[piiparinen]

Xeena. Tsemppiä sinulle. Raittius alkaa siitä, kun päätät että nyt loppui, hieno päätös sinulta ja neljä päivää on jo hyvä alku. Päiviä lisää vain raittiusriviin ja koko ajan rimpuilu helpottaa, kun muistaa sen, että ei lähde leikilläänkään kokeilemaan, että no voinhan yhet pienet ottaa, ei vain voi, olen monta kertaa sen jo kokeillut ja aina päätynyt joka iltaseen tissutteluun.
Nyt tuntuu hyvältä 2.5 kk raittiuden jälkeen, hyviä asioita on tapahtunut kehossani, aivot toimii, ahdistus vähenee koko ajan yöunet paranee, vatsa kunnossa ym.

[yoru]

Kylläpäs oli tämä hehkutteluketju pudonnut kauas taakse. Noh, tulipa kaivettua taas esiin.
Tänne silloin tällöin päivitellyt omia lukujani ja taas on uusi vuosi tätä elämää lähtenyt käyntiin.

Viisi vuotta takana ja hyvältä tuntuu.

[1970]

^ On sulla edessäkin vielä vaikka kuinka !
Morjesta Joru ja onneksi olkoon !

Huomasin justiinsa viime yönä, että mulla menee neljän kuukauden syklissä tietyt "merkkipäivät",
kuten mummåslangilla sanotaan (tämä oli siis naiseni taannoinen live-kommentti)
eli kihlajaispäivä, synttärit ja viunasta raitistus-pvm, aina kahdeksas päivä.
Siinä kasissa on taikaa ja olenkin syvästi numeraalisuskovainen, ellen
peräti täysin numeroihin ja lukuihin sekaantunut ja rakastunut tyyppi.
Ja tänäänkin on kahdeksas päivä !

Terveisii myös tän ketjun aloittajalle, pöndemiisu-mirtsulle.

[yoru]

Siinä kasissa on taikaa ja olenkin syvästi numeraalisuskovainen, ellen
peräti täysin numeroihin ja lukuihin sekaantunut ja rakastunut tyyppi.
Ja tänäänkin on kahdeksas päivä !

Kiitos vaan. Ja juu, on siinä kasissa tosiaan jotain. Tai ei mun kohdalla muuta, mutta syntymäpäivä on osunut kasin kohdalle

[Nellies88]

Tänään olen kiinnittänyt ihan normaaleihin asioihin huomiota ja ollut niistä hyvin iloinen ja kiitollinen, olen kyllä ollut edellisinäkin päivinä. On ihana herätä raittiina. Kävellä kauniissa syksyisessä ympäristössä ja kiinnittää huomiota siihen. Kokkailla. Siivota. Merkata kalenteriin menoja. Pyöräillä. Saunoa. On ollut kyllä oikein hyvä raitis päivä, kiitos siitä.

[Mirtillo]

Terveisii myös tän ketjun aloittajalle, pöndemiisu-mirtsulle.

Meniköhän tuo lainaaminen taas niinkuin piti... Kännykällä räpellän ja edellisestä kerrasta on hirmuisesti aikaa. Mutta joo, siis olipa hienoa nähdä oma vanha ketju nostettuna taas esiin!! Ja vielä vanhoilta tutuilta terveisiä, ihan sydäntä lämmitti...

Täällä böndellä elämä etenee edelleen raittiilla uralla ja mukavasti menee. Tammikuussa pitäisi tuleman yhdeksän vuotta täyteen ilman alkoholia. Valehtelisin jos väittäisin ettei sitä joskus olisi ikävä... Mutta nykyään tulee jo selkärangasta se ajatusketju et miten sen kanssa kävis...jos ei heti niin myöhemmin, ja on helppoa jatkaa selvällä linjalla.

Sen verran muutoksia elämässä on tapahtunut, että sain kuin taannoisen 40-vuotispäiväni kunniaksi kokeiluun elämäni ensimmäisen adhd-lääkityksen. Sen kanssa nyt sitten opettelen elämää... Vielä menee niin pienellä annoksella, et ei vaikutuksia juuri tunnu, mut katellaan saisko sillä elämään tulevaisuudessa vähän enemmän järjestystä.

