harvalla on päätoimista runkkua. Mä ainakin panen niin paljon, että en ees kehtaa alkaa valittamaan,
muustako ihan vähän tästä sangen isosta epäkohdasta.
Olen myös vähän huolissani palstan aikuisista ja aktiivi-ikäisestä nettikansan (hupenevasta) mielenterveydestä...
Entä nauraako kukaan enää. Nauraako vapautuneesti ja onko se ehtaata ja vaikutuksiltaan huojentavaa ja ressiä tainnuttavaa.
Eihän alkoholiongelman koteloitumisen jälkeen ja märkädokaamisen loppuminen ja
densonautin urasta luopuminen tarkoita kuolemaa. Vai pitääkö suosista heittää keijolusikat nurkkaan,
asentaa pää pölkylle ja suksia avantoon ja siirtyä suorasääristen keijojen laulukuoroon.
Raitistumisen määritelmä on moninainen. En lähde tieteellisesti viemään, vaan
panen omiani ja kertaan kaljun kokemukseni:
Se tarkoittaa elämää. Se on pääsytiketti parempaan hengelliseen riemuun, ilman uskonnollista ulkoavaruuden ohjautuvuutta.
Se tarkoittaa rapuloiden loppumista, valehtelusta luopumista, ehkä jopa siirtymistä kohti taloudellisesti parempaa jaksoa.
Se tarkoittaa iloa, riemua, voitonjuhlia, vuorelle nousemista, itsetunnon kohoamista, tunteiden ilotulitusta ja kirjoa ja oscarpileitä !!
Monttupileet on vasta sitten, kun nämä kesto-orgiat ja ruusuntanssiskabat käyvät loppumaan, kun fyysinen läsnäolo taittuu tomuksi.
Kun keijo lakkaa hengittämästä, kun sydän ei enää lyö ja nainen ei otakaan enää yöksi viereensä.
Tai mies tai
jonkunmuunsukupuolinen.No, toki me eletään ja ollaan pahassa maailmassa ja Syyriassa on sota ja ei ollut silloin, kun minä siellä mellastin ja
trumppi ja putler on sekopäitä ja pahoja ja senkö pitäisi ohjata meidän tukkimaan hymy ja nauru peppuun ja häpeemään.
"Olemme suomalaisia, emmekä saa olla ulospäinsuuntautuvia maailmankansalaisia, kuten länkkärit naapurimme, Ikea-abba-tyypit".
Vjitut !
Mä ainakin olen muidenkin kuin itseni ja naiseni mielestä
hassu vekkuli. Raittius&Rakkaus on kovin voimassaoleva luonnon opiaatti.
Enkä usko, että joka ainoa entinen addikti on hautaustoimistoalan konkari.
Perkule, missä on hyymöri ?! latasi Mietaa ammoin.
No, ihmiset tietenkin vaikuttuu eri asioista ja toiset nauraa vahingoniloisesti ja jotkut on tilannepaikkahuumorin kannattajia.
Toiset saa orkkuja paskaamosketseistä ja toiset laukeaa milloin mistäkin ja tulee se mies melkein tyhjänkin naurajasta räkänokasta.
Toiset pakkautuu sivukatsomoihin ja nauttii kylmistä poppareista ja kehuu esitystä vasta kävelessään unissaan. Toiset hengailee.
Karua on elämä silti, kun jengi ei muista pumpata ja harrastaa ja laittaa etuvekkulia ja kokea elämää myönteisesti, jopa huutonauraen. Tylsäksi menee, jos ei selkeenä heilu kuin hullukeijo humalassa ja laita itteensä alttiiksi muutenkin kuin
kuollutta maailmaa kaiholla ja tunnelmatippa alushousuissa muistellen.
Meinas käydä tosi kylmästi, kun kehitin tätä kunkkuideaa päissäni pitemmälle ja meinasin laittaa itteni alttiiksi ja tuoda aihetta esille, mutta ! Nyt olen todella häpi, etten laittanut tuota ketjua, sillä se ois kyl ollut asiatonta hommaa ja lopullisesti saattanut meikän häpeälliseen kestojamaan ja pyyhkäissyt kaikkien näkösälle mun pinnallisuuteni ja lyhytjännitteisyyteni ja populistisen vaalikoneen ja oishan se melko varmasti yhtä kehnosti menestynyt kuin vanhalle pottuviinalle haissut karmean kehno ja paskahalvaantunut idea:
KETÄ RAKASTAT
no, menkää panemaa nyssiitä
jooo
aye jouza, yes sir !
RAITTIINA TÄNÄÄN 