Eihän tässä muita ihmeempiä... Koiran kanssa metsäilyä aina vaan, eihän siihen voi kyllästyä! Lämpimät terkut seiskakympille ja muille tutuille jos teitä täällä vielä käy!! <3

[1970]

^ Huomenta, moi ja kiitos ja hyvä että sujuu !

Mulla on ollut joitain adhd-työkavereita ja jotenkin olen aina tullut niiden kanssa toimeen jopa tavallista paremmin.
Ehkä se on ollut vaan sellanen lisämauste, sittenkin ja luonteet on sattunut osumaan ilman lommoja.
Heillä kyl oli ja on lääkitys moiseen yliaktiivisimpulsiiviseen vipellykseen ja he ovat selvinneet
siten minusta, joka ei ole ollut aina ihan niitä rauhallisempia tyyppejä ja
ehkä ajoittain levottomampi kuin moni yliaktiiviksi arvioitu immeinen.

Nyt oon rauhottunut monestakin syystä. Levottomuus voi olla myös ihan sellasta muurahaisperäistä kutinaa,
jota ei ole päässyt vielä syystä tahi toisesta tai kolmannesta raapimaan.. tämä siis omakohtainen minäminäminä-arvio.

Joo, raittiina tänään ja putsina ja lisäaineetta ja ilman mitään lisättyä kemikaalia ja

[Mirtillo]

Siis adhd:han toki on tositosi paljon muutakin kuin vain ylivilkkautta. Mulla esim. ei just tuota mainittua hyperiyttä juurikaan ole, mut tarkkaamattomuutta ja jumittelua sitäkin enemmän. On kyllä motorista levottomuuttakin, mut ei sillei et juoksentelisin sinne tänne käsiä heiluttaen, vaan voin kyllä esim. istua paikallaan. Mut en kyllä ihan kokonaan paikoillaan, jokin kohta miusta heiluu aina. Mut, no joo. Tässä linkki, josta löytyy aika hyvä oireistolista, näistä muistaakseni yhtä lukuunottamatta osuu kaikki. https://paivitasala.wordpress.com/testeja/59-2/
Mut tuosta huolimatta raittiina tänäänkin!

[1970]

^ Juu, siinähän on pitkä ominaisuuksien lista.

Eroja on niidenkin tapaamieni ihmisten kesken ja välillä niin paljon, että ei voi tosiaan puhua yleisellä tasolla adhd:laisesta.
Joillain aloilla on ruuhkaksi asti ehkä muissa oloissa ja tilanteissa vähemmän keskittymiskykyisiä ihmisiä,
viihdeteollisuuden ja sotateollisuuden heittämällä heti ovelta mainitakseni ja moni moni muu erikoisala,
jossa pitää nopeesti toimia ja tehdä päätöksiä ja olla kuin tuli perseen alla, mutta ehkä tämäkin
luonnehdinta oli yksioikoisen asenteellinen, ah !

yep ja tätä loppuviikko nyt vaan ja sitten uutta pykälään !

=>

[Mirtillo]

^ Juu, siinähän on pitkä ominaisuuksien lista.

Sitäpä tämä nimenomaan on. Neurologinen ominaisuus, tai ehkä tarkennettuna jopa kokonainen kokoelma neurologisia ominaisuuksia. Meitä kun todella löytyy moneen junaan. Yhteistä on vain se, et elämä on aina vaan ollut jotenkin merkillisellä tavalla hankalampaa kuin joillekin muille, vaikka älykkyydessä ei olisi kerrassaan mitään vikaa. Mut tyhmäksi sitä on vain itsensä tuntenut, kun ei ole saanut omia resurssejaan valjastettua halutulla tavalla.

Mullahan on jäänyt elämässä kaikki kesken, alkaen rippikoulusta... Yläasteen suoritin loppuun, mut sit amis jäi kesken, toinen ammatillinen jäi kesken, autokoulu kesken, kaikki kerrat kun oon töitä yrittänyt tehdä, kesken ja niin on loppunut jokaikinen harrastuskin, koiran lenkitystä ja käsitöitä lukuunottamatta. Aviomiehen valinnassa onnistuin sentään kerralla niin hyvin, et sama tyyppi jaksaa edelleen katsella minua 22 yhteisen vuoden jälkeenkin.

Kun työelämän haasteita sivusta seuraa, ei tää pitkäaikaistyöttömyys toisaalta niin kovin paskalta vaihtoehdolta tunnu... Saanpa introverttina olla ainakin tarpeeksi yksin. Nyt vaan ei kyllä oo hyvä fiilis, ku tossa lääkkeessä tuntuu olevan melkolailla enemmän ikäviä sivuvaikutuksia ku mitään positiivista ja pelkään jo etukäteen edessä todennäköisesti olevaa nostoa, kun tekis vaan mieli lopettaa tääkin kesken ja yrittää vaan elää niinkuin ennenkin. Huoh.

Mut kaikki tämmönen kestetään raittiina, koska onhan se nyt ihan hemmetin paljon hienompaa niin.

[1970]

^ Kokeile ny, mut jätä sitten kesken jos se "douppi" ei sua auta yhtään tai on turhan vaikea sävyltään.

Muistui vasta nyt mieleen eräs rouva, josta oli Aamulehdessä juttu viime vuoden syksyllä tai kesällä.
Hän oli ja on neljän lapsen äiti ja kertoi nimenomaan siitä, kuinka paljon vaikeampaa hälle on perusasiat,
jopa kymmenen kertaa kuin "tavikselle" ja kyselinkin noista jutuista ihan mielenkiinnosta,
kun siis olin vielä vähän aikaa poikamies Tai siis oltiin jonkin aikaa työkavereita.

Nythän on vaan niin, että Aamulehden paska on lukossa, ellei ole tilaaja, eikä sitä juttua saa sieltä kokonaan.
Turha landesanoma noin muutenkin !

1 kamuni oli muuttanut elämäänsä todella paljon ja oli sitä ennen lusinut kymmeniä vuosia, ollut pirikoukussa vuosia
ja päälle muut lisäaineet ja alkoholi ja ylipaino ja niin vain kaikki jäi ja hommasi viimein ittelleen adhd-lääkityksen,
jota ilman ei ehkä olisi koskaan lähtenyt tekemään niinkään pitkää rikosuraa. Mut mistäpä sitä kaikkea voi etukäteen tietää.

Muistan lisää: Pomona oli viime vuonna ja muissa hommissa tänä vuonna maisterinainen, jonka kans myös käytiin läpi tuota
neurologista taipumusta. Mä en oikein tullut sen kanssa toimeen, mutta onneksi käänsin täysin takkini Heinäkuussa,
kun uskouduin isosta asiasta hälle eli työpaikan karmeasta patologisesta valehtelija-esinaisesta.

Siinä onkin tauti, johon ei auta mikään, kun kyseessä on sen mittaluokan sankari, jolle totuus on täysin tuntematon ja vieras käsite.

Pompin aiheesta toiseen, kuin maikkelimonroe, mutta mitäpä tässä karmeissa sokeriövereissä niin väliäkään on.
Ei nyt jaksa rakentaa mitään selkeetä ja kerronnallisesti jäntevää tekstiä tähän, vaan latelenpa menemään, ah

Olen toden teolla irtipäästämässä lisäsokerista ja sitä ennen tuhoan kaikki mässyvarastot.
Myös leivänpäälliset leikkeleet jätän tulevaisuudessa ostamatta ja kauppaan vallan, on näin.
On tullut aika viimein tehdä, eikä puhua, siis tässä asiassa.

Mua ärsyttää itsessäni se vetkuilu, jota joihinkin asioihin menee vuosia. Toisaalta sitten alkaa tapahtuakin.
Härkämiehenä, jolla skorppari nousevana merkkinä taon niin päättäessäni tuloksia, enkä koskaan suorita elämää. Ja kun sitä suoritan, teen tulosta, jonka vilpitön tarkoitus on tuottaa mielihyvää läheisille ja itselleni, sitä kieltämättä ja muuhun edes pyrkimättä, tä

Suomalainen meininki on hyvin usein sitä, että pienennetään itsensä ja imuroidaan itsensä
näkyvistä ja sitten vielä lopuksi häivytetään ittensä jämät lattialistasta imupaperilla.

Sanottakoon tälle syksylle vielä, että halusin sysätä energiaa eteenpäin ja ponnistaa ihmisten hyvinvoinnin uudelle tasolle,
pakahduttaa pahat puhinat ja raa´alla alkuvoimalla perustaa tänne Låpettamoon ihkauuden ketjun nimeltään:

Paneminen ja Nauraminen

Sillä mikä tässä elämässä lopulta on tärkeää ja merkityksellistä.
Moni elämä on esim. alkanut meidän lajin edustajien välisestä kommunikaatiosta.

Pakkotoimintaa
Kirjoittaja Sateinen päivä » 14 Loka 2019 14:10 eli just tänään

Tuntuu joskus siltä, että tämä foorumi on tarkoitettu enemmän
alustaksi poliittiselle mielipiteenvaihdolle ja maailmanparantamiselle.
Ok. Voihan nuo ketjut sivuuttaa, tiedän kyllä. Välillä kuitenkin tuntuu,
että ne ovat täällä pääasiana.

Oon paljolti samaa mieltä, etenkin kun en ole viime vuoden jälkeen "perehtynyt tarjontaan" laajemmin kuin vasta nyt syksyllä.

Ainahan on ollut sijaistoimintaa maailman sivu. Esim. oikean kahvin sijaan jengi veti jotain hirveetä korvikemoskaa sota-aikaan.
Viunan perkele oli leikattua ja liha ei varmasti ollut ehtaata ja kunnolla riiputettua, sellasta johon halusi
käydä kiinni kaksin käsin ja syytää silloin pienestä päästään veke kaiken muun joutavan politikoinnin,
joka ei kauan vintillä muhiessaan ainakaan ole terveysvaikutuksiltaan edistyksellinen ja avarra
varmaan yhtään kenenkään esimäleikkialttiutta lemmentaikomishommissa.

Paneeko enää kukaan muu kunnolla kuin minä ja jos panee, niin ei varmaan pane kunnolla, jos virtaa on suuntautua omalla vapaa-ajallaan politiikkaan, joka harvalla on päätoimista runkkua. Mä ainakin panen niin paljon, että en ees kehtaa alkaa valittamaan,
muustako ihan vähän tästä sangen isosta epäkohdasta.

Olen myös vähän huolissani palstan aikuisista ja aktiivi-ikäisestä nettikansan (hupenevasta) mielenterveydestä...

Entä nauraako kukaan enää. Nauraako vapautuneesti ja onko se ehtaata ja vaikutuksiltaan huojentavaa ja ressiä tainnuttavaa.

Eihän alkoholiongelman koteloitumisen jälkeen ja märkädokaamisen loppuminen ja
densonautin urasta luopuminen tarkoita kuolemaa. Vai pitääkö suosista heittää keijolusikat nurkkaan,
asentaa pää pölkylle ja suksia avantoon ja siirtyä suorasääristen keijojen laulukuoroon.

Raitistumisen määritelmä on moninainen. En lähde tieteellisesti viemään, vaan panen omiani ja kertaan kaljun kokemukseni:
Se tarkoittaa elämää. Se on pääsytiketti parempaan hengelliseen riemuun, ilman uskonnollista ulkoavaruuden ohjautuvuutta.
Se tarkoittaa rapuloiden loppumista, valehtelusta luopumista, ehkä jopa siirtymistä kohti taloudellisesti parempaa jaksoa.
Se tarkoittaa iloa, riemua, voitonjuhlia, vuorelle nousemista, itsetunnon kohoamista, tunteiden ilotulitusta ja kirjoa ja oscarpileitä !!

Monttupileet on vasta sitten, kun nämä kesto-orgiat ja ruusuntanssiskabat käyvät loppumaan, kun fyysinen läsnäolo taittuu tomuksi.
Kun keijo lakkaa hengittämästä, kun sydän ei enää lyö ja nainen ei otakaan enää yöksi viereensä.
Tai mies tai jonkunmuunsukupuolinen.

No, toki me eletään ja ollaan pahassa maailmassa ja Syyriassa on sota ja ei ollut silloin, kun minä siellä mellastin ja
trumppi ja putler on sekopäitä ja pahoja ja senkö pitäisi ohjata meidän tukkimaan hymy ja nauru peppuun ja häpeemään.

"Olemme suomalaisia, emmekä saa olla ulospäinsuuntautuvia maailmankansalaisia, kuten länkkärit naapurimme, Ikea-abba-tyypit".

Vjitut !

Mä ainakin olen muidenkin kuin itseni ja naiseni mielestä hassu vekkuli. Raittius&Rakkaus on kovin voimassaoleva luonnon opiaatti.

Enkä usko, että joka ainoa entinen addikti on hautaustoimistoalan konkari. Perkule, missä on hyymöri ?! latasi Mietaa ammoin.

No, ihmiset tietenkin vaikuttuu eri asioista ja toiset nauraa vahingoniloisesti ja jotkut on tilannepaikkahuumorin kannattajia.
Toiset saa orkkuja paskaamosketseistä ja toiset laukeaa milloin mistäkin ja tulee se mies melkein tyhjänkin naurajasta räkänokasta.
Toiset pakkautuu sivukatsomoihin ja nauttii kylmistä poppareista ja kehuu esitystä vasta kävelessään unissaan. Toiset hengailee.

Karua on elämä silti, kun jengi ei muista pumpata ja harrastaa ja laittaa etuvekkulia ja kokea elämää myönteisesti, jopa huutonauraen. Tylsäksi menee, jos ei selkeenä heilu kuin hullukeijo humalassa ja laita itteensä alttiiksi muutenkin kuin
kuollutta maailmaa kaiholla ja tunnelmatippa alushousuissa muistellen.

Meinas käydä tosi kylmästi, kun kehitin tätä kunkkuideaa päissäni pitemmälle ja meinasin laittaa itteni alttiiksi ja tuoda aihetta esille, mutta ! Nyt olen todella häpi, etten laittanut tuota ketjua, sillä se ois kyl ollut asiatonta hommaa ja lopullisesti saattanut meikän häpeälliseen kestojamaan ja pyyhkäissyt kaikkien näkösälle mun pinnallisuuteni ja lyhytjännitteisyyteni ja populistisen vaalikoneen ja oishan se melko varmasti yhtä kehnosti menestynyt kuin vanhalle pottuviinalle haissut karmean kehno ja paskahalvaantunut idea:

KETÄ RAKASTAT



no, menkää panemaa nyssiitä

jooo

aye jouza, yes sir !


RAITTIINA TÄNÄÄN

[Mirtillo]

Ah, ah ja ah... Miksi olinkaan täältä niin kauan poissa!?? (Älä vastaa, muistan sen takuulla kohta itsekin...) Mutta voi vitsit tuota tajunnanvirtaa! Kyl voisin ikiaikaisesta samaistumisestani ja monenmonista muista merkeistä arvella, että tuollaista virtaa ei niinsanotuista neurotyypillisistä aivoista irtoa, mut en sano enempää koska olen oppinut pitämään turpani kiinni tässä asiassa. Se on joillekin nimittäin käsittämättömän arka paikka jos menee vahingossa mainitsemaan jotain sinnepäinkään...

Mulle asian tajuaminen ja diagnoosin saaminen oli suunnaton helpotus ja vertaistukiryhmien ja sieltä uusien ystävien löytäminen vielä mahtavampaa! Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin ihmisiä, jotka (mieheni ja äitini lisäksi) hyväksyvät minut tällaisenaan! Ihmisiä joille en ole aina liian jonkinlainen, vaan jotka ovat itsekin ties mihin suuntaan vinksallaan mut silti täysjärkisimpiä koskaan tapaamiani tyyppejä. Ja lämminsydämisimpiä... Tapasimme viimeksi itseasiassa Tampereella. Oli aivan loistoreissu!
Ei nyt tuosta tekstistäsi enää muistu mieleen ku paneminen... Voishan sitä kyllä mutku mies on töissä. Nauraakaan ei jotenkin yksin viitti. Ni sit vaan oon täällä.